Olenko itsekäs jos en lähde miehen suvun mökille juhannuksena?
Tilanne on siis seuraava; olemme olleet yhdessä 7 vuotta ja nämä kaikki juhannukset vietetty miehen suvun mökillä. On ikään kuin perinne. No, itse en ole mökki-ihminen ollenkaan, mutta olen miehen mieliksi lähtenyt joka kerta kun eipä minulla ole parempiakaan ideoita ollut enkä ole halunnut ns. heittäytyä hankalaksi kun mies aina odottaa mökkijuhannusta.
Välini miehen perheeseen ovat aina olleet viileät. En haluaisi sitä, mutta jostain syystä minun naamani on v*tuttanut heitä koko tämän 7 vuotta, ihan alusta asti. Aluksi yritin lähentyä heidän kanssaan, nyt en enää jaksa olla muuta kuin peruskohtelias. Tänä vuonna tilanne on pahentunut. Miehen veli alkoi alkuvuodesta seurustelemaan erään naisen kanssa, jonka tunnen lapsuudesta asti. Välimme eivät ole ikinä olleet hyvät, hän kiusasi minua koulussa ja jatkoi sitä vielä jopa pitkälle lukioajan. Suoraansanottuna tämä nainen ahdistaa minua älyttömästi. :( Hän on kai puhunut minusta miehen perheelle, koska nykyään miehen perheenjäsenetkin avoimesti v*ttuilevat minulle, heti kun teen pienenkin "mokan", esim. ostan vaikka vääränlaisia kukkia kylään mennessämme. Jotain ihan pientäkin mistä saa väännettyä kiusaa. Jos mennään käymään niin miehen siskot ja miehen veljen tyttöystävä ei puhu mulle sanaakaan. Suurinpiirtein hiljenevät kun astun huoneeseen. Tänään mies puhui isänsä kanssa puhelimessa, ja nukkumajärjestyksestä puhuttaessa isänsä oli todennut että "*minun nimeni* voi nukkua vaikka yksin ullakolla." Tuollaisia pieniä kuitteja ihan koko ajan. Mies toteaa noihin vaan vanhemmilleen jotain tyyliin "Noniin lopeta jo".
Yritin viimeksi tänään sanoa miehelle, etten haluaisi tulla tänä vuonna mukaan juhannuksenviettoon, että jos hän menisi kahdestaan lapsemme kanssa, mutta miehen kommentti oli vain että kaikki kuvittelemani kiusa on vitsiä ja että olen itsekäs jos en osallistu perhejuhlaan. Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä? En valehtele, erokin on käynyt mielessä sillä en vaan kertakaikkiaan jaksa nähdä noita ihmisiä. :( Anteeksi pitkä ja sekava teksti. En jotenkin osaa puhua tästä tilanteesta ystävilleni. Pakko purkautua johonkin..
Kommentit (243)
No voi herraisä taas. Jos et halua mennä, et mene. Et ole edes selityksiä velkaa.
Provoa ei kannata aloittaa kirjoittamalla ”Tilanne on siis seuraava”.
Vierailija kirjoitti:
Terveessä itsekkyydessä ei ole mitään pahaa. Ne, joiden mielestä olet itsekäs, eivät näe omaa itsekkyyttään koskaan, aina vain omansa. Itsekäs ihminen vaatii toimimaan oman pillinsä mukaan, se menee nimenomaan niin päin. Mä en pidä yhteyttä miehen sukulaisiin ja ei kiinnosta, mitä muut siitä ajattelevat. Ovat myös niin ilkeitä, etten halua. Veemäiset ihmiset voivat kiusata peilikuvaansa.
Mäkin olen terveesti itsekäs, kun olen monesti ilkeä läheisilleni. Annan heille vain sitä samaa, mitä he ovat antaneet minulle. Se, joka on kasvanut tuollaisessa ilkeässä perheessä ei nimittäin pääse kasvuvuosinaan sieltä pois ja pakoon, ja on pakotettu ottamaan ilkeytttä vastaan. Silloin ilkeys annettuna muille on vain tervettä itsekkyyttä.
Miksi te otatte puolisoksi miehen, jonka suku on persiistä? 😂😏
Vierailija kirjoitti:
Olet itsekäs, jos et lähde.
Joskus ja jopa useinkin, ihmisen täytyy toimia ja tehdå asioita, niissäkin ympyröissä, jotka ovat kaukana omista mieltymyksistä. Sellaista elämä vain on:
Tokihan voi varata juhlapyhät joskus, vain ja ainoastaan omalle perheelle ja omalle parisuhteelle, eikä muut voi sitä kieltää, vaikka arvostelua tuleekin.
Suhteessa jommalla kummalla on aina läheisempi side sukuunsa, kuin toisella, sitäkin kunnioittasin ja olen kunnioittanutkin. On myös sanottu, että jokaisessa parisuhteessa, aina toinen rakastaa toista, paljon enemmän kuin toinen.
ELämä on täynnä valintoja, jokaisen tulee itse päättää valintsa, parisuhteessa ne pitäisi tehdä yhdessä,
mutta näin ei valitettavasti aina käy.
Jaa niin että ap on itsekäs jos ei tee aina niinkuin mies haluaa?
Eikö mies ole itsekäs jos pakottaa ap:n mökille joka vuosi vain siksi että hän haluaa niin?
Tämä mies voisi kyllä joskus ajatella muutakin kuin itseään.
Ja muutenkin, katkaiskaa se napanuora ja muutakin voi aikuiset välillä tehdä kuin mennä äitin ja isin luo.
T. vastaavassa tilanteessa tuplasti kauemmin elänyt ja kyseisenlaisista itsekkäisistä syistä eron ottanut
Vierailija kirjoitti:
Miksi te otatte puolisoksi miehen, jonka suku on persiistä? 😂😏
Koska harvoin on tarjolla täydellisiä ihmisiä, saatika valittavaksi asti.
Vierailija kirjoitti:
No, se on miehen suvun ongelma selvittää miehen kanssa, että he toiminnallaan aiheuttavat pahaa mieltä ap:lle ja tästä sitten aiheutuu rasitusta parisuhteelle. Minusta pallo on nyt miehellä, mitä hän tekee kun vaimolla tuli mitta täyteen hänen suvun ilkeilyä.
Jos ongelma on naisen ja miehen suvun välinen, niin oikea ratkaisu ei ole vetää miestä siitä kuseen. Ongelma pitää aina ratkaista niiden välillä joiden välillä ongelma on. Ulkopuolisia ei pidä sotkea niihin ja kyllä tuon kiusaamisen suhteen mies on ulkopuolinen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te otatte puolisoksi miehen, jonka suku on persiistä? 😂😏
Jospa se mies on ihan täyspäinen? Mikä pakko se on puolison suvun kanssa nyhjätä jos ovat luonnevikaisia, kumpikin viettäkööt "perhejuhlaa" tahoillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, se on miehen suvun ongelma selvittää miehen kanssa, että he toiminnallaan aiheuttavat pahaa mieltä ap:lle ja tästä sitten aiheutuu rasitusta parisuhteelle. Minusta pallo on nyt miehellä, mitä hän tekee kun vaimolla tuli mitta täyteen hänen suvun ilkeilyä.
Jos ongelma on naisen ja miehen suvun välinen, niin oikea ratkaisu ei ole vetää miestä siitä kuseen. Ongelma pitää aina ratkaista niiden välillä joiden välillä ongelma on. Ulkopuolisia ei pidä sotkea niihin ja kyllä tuon kiusaamisen suhteen mies on ulkopuolinen.
Mikä ”mies” se sellainen on joka ei puolusta vaimoaan? Kun hän on se syy miksi koko roskasakki vaimon elämässä edes on.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te otatte puolisoksi miehen, jonka suku on persiistä? 😂😏
No ei kai sitä suvun kanssa olla menossa naimisiin. Minä tapasin eksän sukulaiset vasta kahden vuoden seurustelun jälkeen. Onneksi oli mukava suku, mutta jos olivat persiistä, olisin kuitenkin jatkanut eksän kanssa.
Hyvä vaan ettet mene. Ottakoot jonkun toisen jolle v... lla. Myös miehesi pitää tehdä loppu tuolle kiusaamiselle. Kumma että antaa naljailla sinulle. Minä tein samanlaisen päätöksen miehen suvun kanssa. Mies saa pitää yhteyttä niin paljon kuin haluaa mutta minä en kuuntele enää v... lua. Pidän välit kohteliaana ja etäisiä. Pääsin eroon vuosia kestäneestä ahdistuksen tunteesta että olen väärä vaimo anopin rakkaalle pojalle.
Voi ei miten kamalilta ihmisiltä miehesi sukulaiset kuulostavat. En ymmärrä, kuinka miehesi ei ole puolustanut sinua kunnolla! Älä todellakaan mene nyt, äläkä enää koskaan. Mene äitisi luo ja anna lapsen päättää lähteekö sinun vai isänsä mukaan. Sinun ei todellakaan tarvitse kestää tuollaista. Väkisellä tulee mieleen näistä kommentoijista, jotka käskevät lähtemään, että he ovat itse juuri tuollaisia luusereita, jotka haluavat kiusata ja aukoa päätä. Sinuna en olisi enää missään tekemisissä tuollaisten kanssa. Miehesi on täysi ääliö, jos ei yhtään ymmärrä sinua ja harkitsisin vakavasti eroa sellaisesta. Kertoisin kyllä asian myös miehelle ihan suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaa ensin kysymykseen: miksi sinua haittaa, että joku kutsuu sinua itsekkääksi?
En ole ap, mutta minusta tuo on aivan selvä varoitussignaali. Ihminen (minulle on siis opetettu näin) voi olla todella sokea omille vioilleen ja siksi minä ainakin huolestun välittömästi, jos jollakulla on minusta jotain valitettavaa.
Muuten olisin täysin aloittajan puolella, mutta minua mietityttää, onko hän sokea omille vioilleen, vai ei.
Vaikka näin olisikin, ei v*****lu paranna tilannetta eikä ole missään tapauksessa asianmukaista kohtelua.
Asiasta pitää sitten hänelle sanoa suoraan ja juuri silloin kun tarvitaan eli kun jotain huonoa käytöstä tms tapahtuu.
Muuten sitä ei huomaa omaa tyhmää käytöstään jos siihen reagoidaan vaan epäsuorasti ilkeilyllä.
Harva ihminen on kuitenkaan tarkoituksella "viallinen" ja eri perheissä on erilaiset tavat ja kulttuurit .
Ei hitto soikoon, minä en todellakaan menisi. Ihmettelen ap, että vielä puntaroit asiaa. Siis toi meininki on ihan älyttömän lapsellista miehen omaisilta. Saisin vaikka "vatsataudin"
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteet olisivat paljon helpompia jos ei olisi sukulaisia. Itse vasta 20 vuoden jälkeen opin ja rohkenin viettämään monet juhlat erillään miehestä ja hänen suvustaan. Toki osan juhlista vietän heidän kanssaan ja muutenkin kyläilemme, mutta nyt voin hyvin jäädä kotiin tai mennä omien sukulaisteni luokse, olisinpa uskaltanut jo nuorempana tehdä tämän päätöksen. Ei parinkaan tarvitse aina kulkea yhtä matkaa.
Minä ja puolisoni olemme olleet yhdessä viisi vuotta mutta emme ole viettäneet yhdessä yhtäkään joulua. Juhannuksen kerran (ulkomaanmatkalla). Molemmilla on vanhoja lähiomaisia, joiden luona ollaan joulut tahoillamme ja juhannus taas ei ole tärkeä. Tänä vuonna olen itse silloin matkoilla, puoliso menee varmaan joko sukulaisilleen tai kaverilleen.
Elämäon aivan liian lyhyt tuhlattavaksi toisen sukulaisten luo tehtäviin pakkovierailuihin.
N50+
Tässä on mun nähdäkseni kaksi vaihtoehtoa:
1) Miehen perhe ei jostakin syystä pidä sinusta. Ehkä olet ihmisenä erilaisempi kuin he ovat tottuneet, he itsekin saattavat jännittää tapaamisiasi ja siksi ”töksäyttelevät” typeryyksiä: esim se oudolta kuulostava kukkajuttu, tai ehkä ne kukat olivat jotakin erikoista lajiketta jota anoppi ei osannut hoitaa oikein?
Kuulostavat omituisilta tyypeiltä ja teillä ei vaan ”klikkaa”. Ehkä hekin suorastaan toivovat ettet menisi mökille: voi olla kaikille osapuolille paras ratkaisu että alat tekemään terveen itsekkäästi omia ratkaisujasi!
2) Liioittelet kiusaamiskokemuksiasi, sekä nyt että nuoruudessasi tapahtuneita.
On olemassa ihmisiä, joita ”aina kiusataan kaikkialla”, siis heidän itsensä mielestä. He kokevat ja näkevät kiusaamista ja väärinkohtelua kaikkialla.
Tilanteet ja ihmiset muuttuvat ja vaihtuvat, mutta subjektiivinen kiusaamiskokemus on ja pysyy, ikuisesti. Herkkänahkaisuus, arkuus, uhriutuminen, oman roolinsa tiedostamattomuus, huono itsetunto ja sen aiheuttamat ongelmat...
Et ole itsekäs. Itse en tietäisi kamalampaa tapaa viettää juhannusta, kuin kökkiä jossain mökillä hyttysten syötävänä sukulaisten kanssa :D Mökkeily ylipäätään on kamala tapa viettää aikaa, hyh.
Suku ja juhlapyhät on paha yhdistelmä. Me aikanaan miehen kanssa vuorottelimme esim. joulut milloin minun, milloin hänen vanhempiensa/sukulaistensa luona ja lisäksi sitten välillä kotijoulu. Nuo vierailujoulut vaan aiheuttivat tarpeetonta stressiä niin teimme selväksi, että nyt ja tulevaisuudessa vietämme joulut oman perheen kesken. Helpotti älyttömästi stressiä :)
Juhannukseksi lähdemme pääsääntöisesti matkalle, niin ei tarvitse sen enempiä keksiä selityksiä, miksi emme halua pilata kesäviikonloppua jollain kuppasella mökillä.
Älä siis mene, jos et halua. Sinun ei todellakaan ole pakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteet olisivat paljon helpompia jos ei olisi sukulaisia. Itse vasta 20 vuoden jälkeen opin ja rohkenin viettämään monet juhlat erillään miehestä ja hänen suvustaan. Toki osan juhlista vietän heidän kanssaan ja muutenkin kyläilemme, mutta nyt voin hyvin jäädä kotiin tai mennä omien sukulaisteni luokse, olisinpa uskaltanut jo nuorempana tehdä tämän päätöksen. Ei parinkaan tarvitse aina kulkea yhtä matkaa.
Minä ja puolisoni olemme olleet yhdessä viisi vuotta mutta emme ole viettäneet yhdessä yhtäkään joulua. Juhannuksen kerran (ulkomaanmatkalla). Molemmilla on vanhoja lähiomaisia, joiden luona ollaan joulut tahoillamme ja juhannus taas ei ole tärkeä. Tänä vuonna olen itse silloin matkoilla, puoliso menee varmaan joko sukulaisilleen tai kaverilleen.
Elämäon aivan liian lyhyt tuhlattavaksi toisen sukulaisten luo tehtäviin pakkovierailuihin.
N50+
Nämä ovat makuasioita, pitää vaan löytää se tapa joka on kaikille osapuolille ok.
Itse taas en haluaisi parisuhdetta jossa jäisin aina kakkoseksi puolison sukulaisille. Tämä ”kakkoseksi” tietysti sen vuoksi, että itse haluan viettää pyhät mieheni kanssa, en kenenkään sukulaisten ympäröimänä vaikka välit molempiin suuntiin onkin ihan hyvät.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on mun nähdäkseni kaksi vaihtoehtoa:
1) Miehen perhe ei jostakin syystä pidä sinusta. Ehkä olet ihmisenä erilaisempi kuin he ovat tottuneet, he itsekin saattavat jännittää tapaamisiasi ja siksi ”töksäyttelevät” typeryyksiä: esim se oudolta kuulostava kukkajuttu, tai ehkä ne kukat olivat jotakin erikoista lajiketta jota anoppi ei osannut hoitaa oikein?
Kuulostavat omituisilta tyypeiltä ja teillä ei vaan ”klikkaa”. Ehkä hekin suorastaan toivovat ettet menisi mökille: voi olla kaikille osapuolille paras ratkaisu että alat tekemään terveen itsekkäästi omia ratkaisujasi!
2) Liioittelet kiusaamiskokemuksiasi, sekä nyt että nuoruudessasi tapahtuneita.
On olemassa ihmisiä, joita ”aina kiusataan kaikkialla”, siis heidän itsensä mielestä. He kokevat ja näkevät kiusaamista ja väärinkohtelua kaikkialla.
Tilanteet ja ihmiset muuttuvat ja vaihtuvat, mutta subjektiivinen kiusaamiskokemus on ja pysyy, ikuisesti. Herkkänahkaisuus, arkuus, uhriutuminen, oman roolinsa tiedostamattomuus, huono itsetunto ja sen aiheuttamat ongelmat...
3) ovat sivistymättömiä juntteja joilla ei ole itsetuntoa.
Siksi eivät ymmärrä mitään erilaista, eivät osaa käyttäytyä ja purkavat alemmuudentuntonsa vittuiluun.
Minulle vittuiltiin aivan kaikesta aivan koko ajan, mutta juntit työttömät vävynvätykset sai aina olla rauhassa.
T. Akateeminen helsinkiläinen miniä jolla tuollaiset appivanhemmat Savokainuussa
Terveessä itsekkyydessä ei ole mitään pahaa. Ne, joiden mielestä olet itsekäs, eivät näe omaa itsekkyyttään koskaan, aina vain omansa. Itsekäs ihminen vaatii toimimaan oman pillinsä mukaan, se menee nimenomaan niin päin. Mä en pidä yhteyttä miehen sukulaisiin ja ei kiinnosta, mitä muut siitä ajattelevat. Ovat myös niin ilkeitä, etten halua. Veemäiset ihmiset voivat kiusata peilikuvaansa.