Chernobyl sarja. Mitä mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Tykkäsin sarjasta. Hieman häiritsi se, että kaikki näyttelijät puhuivat täydellistä brittienglantia.

Itse taas olin kiitollinen, että näyttelijät puhuivat ihan normaalisti, eikä jollain teennäisellä "venäläisellä" aksentilla. Tietenkin jos se olisi oikeasti olut vielä venäjksi/ukrainaksi, niin vielä parempi, mutta HBO:n sarja on tietysti englanniksi. 

Ohjaajan mukaan näyttelijät eivät puhuneet aksenteilla, koska se olisi voinut olla tahattoman koomista, eivätkä he halunneet mukaan koomisia elementtejä. Hyvä niin. Yleensä aina inhoan sitä, että ulkomaan kieleksi riittää kömpelö aksentin vääntö :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulipahan katsottua. Tästä sarjasta puuttuu kaikki elokuvallisuus, tyypillistä nykypäivän skeidaa. Heti mennään toimintaan ilman mitään juonen rakentamista. Hahmot ovat kuin karikatyyreja, eikä niihin voi samaistua. Faktatkin hukassa, jos sillä jollekin on merkitystä (minulle ei). Dramatisoidut dokumentit tästä aiheesta ovat paljon parempia.

Millaista juonta olisit kaivannut ennen reaktorin räjähdystä?

En ole tuo edellinen kirjoittaja jolle vastasit, mutta olisi valvomon henkilökunnan elämää voinut hieman enemmän taustoittaa, varsinkin kun heillä oli merkittävä rooli onnettomuudessa. Nythän Djatlovin hahmo oli kuin suoraan saksalaisesta dekkarisarjasta repäisty pahiksen karikatyyri, töykeä, julma ja viiksekäs. En tiedä millainen hän tosielämässä oli, mutta kai sitäkin olisi voitu vähän enemmän avata.

Lisäksi Pripjat oli mallikaupunki jonne pääsy töihin oli lottovoitto ja tätä olisi voitu kuvata jotenkin paremmin eli kaupunki oli käytännössä upouusi ja täynnä nuoria elinvoimaisia yhteiskunnan toivoja. Tätä ilmeisesti yritettiin tuoda esille palomiehen ja tämän vaimon sekä heidän ystäväpariskuntansa kautta, mutta se mielestäni epäonnistui. Tuli vaikutelma siitä, että koko kaupunki oli täynnä epäpäteviä amiksia.

No rahaa ei tietysti ole kaikkeen. Siitä iso plussa, että päähenkilöiden esittäjät olivat valittu huolella ja vaikuttivat kuvien perusteella olemukseltaan hyvin samankaltaisilta kuin oikean elämän esikuvansa.

Tämä oli minustakin ainoa selvä vika. Pripjat kuvattiin ankeana neuvostokaupunkina, vaikka se oli tehty hienoksi huvipuistoineen ja uimahalleineen yms. Sinne oli ihmisten mukava muuttaa.

Höh. Minusta taas ajankuva ja ympäristön kuvaus oli erittäin hyvää, osuvaa ja Pripjat nätti, siisti 70-lukulainen pikkukaupunki. Näin eri tavalla voi asiat nähdä, heh.

Täällä osataan olla varovaisia putin-trollien iskuille, mutta omaa lännen propagandan muovaamaa ajatusmaailmaa ei oikein osata sivuuttaa. Jos oli olemassa 'ankeita neukkukuutioita' niin sitten ne ovat 'ankeita neukkukuutioita', sen minä näen, koska se on se totuus. Jo pelkkä käsite 'ankea neukkukuutio' pitäisi herättää kellon kilisemään, että taitaa olla melko arvolatautunut käsite tämä. Sillä 70-luvulla näitä 'neukkukuutioita' rakennettiin ympäri maailmaa - se oli vähän niin kuin arkkitehtuurin päivän sana, ei kommunistisen neukkulan yksinoikeus. Ehkäpä betoninen lähiö näyttää pohjoisen arktisissa olosuhteissa ankeammalta kuin esim. koko vuoden rehevämmässä ympäristössä (esim. Brasiliassa ja Etelä-Afrikan Johannesburgissa) mätänevät betonikaupungit? Tai ehkä graffiteja ja töhryjä täyteen tuhrattu betonirakennelma (mm Lontoo, New York) näyttää vain vähemmän ankealta kuin paljas, sateen raiskaama betoni?

Tosin voi tähän vaikuttaa toinen, vielä vanhempi propaganda: nimittäin se, että tuollaiset kaupungit ovat jo lähtökohtaisesti ankeita, ihan kamalia, ei kerta kaikkiaan oikeille ihmisille asuttavaksi kelpaavia. Oikeat ihmiset tarvitsevat Pohjanmaan lakeutta, avaruutta, hehtaarikaupalla tilaa ja sitähän löytyy maaseuvvvun syrämmestä tai eliitin luksuslukaaleista. Yhdenlaista propagandaa sekin.

Hyvä sarja, paljon mietittävää esim. johtamisen suhteen, paljon pohdittavaa tosiaan esim. valeuutisoinneista, maalittamisesta, ihmisten uhkailemisesta, ja siitä mihin se saattaa pahimmillaan johtaa: kun oma mielipide on se totuus ja muut totuudet pitää sitten vaientaa, suljetaan silmät ja kas, mitään ydinonnettomuutta ei ole edes tapahtunut. Lännessä uhkana on aina ollut rahanahneus (esim. sukkulaonnettomuudet, kun haluttiin sponsorien takia pysyä aikataulussa, ettei menetetä rahaa tai nykyinen Boeing-juttu, jossa peiteltiin lentokoneen vikoja ja huijattiin viranomaisia rahan takii), niin neukkulassa toiminnan jähmetti jonkinlainen poliittinen korrektius, aina ensin tuli se poliittinen pakkopaita, ja siihen piti sitten sopeuttaa todellisuus. Ei toimi sekään.

Mutta sarjassa oli painavan asian lisäksi sellaista pinnan alla piileksivää huumoria. Lempikohtaukseni: päättäjänä ja vallassa on entinen kenkätehtaan työntekijä, joka tietysti joutuu turvautumaan asiantuntijan lausuntoihin (niin kuin kaikki muutkin päättäjät koulutus- tai ammattitaustastaan huolimatta olisi joutunut tekemään), ei luota johonkin tuntemattomaan naiseen, joka sanoo olevansa ydinfyysikko ja ja joka on tullut varoittamaan pahasta onnettomuudesta. Naisella on jalassaan tavattoman hienot ja laadukkaan näköiset kengät. Että se kenkäasia on ollut ainakin erittäin hyvässä kunnossa, jos nyt vaikka ydinvoimalassa vähän oiotaan protokollaa ja mennään välillä vähän kehnommalla materiaalilla, kun tulee halvemmaksi.  Hehhee.

Btw muistan kuinka aikoinaan puhuttiin siitä, että neukkula piti suomalaista vaateteollisuutta pystyssä, kansan mielestä neukkulaan lähetettin epämuodikasta pxkaa heh hee hyvä että kelpasi, mutta neukkulalaiset olivat kyllä laadusta melkoisen tarkkoja ja  itse asiassa se oli Suomi joka rakastui polyesteriin ja yhden käyttökerran jälkeen rispaantuviin t-paitoihin, joissa oli jokin kiva numeropainatus, 69 tai 68 tai sit tähtilippu.