Millaisena ajattelette helvetin? Mikä olisi pahinta mitä siellä voisi olla?

Uskon että tutun papin käsitys helvetistä on aika hyvä. Helvetti on kuin tämä maailma, mutta ilman niitä hyviä asioita, joita täällä on. Ei ole ystävyyttä, ei avunantoa, ei rakkautta, ei kaveruutta, ei toisten kunnioitusta. Ei ole suvun tai kenenkään tukea. Ei ole seksiä.

Tarkastellaan asiaa kristillisestä näkökulmasta. Tarkoittaako tämä sitä, että jos minä olen pelastunut ja nautin ikuisuudesta taivaassa, kun taas kaikki ne, jotka olivat minun läheisiä ja jotka eivät ole pelastuneet, kärsivät helvetissä? On parempi olla helvetissä heidän kanssaan ja kärsiä yhdessä kuin "nauttia" taivaasta, kun rakkaani kärsivät samaan aikaan. Jos joku rakastamasi ihminen kärsii kauheasti, voitko silti nauttia elämästäsi täysillä, vaikka oletkin tässä maailmassa. Silloin kysymys myötätunnosta ei nouse esiin. En voi rakastaa jotakuta, jota pelkään, enkä voi pelätä jotakuta, jota rakastan. Tässä mielessä lasten hankkiminen on myös hirvittävää itsekkyyttä, egoismia, koska aina on olemassa mahdollisuus, että lapset eivät pelastu. Miksi siis hankkia lapsia, jos on mahdollista, että yksikin heistä joutuu helvettiin? Täällä on niin paljon vastoinkäymisiä. Pelkästään se, että et rakasta Jumalaa, on riittävä syy joutua ikuisesti helvettiin. Voitko rakastaa jotakuta, kun tiedät, että hän lähettää ikuiseen kidutukseen kärsimään? Kärsimyksen täytyy tietysti olla kuin rangaistus, mutta sitten saa taas uuden mahdollisuuden. Rangaistuksen kautta oppii jotain. Jopa julmat vanhemmat antavat lapselleen toisen mahdollisuuden, mutta eivät tässä tapauksessa, vaikka me kaikki olemme Hänen lapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Koottu eri lähteistä ja kirjoituksista:

Kaikkialla saarnataan ja moniin kristillisiin oppeihin sisältyy oppi, jonka mukaan kuolleita syntisiä kidutetaan iankaikkisen piinan liekeissä ja että heidän lyhyen maallisen elämänsä aikana tekemiensä rikkomusten vuoksi heidän on kestettävä ikuista kärsimystä. Mutta se on ristiriidassa rakkauden, laupeuden ja oikeudenmukaisuuden ymmärtämisen kanssa. Eräs valistunut teologian tohtori sanoi kerran: "Helvetin marttyyrien näkeminen lisää vanhurskaiden ikuista onnea. Kun he näkevät siellä omanlaisensa, joiden tilanne on niin kauhea, kun he itse ovat niin korkeassa asemassa, heidän autuutensa moninkertaistuu."

Mistä Raamatun sivuilta tällainen opetus löytyy? Onko taivaassa olevilta lunastetuilta RIISTETTY KAIKKI SÄÄLI JA MYÖTÄTUNTO ja jopa yksinkertainen inhimillisyyden tunne? Vai korvautuvatko nämä tunteet stoalaisten tunteettomuudella ja villien julmuudella? Ei, ja jälleen kerran ei; Jumalan kirjassa ei ole mitään sellaista. Ehkä ne, jotka saarnaavat tällaisia ajatuksia, ovat koulutettuja ja jopa hyvin arvostettuja, mutta he ovat Saatanan temppujen pettämiä. Hän rohkaisee heitä tulkitsemaan väärin Raamatun ankaraa kieltä ja saa heidät löytämään Raamatusta julmuutta ja uhkauksia, jotka ovat ominaisia hänelle itselleen, mutta eivät Vapahtajallemme.

Vaikka olettaisimmekin, että Herra on mielissään syntisten kärsimyksistä, niiden huokauksista ja huudoista, joita Hän pitää helvetin tulessa, mikä on näiden kärsimysten tarkoitus? Onko mahdollista, että nämä kauheat huudot ovat suloisinta musiikkia Äärettömän Rakkauden korvissa? Väitetään, että jumalattomien loputon kärsimys osoittaa Jumalan vihan syntiä kohtaan, joka tuhoaa maailmankaikkeuden rauhan ja rauhallisuuden. Voi, mikä kauhea jumalanpilkka! Näyttäisi siis siltä, että Jumalan viha syntiä kohtaan on syy sen jatkuvuuteen. Monet teologit väittävät, että jatkuva kidutus ilman toivoa armosta katkeroittaa kurjia, jotka vapisevat kirouksista ja pilkasta ja lisäävät syyllisyyttään. Synnin jatkuva lisääntyminen loputtomien aikojen kuluessa ei voi edistää Jumalan kirkkautta.

_____________________________

1500-luvulla elänyt sveitsiläinen reformaattori Jean Calvin totesi, että helvetti on täynnä alle kyynärän pituisia pikkulapsia. Calvinin mukaan kyseiset lapset, samoin kuin muut helvettiin joutuvat, päätyvät ikuiseen kadotukseen siksi, että Jumala on niin etukäteen päättänyt. Miksi? Koska Jumala voi. Piste.

2000-luvulla elävä yhdysvaltalainen David Bentley Hart toteaa, että JOS IHMISET AJATTELEVAT JUMALASTA KUTEN CALVIN, ON LÄHINNÄ MAKUASIA, PALVOOKO IHMINEN JUMALAA VAI PAHOLAISTA.

Onkohan tämä kaikki kristinuskoa? Hyi olkoon!

Vain elämää biisejä Lauri Tähkän ja Wiskarin vetämänä, tosi tv- sarjoista ja muusta sonnasta innostuivat ja kälättäviä ihmisiä ja raivoavia pikkulapsia.

Vittuileva naapuri, sirkkelin, moottorisahan ja muiden älämölö laitteiden kanssa. siinä on hyvän helevetin ainekset.

Mulle helvetti olisi tämän elämän jatkumoa. Siksi roikun kiinni armossa ja ristin sovituksessa, ettei tätä jatkuisi iankaikkisesta iankaikkiseen, että tämä joskus vielä päättyy. Toivossa parempaan jaksan, kun ajattelen tämän olevan väliaikaista.

En tiedä millaista siellä on mutta esiintyjinä ovat: JVG, Tuisku ja Vesala.

Sosiaalisia tilanteita loputtomiin.. AAAAAaaargh!!

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut helvetissä. Minua kiusattiin koko peruskoulun ajan, ja se oli pelkkää kärsimystä alusta loppuun. Traumojen takia elän vielä osittain siinä menneisyyden helvetissä.

Sama. Olen entinen uskovainen, mutta usko loppui 15-vuotiaana, kun pojat alkoivat pahoinpidellä minua myös fyysisesti (olen pienikokoinen nainen). En usko jumalaan, taivaaseen tai helvettiin, ja himouskovaisen siskoni mielestä joudun helvettiin, koska ole ateisti. Tiedän, mitä helvetissä eläminen on, ja jos sinne joudun kuolemani jälkeen, niin ei se hetkauta minua.

Olikohan se C.S. Lewis, joka kuvaili tällaisen helvetin ja taivaan. Kummassakin ihmiset olivat ilman käsiä. Helvetissä aterioidessaan ihmiset saivat otettua lusikan varren suuhunsa, kääntelivät päätään niin että saivat lusikkaan jotain herkullista syötävää mutta eivät saaneet laitettua syötävää suuhunsa. Myös taivaassa ihmiset olivat kädettömiä. Aterioidessaan he saivat myös otettua lusikan varren suuhunsa, kääntelivät päätään niin että saivat lusikkaan jotain herkullista syötävää ja kääntyivät sitten kohti vierustoveria niin että tämä sai syötyä lusikasta.

Vierailija kirjoitti:

Kuulemma isoja altaita missä ihmiset ryömivät toistensa päällä. Nuo altaat on täynnä ihmisiä ja ihmisten paino puristaa toisia ihmisiä. Ihmiset järsivät toistensa jalkoja ja käsiä. Ilmassa mädän lihan ja rikin haju.

Noita altaita vartio isot 3m lihaksikkaat demonit ruoskat kädessä. Jos yrität kiivetä altaan laitoja pitkin pois niin he lyövät ruoskalla niin kovaa että luhistut takaisin sinne maahan.

Isolla valtaistuimella istuu maailman kaunein enkeli, mutta hänen katse palaa sellaista vihaa ja halveksuntaa että hänen pelkkä katse tuntuu kuin jokainen solu kehossasi olisi tulessa.

Niin ja ikuisesti, mikä ei ole verrattavissa edes maailmankaikkeuden ikään, sillä miljardit ja vaikka kuinka monet miljardit vuodet eivät ole ikuisesti.

Joten siitä lähtökohdasta ajatellen, mikä tahasa mikä jatkuisi ikuisesti, jopa paratiisi tuntuu kärsimykseltä.

Julmuus ei vedä puoleensa, vaan pikemminkin karkottaa ihmiset kristinuskosta pois.

Hoepakettuja farmariasussa

Wiskarin Mökkitie ja kahvimaitoa soi repeatilla. 

Suhtautuminen ajatukseen ikuisesta helvetistä voidaan mitata moraalisen omantunnon korkeudella. Se on jopa yksi suurimmista esteistä kristinuskon menettäneen maailman kääntymiselle. Mieluummin ei pitäisi olla täynnä uskonnollisia uskomuksia, jotka uhkaavat elinikäisellä pakkotyöllä. Maanpäällinen helvetti riittää täysin, jotta se voidaan vielä heijastaa taivaaseen. Useimmat nykyajan kristityt, joille keskiaikainen tietoisuus on vierasta, eivät halua ajatella sitä. Mutta heidän pitäisi miettiä asiaa. Ajatus helvetin ikuisista kidutuksista on yksi pelokkaan ja sairaan ihmisen mielikuvituksen KAUHEIMMISTA luomuksista, ja siinä voi tuntea muinaisten sadististen ja masokististen vaistojen kokemuksen, joilla oli suuri merkitys uskonnollisessa elämässä. Uskonto hengellinen on puhdistettava täysin tästä. Ehkä kaikkein törkeintä oli, että ajatus helvetistä liitettiin ajatukseen oikeudenmukaisuudesta, joka oli johdettu koston vaistosta.

Helvetin tuomion julistaa kaikkivaltias ja kaikkihyvä Jumala, joka on itse luonut kaiken, myös ihmisen vapauden, ja joka on ennakoinut kaiken ja näin ollen määrännyt sen ennalta. Ikuisuuden tuomio julistetaan heikon, äärellisen olennon teoista hyvin lyhyessä ajassa, olennon, joka on täysin Jumalan armoilla. Tässä ei ole mitään, mikä muistuttaisi edes hyvin rajallista inhimillistä oikeutta, saati sitten Jumalan oikeutta.

Helvetin jääräpäiset puolustajat sanovat yleensä, että ihmiset ovat vapaita asettamaan itsensä helvettiin ja että Jumala ei voi väkisin asettaa heitä taivaaseen. Vaikka oikeudenmukaisuutta ei olekaan, vaan se on maallisessa elämässä vallitsevien suhteiden siirtämistä jumalalliseen elämään, on olemassa täysin järjenvastaisen järkeistämistä, ja tämä järkeistäminen ei ole sietämätöntä järjen kannalta, joka voi kestää paljon, vaan moraalisen aistin kannalta, joka on todella jumalallisen alun toimintaa ihmisessä. Helvetin puolustaminen vapaan tahdon ajatuksella on aiheen siirtämistä taka-alalle, mutta se ei ratkaise aihetta lainkaan, koska juuri ajatus vapaasta tahdosta osoittautuu rikosoikeudelliseksi ajatukseksi ja on täysin soveltumaton koskettamaamme jumalalliseen mysteeriin. On hyvin tärkeää ymmärtää, että ajatus helvetistä riistää ihmisen hengellisen ja moraalisen elämän kaikesta merkityksestä, koska se asettaa sen kauhun merkiksi. Kaikki elämä etenee kauhun vallassa. Pelokas ihminen suostuu mihin tahansa päästäkseen helvetin piinoista. Tämä vie hengelliseltä elämältä kaiken arvokkuuden.

Ero rakkaudesta eli Jumalasta. Mitään sen hirveämpää ei voi olla. Jäljellä vain vihaa ja kaikki sen alalajit ja seuraamukset.

Surullista kyllä, osa elää helvettiä jo maan päällä. Jos on erossa Jumalasta eikä inhimillistäkään rakkautta (heijastumaa Jumalan rakkaudesta) ole ympärillä, mitä muuta se on kuin helvettiä? Samoin toisinpäin: monet uskovaiset kokee olevansa jo nyt taivaassa, ainakin esikartanossa <3 

Kristinuskon historiassa on tapahtunut evankeliumin esineellistämistä, sen mukauttamista kirkon sosiaaliseen organisaatioon. Tämän takana on kuitenkin suuri syvyys, joka on subjektin ja objektin vastakkainasettelun, sosiologisesti hyödyllisen vastakkainasettelun ulkopuolella. Tällä syvyydellä kysymys helvetistä asetetaan aivan eri tavalla, pedagogisesti perusteltuja pelotteluja pidemmälle. Kysymys kuuluu, ONKO KRISTINUSKO PELON USKONTO, perustuuko uskonto ylipäätään pelkoon, voidaanko uskonnollinen pelko lopullisesti voittaa?

Se olisi täynnä ihmisiä, siis joka neliömetrillä yksi. Ei yhtään luontoa, eikä taivasta. Eikä eläimiä.

Vähän kuin asuisi jossain saastuneessa kiinalaiskaupungissa, missä ei mikään viherrä, eikä aurinko paista. Ja koirat on vain ruuaksi tekemistä varten.