Lue keskustelun säännöt.
Miksi fiksut ihmiset jäävät tyhmiin töihin? Käytännön suorittavat työt, asiakaspalvelutyöt,...
08.06.2019 |
Miksi fiksut ihmiset jäävät tyhmiin töihin? Ja en nyt tarkoita sitä että joku työtön humanistimaisteri joutuu siivoojaksi, koska eihän sille mitään mahda jos muita vaihtoehtoja ei ole. Mutta monilla on vaihtoehtoja ja silti jumiutuvat. En nyt puhu palkasta vaan siitä että työ ja elämä pysyisi merkityksellisenä ja mielenkiintoisena jos tekisi jotain uutta, jotain muuta, ei vain samaa vanhaa.
Esim. lääkärit. Terveyskeskuslääkärin ja työterveyslääkärin yms työthän on joutavaa asiakaspalvelua. Pitää tavata asiakas, kuunnella sen huolia, keksiä sille jokin ratkaisu, täyttää tiedot tietokoneelle. Eikö tuo käy todella tylsäksi? Miksi lääkärit eivät tahdo kehittyä, oppia lisää, edetä? Jatkaisivat sairaaloiden hallintoon tai lääkefirmojen tutkijoiksi tai yliopistojen professoreiksi tai poliitikkojen neuvonantajiksi tai menisivät kehitysmaihin viemään tietotaitoaan maailmalle, tms.
Samoin monet muut yliopiston käyneet. Hammaslääkärit, eläinlääkärit, opettajat,... silkkaa käytännön suorittavaa työtä ja asiakaspalvelutyötä. Todella puuduttavaa ja aivotonta. Yliopiston jälkeen työ on silkkaa jumiutumista. Miten he kestävät sitä niin pitkään? Eivätkö he kaipaa elämältään ja työltään mitään muuta? Heille riittää se että työstä saa palkkaa, muuta he eivät työltä toivo? He tottuvat siihen samaan vanhaan rutiiniin eikä heille ikinä tule mieleen että jotain muutakin voisi olla? Vai?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Nuo on vanhanaikaisen ikihumanistin ajatuksia. Ei ole enää muotia olla ikihumanisti, alkaa olla aina vain vaikeampaa olla sellainen. Tieteen arvostus laskee aina vain. Onnellisempia ovat ihmiset jotka tottuvat yhteiskunnan tapoihin ja rutiineihin.
Et ikinä löydä mitään jos aina etsit jotain merkittävää.
Mikä muka ap:n sepitelmässä edustaa humanismia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin kirjoittaa vain tietämätön. Työterveyslääkäri ja yleislääkärikin voivat suorittaa erikoistumistutkinnon. Joitakin kiinnostaa laaja skaala eli koko ihminen, joitakin jokin tietty osa ihmisestä. Onneksi alalla on monenlaisia ihmisiä.
Työmatka kehitysmaihin on aika pitkä...
Mikä tahansa työ rutinoituu aikanaan, vaikka "jokainen päivä on erilainen". Ja ei kai missään työssä tänään ole kuin kymmenen vuotta sitten?
Olen ollut koko aikuisikäni lievästi masentunut ja jitenkin kroonisesti väsynyt, vaikka olin koulussa kympin oppilas ja olen ylittänyt Mensan rajan. Teen asiantuntijatyötä, johon liittyy asiakaspalvelu, koska en vain jaksa edetä urallani ja pidän turvallisista rutiineista. Jos tulee joku uusi ongelma/haasteellinen tilanne, pääsen loistamaan ja nautin sellaisesta, mutta muuten arki on tuttua ja turvallista, ja elätän kuitenkin omalla työllä itseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikille ei riitä niitä huippuvirkoja. Kaikki eivät myöskään halua niihin. Moni haluaa työn jossa vähempikin riittäisi. Tosin nykyään vaikea löytää, kun suoritustöissäkin vaatimukset menneet yli äyräiden. Toimeentulo on tärkeä ja se että jää myös vapaa-aikaa. Monilla kiinnostuksen kohteita myös työn ulkopuolella ja vaatimattomampi työ jättää energiaa myös niihin. Tai sen pitäisi jättää, mitä ei nykyään enää tunnu tapahtuvan.
Olipas harvinaisen fiksu kommentti. Mä olen myös huomannut, että ihan kaikki työt imevät ihmisestä kaiken energian. Ollaan kuin entisajan torppareita. Eihän tämän näin pitänyt mennä tietokoneiden ja robottien aikana...
Yksi iso syy on työkaverit. On kiva olla töissä, missä ihmiset ei etene, eikä varsinkaan kyynärpäillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni lääkäri nimenomaa tykkää siitä asiakaspalvelutyöstä ja potilaiden hoitamisesta. Kyllä oli taas ääliömäinen aloitus...
Vierailija kirjoitti:
Mitä fiksumpi ihminen sitä paremmin ymmärtää ettei töihin kannata panostaa liikaa eikä töiltä kannata toivoa liikaa. Parempi etsiä elämänsisältö jostain muualta.
Juuri näin! Turhan moni oppii kantapään kautta sen että vaikka opiskelet kuinka ja pääset nimekkääseen firmaan töihin, et ole minkään arvoinen, kun tulee ensimmäiset yt:t ja palkkaakin saat suunnilleen saman verran kuin aliarvostettu siivooja tai kaupankassa, tästä verottaja pitää huolen. Kun tekee helppoa työtä, työt ei seuraa kotiin, ei tarvitse vastailla sähköposteihin tai viesteihin lomalla ja vapaa-ajalla, voit keskittyä harrastuksiin tai vaikka pyörittää sivussa pientä yritystoimintaa. Voit opiskella tai kehittää muuten itseäsi. Urheilla ja matkustaa. Työ on se pakollinen paha ja vapaa-aika on sitä oikeaa elämää. Juuri kuulin tarinan eräästä keski-ikäisestä miehestä joka oli esimiesasemassa vuosikausia ja yt-neuvotteluiden tulos oli potkut, vaikka toi yritykselle satoja tuhansia euroja lisää rahaa tuotteita myymällä. Hän haluaa takaisin samaan yritykseen, uudelleen kusetettavaksi. Jotkut ei vaan opi että sillat kannattaa polttaa heti ettei toistaisi samaa virhettä. Kuka haluaa tulla toistamiseen hyväksikäytetyksi tai huijatuksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajalla ei ole mitään käsitystä siitä minkälaista käytännön suorittava työ vs. asiantuntijatyö on. Itsetärkeän kakaran aloitus.
Se, että pitää mitä tahansa asiakkaiden kanssa tehtävää työtä tylsänä rutiinina ja tutkijan asiantuntijatyötä ilman muuta parempana, osoittaa lähinnä että henkilöllä on sika lapsellinen ja kapea mielikuva monista työtehtävistä.
Esimerkiksi tutkijan työssä toki on vaativuustekijänä tarvittavan tiedon laajuus, innovaatiokyky ja ongelmanratkaisukyky. Päätöksentekoa, neuvottelutaitoa, ym. taas sitten ei juurikaan tarvita verrattuna vaikkapa terveyskeskuslääkäriin.
Mitä kukin arvostaa ja haluaa tehdä, siitähän tässä on kyse. Mutta on kapeakatseisuutta ajatella, että vain ne itseä kiinnostavat tehtävät ovat vaativia. Tai että vain se oma osaaminen on arvokasta ja toisten osaaminen joka itseltä puuttuu, ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tämä humanistimaisteri ainakin viihtyy siivousalalla, eikä tarvitse pelätä työttömyyttä.
Älykäskin voi nauttia yksinkertaisemmasta työstä. Itse vaihdoin epävarman, stressaava koulutustasoni (FM, ja joo joo, se ei tarkoita että olisin nero) mukaisen työn ja yksinkertaisempaan hommaan josta pidän ja jossa teen lyhennettyä työaikaa. Miksi? Koska halusin stressittömyyttä ja enemmän vapaa-aikaa. Vaikka pidin entisestäkin työstäni, negatiivisia puolia oli lopulta liikaa. Nyt nautin elämästä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä pian valmistuvan hammaslääkärin komentti:
Toki olisi mahdollisuus jatkaa opintoja ja erikoistua vaikka suu- ja leukakirurgiksi. Voisin myös tehdä töiden ohella tutkimusta ja väitellä tohtoriksi. Minua kuitenkin kiinnostaa enemmän konkreettinen työ. Haluan hoitaa ihmisten (suu)sairauksia ja antaa terveysneuvontaa.
Hampaiden paikkaaminen ja muotoilu on myös aika luovaa työtä. Moni meistä opiskelijoista harrastaa muutenkin käsitöitä tai piirtämistä. Vaikeissa tapauksissa joutuu pohtimaan erilaisia ratkaisuja, miten saisi esim. sovitettua matriisin eli muotin haastavaan paikkaan.
Ihmiset ovat erilaisia. Toiset ovat ikuisia opiskelijoita, toiset haluavat tehdä käytännönläheistä työtä. Olisin voinut ruveta vaikka hammashoitajaksi tai suuhygienistiksi, mutta kunnianhimoisena päätin kärvistellä hieman pidempään kestävässä koulutuksessa.
Epäonnistumisen pelko, epävarmuus.
Siksi moni ei uskalla haaveilla muusta. Toisaalta jos kaikki haaveilisivat muusta kuin 8-16 duunista niin kilpailu muusta olisi aika kovaa.
Joillain tavallinen duuni on myös ihan oikeasti kutsumusduuni, esim. ensihoitaja
Arvokasta elämää on sekin, joka ei ole valitsemaasi hattarapilveä. Moni osaa ottaa ilon irti siitäkin.
Arvokysymys myös. Fiksu ihminen voi kouluttautua huippuammattiin ja valita kuitenkin vapaa-ajan harrastuksensa purjehduksen tärkeimmäksi asiaksi elämässään. Puolet vuodesta paiskitaan hommia ja puolet vuodesta seilataan. Mielellään tehdään samaa, tuttua duunia hyvällä liksalla, että voi keskittyä sitten siihen olennaiseen.
Ihmiset on erilaisia.
Jotkut nauttii kun tekee jotain uutta. Jotkut nauttii kun tekee samaa vanhaa missä on jo tosi hyvä.
Aikoinaan ihmeteltiin kun huippukoripalloilija Michael Jordan yhtäkkiä lopetti koripalloilun ja alkoi pelata baseballia. Ehkä se vain halusi tehdä jotain uutta.
Nyt voi varmaan ihmetellä miksi huippujalkapalloilija Zlatan Ibrahimovic aina vain jatkaa jalkapalloilua vaikka on jo vanha ja rikas ja voisi jo vaikkapa jäädä eläkkeelle. Mutta mikäs siinä että jatkaa, edelleen se pelaa loistavasti, kai se pelaaminen sopii sille oikein hyvin, kai se viihtyy juurikin jalkapalloilijana.
Sitä minä ihmettelen miksi esim rokkari Mick Jagger aina vain jatkaa rokkaamista. Se ei tee mitään uutta vaan jatkaa samaa vanhaa vaikka se ei ole koskaan ollut siinä hyvä. Itse arvelen että se ei vain tiedä mistään muusta, se jatkaa sitä mitä se joskus aloitti, jatkaa sitä mitä se on aina tehnyt.
Kai vanhan jatkaminen on usein helpompaa kuin uuden etsiminen. Kai se on inhimillistä.
Olen opettaja ja työni on loputtoman mielenkiintoista. Etenkin kiinnostaa, miten saan selitettyä asiat oppilaalle, joka vain ei ota ymmärtääkseen. Aion kyllä "edetä" siten että erikoistuisin erityisopetukseen. Mutta ei todellakaan kiinnosta edetä johonkin hallintovirkaan.
En ole aloittaja, mutta heitämpä uuden kysymyksen: Mikä ei sitten ole tyhmää työtä?
Muilla kuin lääkäreillä ei ole varaa valita töitään. Ja hyviä lääkäreitä tarvitaan nimenomaan suorittavaan työhön, jossa halveksumallasi asikaspalvelulla (vuorovaikutustaidoilla) on merkitystä. Narsistit, psykopaatit ja epäsosiaaliset alan ammattilaiset valitkoon sellaisen erikoistusmisalan, jossa eivät joudu kohtaamaan ihmisiä vaivoineen.
Törkeää kategorisoida lääkäreitä joiksikin yli-ihmisiksi, joiden arvolle ei alhainen asiakaspalvelutyö sovi, ja samalla mainita erikseen, että humanisti siivoojana ei ketään ihmetytä. Aloituksesta paistaa läpi lapsellinen ja typerä omahyväisyys, joka kertoo, ettei ap:sta ole töihin, joissa vaaditaan kriittistä ajattelua.