Lue keskustelun säännöt.
Miksi fiksut ihmiset jäävät tyhmiin töihin? Käytännön suorittavat työt, asiakaspalvelutyöt,...
08.06.2019 |
Miksi fiksut ihmiset jäävät tyhmiin töihin? Ja en nyt tarkoita sitä että joku työtön humanistimaisteri joutuu siivoojaksi, koska eihän sille mitään mahda jos muita vaihtoehtoja ei ole. Mutta monilla on vaihtoehtoja ja silti jumiutuvat. En nyt puhu palkasta vaan siitä että työ ja elämä pysyisi merkityksellisenä ja mielenkiintoisena jos tekisi jotain uutta, jotain muuta, ei vain samaa vanhaa.
Esim. lääkärit. Terveyskeskuslääkärin ja työterveyslääkärin yms työthän on joutavaa asiakaspalvelua. Pitää tavata asiakas, kuunnella sen huolia, keksiä sille jokin ratkaisu, täyttää tiedot tietokoneelle. Eikö tuo käy todella tylsäksi? Miksi lääkärit eivät tahdo kehittyä, oppia lisää, edetä? Jatkaisivat sairaaloiden hallintoon tai lääkefirmojen tutkijoiksi tai yliopistojen professoreiksi tai poliitikkojen neuvonantajiksi tai menisivät kehitysmaihin viemään tietotaitoaan maailmalle, tms.
Samoin monet muut yliopiston käyneet. Hammaslääkärit, eläinlääkärit, opettajat,... silkkaa käytännön suorittavaa työtä ja asiakaspalvelutyötä. Todella puuduttavaa ja aivotonta. Yliopiston jälkeen työ on silkkaa jumiutumista. Miten he kestävät sitä niin pitkään? Eivätkö he kaipaa elämältään ja työltään mitään muuta? Heille riittää se että työstä saa palkkaa, muuta he eivät työltä toivo? He tottuvat siihen samaan vanhaan rutiiniin eikä heille ikinä tule mieleen että jotain muutakin voisi olla? Vai?
Kommentit (64)
Kyllästyin tutkijantyöhön. Siihen, että pitää suoltaa julkaisuja kuin mitäkin liukuhihnatuotteita, laadusta välittämättä. Reissata ympäri maailmaa typerästi seisomalla posterin vieressä jossain konferenssissa, kun kaiken voisi hoitaa kätevästi etänäkin. Apurahojen anominen vasta stressaavaa rumbaa olikin.
Vaihdoin tylsään mutta vakaaseen kunnan pikkuvirkaan, jonka ihmeekseni sain. Palkka ei ole hyvä mutta voittaa sen mitä keskimäärin tutkijana sain. Työajan ulkopuolella ei tarvitse ajatella työasioita, joten voin hyvin käyttää aikaani vaikka - tutkimuksen tekoon. Ainakin laatu on nyt paljon parempi kuin aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epäonnistumisen pelko, epävarmuus.
Siksi moni ei uskalla haaveilla muusta. Toisaalta jos kaikki haaveilisivat muusta kuin 8-16 duunista niin kilpailu muusta olisi aika kovaa.
Joillain tavallinen duuni on myös ihan oikeasti kutsumusduuni, esim. ensihoitaja
Arvokasta elämää on sekin, joka ei ole valitsemaasi hattarapilveä. Moni osaa ottaa ilon irti siitäkin.
Itse en ikinä pystyisi 8-16 duuniin, se on täysin luontoni vastaista, en saisi itseäni taivutettua tuollaiseen muottiin, hajoaisin. Mutta olen jo ajat sitten ymmärtänyt että vika ei ole kaikissa muissa ihmisissä vaan siinä että olen pahasti toisenlainen kuin keskimääräiset ihmiset, en ole sopeutunut tähän yhteiskuntaan, tarpeeni ovat aivan toisenlaiset. En tule koskaan ymmärtämään 8-16 duunareiden mielenmaisemaa. Ja siis minulle 8-16 duunareita on kaikki jotka tekee töitä klo 8-16, myös presidentti ja paavi ja Albert Einstein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäonnistumisen pelko, epävarmuus.
Siksi moni ei uskalla haaveilla muusta. Toisaalta jos kaikki haaveilisivat muusta kuin 8-16 duunista niin kilpailu muusta olisi aika kovaa.
Joillain tavallinen duuni on myös ihan oikeasti kutsumusduuni, esim. ensihoitaja
Arvokasta elämää on sekin, joka ei ole valitsemaasi hattarapilveä. Moni osaa ottaa ilon irti siitäkin.
Itse en ikinä pystyisi 8-16 duuniin, se on täysin luontoni vastaista, en saisi itseäni taivutettua tuollaiseen muottiin, hajoaisin. Mutta olen jo ajat sitten ymmärtänyt että vika ei ole kaikissa muissa ihmisissä vaan siinä että olen pahasti toisenlainen kuin keskimääräiset ihmiset, en ole sopeutunut tähän yhteiskuntaan, tarpeeni ovat aivan toisenlaiset. En tule koskaan ymmärtämään 8-16 duunareiden mielenmaisemaa. Ja siis minulle 8-16 duunareita on kaikki jotka tekee töitä klo 8-16, myös presidentti ja paavi ja Albert Einstein.
Joo. Joillekin ihmisille 40 vuoden ura 8-16 työssä olisi kuin elinkautinen vankeusrangaistus. Mutta se ei tarkoita sitä että ne ihmiset olis erityisen fiksuja tai ne työt erityisen tyhmiä. Tämä yhteiskunta vain sopii huonosti taiteilijasieluille.
Teen töitä että saan rahaa. Työllä ei väliä, kunhan rahat tulee tilille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mäkään en ymmärrä miksi joku opiskelee vuosikausia saadakseen sen jälkeen päivät pitkät tuijotella vaikkapa ihmisten alapäähän. Lääkärin työ kyllä kelpaisi mutta pitäisi valita sopiva erikoistuminen.
Entäpä hammaslääkäri? Tonkii elinkautisen ihmisten paskaisia hampaita.
Minulta kysytään usein ai et sä olekaan missään erityisessä kun vaikutat fiksulta.
(Hyväksikäytöstä) traumatisoitumisessa vaikeinta on kun ei pysty keskittymään opiskelut on voinut keskeytyä myös masennuksen takia.
Kognitiiviset taidot voi olla hyvät traumoista huolimatta joten siinähän ihmettelet. Ihmiset voi jäädä alisuorittajiksi myös muista syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastakohtien kautta: tietynlaiset narsistiset henkilöt ei varmasti jätä yhtään titteliä käyttämättä ja opiskelevat ja pääsevät sitten esimiestehtäviin tai erityistehtäviin ym.
Meidän muiden itsetunto kestää olla tavallinen.
Oletkos tietoinen siitä että hyviin virkoihin ei noin vain marssita sisään?
Kyllä minäkin olen aina halunnut alkaa lottovoittajaksi mutta eivät vaan piru vie suostu sitä minulle antamaan. Sama homma toimii myös työpaikoissa.
Suomessa ei ainakaan toimi homma niin että meriittien mukaan palkattaisiin. Täällä palkataan kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fiksujen ihmisten työssä oli epätervettä kilpailua eli turhaa pätemistä, ylitöistä ei maksettu ja sen lisäksi jouduin opettamaan tyhmille ihmisille asioita, joita heillä oli vaikeuksia sisäistää.
Tyhmien ihmisten duunissa ei ole ollut mitään näistä ongelmista ja rahaakin tulee kutakuinkin saman verran. Työsuhde-edut ovat olemattomat, mutta ei se ole niin tärkeää. Jää kuitenkin virtaa harrastuksiin ja tienattujen rahojen sijoittamiseen.
Olen ihmetellyt välillä samaa. Osa syy on varmaan että älykkyys ei riitä oman alam terävimpään kärkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuo on vanhanaikaisen ikihumanistin ajatuksia. Ei ole enää muotia olla ikihumanisti, alkaa olla aina vain vaikeampaa olla sellainen. Tieteen arvostus laskee aina vain. Onnellisempia ovat ihmiset jotka tottuvat yhteiskunnan tapoihin ja rutiineihin.
Et ikinä löydä mitään jos aina etsit jotain merkittävää.
Huhhuh... Kommentti edustanee jonkun ajatusten tonavan aatoksia, näissa ei näytä olevan kerta kaikkiaan mitään järkeä...
Ensinnäkin: adjektiivi merkittävä ja substantiivi merkitys eivät ole toistensa synonyymeja. Toiseksi juuri humanistit ovat niitä, jotka a) pohtivat hyvän elämän ehtoja, ja juuri heille ei todennäköisesti - kaikista akateemisen koulutuksen hankkineista - ole valmiiksi olemassa yhtä oikeaa tapaa suorittaa elämää, b) jotkut humanistit ovat kiinnostuneita merkityksistä ja elämän mielekkyydestä/merkityksellisyydestä, mutta jos sitä ovat, ovat he yleensä kiinnostuneempia muista vaihtoehdoista kuin Kokoomuksen ajatushautomon luomista ihanteellisista urapoluista, joiden kautta yksilö pääsisi toteuttamaan omia kykyjään ja kunnianhimoaan maksimaalisesti, c) elämän merkityksellisyys ei siis missään nimessä ole humanistien mukaan tulosta pelkästä uralla etenenemisestä, vaikka kunnianhimoisille ihmisille sellainenkin polku tulisi sallia.
Tieteen arvostus sen sijaan laskee sitä mukaa kuin idioluutio etenee (=kansa tyhmentyy, se muuttuu edistyksellisestä konservatiiviseksi, jolloin sen tavoite on säilyttää status quo, eikä humanististen tieteiden tavoin haastaa ja kehittää yhteisöä käsityksineen ja arvoineen), ja tiede erkaantuu ns. tavallisen ihmisen taviselämästä.
Tästä syystä humanisteja vihataan, koska jostain syystä on helpompaa lasketella tiedon vastaanottajille luonnontieteelllisiä faktoja elottomista partikkeleista kuin tehdä samaa ihmisten käytöksestä, saati sitten tutkia ihmistä itseään tai ihmisen toiminnan vaikutuksia. Humanistien saama koulutus myös valitettavasti näkyy ja kuuluu: kielitaitoaan ei moni heistä halua erikseen salailla (miksi heidän pitäisi, jos he kerran ovat lähteneet opiskelemaan kieliä? Ettei toisille tulisi paha mieli?), joka voi herättää víháa ja kateutta niissä, joiden ainoa asiointikieli on suomi. Kaiken lisäksi ihmisen toiminnan tutkimiselle ei ole olemassa mitään valmista matemaattista kaavaa. Sen sijaan mielipiteitä siitä, miksi henkilö(t) toimii kuten toimii esiintyy jokaisella. Näitä kotikutoisia ja perustelemattomia mielipiteitä on usein kutsuttu mutuksi.
Ihmisille on ollut helpompaa omaksua valmiit vastaukset suoraan ylhäältä, jos ne vain vahvistavat hänen omia, kotikutoisia, tunteisiin ja ennakkoluuloihin pohjautuvia mutujaan: esim. niitä, joiden mukaan humanistit ovat idióotteja, jotka sopivat vain harjan varteen, koska jokainen lapsikin voi oppia äidinkielensä/muun tarvittavan kielen lopulta ihan itse, historia voi olla heistä pelkkää eliitin sanelemaa propagandaa, ja júutalaisten tai féministien tai jonkun muun sorretun ryhmän sálaliitto on kaiken huonon yhteiskunnallisen kehityksen takana, eikä suinkaan oma toiminta, mámút ovat automaattisesti pahoja ja lasten hyväksikäyttäjiä, eivätkä suinkaan meidän omat, suomalaiset pýllyjä kourivat miehet, koulutuksella kukaan ei tee enää mitään, koska siitä vaivasta ei enää palkita kuten ennen tehtiin, sillä elvistely (eli asian esiintuominen) on pelkkää duunarien halveksuntaa tai koulutettujen ainakin pitäisi ymmärtää vaieta koulutuksestaan näiden seurassa...
Mittavat koulutusleikkaukset yhdistettynä internetin suomaan informaatiotulvaan vahvistavat edellä kuvattua kehitystä, jossa iskulauseet leviävät yhdellä klikkauksella ja jonka myötä ymmärrys vähenee entisestään, koska suuri määrä "tietoa" , jonka laadusta ei ole olemassa takeita, on yhtä lailla yhden klikkauksen päässä, ja jokainen voi valita oman totuutensa ja maailmankuvansa sieltä. Valitettavasti me kaikki alamme jossain vaiheessa kärsiä, jos humanististen tieteiden ihmisen toiminnan kriittiseen pohdiskeluun perustuvat tutkimukset ohitetaan jatkossa vaikka jollain äärióikeistolaisten ja puoliksi syrjäytyneiden miesten huutoäänestyksellä. Esimerkkejä tästä löytyy jo ympäri maailmaa.
En ole ikinä ymmärtänyt mitä mielenkiintoista on lääkärin tai hammaslääkärin työssä. Joo lääkäreitä molemmat, tiedetään.
Minua ei saisi mistään hinnasta katsomaan randomeiden suuhun saati koskemaan. En ymmärrä mitä mielenkiintoista on tutkia ihmisten vaivoja ja määrätä lääkkeitä. En tajua en. Minulle aivan kauhistuttavan tylsä työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiinnostaa, mitä te joiden mielestä lääkärin/hammaslääkärin työ on tylsää, teette itse työksenne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo on vanhanaikaisen ikihumanistin ajatuksia. Ei ole enää muotia olla ikihumanisti, alkaa olla aina vain vaikeampaa olla sellainen. Tieteen arvostus laskee aina vain. Onnellisempia ovat ihmiset jotka tottuvat yhteiskunnan tapoihin ja rutiineihin.
Et ikinä löydä mitään jos aina etsit jotain merkittävää.
Huhhuh... Kommentti edustanee jonkun ajatusten tonavan aatoksia, näissa ei näytä olevan kerta kaikkiaan mitään järkeä...
Ensinnäkin: adjektiivi merkittävä ja substantiivi merkitys eivät ole toistensa synonyymeja. Toiseksi juuri humanistit ovat niitä, jotka a) pohtivat hyvän elämän ehtoja, ja juuri heille ei todennäköisesti - kaikista akateemisen koulutuksen hankkineista - ole valmiiksi olemassa yhtä oikeaa tapaa suorittaa elämää, b) jotkut humanistit ovat kiinnostuneita merkityksistä ja elämän mielekkyydestä/merkityksellisyydestä, mutta jos sitä ovat, ovat he yleensä kiinnostuneempia muista vaihtoehdoista kuin Kokoomuksen ajatushautomon luomista ihanteellisista urapoluista, joiden kautta yksilö pääsisi toteuttamaan omia kykyjään ja kunnianhimoaan maksimaalisesti, c) elämän merkityksellisyys ei siis missään nimessä ole humanistien mukaan tulosta pelkästä uralla etenenemisestä, vaikka kunnianhimoisille ihmisille sellainenkin polku tulisi sallia.
Tieteen arvostus sen sijaan laskee sitä mukaa kuin idioluutio etenee (=kansa tyhmentyy, se muuttuu edistyksellisestä konservatiiviseksi, jolloin sen tavoite on säilyttää status quo, eikä humanististen tieteiden tavoin haastaa ja kehittää yhteisöä käsityksineen ja arvoineen), ja tiede erkaantuu ns. tavallisen ihmisen taviselämästä.
Tästä syystä humanisteja vihataan, koska jostain syystä on helpompaa lasketella tiedon vastaanottajille luonnontieteelllisiä faktoja elottomista partikkeleista kuin tehdä samaa ihmisten käytöksestä, saati sitten tutkia ihmistä itseään tai ihmisen toiminnan vaikutuksia. Humanistien saama koulutus myös valitettavasti näkyy ja kuuluu: kielitaitoaan ei moni heistä halua erikseen salailla (miksi heidän pitäisi, jos he kerran ovat lähteneet opiskelemaan kieliä? Ettei toisille tulisi paha mieli?), joka voi herättää víháa ja kateutta niissä, joiden ainoa asiointikieli on suomi. Kaiken lisäksi ihmisen toiminnan tutkimiselle ei ole olemassa mitään valmista matemaattista kaavaa. Sen sijaan mielipiteitä siitä, miksi henkilö(t) toimii kuten toimii esiintyy jokaisella. Näitä kotikutoisia ja perustelemattomia mielipiteitä on usein kutsuttu mutuksi.
Ihmisille on ollut helpompaa omaksua valmiit vastaukset suoraan ylhäältä, jos ne vain vahvistavat hänen omia, kotikutoisia, tunteisiin ja ennakkoluuloihin pohjautuvia mutujaan: esim. niitä, joiden mukaan humanistit ovat idióotteja, jotka sopivat vain harjan varteen, koska jokainen lapsikin voi oppia äidinkielensä/muun tarvittavan kielen lopulta ihan itse, historia voi olla heistä pelkkää eliitin sanelemaa propagandaa, ja júutalaisten tai féministien tai jonkun muun sorretun ryhmän sálaliitto on kaiken huonon yhteiskunnallisen kehityksen takana, eikä suinkaan oma toiminta, mámút ovat automaattisesti pahoja ja lasten hyväksikäyttäjiä, eivätkä suinkaan meidän omat, suomalaiset pýllyjä kourivat miehet, koulutuksella kukaan ei tee enää mitään, koska siitä vaivasta ei enää palkita kuten ennen tehtiin, sillä elvistely (eli asian esiintuominen) on pelkkää duunarien halveksuntaa tai koulutettujen ainakin pitäisi ymmärtää vaieta koulutuksestaan näiden seurassa...
Mittavat koulutusleikkaukset yhdistettynä internetin suomaan informaatiotulvaan vahvistavat edellä kuvattua kehitystä, jossa iskulauseet leviävät yhdellä klikkauksella ja jonka myötä ymmärrys vähenee entisestään, koska suuri määrä "tietoa" , jonka laadusta ei ole olemassa takeita, on yhtä lailla yhden klikkauksen päässä, ja jokainen voi valita oman totuutensa ja maailmankuvansa sieltä. Valitettavasti me kaikki alamme jossain vaiheessa kärsiä, jos humanististen tieteiden ihmisen toiminnan kriittiseen pohdiskeluun perustuvat tutkimukset ohitetaan jatkossa vaikka jollain äärióikeistolaisten ja puoliksi syrjäytyneiden miesten huutoäänestyksellä. Esimerkkejä tästä löytyy jo ympäri maailmaa.
Kansa tyhmenee liki joka saralla. Ajatuksiltaan mustavalkoisia abeja löytyy entistä enemmän näistä 2000-luvuilta syntyneistä kuin aiemmista ikäluokista, ja nämä peräänkuuluttavat perinteisiä arvoja, jotka luovat heille turvallisuutta. Nainen on näille konservatiiveille ensijassa äiti ja vaimo, sen jälkeen vasta tulee ura, jonka tarkoitus on tähdätä lähinnä somessa hehkutettaviin juttuihin. Pääasia kaikesta ovat kuvat, joissa naisen pitää näyttää hyvältä.
Vuonna 2019 löytyy idiootteja liki joka ikäluokasta sieltä suunnalta, mistä ennen löytyi lähinnä köyhiä opiskelijoita ja näiden työhönsä leipiintyneitä esimiehiä. Opin kannalta alempi aines, erityisesti amikset, on ryhtynyt pätemään entistä voimaakkaammin itseään koulutetuimmille.
Jossain varastossa vuosikymmeniä homehtunut ilkeä tantta on voimistunut muutamassa vuosikymmenssä siten, ettei hän enää pelkää tylyttää itseään nuorempia tilapäistöitä tekeviä eikä varsinkaan itseään ylemmäs edenneitä opiskelijoita. Hän kai kuvittelee humanistien tekemän työn oikeuttavan hänet kohtelemaan mahdollisimman pskalla tavalla ja kyykyttävällä tavalla niitä, joilla on muitakin kuin duunarihommissa vaadittavia meriittejä, koska on oppinut humanisteilta sen, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, ihmisarvo on jakamaton jne. ja käsittänyt sen niin, että hänelläkin on oikeus kohdella työympäristössään alempia, suorittavia töitä tekeviä yhtä pskasti kuin häntä itseään ylemmät joskus kohtelivat häntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo on vanhanaikaisen ikihumanistin ajatuksia. Ei ole enää muotia olla ikihumanisti, alkaa olla aina vain vaikeampaa olla sellainen. Tieteen arvostus laskee aina vain. Onnellisempia ovat ihmiset jotka tottuvat yhteiskunnan tapoihin ja rutiineihin.
Et ikinä löydä mitään jos aina etsit jotain merkittävää.
Huhhuh... Kommentti edustanee jonkun ajatusten tonavan aatoksia, näissa ei näytä olevan kerta kaikkiaan mitään järkeä...
Ensinnäkin: adjektiivi merkittävä ja substantiivi merkitys eivät ole toistensa synonyymeja. Toiseksi juuri humanistit ovat niitä, jotka a) pohtivat hyvän elämän ehtoja, ja juuri heille ei todennäköisesti - kaikista akateemisen koulutuksen hankkineista - ole valmiiksi olemassa yhtä oikeaa tapaa suorittaa elämää, b) jotkut humanistit ovat kiinnostuneita merkityksistä ja elämän mielekkyydestä/merkityksellisyydestä, mutta jos sitä ovat, ovat he yleensä kiinnostuneempia muista vaihtoehdoista kuin Kokoomuksen ajatushautomon luomista ihanteellisista urapoluista, joiden kautta yksilö pääsisi toteuttamaan omia kykyjään ja kunnianhimoaan maksimaalisesti, c) elämän merkityksellisyys ei siis missään nimessä ole humanistien mukaan tulosta pelkästä uralla etenenemisestä, vaikka kunnianhimoisille ihmisille sellainenkin polku tulisi sallia.
Tieteen arvostus sen sijaan laskee sitä mukaa kuin idioluutio etenee (=kansa tyhmentyy, se muuttuu edistyksellisestä konservatiiviseksi, jolloin sen tavoite on säilyttää status quo, eikä humanististen tieteiden tavoin haastaa ja kehittää yhteisöä käsityksineen ja arvoineen), ja tiede erkaantuu ns. tavallisen ihmisen taviselämästä.
Tästä syystä humanisteja vihataan, koska jostain syystä on helpompaa lasketella tiedon vastaanottajille luonnontieteelllisiä faktoja elottomista partikkeleista kuin tehdä samaa ihmisten käytöksestä, saati sitten tutkia ihmistä itseään tai ihmisen toiminnan vaikutuksia. Humanistien saama koulutus myös valitettavasti näkyy ja kuuluu: kielitaitoaan ei moni heistä halua erikseen salailla (miksi heidän pitäisi, jos he kerran ovat lähteneet opiskelemaan kieliä? Ettei toisille tulisi paha mieli?), joka voi herättää víháa ja kateutta niissä, joiden ainoa asiointikieli on suomi. Kaiken lisäksi ihmisen toiminnan tutkimiselle ei ole olemassa mitään valmista matemaattista kaavaa. Sen sijaan mielipiteitä siitä, miksi henkilö(t) toimii kuten toimii esiintyy jokaisella. Näitä kotikutoisia ja perustelemattomia mielipiteitä on usein kutsuttu mutuksi.
Ihmisille on ollut helpompaa omaksua valmiit vastaukset suoraan ylhäältä, jos ne vain vahvistavat hänen omia, kotikutoisia, tunteisiin ja ennakkoluuloihin pohjautuvia mutujaan: esim. niitä, joiden mukaan humanistit ovat idióotteja, jotka sopivat vain harjan varteen, koska jokainen lapsikin voi oppia äidinkielensä/muun tarvittavan kielen lopulta ihan itse, historia voi olla heistä pelkkää eliitin sanelemaa propagandaa, ja júutalaisten tai féministien tai jonkun muun sorretun ryhmän sálaliitto on kaiken huonon yhteiskunnallisen kehityksen takana, eikä suinkaan oma toiminta, mámút ovat automaattisesti pahoja ja lasten hyväksikäyttäjiä, eivätkä suinkaan meidän omat, suomalaiset pýllyjä kourivat miehet, koulutuksella kukaan ei tee enää mitään, koska siitä vaivasta ei enää palkita kuten ennen tehtiin, sillä elvistely (eli asian esiintuominen) on pelkkää duunarien halveksuntaa tai koulutettujen ainakin pitäisi ymmärtää vaieta koulutuksestaan näiden seurassa...
Mittavat koulutusleikkaukset yhdistettynä internetin suomaan informaatiotulvaan vahvistavat edellä kuvattua kehitystä, jossa iskulauseet leviävät yhdellä klikkauksella ja jonka myötä ymmärrys vähenee entisestään, koska suuri määrä "tietoa" , jonka laadusta ei ole olemassa takeita, on yhtä lailla yhden klikkauksen päässä, ja jokainen voi valita oman totuutensa ja maailmankuvansa sieltä. Valitettavasti me kaikki alamme jossain vaiheessa kärsiä, jos humanististen tieteiden ihmisen toiminnan kriittiseen pohdiskeluun perustuvat tutkimukset ohitetaan jatkossa vaikka jollain äärióikeistolaisten ja puoliksi syrjäytyneiden miesten huutoäänestyksellä. Esimerkkejä tästä löytyy jo ympäri maailmaa.
Kansa tyhmenee liki joka saralla. Ajatuksiltaan mustavalkoisia abeja löytyy entistä enemmän näistä 2000-luvuilta syntyneistä kuin aiemmista ikäluokista, ja nämä peräänkuuluttavat perinteisiä arvoja, jotka luovat heille turvallisuutta. Nainen on näille konservatiiveille ensijassa äiti ja vaimo, sen jälkeen vasta tulee ura, jonka tarkoitus on tähdätä lähinnä somessa hehkutettaviin juttuihin. Pääasia kaikesta ovat kuvat, joissa naisen pitää näyttää hyvältä.
Vuonna 2019 löytyy idiootteja liki joka ikäluokasta sieltä suunnalta, mistä ennen löytyi lähinnä köyhiä opiskelijoita ja näiden työhönsä leipiintyneitä esimiehiä. Opin kannalta alempi aines, erityisesti amikset, on ryhtynyt pätemään entistä voimaakkaammin itseään koulutetuimmille.
Jossain varastossa vuosikymmeniä homehtunut ilkeä tantta on voimistunut muutamassa vuosikymmenssä siten, ettei hän enää pelkää tylyttää itseään nuorempia tilapäistöitä tekeviä eikä varsinkaan itseään ylemmäs edenneitä opiskelijoita. Hän kai kuvittelee humanistien tekemän työn oikeuttavan hänet kohtelemaan mahdollisimman pskalla tavalla ja kyykyttävällä tavalla niitä, joilla on muitakin kuin duunarihommissa vaadittavia meriittejä, koska on oppinut humanisteilta sen, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, ihmisarvo on jakamaton jne. ja käsittänyt sen niin, että hänelläkin on oikeus kohdella työympäristössään alempia, suorittavia töitä tekeviä yhtä pskasti kuin häntä itseään ylemmät joskus kohtelivat häntä.
Eikö ylioppilas osannut lakaista varaston lattiaa ja piti näyttää mallia. Siellä ollaan tekemässä töitä eikä lepäilemässä😂
Kun olin nuori, siis kauan sitten, minulta kysyttiin, kiinnostaisiko minua kehittää työpaikan organisaatiota, lähteä siis kehittämisryhmiin.
En ymmärtänyt, mihin suuntaan organisaatiota pitäisi kehittää, miten sitä pitäisi kehittää ja miksi sitä pitäisi kehittää. Sanoin, ettei mulla ole ideoita. Minulle vastattiin, että niitä ideoita alkaa tulla, kun menee niihin ryhmäkokouksiin, jossa sitä kehittämistä mietitään.
En mennyt, koska en osannut visualisoida asiaa eikä minulla ollut mitään visiota. Varmaan urakehityksen kannalta olisi ollut fiksua mennä ja yrittää päästä ylöspäin organisaatiossa. Mutta ehkä en vaan ole oikeasti riittävän fiksu sellaiseen työhön.
Minusta perustehtävät ovat mielenkiintoisia ja erilaisten ihmisten kanssa puhuminen tuo vaihtelua työpäiviin.
Ihminen on laumasielu. Vapaita kotkia lentelee lammaslaumojen päällä vain vähän. Peloton lentää.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on laumasielu. Vapaita kotkia lentelee lammaslaumojen päällä vain vähän. Peloton lentää.
Syrjäytynytkin voi olla omasta mielestään peloton lentäjä. Muiden näkökulmasta siis voi olla syrjäytynyt tai tekee tavishommia, mutta omasta näkökulmastaan on peloton lentäjä, joka elää omien arvojensa mukaan sen sijaan että tavoittelisi yleisesti arvostettuja pilvilinnoja.
Harmittaa rutosti, etten yrittänyt aikoinaan hakeutua lääkikseen. Useimmat työt sisältävät päivittäin samantapaisia toistuvia elementtejä. Asiakaspalvelu sopii ihmisistä pitäville ihmisille. Ei se kaikille sovikaan.