Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isän "epänormaali" suhde 16v tyttäreensä pilaa avoliittomme?
Todella kyllästynyt
07.06.2019 |
Tämä on ainoa paikka minne voin kirjoittaa nimettömänä, tästä minua kalvavasta ongelmasta, joten toivon asiallisia vastauksia. Asumme avoliitossa uusperheessä, jossa on lapsia ikä vuosilta 10-18v. Miehelläni on 16v tytär, johon hänellä on mielestäni jotenkin omituinen suhde. Tai sanotaanko näin, että kun tytär on paikalla, mies ei osoita minulle MITÄÄN hellyyden merkkejä, ei edes puhu minulle. On ikään kuin minua ei olisi olemassakaan. Tämä ärsyttää minua suunnattomasti, joka sitten näkyy ulospäinkin, ja tästä johtuen mes vielä vähemmän huomioi minua. Tämä taas aiheuttaa lisää ärsytystä minussa, ja lopputulos on se, että ne viikot kun tämä 16v tytär on kotona, emme puhu toisillemme, emme huomioi toisiamme mitenkään, olemme kuin ilmaa. Tällä 16v tytärellä ei ole juurikaan ikinä ollut tyttökavereita, ainoastaan poikia. Nyt näyttää ettei hänellä ole enää näitä poikiakaan kavereina, vaan hän on kaikki päivät ja illat kotona, isin kainalossa tietenkin. Isänsä on hänelle niin paras kaveri kuin tietenkin isä. Isi , isi, isi. Kun isi on paikalla, tytär änkeää hänen seuraansa ihan kokoajan, ja pyytää isiään hänen kanssaan joka paikkaan. Tämä tytär ESITTÄÄ jotain roolia kun isi on paikalla, hän lässyttää isilleen kuin pikkulapsi ja esim. nuohoaa lattialla koiramme kanssa, kenestä hän ei todellakaan ole pätkääkään kiinnostunut kun isi ei ole paikalla. Tiedän että minun pitäisi aikuisena vaan kestää, ja olen hakenu jo ulkopuolista apua näihin omiin vaikeisiin tunteisiini. Olen myös puhunut miehelleni siitä, miten minua todellakin loukkaa , kun hän ei kiinnitä minuun mitään huomiota silloin kun tytär on kotona. En voi käsittää miksi. Pelkääkö mies jotenkin näyttää tunteitaan minulle kun tytär on läsnä? He saunovat ja suihkuttelevat yhdessä jne, minun kanssani mies ei tätä tee. He juttelevat, nauravat, löhöävät sohvalla toisiaan silitellen ja ovat kuin mikäkin parisuhteessa oleva pari. Siis vähän jo ällöttää mutta tiedän ettei siinä ole mitään seksuaalista takana. Mielestäni suhde ei kuitenkaan ole ihan terve heidän välillään, ja olen varmaan tosi itsekäs kun mielestäni minullekin kuuluisi osoittaa huomiota välillä. Minä pyykkään, teen ruoat ja siivoan kuitenkin kokoajan kaikkien sotkut.
Olen todella vakavasti miettinyt kokoajan enemmän ja enemmän eroamista, mutta se olisi todella kova paikka myös omilleni lapsilleni itseni lisäksi, koska rakastan miestäni. En vaan enää meinaa kestää tätä hylkimistä ja sitä että katson vieresä kun mies pitää hauskaa tyttärensä kanssa. Ymmärrän että lapset ovat aina ykkösiä mutta joku raja sentään.
Kommentit (767)
Vierailija kirjoitti:
Tytär saattaa olla lievästi kehitysvammainen. Ei terve kuitenkaan. En usko insestiin, mutta muuten sairasta.
Tytär on täysin normaali, lahjakas urheilussa ja koulussa hyvä. Fyysisesti kaunis, kaikki sinänsä kunnossa. Mutta pääkoppa ei ole kunnossa. Jotain outoa on koska hän on mm. nähnyt todella rajuja painaijaisia ihan pienestä asti, siis todella rajuja. Hänellä on ollut tämän vuoksi kovia pelkotiloja ym. Siis pitkin ikää ihan kaikenlaista henkisellä puolella. Nykyään on käynyt koulupsykologilla kun kaikki ahdistaa. Olen kuulemma osasyyllinen, ja nyt sen jälkeen kun me olemme muuttaneet häntä on ahdistanut välillä olla täällä luonamme kun ei kuulemma saa olla oma itsensä. Kaikenlaista on siis... Kaiken tämän vuoksi isänsä on varmaan ylikorostuneesti nyt sitten huolissaan ja koittaa hyvitellä tyttöään jne jne. On vaan unohtanut totaalisesti parisuhteen hoidon. Tosin ikinä ei ole ollut siitä asiasta kiinnostunut. Nyt sitten itselläni on mitta lopullisesti täysi viimeaikaisen totaalisen dissaamisen vuoksi. Siis aina hän on ollut vain lapsistaan kiinnostunut kun he ovat täällä mutta nyt tilanne on jotenkin eskaloitunut kun tämä 16v on totaalisesti isissään kiinni ja ihan mahdoton sen huomion hakemisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainiin, kun olen itse sitten välillä tosiaankin suuttunut enkä minäkään puhu miehelleni ja pidän häntä kuin olisi ilmaa, niin sehän on sitten kostamista. Mies ei siis edes osaa ajatella kun saa omaa lääkettään, että hän ymmärtäisi että siltä se minusta tuntuu kokoajan. Eli, hän saa kohdella minua kuin tiskirättiä mutta jos minä teen niin herättääkseni hänet huomaamaan, niin se on sitten kostamista.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ap sinäkin olet vähän sairas, kun siedät noin sairasta käyttäytymistä.
No tämä.
Kirjoitin jo aiemmin kuinka insesti taitaa olla hyvinkin useintoisen vanhemman tiedossa, mutta syystä tai toisesta vanhempi ei siihe puutu.
En suoraansanoen ymmärrä kuinka sellaiseen tilanteeseen on päädytty, mutta toisaalta ymmärrys siitä kuinka esim. naiset jatkavat aviolittojaan pettäjien, alkoholistien, narkkareiden, väkivaltaisten ihmisten kanssa vuosikausia/kymmeniä, viittaa siihen että tilanteeseen totutaan vuosien mittaan ja kun insesti alkaa pikkuhiljaa näennäisesti viattomana toimintana ja siihen puuttuva osapuoli syyllistetään mustasukkaiseksi, skitsoksi, sairaaksi, niin on ehkä jossain määrin ymmärrettävää kuinka sellaiseen tilanteeseen päädytään.
Kehotin jo aiemmin Ap:tä hakemaan ulkopuolista apua tilanteeseen, ennenkuin epänormaalista tulee perheessä normaali, josta pitää vaieta perheen ulkopuolella.
16 vuotias tyttä ja isä kiehnäämässä sohvalla ja yhteissuihkussa ei ole missäänpäin suomea normaalia toimintaa, eikä sitä voida selittää kultturieroilla.
aloittaja kirjoitti:
Lisään vielä että luonteeltaan tyttö on itseään täynnä ollut aina, sanoi jo 10 vuotiaana, että kaikki rakastavat häntä koulussa ja hän saa valita kenet pojan haluaa. No, hän on pari kertaa nyt 16 vuotiaaksi päästyään seurustellut pari kertaa, mutta tullut jätetyksi. Hän on käynyt myös koulupsykologilla henkisten ongelmien vuoksi, mitä mm. tämä meidän uusioperhe hänelle aiheuttaa. Olen miettinyt, onko siinä syy, että mies haluaa antaa KAIKEN huomionsa tälle tyttärelle, ja on hänelle kaikesta mielikielin. Minä myöskään en saisi osoittaa miehen mielestä mitään negatiivisia tunteita tätä tyttöä kohtaan saatikka kieltää tai komentaa tätä. Tämä tyttö ei tee mitään kotitöitä, häneltä ei vaadita mitään. Pelkästään hymyillään ja ollaan ihania hänelle, mutta minut voikin sitten unohtaa kokonaan. Olen asiasta todella surullinen ja loukkaantunut, enkä halua yleensä tämän "kaksikon" kanssa olla juurikaan edes samassa huoneessa, koska en kestä katsella tätä isän ja tyttären parisuhdeleikkiä, näin karkeasti sanottuna.
0/5
Hyi stana - miksi luin tämän! Alitajuisesta insestistä vähintään kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytär saattaa olla lievästi kehitysvammainen. Ei terve kuitenkaan. En usko insestiin, mutta muuten sairasta.
Tytär on täysin normaali, lahjakas urheilussa ja koulussa hyvä. Fyysisesti kaunis, kaikki sinänsä kunnossa. Mutta pääkoppa ei ole kunnossa. Jotain outoa on koska hän on mm. nähnyt todella rajuja painaijaisia ihan pienestä asti, siis todella rajuja. Hänellä on ollut tämän vuoksi kovia pelkotiloja ym. Siis pitkin ikää ihan kaikenlaista henkisellä puolella. Nykyään on käynyt koulupsykologilla kun kaikki ahdistaa. Olen kuulemma osasyyllinen, ja nyt sen jälkeen kun me olemme muuttaneet häntä on ahdistanut välillä olla täällä luonamme kun ei kuulemma saa olla oma itsensä. Kaikenlaista on siis... Kaiken tämän vuoksi isänsä on varmaan ylikorostuneesti nyt sitten huolissaan ja koittaa hyvitellä tyttöään jne jne. On vaan unohtanut totaalisesti parisuhteen hoidon. Tosin ikinä ei ole ollut siitä asiasta kiinnostunut. Nyt sitten itselläni on mitta lopullisesti täysi viimeaikaisen totaalisen dissaamisen vuoksi. Siis aina hän on ollut vain lapsistaan kiinnostunut kun he ovat täällä mutta nyt tilanne on jotenkin eskaloitunut kun tämä 16v on totaalisesti isissään kiinni ja ihan mahdoton sen huomion hakemisen kanssa.
Nuo jatkuvat painajaiset lapsesta asti.. hälyttävää. Millaisia painajaisia? Hyväksikäytöstä? Näin mulla...
Kunnon aamiainen varmaan auttaisi teitä kaikkia rauhoittumaan. Minä syön joka aamu kulhollisen graham-puuroa kaurakerman kera. Mieheni syö myös graham-puuroa, mutta laittaa siihen palan voita ja ripottaa päälle ruokosokeria. Meillä ei ole koskaan - ei siis tosiaan ikinä - ole ollut vaikeuksia sen enempää lasten kanssa kuin keskenämmekään.
Suosittelen !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja 0p. Tällä kertaa. Ensi kerralla sitten uusi yritys eiköstä joo?
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan ei ehdota AP:lle ratkaisuksi rakastavaa suhtautumista tyttöön?
Mitähän tilanteelle tapahtuisi, jos AP oikeasti alkaisi rakastaa tyttöä ja suhtautumaan häneen rakkaudella ja lempeästi?
Viettäisi hänen kanssaan kahdestaan jonkinlaista spessuaikaa, juttelisi aidosti kiinnostuneena tytöstä ja tämän elämästä, olisi läsnä hyvien energioiden kera?Se ei tietenkään käy. Tyttö ei ole minun geeniperimääni, niin tuollaisen voit unohtaa! Riittävästi on kestämistä että vie isältään minulle kuuluvaa huomiota, sen lisäksi en todella alaa mitään rakastavaa äitipuolta näyttelemään!
Minä en tätä kirjoittanut vaan joku muu. Tytär o hyvin selvästi heti alusta asti osoittanut ettei pidä minusta ja pitää ainoana oikeana asiana varmaan sitä, et hänen isänsä ja äitinsä olisivat edelleen yhdessä. Jostain syystä suhteen luominen tähän lapseen ei ole onnistunut. Toisiin miehen lapsiin selkeästi paremmat välit.
Herää kysymys, miksi ero tuli. Osoittiko iskä jo silloin turhan paljon läheisyyttä tyttärelleen ja vaimo oli ikuinen kakkonen?
Joka tapauksessa tuo 16v. kuulostaa vähän jälkeenjääneeltä. Meidän opiskelijanuoremme asui jo itsenäisesti toisella paikkakunnalla tuossa iässä. Taloudellisesti autoimme mutta muutoin on osannut ja halunnut hoitaa kaikki asiansa itse ja on päässyt tähän mennessä jo pitkälle elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kuullut, että kukaan kaverini saunoisi tai olisi murrosiän jälkeen saunonut vanhempiensa kanssa. Ainakin murrosikäisenä/teini-ikäisenä se olisi outoa. Tuo suihkuttelu, saunominen, sohvalla kiehnääminen ja tuo "isi, isi, isi"-ininä kuulostaa ällöttävältä. Tulee ne daddy-pornot mieleen.
AP, sinun tilanteesi vaikuttaa kovin ahdistavalta. Hirveän väärin, että teet melkein kaikki kotityöt ja joudut katselemaan tuollaista. Voiko tuohon mikään terapia enää auttaa tuossa vaiheessa? Luulisin, että ero olisi parasta sinulle ja omille lapsillesi.
Oletko harkinnut lasun tekemistä? Minusta heidän suhteensa ei ole yhtään normaali, vaan kokonaisuutena hyvin outo kuvio.
-N28,
AP, voisitko kommentoida ehdotustani? Oletko ajatellut tehdä lasun tuon kuvion vuoksi? Ja jos et, niin miksi et?
-Sama
Aloittaja kirjoitti:
Ainiin, kun olen itse sitten välillä tosiaankin suuttunut enkä minäkään puhu miehelleni ja pidän häntä kuin olisi ilmaa, niin sehän on sitten kostamista. Mies ei siis edes osaa ajatella kun saa omaa lääkettään, että hän ymmärtäisi että siltä se minusta tuntuu kokoajan. Eli, hän saa kohdella minua kuin tiskirättiä mutta jos minä teen niin herättääkseni hänet huomaamaan, niin se on sitten kostamista.
Mies voi toimia noin koska ei näe mitään vikaa toiminnassaan, sinä olet inha ja ilkeä henkistä väkivaltaa harrastava mököttäjä kun puhumisen ja terapian jälkeen annat samalla mitalla takaisin. Näin meni taas nallekarkit tasan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja kirjoitti:
Tähän tyttären käytökseen vielä.. Kun isänsä ei ole paikalla niin hänhän kulkee täällä seiniä pitkin, ei ota mitään kontaktia minuun (varmaan on alusta adti aistinut etten pidä hänestä, tiedän että linun pitäisi nekin tunteet jotenkin pystyä peittämään) ja odottaa vaan että isi tulisi kotiin jolloin shown voi taas aloittaa. Tää on niin sairasta. :( Jos tytär näkee isänsä jossain silloin kun tytär on äitinsä luona hän huutaa "isiii!!" Kiljuu ja kapsahtaa kauöaan aivan kuin ei olisi vuoteen nähnyt. Kerran oli tilanne että paikalla oli myös muita teinejä kun näin kävi... Ehkä hieman katsoivat muut oudoksuen. Mutta siis joo, yhtä kaikki. Outoa. Hyvin outoa. Eikä enää tervettä.
Omakin lusikkasi on ollut tilanteen synnyssä siis alusta asti syvällä sopassa. Nykytilanne on luultavasti monen asian summa.
(Jos et pitänyt alunalkaenkaan miehen tyttärestä, niin miksi muutitte edes yhteen?)
Olet ollut uhka miehen tyttärelle ja tyttären perusturvallisuudelle alusta asti, ja siinä yksi syy, miksi hän takertuu niin isäänsä ja hakee vääränlaista huomiota. Miehen pitäisi tietty aikuisena laittaa rajat ja kohdellapuolisoaankin puolisona. Mutta ei se perhe-elämä alunalkaenkaan voi onnistua, jos et pidä yhdestä perheen lapsesta..
Ehkä mieskin tietää, ettet pidä hänen lapsestaan ja siksi hänkin haluaa korostaa omaa välittämistään ja rakastamistaan omalle lapselleen (vaikkakin väärällä tavalla)?
Pelottavaa :( Tee nyt niinkuin tuolla on ehdotettu ja muuta pois. Ja tee ehdottomasti lastensuojeluilmoitus! Tyttö raukka.. painajaisia.. ettei vaan olis henkisesti vankina isälleen.. järkyttävää :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Tähän tyttären käytökseen vielä.. Kun isänsä ei ole paikalla niin hänhän kulkee täällä seiniä pitkin, ei ota mitään kontaktia minuun (varmaan on alusta adti aistinut etten pidä hänestä, tiedän että linun pitäisi nekin tunteet jotenkin pystyä peittämään) ja odottaa vaan että isi tulisi kotiin jolloin shown voi taas aloittaa. Tää on niin sairasta. :( Jos tytär näkee isänsä jossain silloin kun tytär on äitinsä luona hän huutaa "isiii!!" Kiljuu ja kapsahtaa kauöaan aivan kuin ei olisi vuoteen nähnyt. Kerran oli tilanne että paikalla oli myös muita teinejä kun näin kävi... Ehkä hieman katsoivat muut oudoksuen. Mutta siis joo, yhtä kaikki. Outoa. Hyvin outoa. Eikä enää tervettä.
Omakin lusikkasi on ollut tilanteen synnyssä siis alusta asti syvällä sopassa. Nykytilanne on luultavasti monen asian summa.
(Jos et pitänyt alunalkaenkaan miehen tyttärestä, niin miksi muutitte edes yhteen?)
Olet ollut uhka miehen tyttärelle ja tyttären perusturvallisuudelle alusta asti, ja siinä yksi syy, miksi hän takertuu niin isäänsä ja hakee vääränlaista huomiota. Miehen pitäisi tietty aikuisena laittaa rajat ja kohdellapuolisoaankin puolisona. Mutta ei se perhe-elämä alunalkaenkaan voi onnistua, jos et pidä yhdestä perheen lapsesta..
Ehkä mieskin tietää, ettet pidä hänen lapsestaan ja siksi hänkin haluaa korostaa omaa välittämistään ja rakastamistaan omalle lapselleen (vaikkakin väärällä tavalla)?
Jaa että niinkun isän pedofiiliset taipumukset ovatkin puolison syytä :-) :-)
Eikö sillä isillä ole minkäänlaisia valoja siellä yläkerrassa jotka näyttäisivät punaista siinä vaiheessa kun tytär alkaa houkuttelemaan isukkia yhteissuihkuun?
Ehdotan seuraavaa. Mene jonnekin asiantuntijalle keskustelemaan tilanteesta, kuvaa se juuri kuten tännekin kuvasit. Toimi hänen ohjeidensa mukaan. Ota nyt asiaksesi laittaa pyörät pyörimään, vaikka sitten jossain vaiheessa parisuhteenne olisikin ohi.
Vierailija kirjoitti:
Eronneen miehen näkökulma asiaan: minulla on 6-vuotias tytär ja hän on minulle ehdottomasti maailman tärkein ihminen, sen jälkeen omat vanhempani ja veljeni yhtä tärkeinä kakkossijalla kaikki. Olen hyvissä väleissä ex-vaimoni kanssa, voin olla siellä yötäkin vierashuoneessa tarvittaessa, jos olemme esim. lähdössä tyttäreni kanssa matkoille ja kätevämpi mennä sinne illalla ja olla yötä jos esim. lento lähtee aikaisin. Itse asun siis yli sadan kilometrin päässä lentokentästä ja ex-vaimo kymmenen kilometrin päässä.
Tuo vain esimerkkinä että välit ovat hyvät, ikään kuin kaverit edelleen, mutta ei enää aviopari. Nyt saan itse elää kuten haluan enkä kaipaa ikinä enää uutta sellaista parisuhdetta jossa asuisin yhdessä jonkun kanssa. Uusperhe ei tulisi mielenkään. Asun yksin ja tapaan tytärtäni joka on kaikki kaikessa minulle. Vähän ongelmana on ollut se että en pysy kieltämään tytöltäni mitään, siis yhtään mitään.
En kestä nähdä tyttäreni pettymystä tai pahaa mieltä kerta kaikkiaan. Olen menestyvä varakas ja hyvätuloinen ylsityislääkäri, mutta tuntuuhan se joskus liialliselta kun leluihin menee 200€ kuukaudessa. No sama se, meneekö 20€ vai 200€ sinänsä. Ei vaikuta talouteeni mitään tuo käytännössä. Johan maksan kirkollisveroakin 1500-2000€ vuodessa. Ei kuitenkaan tulisi myöskään mieleenkään erota kirkosta, olen harras luterilainen.
Avioero ei johtunut minusta vaan vaimo jätti minut kun olin vakavasti sairaana n. 3,5 vuotta avioliiton lopusta, vaimo ei kestänyt sairauttani ja otti eron. Itse en Jumalan edessä luvattua lupausta rikkoisi ikinä vaan lupasin haluta rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä kunnes kuolema meidät erottaa
No tuttu psykologi sanoi että tytöstä kasvaa sietämätön aikuinen jos hänelle ei aiheudu pettymyksiä koskaan. No kyllä niitä tulee, mutta ne saa tuottaa tytön äiti ja samoin päiväkodissa ja esikoulussa joutuu oppimaan ja sietämään pettymyksiä ja sitä ettei saa aina kaikkea mitä haluaa. Mutta minä en niitä pettymyksiä tuota, en kerta kaikkiaan kykene siihen.
Kuka muka haluaisi tuottaa lapselleen pettymyksiä? Ei niitä tahallaan kukaan tuota. Pettymykset ja vaikeudet kuuluu elämään ihan ilman tuottamisiakin. Ei sinulta kukaan mitään pettymyksiä odotakaan eikä vaadi. Mutta itsellesi teet karhunpalveluksen, olet kuitenkin vielä luultavasti aika nuori. Lopun elämääsi saat orjailla tyttäresi oikkuja ja antaa hänelle kaiken mitä hän tahtoo ja silotella hänen elämäänsä, jos tuon asenteen aiot pitää.
Epäilen kuitenkin, että tulet vielä joustamaan asenteissasi. Kuuta et taivaalta pysty noutamaan. Etkä tule tyttärellesi riittämään. Lapsi on vasta 6-vuotias ja erostanne ei voi olla kovin pitkää aikaa. Et vielä ole kunnolla selvinnyt siitä etkä tiedä, mitä elämä eteesi tuo. Pikkulapselle on vielä helppo antaa periksi, mutta jos lapsi tottuu siihen, että sinulta aina saa haluamansa, olet aikamoisessa pinhuusissa loppuikäsi. Turha nyt tuoda esille hyvätuloisuuttasi. Kaikki asiat ei ole rahalla selvitettävissä.
Jokainen meistä normaalisti haluaa lapselleen hyvää ja jokainen rakastaa omaa lastaan. Mutta tuon tyyppinen sidonnaisuus, johon nyt oman näkökulmasi toit, ei ole normaalia. Ympärilläolevat muutkin ihmiset ja siis saman perheen jäsenet tulee huomioida ja perheessä jokaisella pitää saada olla turvallinen tunne siitä, että on hyväksytty ja rakastettu.
Täällä ne taas istuu kylki kyljessä, tytär tuli välittömästi isäänsä kiinni kun menin suihkuun. Pikkutoppi ja mikroshortsit jalassa siellä isäänsä lirkuttelee. Siis tio on vaan niin oksettavaa. Jotenkin silmät on auennut taas lisää. Tyttö pyysi isäänsä punttisalille mutta koska isi ei lähtenyt, ei lähtenyt tyttökään. No, tuossa ne istuu vierekkäin taas kylki kyljessä koko illan, ja nauravat telkkarin jutuille. Kunnes tyttl sanoo isilleen "isi, tuu syömään mun kans iltapalaa" ja isihän tulee.
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan seuraavaa. Mene jonnekin asiantuntijalle keskustelemaan tilanteesta, kuvaa se juuri kuten tännekin kuvasit. Toimi hänen ohjeidensa mukaan. Ota nyt asiaksesi laittaa pyörät pyörimään, vaikka sitten jossain vaiheessa parisuhteenne olisikin ohi.
Näin olen tehnytkin.
Tääl on ollu ennenki tää sama keskustelu. Ei mee läpi
Alue: Aihe vapaa
Itse asiassa tätä minäkin epäilin (en ole aloittaja, mutta kirjoitin aiemmin tähän ketjuun omista vastaavista kokemuksistani uusperheen äitinä) mieheni tyttärestä, mutta huomasin kyllä, että hän oli ns. normaali teini kyllä silloin, kun isä ei ollut näköpiirissä.
Tiedän sen, että meillä kun oli tuo tilanne (olen siis jo eronnut tuosta miehestä), sain kuulla että mieheni exälle oli heidän eronsa ollut todella kova paikka. Ja hän jostain syystä mustamaalasi minua tyttärelleen - ilmeisesti vain yleisestä katkeruudesta. En siis tullut heidän liittonsa väliin, vaan he olivat eronneet jo aikoja sitten ennen kuin me tapasimme.
No, joka tapauksessa, joskus takapiruna saattaa häärätä joku sukulainenkin.