Kun mies inttää vastaan aivan kaikessa
Alkaa mennä oikeasti hermo mieheen joka inttää _joka ikisessä asiassa_ vastaan. Perheessämme ei toimi kommunikointi lainkaan koska olen väsynyt siihen että sanon mitä tahansa, mies väittää vastaan. Jos pyydän miestä tekemään jotain, hän ei varmasti tee niin ihan vaan siksi että minä pyysin; usein jopa täysin päinvastoin.
Olen kotona 7 kk ikäisen vauvan kanssa ja esikoinen on 6v. Kuopus valvottaa ja on todella herkkäuninen. Tänä aamuna mies heräsi klo 06 töihin ja olin itse herännyt jo aiemmin koska kipeä vatsa valvotti.
Mies alkoi jutella normaalilla äänellä (hänellä on todella kantava ja matala ääni) sängyssä ja sanoin että vauva herää ihan varmasti miehen puheeseen. Mies jatkaa. Kuiskaan miehelle että mennään keittiöön juttelemaan jos on pakko puhua mutta mies jatkaa jorinoitaan sängyssä. Ei mennyt kuin hetki kun vauva heräsi miehen ääneen. Kiukuttaa niin paljon, pyysin nätisti ja moneen kertaan että mies ei puhumisellaan herättäisi vauvaa.
Eilen esikoinen sanoi minulle että hän ei tykkää siitä kun isi kiroilee niin paljon. Otin asian puheeksi miehen kanssa, joka töksäytti vaan että sellainen hän on ja hän kiroilee paljon; piste. En hermostunut, totesin vaan että yritän ainakin itse kiinnittää erityistä huomiota puheisiini etten kiroilisi. Mies tähän että hän aikoo opettaa kuopuksen kiroilemaan heti kun tämä oppii puhumaan. Olin taas kerran sanaton, miehen kanssa keskustelu jälleen kerran osoittautui mahdottomaksi.
Näitä esimerkkejä on vaikka kuinka ja näitä tulee joka päivä. Olen alkanut salaa toivoa että mies jäisi ylitöihin tms. Vaikka joka päivä, en jaksa kinata kaikesta.
Kaupassa käynti miehen kanssa on aivan horroria, hän kyseenalaistaa jokaisen ostoksen, "tarvitaanko me muka tätä (maitoa)?" ..joo-o, kyllä me tarvitaan. Ja jos kaupassa on jonoa tai tarvittavia asioita ei löydy heti, mies alkaa kiukutella kuin pikkulapsi. Jos kaupankassalla on jonoa, hän alkaa pakata ostoksia aivan ylikorostetun hitaasti ja huolellisesti, vaikka juuri silloin normaali ihminen pyrkisi ripeästi maksamaan ja pakkaamaan ostokset. En voi käsittää mistä tällainen touhu johtuu, että kaikissa tilanteissa on toimittava täysin päinvastoin kuin mitä normaali järkinen ihminen toimisi yleensä.
Osaako kukaan sanoa mistä tällainen todella rasittava käytös johtuu ja miten tällaisen kanssa pitäisi toimia? Kun mies on vastaaninttävä ja lapsen tasolle taantuva jumpittelija, ei paljon parisuhde kiinnosta. Koen olevani ainoa aikuinen perheessä, mies on vaan joku outo ylimääräinen rasite jonka tehtävänä on koetella hermojani mahdollisimman pitkälle tällä naurettavalla vastarannankiiskeilyllään.
Kommentit (323)
Ja tuollaisen kanssa teit vielä toisenkin lapsen? Esikoisen kanssa olisi ollut helppoa lähteä ja jättää tuo
kiusaaja ja kiukuttelija, nytpä onkin jo vaikeampaa.
Minulla oli samanlainen. Ilmiö paheni radikaalisti lasten synnyttyä. Hänellä ei ollut mitään käsitystä normaaleista lapsiperheen rutiineista, ja kun yritin sellaisia meille luoda, niin teki varmasti päinvastoin koska "mikä minä olen määräilemään". Lapsi vietiin ulos vaikka olisi pitänyt käydä syömään, ja otettiin rattaissa lenkille vaikka ei ollut päiväuniaika ja nukahtaisi kuitenkin varmasti. Ja tämä oli ihan systemaattista. Tuo oli tyypillistä että jos oltiin myöhässä jostain niin alkoi hidastella entistä enemmän. Kerran oltiin neuvolasta 20 min myöhässä niin tämä jäi putsaamaan parkkipaikalle linnunkakkoja auton ikkunasta. Ei auttanut minun kuin lopulta ottaa ja lähteä, mutta eipä se yhteishuoltajuuskaan tuollaisen tyypin kanssa herkkua ole...
Päälliköt täällä taas valittaa. Se on vain niin ettei mies suostu olemaan alaisenne. Sisäistäkää tämä niin asiat aukeavat itsestään.
Mieslapsi sinulla, kurja juttu. Ei ole keinoa sanoa, miten hänen käytöksensä muuttuisi. Ehkä ulkopuolinen läheinen voisi puhua hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Päälliköt täällä taas valittaa. Se on vain niin ettei mies suostu olemaan alaisenne. Sisäistäkää tämä niin asiat aukeavat itsestään.
Tällä asenteella jää yksin aina. Ja hyvä niin. Kun on lapsia, ei voi elää kuin pellossa. Lapsi tarvitsee säännöllisen rytmin. Syömisellä, unella ja ulkoilla on aikansa. Jos näin ei ole niin itse joutuu kärsimään kun muksu huutaa nälkäänsä tai väsymystään. Varsinkin tuo väsy on sellainen että kun lapsi menee yliväsyneeksi sitä on todella vaikea saada rauhoittumaan . No Siperia idiootteja kun opettaa.
Eihän tässä ole muuta keinoa kuin jättää sika. Elämä helpottuu kun hankalin kakara poistuu muonavahvuudesta. Ei kukaan jaksa sietää jatkuvaa vastaanpullikointia. Ihan kun pikkulapsiaika ei olisi tarpeeksi vaikeaa muutenkin. Nämä tarinat kyllä tehokkaasti kertoo sen miksi syntyvyys laskee.
Ei herranen aika mikä kersa sulla miehenä. Jos vain taloudellisesti mahdollista, ala etsiä itsellesi ja lapsillesi kämppää.
Meillä oli tuota samaa. Juuri niinä aamuina, kun oli kiire, mies jäi valitsemaan ja värikoodaamaan kaulahuiveja tai pukemaan lasta viimeisen päälle. "Ei me voida ku tämä unohtu.." ja lopulta vain tylysti työnsin hänet ja lapsen ulos ovista, että he ehtivät tarhaan ajoissa. Myös tuota on havaittavissa muulloinkin, että jäädään nysväämään jotain mikä ei liity aiheeseen mitenkään. Aamuisin kun mies alkoi kiukutella, niin tylysti karjaisin että se naama kiinni tai seuraavaksi tulee poliisi. Yllättäen mies uskoi, mutta sitä aamurähinää oli tullut kuunneltua edellisissä suhteissa niin paljon että tässä en suostunut sitä kuuntelemaan, mutta seuraavaksi itkettiin iltakaudet sitä miksi uhkailen polisiilla. Kun kerroin, mies sai elämänsä väläyksen "ai siks ettei lapsi herää".
Sellaisina kertoina kun olisi ollut aikuisten vapaata ja kutsu jonnekin, niin mies vajosi puhelimen kanssa sängyn pohjalle eikä suostunut hievahtamaankaan. Itse laittauduin ja odottelin, että herra liikahtaisi edes sen verran mutta se tekosyiden määrä. "on ylipainoa.." Kun pääsimme perille, olimme kaksi tuntia myöhässä mikä ei sinänsä omassa kaveripiirissäni haittaa, mutta ärsytti, koska mies asetti kotiintuloajan "Joo ennen puolta yötä sitten takaisin.." ja perusteli sitä jollain ihan käsittämättömyyksillä. Hän istui nurkassa neljä tuntia pelaamassa kännykkää kun itse juhlin kavereitteni kanssa. Kotiintulomatkalla hän haukkui koko kaveripiirini pystyyn, olen kuulemma alkoholisti, ja haluan vain juhlia.
Ne olivat ekat juhlat varmaan vuoteen.
Näin naisen näkökulmasta lapsenhankinta on yksi iso vitsi ja elämänseisauttaja, ja siitä saa loistavan kiusanteonvälineen.
Tästä sitä taas näkee kuinka typeriä hameväkeen kuuluvat ihmisluonnon edustajat ovat. Itsepähän sinä miehesi olet valinnut. Ihan oma syys!
Vierailija kirjoitti:
Tästä sitä taas näkee kuinka typeriä hameväkeen kuuluvat ihmisluonnon edustajat ovat. Itsepähän sinä miehesi olet valinnut. Ihan oma syys!
Ai se on naisen vika kun mies taantuu ihan lapseksi?
Tämä on keskustelupalsta, ei mikään romaanin kirjoituspaikka.
Vierailija kirjoitti:
Tästä sitä taas näkee kuinka typeriä hameväkeen kuuluvat ihmisluonnon edustajat ovat. Itsepähän sinä miehesi olet valinnut. Ihan oma syys!
Tyypillinen vastuuttoman valehtelevan kaksilahkeisen kommentti. Veikkaan että sulla ei paljoa parisuhdemarkkinoilla tapahdu. Ihmisiä on kuule helppo huijata. Seurusteluaikana jaksaa esittää olevansa se paras versio itsestään. Totuus paljastuu kun vaimo on saatu nalkkiin esim. lasten avulla.
Meillä tehdään hommia näin:
Sanon että nurtsi pitäisi leikata. Mies siihen että pensasaitakin pitää. Ja alkaa leikata pensaita (joita ei tarvitsisi leikata).
Tai
Minä alan leikata nurtsia jolloin mies tulew neuvomaan ja ohjeistamaan. ”Säädä noin, siinä ruusu”... ei ole vaan itse istuttamani kuunlilja jonja mies on viidesti leikannut.
Tai
Mies alkaa leikata mutta häipyy viideksi tunnijsi rautakauppaan katselemaan leikkureita.
Tai
Mies slkaa leikata muttei löydä mitään työkaluja. Ja päivä menee ktsellen missä, missä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tuota samaa. Juuri niinä aamuina, kun oli kiire, mies jäi valitsemaan ja värikoodaamaan kaulahuiveja tai pukemaan lasta viimeisen päälle. "Ei me voida ku tämä unohtu.." ja lopulta vain tylysti työnsin hänet ja lapsen ulos ovista, että he ehtivät tarhaan ajoissa. Myös tuota on havaittavissa muulloinkin, että jäädään nysväämään jotain mikä ei liity aiheeseen mitenkään. Aamuisin kun mies alkoi kiukutella, niin tylysti karjaisin että se naama kiinni tai seuraavaksi tulee poliisi. Yllättäen mies uskoi, mutta sitä aamurähinää oli tullut kuunneltua edellisissä suhteissa niin paljon että tässä en suostunut sitä kuuntelemaan, mutta seuraavaksi itkettiin iltakaudet sitä miksi uhkailen polisiilla. Kun kerroin, mies sai elämänsä väläyksen "ai siks ettei lapsi herää".
Sellaisina kertoina kun olisi ollut aikuisten vapaata ja kutsu jonnekin, niin mies vajosi puhelimen kanssa sängyn pohjalle eikä suostunut hievahtamaankaan. Itse laittauduin ja odottelin, että herra liikahtaisi edes sen verran mutta se tekosyiden määrä. "on ylipainoa.." Kun pääsimme perille, olimme kaksi tuntia myöhässä mikä ei sinänsä omassa kaveripiirissäni haittaa, mutta ärsytti, koska mies asetti kotiintuloajan "Joo ennen puolta yötä sitten takaisin.." ja perusteli sitä jollain ihan käsittämättömyyksillä. Hän istui nurkassa neljä tuntia pelaamassa kännykkää kun itse juhlin kavereitteni kanssa. Kotiintulomatkalla hän haukkui koko kaveripiirini pystyyn, olen kuulemma alkoholisti, ja haluan vain juhlia.
Ne olivat ekat juhlat varmaan vuoteen.
Näin naisen näkökulmasta lapsenhankinta on yksi iso vitsi ja elämänseisauttaja, ja siitä saa loistavan kiusanteonvälineen.
Siis muakin ihmetyttää että miksi se poiliisi olisi siis tullut? Sanomaan miehelle etä ole hiljaa ettei vauva herää, vai miten?
No jos se mies kiroilee, niin anna sille uusi nimi eli Herra Pikkuk...i. Sanot sille, että tämmöinen minä olen, keksin kivoja nimiä.
Mies on muuttunut tällaiseksi nyt tämän kuopuksen syntymän myötä. Aina on ollut vähän tämän tyylinen, mutta nyt nuo ikävät ominaisuudet suorastaan räjähtävät silmille. Mies toki osallistuisi arkiaskareisiin mutta täysin omilla ehdoillaan; eli voisi kokata mutta ruoka olisi valmista vasta 21 jolloin vanhempi lapsi on jo aika päivät sitten mennyt nukkumaan ja minäkin aikalailla. Mies ei käsitä lainkaan että meillä eletään lasten aikataulujen mukaan, ei miehen. Ei niin että perhe on nälässä ja odottaa kärsivällisesti koska herralla on aikaa tehdä ruokaa. Sitten kiukutellaan että "mikään ei kelpaa" kun yritän selittää että tottakai hän voi tehdä ruoan mutta mielellään klo 18 jotta siitä on iloa muillekin kuin miehelle.
Hänen mielestään minä hössötän kun olen tarkka sairaan huonosti nukkuvan kuopuksen unirytmistä. Jollemme noudata rutiineja päiväunien ja yöunille menon suhteen, on edessä ihan täysi helvetti. Ne harvat kerrat kun mies on kuopuksen kanssa ollut, on rutiinit laiminlyöty, ruokailu ollut mitä sattuu ja päiväunia nukuttu miten sattuu. Mies kokee että minä olen vain ilkeä ämmä jonka ainoa tavoite on määräillä ja komennella ja "häntähän ei määrälle kukaan". Alkaa todella tuntua siltä että tämä perhe pääsisi helpommalla ilman miestä.
Ainiin, tietysti mies on täydellinen marttyyri jos en ole auliisti jalat levällään heti kun mies sormia napsauttaa. Ei paljon seksi kiinnosta väsyneenä valvomisesta eikä miehen kanssa jonka kanssa saa kinata kaikesta väsymykseen asti. Olen kaksi päivää ollut aivan jäätävissä vatsakivuissa ja mies mököttää kun ei akka anna. Joo, eipä se seksi ole ekana mielessä kun juoksee vessassa yölläkin 3-4 kertaa.
Ap
Kaikki tärkeät asiat tulee hoidettua juuri niin kuin pitääkin. Naisten hysteria tappaa sen pienenkin tekemisen ilon. Tee tämä ensin ja tuo ja sitten tuo. EI NÄIN hyvät rouvat.
Tiskit pestään kun on niiden vuoro, ruuat valmistetaan ja syödään. Kukaan ei kuole jos ruoka on 2 h eri ajassa.
Mutta päälliköitä emme tarvitse, hoitakaa itse asiat jos haluatte olla päälliköitä.
Niin yksinkertaista ja helppoa. Kuka nyt on tyhmä. =)
Onko mies ollut tuollainen aina vai muuttunut tuollaiseksi? Jos aina niin miten olet jaksanut olla hänen kanssaan ja hommannut vielä lapsiakin? Jos muuttunut niin mitä silloin tapahtui?