Oudot lapsuuden kodista opitut tavat
Onko muilla lapsuudesta kotoa opittuja outoja tapoja esimerkiksi tavaroiden käytössä tai sijoituksessa?
Itse olen oppinut että paistinpannut säilytetään uunissa. Tämä herätti poikaystävässä suurta ihmetystä.
Tosin ei kovin fiksu paikka niille, kun unohdat toisinaan ottaa ne pois kun laitat uunin päälle. Toinen juttu tulee mieleen perunoiden keittäminen, että millä kokeillaan onko ne kypsiä. Muut kuulemma käyttää haarukkaa mutta itse käytän sukkapuikkoa
Kommentit (785)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kun menemme perheenä minä, mies ja 3- ja 6v lapsemme mummilla käymään, niin hänelle on ihan ok että kaikki katsovat televisiota mikä on asetettu keittiön nurkkaan, mutta taas jos minä tai lapset kaivamme älypuhelimet esiin, alkaa mummi marttyyriksi. "No eihän minun takia tänne taaskaan tultu, noita vempaimia vaan tuijottamaan"
Ei auta vaikka selitämme että ihan vaikka uutisia sieltä katsomme.
Kyllä ymmärrän mummianne. Kun kylään mennään niin sen hetken jaksaa keskittyä siihen vierailuun ja törkeää on keskittyä silloin räppäämään puhelintaan. Voi luoja kun älypuhelinta ei olisi ikinä keksittykään.
Miten puhelimen vilkuilu eroaa tv:n katsomisesta? Molemmat pois kylässä ollessa minun mielestäni.
Sillä tavalla TV:n katsominen on yhteisöllisempää, että kaikki katsovat samaa ja siitä voi keskustella/kommentoida, on ns. jaettu kokemus. Kun taas puhelimilla kaikki on eri jutuissa ja osa tyypeistä yleensä myös sitä kautta viettää siinä aikaa ihan toisten ihmisten kanssa.
Silti kyllä olen sitä mieltä, että TV:n pitäminen auki vierailun aikana tai koko ajan on junttimeininkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohi aiheen, mutta suuta ei suositusten mukaan pitäisi huuhtoa vedellä hammaspesun jälkeen. Riittää, että sylkäisee vaahdot pois.
Paitsi jos käyttää suuvettä. Itse huuhdon hammastahnan jälkeen suun vedellä, purskuttelen suuveden ja syljen pois.
Alkoholia sisältävää suuvettä ei pitäisi käyttää kuin enintään harvoin. Alkoholi on syöpää aiheuttava aine, sellaisella ei pitäisi itseään huuhdella, missään muodossa. Tämä tieteellisesti tutkittu fakta, mutta sellainen, mikä ei useimpien ajatteluun sovi.
Tämä on ilmeisesti vähän erikoinen tapa, mutta itselleni ja perheessä itsestäänselvyys: ruoan jälkeen kiitetään, aina.
Kahvit voi keittää ihan missä vaiheessa päivää vaan, eri kokoonpanoilla ja tarjottavilla (välillä tarjolla makeaa, välillä voileipää). Saunan jälkeen keitetään vielä kuumaa vettä iltakaakaota- ja teetä varten.
Ihanaa, että oli mainittu jo moneen kertaan tuo vilkuttaminen - meillä myös perheessä tapana vilkuttaa lähtijöille, joko ikkunasta tai kuistilta, ja tietysti autossa olijat vilkuttaa myös :) Niin kauan kuin näköyhteys säilyy.
"Olen kysynyt että miten ihmiset huuhtoo suun, niin kuulemma käsiin otetaan vettä ja siitä ryystetään. Tai hörpitään hanan alta."
Öh... Itse käytän ihan mukia... Ja olen aina tiennyt, ettei hammastahnaa pitäisi huuhdella pois, mutta olen joskus kokeillut olla huuhtelematta ja se oli ällöä.
Meillä ruokapöydässä istuttiin aina hiljaa ja syötiin nopeasti. Sitten juhlapyhinä ja etenkin jouluna sanottiin ruokapöydässä, että onpas mukavaa, kun nyt ehtii keskustella. Mutta kun sitä keskustelua ei koskaan arjessa ollut harjoiteltu, niin ei oikein osattu keskustella muusta kuin siitä, että onpas mukavaa, että ehtii keskustella (!)
Muutenkin meillä oli kummallinen vaatimus siitä, että joulua ei saanut juhlistaa yhtään ennen jouluaattoa ja vielä aattoaamuna kuului siivota. Ja joka kerta mainittiin, että tämähän on vasta aatto ja oikea juhla on sitten seuraavana päivänä. Ja sama koski juhannusta. En vieläkään ymmärrä, miksi asioita ei voinut valmistella etukäteen tai - hui kauhistus!- joulun tunnelmasta ei voinut nauttia etukäteen.
Ja ehkä monelle muullekin on tuttua se, että sitten kun jouluruoat tai muut juhlaruoat oli tuotu pöytään, niin niitä piti vähätellä. "Tämä on nyt vaan tämmöstä..." Ihan kuin olisi ollut häpeällistä olla iloinen siitä, että nyt on laitettu parasta pöytään. Ja samalla tavalla juhlia ei saanut suunnitella etukäteen tai kutsua ihmisiä kylään hyvissä ajoin. "Ei nyt stressata näistä järjestelyistä..." Ja kun loppuvaiheessa ihmisiä kutsuttiin kylään ja kukaan ei enää ehtinyt, kun olivat sopineet jo jotain muuta, niin sitten pahastuttiin, miten ihmisillä on aina niin kiire ja oltiin negatiivisia, että eihän tästä koskaan mitään tule. Ei ollut helppoa ennen vanhaan tuo elämä... :)
Joka perjantai kun isä tuli töistä se joi
pari pulloa kossua ja saman teen minäkin.
Perinne jatkuu ja toivottavasti oma lapseni jatkaa perinettä.
vanhemmat saa lyyä lasta kurinpitotarkoituksessa
mutta kun lapsi lyö vanhempia kurinpitotarkoituksessa,
alkaa hätä ja viranomaiset puuttuu asiaan.
- Vanhempani eivät käytä tiskikonetta. Eivät ole koskaan käyttäneet, vaikka sellainen on. Kun olemme kylässä, kuluu siihen kahviastioiden tiskaamiseen hyvää jutteluaikaa ihan turhaan, myöskään tiskit eivät voi odottaa vaan ne kuuluu tiskata heti
- Liiallinen siisteys. Joka paikka hohtaa puhtautta aivan kokoajan, heti jos sisälle tulee pienikin määrä hiekkaa, alkaa jynssäys. Tuntuu että kokoajan pitää olla varuillaan ettei vahingossa satu likaamaan mitään.
- Lapsena meiltä ei vaadittu juuri mitään, kaikki tuli ihan tuosta vaan. Emme auttaneet ruuan tekemisessä, siivoamisessa, pyykeissä... Emme siis missään. Tämä oli ihan vanhempien oma valinta, kun "se menee sitte kuitenkin väärin ja on kaksinkertainen työ tehdä se sitte uusiksi tai kunnolla" - Asia selvä. Voinette uskoa että oli aikuisena vaikeaa opetella taitoja, jotka jokaisen vitosluokkalaisen pitäisi hallita. Omien lapsien kanssa strategia on aivan päinvastainen, virheitä saa, ja pitääkin tehdä että oppii. Oikein ärsyttää nyt kun tätä kirjoittaa auki :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen juttu tulee mieleen perunoiden keittäminen, että millä kokeillaan onko ne kypsiä. Muut kuulemma käyttää haarukkaa mutta itse käytän sukkapuikkoa
Hyi saakeli. Jos joku tökkäisi sukkapuikon perunoiden joukkoon, niin jäisi kyllä syömättä. Kenellä tulee edes mieleen tuollainen.
Miksi sinä sukkapuikkoa luulet? Se on sileä metallipuikko; ihan yhtä puhtaaksi sen tiskissä saa kuin haarukankin.
Anders kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän äiti puhui kukilleen hellemmin kuin lapsilleen. Lisäksi hän sanoi ihan suoraan, että ok-talonsa merkkaa hänelle enemmän kuin monet ihmiset.
Minulle on itsestään selvää, että moni asia joka on omani, merkitsee paljon enemmän kuin joku puolituttu tai peräti vieras. Jos minun pitäisi valita, kumpi joutuu lopetuspiikille, kissani vai mukava naapurini, en epäröisi hetkeäkään. Naapuria kun en halua syliini.
Naapurisi lienee samaa mieltä; jos pitää valita kumpi joutuu lopetuspiikille hän tai sinä, niin tietysti sinä!
Vierailija kirjoitti:
- Vanhempani eivät käytä tiskikonetta. Eivät ole koskaan käyttäneet, vaikka sellainen on. Kun olemme kylässä, kuluu siihen kahviastioiden tiskaamiseen hyvää jutteluaikaa ihan turhaan, myöskään tiskit eivät voi odottaa vaan ne kuuluu tiskata heti
- Liiallinen siisteys. Joka paikka hohtaa puhtautta aivan kokoajan, heti jos sisälle tulee pienikin määrä hiekkaa, alkaa jynssäys. Tuntuu että kokoajan pitää olla varuillaan ettei vahingossa satu likaamaan mitään.
- Lapsena meiltä ei vaadittu juuri mitään, kaikki tuli ihan tuosta vaan. Emme auttaneet ruuan tekemisessä, siivoamisessa, pyykeissä... Emme siis missään. Tämä oli ihan vanhempien oma valinta, kun "se menee sitte kuitenkin väärin ja on kaksinkertainen työ tehdä se sitte uusiksi tai kunnolla" - Asia selvä. Voinette uskoa että oli aikuisena vaikeaa opetella taitoja, jotka jokaisen vitosluokkalaisen pitäisi hallita. Omien lapsien kanssa strategia on aivan päinvastainen, virheitä saa, ja pitääkin tehdä että oppii. Oikein ärsyttää nyt kun tätä kirjoittaa auki :D
Meillä ei myöskään lapset osallistuneet kotitöihin, en oppinut siivoamaan tai laittamaan ruokaa. Olipa kynnys muuttaa omilleen kun ei osannut perunoita keittää ja mopin käyttö meni pähkäilemällä. Kyllähän nuo lopulta oppi vaan meni siihen vuosia ja valtavasti aikaa ja energiaa. Kyllä vanhemmat karhunpalveluksen tekivät tuossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen juttu tulee mieleen perunoiden keittäminen, että millä kokeillaan onko ne kypsiä. Muut kuulemma käyttää haarukkaa mutta itse käytän sukkapuikkoa
Hyi saakeli. Jos joku tökkäisi sukkapuikon perunoiden joukkoon, niin jäisi kyllä syömättä. Kenellä tulee edes mieleen tuollainen.
Miksi sinä sukkapuikkoa luulet? Se on sileä metallipuikko; ihan yhtä puhtaaksi sen tiskissä saa kuin haarukankin.
Mahtaako kommentoija edes tietää, mikä on sukkapuikko? Eihän tuossa ole mitään epänormaalia, kakunkin kypsyyden voi sillä tarkistaa. Ei sitä takapuoleen laiteta ensin, eikä mihinkään hikisukkaan 😅
Vierailija kirjoitti:
Lakanoiden rullaus. Lakanat kaappiin rullalle, ei pinoksi. On kuulema outoa tämä
Mahtuivat rullattina siihen liinavaatekaappiin. Meillä käherrettiin tyynyliinojen nauhatkin.
Vierailija kirjoitti:
nilius kirjoitti:
Meillä kotona oli olohuoneessa hieno (?) käsinsolmittu, valtava matto. Joka ikinen ilta sen molemmissa päissä olevat hapsut piti haroa sormilla suoriksi. Ja myös päivän mittaan, jos hapsut olivat epäjärjestyksessä.
Kaverin perheessä kuulemma lapsena sunnuntaisin kammattiin/harjattiin mattojen hapsut suoriksi.
meillä se tehtiin päivittäin...
Vierailija kirjoitti:
nilius kirjoitti:
Meillä kotona oli olohuoneessa hieno (?) käsinsolmittu, valtava matto. Joka ikinen ilta sen molemmissa päissä olevat hapsut piti haroa sormilla suoriksi. Ja myös päivän mittaan, jos hapsut olivat epäjärjestyksessä.
Kaverin perheessä kuulemma lapsena sunnuntaisin kammattiin/harjattiin mattojen hapsut suoriksi.
Huh, ihan kylmät väreet menee nyt kun muistan tämänkin. Meillä siis siivottiin ja siivottiin ja siivottiin.
Äiti viikottaisen, lauantaina tehtävän, melkoisen perusteellisen siivouksen yhteydessä kampasi (kyllä! erillinen kampa oli tätä varten) olohuoneen ison maton hapsut suoriksi. Tämä ilmeisesti viimeisteli siivouksen. Jossain vaiheessa hän taisi väsyä siihen, että hapsut eivät pysyneet suorassa koko viikkoa (no yllätys kun meitä oli kuitenkin 3 lasta ja vielä koirakin) ja letitti hapsut! Letitetyt hapsut oli sitten helppo suoristaa vaikka viikollakin.
Samainen äitimuori valitti, kun meidän pyykkeihin menee tolkuttomasti aikaa. Ihmekös tuo, meillä oli nimittäin myös alusvaatteet ja sukat silitettyinä kaapissa. Lakanat oli totta kai mankeloitu ja rullattu tiukoiksi rulliksi (siis sellaisiksi, mitä täällä ketjussa vähän aiemmin pohdittiin). Ei puhettakaan, että vaatteet olisivat kuivausrummun jäljiltä riittävän suoria.
Mulla on kotona silitysrauta, mutta ei ihan näin ahkerassa käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakanoiden vetäminen. Onkohan tää sama kuin tuo rullaaminen?
Siis:
1. Kaksi henkilöä seisoo vastakkain ja lakana levitetään auki ja ravistellaan kolme kertaa.
2. Lakana leveyssuunnassa puoliksi ja taas ravistellaan
3. Lakana taitetaan leveyssuunnassa kolminkerroin JA toiselta puolelta kumpikin vapauttaa yhden taitoksen ja kääntää sen toiselle puolelle.
4- Taas ravistellaan hiukan.
5. Sitten vedetään. Eli kumpikin kiskoo toisesta päästä esim. 1-2-3.
6. Lakana käänettään pystysuuntaan ja viikataan laskostamalla. Kuuluisi mennä tasan. Sitten se taiteltu lakana rullataan tiiviiksi rullaksi.
https://www.martat.fi/martat-tv/aidin-opettama-m-taitos/
Tässä, paitsi loppu menee erilailla-
Kuulostaa todella hankalalta. Miksi se pitää tehdä noin vaikeasti vs normaali taittelu? Eli onko tuosta jotain hyötyä siihen verrattuna? Etenkin joku tietyn määrän ravistelu kuulostaa lähinnä taikauskolta.
Siistimpi tulee noin. Ihan käytännön juttu, suoristaa lakanan ja laittaa sen muotoon.
Oon muuten luullut että kaikki tekee noin.
Ei kyllä tee 😅. En tiedä millaisia lakanoita teillä on, mutta ihan taittelemalla kyllä saa lakanan siististi, eikä tarvitse kahta ihmistä. Kokeilkaa vaikka! Monesti ihmiset seuraavat jotain opittua tapaa ollenkaan kyseenalaistamatta ja kokeilematta muuta.
Tarkoitin tuota alkuvaiheista, jota joku epäili taikauskoiseksi rituaaliksi. Lopun osalta olen nähnyt sekä rullaajia että taiteilijoita. Itse taittelen eli laskostan. Ja olen kokeillut rullaamista, mutta oli minusta hankalampaa säilyttää niin.
Väitätkö siis että tuo "ravistoele kolme kertaa, tiputa tietty kulma" on sitten jotain muuta kuin taikauskoa? Että taikauskon sijaan nämä olisi testattu ja kokeiltu sekä parhaaksi havaittu, esim että kaksi ravistelua olisi liian vähän mutta neljä liikaa?
Ei, kyllä tuo on vain pinttynyt tapa, mille ei ole mitään muuta syytä kuin "näin on ennenkin tehty". Taitteli tai rullasi, niin tuollaisella rituaalilla ei ole mitään merkitystä.
Vanha ketju, mutta en malta olla kommentoimatta että ei lakanoiden "vetämisessä" ole kyse mistään taikauskosta (:D) vaan siitä, että lakanat valmistellaan mankeloitavaksi. Ravistelua kuvaavampi sana on oikeastaan räväyts. Lakanan kuidut "räväytetään" auki ja vedetään, jotta ne suoristuu, eikä tule mankelissa ryppyjä. Ja se yhden sivun pudotus ja kääntäminen toiselle puolelle liittyy myös mankelointiin. Jos sitä ei tee, lakana vääntyy mankelissa kieroon ja meenee ikävästi rypyille. Mutta koska ihmiset eivät enää mankeloi lakanoitaan niin yleisesti kuin ennen, niin sitten ei tiedetä miksi lakanoita käsitellään noin. Ja jotkut ovat jatkaneet tapaa, vaikka eivät mankelia käytäkään.
"Muita outoja tapoja, tai asioita joissa minä ja puoliso ovat kotona oppineet erilaiset systeemit, ovat mm: pyykin peseminen nurinpäin käännettynä (äidin mukaan se estää nukkaantumista, miehelle oli ihan uusi ajatus)"
Äitisi on oikeassa, joidenkin vaatteiden pinta nyppyyntyy koneessa.
Toisekseen mustiin vaatteisiin tuppaa jäämään harmaita laikkuja, eikä niitä saa pesun jälkeen pois.
Nykyiset rakeiset pesuaineet ovat zeoliitittomia ja sen huomaa.
Aamuvirkkuus, vaikka Kekkosen aikaan se on täysin normaalia.
Viimeistään seitsemältä sunnuntainakin ylös, tai kaadan kattilallisen vettä niskaan.
Että astiat pestään eli siis huuhdellaan välittömästi ruokailun jälkeen.
Ei ikinä ongelmaa kuka tiskaa koska tiskiä ei ole, kätevää. Jatkan tapaa itsekin.
Välittömästi ruokailun jälkeen kaikki irtoaa kuumalla vedellä helposti.
Vierailija kirjoitti:
Aamuvirkkuus, vaikka Kekkosen aikaan se on täysin normaalia.
Viimeistään seitsemältä sunnuntainakin ylös, tai kaadan kattilallisen vettä niskaan.
Että astiat pestään eli siis huuhdellaan välittömästi ruokailun jälkeen.
Ei ikinä ongelmaa kuka tiskaa koska tiskiä ei ole, kätevää. Jatkan tapaa itsekin.
Välittömästi ruokailun jälkeen kaikki irtoaa kuumalla vedellä helposti.
Kai nyt silti tiskaat ne tiskiaineellakin? Ruokamyrkytystä odotellessa...
Varmaan viimeiset 20 vuotta on jo ollut suositus, että hampaiden pesun jälkeen suuta ei pidä huuhtoa. Jää tahnan fluori paremmin vaikuttamaan.
Itse en kyllä ikinä oppinut pois huuhtelusta, mutta lapsilleni opetin uuden tiedon mukaan.