Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oudot lapsuuden kodista opitut tavat
Onko muilla lapsuudesta kotoa opittuja outoja tapoja esimerkiksi tavaroiden käytössä tai sijoituksessa?
Itse olen oppinut että paistinpannut säilytetään uunissa. Tämä herätti poikaystävässä suurta ihmetystä.
Tosin ei kovin fiksu paikka niille, kun unohdat toisinaan ottaa ne pois kun laitat uunin päälle. Toinen juttu tulee mieleen perunoiden keittäminen, että millä kokeillaan onko ne kypsiä. Muut kuulemma käyttää haarukkaa mutta itse käytän sukkapuikkoa
Kommentit (785)
Vierailija kirjoitti:
Äiti puhui kukille paljon ja hellästi, minulla ei ole edes kukan kukkaa!
Meidän äiti puhui kukilleen hellemmin kuin lapsilleen. Lisäksi hän sanoi ihan suoraan, että ok-talonsa merkkaa hänelle enemmän kuin monet ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruokapöydässä piti olla hiukset pois silmien edestä ettei näytä epäsiistiltä joten hiussolki oli välttämätön ja se oli pakko laittaa!!
Tämän omat lapseni varmaan kirjoittavat tulevaisuuden av;lle. :D Pienillä tytöillä muuten aina hiukset lautasella, vaikka ei se heitä näytä haittaavan..
Ahkera Liisa kirjoitti:
851 493 183
Aliravittuja ihmisiä maailmassa
1 709 614 813
Ylipainoisia ihmisiä maailmassa
781 891 087
Sairaalloisen lihavia ihmisiä maailmassa
12 276
Tänään nälkään kuolleita
$ 239 602 770
Rahaa käytetty ylipainosta johtuviin sairauksiin Yhdysvalloissa tänään (US$)
$ 75 884 556
Rahaa käytetty painonpudotusohjelmiin Yhdysvalloissa tänään (US$)
Nämäkin on vähän että miten lasketaan, jonkun arvion mukaan Yhdysvalloissa ylipainosta johtuvien sairauksien hoitoon menee 190 miljardia (190 000 000 000) vuodessa tai reilu puoli miljardia päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako tähän kirjoittaa päinvastaisia tapoja? Esim. Meillä kun menemme perheenä minä, mies ja 3- ja 6v lapsemme mummilla käymään, niin hänelle on ihan ok että kaikki katsovat televisiota mikä on asetettu keittiön nurkkaan, mutta taas jos minä tai lapset kaivamme älypuhelimet esiin, alkaa mummi marttyyriksi. "No eihän minun takia tänne taaskaan tultu, noita vempaimia vaan tuijottamaan"
Ei auta vaikka selitämme että ihan vaikka uutisia sieltä katsomme.
Kyllä ymmärrän mummianne. Kun kylään mennään niin sen hetken jaksaa keskittyä siihen vierailuun ja törkeää on keskittyä silloin räppäämään puhelintaan. Voi luoja kun älypuhelinta ei olisi ikinä keksittykään.
Miten puhelimen vilkuilu eroaa tv:n katsomisesta? Molemmat pois kylässä ollessa minun mielestäni.
Havaintojeni mukaan televisiota katsova ihminen on enemmän läsnä kuin älypuhelimeensa uppoutunut ihminen.
Varmaan onkin, jos toinen katsoo telkkaria. Mun havaintojen mukaan ne, jotka katsoo telkkaria, vaikka on vieraita,ei koskaan keskity kunnolla mihinkään. Mä keskityn seurusteluun, jos olen kylässä. Ja jos siellä katsotaan telkkaria, keskityn muuhun.
Meillä lapsuudenkodissa isä katsoi aina tv:tä ja samoin sen puolen suku vieraillessa. En pitänyt siitä tavasta kun kaikki tölläsivät samaan suuntaan naamat supussa kunnes lähtivät kotiin.
Nykyään ei ole televisiota olohuoneessa emmekä sitä oman perheen kanssa kaipaa, mutta monille vieraille on todella hankala kun ei ole sitä kiintopistettä vaan pitää katsella ihmisiä kasvoihin ja jutella. Vieraiden aikaan haluan keskittyä niihin vieraisiin ja seurusteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mannapuuron sekaan sai murtaa omalle lautaselle (jos halusi) ruisleipää ja muutenkin mannapuuro syötiin voin kanssa. Nam!
Mieheni kyllä ihmetteli kun ensimmäistä kertaa yhdessä mannapuuroa syötiin, hän oli tottunut perus kaneliin ja sokeriin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pussilakanan viikkaamisessa sen M-taitoksen tekeminen, eli siis yhden pitkän sivun pudottaminen ja taittaminen toiselle puolelle tekee lakanasta siistimmän ja napakamman paketin, rullaa ne sitten tai vaan taittelee ja laittaa pinoon. Tästä on vuosien kokemus, kun sekä äidin kanssa lapsuudenkodissa että miehen kanssa omassa kodissaan on lakanat aina yhdessä näin viikannut. Nyt olen sitten ollut viisi vuotta sinkkuna, enkä yksin saa tuota M-taitosta tehtyä, joten taittelen vaan ns. yhteen suuntaan lakanat ennen rullaamista. Ei ole enää niin siistit ja napakat rullat ilman sitä M-taitosta.
Eniten ihmettelen, että johonkin niin jonninjoutavaan asiaan kuin lakanoiden viikkaamiseen tarvitaan kahden ihmisen työpanos. Seuraavaksi eniten ihmettelen sitä, että mitä helkkarin väliä sillä on, kuinka täydellisen siistit niiden lakanoiden pitää olla, kun nehän tulevat sieltä kaapista suoraan sänkyyn, ihmisen kehon ja peitonkin alle, eikä niitä kukaan näe?
Exän äiti soitteli ja soittelee luultavasti edelleen aina aikuisen poikansa kanssaan viikkaamaan lakanoita.
En koskaan kehdannut kysyä ääneen, vaikka ihmettelinkin usein että mitä v*ttua. Minä istuin välillä pihassa autossa sen aikaa kun exä kävi kauppareissun ohella viikkaamassa niitä lakanoita äitinsä kanssa. Äidillään ei siis mitään terveydellistä syytä tähän, mutta jos exä ei päässyt viikkaamaan niin ne lakanat odotti vaikka viikon siellä sitä hetkeä kun se menee viikkauskaveriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako tähän kirjoittaa päinvastaisia tapoja? Esim. Meillä kun menemme perheenä minä, mies ja 3- ja 6v lapsemme mummilla käymään, niin hänelle on ihan ok että kaikki katsovat televisiota mikä on asetettu keittiön nurkkaan, mutta taas jos minä tai lapset kaivamme älypuhelimet esiin, alkaa mummi marttyyriksi. "No eihän minun takia tänne taaskaan tultu, noita vempaimia vaan tuijottamaan"
Ei auta vaikka selitämme että ihan vaikka uutisia sieltä katsomme.
Kyllä ymmärrän mummianne. Kun kylään mennään niin sen hetken jaksaa keskittyä siihen vierailuun ja törkeää on keskittyä silloin räppäämään puhelintaan. Voi luoja kun älypuhelinta ei olisi ikinä keksittykään.
Miten puhelimen vilkuilu eroaa tv:n katsomisesta? Molemmat pois kylässä ollessa minun mielestäni.
Havaintojeni mukaan televisiota katsova ihminen on enemmän läsnä kuin älypuhelimeensa uppoutunut ihminen.
Varmaan onkin, jos toinen katsoo telkkaria. Mun havaintojen mukaan ne, jotka katsoo telkkaria, vaikka on vieraita,ei koskaan keskity kunnolla mihinkään. Mä keskityn seurusteluun, jos olen kylässä. Ja jos siellä katsotaan telkkaria, keskityn muuhun.
Meillä lapsuudenkodissa isä katsoi aina tv:tä ja samoin sen puolen suku vieraillessa. En pitänyt siitä tavasta kun kaikki tölläsivät samaan suuntaan naamat supussa kunnes lähtivät kotiin.
Nykyään ei ole televisiota olohuoneessa emmekä sitä oman perheen kanssa kaipaa, mutta monille vieraille on todella hankala kun ei ole sitä kiintopistettä vaan pitää katsella ihmisiä kasvoihin ja jutella. Vieraiden aikaan haluan keskittyä niihin vieraisiin ja seurusteluun.
Minä laitan tv:n päälle nimenomaan aina ennen tiettyjen vieraiden (vanhemmat, sisarukset) tuloa. Ihan vain siksi, että saavat istua sohvalla sitä tuijotellen eikä ole pakko keksimällä keksiä jotain jutusteltavaa ja toisten silmiin katsomishommia. Heidän kanssaan ei vain ole juurikaan mitään keskusteltavaa, vierailut on sellaisia pakkokäyntejä joita silloin tällöin on pakko harrastaa. Heidän kanssaan on ainoastaan vaivalloista istua kahvipöydässä hiljaisuudessa joten tv:stä saa keskustelun aihetta sen mitä tarvitaan ettei ihan mykkäilyksi mene. Siinä ohessa sitten vaihdetaan muutamat sanat. Kahvitkin juo osa sohvilla siinä samalla, ei mitään pakkoistumista pöydän ääressä.
Kaverit ja muut kun tulevat, niin ei tarvitse telkkaa avata avuksi, kun vierailut menee ihan luonnollisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä mannapuuron sekaan sai murtaa omalle lautaselle (jos halusi) ruisleipää ja muutenkin mannapuuro syötiin voin kanssa. Nam!
Mieheni kyllä ihmetteli kun ensimmäistä kertaa yhdessä mannapuuroa syötiin, hän oli tottunut perus kaneliin ja sokeriin
Kaneli ja sokeri kuuluvat riisipuuroon, mannapuuro syödään hillolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opin että ötököitä ei "saisi" tappaa, vaan mielumin viedä ulos vaikkapa sitten parvekkeelle missä ne saavat vielä jatkaa ötökän elämäänsä :-D Ötökkäkammoisena tämä tapa tuottaa minulle vieläkin ongelmia (esimerkiksi se kerta kun ampiainen tuli sisälle ja yritin löyhytellä sitä ikkunasta ulos kolmisen tuntia, välillä karaten vessaan piiloon jne), mutta enpä muista milloin olisin viimeksi tahallani tappanut ötökän. Tämän tavan haluan kyllä opettaa tuleville lapsillenikin, kun näin yllättäen pidän luonnon kunnioitusta suuressa arvossa.
Meillä on myös tapana napata ötökät vaikka pakastinrasian alle ja sitten sujauttaa joku paperi kanneksi ettei ötökkä karkaa, ja siirtää hänet ikkunasta pihalle. Meidän asunnon lähettyvillä pesii aivan valtavia kimalaisia, joita keväällä aina harhautuu ikkunasta sisälle, ja viimeksi kun siirsin tällasta mötikkää pihalle ja kuuntelin sen kiihtyvää ääntelyä, tuli kyllä mieleen, että sen tappamisesta olisi varmasti tullut huono omatunto. Siis miten voi kimalainen kuulostaa niin säikähtäneeltä?
Siirtää ”hänet”😀
Satakunnassa kaikesta käytetään hän-sanaa, myös esineistä. Muut esineellistää osan ihmisistä ja satakuntalaiset inhimillistää myös esineet. Eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen lapsuudenkodissa syödään (edelleen) salaatti vasta jälkiruuaksi. Katsovat minua vihaisesti kun otan kasviksia pääruuan kanssa :D
Mun exän kodissa, jos oli ruokana esim. lohta ja perunoita, niin ne perunat syötiin ensiksi ilman sitä kalaa. Vähän niinkuin alkuruokana. Mun mielestä todella erikoista. Tosin mä lappasin sitä kalaa lautaselleni, koska pelkkien perunoiden puputtaminen tuntui niin oudolta.
Vierailija kirjoitti:
Minun emigranttiystävillä oli just jouluna pasteijat ja buljonki.
Meillä lisättiin lihaliemeen kermaa, siitä tuli siten aivan ihanan täyteläistä. Ja se pieni pasteija lautaselle ja liemi päälle. Tätä vain talvella alkuruokana. Pitääkin joskus tehdä tätä, olin kokonaan unohtanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kahvipaketin vieminen kyläpaikkaan.
En ihmettele, enkä tuomitse tuota. Meillä se on myös opittu, tai ainakin se, että on kohteliasta viedä kyläilypaikkaan jotain, jos ei muuta niin paketti Juhla-Mokkaa tai Presidenttiä.
Jotkut tuovat kahvileivät tullessaan, mutta pääasia on se, että jotain tuodaan.
Ennen kun äiti tai sisar tuli käymään ( maalta) niin aina heillä oli tuomisia. Jotain noista; Kananmunia, itse leivottua ruisleipää, omasta lohilammesta kirjolohta, kahvipaketti tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pussilakanan viikkaamisessa sen M-taitoksen tekeminen, eli siis yhden pitkän sivun pudottaminen ja taittaminen toiselle puolelle tekee lakanasta siistimmän ja napakamman paketin, rullaa ne sitten tai vaan taittelee ja laittaa pinoon. Tästä on vuosien kokemus, kun sekä äidin kanssa lapsuudenkodissa että miehen kanssa omassa kodissaan on lakanat aina yhdessä näin viikannut. Nyt olen sitten ollut viisi vuotta sinkkuna, enkä yksin saa tuota M-taitosta tehtyä, joten taittelen vaan ns. yhteen suuntaan lakanat ennen rullaamista. Ei ole enää niin siistit ja napakat rullat ilman sitä M-taitosta.
Eniten ihmettelen, että johonkin niin jonninjoutavaan asiaan kuin lakanoiden viikkaamiseen tarvitaan kahden ihmisen työpanos. Seuraavaksi eniten ihmettelen sitä, että mitä helkkarin väliä sillä on, kuinka täydellisen siistit niiden lakanoiden pitää olla, kun nehän tulevat sieltä kaapista suoraan sänkyyn, ihmisen kehon ja peitonkin alle, eikä niitä kukaan näe?
Exän äiti soitteli ja soittelee luultavasti edelleen aina aikuisen poikansa kanssaan viikkaamaan lakanoita.
En koskaan kehdannut kysyä ääneen, vaikka ihmettelinkin usein että mitä v*ttua. Minä istuin välillä pihassa autossa sen aikaa kun exä kävi kauppareissun ohella viikkaamassa niitä lakanoita äitinsä kanssa. Äidillään ei siis mitään terveydellistä syytä tähän, mutta jos exä ei päässyt viikkaamaan niin ne lakanat odotti vaikka viikon siellä sitä hetkeä kun se menee viikkauskaveriksi.
No huh :D Omilleen muutettuani viikkasin seitsemän vuoden ajan lakanat yksin aina mahdollisen siististi, mutta silti jotenkin kotoa oli tuo laskostustapa siinä määrin iskostunut päähän, että heti kun miehen kanssa muutettiin yhteen alettiin "vetää" lakanat tuolla tavoin. Hänkin oli oppinut saman tavan lapsuudessa (itse asiassa pienellä erolla, josta yllättävän pitkään kinasteltiin kumpi tapa oli parempi... kai siinä vähän niin kuin koettiin molempien äitien kunnian olevan kyseessä :D). Meillä kun oltiin vielä niin pieniä, ettei paino haitannut, isä ja äiti lakanoita vetäessä myös päästivät lapset yksi kerrallaan lakanan päälle ja keinuttelivat hetken siinä, se oli ihan mahtavaa haluan ehdottomasti kokeilla samaa oman tulevan lapseni kanssa.
mypoopissowild kirjoitti:
Ainoa tapa mikä varsinaisesti on kotoa jäänyt on suolakurkkujen syöminen keittojen kanssa. Sekin vain siksi koska pidän mausta.
vuodevaatteet pistän herättyäni levälleen jonnekin ja ikkunan auki. ei ala heti haiseen.
ötökät siirrän ulos, ei siksi että asiaan liittyisi mitään taikauskoista, minusta se on vaan kiva. Eiväthän ne ole mulle mitään tehneet. Paitsi hyttyset tapan. Kaikki hyttyset pitää tappaa. TAPAN KAIKKI HYTTYSET!!!!
TAPAN!!!
Kiitän hyttyspolitiikastasi!
t. virallinen hyttyssyötti
Vierailija kirjoitti:
Puhelun loppuun sanotaan aina kahdesti heipat. :D
Että riittää!
nilius kirjoitti:
Meillä kotona oli olohuoneessa hieno (?) käsinsolmittu, valtava matto. Joka ikinen ilta sen molemmissa päissä olevat hapsut piti haroa sormilla suoriksi. Ja myös päivän mittaan, jos hapsut olivat epäjärjestyksessä.
Kaverin perheessä kuulemma lapsena sunnuntaisin kammattiin/harjattiin mattojen hapsut suoriksi.
Lakanoiden rullaus tuntuu hassulta,kun olen kotona tottunut siihen,että aluslakana ja tyynynpäällinen laskostettiin sarjan pussilakanan sisään ja jos lakanasetti oli tarkoitettu parisänkyyn toinen pussilakanakin laskostettiin nippuun. Meillä liinavaatekaapissa on siis valmis sarja sänkyyn - tavan taisi äitini ottaa aikoinaan käyttöön,kun veljilleni oli sama sopivatko sängyn liinavaatteet yhteen vai ei. Itselläni yhdllähyllyllä on tuplapeiton liinavaatteet, toisella kahden pussilakanan paketit ja viimeisellä sinkkupedin lakanapakkaukset.
Alue: Aihe vapaa
Mulle tehtiin joulutortut omenahillolla ja kanelilla kun lapsena en kans välittänyt luumusta:) kiva kuulla et joku muukin on poikennut perinteistä!