Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oudot lapsuuden kodista opitut tavat
Onko muilla lapsuudesta kotoa opittuja outoja tapoja esimerkiksi tavaroiden käytössä tai sijoituksessa?
Itse olen oppinut että paistinpannut säilytetään uunissa. Tämä herätti poikaystävässä suurta ihmetystä.
Tosin ei kovin fiksu paikka niille, kun unohdat toisinaan ottaa ne pois kun laitat uunin päälle. Toinen juttu tulee mieleen perunoiden keittäminen, että millä kokeillaan onko ne kypsiä. Muut kuulemma käyttää haarukkaa mutta itse käytän sukkapuikkoa
Kommentit (785)
Vierailija kirjoitti:
Sängyn petaaminen niin, että peittojen molemmat reunat taitetaan alle, eli n. 20cm kummastakin pitkästä reunasta. Tulee minusta sievempi ja helpompi sujahtaa sitten illalla peiton alle, ei tarvi käännellä kaksinkerroin taitettua peittoa auki.
Meillä kotona on aina tehty noin, mutta oon saanut kuulla sen olevan "ihme hifistelyä". :D
Itse taitan lisäksi peiton alareunan allepäin, että tulee ikäänkuin pussi mihin sujahtaa. En ole tätä kyllä kotoa oppinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En älyä miksi joku pesee hampaat käyttämättä mukia. Aivan älytöntä.
Mihin siinä mukia tarvitaan? Sullakin on (oletettavasti) kaksi kämmenkuppia, joilla voit kauhaista sitä vettä suuhusi.
Vierailija kirjoitti:
hyvät neuvot arvokkaita kirjoitti:
Hammasmukia käyttämällä säästyy vettä valtavat määrät vuositasolla ja mitä useampi taloudessa lotraa hampaita juoksevalla vedellä, sitä enëmmän vettä haaskaantuu. Sama suikussa, suihku kannattaa sammuttaa saippuoinnin ajaksi, sillä säästää vettä ja rahaa.
No ei kai kukaan pidä hanaa auki hampaiden pesun aikana. Mitä järkeä siinä olisi.
Tai suihkussakaan saippuoinnin aikana. Kai nyt jokainen kohtuufiksu tuon ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hyvät neuvot arvokkaita kirjoitti:
Hammasmukia käyttämällä säästyy vettä valtavat määrät vuositasolla ja mitä useampi taloudessa lotraa hampaita juoksevalla vedellä, sitä enëmmän vettä haaskaantuu. Sama suikussa, suihku kannattaa sammuttaa saippuoinnin ajaksi, sillä säästää vettä ja rahaa.
Mä ainakin avaan hanan noin 2 sekunniksi kun kastelen harjan ennen harjaamista, ja sit suljen harjaamisen ajaksi. Harjattuani avaan hanan siksi aikaa, että otan vettä suuhun jolla purskuttelen, ja virutan harjan puhtaaksi, näihin menee ehkä 10 sekuntia. Pitääkö joku muka hanaa auki sen koko 2min jonka harjaa hampaitaan???
ps. Meilläkin oli kyllä lapsuudessa hammasmukit, mutta aikuisena olen siitä ainakin toistaiseksi luopunut :)
Kuka hlvetti pesee hampaat ilman hammasmukia?
Mm.minä :D Ja aika moni muu aikuinen ihminen. Ymmärrän hammasmukin jollain 6-vuotiaalla.
pitkästyvä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako tähän kirjoittaa päinvastaisia tapoja? Esim. Meillä kun menemme perheenä minä, mies ja 3- ja 6v lapsemme mummilla käymään, niin hänelle on ihan ok että kaikki katsovat televisiota mikä on asetettu keittiön nurkkaan, mutta taas jos minä tai lapset kaivamme älypuhelimet esiin, alkaa mummi marttyyriksi. "No eihän minun takia tänne taaskaan tultu, noita vempaimia vaan tuijottamaan"
Ei auta vaikka selitämme että ihan vaikka uutisia sieltä katsomme.
Kyllä ymmärrän mummianne. Kun kylään mennään niin sen hetken jaksaa keskittyä siihen vierailuun ja törkeää on keskittyä silloin räppäämään puhelintaan. Voi luoja kun älypuhelinta ei olisi ikinä keksittykään.
Miten puhelimen vilkuilu eroaa tv:n katsomisesta? Molemmat pois kylässä ollessa minun mielestäni.
Tv:tä katsotaan yhdessä ja kommentoidaan taphtumia toisille yhdessä, tehdään yhteisiä muistoja. Puhelimella ollaan yksin ja halutaa erottautua porukasta. Suuri ero.
Paskoja muistoja sille, jota tv ei kiinnosta. Jos joutuu töllöttäjien seuraan, voi siitä hetkestä tehdä paremman etsimällä itseä kiinnostavia sisältöjä kännykästä. Toki vielä parempia hetkiä voi viettää niiden kanssa, joita elävät ihmiset kiinnostaa laitteita enemmän.
Tosiaan, törkeätä istuttaa vieraat tuijottamaan jotain Salkkareita joita nämä eivät edes seuraa. Emäntä vielä kysyy ennen ohjelman alkua että seuraathan salkkareita - en, en ole koskaan näinä vuosina seurannut. Nykyään on sitten älypuhelin mitä alan selaan tahi soitan toisesta huoneesta puhelun kaverilleni turistakseni niitä näitä - aikaa tappaakseni.
Yksi mielenilmauksen muoto on myös ottaa sanomalehti pöydästä ja alkaa kahistellen lukemaan sitä. Salkkarit sentään kestävät vain 30 min mutta silloin se helvetti vasta on irti jos telkasta tulee joku jalkkis tai jäkis ottelu, joita en todellakaan seuraa.
Yleensä sovin tämän henkilön kanssa näkemiset kahvilaan niin tätä ongelmaa ei ole. En käsitä miksi hän ei voi tallentaa näitä ohjelmia kun kutsuttu vieras tulee käymään.
Onneksi olette löytäneet ratkaisun tähän ongelmaan. Ymmärrän kyllä, miksei joku halua katsoa jääkiekko-ottelua tallennettuna, totta kai hän haluaa tietää tuloksen heti ja elää ottelua livenä. Sen verran voisi vieraita ajatella, ettei kutsuisi ottelun aikaan, jos ei tiedä, että nämä haluavat sitä seurata.
Oma kokemukseni tv:n katsojista on, että he ovat tottuneet samalla juttelemaan muustakin kuin sarjasta, ja tv on vain virike keskusteluun. Olen törmännyt tähän, että vieraiden seurassa katsotaan tv:tä, vain kun olen ollut pidempään kylässä, jolloin on ymmärrettävää, ettei isäntäväki halua vieraan takia kaikista tavoistaan. En parin tunnin vierailun aikana kyllä ymmärtäisi sitä, että on pakko katsoa tv:tä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En älyä miksi joku pesee hampaat käyttämättä mukia. Aivan älytöntä.
Minäpä kerron. Minä kastelen hammasharjan, harjaan hampaani, syljen hammastahnavaahdon pesualtaaseen ja huuhtelen harjan. Sitten käytän hammasvälisuihkua, josta saan suun täydeltä huuhteluvettä. Mukia ei tarvita.
Nämä jutut on ihania. Valtaosa ei ole mitenkään kummallisia. Jokaisessa kodissa jokainen tekee omalla laillaan. Nuorena parisuhteen alkaessa saattaa pitää omia tapojaan oikeina ja kumppanin tapoja kummallisina.
Nuorena kaverini pauhasi siitä, että puolisonsa laittaa pyykit kuivumaan väärässä järjestyksessä - ei väri tai raitakoodien mukaan. Voiko olla turhempaa valitusta, hyvä kun ripusti pyykit ylipäätään
Onneksi iän myötä muuttuu avarakatseisemmaksi. Ihan sama miten joku rullaa, viikkaa tai sulloon lakanansa tai tyynyliinansa. Kuka muu niitä käy syynäämässä. Ei minun äidillä tai anopilla ollut mitään asiaa meidän kaapeille. Eikä tuli mieleenikään arvostella poikien perheiden tapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...minä säilytän hammasharjoja mukissa, mutta en ymmärrä missä kohti sitä mukia tarvitaan muuhun. Syljen enimmän tahnan pois suusta, mutta en huuhtele sitä pois, miksi ihmeessä edes tekisin niin? Se on ilmeisesti joku suomalainen juttu?
Teille, joita telkkari auki kylässä riepoo; suhtautukaa siihen kuin seurapeliin, se antaa jotain yhteistä jaettavaa ja jutunjuurta ihmisille. Eikä kai kukaaan suuttuisi lautapelistäkään, jos sitä kylässä ehdotetaan yhteiseksi ohjelmaksi; "me tultiin tänne ystäviä tapaamaan, eikä pelejä pelaamaan!". Joskus jokin virike on paikallaan, että tunnelma pysyy kevyenä ja ihmisillä riittää sanottavaa toisilleen. Monelle vaan se telkkari on luontevampi kuin seurapeli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen jälkeen kun olen käyttänyt vain sähköhammasharjaa, en tiedä mitä tekisin hammasmukilla. En juoksuta vettä. Tavallista hammasharjaa voikin säilyttää mukissa.
Minä puhun vain sen verran kuin on aivan välttämätöntä, koska minut kasvatettiin niin, että minun on oltava hiljaa, koska mielipiteillään ja toiveillani ei ole mitään merkitystä. Niinpä minua pidetään nykyään melko yleisesti mykkänä, minkä taas usein luullaan johtuvan siitä, että olen niin vaikeasti kehitysvammainen, että en ole oppinut puhumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teille, joita telkkari auki kylässä riepoo; suhtautukaa siihen kuin seurapeliin, se antaa jotain yhteistä jaettavaa ja jutunjuurta ihmisille. Eikä kai kukaaan suuttuisi lautapelistäkään, jos sitä kylässä ehdotetaan yhteiseksi ohjelmaksi; "me tultiin tänne ystäviä tapaamaan, eikä pelejä pelaamaan!". Joskus jokin virike on paikallaan, että tunnelma pysyy kevyenä ja ihmisillä riittää sanottavaa toisilleen. Monelle vaan se telkkari on luontevampi kuin seurapeli.
Asiasta ihan samaa mieltä kanssasi, mutta ihmisiä kyllä on kaikenlaisia... Puolisoni perheessä lautapelit on vakava juttu. Heillä on tapana pelata jouluisin ihan niitä tavallisia seurapelejä, ja jokainen ottaa sen ihan tosissaan ja yrittää täysillä voittaa.
Erehdyin joskus yrittämään keskustelua siinä sivussa, kun niin olen tottunut pelaamaan muussa seurassa. Aika pian tajusin, ettei kukaan vastaa. Edes peliä ei voi kommentoida. En sentään suutu asiasta, mutta nykyään en enää pelaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä puhun vain sen verran kuin on aivan välttämätöntä, koska minut kasvatettiin niin, että minun on oltava hiljaa, koska mielipiteillään ja toiveillani ei ole mitään merkitystä. Niinpä minua pidetään nykyään melko yleisesti mykkänä, minkä taas usein luullaan johtuvan siitä, että olen niin vaikeasti kehitysvammainen, että en ole oppinut puhumaan.
Minä olen nyt päättänyt että en puhu mitään en kerro omia mielipiteitäni.
Koska niistä saan vain kuraa niskaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt tiedä outo tapa, mutta meillä astioita ei ikinä laitettu/jätetty likoamaan ellei niitä tiskattu käsin, vaan altaan piti aina olla tyhjä. Astiat pantiin suoraan tiskikoneeseen tai huuhtaistiin ensin. Mulle oli kova paikka, kun mies oli tottunut kasaamaan astioita altaaseen ja laskemaan vettä päälle koko päivän ennen kuin siirsi ne koneeseen. Musta niitä oli inhottavaa noukkia sieltä ruoka-vesimössön jokusta koneeseen kun samalla vaivalla ne laittaisi suoraan koneeseenkin, ja allaskin likastui siinä. Ymmärtäisin, jos olisi tiskikone, joka jättäisi herkästi ruokaa astioihin, tai ei konetta lainkaan.
Ei meillä kotona, mutta isovanhempien kotona oli kiellettyä maata sängyllä päiväsaikaan.
Opin että ötököitä ei "saisi" tappaa, vaan mielumin viedä ulos vaikkapa sitten parvekkeelle missä ne saavat vielä jatkaa ötökän elämäänsä :-D Ötökkäkammoisena tämä tapa tuottaa minulle vieläkin ongelmia (esimerkiksi se kerta kun ampiainen tuli sisälle ja yritin löyhytellä sitä ikkunasta ulos kolmisen tuntia, välillä karaten vessaan piiloon jne), mutta enpä muista milloin olisin viimeksi tahallani tappanut ötökän. Tämän tavan haluan kyllä opettaa tuleville lapsillenikin, kun näin yllättäen pidän luonnon kunnioitusta suuressa arvossa.
Tämä maaseudulla.
Edes viikonloppuisin ei ollut sopivaa nukkua pitkään. Jos joskus niin halusi tehdä, niin verhot avattiin säädylliseen aikaan, naapureita varten, he siis luulivat, että oltiin hereillä. 😁
Sunnuntaisin kirkonmenojen aikaan ei saanut tehdä mitään hommia. Ei ainakaa ulkona ja meluisasti.
Muutenkaan sunnuntaina ei ollut soveliasta näkyvästi tehdä arkihommia. Esimerkiksi pyykin levittäminen ulos kuivumaan kertoi, että tsot tsot, on pesty pyhänä pyykkiä.
Kun tuli vieraita telkkari ja radio pidettiin kiinni, keskusteltiin vieraiden kanssa. Sinällään ihan kohteliasta. Tämä siis silloin, kun telkkaria ei enää menty porukalla tuijottamaan naapuriin uutuutena. Se oli taas ihan oma juttunsa.
Rajun edessä piti olla tuoreet halut, kuivat ja varikset olivat huolimattomasti huushollissa merkki.
Muutenkin eteisen piti olla siisti, se antoi hyvän ensivaikutelman.
Äitini neuvoi, että jos ei muuta ehdi siivoamaan, niin jo se auttoi asiaa kun siivosi edes eteisen ja rappuset.
Voi voi, miten paljon olisi, romaanin verran asioita, joita nykyiset ihmiset eivät voi edes kuvitella. ☺
Apua automaattikirjoitus. 😁
Siis "Rapun edessä piti olla tuoreet havut, kuivat ja varisseet olivat huolimattoman huushollin merkki".
Vierailija kirjoitti:
Opin että ötököitä ei "saisi" tappaa, vaan mielumin viedä ulos vaikkapa sitten parvekkeelle missä ne saavat vielä jatkaa ötökän elämäänsä :-D Ötökkäkammoisena tämä tapa tuottaa minulle vieläkin ongelmia (esimerkiksi se kerta kun ampiainen tuli sisälle ja yritin löyhytellä sitä ikkunasta ulos kolmisen tuntia, välillä karaten vessaan piiloon jne), mutta enpä muista milloin olisin viimeksi tahallani tappanut ötökän. Tämän tavan haluan kyllä opettaa tuleville lapsillenikin, kun näin yllättäen pidän luonnon kunnioitusta suuressa arvossa.
Tämä on hieno tapa, noudatan itsekin.
Kun seuraavan kerran sisään tulee kärpänen, amppari, kimalainen, tai joku muu pörriäinen, säilytä malttisi äläkä löyhyttele sitä ötökkää. Siitä ne hermostuu. Ymmärrä pörriäisen logiikkaa: se on tullut vahingossa sisään ja pyrkii ulos valoisimmasta paikasta, yleensä suoraan ikkunalasista. Kun ei onnistu, se hermostuu.
Tee näin: Sulje ovet muualle asuntoon, että pörris jää rajattuun tilaan. Sammuta huoneen valot, vedä verhot ikkunan eteen ja jätä vain tuuletusikkuna tai parvekkeen ovi auki ja valoisaksi. Useimmat öttiäiset löytävät ulosmenotien sekunneissa, tyhmemmillä voi kestää vähän aikaa, mutta harvoin minuutteja kauempaa.
Siinä se.
Alue: Aihe vapaa
Minua opetettin siten, että TURPA KIINNI! . Etenkin , jos mielipiteeni erosi ihanien keskustelevien vanhempieni mielipiteistä. Opin hyvin, minulla ei 69-vuotiaana ole edelleenkään mitään sanottavaa!