Oudot lapsuuden kodista opitut tavat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siivoukseen littyen, en ole koskaan ymmärtänyt "pölyjen pyyhkimistä pinnoilta". Eli lapsuuden kodissa pinnat aina imuroitiin ensin pölystä, sillä karvapäisellä imurin suulakkeella, jonka jälkeen vasta pyyhitään kostealla rätillä. Muuten pölyä jää sellaiseksi kosteutuneeksi mönjäksi pinnoille. Ei tämä nyt varsinaisesti outoa ole, mielestäni varsin loogista, mutta tuo tapa on itselle jäänyt siivotessa ja vasta myöhemmin olen tajunnut, että näin eivät kaikki siivoa/tee.

Hyi saakeli, rätistä tulee mieleen p'skainen riepu, etkö ole kuullut mikrokuituliinoista, ei tarvitse ees pesuainetta. Ja kostealla vielä, mahtavat kotisi pinnat olla hienossa kunnossa... Nihkeä mikrokuitu ja tarpeeksi usein niin pöly ei rullaudu. *huoh*

Olen ollut liikaa av:lla sillä luin automaattisesti "p*skainen reppu" :D

En ole moiseen tietoon/tarinaan törmännyt, mutta aivan mahdollista kyllä. Pyövelit, teurastajat ja rakkarit (joiden tehtävä oli muiden kunnon ihmisille sopimattomien töiden ohella lopettaa vanhat ja sairaat hevoset) olivat kammoksuttuja verisen ja julman työnkuvansa vuoksi. Pyöveleitä on yleisesti kartettu ja pelätty. Siksi olisi uskottavaa, että pyövelin leipä merkittäisiin pahaksi tai sitä kohdeltaisiin vähemmän kunnioittavasti.

Mitä leivän symboliikkaan ja kunnioittamiseen tulee, niin leivän kiroaminen sen pudotessa maahan, sen kääntäminen väärin päin tai päälle astuminen tietää huonoa onnea, pirun vierailuita, Jumalan rangaistusta ja varmaa kuolemaa.

Mainiosta Myytillisiä tarinoita -kokoelmasta löytyy tarina, jossa uusista kengistä ylpeä tyttö käyttää kirkkomatkalla leipää astimena päästäkseen kuralammikon yli. Kirkkoon tullessaan hän leimahtaa liekkeihin ja palaa poroksi.

Meillä tehdään myös lihapiirakoita joissa on keitettyä lihaa, juureksia ja riisiä perunavoitaikinan sisällä. Jouluateria aloitetaan piirakoilla ja buljongilla. Ohje on suusta suuhun kulkenut mutta piirakat ovat ihan must joulupöydässä, perinne on siirtynyt myös omille lapsille.

Terveiset saunasta tuttu tapa ja lakanan M-taitos taitaa olla alunperin lähtöisin mankeloinnista, ei jää paksumpaa reunaa joka kuluisi helpommin.

Vierailija kirjoitti:

Uudenvuodenyönä tinoja valettaessa valettiin lapsuudenkodissani aina ensimmäinen tina maanhaltialle. Tinaa veteen pudotettaessa piti sanoa kovalla äänellä ”maanhaltialle”. Tämä tapa periytyi ainakin jo mummoni isältä ja on helppo kuvitella, että maanhaltialle ”uhraamisella” on muinaiset juuret. Tietenkään tuohon juttuun ei enää isoisoisäkään oikeasti uskonut. Itse olen jatkanut samaa tapaa.

Ihana perinne! Pitäkää yllä tätä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siivoukseen littyen, en ole koskaan ymmärtänyt "pölyjen pyyhkimistä pinnoilta". Eli lapsuuden kodissa pinnat aina imuroitiin ensin pölystä, sillä karvapäisellä imurin suulakkeella, jonka jälkeen vasta pyyhitään kostealla rätillä. Muuten pölyä jää sellaiseksi kosteutuneeksi mönjäksi pinnoille. Ei tämä nyt varsinaisesti outoa ole, mielestäni varsin loogista, mutta tuo tapa on itselle jäänyt siivotessa ja vasta myöhemmin olen tajunnut, että näin eivät kaikki siivoa/tee.

Hyi saakeli, rätistä tulee mieleen p'skainen riepu, etkö ole kuullut mikrokuituliinoista, ei tarvitse ees pesuainetta. Ja kostealla vielä, mahtavat kotisi pinnat olla hienossa kunnossa... Nihkeä mikrokuitu ja tarpeeksi usein niin pöly ei rullaudu. *huoh*

Minä olen aina pitänyt "kosteaa" ja "nihkeää" samana asiana. Ja mikrokuituliinaakin kutsun usein rätiksi.

Jollekulle taitaa siivoaminen olla oikein sydämenasia :D

Jos ei syönyt eturuokaa, ei saanut ottaa jälkiruokaa. Samaa tapaa käytän.

Kotiin tultua vaihdettiin aina huonommat kotivaatteet. Niin teen minäkin.

Vaikka asuimme omakotitalossa, piti illalla ja yöllä puhua hiljaa, vaikka kukaan ei nukkunutkaan. Isä sanoi sitä "yöneulalla puhumiseksi". Se rauhoitti nukkumaan. Hyvä tapa, jota käytän villien lastenlasteni kanssa.

Äiti puhui kukille paljon ja hellästi, minulla ei ole edes kukan kukkaa!

Vierailija kirjoitti:

Kotona pidettiin uuninpelli/t uunissa. Yleensä siellä on yksi ja loput ovat alalokerossa.

Sitten kun uunin laittaa päälle, niin se pelti otetaan pois ja laitetaan johkin pöydälle tai hellalle.

Minusta tämä on normaalia ja kun se pelti otetaan joka tapauksessa esille niin se on helppo ottaa uunista. Käytän useimmiten samaa peltiä.

Ystäväni ihmetteli tätä todella ja sitten oli mun vuoro ihmetellä. Ystäväni sanoi pitävänsä kaikki pellit aina siellä alalokerossa. Hän ajatteli että sitten uunin voi laittaa päälle sen enempää ajattelematta. Se on totta sinällään, kun pellin kanssa mulla on yleensä uunissa myös leivinpaperi. Sitä voi käyttää näin monta kertaa.

Piti ihan tiedustella tätä asiaa muiltakin ja periaatteessa jokainen sanoi pitävänsä pellit alalokerossa.

Meillä toimitaan samoin. On aina yksi uunipelti valmiina leivinpaperin kanssa.

Alasti nukkuminen ja oleilu (saatan viettää viikonloput pukeutumatta lainkaan). Talvisinkin hipsin kotonani pelkissä villasukissa.

Vaihtorahojen tyhjentäminen kotiin tullessa yhteisrasiaan, josta jokainen sai lähtiessä ottaa pikkurahaa mukaan. Asun yksin, mutta edelleen tyhjään kolikot johonkin kippoon ja otan tarvittaessa mukaan.

Raatojakin kerään edelleen pakkaseen: ne menevät eräälle villieläinhoitajalle sairaiden petolintujen ruoaksi. Isäni kanssa ajellessa pidämme aina silmät auki ehjien, juuri yliajettujen pikkueläinten (oravien, lintujen) varalta. Murskaksi menneitä ei kerätä, mutta ne nakataan pois tieltä, etteivät haaskansyöjät jäisi autojen uhreiksi. Keräsin kuolleita lintuja ja hiiriä jo lapsena, esim. koulumatkan varrelta ja toin pussissa kotiin ja pakkaseen.

Siirtelen myös hyönteisiä, esim. perhostoukkia ja kovakuoriaisia, pois jalkakäytäviltä työmatkallani. Nostelen myös kaupungin teillä toikkaroivat tai liikenteen sekaan eksyneet siilit ja linnunpoikaset pois kaduilta puistikoiden puolelle tai ainakin vähän syrjempään. Samaa teen liskoille, sammakoille ja käärmeille.

Tätä tein jo lapsena. Isä opetti.

Vierailija kirjoitti:

Lakanoiden taitteleminen niin että tiputetaan se toinen laita ja käännetään toiselle puolen on käytössä pesuloissa. Ei tietenkään käsin siellä. Noin taitellun lakanan pystyy petaamaan petauspatjan päälle avaamatta sitä kokonaan. En ehkä osaa selittää, mutta siivoojat tietää. Myös kerrossängyn yläsängyn pystyy petaamaan ilman että tarvitsee erikseen asetella lakanaa.

Suomen liputkin taitetaan noin ja siihen tietenkin tarvitaan kaksi. Ihmiset vinkuvat turhaan kun valittavat kun lippuja ei taitella "nätisti" silloin kun ne lasketaan.

Kiitos näistä jutuista-ihanaa lukea.

Lämmin kotiruoka on ensisijaisesti perheen isää varten ja äidin (tai tyttölasten) tehtävä on huolehtia, että isää miellyttävää ruokaa on pöydässä, kun hän tulee töistä. Jos isä ei ole kotona, voidaan syödä jämiä ja eineksiä, muuten ei. Jos vaikka tuli koulusta nälkäisenä ja ruoka oli valmista, sitä ei saanut ottaa ennen kuin isä tuli. Kavereita sai nähdä tai harrastuksiin mennä vasta, kun isä oli tullut ja ruoka syöty. Jos äidillä meni töissä pitempään kuin isällä, hän teki ruoan aamulla valmiiksi iltaa varten tai valmisteli niin, että me tytöt pystyimme valmistamaan ruoan koulusta tultuamme.

Kesti aikuisena tosi kauan oppia, että parisuhteessa mieskin voi tehdä ruokaa, sen ei tarvitse olla miehen kotiutuessa valmiina ja että ei tarvitse olla kotona aina kun mies tulee kotiin.

Eiköhän jo riittäis noista lakanoista...

Meillä mennään pihalle vilkuttamaan vieraiden lähtiessä. Vieraiden tullessa kaikki kotona olevat tulevat ovelle kättelemään tai halaamaan. Kotiin tulijaa tervehditään ja samoin kotoa lähtijää. Syödään yhdessä kaikki ateriat pöydässä keskustellen. Lakanat on rullalla kaapissa. Puhelimessa lähetetään terveisiä ja kylässä käydessä myös. Juttelen kukille niitä hoitaessa. Omalla porukalla pöydässä ja sohvalla kaikilla on vakipaikat. Saunapäivä ja karkkipäivä on. Saunasta kerrotaan terveisiä. Enpä ole näitä tapoja ennen omituisena pitänyt😉

Noudatan yhä kotoa opittua tapaa, että yöksi ei jätetä astioita pesemättä, ja muutoinkin keittiö siivotaan ennen nukkumaan menoa. Samoin muut huoneet myös järjestellään ja siistitään yökuntoon.

Illalla kerätään kaikki lelut paikoilleen, tavarat paikoilleen, tiskit pois silmistä koneeseen tai tiskataan, vaatteet aamua varten valmiiksi. Töihin lähdettäessä keittiö siivotaan, tiskit hoidetaan, jotta siistiin kotiin on kiva tulla väsyneenä.

Juodaan suoraan pullosta :S