Lue keskustelun säännöt.
Oudot lapsuuden kodista opitut tavat
Onko muilla lapsuudesta kotoa opittuja outoja tapoja esimerkiksi tavaroiden käytössä tai sijoituksessa?
Itse olen oppinut että paistinpannut säilytetään uunissa. Tämä herätti poikaystävässä suurta ihmetystä.
Tosin ei kovin fiksu paikka niille, kun unohdat toisinaan ottaa ne pois kun laitat uunin päälle. Toinen juttu tulee mieleen perunoiden keittäminen, että millä kokeillaan onko ne kypsiä. Muut kuulemma käyttää haarukkaa mutta itse käytän sukkapuikkoa
Kommentit (785)
Aina kun joku tulee kotiin, mennään vastaan tai huikataan nätisti: Hei kulta! Hei muru! Eli huomioidaan aina kotiintuleva.
Tämä tapa on kaunis ja luin jostakin, että näin rakkaus pysyy, kun kotiin on kiva mennä. Olen jatkanut tätä kotoa opittua tapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsuudenkodissa ei ikinä sammutettu vessasta valoja. Meitä oli monta ja vain yksi vessa, niin isän mielestä se olisi turhaa valojen kuluttamista. Tapa on voimissaan lapsuudenkodissani vielä, vaikka väki on vähentynyt ja vessat lisääntyneet. Itsellä on aina vaikeuksia olla sammuttamatta valoja siellä käydessä.
Iltaisin kokoonnuimme kaikki yhteen puhumaan päivän tapahtumista ja toivotimme toisillemme hyvää yötä halaamalla ja äiti luki iltarukouksen lopuksi ennen valojen sammuttamista. Samaa teen omille lapsilleni.
Meilläkin on tapana vilkuttaa kyläpaikasta pois lähtiessä. Heipat sanotaan sisällä, mutta silti isäntäväki tulee perässä rappusille tai ihan pihalle asti perässä vilkuttamaan. Ja vilkutusta jatketaan niin kauan, kun jonkunlainen näköyhteys toisiin säilyy. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sängyn petaaminen niin, että peittojen molemmat reunat taitetaan alle, eli n. 20cm kummastakin pitkästä reunasta. Tulee minusta sievempi ja helpompi sujahtaa sitten illalla peiton alle, ei tarvi käännellä kaksinkerroin taitettua peittoa auki.
Meillä kotona on aina tehty noin, mutta oon saanut kuulla sen olevan "ihme hifistelyä". :D
Miten peitto taitellaan kaksinkerroin?
Älkää nyt alapeukutelko, vaan kertokaa, miten peitto taitellaan kaksin kerroin. :(
Minä petaan taittamalla pitkät sivut ja vielä jalkopäänkin. Ulkomailla asuessani minua ärsytti tapa pedata peiton reunat patjan alle kuin hotellissa. Kaksinkerroin taitettua peittoa en muista nähneeni koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa kiroilla, koska perheessämme ei saanut ikinä kiroilla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on periytynyt useammassa sukupolvessa vilkuttaminen lähtiessä. Äidin suvun puolelta aina kyläpaikoista lähtiessä koko perhe tulee ovelle tai ikkunaan vilkuttamaan. Isän suvussa tätä ei harrasteta. Samoin äidin suvussa puheluita ei osata lopettaa, kun kumpikin sanoo aina monta kertaa heipat.
Meillä menee 15min vähintään ja jos sahtia juotu, niin ei välttämättä 45min riitä kyläpaikasta lähtiessä. Juttua piisaa... Puhelut kestää 1,5h sedän tai tädin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää nyt alapeukutelko, vaan kertokaa, miten peitto taitellaan kaksin kerroin. :(
Minä petaan taittamalla pitkät sivut ja vielä jalkopäänkin. Ulkomailla asuessani minua ärsytti tapa pedata peiton reunat patjan alle kuin hotellissa. Kaksinkerroin taitettua peittoa en muista nähneeni koskaan.[/quote]
No taitetaan siitä keskeltä (pituussuunnassa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sängyn petaaminen niin, että peittojen molemmat reunat taitetaan alle, eli n. 20cm kummastakin pitkästä reunasta. Tulee minusta sievempi ja helpompi sujahtaa sitten illalla peiton alle, ei tarvi käännellä kaksinkerroin taitettua peittoa auki.
Meillä kotona on aina tehty noin, mutta oon saanut kuulla sen olevan "ihme hifistelyä". :D
Ou jee! Näin meillä pedattiin, ja näin minäkin petaan. Tulee siistimmän näköinen ja tosiaan mukava sujahtaa sänkyyn.
Hotellissahan on usein näin ja mä en ymmärrä tätä tapaa ollenkaan. Siisti joo, mutta jos ei halua että se peitto on piukalla, se vetää mukanaan aluslakanan ja sitten ei olekaan enää niin siisti.
Ei siis patjan alle, vaan peitto taitellaan molemmilta reunoilta sisään päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt alapeukutelko, vaan kertokaa, miten peitto taitellaan kaksin kerroin. :(
Minä petaan taittamalla pitkät sivut ja vielä jalkopäänkin. Ulkomailla asuessani minua ärsytti tapa pedata peiton reunat patjan alle kuin hotellissa. Kaksinkerroin taitettua peittoa en muista nähneeni koskaan.
No taitetaan siitä keskeltä (pituussuunnassa).
No nyt selvisi, kiitos.
Vaikuttaisi olevan helppoa pedattaessa mutta hankalaa nukkumaan mennessä. Taitaa koskea vain yhden hengen peittoja? En ole vieraillut muiden ihmisten makuuhuoneissa vuosikymmeniin, joten en tunne muita petaamistapoja kuin omani (tuplapeite tuplasängyssä) ja hotellien ihmeellisen pussittamistyylin.
Olen joskus kuullut, että leipuri laittoi aina pyövelin leivän väärinpäin ja siksi se toisi huonoa onnea tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on periytynyt useammassa sukupolvessa vilkuttaminen lähtiessä. Äidin suvun puolelta aina kyläpaikoista lähtiessä koko perhe tulee ovelle tai ikkunaan vilkuttamaan. Isän suvussa tätä ei harrasteta. Samoin äidin suvussa puheluita ei osata lopettaa, kun kumpikin sanoo aina monta kertaa heipat.
ihana tapa
Lakanat taitellaan tiputtamalla yksi reuna. Eli kuten liinat. Sen jälkeen ne tietenki rullataan.
Pyyhkeet yms taitellaan siten, ettei reunoja tule näkyviin. Ne taitellaan sinne sisään. Ettei reunat rispaannu.
Nämä tosin taitaa mummolta olla opittuja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotona pidettiin uuninpelli/t uunissa. Yleensä siellä on yksi ja loput ovat alalokerossa.
Sitten kun uunin laittaa päälle, niin se pelti otetaan pois ja laitetaan johkin pöydälle tai hellalle.
Minusta tämä on normaalia ja kun se pelti otetaan joka tapauksessa esille niin se on helppo ottaa uunista. Käytän useimmiten samaa peltiä.
Ystäväni ihmetteli tätä todella ja sitten oli mun vuoro ihmetellä. Ystäväni sanoi pitävänsä kaikki pellit aina siellä alalokerossa. Hän ajatteli että sitten uunin voi laittaa päälle sen enempää ajattelematta. Se on totta sinällään, kun pellin kanssa mulla on yleensä uunissa myös leivinpaperi. Sitä voi käyttää näin monta kertaa.
Piti ihan tiedustella tätä asiaa muiltakin ja periaatteessa jokainen sanoi pitävänsä pellit alalokerossa.
Meillä säilytetään uunissa sekä pellit että paistinpannut. Eivät mahdu muualle.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on tapana vilkuttaa kyläpaikasta pois lähtiessä. Heipat sanotaan sisällä, mutta silti isäntäväki tulee perässä rappusille tai ihan pihalle asti perässä vilkuttamaan. Ja vilkutusta jatketaan niin kauan, kun jonkunlainen näköyhteys toisiin säilyy. :D
Apua, meillä aivan sama, mutta itse koko aikuisuuteni kerrostaloissa asuneena en osannut ajatella, että tämä olisi outoa. Kerrostalossa ei toki jäädä rappukäytävään vilkuttamaan, kunnes hissi lähtee alaspäin
Hetkinen, kai kaikilla siis moikataan, kun joku perheenjäsen tule kotiin?
Minä olen oppinut, että kaikilta aikuisiltakin kysytään, oliko mukava päivä töissä. Yllätyin, kun joissain kaverien perheissä näin ei tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Joulupöydässä aina kaikkien hartaasti odottamat lihapasteijat ja lihaliemi. Syödään niin, että ensin asetetaan syvälle lautaselle pasteija tai kaksi, kauhotaan lihalientä päälle ja siitä lusikalla syödään. Ai ai että on hyvää. Todellakin teen tätä itsekin nykyään, mutta muut on vähän kummastellut.
Kuulostaa hyvältä, täytyy testata joskus. Meillä se pakollinen on itsetehdyt karjalanpiirakat, muuten jouluruoat vähän vaihtelevat vuosittain. Itse minäkin teen kun vanhemmat eivät ole enää elossa.
Meillä ei ollut lapsena kerrostalossa saunaa mutta pappa asui lähellä. Saimme käydä joka lauantai papan luona saunassa. Ihan pienestä saakka opimme, että saunassa ei metelöidä, eikä missään nimessä kiroilla (en ole koskaan kuullut papan kiroilevan, täytän pian 25v ja pappa 80v) Myöskin riidat tulee selvittää muualla, saunaan mennään sovussa. Kun niputimme saunavihtoja niin nämä olivat elämänohjeet minulle :) Ihana pappa <3
Meillä ei koskaan halata eikä kosketa muutenkaan. Ei myöskään sanota koskaan mitään hyvää toisesta, korkeintaan ollaan hiljaa jos ei haukuta.
Tämä on mielestäni outoa ja valitettavasti se on periytynyt. Vaikka tiedostaa, niin on todella väkinäistä yrittää positiivisemmaksi.