Lue keskustelun säännöt.
Antaisitko lapsena anteeksi tämän?
04.06.2019 |
Vanhempasi sanoisi sinulle, ettei voikaan tavata, vaikka itse luulit saavasi tavata häntä. Kyseessä etävanhempi, äiti, jota haluaisit tavata.
(Minulla on ollut ongelmia viestin lähetyksessä palstalle, jatkan, jos tämä menee läpi).
Kommentit (558)
Ei vaikuta ihan aikuisen käyttäytymiseltä. Tietysti jos mies tietää kuvion ja tahallaan tekee källejä, niin silloin voi miestäkin syyttää. Lapsi tuntee pettymystä, mutta antaa anteeksi ja tajuaa jos hänelle selittää miksi ei voinut tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä siis kohtelet kaikkia noin koska annat äitisi voittaa.
Etkä nouse ylös kuopasta ja anna itsesi loistaa hyvänä äitinä. Ja voittaisit äitisi sillä logiikalla, että paskasta koulutuksesta tulikin perhonen.
Kohta sanot "en tykkää perhosista" no se olikin vertauskuva.
En ole antanut äitini voittaa. Hän voitti. Kuvitteletko, että mä annoin hänen voittaa? Kuvitteletko sä, ettei narsistien uhreja ole olemassakaan?
Ap
Sä voit vielä voittaa, älä luovuta. Voit voittaa hänet niin pitkään kuin hän tai sinä olet elossa
Älä ajattele noin mustavalkoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ei vaikuta ihan aikuisen käyttäytymiseltä. Tietysti jos mies tietää kuvion ja tahallaan tekee källejä, niin silloin voi miestäkin syyttää. Lapsi tuntee pettymystä, mutta antaa anteeksi ja tajuaa jos hänelle selittää miksi ei voinut tavata.
Miten niin ei voi muka syyttää, että teki tuon tahallaan? Koska on NORMAALIA KESKUSTELLA AIKUISEN KANSSA kun tilanteet MUUTTUU, perheterapeuttikaan ei selkeästi ilahtunut siitä, että MIES PISTI TAI ANTOI LAPSEN SOITTAA MINULLE SUORAAN. Miksiköhän me siellä perheterapiasskin ollaan? Vieläpä sairaalan hankkimassa, kelan maksamassa????? Eikö ole miehelle ihan selvää vielä? Miksi mä muutin pois kotoa, kun vain kiukkusin kaikki päivät ja voin pahoin????????? Eikö ole mennyt jakeluun, että tässä olisi nyt JOKIN hätänä?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi, MIES tuossa loukkasi MINUA, nyt jos lapsi itkee ja huutaa minulle pettymystään, niiin voi h*lvetti anna mun kaikki kestää!!!!!!! Kun en ole siihen syypäääääää!!!!! Vaan isäsi!!! Mutta en sitä VOI lapselle sanoa, koska SE EI MUUTA ASIAA!!!! Lapsen kannalta siis.
Mies siis laittaa minut, josta jo muutenkin tuntuu, ettei mua rakasta kukaan, kuuntelemaan lapseni kiukkua vihaa sitä kohtaan, että mussa on vikaaa!!!!!!
En ehkä jaksa sitä.
ApLapsesi rakastaa sinua mutta olet hyvää vauhtia heivaamassa hänen rakkautensa tunkiolle.
Sepä se siinä onkin, etten usko tuohon. Itse en antanut äidilleni anteeksi koskaan moniakaan asioita, ja se ku.sipää täällä kirjoittelevien tavoin kuvitteli, että annoin, että hän muka OLI NIIN hyvä ihminen, muka ansaitsi sen satutettuaan minua, tekemättä MITÄÄN sen eteen, että oli loukannut minua, että miten se korjataan!!!! En ole IKINÄ antanut sitä hänelle anteeksi, ja elämäntehtäväni onkin saada se mulqkku tajuamaan, että hän on satuttanut mua, en ole antanut sille anteeksi, ja että hän on rakkautta ansaitsematon P*SKA! Toisin kuin oma tyttäreni.
ApMihin et usko? Siihen että 9-vuotias lapsesi rakastaa sinua? Se tulee lapsilta ihan luonnostaan, valitettavasti. Et ansaitse sitä.
Haluaisin ansaita. Ei lasten rakkaus tule itsestään ja ole selvää. Omat vanhempani ovat siitä hyvä esimerkki. Isäni toimi niin, että rakkauteni häneen säilyi, äiti niin, että vihaan häntä.
ApOn se vielä tuon ikäisenä.
Se ei merkkaa MITÄÄN. Mä katsonkin elämän mittaista janaa, mitä se mua lohdutti, etten tajunnut äitini paskuutta lapsena? Ei mitään. Ja ehkä "rakastin" häntä? Ja ennen kaikkea annoin hänen kiusata minua ja haukkua pahaksi samalla kun hän uskoi, että häntä rakastetaan? En IKINÄ haluaisi lapselleni samaa.
Ap
niin se että lapsesi rakastaa sinua nyt ei merkkaa mitään? Se elämän mittainen ja toimii niin että jos nyt et välitä siitä, et välitä siitä myöhemminkään. Lisäksi lapsesikin lakkaa välittämästä. Nyt on se kohta jossa se loppu elämä määrittyy.
Taidat olla hyvin herkkä negatiivisille tunteille? Lastenkin elämässä on pettymyksiä ja ne purkaa ne aikuisiin. Ne vain on otettava vastaan.
Luultavasti tuossa pettymys ei ollut kenenkään syy, vaan muuttuneet olosuhteet nyt vain sai sen aikaan.
Ja en ymmärrä miksi et voinut lähteä lapsen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä siis kohtelet kaikkia noin koska annat äitisi voittaa.
Etkä nouse ylös kuopasta ja anna itsesi loistaa hyvänä äitinä. Ja voittaisit äitisi sillä logiikalla, että paskasta koulutuksesta tulikin perhonen.
Kohta sanot "en tykkää perhosista" no se olikin vertauskuva.
En ole antanut äitini voittaa. Hän voitti. Kuvitteletko, että mä annoin hänen voittaa? Kuvitteletko sä, ettei narsistien uhreja ole olemassakaan?
ApSä voit vielä voittaa, älä luovuta. Voit voittaa hänet niin pitkään kuin hän tai sinä olet elossa
Älä ajattele noin mustavalkoisesti.
Niin aionkin. Mutta kun tuo juntti sönköttää mulle, että koska hän voitti tämänhetkiset tapahtumat ovat syyni. Koska "annoin" hänen voittaa. Eivät ole. En "antanut".
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vaikuta ihan aikuisen käyttäytymiseltä. Tietysti jos mies tietää kuvion ja tahallaan tekee källejä, niin silloin voi miestäkin syyttää. Lapsi tuntee pettymystä, mutta antaa anteeksi ja tajuaa jos hänelle selittää miksi ei voinut tavata.
Miten niin ei voi muka syyttää, että teki tuon tahallaan? Koska on NORMAALIA KESKUSTELLA AIKUISEN KANSSA kun tilanteet MUUTTUU, perheterapeuttikaan ei selkeästi ilahtunut siitä, että MIES PISTI TAI ANTOI LAPSEN SOITTAA MINULLE SUORAAN. Miksiköhän me siellä perheterapiasskin ollaan? Vieläpä sairaalan hankkimassa, kelan maksamassa????? Eikö ole miehelle ihan selvää vielä? Miksi mä muutin pois kotoa, kun vain kiukkusin kaikki päivät ja voin pahoin????????? Eikö ole mennyt jakeluun, että tässä olisi nyt JOKIN hätänä?
Ap
Sä olet pelottava. Miksi sinun edes annetaan tavata lasta. :o
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla hyvin herkkä negatiivisille tunteille? Lastenkin elämässä on pettymyksiä ja ne purkaa ne aikuisiin. Ne vain on otettava vastaan.
Luultavasti tuossa pettymys ei ollut kenenkään syy, vaan muuttuneet olosuhteet nyt vain sai sen aikaan.
Ja en ymmärrä miksi et voinut lähteä lapsen kanssa?
No voi olla, että vastaus kysymykseen löytyy kirjoituksesi ekasta lauseesta. Kestäisin niitä normaalisti kyllä, ellei minua olisi syyllistetty lapsena kaikkien muiden ikävistä tunteista. Esim. tässäkin tilanteessa äitini koitti syyttää minua, vaikka itsekin tajusi, että en ollut tehnyt mitään väärin siinä, ja olin sillälailla uhri, että oikeasti tarvitsin olla yksin sinä päivänä, kun mitään ei ollut sovittu. Tämä on tietenkin harmillinen asia, mutta olen toipuja.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä siis kohtelet kaikkia noin koska annat äitisi voittaa.
Etkä nouse ylös kuopasta ja anna itsesi loistaa hyvänä äitinä. Ja voittaisit äitisi sillä logiikalla, että paskasta koulutuksesta tulikin perhonen.
Kohta sanot "en tykkää perhosista" no se olikin vertauskuva.
En ole antanut äitini voittaa. Hän voitti. Kuvitteletko, että mä annoin hänen voittaa? Kuvitteletko sä, ettei narsistien uhreja ole olemassakaan?
ApSä voit vielä voittaa, älä luovuta. Voit voittaa hänet niin pitkään kuin hän tai sinä olet elossa
Älä ajattele noin mustavalkoisesti.
Niin aionkin. Mutta kun tuo juntti sönköttää mulle, että koska hän voitti tämänhetkiset tapahtumat ovat syyni. Koska "annoin" hänen voittaa. Eivät ole. En "antanut".
Ap
Oon se sama juntti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vaikuta ihan aikuisen käyttäytymiseltä. Tietysti jos mies tietää kuvion ja tahallaan tekee källejä, niin silloin voi miestäkin syyttää. Lapsi tuntee pettymystä, mutta antaa anteeksi ja tajuaa jos hänelle selittää miksi ei voinut tavata.
Miten niin ei voi muka syyttää, että teki tuon tahallaan? Koska on NORMAALIA KESKUSTELLA AIKUISEN KANSSA kun tilanteet MUUTTUU, perheterapeuttikaan ei selkeästi ilahtunut siitä, että MIES PISTI TAI ANTOI LAPSEN SOITTAA MINULLE SUORAAN. Miksiköhän me siellä perheterapiasskin ollaan? Vieläpä sairaalan hankkimassa, kelan maksamassa????? Eikö ole miehelle ihan selvää vielä? Miksi mä muutin pois kotoa, kun vain kiukkusin kaikki päivät ja voin pahoin????????? Eikö ole mennyt jakeluun, että tässä olisi nyt JOKIN hätänä?
ApSä olet pelottava. Miksi sinun edes annetaan tavata lasta. :o
Nynnyt lakoo peloissaan, mun lapset kasvavat katsomaan pahuutta silmiin ja pistämään sen päreiksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä siis kohtelet kaikkia noin koska annat äitisi voittaa.
Etkä nouse ylös kuopasta ja anna itsesi loistaa hyvänä äitinä. Ja voittaisit äitisi sillä logiikalla, että paskasta koulutuksesta tulikin perhonen.
Kohta sanot "en tykkää perhosista" no se olikin vertauskuva.
En ole antanut äitini voittaa. Hän voitti. Kuvitteletko, että mä annoin hänen voittaa? Kuvitteletko sä, ettei narsistien uhreja ole olemassakaan?
ApSä voit vielä voittaa, älä luovuta. Voit voittaa hänet niin pitkään kuin hän tai sinä olet elossa
Älä ajattele noin mustavalkoisesti.
Niin aionkin. Mutta kun tuo juntti sönköttää mulle, että koska hän voitti tämänhetkiset tapahtumat ovat syyni. Koska "annoin" hänen voittaa. Eivät ole. En "antanut".
ApOon se sama juntti
No okei, älä syytä minua, että olen syypää nykyisiin tapahtumiin, koska "annoin" yhtään mitään. Sä et tiedä, miten paljon mä taistelin pahuutta vastaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneks en vielä lähtenyt ihmisrikkaalle alalle,vaihdan sen toisen ykköseksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi, MIES tuossa loukkasi MINUA, nyt jos lapsi itkee ja huutaa minulle pettymystään, niiin voi h*lvetti anna mun kaikki kestää!!!!!!! Kun en ole siihen syypäääääää!!!!! Vaan isäsi!!! Mutta en sitä VOI lapselle sanoa, koska SE EI MUUTA ASIAA!!!! Lapsen kannalta siis.
Mies siis laittaa minut, josta jo muutenkin tuntuu, ettei mua rakasta kukaan, kuuntelemaan lapseni kiukkua vihaa sitä kohtaan, että mussa on vikaaa!!!!!!
En ehkä jaksa sitä.
ApLapsesi rakastaa sinua mutta olet hyvää vauhtia heivaamassa hänen rakkautensa tunkiolle.
Sepä se siinä onkin, etten usko tuohon. Itse en antanut äidilleni anteeksi koskaan moniakaan asioita, ja se ku.sipää täällä kirjoittelevien tavoin kuvitteli, että annoin, että hän muka OLI NIIN hyvä ihminen, muka ansaitsi sen satutettuaan minua, tekemättä MITÄÄN sen eteen, että oli loukannut minua, että miten se korjataan!!!! En ole IKINÄ antanut sitä hänelle anteeksi, ja elämäntehtäväni onkin saada se mulqkku tajuamaan, että hän on satuttanut mua, en ole antanut sille anteeksi, ja että hän on rakkautta ansaitsematon P*SKA! Toisin kuin oma tyttäreni.
ApMihin et usko? Siihen että 9-vuotias lapsesi rakastaa sinua? Se tulee lapsilta ihan luonnostaan, valitettavasti. Et ansaitse sitä.
Haluaisin ansaita. Ei lasten rakkaus tule itsestään ja ole selvää. Omat vanhempani ovat siitä hyvä esimerkki. Isäni toimi niin, että rakkauteni häneen säilyi, äiti niin, että vihaan häntä.
ApOn se vielä tuon ikäisenä.
Se ei merkkaa MITÄÄN. Mä katsonkin elämän mittaista janaa, mitä se mua lohdutti, etten tajunnut äitini paskuutta lapsena? Ei mitään. Ja ehkä "rakastin" häntä? Ja ennen kaikkea annoin hänen kiusata minua ja haukkua pahaksi samalla kun hän uskoi, että häntä rakastetaan? En IKINÄ haluaisi lapselleni samaa.
Apniin se että lapsesi rakastaa sinua nyt ei merkkaa mitään? Se elämän mittainen ja toimii niin että jos nyt et välitä siitä, et välitä siitä myöhemminkään. Lisäksi lapsesikin lakkaa välittämästä. Nyt on se kohta jossa se loppu elämä määrittyy.
Lakatkoon välittämästä. Itseensä se sattuu kuitenkin eniten. Ja sitten katkerana valittelee ja syyttää, miten äiti ei rakastanut. Äiti ei vain ollut sellainen kuin sinä halusit, niiiih.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vaikuta ihan aikuisen käyttäytymiseltä. Tietysti jos mies tietää kuvion ja tahallaan tekee källejä, niin silloin voi miestäkin syyttää. Lapsi tuntee pettymystä, mutta antaa anteeksi ja tajuaa jos hänelle selittää miksi ei voinut tavata.
Miten niin ei voi muka syyttää, että teki tuon tahallaan? Koska on NORMAALIA KESKUSTELLA AIKUISEN KANSSA kun tilanteet MUUTTUU, perheterapeuttikaan ei selkeästi ilahtunut siitä, että MIES PISTI TAI ANTOI LAPSEN SOITTAA MINULLE SUORAAN. Miksiköhän me siellä perheterapiasskin ollaan? Vieläpä sairaalan hankkimassa, kelan maksamassa????? Eikö ole miehelle ihan selvää vielä? Miksi mä muutin pois kotoa, kun vain kiukkusin kaikki päivät ja voin pahoin????????? Eikö ole mennyt jakeluun, että tässä olisi nyt JOKIN hätänä?
ApSä olet pelottava. Miksi sinun edes annetaan tavata lasta. :o
Nynnyt lakoo peloissaan, mun lapset kasvavat katsomaan pahuutta silmiin ja pistämään sen päreiksi.
Ap
Sitäkö sä niille yrität opettaa? Lapset joilla on tasapainoinen lapsuus selviää paremmin vastoinkäymisistä. Se että lyttäät lapsesi nyt tekee hänestä heikomman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi, MIES tuossa loukkasi MINUA, nyt jos lapsi itkee ja huutaa minulle pettymystään, niiin voi h*lvetti anna mun kaikki kestää!!!!!!! Kun en ole siihen syypäääääää!!!!! Vaan isäsi!!! Mutta en sitä VOI lapselle sanoa, koska SE EI MUUTA ASIAA!!!! Lapsen kannalta siis.
Mies siis laittaa minut, josta jo muutenkin tuntuu, ettei mua rakasta kukaan, kuuntelemaan lapseni kiukkua vihaa sitä kohtaan, että mussa on vikaaa!!!!!!
En ehkä jaksa sitä.
ApLapsesi rakastaa sinua mutta olet hyvää vauhtia heivaamassa hänen rakkautensa tunkiolle.
Sepä se siinä onkin, etten usko tuohon. Itse en antanut äidilleni anteeksi koskaan moniakaan asioita, ja se ku.sipää täällä kirjoittelevien tavoin kuvitteli, että annoin, että hän muka OLI NIIN hyvä ihminen, muka ansaitsi sen satutettuaan minua, tekemättä MITÄÄN sen eteen, että oli loukannut minua, että miten se korjataan!!!! En ole IKINÄ antanut sitä hänelle anteeksi, ja elämäntehtäväni onkin saada se mulqkku tajuamaan, että hän on satuttanut mua, en ole antanut sille anteeksi, ja että hän on rakkautta ansaitsematon P*SKA! Toisin kuin oma tyttäreni.
ApMihin et usko? Siihen että 9-vuotias lapsesi rakastaa sinua? Se tulee lapsilta ihan luonnostaan, valitettavasti. Et ansaitse sitä.
Haluaisin ansaita. Ei lasten rakkaus tule itsestään ja ole selvää. Omat vanhempani ovat siitä hyvä esimerkki. Isäni toimi niin, että rakkauteni häneen säilyi, äiti niin, että vihaan häntä.
ApOn se vielä tuon ikäisenä.
Se ei merkkaa MITÄÄN. Mä katsonkin elämän mittaista janaa, mitä se mua lohdutti, etten tajunnut äitini paskuutta lapsena? Ei mitään. Ja ehkä "rakastin" häntä? Ja ennen kaikkea annoin hänen kiusata minua ja haukkua pahaksi samalla kun hän uskoi, että häntä rakastetaan? En IKINÄ haluaisi lapselleni samaa.
Apniin se että lapsesi rakastaa sinua nyt ei merkkaa mitään? Se elämän mittainen ja toimii niin että jos nyt et välitä siitä, et välitä siitä myöhemminkään. Lisäksi lapsesikin lakkaa välittämästä. Nyt on se kohta jossa se loppu elämä määrittyy.
Lakatkoon välittämästä. Itseensä se sattuu kuitenkin eniten. Ja sitten katkerana valittelee ja syyttää, miten äiti ei rakastanut. Äiti ei vain ollut sellainen kuin sinä halusit, niiiih.
Ap
En viitti sanoa tähän mitään. Kostat kuitenkin lapsellesi jos kerron miten tuo menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vaikuta ihan aikuisen käyttäytymiseltä. Tietysti jos mies tietää kuvion ja tahallaan tekee källejä, niin silloin voi miestäkin syyttää. Lapsi tuntee pettymystä, mutta antaa anteeksi ja tajuaa jos hänelle selittää miksi ei voinut tavata.
Miten niin ei voi muka syyttää, että teki tuon tahallaan? Koska on NORMAALIA KESKUSTELLA AIKUISEN KANSSA kun tilanteet MUUTTUU, perheterapeuttikaan ei selkeästi ilahtunut siitä, että MIES PISTI TAI ANTOI LAPSEN SOITTAA MINULLE SUORAAN. Miksiköhän me siellä perheterapiasskin ollaan? Vieläpä sairaalan hankkimassa, kelan maksamassa????? Eikö ole miehelle ihan selvää vielä? Miksi mä muutin pois kotoa, kun vain kiukkusin kaikki päivät ja voin pahoin????????? Eikö ole mennyt jakeluun, että tässä olisi nyt JOKIN hätänä?
ApSä olet pelottava. Miksi sinun edes annetaan tavata lasta. :o
Nynnyt lakoo peloissaan, mun lapset kasvavat katsomaan pahuutta silmiin ja pistämään sen päreiksi.
ApSitäkö sä niille yrität opettaa? Lapset joilla on tasapainoinen lapsuus selviää paremmin vastoinkäymisistä. Se että lyttäät lapsesi nyt tekee hänestä heikomman.
Miten niin lytttään? En lyttää. Jos asuisin siellä, sitä voisi tapahtua, koska MIES ON TUOLLAINEN ÄÄLIÖ, mutta en asu. Lapsihan joutui tuossa MIEHEN VIRHEEN TAKIA välikäteen. Ei mun virheeni. Mun viallisuus vaikutti siihen toki, mutta ENIKINÄ TEKISI tuollaista VIRHETTÄ kuin mies ja olisi vielä pahoittelematta! Aina pitää sopia ja soittaa asioista, KUN ne muuttuu!!! Eikä nyt h*lvetti AINAKAAN laiteta LASTA s*atana soittamaan sille huonostivoivalle vanhemmalle, jos tilanne on MUUTTUNUT!!!! Johan tuon nyt TYHMEMPIKIN TAJUAA!!!!!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä siis kohtelet kaikkia noin koska annat äitisi voittaa.
Etkä nouse ylös kuopasta ja anna itsesi loistaa hyvänä äitinä. Ja voittaisit äitisi sillä logiikalla, että paskasta koulutuksesta tulikin perhonen.
Kohta sanot "en tykkää perhosista" no se olikin vertauskuva.
En ole antanut äitini voittaa. Hän voitti. Kuvitteletko, että mä annoin hänen voittaa? Kuvitteletko sä, ettei narsistien uhreja ole olemassakaan?
ApSä voit vielä voittaa, älä luovuta. Voit voittaa hänet niin pitkään kuin hän tai sinä olet elossa
Älä ajattele noin mustavalkoisesti.
Niin aionkin. Mutta kun tuo juntti sönköttää mulle, että koska hän voitti tämänhetkiset tapahtumat ovat syyni. Koska "annoin" hänen voittaa. Eivät ole. En "antanut".
ApOon se sama juntti
No okei, älä syytä minua, että olen syypää nykyisiin tapahtumiin, koska "annoin" yhtään mitään. Sä et tiedä, miten paljon mä taistelin pahuutta vastaan.
Ap
En syytä, minä kehoitin, että älä anna äitisi voittaa. Olet vielä elossa, joten voit aina voittaa.
"Anna" sanan tilalle en keksinyt mitään muuta, anteeksi.
En tarkoittanut pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi, MIES tuossa loukkasi MINUA, nyt jos lapsi itkee ja huutaa minulle pettymystään, niiin voi h*lvetti anna mun kaikki kestää!!!!!!! Kun en ole siihen syypäääääää!!!!! Vaan isäsi!!! Mutta en sitä VOI lapselle sanoa, koska SE EI MUUTA ASIAA!!!! Lapsen kannalta siis.
Mies siis laittaa minut, josta jo muutenkin tuntuu, ettei mua rakasta kukaan, kuuntelemaan lapseni kiukkua vihaa sitä kohtaan, että mussa on vikaaa!!!!!!
En ehkä jaksa sitä.
ApLapsesi rakastaa sinua mutta olet hyvää vauhtia heivaamassa hänen rakkautensa tunkiolle.
Sepä se siinä onkin, etten usko tuohon. Itse en antanut äidilleni anteeksi koskaan moniakaan asioita, ja se ku.sipää täällä kirjoittelevien tavoin kuvitteli, että annoin, että hän muka OLI NIIN hyvä ihminen, muka ansaitsi sen satutettuaan minua, tekemättä MITÄÄN sen eteen, että oli loukannut minua, että miten se korjataan!!!! En ole IKINÄ antanut sitä hänelle anteeksi, ja elämäntehtäväni onkin saada se mulqkku tajuamaan, että hän on satuttanut mua, en ole antanut sille anteeksi, ja että hän on rakkautta ansaitsematon P*SKA! Toisin kuin oma tyttäreni.
ApMihin et usko? Siihen että 9-vuotias lapsesi rakastaa sinua? Se tulee lapsilta ihan luonnostaan, valitettavasti. Et ansaitse sitä.
Haluaisin ansaita. Ei lasten rakkaus tule itsestään ja ole selvää. Omat vanhempani ovat siitä hyvä esimerkki. Isäni toimi niin, että rakkauteni häneen säilyi, äiti niin, että vihaan häntä.
ApOn se vielä tuon ikäisenä.
Se ei merkkaa MITÄÄN. Mä katsonkin elämän mittaista janaa, mitä se mua lohdutti, etten tajunnut äitini paskuutta lapsena? Ei mitään. Ja ehkä "rakastin" häntä? Ja ennen kaikkea annoin hänen kiusata minua ja haukkua pahaksi samalla kun hän uskoi, että häntä rakastetaan? En IKINÄ haluaisi lapselleni samaa.
Apniin se että lapsesi rakastaa sinua nyt ei merkkaa mitään? Se elämän mittainen ja toimii niin että jos nyt et välitä siitä, et välitä siitä myöhemminkään. Lisäksi lapsesikin lakkaa välittämästä. Nyt on se kohta jossa se loppu elämä määrittyy.
Lakatkoon välittämästä. Itseensä se sattuu kuitenkin eniten. Ja sitten katkerana valittelee ja syyttää, miten äiti ei rakastanut. Äiti ei vain ollut sellainen kuin sinä halusit, niiiih.
Ap
Ihan niin kuin sinä itse siis.
Tää perheterapeutti piti sitä tosi huonona, että mies antoi lapsen hoitaa koko asian minun suuntaani, eikä ITSE soittanut mulle!!!! Mitä se olikin! Tosi väärin lasta kohtaan!!!
Ap
Se ei merkkaa MITÄÄN. Mä katsonkin elämän mittaista janaa, mitä se mua lohdutti, etten tajunnut äitini paskuutta lapsena? Ei mitään. Ja ehkä "rakastin" häntä? Ja ennen kaikkea annoin hänen kiusata minua ja haukkua pahaksi samalla kun hän uskoi, että häntä rakastetaan? En IKINÄ haluaisi lapselleni samaa.
Ap