Milloin kannattaa luovuttaa, jos mies ei kosi?

Miksi helvetissä kumppanuus on kiinni siitä, onko naimisissa vai ei?

Vierailija kirjoitti:

M32 kirjoitti:

Meillä sama tilanne, puoliso vihjailee jatkuvasti että haluaisi naimisiin ja jättää "vahingossa" hääuutisia tietokoneelleen auki. Itseäni asia ei voisi vähempää kiinnostaa. En vaan voi sietää typeriä hääjuhlia, enkä mitään kirkkoon liittyvää. Eikä minun tarvitse todistella ulkopuolisille miten vakavissani olen puolisoni suhteen - aivan sama mitä muut ajattelevat asiasta. Harmittaa jos hyvä parisuhde menee tämän takia pilalle, mutta en kyllä aio pitkään enää sietää jatkuvaa painostusta asian tiimoilta - ihan kuin minun mielipiteellä ei olisi mitään merkitystä.

Minä en ole todellakaan painostanut tai vihjaillut. Pikemminkin pelkään asian esille nostamista millään lailla. Mutta en tiedä kauanko jaksan elää tässä epätietoisuudessa suhteemme laadusta. -AP

Hei AP,

Olen huolestuneena seurannut tätä keskustelua. Uskomatonta, miten ihmiset eivät ymmärrä, miten tärkeää on avioliitto rakkauden sinettinä ja taloudellisena turvana. Kyllä sinä olet sen ansainnut. Ihana ihminen olet, kun et miestä painosta! Toimit juuri oikealla tavalla. Jos miehestä on mihinkään, hän ymmärtää kyllä lähettämiäsi hienovaraisia vihjeitä. Anna kuitenkin miehelle aikaa. Pian hän ymmärtää, että avioliitto on se asia, joka puuttuu hänen elämästään.

Vierailija kirjoitti:

M32 kirjoitti:

Meillä sama tilanne, puoliso vihjailee jatkuvasti että haluaisi naimisiin ja jättää "vahingossa" hääuutisia tietokoneelleen auki. Itseäni asia ei voisi vähempää kiinnostaa. En vaan voi sietää typeriä hääjuhlia, enkä mitään kirkkoon liittyvää. Eikä minun tarvitse todistella ulkopuolisille miten vakavissani olen puolisoni suhteen - aivan sama mitä muut ajattelevat asiasta. Harmittaa jos hyvä parisuhde menee tämän takia pilalle, mutta en kyllä aio pitkään enää sietää jatkuvaa painostusta asian tiimoilta - ihan kuin minun mielipiteellä ei olisi mitään merkitystä.

Mieslapsi itkee ihan vääriä asioita. Avioliitto on aivan eri asia kuin "typerät hääjuhlat" eikä sillä ole mitään tekemistä kirkon kanssa.

Mieslapsi itkee vääriä asioita, mutta naislapsi itkee oikeita asioita! Niin se on, poijaat!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö nämä olisi just niitä asioita joista pitäisi PUHUA eikä vaan odottaa sitä kosintaa?

Ajattelen tästä asiasta aika suoraviivaisesti: jos mies haluaa naisen vaimokseen, hän kosii. Jos taas ei halua, ei kosi. En usko, että puhuminen muuttaa asiaa miksikään.

Nyt vain alkaa vähitellen tuntua siltä, että yhdessä ollaan oltu jo niin kauan, että lienee aika epätodennäköistä, että mies alkaisi enää tässä vaiheessa haluta minua vaimokseen. - AP

Mä en nyt oikein ymmärtänyt, että miksi naimisiin on pakko päästä? Ei se rinkula ja aamen siitä suhteesta tee yhtään vakavampaa. Toki virallisesti eroaminen vaatii sen 6kk, mutta kovin helppoa silti. Tee niin kuin työkaverini ”vaimo”: mies ei halua koskaan naimisiin niin nainen osti itse sormuksen nimettömään ja pakottaa kutsumaan itseään vaimoksi.

En itsekään vaimoani koskaan kosinut. Kerran alkoi kyselemään, että koska mennään naimisiin. Sanoin, että ihan sama, omasta puolestani ei koskaan tarvitse mennä. Sovittiin kuitenkin sillä sessiolla, että pidetään häät elokuussa. Ei meillä kumpikaan varsinaisesti kosinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sinua estää kosimasta? Eikö mies kiinnostakaan tarpeeksi?

Jos kosisin itse, luulen, että minua kaihertaisi eläämäni/avioliiton loppun asti tunne siitä, että jotenkin painostin tai pakotin miehen naimisiin kanssani.

Haluan naimisiin ihmisen kanssa, joka haluaa sitä myös yhtä paljon kuin minä. Muussa tapauksessa olen mieluummin yksin. En halua olla kenenkään varasuunnitelma tai ajanvietettä. -AP

Minun mielestä naurettava ajatusmalli. Samanlaillahan sitten miesten pitäisi ajatella, että eivät voi kosia, kun kokee, että painostaa naista ja on naisella vain varasuunnitelma, kun joutui itse kosimaan. Miestä voi vaivata ihan samalla tavalla sitten koko loppuelämän epävarmuus.

Onneksi oma mies ei ole niin nuttuskehveli, että olisi suostunut kosintaani vain siksi, että pakotin. Hän osaa myös kieltäytyä asioista, joita ei halua. Eikä ole koskaan ollut sellainen olo, että olisin jokin varasuunnitelma, koska uskon, että hän olisi kieltäytynyt, jos ei olisi halunnut naimisiin

t. karkauspäivänä kosinut yli 20 vuotta sitten

Voi uli-uli nyt taas ap. KOSI ITSE! Nyt herran vuonna 2019 on tasa-arvo.

Olen itse kosinut miestäni v. 99. Asia ei ole kertaakaan haitannut, kaihertanut tai harmittanut, kumpikaan ei varmaan edes muista asiaa nyt kun arki rullaa ja on neljä lasta hoidettavana. Kosinta oli ohan romanttinen ja polvistuinkin oikein, ja mies oli onnellinen ja ilahtunut reippaudestani.

Minä en vaan voi tajuta miksi odotella ja vihjailla kun HOMMAN VOI HOITAA ITSE.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M32 kirjoitti:

Meillä sama tilanne, puoliso vihjailee jatkuvasti että haluaisi naimisiin ja jättää "vahingossa" hääuutisia tietokoneelleen auki. Itseäni asia ei voisi vähempää kiinnostaa. En vaan voi sietää typeriä hääjuhlia, enkä mitään kirkkoon liittyvää. Eikä minun tarvitse todistella ulkopuolisille miten vakavissani olen puolisoni suhteen - aivan sama mitä muut ajattelevat asiasta. Harmittaa jos hyvä parisuhde menee tämän takia pilalle, mutta en kyllä aio pitkään enää sietää jatkuvaa painostusta asian tiimoilta - ihan kuin minun mielipiteellä ei olisi mitään merkitystä.

Minä en ole todellakaan painostanut tai vihjaillut. Pikemminkin pelkään asian esille nostamista millään lailla. Mutta en tiedä kauanko jaksan elää tässä epätietoisuudessa suhteemme laadusta. -AP

Hei AP,

Olen huolestuneena seurannut tätä keskustelua. Uskomatonta, miten ihmiset eivät ymmärrä, miten tärkeää on avioliitto rakkauden sinettinä ja taloudellisena turvana. Kyllä sinä olet sen ansainnut. Ihana ihminen olet, kun et miestä painosta! Toimit juuri oikealla tavalla. Jos miehestä on mihinkään, hän ymmärtää kyllä lähettämiäsi hienovaraisia vihjeitä. Anna kuitenkin miehelle aikaa. Pian hän ymmärtää, että avioliitto on se asia, joka puuttuu hänen elämästään.

Eikös ap:n kankkua hankaa juuri se, että hän on antanut miehelle aikaa jo monta vuotta, mutta mitää tulosta ei ole tullut? Kuinka monta vuotta ap:n on vielä eleltävä suhteessa, joka on hyvin epävarmalla pohjalla?

Vierailija kirjoitti:

Voi uli-uli nyt taas ap. KOSI ITSE! Nyt herran vuonna 2019 on tasa-arvo.

Olen itse kosinut miestäni v. 99. Asia ei ole kertaakaan haitannut, kaihertanut tai harmittanut, kumpikaan ei varmaan edes muista asiaa nyt kun arki rullaa ja on neljä lasta hoidettavana. Kosinta oli ohan romanttinen ja polvistuinkin oikein, ja mies oli onnellinen ja ilahtunut reippaudestani.

Minä en vaan voi tajuta miksi odotella ja vihjailla kun HOMMAN VOI HOITAA ITSE.

Luitko ketjun alkupään viestit? Ap ei voi kosia itse, sillä silloin hänen on kerrottava siitä muillekin. Siinä on jotakin pahaa. Ap ei halua kosia itse.

No onko asiaan tullut mitään muutosta ? avioliitto tai ero? 

M32 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M32 kirjoitti:

Meillä sama tilanne, puoliso vihjailee jatkuvasti että haluaisi naimisiin ja jättää "vahingossa" hääuutisia tietokoneelleen auki. Itseäni asia ei voisi vähempää kiinnostaa. En vaan voi sietää typeriä hääjuhlia, enkä mitään kirkkoon liittyvää. Eikä minun tarvitse todistella ulkopuolisille miten vakavissani olen puolisoni suhteen - aivan sama mitä muut ajattelevat asiasta. Harmittaa jos hyvä parisuhde menee tämän takia pilalle, mutta en kyllä aio pitkään enää sietää jatkuvaa painostusta asian tiimoilta - ihan kuin minun mielipiteellä ei olisi mitään merkitystä.

Mieslapsi itkee ihan vääriä asioita. Avioliitto on aivan eri asia kuin "typerät hääjuhlat" eikä sillä ole mitään tekemistä kirkon kanssa.

Mutta kun tiedän, että puoliso haluaisi juuri kirkkohäät, eikä varmasti edes suostuisi mihinkään maistraattivihkimiseen. Ja olipa kirkkohäät tai ei, niin minulle molemmat tuntuvat yhtä turhanpäiväisiltä.

Jos puolison toiveet tuntuvat turhanpäiväisiltä, niin kannattanee lopettaa suhde.

M32 kirjoitti:

Meillä sama tilanne, puoliso vihjailee jatkuvasti että haluaisi naimisiin ja jättää "vahingossa" hääuutisia tietokoneelleen auki. Itseäni asia ei voisi vähempää kiinnostaa. En vaan voi sietää typeriä hääjuhlia, enkä mitään kirkkoon liittyvää. Eikä minun tarvitse todistella ulkopuolisille miten vakavissani olen puolisoni suhteen - aivan sama mitä muut ajattelevat asiasta. Harmittaa jos hyvä parisuhde menee tämän takia pilalle, mutta en kyllä aio pitkään enää sietää jatkuvaa painostusta asian tiimoilta - ihan kuin minun mielipiteellä ei olisi mitään merkitystä.

Tässähän taitaa kiteytyä noin 90% kaikkien miesten ajatukset asian suhteen. Se avioliitto ei takaa yhtään mitään. Ei se suhde muutu sen vakavammaksi tai paremmaksi laadultaan. Suunnilleen yhtä hyvän suojan saa, kun tekee keskinäisen testamentin ja hommaa lapsen avoliitossa.

Itse nyt menin naimisiin jatkuvan painostuksen ja jankutuksen takia. Ei itselle olisi ollut niin väliksi. Sormusta en ole vihkipäivän jälkeen pitänyt. Kai se vaimo nyt on tyytyväinen, kun on vihitty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi uli-uli nyt taas ap. KOSI ITSE! Nyt herran vuonna 2019 on tasa-arvo.

Olen itse kosinut miestäni v. 99. Asia ei ole kertaakaan haitannut, kaihertanut tai harmittanut, kumpikaan ei varmaan edes muista asiaa nyt kun arki rullaa ja on neljä lasta hoidettavana. Kosinta oli ohan romanttinen ja polvistuinkin oikein, ja mies oli onnellinen ja ilahtunut reippaudestani.

Minä en vaan voi tajuta miksi odotella ja vihjailla kun HOMMAN VOI HOITAA ITSE.

Luitko ketjun alkupään viestit? Ap ei voi kosia itse, sillä silloin hänen on kerrottava siitä muillekin. Siinä on jotakin pahaa. Ap ei halua kosia itse.

Se viestihän ei ollut minun kirjoittamani. Avasin syytä sille, miksi en voi kosia, tuossa muutama viesti sitten. - AP

Vierailija kirjoitti:

Voi uli-uli nyt taas ap. KOSI ITSE! Nyt herran vuonna 2019 on tasa-arvo.

Olen itse kosinut miestäni v. 99. Asia ei ole kertaakaan haitannut, kaihertanut tai harmittanut, kumpikaan ei varmaan edes muista asiaa nyt kun arki rullaa ja on neljä lasta hoidettavana. Kosinta oli ohan romanttinen ja polvistuinkin oikein, ja mies oli onnellinen ja ilahtunut reippaudestani.

Minä en vaan voi tajuta miksi odotella ja vihjailla kun HOMMAN VOI HOITAA ITSE.

sinä sentään sait aikaiseksi romanttisen kosinnan :). Minä taisin tokaista sohvalla telkatsoessa, että haluaisitko sää mennä mun kans joku päivä naimisiin. Mies vastasi, että kyllä. Siitä parin kuukauden päästä käytiinkin maistraatissa ja hääjuhlia ei pidetty

Se 1996 miestään karkauspäivänä kosinut :)

Kyllä mulle oli tärkeää mennä naimisiin. Lapsia ei ole eikä tule, mutta jos huonosti käy ja mies tuosta kupsahtaa, on mulla lain edessä paljon enemmän turvaa kuin pelkällä avopuolisolla. Maistraatissa mentiin, todistajat viran puolesta, ei juhlia. Kyse oli vain juridisen sopimuksen solmimisesta, ihan yhtä lailla kuin avioehtoa tehdessä. Mihinkään muuhun avioliitto ei vaikuttanut, kuin meidän asemaamme lain edessä toistemme suhteen. Sekin konkretisoituu vasta sitten kun jompikumpi joskus kuolee, mikäli emme eroa sitä ennen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mulle oli tärkeää mennä naimisiin. Lapsia ei ole eikä tule, mutta jos huonosti käy ja mies tuosta kupsahtaa, on mulla lain edessä paljon enemmän turvaa kuin pelkällä avopuolisolla. Maistraatissa mentiin, todistajat viran puolesta, ei juhlia. Kyse oli vain juridisen sopimuksen solmimisesta, ihan yhtä lailla kuin avioehtoa tehdessä. Mihinkään muuhun avioliitto ei vaikuttanut, kuin meidän asemaamme lain edessä toistemme suhteen. Sekin konkretisoituu vasta sitten kun jompikumpi joskus kuolee, mikäli emme eroa sitä ennen.

Tuo nyt on ihan järkevä pointti ja syy mennä naimisiin. AP:lla näin ei ole. Haluaa mennä naimisiin, koska se on jokin merkki toooodella vakavasta suhteesta ja se tekee suhteesta jotenkin laadullisesti paremman. Eihän tässä muuten kosintaa odotettaisi vaan sanottaisiin miehelle ”kulta, mennään maistraattiin ja naimisiin niin meillä on parempi oikeusturva, jos toiselle tapahtuu jotain ikävää”.

Jos olisin AP, kysyisin mieheltä nyt ihan ekana että näkeekö hän tulevaisuudessaan avioliiton ja lapsia. Epäilen että ei, kun keskustelua ei synny silloin kun AP sanoo haluavansa naimisiin.

Jos mies vastaa jotain nihkeää, niin en jatkaisi suhteessa. Silloin on suuri vaara että käy just niinkuin AP pelkää ja mies suostuu ihan vaan siksi, että AP ei lähtisi.

Jos mies vastaa että kyllä ehkä sitten joskus, niin silloin AP tietää että mies ei niitä tule hänen kanssaan tahtomaan ikinä, se olisi tuossa ajassa jo selvinnyt. Ei kannata myöskään yllättyä jos mies sitten eron jälkeen löytää nopeasti uuden naisen, menee tämän kanssa naimisiin ja tekee lapsia. Se on hyvin tavallista eikä tarkoita, että mies olisi vanhassa suhteessaan parissa vuodessa yhtäkkiä alkanut haluta näitä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin AP, kysyisin mieheltä nyt ihan ekana että näkeekö hän tulevaisuudessaan avioliiton ja lapsia. Epäilen että ei, kun keskustelua ei synny silloin kun AP sanoo haluavansa naimisiin.

Jos mies vastaa jotain nihkeää, niin en jatkaisi suhteessa. Silloin on suuri vaara että käy just niinkuin AP pelkää ja mies suostuu ihan vaan siksi, että AP ei lähtisi.

Jos mies vastaa että kyllä ehkä sitten joskus, niin silloin AP tietää että mies ei niitä tule hänen kanssaan tahtomaan ikinä, se olisi tuossa ajassa jo selvinnyt. Ei kannata myöskään yllättyä jos mies sitten eron jälkeen löytää nopeasti uuden naisen, menee tämän kanssa naimisiin ja tekee lapsia. Se on hyvin tavallista eikä tarkoita, että mies olisi vanhassa suhteessaan parissa vuodessa yhtäkkiä alkanut haluta näitä asioita.

Jos mies vastaa myöntävästi vaikka ei avioliittoon tahtoisi (eli pelkää AP:n lähtevän) niin eikös se todista, että mies tosissaan haluaa olla APn kanssa? Eikös se siis ole hyvä juttu AP:n kannalta? Kun ap tuntuu pelkäävän, että ilman avioliittoa mies ei ole tosissaan. Jotenkin musta tuntuu, että teki mies tässä mitä vaan niin mies ei voi voittaa.

Vierailija kirjoitti:

M32 kirjoitti:

Meillä sama tilanne, puoliso vihjailee jatkuvasti että haluaisi naimisiin ja jättää "vahingossa" hääuutisia tietokoneelleen auki. Itseäni asia ei voisi vähempää kiinnostaa. En vaan voi sietää typeriä hääjuhlia, enkä mitään kirkkoon liittyvää. Eikä minun tarvitse todistella ulkopuolisille miten vakavissani olen puolisoni suhteen - aivan sama mitä muut ajattelevat asiasta. Harmittaa jos hyvä parisuhde menee tämän takia pilalle, mutta en kyllä aio pitkään enää sietää jatkuvaa painostusta asian tiimoilta - ihan kuin minun mielipiteellä ei olisi mitään merkitystä.

Tässähän taitaa kiteytyä noin 90% kaikkien miesten ajatukset asian suhteen. Se avioliitto ei takaa yhtään mitään. Ei se suhde muutu sen vakavammaksi tai paremmaksi laadultaan. Suunnilleen yhtä hyvän suojan saa, kun tekee keskinäisen testamentin ja hommaa lapsen avoliitossa.

Itse nyt menin naimisiin jatkuvan painostuksen ja jankutuksen takia. Ei itselle olisi ollut niin väliksi. Sormusta en ole vihkipäivän jälkeen pitänyt. Kai se vaimo nyt on tyytyväinen, kun on vihitty.

Eipä taida olla suhteellakaan niin väliksi

Toivon, että olisin sinun tilanteessasi eronnut miehestä, ja etsinyt sellaisen, joka haluaa naimisiin ja lapsia.

Sain kyllä kärttämällä aikaiseksi, että hän lopulta kosi, ja että jätimme ehkäisyn pois, niin että sain esikoisen parin vuoden yrittämisen jälkeen 36-vuotiaana.

Näin jälkeenpäin ajatellen, hän varmaan suostui koska olin jo niin eron ajatuksissa. Ei hyvä motiivi. Hän ei sitten halunnutkaan yhtään enempää lapsia, ja selvästi alkoi viettää omaa aikaa, pitkiä työpäiviä, ja muutenkin otti etäisyyttä pikkulapsiarkeen.

Haluton mies ei ole hyvä isä eikä puoliso. Erottu ollaan jo. Ei uuttakaan perhettä ole helppo perustaa, kun on jo sun ja mun lapset, näin on vaan totuus.

Ehkä olisi tosissaan pitänyt käyttää tanskalaista luobutusspermaa mieluummin.

Vierailija kirjoitti:

Ota asia puheeksi miehesi kanssa, eivät miehet tajua muuten kuinka iso asia kosinta(kin) naiselle on! Tuossa ajassa ja iässä luulisi jo tietävän, haluaako loppuelämän toisen kanssa viettää.

Aika harva asioista perillä oleva nykyajan kolmekymppinen uskoo mihinkään loppuelämän kestäviin onnellisiin parisuhteisiin.

Jälkeläisen haluaminen on taas eri asia. Paljon varmempaa, että jälkeläinen pysyy vuosikymmenten päästä jollain lailla elämässä, kuin nykyajan aviopuoliso.