Milloin kannattaa luovuttaa, jos mies ei kosi?
Olen seurustellut miehen kanssa 5 vuotta, joista yhdessä on asuttu 3. Olemme molemmat jo pitkälti yli kolmekymppisiä. Aiempia avioliittoja tai lapsia ei ole kummallakaan. Haluaisin naimisiin, ehkä lapsiakin, mutta mies ei ole ilmeisesti edes ajatellut näitä asioita ja olen melko varma, ettei hän aio koskaan kosia.
Kuulostaako tilanne teidän mielestänne sellaiselta, että minun tulisi jo luovuttaa ja todeta, ettei hän taidakaan olla loppuelämäni kumppani?
Kiinnostaisi myös kuulla kokemuksia ja ajatuksia teiltä, jotka olette vastaavassa tilanteessa päättäneet lopettaa parisuhteen. Oliko ratkaisu oikea? Kaduttaako?
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhu asiasta ja jos ei oo samaa mieltä niin uutta peliin.
En ymmärrä miksette oo käyneet näitä asioita läpi jo ennen seurustelun aloitusta? Saati sitten ennen yhteenmuuttoa?
On näistä toki hyvin yleisellä tasolla puhuttu jo pian tapaamisen jälkeen, kun keskusteltiin siitä, millaista suhdetta kumpikin etsii. Mutta asiaan ei ole sen koommin palattu.
En ole halunnut painostaa ja ahdistella ja suurimman osan aikaa en ole itsekään liiemmin murehtinut suhteemme statusta. Mutta suureksi pettymyksekseni asia on kuitenkin alkanut vaivata minua viimeisen vuoden aikana. - AP
Sano vaikka hänelle että haluat 6kk:n sisällä naimisiin. Jos ei vieläkään kosi niin..
Suomalaisen naisen parisuhdevinkit toiselle suomalaiselle naiselle: uhkaile ja kiristä miestä. 😂😂😂
Uusfeminismi tuhoaa tieltään kaiken.
Sano miten asiat on
Haluan kosinnan ja häät
Haluan omakotitalon
Haluan koiran/lapsia
Päättäköön mies että hänen vai jonkun muun kanssa. Ehkä ette ole oikeasti toisillenne?
Minulla ei ole prinsessaunelmia enkä halua lainkaan hääjuhlaa. Haluan vain solmia avioliiton ja virallistaa suhteeni rakastamani ihmisen kanssa. Se on minusta jo juridisessa mielessäkin ihan järkevää, vaikka minulle avioliitto onkin merkityksellinen asia myös muilla tavoin. En ymmärrä, mitä väärää tai kohtuutonta siinä on joidenkin mielestä.
Siinä ei myöskään ole mitään väärää tai kohtuutonta, jos mies ei näitä asioita halua (minun kanssani). Minusta olisi kuitenkin häneltä reilua siinä tapauksessa päättää suhteemme ja antaa minulle mahdollisuus löytää onni jonkun muun kanssa. Olen nyt aika ikävässä tilanteessa, kun yritän tehdä isoja pääätöksiä tietämättä toisen tunteita ja ajatuksia, koska hän ei niitä pysty kommunikoimaan.
En kaikesta kirjoittamastani huolimatta edes ajattele, että kosiminen olisi miehen tehtävä. Joissakin parisuhteissa on varmasti ihan hyvä idea, että nainen kosii. Meidän kohdallamme kyse on enemmänkin suhteen dynamiikasta: siitä, että olen avoin tunteideni ja ajatusteni kanssa ja mies puolestaan ei pysty jakamaan oikein kumpiakaan muiden ihmisten kanssa. Tämä jättää minut aika haavoittuvaiseen altavastaajan asemaan. -AP
Entä jos nyt vaan kysyt että hei, mihis me ollaan menossa? Haluatko olla mun kanssa ja haluatko lapsia? Onko teillä omistusasunto, onko se ostettu yhdessä? Mitä sen hankkimisen yhteydessä on keskusteltu?
Vierailija kirjoitti:
Entä jos nyt vaan kysyt että hei, mihis me ollaan menossa? Haluatko olla mun kanssa ja haluatko lapsia? Onko teillä omistusasunto, onko se ostettu yhdessä? Mitä sen hankkimisen yhteydessä on keskusteltu?
Emme asu omistusasunnossa, vaikka sen hankkimisesta mies kyllä puhuu oma-aloitteisesti ja melko useastikin.
Olen miehelle kyllä ihan selkeästi ja sanallisesti kertonut pari kertaa suhteemme aikana (viimeksi n. 2kk sitten), että haluaisin naimisiin. Asiasta ei vain ole kummallakaan kerralla virinnyt minkäänlaista keskustelua, vaan mies on vain ynähtänyt jotakin sen merkiksi, että on kuullut sanomani. -AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos nyt vaan kysyt että hei, mihis me ollaan menossa? Haluatko olla mun kanssa ja haluatko lapsia? Onko teillä omistusasunto, onko se ostettu yhdessä? Mitä sen hankkimisen yhteydessä on keskusteltu?
Emme asu omistusasunnossa, vaikka sen hankkimisesta mies kyllä puhuu oma-aloitteisesti ja melko useastikin.
Olen miehelle kyllä ihan selkeästi ja sanallisesti kertonut pari kertaa suhteemme aikana (viimeksi n. 2kk sitten), että haluaisin naimisiin. Asiasta ei vain ole kummallakaan kerralla virinnyt minkäänlaista keskustelua, vaan mies on vain ynähtänyt jotakin sen merkiksi, että on kuullut sanomani. -AP
Ehkä se tarkoittaa ettei halua mennä naimisiin ellei ole ihan pakko?
Kysy siltä mitä mieltä on avioliitosta. Jos puhetta ei tule niin menkää parisuhdeterapiaan juttelemaan jos miehen on sitten helpompi tuottaa puhetta.
Ei voi tajuta sitä, miten joillekin papin aamen on se lukko, joka täydentää elämän. Sen jälkeen onnellisia ikuisesti.
Ei se kuulkaas takaa yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinun pitäisi päästä naimisiin? Mikä merkitys papin puheella on sinulle?
Minä haluan naimisiin, mutta en kuulu kirkkoon, eikä meidän häihin ole papilla asiaa. Mielestäni se on merkki sitoutumisesta ja aidosta halusta olla yhdessä, se on myös tuki ja turva toiselle jos esim. aika jättää yllättäen. Haluaisin myös perheen, mutta lapset kuuluvat kuvioon vasta kun tiedän suhteen olevan kestävä, eikä katkolla ensimmäisestä kriisistä.
Ymmärrän ap:ta, jos on jo ilmaissut hyvin selvästi haluavansa naimisiin ja olevansa siihen täysin valmis, niin pallo on kyllä miehellä nyt. Sapettaisi itseäkin.
Vieläkö sä jaksat vatvoa tätä asiaa? Eikö sulle vielä mennyt perille, että kosintaa ei tule, sillä:
1) et voi ottaa asiaa puheeksi
2) et voi itse kosia
3) ja jos kosisitkin, niin mies tuntisi olevansa pakotettu naimisiin
4) ja sä et voisi kertoa kenellekään, että itse jouduit kosimaan
5) mies arvostaa sinua patjana muttei vaimona
Voisiko tästä kaikesta jo vihdoinkin tehdä sen päätelmän, että tämä nyxä ei ole sulle se oikea mies. Nyt kannattaa jättää se kipin kapin ja lähteä metsästämään uutta miestä siinä toivossa, että hän ymmärtäisi kosia, sillä kosinta on sulle niin tärkeää. Mitäpä hyvästä parisuhteesta, kunhan kosinta tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinun pitäisi päästä naimisiin? Mikä merkitys papin puheella on sinulle?
Minä haluan naimisiin, mutta en kuulu kirkkoon, eikä meidän häihin ole papilla asiaa. Mielestäni se on merkki sitoutumisesta ja aidosta halusta olla yhdessä, se on myös tuki ja turva toiselle jos esim. aika jättää yllättäen. Haluaisin myös perheen, mutta lapset kuuluvat kuvioon vasta kun tiedän suhteen olevan kestävä, eikä katkolla ensimmäisestä kriisistä.
Ymmärrän ap:ta, jos on jo ilmaissut hyvin selvästi haluavansa naimisiin ja olevansa siihen täysin valmis, niin pallo on kyllä miehellä nyt. Sapettaisi itseäkin.
Eihän ap ole mitään asiasta miehelle puhunut. Miespolon pitää osata lukea hänen ajatuksiaan ja tulkita sapekkaita naamanvääntelyitä niin, että nyt olisi oikea hetki langeta polvilleen ja pyytää ap:ta pappilaan tai mihin maistraattiin hän haluaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinun pitäisi päästä naimisiin? Mikä merkitys papin puheella on sinulle?
Minä haluan naimisiin, mutta en kuulu kirkkoon, eikä meidän häihin ole papilla asiaa. Mielestäni se on merkki sitoutumisesta ja aidosta halusta olla yhdessä, se on myös tuki ja turva toiselle jos esim. aika jättää yllättäen. Haluaisin myös perheen, mutta lapset kuuluvat kuvioon vasta kun tiedän suhteen olevan kestävä, eikä katkolla ensimmäisestä kriisistä.
Ymmärrän ap:ta, jos on jo ilmaissut hyvin selvästi haluavansa naimisiin ja olevansa siihen täysin valmis, niin pallo on kyllä miehellä nyt. Sapettaisi itseäkin.
Eihän ap ole mitään asiasta miehelle puhunut. Miespolon pitää osata lukea hänen ajatuksiaan ja tulkita sapekkaita naamanvääntelyitä niin, että nyt olisi oikea hetki langeta polvilleen ja pyytää ap:ta pappilaan tai mihin maistraattiin hän haluaakaan.
Niin, emme ole koskaan käyneet asiasta keskustelua miehen kanssa. Olen kyllä oman näkemykseni kertonut, mutta en usko, että jatkuvasta jankuttamisesta on mitään hyötyä. - AP
Meillä sama tilanne, puoliso vihjailee jatkuvasti että haluaisi naimisiin ja jättää "vahingossa" hääuutisia tietokoneelleen auki. Itseäni asia ei voisi vähempää kiinnostaa. En vaan voi sietää typeriä hääjuhlia, enkä mitään kirkkoon liittyvää. Eikä minun tarvitse todistella ulkopuolisille miten vakavissani olen puolisoni suhteen - aivan sama mitä muut ajattelevat asiasta. Harmittaa jos hyvä parisuhde menee tämän takia pilalle, mutta en kyllä aio pitkään enää sietää jatkuvaa painostusta asian tiimoilta - ihan kuin minun mielipiteellä ei olisi mitään merkitystä.
M32 kirjoitti:
Meillä sama tilanne, puoliso vihjailee jatkuvasti että haluaisi naimisiin ja jättää "vahingossa" hääuutisia tietokoneelleen auki. Itseäni asia ei voisi vähempää kiinnostaa. En vaan voi sietää typeriä hääjuhlia, enkä mitään kirkkoon liittyvää. Eikä minun tarvitse todistella ulkopuolisille miten vakavissani olen puolisoni suhteen - aivan sama mitä muut ajattelevat asiasta. Harmittaa jos hyvä parisuhde menee tämän takia pilalle, mutta en kyllä aio pitkään enää sietää jatkuvaa painostusta asian tiimoilta - ihan kuin minun mielipiteellä ei olisi mitään merkitystä.
Minä en ole todellakaan painostanut tai vihjaillut. Pikemminkin pelkään asian esille nostamista millään lailla. Mutta en tiedä kauanko jaksan elää tässä epätietoisuudessa suhteemme laadusta. -AP
Vierailija kirjoitti:
Ei voi tajuta sitä, miten joillekin papin aamen on se lukko, joka täydentää elämän. Sen jälkeen onnellisia ikuisesti.
Ei se kuulkaas takaa yhtään mitään.
Jos oikeasti tajuaisit että mikään tässä elämässä ei ole varmaa, tajuaisit myös sen että joillain voi olla tilanne, jossa avioliitolla on valtava merkitys.
Itse olen orpo, ja avomies olisi lain edessä täysin vieras ihminen. Avioliitto antaa minulle lain edessä perheen. Tietysti ero voi joskus tulla, mutta on tämä parempi turva kuin se, että ei ole yhtäkään omaista.
Pappi taas ei liity avioliittooni yhtään mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinun pitäisi päästä naimisiin? Mikä merkitys papin puheella on sinulle?
Minä haluan naimisiin, mutta en kuulu kirkkoon, eikä meidän häihin ole papilla asiaa. Mielestäni se on merkki sitoutumisesta ja aidosta halusta olla yhdessä, se on myös tuki ja turva toiselle jos esim. aika jättää yllättäen. Haluaisin myös perheen, mutta lapset kuuluvat kuvioon vasta kun tiedän suhteen olevan kestävä, eikä katkolla ensimmäisestä kriisistä.
Ymmärrän ap:ta, jos on jo ilmaissut hyvin selvästi haluavansa naimisiin ja olevansa siihen täysin valmis, niin pallo on kyllä miehellä nyt. Sapettaisi itseäkin.
Eihän ap ole mitään asiasta miehelle puhunut. Miespolon pitää osata lukea hänen ajatuksiaan ja tulkita sapekkaita naamanvääntelyitä niin, että nyt olisi oikea hetki langeta polvilleen ja pyytää ap:ta pappilaan tai mihin maistraattiin hän haluaakaan.
Kerro nyt vaan meille kaikille ongelmasi, kun joku nyt selvästi hiertää niin pahasti jos toinen henkilö haluaisi naimisiin? Hengähdä välillä tuolta vihalta ja vittuilulta, aurinkokin voi alkaa paistaa. AP on selvästi sanonut haluavansa naimisiin, pitääkö sitä ottaa toista kädestä kiinni että nyt kosi minua kiitoa? Jos parisuhteessa ei osata tulkita itselle rakkaan ihmisen tunteita ja reagointia vaan pitää sitä jonain mahdottomana ajatuksenlukemisena niin kannattaisi silloin varmaan olla mielummin yksin. Ei tässä AP nyt todellakaan pyydä liikoja.
M32 kirjoitti:
Meillä sama tilanne, puoliso vihjailee jatkuvasti että haluaisi naimisiin ja jättää "vahingossa" hääuutisia tietokoneelleen auki. Itseäni asia ei voisi vähempää kiinnostaa. En vaan voi sietää typeriä hääjuhlia, enkä mitään kirkkoon liittyvää. Eikä minun tarvitse todistella ulkopuolisille miten vakavissani olen puolisoni suhteen - aivan sama mitä muut ajattelevat asiasta. Harmittaa jos hyvä parisuhde menee tämän takia pilalle, mutta en kyllä aio pitkään enää sietää jatkuvaa painostusta asian tiimoilta - ihan kuin minun mielipiteellä ei olisi mitään merkitystä.
Mieslapsi itkee ihan vääriä asioita. Avioliitto on aivan eri asia kuin "typerät hääjuhlat" eikä sillä ole mitään tekemistä kirkon kanssa.
Siis mitä tarkoittaa että "mies ei ilmeisesti ole ajatellut tällaisia asioita"? Ettekö siis puhu keskenänne tulevaisuuden toiveistanne?
Vierailija kirjoitti:
M32 kirjoitti:
Meillä sama tilanne, puoliso vihjailee jatkuvasti että haluaisi naimisiin ja jättää "vahingossa" hääuutisia tietokoneelleen auki. Itseäni asia ei voisi vähempää kiinnostaa. En vaan voi sietää typeriä hääjuhlia, enkä mitään kirkkoon liittyvää. Eikä minun tarvitse todistella ulkopuolisille miten vakavissani olen puolisoni suhteen - aivan sama mitä muut ajattelevat asiasta. Harmittaa jos hyvä parisuhde menee tämän takia pilalle, mutta en kyllä aio pitkään enää sietää jatkuvaa painostusta asian tiimoilta - ihan kuin minun mielipiteellä ei olisi mitään merkitystä.
Mieslapsi itkee ihan vääriä asioita. Avioliitto on aivan eri asia kuin "typerät hääjuhlat" eikä sillä ole mitään tekemistä kirkon kanssa.
Mutta kun tiedän, että puoliso haluaisi juuri kirkkohäät, eikä varmasti edes suostuisi mihinkään maistraattivihkimiseen. Ja olipa kirkkohäät tai ei, niin minulle molemmat tuntuvat yhtä turhanpäiväisiltä.
Uskomatonta että vielä vuonna 2019 naiset pyörittelevät näitä typeriä prinsessaunelmia mielessään ja pitävät kosintaa ja naimisiinmenoa aivan käsittämättömän tärkeänä. Vielä käsittämättömämpää on se, että vieläkin moni mies suostuu lähtemään näihin kosinta- ja hääpelleilyihin mukaan.