Milloin kannattaa luovuttaa, jos mies ei kosi?

Meillä oli sinänsä erikoinen tilanne että olin sanonut miehelle jo useampaan otteeseen että menisin mielelläni hänen kanssaan naimisiin. Oltiin myös puhuttu että kumpikin haluaa "sitten joskus naimisiin, ja ehkä joskus lapsiakin". Kun useampi kaveripariskunta oli jo mennyt naimisiin tai vähintään kosinta/kihlat jo tapahtuneet, niin aloin tosissaan kuumeilla. Eräs ilta kun tuli hyvältä kaverilta viesti että ovat kihlautuneet, häät ensi kesänä, niin pillahdin itkuun kateudesta. Niin kovasti halusin naimisiin mieheni kanssa.

Sitten minä satuin saamaan vaikituisen työpaikan toisesta kaupungista, jonne olimme jo aiemmin puhuneet että joskus muutamme sinne. Päätettiin että minä muutan edeltä ja katsotaan minkä ratkaisun mies tekee, että asutaanko hetken aikaa erillään jne. Ei siis erottu tai mitään, vaan päätettiin katsoa miten työasiat kehittyy. Vasta kaksi kuukautta olin asunut toisessa kaupungissa kun mies irtisanoi itsensä, muutti mun perässä uuteen kaupunkiin, ja kosi mua. Häät pidettiin vuoden päästä.

Eli vasta se, että muutin pois ja mies jäi yksin tyhjään asuntoon, niin se sai hänetkin havahtumaan kunnolla siihen, että ei se niin kivaa yksin olisikaan, hänkin haluaa oikeasti olla mun kanssa. Nyt ollaankin oltu jo 7 vuotta naimisissa ja toinen lapsi tulossa.

Aloittajalla on kyllä huono tilanne jos mies ei edes pysty puhumaan näistä asioista. Kannattaisi nostaa kissa pöydälle, että onko ongelma kenties se ettei mies halua HÄÄJUHLIA, ei halua olla huomion keskipisteenä, ja ei ns. turhaa rahanmenoa? Silloinhan voisi mennä maistraatissa naimisiin, pari todistajaa mukaan. Veljeni teki juuri näin vaimoineen, pitivät sitten myöhemmin pienet grillijuhlat puutarhassa, jossa lähimpien sukulaisten kera grillailtiin sandaalit jalassa.

Jos suhteessa on vakavissaan niin avioliitto helpottaa monta paperiasiaa, esim puolison sairastuessa vakavasti tai jopa kuollessa äkillisesti, niin aviopuolisolla on aivan erilaiset oikeudet kuin avopuolisolla.

Ja tuo lapsiasia on ongelmallinen, ap:llä ei ole enää vuosikausia aikaa etsiä uutta miestä. Ei niitä lapsia sen uudenkaan miehen kanssa ihan parin kuukauden tuttavuuden jälkeen ala kukaan yrittämään... Mutta jos nykyinen ei lapsia halua, ja ap haluaa, niin se jo yksinään on sellainen kynnyskysymys että erota täytyy.

Meillä onneksi molemmat oltiin sitä mieltä että "sitten joskus" niitä lapsia. Puhuttiin myös selväksi se, että jos omia lapsia ei luonnollisesti tule, niin hedelmöityshoitoihin tai adoptioihin ei lähdetä, vaan sitten jäädään lapsettomiksi. Eikö nämä ole ihan perusjuttuja jotka kannattaa suhteen vakavoituessa puhua läpi?!

Lisäksi meillä minä ilmoitin jo toisilla treffeillä aikoinaan, että sitten joskus kun mulla on oma talo (eli tässä jo tieto omakotitalo-haaveista) niin sinne tulee kissoja. Ei siis KISSA vaan KISSOJA. Onneksi mieskin oli eläinrakas, ja hänelläkin oli lapsuudenkodissaan ollut kissa. Mun lapsuudenkodissani oli aina pari kissaa, ja elämäni opiskelijaboksissa oli kovin yksinäistä ilman huiskuhäntiä. No nyt meillä on miehen kanssa isossa omakotitalossa 3 kissaa, ihan yhteisymmärryksessä hankittuja :)

Siis PUHUKAA niistä toiveistanne, aikuiset ihmiset. Ei kukaan ole ajatustenlukija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sinua estää kosimasta? Eikö mies kiinnostakaan tarpeeksi?

Se onkin ihanaa olla naimisissa miehen kanssa, joka myöntyi kosintaan, kun ei kehdannut kieltäytyä.

Tää logiikka toimii kyllä toiseenkiin suuntaan. Mä en sitäpaitsi ymmärrä mitä väliä koko naimisissa olemisella on. Eihän se käytännössä muuta mitään!

Kosinta oli minulta ehkä vähän huono sanavalinta tähän keskusteluun, sillä moni tuntuu ymmärtäneen sen niin, että odotan jotakin suurieleistä tapahtumaa tai vähintään polvistumista. Näin ei todellakaan ole.

Itse ymmärrän kosinnaksi sen, että ehdottaa kumppanilleen naimisiinmenoa. Vaikka sitten arki iltana kotisohvalla. Eli ehkä minun olisi pitänyt alunperinkin sanoa, että toivoisin miehen ottavan asian puheeksi ja ehdottavan avioliittoa, koska olen hänelle kuitenkin kertonut, että haluaisin naimisiin eikä se ole johtanut mihinkään, ei edes keskusteluun aiheesta. - AP

Olen kyllä sitä mieltä että noin isoissa asioissa ei pidä kompromissata koska siinä katkeroituu niin mies kuin sinäkin. Mies ei nyt syystä tai toisesta halua kanssasi naimisiin, ja on sinusta itsestä kiinni miten siihen tilanteeseen päätät suhtautua. Jäät ja hyväksyt, vai otat miehen kanssa vakavan keskustelun ja teet päätöksesi sen pohjalta?

Ymmärrän tilannettasi AP. Itsekin kokisin epävarmuutta suhteesta, jos yli kolmekymppisenä ja useiden vuosien yhdessä olon ja asumisen jälkeen ja avopuolisona antamieni selvien vihjeiden jälkeen ei kosintaa tulisi.

Ainut vaihtoehto on ottaa asia puheeksi miehesi kanssa. Usko pois, lopputulos on hyvä, kävi miten kävi. Miehesi herää ja kosii. Jos mies ei ole valmis ja sinusta olisi jo aika siirtyä uuteen vaiheeseen elämässä, kannattanee jatkaa oikean miehen etsimistä.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tilannettasi AP. Itsekin kokisin epävarmuutta suhteesta, jos yli kolmekymppisenä ja useiden vuosien yhdessä olon ja asumisen jälkeen ja avopuolisona antamieni selvien vihjeiden jälkeen ei kosintaa tulisi.

Ainut vaihtoehto on ottaa asia puheeksi miehesi kanssa. Usko pois, lopputulos on hyvä, kävi miten kävi. Miehesi herää ja kosii. Jos mies ei ole valmis ja sinusta olisi jo aika siirtyä uuteen vaiheeseen elämässä, kannattanee jatkaa oikean miehen etsimistä.

Lisäksi, jos miehelläsi ei ole lapsihaaveita tässä vaiheessa suhdetta, mutta sinulla on, niin mitä vaihtoehtoja sinulle jää? Biologinen kello tikittää. Ota asia puheeksi pian ja odota jonkin aikaa miehen vastausta. Jos kommunikaatio on noin vaikeaa tai haaveet erilaiset, on varmaan parempi jatkaa itsekseen/etsien uusia mahdollisuuksia omien elämänhaaveiden toteuttamiseksi.

Kun miehellä on vähemmän tai saman verran rahaa kuin sinulla.

Jos nuoret naiset ymmӓrtӓisivӓt tӓmӓn yhden asian miehistӓ, olisi elӓmӓ paljon helpompaa: Miehet eivӓt ole millӓӓn tavalla monimutkaisia. What you see is what you get.

Eli jos mies ei ota koskaan itse puheeksi tulevaisuudensuunnitelmia, perheen perustamista tai naimisiinmenoa, ei hӓntӓ moinen kiinnosta tippaakaan ainakaan nykyisen kumppanin kanssa. Mies ei ole liian ujo, ei estynyt eikӓ liian rakastunut pystyӓkseen puhumaan moisesta. Miestӓ ei vaan kiinnosta. Turha kehitellӓ tӓstӓ puhumattomuudesta vaihtoehtoisia ja korkealentoisia teorioita.

Ei ap varmaan mitӓӓn suurieleistӓ kosintaa ja prinsessahӓitӓ odota, vaan ihan sitӓ ettӓ mies joskus oma-aloitteisesti ottaisi suhteen seuraavan vaiheen puheeksi. 60 vuoden elӓmӓnkokemuksella sanoisin ettӓ todennӓkӧisyys ettӓ niin tapahtuu enӓӓ tӓssӓ vaiheessa on aika pieni. Olette kӓmppiksiӓ. Miehellӓ on jo kaikki mitӓ hӓn tӓltӓ suhteelta haluaakin, eikӓ mies tunne tarvetta muutoksiin. Kunhan mies saa sӓӓnnollisesti seksiӓ, nykyinen tilanne sopii hӓnelle ihan hyvin kunnes lӧytyy joku kiinnostavampi kumppani jonka kanssa voi sitoutua, avioitua ja perustaa perheen. Jos mies haluaisi tuota sinun kanssasi, olisi hӓn jo ottanut asian puheeksi.

Ja muuten, pelkkӓ ynӓhtely puhuessasi naimisiinmenosta miehelle on aika h:tin epӓkunnioittavaa. Selvӓsti pitӓӓ sinua ja puheitasi yhdentekevinӓ.