Milloin kannattaa luovuttaa, jos mies ei kosi?
Olen seurustellut miehen kanssa 5 vuotta, joista yhdessä on asuttu 3. Olemme molemmat jo pitkälti yli kolmekymppisiä. Aiempia avioliittoja tai lapsia ei ole kummallakaan. Haluaisin naimisiin, ehkä lapsiakin, mutta mies ei ole ilmeisesti edes ajatellut näitä asioita ja olen melko varma, ettei hän aio koskaan kosia.
Kuulostaako tilanne teidän mielestänne sellaiselta, että minun tulisi jo luovuttaa ja todeta, ettei hän taidakaan olla loppuelämäni kumppani?
Kiinnostaisi myös kuulla kokemuksia ja ajatuksia teiltä, jotka olette vastaavassa tilanteessa päättäneet lopettaa parisuhteen. Oliko ratkaisu oikea? Kaduttaako?
Kommentit (128)
Mikä mies ei osaa kosia elämänsä naista?
Missään tapauksessa älä kosi. Itse tein niin ja "pääsin" naimisiin vastentahtoisen miehen kanssa. Erottiin 4v liiton jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Asiasta ei ole varsinaisesti keskusteltu juuri meidän suhteemme osalta, mutta olen kuullut miehen ohimennen sanovan, että "se ei ole kaikkien kuppi teetä".
Ja ei, en halua naimisiin vainnaimisiinmenon vuoksi. Enköhän olisi siinä tapauksessa siirtynyt seuraavaan jo aikaa sitten. Haluan naimisiin, koska rakastan miestä, olen erittäin sitoutunut häneen.
Ja papin aamenestakaan ei ole kysymys. Emme ole uskonnollisia ja kyseeseen tulisi ainoastaan siviilivihkiminen.
-AP
Etkö kykene rakastamaan miestä ilman vihkimistä?
Vierailija kirjoitti:
Nosta kissa niin sanotusti pöydälle.
Kerro että avioliitto on sulle tärkeä asia ja pidä kiinni siitä että avioliitto tulee ennen lapsia. Kysy mieheltä mitä tämä asiasta ajattelee. Jutelkaa suoraan onko teillä samanlaiset haaveet ja odotukset. Mielestäni olet ollut jo aika kärsivällinen. Näistä asioista pitää ehdottomasti pystyä puhumaan avoimesti, ja jos ei pystytä, ei se kovin hyvää parisuhdetta / avioliittoakaan parille kyllä ennusta.Toivottavasti saat kosinnan <3
Entä jos mies ei ole mielestään valmis isäksi vielä tai ei ehkä koskaan? Avioliitosta vaikeneminen pitää lapsetkin kaukaisessa tulevaisuudessa.
Muutenkin tuo neuvosi kuulostaa vähän samalta kuin isoäiden neuvo, että älä suostu seksiin ennen avioliittoa. Voi sillä seksinnälkäisen miehen saada, mutta saako avioiittoon halunneen?
Ei tuossa oikeasti ole muuta mahdollisuutta, kuin joko keskustella asiat halki miehen kanssa tai sitten vaan kylmästi erota sillä ajatuksella, että "mies ei varmaankaan halua ikinä naimisiin tai lapsia"
Vierailija kirjoitti:
Mikä mies ei osaa kosia elämänsä naista?
Missään tapauksessa älä kosi. Itse tein niin ja "pääsin" naimisiin vastentahtoisen miehen kanssa. Erottiin 4v liiton jälkeen.
Niin, juuri tämä on pelkoni. Ja jos olen nyt samassa tilanteessa kuin sinä tuolloin, toivoisin ymmärtäväni lähteä ennemmun kuin myöhemmin. - AP
Kyllä nyt tämän keskustelun perusteella näyttää siltä, että nyt olisi sun jo aika luovuttaa. Ei sitä kosintaa mieheltä heru.
Ja kun sä et pysty rakastamaan muuta kuin vihittyä miestä, niin ei tässä jää muuta jäljelle kuin luovuttaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinua estää kosimasta? Eikö mies kiinnostakaan tarpeeksi?
Se onkin ihanaa olla naimisissa miehen kanssa, joka myöntyi kosintaan, kun ei kehdannut kieltäytyä.
Ei varmaan sen kummempaa kuin olla naimisissa naisen kanssa joka myöntyi kosintaan, kun ei kehdannut kieltäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinua estää kosimasta? Eikö mies kiinnostakaan tarpeeksi?
Eikö sua mies kosinut vai miksi olet noin katkera? Kosiminen on miehen tehtävä. Tekeekö sellainen mies muutenkan suhteen eteen sitten yhtään mitään jos ei sitäkään saa aikaiseksi...
Eikö nämä olisi just niitä asioita joista pitäisi PUHUA eikä vaan odottaa sitä kosintaa?
Jos suhde on siinä jamassa, että et kykene ottamaan avioliittoa, lapsia ja muita tulevaisuuden suunnitelmia puheeksi, niin ihmettelen, miksi olette yhdessä.
Kysy mieheltä, mitä hän teidän yhteiseltä tulevaisuudeltanne odottaa. Ja juu, kokemusta on 34 yhteistä vuotta joista 28 naimisissa.
Ei koskaan, kyllä se viimeistään kuolinvuoteellaan kosii.
Kaikki eivät halua avioliittoon. Voihan ne lapset silti tehdä.
Avoliitto on siitä huono, että leskeneläke jää saamatta, jos puoliso kuolee. Ja jos asunto on avopuolison nimissä, hänen kuoltuaan saat kerätä vähäisen omaisuutesi muovikassiin ja lähteä asunnosta muovikassi kädessä.
Mulle on käynyt juuri samalla tavalla kuin sulle, ap. Jopa kaksi kertaa. Roikuin pitkään parisuhteessa ja odotin kosintaa, jota ei tullut koskaan.
Nyt olen jo viisaampi. Jos kosintaa ei tule ensimmäisen kuukauden aikana, mä näytän äijälle ovea. Mä en ole kenenkään patja, mulle on merkitystä sillä, että olen vaimo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinua estää kosimasta? Eikö mies kiinnostakaan tarpeeksi?
Eikö sua mies kosinut vai miksi olet noin katkera? Kosiminen on miehen tehtävä. Tekeekö sellainen mies muutenkan suhteen eteen sitten yhtään mitään jos ei sitäkään saa aikaiseksi...
Näin on. Miehen tehtävä on kosia ja naisen tehtävä on tehdä kotityöt ja hoitaa lapset.
Vierailija kirjoitti:
Eikö nämä olisi just niitä asioita joista pitäisi PUHUA eikä vaan odottaa sitä kosintaa?
Isot asiat vain tapahtuvat. Häät ja lapset tulevat jos ovat tullakseen. Mitä niistä puhumaan.
Ei meillä kumpikaan kosinut. Sovittiin vaan että mennään naimisiin, onko tässä tyylissä joku vika? Vai onko jollekin prinsessatyylin prinssi uljaan kosinta ainoa vaihtoehto jolla voi päätyä naimisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinua estää kosimasta? Eikö mies kiinnostakaan tarpeeksi?
Eikö sua mies kosinut vai miksi olet noin katkera? Kosiminen on miehen tehtävä. Tekeekö sellainen mies muutenkan suhteen eteen sitten yhtään mitään jos ei sitäkään saa aikaiseksi...
Kosiminen on miehen tehtävä jos naisen tehtävä on siivota, laittaa ruokaa ja hoitaa lapset. Kyllä se minulle sopii, mutta sopiiko se naisille?
Olen kosinut vaimoani 6x 16-vuoden yhdessä asumisen aikana ja meillä on kaksi lastakin.
Ei hän halua naimisiin. Hän sanoi että mennään nimellisesti naimisiin, kun on aika. Ei ole oikein kiirettä, kun ei olla uskovaisia. Olemme tavallaan haluamattamme anarkisteja kait, kun syömme olohuoneen lattialla pikaruokaa tai leipää lähinnä. Ruokapöytä on valjastettu laskuille, mainoksille ja tavaroille. Emme syö yhdessä enää käytännön syistä.
Luulen että jokainen vapaa ihminen tajuaa tämän. Toki perintöasiat on tärkeitä, kun on niin paljon ahneutta rahan ympärillä.
Minun polkuppyörän korista viedään aina panttitölkkejä, vaikka olisi vaan yksi.
Se kertoo tästä maailmasta paljon. Myös pyörän satulan päällä oleva muovipussi viedään.
Se on siinä sen takia ettei perseeni kastuisi, kun satulan pinta on rikki ja se imee sadeveden sisäänsä.
Kymmeniä ellei jo satoja muovipusseja olen menettänyt ahneudelle.
Enemmän sosialismi on antanut minulle pontta ponnistaa työelämän eteen kuin kapitalismin rujous.
Sinällään kapitalismi vie oksat puusta ja tuhoaa perinteet, jotka sosialismi jättäisi eloon tukijärjestelmällä.
Meiltä on kapitalismi vienyt avioliiton ja perinteisen perhepäivällisen, jokapäiväisen ylityön takia. Tänäänkin tulin taas 18-työvuoden aikana töistä kotiin klo 19.
Ei siinä lasten kanssa syödä päivällistä enää.
Ei enää lauantaina saunaa kuten omassa lapsuudessa. Voi olla että on töissä lauantait. Varmaan kassatyöntekijät tajuaa kun ostan iltaisin sieltä lauantaina oluet matkaani. He tietävät sen todella ja pienellä palkalla tietävät ihan oikeasti.
Näkisin että sosialistit voisi säilyttää säädöksillään monia perinteitä Suomessa mitä ollaan työläisten keskuudessa menetetty.
Toki liberaalius on ok ja yksilönvapaudet.
Minusta on ihan ok juoda kännit työpäivän päätteeksi, kun en muutenkaan voi viedä lapsiani enää harjoituksiin tai osallistua heidän elämäänsä mitenkään.
Lapset on jo aika isoja. He elivät ihan erilaisen lapsuuden kuin minä 80-luvun turvallisessa konservatiivissa Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä päätätkään tehdä, niin älä vitkuttele. Lapsenteolle on oikeasti jo kiire. Olen 35-vuotias kolmen lapsen äiti ja kuumeilen neljättä, mutta jää todennäköisesti tekemättä oman ikäni vuoksi.
Eihän 35v edes ole vanha?
Asiasta ei ole varsinaisesti keskusteltu juuri meidän suhteemme osalta, mutta olen kuullut miehen ohimennen sanovan, että "se ei ole kaikkien kuppi teetä".
Ja ei, en halua naimisiin vainnaimisiinmenon vuoksi. Enköhän olisi siinä tapauksessa siirtynyt seuraavaan jo aikaa sitten. Haluan naimisiin, koska rakastan miestä, olen erittäin sitoutunut häneen.
Ja papin aamenestakaan ei ole kysymys. Emme ole uskonnollisia ja kyseeseen tulisi ainoastaan siviilivihkiminen.
-AP