Lue keskustelun säännöt.
Mummo ja kesätoiveet
03.06.2019 |
Meillä on kolme koululaista, joista kahdella on synttärit toukokuussa. Kaksi pihaa, mökki ja koti, minulla töissä loppukevät kiireisintä aikaa.
Olen LOPEN kyllästynyt siihen, että koko kevät meiltä kärtetään kesäsuunnitelmia ja nyt kun viiiiiimein vuosien selittämisen jälkeen olen saanut mummon uskomaan, että meillä on kiire keväällä niin nyt sillä sekunnilla, kun vika koulupäivä on pulkassa, alkaa se painostaminen lapsista.
Tekisi mieli ilmoittaa, että nähdään hei jouluna, jos ei olla matkoilla.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Olet ikävä ihminen ap.
Kyllä.
Ja kun näyttää esimerkkiä lapsilleen , tulee saamaan kaiken korkojen kera takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvät ihmiset, kertokaa niille mummoillenne totuus, älkääkä selitelkö sitä täällä.
Kun on noin vaikeeta, pistäkää välit poikki, ettei lapsien tarvitse nähdä mummoja ja vaareja joita lähes inhoavat.
Sittenhän pääsette rauhaan, eikä tarvitse täällä parkua. Muutakaan neuvoa ei enää voi antaa.
Koska asenne on tuo, älkää myöskään pyytäkö lapsenvahdiksi, silloin , kun lapsia ei voi jättää itsekseen ja viihteelle haluatte viettämän kumppanin kanssa sitä laatuaikaa, tai polttareihin ,baariin häihin , festareille jne.
Minä,minä, minä,,, nykyvanhemmilla on vain omat tarpeet etusijalla. Vähät välitetetään , kun mummo alkaa haluta sitä laatuaikaa lastensa kanssa. Tämän olen huomannut . On todella kuvottavaa.
Jos heti lasten ollessa pieniä, perhe olisi omillaan, ei se mummokaan kaipaisi heitä myöhemminkään.
Kaikenlainen epäterve ja epänormaali ripustautuminen toiseen ihmiseen saa olla ikävä piirre sen ripustautumisen kohteen tai hänen omaisensa mielestä. Siitä saa todellakin olla ärsyyntynyt ja ryhtyä tarpeellisiin toimiin ikävän käytöksen lopettamiseksi, ilman että ulkopuoliset alkavat sättiä. Jokaisella on oltava mahdollisuus suunnitella oma elämänsä.
Mitä en itse ymmärrä, niin sitä, että tilanteen annetaan kestää vuosikausia hammasta purren, koska vanhukset ja kunnioitus. Kunnioitus ansaitaan, sitä ei vaadita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvät ihmiset, kertokaa niille mummoillenne totuus, älkääkä selitelkö sitä täällä.
Kun on noin vaikeeta, pistäkää välit poikki, ettei lapsien tarvitse nähdä mummoja ja vaareja joita lähes inhoavat.
Sittenhän pääsette rauhaan, eikä tarvitse täällä parkua. Muutakaan neuvoa ei enää voi antaa.
Koska asenne on tuo, älkää myöskään pyytäkö lapsenvahdiksi, silloin , kun lapsia ei voi jättää itsekseen ja viihteelle haluatte viettämän kumppanin kanssa sitä laatuaikaa, tai polttareihin ,baariin häihin , festareille jne.
Minä,minä, minä,,, nykyvanhemmilla on vain omat tarpeet etusijalla. Vähät välitetetään , kun mummo alkaa haluta sitä laatuaikaa lastensa kanssa. Tämän olen huomannut . On todella kuvottavaa.
Jos heti lasten ollessa pieniä, perhe olisi omillaan, ei se mummokaan kaipaisi heitä myöhemminkään.
Me olemme aina olleet omillamme. Emme me sitä mummoa nytkään tarvitse, mutta hän haluaa elää meidän elämäämme sen päätähtenä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlainen epäterve ja epänormaali ripustautuminen toiseen ihmiseen saa olla ikävä piirre sen ripustautumisen kohteen tai hänen omaisensa mielestä. Siitä saa todellakin olla ärsyyntynyt ja ryhtyä tarpeellisiin toimiin ikävän käytöksen lopettamiseksi, ilman että ulkopuoliset alkavat sättiä. Jokaisella on oltava mahdollisuus suunnitella oma elämänsä.
Mitä en itse ymmärrä, niin sitä, että tilanteen annetaan kestää vuosikausia hammasta purren, koska vanhukset ja kunnioitus. Kunnioitus ansaitaan, sitä ei vaadita.
Kuten kirjoitin, tilanne oli normaalin rajoissa kun mummo oli töissä. Nyt se on ajautunut tähän suoranaiseen häirintään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:tä täysin. Oma äitini on ihan samanlainen. Koko ajan vaatimassa. Ja nytkin on sovittu, että lapset menevät sinne alkukesäksi muutamaksi päiväksi, niin soitellaan ja vaaditaan milloin mitäkin.
Tämä loppukevät on ollut minulla töissä todella kiireistä aikaa ja lapsilla on viimeiset kolme viikkoa ollut sekä koulussa että harrastuksissa poikkeukselliset aikataulut, joten ylimääräistä muistettavaa on riittänyt. Kaiken päälle yksi soittelee koko ajan ja on vailla milloin mitäkin ja pitää miettiä sitä ja tätä lasten vierailuun liittyen. Olen yrittänyt sanoa, että puhutaan näistä sitten lähemmin, ei vielä tarvitse tietää, mutta ei. Lisäksi loukkaantuu kun en muista missä vuorossa hän on töissä ja soitankin takaisin vahingossa silloin kun hän on töissä. Meinaa pää hajota tähän rumpaan. Tekisi mieli sanoa, etteivät tule ollenkaan kun on kerran näin vaikeaa.
Onneksi lapset ovat jo isompia ja käsittävät itsekin jo asioita. Aimmin kun lapset olivat pienempiä, mummo sopi heidän kanssa puhelimessa kaikenlaista meidän selkämme takana ja sitten oli sekä mummo että lapset vihaisia, kun ei kesken joulukiireiden lähdettykään toiselle puolen suomea, jotta lapset saa tehdä mummon kanssa piparitalon. Nykyisin lapset osaa jo sanoa, että täytyy kysyä äidiltä ja isältä onnistuuko.
Täällä vähän samanlaista. Mummo sopii 4-vuotiaan kanssa, että tämä tulee heille silloin ja tällöin ja on x yötä siellä. Mieskin on tässä vähän vässykkä, eikä tunnu tajuavan että edelleen nämä on asioita jotka sovitaan vanhempien kanssa. Jos meillä on menoja koko tietyn viikon tai kuukauden eikä silloin ole tilaa yökyläilyille niin sitten on, ja jos toinen ei tätä tajua, niin ei sitä perustelua tarvi loputtomiin jatkaa.
Ja sekin, että vanhemmiltahan ne rajat näihin tulee. Ei lapsi voi päättää että haluanpa olla mummun kanssa viikon, toki, jos on halunnut olla useamman kuin yhden yön niin on usein saanut meidän puolesta olla. Mutta silti lapsi ei ole se, joka asiasta mummun kanssa päättää.
Mummu oli vasta sopinut lapsen kanssa lapsen tulevan erään sukulaisen lakkiaisiin ja että nähdään siellä. Me olimme saaneet kutsun, mutta emme kaiken muun hässäkän päälle enää ehtineet. Sen sijaan teimme perheen kanssa ihan muuta. Päivän sankari perheineen toki tiesi ettemme lakkiaisiin tule ja kävimmekin etukäteen pienellä onnittelukäynnillä (kahvit juomassa ja lahjan viemässä). Lakkiaisten jälkeen ihmetys oli suuri kun mummu soitteli meille närkästyneenä että missäs te olitte kun me oltiin Petterin kanssa sovittu että tulette kans Leenan lakkiaisiin ja Petteri lähtee sieltä meille yökylään. Oltiin että mitähän v.ttua, lapsen kanssa olet siis asiasta sopinut?
Milloinkahan mummu oppii ymmärtämään että lapsi ei välttämättä tiedä perheen menoista tai muista asioista edes. Petterin kasvaessa Petteri taas oppinee sanomaan, että juttelee asiasta meidän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:tä täysin. Oma äitini on ihan samanlainen. Koko ajan vaatimassa. Ja nytkin on sovittu, että lapset menevät sinne alkukesäksi muutamaksi päiväksi, niin soitellaan ja vaaditaan milloin mitäkin.
Tämä loppukevät on ollut minulla töissä todella kiireistä aikaa ja lapsilla on viimeiset kolme viikkoa ollut sekä koulussa että harrastuksissa poikkeukselliset aikataulut, joten ylimääräistä muistettavaa on riittänyt. Kaiken päälle yksi soittelee koko ajan ja on vailla milloin mitäkin ja pitää miettiä sitä ja tätä lasten vierailuun liittyen. Olen yrittänyt sanoa, että puhutaan näistä sitten lähemmin, ei vielä tarvitse tietää, mutta ei. Lisäksi loukkaantuu kun en muista missä vuorossa hän on töissä ja soitankin takaisin vahingossa silloin kun hän on töissä. Meinaa pää hajota tähän rumpaan. Tekisi mieli sanoa, etteivät tule ollenkaan kun on kerran näin vaikeaa.
Onneksi lapset ovat jo isompia ja käsittävät itsekin jo asioita. Aimmin kun lapset olivat pienempiä, mummo sopi heidän kanssa puhelimessa kaikenlaista meidän selkämme takana ja sitten oli sekä mummo että lapset vihaisia, kun ei kesken joulukiireiden lähdettykään toiselle puolen suomea, jotta lapset saa tehdä mummon kanssa piparitalon. Nykyisin lapset osaa jo sanoa, että täytyy kysyä äidiltä ja isältä onnistuuko.
Täällä vähän samanlaista. Mummo sopii 4-vuotiaan kanssa, että tämä tulee heille silloin ja tällöin ja on x yötä siellä. Mieskin on tässä vähän vässykkä, eikä tunnu tajuavan että edelleen nämä on asioita jotka sovitaan vanhempien kanssa. Jos meillä on menoja koko tietyn viikon tai kuukauden eikä silloin ole tilaa yökyläilyille niin sitten on, ja jos toinen ei tätä tajua, niin ei sitä perustelua tarvi loputtomiin jatkaa.
Ja sekin, että vanhemmiltahan ne rajat näihin tulee. Ei lapsi voi päättää että haluanpa olla mummun kanssa viikon, toki, jos on halunnut olla useamman kuin yhden yön niin on usein saanut meidän puolesta olla. Mutta silti lapsi ei ole se, joka asiasta mummun kanssa päättää.
Mummu oli vasta sopinut lapsen kanssa lapsen tulevan erään sukulaisen lakkiaisiin ja että nähdään siellä. Me olimme saaneet kutsun, mutta emme kaiken muun hässäkän päälle enää ehtineet. Sen sijaan teimme perheen kanssa ihan muuta. Päivän sankari perheineen toki tiesi ettemme lakkiaisiin tule ja kävimmekin etukäteen pienellä onnittelukäynnillä (kahvit juomassa ja lahjan viemässä). Lakkiaisten jälkeen ihmetys oli suuri kun mummu soitteli meille närkästyneenä että missäs te olitte kun me oltiin Petterin kanssa sovittu että tulette kans Leenan lakkiaisiin ja Petteri lähtee sieltä meille yökylään. Oltiin että mitähän v.ttua, lapsen kanssa olet siis asiasta sopinut?
Milloinkahan mummu oppii ymmärtämään että lapsi ei välttämättä tiedä perheen menoista tai muista asioista edes. Petterin kasvaessa Petteri taas oppinee sanomaan, että juttelee asiasta meidän kanssa.
Meillä tehdään tätäkin. Sovitaan asioita lapsen kanssa. Viime kesänä olisi koko kesä mennyt ihan reikäiseksi, jos olisi hypätty joka kerta takaisin kaupunkiin, jonne mummo oli sopinut omin päin jonkun lapsen kanssa tekemistä.
Mummo tietää vallan mainiosti että haluamme mökillä kesällä. Silti sopi sinne sun tänne lapsen kanssa menoja, jotka vaatii sen että me ajamme sen lapsen mökiltä sinne mummon luo..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinulle on sanottu, kun olet tästä heidän kanssa keskustellut?
Kenen heidän? Lastenko? Kokevat painostamisen tosi ahdistavana ja syyllistävänä. Juurikin tuota, ertä kyllä teitä sitten kaduttaa, että ette vanhaa mummoanne tulleet katsomaan ja sitten on haudalla turha käydä jne.
Olen yrittänyt kauniisto selittää että teinien pitää voida olla vapaasti ja nauttia nuoruudesta, eikä istua mummon luona kutomassa ja ylensyömässä.
Ap
Tulee sekin päivä, kun lapset katuu sitä etteivät antaneet aikaa mummolle ja siitä he voi syyttää ihan kotikasvatusta.
Olen 54 vuotta enkä todellakaan kadu, etten mummovainaan kanssa ollut juurikaan tekemisissä. Hän oli sellainen perinteinen emäntä, halveksi kaikkea koulutusta tytöillä ja tietysti meitä tyttöjä, jotka opiskeli. Kuten minä ja siskoni. Yksi lapsenlapsi oli suursuosikki (en siis minä tai siskoni), hänen ihanuuttaan aina muistettiin kyynelsilmin ihmetellä. Meiltä ei kysytty kuulimisia, ei muistettu merkkipäivinä, ei rippipäivänä eikä lakkiaisissa. Jotain selkeästi narsistisia piirteitä hänessä oli. Miksi minun nyt kauheasti pitäisi alkaa katua, etten halunnut häneltä vielä enempää halveksuntaa niskaani?
Vierailija kirjoitti:
Äitini kuuluu samaan mummosarjaan. Jos lasten olisi tarkoitus viettää aikaa joskus jossain muualla, esim. toisten isovanhempiensa luona, alkaa joku näistä valitusvirsistä: tämä voi olla minun viimeinen kesäni/jouluni, minä olin suunnitellut jo kaiken valmiiksi, eikö teillä ole ihan riittävästi aikaa viettää yhdessä arkena. Sitten kun ne lapset viedään kyläilemään mummille pariksi päiväksi mummin omasta aloitteesta, niin jälkikäteen alkaa kamala ruikutus, miten väsyttäviä ne lapset olivat.
No jos mummo jälkeenpäin valittaa niin hommahan on selvä. Seuraavan kerran kun kärttää niin vastaukseksi ei ja perusteeksi se että kun hän jälkeenpäin marisee että lapset on niin väsyttäviä. Että ei, eivät tule enää häntä kuormittamaan.
Mikä tässä on ongelmana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mummo siis eläkkeellä, jos on kuitenkin alle 60v ja täysin terve?
Onko mummolla omia harrastuksia, ystäviä?
Miksi on lopettanut työnteon tuon ikäisenä?
Käykö elokuvissa, teatterissa, jumpassa, kirjastossa, näyttelyissä, kirkossa?
Jos mummolla on liikaa tyhjää aikaa, ja haluaa viettää sitä lasten kanssa, niin kuinka olisi jokin vapaaehtoistyö esim. päiväkodissa satuja lukemassa, yh-äidin tukihenkilö, varamummotoimintaa, avuksi SPR:n läksyparkkiin... yms?
Vierailija kirjoitti:
Onko mummo siis eläkkeellä, jos on kuitenkin alle 60v ja täysin terve?
Onko mummolla omia harrastuksia, ystäviä?
Miksi on lopettanut työnteon tuon ikäisenä?
Käykö elokuvissa, teatterissa, jumpassa, kirjastossa, näyttelyissä, kirkossa?
Jos mummolla on liikaa tyhjää aikaa, ja haluaa viettää sitä lasten kanssa, niin kuinka olisi jokin vapaaehtoistyö esim. päiväkodissa satuja lukemassa, yh-äidin tukihenkilö, varamummotoimintaa, avuksi SPR:n läksyparkkiin... yms?
On. Ja mikään ei kelpaa. Ei edes meidän kanssa lähde mihinkään. Mitään muuta ei ole kuin meidän perhe ja meidän asiamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mummo siis eläkkeellä, jos on kuitenkin alle 60v ja täysin terve?
Onko mummolla omia harrastuksia, ystäviä?
Miksi on lopettanut työnteon tuon ikäisenä?
Käykö elokuvissa, teatterissa, jumpassa, kirjastossa, näyttelyissä, kirkossa?
Jos mummolla on liikaa tyhjää aikaa, ja haluaa viettää sitä lasten kanssa, niin kuinka olisi jokin vapaaehtoistyö esim. päiväkodissa satuja lukemassa, yh-äidin tukihenkilö, varamummotoimintaa, avuksi SPR:n läksyparkkiin... yms?
On. Ja mikään ei kelpaa. Ei edes meidän kanssa lähde mihinkään. Mitään muuta ei ole kuin meidän perhe ja meidän asiamme.
Minkäikäinen tarkalleen on tuo mummo? Kuulostaa niin erikoiselta, ettei terveellä eläkeläisellä ole muuta. Mitä teki työkseen? Onko aiemmin hänellä ollut omia harrastuksia tai tuttavia?
Miksette ota mummoa mukaan mökille tai kutsu teille kesäpäiviä viettämään? Mummo voi olla lasten kanssa, auttaa pihahommissa ja tehdä vaikka niiden teinien kanssa ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mummo siis eläkkeellä, jos on kuitenkin alle 60v ja täysin terve?
Onko mummolla omia harrastuksia, ystäviä?
Miksi on lopettanut työnteon tuon ikäisenä?
Käykö elokuvissa, teatterissa, jumpassa, kirjastossa, näyttelyissä, kirkossa?
Jos mummolla on liikaa tyhjää aikaa, ja haluaa viettää sitä lasten kanssa, niin kuinka olisi jokin vapaaehtoistyö esim. päiväkodissa satuja lukemassa, yh-äidin tukihenkilö, varamummotoimintaa, avuksi SPR:n läksyparkkiin... yms?
On. Ja mikään ei kelpaa. Ei edes meidän kanssa lähde mihinkään. Mitään muuta ei ole kuin meidän perhe ja meidän asiamme.
Minkäikäinen tarkalleen on tuo mummo? Kuulostaa niin erikoiselta, ettei terveellä eläkeläisellä ole muuta. Mitä teki työkseen? Onko aiemmin hänellä ollut omia harrastuksia tai tuttavia?
Ei hänellä ole koskaan ollut muuta. Hän on raskas persoona, hemmasittare. Ja siksi rasittaakin että yrittää opettaa lapsilleni samanlaista elämänotetta.
Vierailija kirjoitti:
Miksette ota mummoa mukaan mökille tai kutsu teille kesäpäiviä viettämään? Mummo voi olla lasten kanssa, auttaa pihahommissa ja tehdä vaikka niiden teinien kanssa ruokaa.
Hänen kanssaan vietettiin sekä pääsiäinen että nyt toukokuussa viikonloppu.
Nyt me ollaan kaikki töissä, paitsi esiteini joka on kaverinsa luona päivät!
Eikä me voida koko ajan olla viihdyttämässä ja passaamassa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mummo siis eläkkeellä, jos on kuitenkin alle 60v ja täysin terve?
Onko mummolla omia harrastuksia, ystäviä?
Miksi on lopettanut työnteon tuon ikäisenä?
Käykö elokuvissa, teatterissa, jumpassa, kirjastossa, näyttelyissä, kirkossa?
Jos mummolla on liikaa tyhjää aikaa, ja haluaa viettää sitä lasten kanssa, niin kuinka olisi jokin vapaaehtoistyö esim. päiväkodissa satuja lukemassa, yh-äidin tukihenkilö, varamummotoimintaa, avuksi SPR:n läksyparkkiin... yms?
On. Ja mikään ei kelpaa. Ei edes meidän kanssa lähde mihinkään. Mitään muuta ei ole kuin meidän perhe ja meidän asiamme.
Minkäikäinen tarkalleen on tuo mummo? Kuulostaa niin erikoiselta, ettei terveellä eläkeläisellä ole muuta. Mitä teki työkseen? Onko aiemmin hänellä ollut omia harrastuksia tai tuttavia?
Ei hänellä ole koskaan ollut muuta. Hän on raskas persoona, hemmasittare. Ja siksi rasittaakin että yrittää opettaa lapsilleni samanlaista elämänotetta.
hemmasittare? tuollaista termiä en olekaan kuullut aiemmin. Kiitos, kun käytit sitä.
Onko siis vanhempanakin toiminut samalla lailla? Onko ollut yksinhuoltaja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvät ihmiset, kertokaa niille mummoillenne totuus, älkääkä selitelkö sitä täällä.
Kun on noin vaikeeta, pistäkää välit poikki, ettei lapsien tarvitse nähdä mummoja ja vaareja joita lähes inhoavat.
Sittenhän pääsette rauhaan, eikä tarvitse täällä parkua. Muutakaan neuvoa ei enää voi antaa.
Koska asenne on tuo, älkää myöskään pyytäkö lapsenvahdiksi, silloin , kun lapsia ei voi jättää itsekseen ja viihteelle haluatte viettämän kumppanin kanssa sitä laatuaikaa, tai polttareihin ,baariin häihin , festareille jne.
Minä,minä, minä,,, nykyvanhemmilla on vain omat tarpeet etusijalla. Vähät välitetetään , kun mummo alkaa haluta sitä laatuaikaa lastensa kanssa. Tämän olen huomannut . On todella kuvottavaa.
Jos heti lasten ollessa pieniä, perhe olisi omillaan, ei se mummokaan kaipaisi heitä myöhemminkään.
Minä en ainakaan ole tällaista mummoa pyytänyt ikinä lapsenvahdiksi. Aika nopeasti sitä tajusi sen hinnan minkä lapset ja itse siitä maksaisi. Onneksi on ollut muitakin lapsenvahteja. Sellaisia jotka eivät ole halunneet osaksi ydinperhettä/äidin paikalle. Ap:n tilanne taitanee olla kuitenkin sellainen, että mummon kanssa hommat on sujuneet kuitenkin ennen eläkkeelle jääntiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mummo siis eläkkeellä, jos on kuitenkin alle 60v ja täysin terve?
Onko mummolla omia harrastuksia, ystäviä?
Miksi on lopettanut työnteon tuon ikäisenä?
Käykö elokuvissa, teatterissa, jumpassa, kirjastossa, näyttelyissä, kirkossa?
Jos mummolla on liikaa tyhjää aikaa, ja haluaa viettää sitä lasten kanssa, niin kuinka olisi jokin vapaaehtoistyö esim. päiväkodissa satuja lukemassa, yh-äidin tukihenkilö, varamummotoimintaa, avuksi SPR:n läksyparkkiin... yms?
On. Ja mikään ei kelpaa. Ei edes meidän kanssa lähde mihinkään. Mitään muuta ei ole kuin meidän perhe ja meidän asiamme.
Minkäikäinen tarkalleen on tuo mummo? Kuulostaa niin erikoiselta, ettei terveellä eläkeläisellä ole muuta. Mitä teki työkseen? Onko aiemmin hänellä ollut omia harrastuksia tai tuttavia?
Ei hänellä ole koskaan ollut muuta. Hän on raskas persoona, hemmasittare. Ja siksi rasittaakin että yrittää opettaa lapsilleni samanlaista elämänotetta.
hemmasittare? tuollaista termiä en olekaan kuullut aiemmin. Kiitos, kun käytit sitä.
Onko siis vanhempanakin toiminut samalla lailla? Onko ollut yksinhuoltaja?
Kyllä on. Hyvin passiivinen ja negatiivinen Takertuja. Ja minä en halua että hän jää lapsilleni ”perinnöksi” niin että heillä on parhaassa tapauksessa ikävuodet 20-50 tällainen ripustautuja. Koska jos ja kun hän on terveenä ja nuorenakin tällainen, hän on sitä vidlä enemmän vnhana ja sairaana.
"Hei mummo mitä kuuluu sinne teille?
Me lomalla taas tullaan pohjoiseen.
On pohjoisessa päivä yksinäinen
autioitui aikaa karu maa.
Vie mökkiin polku iljakas ja jäinen
jossa mummo yksin asustaa.
Mies kuoli lapset lähti aikanaan
maailmalle kukin vuorollaan.
Kun joulun aikaan hanki peittää maan
lapsenlapset muistaa mummoaan.
Hei mummo mitä kuuluu sinne teille?
Me lomalla taas tullaan pohjoiseen.
Ja mummo kohta pukki saapuu meille.
Se tulee sieltä tänne poroineen.
Nyt yksinäisen mökin kaamos saartaa
päivisin on pelkkää hämärää
vain kesäaikaan auto pihaan kaartaa.
Viikko vierii mummo yksin jää.
Hei mummo...
Lasten soitto mummon mieltä piristää.
Muistot tulvii mieleen aika häviää.
Kuusi tuoksuu tuikkii monta kynttilää.
On pirtti täynnä hälinää."
Vaikea uskoa todeksi!
Itsekin olen alle 60 vuotias, enkä työelämässä. Juuri tulin kotiin jumpasta, poikkesin kaupungilla kotimatkalla ja kotiin tultua ihana suihku, sheivaus, naamio. Sitten lounas ja nyt köllöttelen sängyssä surffaillen. Illalla harrastukseen liittyvä kokous jossa toimin sihteerinä.
Elämä on täynnä kaikkea ihanaa ja rakastan sitä!
Ei tulisi mieleenkään roikkua aikuisissa lapsissani.