Mummo ja kesätoiveet

Vierailija kirjoitti:

Äitini kuuluu samaan mummosarjaan. Jos lasten olisi tarkoitus viettää aikaa joskus jossain muualla, esim. toisten isovanhempiensa luona, alkaa joku näistä valitusvirsistä: tämä voi olla minun viimeinen kesäni/jouluni, minä olin suunnitellut jo kaiken valmiiksi, eikö teillä ole ihan riittävästi aikaa viettää yhdessä arkena. Sitten kun ne lapset viedään kyläilemään mummille pariksi päiväksi mummin omasta aloitteesta, niin jälkikäteen alkaa kamala ruikutus, miten väsyttäviä ne lapset olivat.

Meillä nyanssina on pitkät saarnat siitä, miten paljon paremmin mummo lapsia hoitaa ja ymmärtää.

Ja sitten yritetään urkkia ja tivata ja manipuloida mahdolllisimman paljon asioita, joista sitten voi soiteöla loputtomiin ohjeita (ei saa matkustaa, ei saa tehdä, se ja tää on vaarallista ja mahdotpnta jne, se ja tää kaveri ei kuulosta mummon mielestä asialliselta jne) ja kaikki varmaan tietää, mitä mieltä teinit on uteluista ja liiasta sekaantumisesta.

Ap

Hyvät ihmiset, kertokaa niille mummoillenne totuus, älkääkä selitelkö sitä täällä.

Kun on noin vaikeeta, pistäkää välit poikki, ettei lapsien tarvitse nähdä mummoja ja vaareja joita lähes inhoavat.

Sittenhän pääsette rauhaan, eikä tarvitse täällä parkua. Muutakaan neuvoa ei enää voi antaa.

Ajatella, että tuollaisesta täällä elämöidään, kun lapsenlapsia halutaan kylään.

Mutta mikähän mölinä olisikaan silloin, jos isovanhemmilla ei olisi koskaan milloinkaan aikaa tai halua tavata heitä.

Sinulla ap on huonosti kasvatetut lapset ja kasvattajana olet ollut sinä itse.

Voi miten toivon, että joku mummo lukisi näitä.

Oppisi kertaheitolla ettei häiritse ap:n perhettä.

Monilla perheillä on aivan oikeitakin huolia isovanhemmista: sairastelevat, tarvitsesvat apua, ovat usein sairaalassa, siivousapua. Yhteydenottoja erilaisiin hoito-ja sosiaali-ihmisiin, kotona asumisesta tai laitokseen siirtämisestä.

Nämä kaikki asiat on hoidettava, vaikka olis miten kiirettä ja strsessiä ja työmatkoja.

Kunpa meilläkin olis vielä niin hyvinvoivat isovanhemmat, jotka voisivat pyytää lapsiaan ja lapsenlapsiaan vierailulle kotiinsa.

Olet pohjattoman tyhmä ja itsekäs ihminen, pakko sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Monilla perheillä on aivan oikeitakin huolia isovanhemmista: sairastelevat, tarvitsesvat apua, ovat usein sairaalassa, siivousapua. Yhteydenottoja erilaisiin hoito-ja sosiaali-ihmisiin, kotona asumisesta tai laitokseen siirtämisestä.

Nämä kaikki asiat on hoidettava, vaikka olis miten kiirettä ja strsessiä ja työmatkoja.

Kunpa meilläkin olis vielä niin hyvinvoivat isovanhemmat, jotka voisivat pyytää lapsiaan ja lapsenlapsiaan vierailulle kotiinsa.

Olet pohjattoman tyhmä ja itsekäs ihminen, pakko sanoa.

Jep. Siksipä tuntuukin naurettavalta, että täysin terve alle kuuskymppinen ihminen muumioituu kotiinsa ennenaikaisesti.

Ap

Meillä päinvastoin eli minä kärttämässä lapsille kesähoitopaikkaa, mökkiä heinäkuuksi, maksajaa Lintsille jne.

Vierailija kirjoitti:

Hyvät ihmiset, kertokaa niille mummoillenne totuus, älkääkä selitelkö sitä täällä.

Kun on noin vaikeeta, pistäkää välit poikki, ettei lapsien tarvitse nähdä mummoja ja vaareja joita lähes inhoavat.

Sittenhän pääsette rauhaan, eikä tarvitse täällä parkua. Muutakaan neuvoa ei enää voi antaa.

Hänelle on yritetty selittää, on sanottu kauniisti, on vedetty rajoja, on seisty päällämme, että tajuaisi, että emme voi elää hänen ympärillään.

Kun hän vielä oli töissä, hän räyhäsi työpaikalla aina lasten hiihtolomaviikot ja syyslomaviikot jne vapaiksi ja vaati, että lapset viettää ne hänen kanssaan.

Ja lähetti työvuorolistansa meille, että sovitamme elämänme niiden mukaan.

Hän asuu samassa kaupungissa. Ei ole motään estettä nähdä ja tavata normaalisti. Mutta hän haluaa että kaikki pyörii hänen mukaansa.

Ap

Jännä miten eräässä toisessa ketjussa vauvan omiva mummo lynkattiin ja painotettiin perheen itsemääräämisoikeutta, mutta kun lapsenlapsi on teini, niin samantyylinen käytös onkin ok. Hieman ristiriitaista.

Totuus taitaa kuitenkin olla se, että jos mummolaan on mukava mennä, siellä käydään mielellään, yleensä myös teinit oma-aloitteisesti. Syyllistäminen, tietojen urkkiminen, kaikesta mahdollisesta varoittaminen, ja mahdollisesti lapsen vanhempien moittiminen lapselle ovat ainakin minusta sellaisia asioita, joiden perusteella on täysi oikeus vähän väljentää kontaktia. Ja tässä tapauksessahan mummoa ei ole jätetty yksin, mutta silti valittaa ja syyllistää.

Tietyllä tapaa ymmärrän tämän. Itse olen tyytyväinen, että isovanhempi haluaa viettää lasten kanssa aikaa. Mutta samalla tuntuu myös hetkittäin ärsyttävältä, kun vuorotellen pitäisi jaksaa suunnitella jonkun yökyläilyä sinne. Meillä siis kuusi lasta, ja viikon välein kysellään. Eihän siinä mitään, mutta toki meillä on muitakin menoja ja ihan koko perheellä. Isovanhempi taas loukkaantuu eikä ymmärrä, jos kerrotaan että tällä aikavälillä ei käy koska meillä on nyt niin paljon ohjelmaa. Välillä tällaisia ajanjaksoja on.

Mikä ylipäätään on se hyväksyttävä tapaamisväli? Pitääkö oikeasti kaikki lomat olla yhdessä? Lasten nähdä isovanhempia enemmän kuin vanhempiaan? Jos yksi viikonloppu ja kaksi yhteistä päivää per kuukausi on liian vähän.?

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten eräässä toisessa ketjussa vauvan omiva mummo lynkattiin ja painotettiin perheen itsemääräämisoikeutta, mutta kun lapsenlapsi on teini, niin samantyylinen käytös onkin ok. Hieman ristiriitaista.

Totuus taitaa kuitenkin olla se, että jos mummolaan on mukava mennä, siellä käydään mielellään, yleensä myös teinit oma-aloitteisesti. Syyllistäminen, tietojen urkkiminen, kaikesta mahdollisesta varoittaminen, ja mahdollisesti lapsen vanhempien moittiminen lapselle ovat ainakin minusta sellaisia asioita, joiden perusteella on täysi oikeus vähän väljentää kontaktia. Ja tässä tapauksessahan mummoa ei ole jätetty yksin, mutta silti valittaa ja syyllistää.

Näin on. Meillä ei ole ikinä pakotettu lapsia yksin mummolaan, ei pieninä eikä isoina. En ymmärrä näitä, jotka pakottavat teinit esim. viikoksi mummolaan yksin, kai siinä iässä viimeistään pitäisi jo jonkinlaista itsemääräämisoikeutta olla. Meille kaikille lapsille riittää, että käydään silloin tällöin koko porukalla. Tietyn iän jälkeen toki halutessaan ovat voivat itsekseen käydä.

Kamalaa pakottaa lapsi mummolaan, jos mummo käyttäytyy liian tunkeilevasti ja ripustautuvasti. Kyllä lapselle pitää opettaa alusta asti, että hänen tehtävä ei ole olla seuraneiti eikä viettää aikaa sellaisessa seurassa jossa ei halua. Ei se ole mitään perhearvojen unohtamista, vaan ihan normaalia elämän eloa. Minulle perhearvot tarkoittavat sitä, että huolehdin ensisijaisesti perheestäni, eli lapsieni ja mieheni hyvinvoinnista. Näin toivon todellakin omien lasteni aikanaan myös tekevän, eli huolehtivan heistä joita kohtaan heillä on ensisijainen velvollisuus ja vastuu.

Eikö sillä mummolla ole omaa miestä enää? Olen kyllä ap:n puolella siinä, että mummo ei saa olla hän, joka laatii ainataulut ja muut koittavat tilkkiä omat menonsa sen mukaan. Nykyään lapsiperheiden suurin stressitekijä muutenki tuntuu olevan ehtiminen. On lasten harrastukset, koulun illat ja ryhmät, oma työelämä... Mummo voisi parhaimmillaan olla tuki ja apu, mutta tuo mummo vaikuttaa kyllä enempi energiasyöpöltä.

Vierailija kirjoitti:

Eikö sillä mummolla ole omaa miestä enää? Olen kyllä ap:n puolella siinä, että mummo ei saa olla hän, joka laatii ainataulut ja muut koittavat tilkkiä omat menonsa sen mukaan. Nykyään lapsiperheiden suurin stressitekijä muutenki tuntuu olevan ehtiminen. On lasten harrastukset, koulun illat ja ryhmät, oma työelämä... Mummo voisi parhaimmillaan olla tuki ja apu, mutta tuo mummo vaikuttaa kyllä enempi energiasyöpöltä.

Ei ole. EI mitään omaa elämää. Tilanne oli jollain tapaa normaalin rajoiss,a kun hän oli töissä.

Ja jo valmiiksi hirvittää, millaista elämämme on sitten, kun hän okkeasti on vanha ja sairas. Nyt könnää kotona ihan vaan omasta halustaan.

Ap

Mummo on siis alle 60-kymppinen sinkku? Laittakaa se Tinderiin, niin saa sisältöä elämäänsä :-)

Ymmärrän ap:tä täysin. Oma äitini on ihan samanlainen. Koko ajan vaatimassa. Ja nytkin on sovittu, että lapset menevät sinne alkukesäksi muutamaksi päiväksi, niin soitellaan ja vaaditaan milloin mitäkin.

Tämä loppukevät on ollut minulla töissä todella kiireistä aikaa ja lapsilla on viimeiset kolme viikkoa ollut sekä koulussa että harrastuksissa poikkeukselliset aikataulut, joten ylimääräistä muistettavaa on riittänyt. Kaiken päälle yksi soittelee koko ajan ja on vailla milloin mitäkin ja pitää miettiä sitä ja tätä lasten vierailuun liittyen. Olen yrittänyt sanoa, että puhutaan näistä sitten lähemmin, ei vielä tarvitse tietää, mutta ei. Lisäksi loukkaantuu kun en muista missä vuorossa hän on töissä ja soitankin takaisin vahingossa silloin kun hän on töissä. Meinaa pää hajota tähän rumpaan. Tekisi mieli sanoa, etteivät tule ollenkaan kun on kerran näin vaikeaa.

Onneksi lapset ovat jo isompia ja käsittävät itsekin jo asioita. Aimmin kun lapset olivat pienempiä, mummo sopi heidän kanssa puhelimessa kaikenlaista meidän selkämme takana ja sitten oli sekä mummo että lapset vihaisia, kun ei kesken joulukiireiden lähdettykään toiselle puolen suomea, jotta lapset saa tehdä mummon kanssa piparitalon. Nykyisin lapset osaa jo sanoa, että täytyy kysyä äidiltä ja isältä onnistuuko.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:tä täysin. Oma äitini on ihan samanlainen. Koko ajan vaatimassa. Ja nytkin on sovittu, että lapset menevät sinne alkukesäksi muutamaksi päiväksi, niin soitellaan ja vaaditaan milloin mitäkin.

Tämä loppukevät on ollut minulla töissä todella kiireistä aikaa ja lapsilla on viimeiset kolme viikkoa ollut sekä koulussa että harrastuksissa poikkeukselliset aikataulut, joten ylimääräistä muistettavaa on riittänyt. Kaiken päälle yksi soittelee koko ajan ja on vailla milloin mitäkin ja pitää miettiä sitä ja tätä lasten vierailuun liittyen. Olen yrittänyt sanoa, että puhutaan näistä sitten lähemmin, ei vielä tarvitse tietää, mutta ei. Lisäksi loukkaantuu kun en muista missä vuorossa hän on töissä ja soitankin takaisin vahingossa silloin kun hän on töissä. Meinaa pää hajota tähän rumpaan. Tekisi mieli sanoa, etteivät tule ollenkaan kun on kerran näin vaikeaa.

Onneksi lapset ovat jo isompia ja käsittävät itsekin jo asioita. Aimmin kun lapset olivat pienempiä, mummo sopi heidän kanssa puhelimessa kaikenlaista meidän selkämme takana ja sitten oli sekä mummo että lapset vihaisia, kun ei kesken joulukiireiden lähdettykään toiselle puolen suomea, jotta lapset saa tehdä mummon kanssa piparitalon. Nykyisin lapset osaa jo sanoa, että täytyy kysyä äidiltä ja isältä onnistuuko.

Kuulostaapa tutulta. Myös tuo ylimitoitettu loukkaantuminen pienimmästäkin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiukuttelet kuin pikkulapsi, jolta on viety kaikki lelut ja karkit kun kaikki ei mene sinun suunnitelmien mukaan? :D

Lapset = oma henkilökohtainen arvovalinta

Mökki = oma henkilökohtainen arvovalinta

Kaksi pihaa = oma henkilökohtainen arvovalinta

Pitäisikö organisoida paremmin ihan itsesi takia? Alat meinaan syyttämään omasta stressistäsi ihmistä, joilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa.

Tämä. Jotkut tekevät ihan järjettömiä valintoja ja elämästään mahdollisimman raskasta ja hankalaa ja sitten itketään. Tuolla mummolla ei ole mitäön osuutta ap:n stressiin.

Sosiaalisiin ongelmiin on helppo lääke. Tärkeintä on pidättäytyä ottamasta yhteyttä muihin ihmisiin. Tämän vastapainoksi täytyy olla vastaamatta muiden ihmisten yhteydenottoihin. Näin toimien ainakin minä olen saavuttanut rauhan ja onnellisuuden.