Lue keskustelun säännöt.
Kontrollointi kaverisuhteissa
01.06.2019 |
Olen introvertti jonka on hankala avautua uusille ihmisille ja minulla on erittäin harvoja ystäviä (tuttuja toki on). Ystävyyssuhteeni näyttävät sitten luisuvan liian läheisiksi ja joudun jotenkin tossun alle. Mukailen ystävieni tarpeita ja pian se ahdistaa ja haluan katkaista välit kokonaan. Sitten erakoidun, nuolen haavojani ja sama kaava toistuu parin vuoden päästä.
Olen myös pohtinut, miten paljon kontrollia on 'normaalia' kaverisuhteissa, kun ihmiset näyttävät haluavan sellaista kaveruutta. Olenko vain niin introvertti erakko joka ei ole tottunut miten läheisissä suhteissa ollaan naisten kanssa. Miesten kanssa ei ole ollut tällaista ongelmaa kavereina ja parisuhteissa olen ollut enemmänkin etäinen kuin liian kontrolloiva tai kontrollin alla.
Esimerkiksi nyt olen ottanut etäisyyttä kahteen hyväksi luulemaani ystävään. Molemmat alkoivat odottaa ja lähes vaatia päivittäistä raportointia tekemisistäni, sanoivat olevansa mustasukkaisia kun aloin seurustella. Molemmat pyysivät minulta palveluksia.
Toisella, sanotaan henkilöllä Suvi, oli suunniteltu leikkaus joulun alla. Minä vein hänelle ruokaa ja autoin vessaan, kannoin hänelle ympäri kaupunkia uusia erityiskenkiä ja tein palveluksia. Terveenä ollessaan Suvi on ekstovertti joka haluaa esim. deittikumppaniensa järjestävän hänelle elämyksiä. Nyt kuulemma en tarpeeksi innokkaasti ole hänen ystävänsä kun en ole järjestänyt mitään keikkoja tai teatteria pitkään aikaan. Minulle inrtoverttina riittäisi teen juominen ja oleminen. Ystävyyden siis pitäisi stimuloida hänen elämyksenkaipuutaan.
Hän myös perusti yrityksen vasta ja yhdessä vaiheessa hän ei kysynyt mitä minulle kuuluu vaan "mitä mieltä olet nettisivustani/artikkelistani/mainoksestani". Autoin häntä yhden työkeikan kanssa, mutta en kuulemma ollut tarpeeksi innokkaasti mukana. En ollutkaan, koska se oli HÄNEN juttu, ei minun.
Lisäksi minun pitäisi aina juosta hänen tarpeiden mukaan. Esimerkiksi minulla on hänen avaimensa vielä nytkin joulukuusta, koska kastelin Suvin kukkia sairaalahoidon aikana ja hän halusi että pidän avaimen varalta. Kerran hän samana päivänä sanoi "Hei, tuletko illalla tanssitunnille? Haluan nähdä sinua---ja tarvitsen avaimeni kun minulle tulee vieras". Hän ei ollut halunnut nähdä minua ennen kuin hän tarvitsi jotakin... En mennyt, mutta kieltäytyminen saa hänessä aikaan marttyyrireaktion.
Hän oli mustasukkainen kun aloin seurustella. Kerran hänen luonaan hän nukahti sohvalle elokuvan aikana ja sillä aikaa tekstasin miesystävälleni. Kun hän heräsi, hän sanoi "kenelle tekstaat? Arvasin! Aina kun viesteilet hänelle, muutut poissaolevaksi. Ole läsnä MINUN kanssani! Minulla olisi muutakin tekemistä jos aiot vain tekstata". Tämä oli siis pari minuuttia koko päivän aikana.. Ja aina kun olen hänen kanssaan, hän kirjoittaa työsähköposteja, tekee mainoksiaan, WhatsAppaa kavereille...
Minun pitäisi kuulemma aktiivisemmin raportoida Suville elämästäni.
Toinen kaverini, sanotaan Saara, on jotenkin luikerrellut elämääni FB:n chatissa niin, että on vaatinut vastaamaan heti ja loukkaantunut jos en ole tavoitettavissa. Tuntuu että hänkin on halunnut juoksuttaa minua, esimerkiksi hänellä on ollut kriisi ja minun on pitänyt soittaa hänelle HETI. Hän myös muuttuu vaativaksi, jos otan omaa aikaa.
Saarakin on sanonut olevansa mustasukkainen seurustelustani, koska "hän ei saa enää huomiota".
Itse en mielestäni ole VAATINUT heiltä yhteydenpitoa jos he eivät ole olleet yhteydessä. Osaan antaa tilaa.
Onko tällainen normaalia aikuisten kaverien käytöstä? Kuuluuko kontrolli kaverisuhteisiin?
Kommentit (160)
Hauskaa että syyllistät muita.
Minulla oli juuri tuollainen ystävä, aina MINÄ olin vääränlainen, jos laitoin viestiä, soittelin tai halusin nähdä. En tiedä, miksi kaikki syy oli minussa jos olin aktiivinen ja seurallinen. Jos toinen ei, niin pitää osata sanoa se, mutta se johti vain riitoihin, koska minä olin mitä milloinkin. Ehkä hänestä juuri se mustasukkainen ja kontrolloiva, jos edes kysyin mitä tekee tms.
Ei ihme, että välit meni poikki. Oltiin liian erilaiset, ja minusta taas tuntui ettei häntä koskaan kiinnostanut kuulumiset.
Toki, kelpasin kuuntelijaksi ja seuralaiseksi kun sairasti syövän tai oli muussa leikkauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa että syyllistät muita.
Minulla oli juuri tuollainen ystävä, aina MINÄ olin vääränlainen, jos laitoin viestiä, soittelin tai halusin nähdä. En tiedä, miksi kaikki syy oli minussa jos olin aktiivinen ja seurallinen. Jos toinen ei, niin pitää osata sanoa se, mutta se johti vain riitoihin, koska minä olin mitä milloinkin. Ehkä hänestä juuri se mustasukkainen ja kontrolloiva, jos edes kysyin mitä tekee tms.
Ei ihme, että välit meni poikki. Oltiin liian erilaiset, ja minusta taas tuntui ettei häntä koskaan kiinnostanut kuulumiset.
Toki, kelpasin kuuntelijaksi ja seuralaiseksi kun sairasti syövän tai oli muussa leikkauksessa.
Kyllä AP:n esimerkit mustasukkaisesta käytöksestä ovat eri luokkaa ja ylittää jonkin rajan. Ja AP nimenomaan oli ollut kaverin tukena toipilasaikana?
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa että syyllistät muita.
Minulla oli juuri tuollainen ystävä, aina MINÄ olin vääränlainen, jos laitoin viestiä, soittelin tai halusin nähdä. En tiedä, miksi kaikki syy oli minussa jos olin aktiivinen ja seurallinen. Jos toinen ei, niin pitää osata sanoa se, mutta se johti vain riitoihin, koska minä olin mitä milloinkin. Ehkä hänestä juuri se mustasukkainen ja kontrolloiva, jos edes kysyin mitä tekee tms.
Ei ihme, että välit meni poikki. Oltiin liian erilaiset, ja minusta taas tuntui ettei häntä koskaan kiinnostanut kuulumiset.
Toki, kelpasin kuuntelijaksi ja seuralaiseksi kun sairasti syövän tai oli muussa leikkauksessa.
Minusta AP taas syytti liikaa itseään, ei muita.
Kaverisuhteiden pitäisi olla hauskoja eikä taakkoja...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen että minä olin kolmas pyörä kerran kun "Suvi" kutsui tapailemansa miehen ulos kanssamme ja jutteli ja pussaili tämän kanssa. Ja minä en saanut lähettää tekstiviestejä. Ha!
Kyllä, olen ottanut etäisyyttä viimeisen kuukauden ajan ja aion ottaa vielä enemmän. Kaikki mitä sanotte aikuistumisesta ja rajoista pitää paikkansa. Tutustuin molempiin elämäni kriisikohdassa, eronneena minulle uudella paikkakunnalla, joten olin aika hukassa.
Seuraavaksi valitsisin tarkemmin. Pääsin myös miessuhteissa uudelle tasolle kun vain olin tietoinen, mikä ei ollut ok ja mitä oikeasti haluan.Aloitko mustasukkaisena erottaa pussailijoita?
Kukaan ihminen ei halua istua kolmantena seurassa, jossa kaksi pussailee ja muhinoi... peruskäytöstavat näyttävät unohtuneen täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaverisuhteiden pitäisi olla hauskoja eikä taakkoja...
Ja olla vapaaehtoisia eikä täynnä sääntöjä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverisuhteiden pitäisi olla hauskoja eikä taakkoja...
Ja olla vapaaehtoisia eikä täynnä sääntöjä
Kuulostaa ala-asteen meiningiltä kun tytöillä on "bestis" joka ei saa puhuakaan muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla muita, tasapainoisempia kaverisuhteita?
Minulla on samanlainen kaveri. Hän tiuskii minulle aina ja syyttää minua jos hänellä on nälkäkiukku ja väsymys. Miten en joutuisi vihojen kohteeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samanlainen kaveri. Hän tiuskii minulle aina ja syyttää minua jos hänellä on nälkäkiukku ja väsymys. Miten en joutuisi vihojen kohteeksi?
Ajattele mielessäsi "EI! Tämä tunne ei kuulu minulle!" Ja laita mentaalinen kilpi ympärille ja kuvittele miten vihaenergia kimpoaa takaisin bumerangin lailla sille jolle viha kuuluu.
Ei tuo ihan normaalilta kaverisuhteelta kuulosta. Toki on erilaisia ihmisiä, toiset ovat hallitsevampia kuin toiset, ja monesti ihan luontevastikin ihmiset asettuvat rooleihin ihmissuhteissaan - esimerkiksi minä itse olen aika mukautuvainen ja kiltti kavereilleni. Silti jossakin on mentävä raja, ja minullakin se on parin kaverin kanssa tullut vastaan - olen sanonut asiasta suht tiukasti ja ottanut etäisyyttä. Toinen tällainen oli vanha ystäväni, joka otti jonkinlaisen holhoojan roolin suhteeni. Hän kertoi ihmisille, mistä minä pidän ja mistä en tyyliin "Leena ei tykkää vahvasta kahvista, hän haluaa suklaakakkua, ei juustokakkua, hän ei halua punaviiniä vaan valkkaria, ei Leenalle enää - hänellä nousee niin helposti päähän, ei - hän ei halua jutella sinulle..." ja kaikki päin mäntyä. Kerran hän jopa antoi puolestani palautetta ravintolalle, kun olin onneton mennyt mainitsemaan sangen mainiosta ruuasta, että ehkä vähän olisi voinut olla enemmän maustetta. Jokin kontrollointi hänellä vaan iski päälle varsinkin, jos oltiin hänen kavereittensa seurassa. Ihan kuin olisin joku lapsi tai esine. Ärsytti.
Toinen katsoi asiakseen hommata minulle miehen, ja hän tiesi täsmälleen, millaisen miehen haluan. Just. No, en ensinnäkään halunnut miestä (enkä naistakaan, olen hetero) ja kaikki hänen ehdokkaansa olivat niin kaukana siitä, millaisen kanssa haluaisin olla, että alta pois. Lisäksi hän puhui asioistani kaikille ja myös hän oli koko ajan holhoamassa minua. En tiedä, mikä näillä kahdella oli, että minusta piti tehdä joku nukke tai lapsi, jota pitää hollata koko ajan. En ole koskaan itse käyttäytynyt siten, että kaipaisin jotain holhoamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ihan normaalilta kaverisuhteelta kuulosta. Toki on erilaisia ihmisiä, toiset ovat hallitsevampia kuin toiset, ja monesti ihan luontevastikin ihmiset asettuvat rooleihin ihmissuhteissaan - esimerkiksi minä itse olen aika mukautuvainen ja kiltti kavereilleni. Silti jossakin on mentävä raja, ja minullakin se on parin kaverin kanssa tullut vastaan - olen sanonut asiasta suht tiukasti ja ottanut etäisyyttä. Toinen tällainen oli vanha ystäväni, joka otti jonkinlaisen holhoojan roolin suhteeni. Hän kertoi ihmisille, mistä minä pidän ja mistä en tyyliin "Leena ei tykkää vahvasta kahvista, hän haluaa suklaakakkua, ei juustokakkua, hän ei halua punaviiniä vaan valkkaria, ei Leenalle enää - hänellä nousee niin helposti päähän, ei - hän ei halua jutella sinulle..." ja kaikki päin mäntyä. Kerran hän jopa antoi puolestani palautetta ravintolalle, kun olin onneton mennyt mainitsemaan sangen mainiosta ruuasta, että ehkä vähän olisi voinut olla enemmän maustetta. Jokin kontrollointi hänellä vaan iski päälle varsinkin, jos oltiin hänen kavereittensa seurassa. Ihan kuin olisin joku lapsi tai esine. Ärsytti.
Toinen katsoi asiakseen hommata minulle miehen, ja hän tiesi täsmälleen, millaisen miehen haluan. Just. No, en ensinnäkään halunnut miestä (enkä naistakaan, olen hetero) ja kaikki hänen ehdokkaansa olivat niin kaukana siitä, millaisen kanssa haluaisin olla, että alta pois. Lisäksi hän puhui asioistani kaikille ja myös hän oli koko ajan holhoamassa minua. En tiedä, mikä näillä kahdella oli, että minusta piti tehdä joku nukke tai lapsi, jota pitää hollata koko ajan. En ole koskaan itse käyttäytynyt siten, että kaipaisin jotain holhoamista.
Oletteko vielä kavereita? Kuulostaa kamalalta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen että minä olin kolmas pyörä kerran kun "Suvi" kutsui tapailemansa miehen ulos kanssamme ja jutteli ja pussaili tämän kanssa. Ja minä en saanut lähettää tekstiviestejä. Ha!
Kyllä, olen ottanut etäisyyttä viimeisen kuukauden ajan ja aion ottaa vielä enemmän. Kaikki mitä sanotte aikuistumisesta ja rajoista pitää paikkansa. Tutustuin molempiin elämäni kriisikohdassa, eronneena minulle uudella paikkakunnalla, joten olin aika hukassa.
Seuraavaksi valitsisin tarkemmin. Pääsin myös miessuhteissa uudelle tasolle kun vain olin tietoinen, mikä ei ollut ok ja mitä oikeasti haluan.Aloitko mustasukkaisena erottaa pussailijoita?
Kukaan ihminen ei halua istua kolmantena seurassa, jossa kaksi pussailee ja muhinoi... peruskäytöstavat näyttävät unohtuneen täysin.
Hyi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samanlainen kaveri. Hän tiuskii minulle aina ja syyttää minua jos hänellä on nälkäkiukku ja väsymys. Miten en joutuisi vihojen kohteeksi?
Ajattele mielessäsi "EI! Tämä tunne ei kuulu minulle!" Ja laita mentaalinen kilpi ympärille ja kuvittele miten vihaenergia kimpoaa takaisin bumerangin lailla sille jolle viha kuuluu.
Mistä opit tämän? Toimiiko oikeasti?
Onko tällaisesta metodista kirjallisuutta?
Vierailija kirjoitti:
https://personalityhacker.com/3-mistakes-infjs-make-in-relationships-an…
Hyvä linkki, mutta voisitko laittaa omin sanoin miten tämä soveltuu tähän tilanteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://personalityhacker.com/3-mistakes-infjs-make-in-relationships-an…
Hyvä linkki, mutta voisitko laittaa omin sanoin miten tämä soveltuu tähän tilanteeseen?
Kai ap on tuollainen introvertti?
Noh noh, niele ylpeytesi ja egosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos kokeilisit erakoitumisen sijasta verbaalisesti avautua?
Sanoisit kaverillesi, että joo en oo nyt pitkään aikaan järkännyt mitään konserttijuttuja, kun tuntuu että konsertti-innostus on vähän päässyt laantumaan. Ja että toki jos hänellä on hyviä ideoita, niin aina sopii ehdotella. Siis vähän heittäisit palloa hänelle. Ja voisit hyvin lisätä, että toki olisi kiva tavata - kelpaisiko ihan vaan juttutuokio teekupposen äärellä.
Sitten katselet, miten kaverisi suhtautuu asiaan. Parhaassa tapauksessa teillä voisi jopa olla kivaa teekupposen ääressä. Ehkä näin onnellisesti ei käy - mutta parempi selvittää asia kuin yksipuolisesti erakoitua ja katkeroitua.
Muutenkaan ihmisten yksittäisiä sanomisia ei kannata ottaa ihan niin tosissaan - ne ovat monesti tilannesidonnaisia. Toki jos ihminen on jatkuvasti ilkeä tms, ystävyyssuhde on tullut tiensä päähän. Mutta oletan, että teillä kuitenkin on ensisijaisesti mukavaa yhdessä, kun kuitenkin olette pitkään henganneet yhdessä.
On tosiaan epäkohteliasta olla toisen seurassa pitkään puhelimella, mutta hyvin voit hetken vierailun aikana viestitellä. Kaverisi kommenttiin viestittelystä voit vaikka vastata, että äläpäs nyt ole noin malttamaton, tämä on tärkeää ja vie vain hetken. Tai vastavuoroisesti voit sanoa kaverillesi, että jokos se puhelin joutaisi pois kun minä kaipaisin juttuseuraa.
Neuvoisin siis kokeilemaan sellaista, että ikäväksi kokemasi kommentin jälkeen jatkat vaan juttua hyväntuulisesti ja provosoitumatta, sen sijaan että jäänyt tilanteessa ja mietit asiaa. Parhaimmillaan se voi muuttaa elämääsi, ja joka tapauksessa se on mielestäni kokeilemisen arvoinen juttu.
Minä puolestani veikkaan, että kyseiset kaverit kaikkoavat heti jos AP ilmaisee olevansa yksilö jolla on omia ajatuksia eikä mikään sätkynukke. Kaverit ovat saaneet jotain tyydytystä kun joku mukaili heidän omituisia oikkujaan. Muutos laittaisi heidät näkemään oman käytöksensä ja kuulostaa etteivät he kestäisi sitä. Eli hyvä keino karkottaa heidät!
Minä uskon myös näin, ja omasta kokemuksestani voin sanoa että tuollaiset kontrolloivat ja hyväksikäyttävät ihmiset katoavat heti kun heidän "narcissistic supply" voimaantuu ja alkaa laittaa rajoja. "The only people who get upset about you setting boundaries are the ones who were benefiting from you having none."
Toivoa sopii!