Kontrollointi kaverisuhteissa
Olen introvertti jonka on hankala avautua uusille ihmisille ja minulla on erittäin harvoja ystäviä (tuttuja toki on). Ystävyyssuhteeni näyttävät sitten luisuvan liian läheisiksi ja joudun jotenkin tossun alle. Mukailen ystävieni tarpeita ja pian se ahdistaa ja haluan katkaista välit kokonaan. Sitten erakoidun, nuolen haavojani ja sama kaava toistuu parin vuoden päästä.
Olen myös pohtinut, miten paljon kontrollia on 'normaalia' kaverisuhteissa, kun ihmiset näyttävät haluavan sellaista kaveruutta. Olenko vain niin introvertti erakko joka ei ole tottunut miten läheisissä suhteissa ollaan naisten kanssa. Miesten kanssa ei ole ollut tällaista ongelmaa kavereina ja parisuhteissa olen ollut enemmänkin etäinen kuin liian kontrolloiva tai kontrollin alla.
Esimerkiksi nyt olen ottanut etäisyyttä kahteen hyväksi luulemaani ystävään. Molemmat alkoivat odottaa ja lähes vaatia päivittäistä raportointia tekemisistäni, sanoivat olevansa mustasukkaisia kun aloin seurustella. Molemmat pyysivät minulta palveluksia.
Toisella, sanotaan henkilöllä Suvi, oli suunniteltu leikkaus joulun alla. Minä vein hänelle ruokaa ja autoin vessaan, kannoin hänelle ympäri kaupunkia uusia erityiskenkiä ja tein palveluksia. Terveenä ollessaan Suvi on ekstovertti joka haluaa esim. deittikumppaniensa järjestävän hänelle elämyksiä. Nyt kuulemma en tarpeeksi innokkaasti ole hänen ystävänsä kun en ole järjestänyt mitään keikkoja tai teatteria pitkään aikaan. Minulle inrtoverttina riittäisi teen juominen ja oleminen. Ystävyyden siis pitäisi stimuloida hänen elämyksenkaipuutaan.
Hän myös perusti yrityksen vasta ja yhdessä vaiheessa hän ei kysynyt mitä minulle kuuluu vaan "mitä mieltä olet nettisivustani/artikkelistani/mainoksestani". Autoin häntä yhden työkeikan kanssa, mutta en kuulemma ollut tarpeeksi innokkaasti mukana. En ollutkaan, koska se oli HÄNEN juttu, ei minun.
Lisäksi minun pitäisi aina juosta hänen tarpeiden mukaan. Esimerkiksi minulla on hänen avaimensa vielä nytkin joulukuusta, koska kastelin Suvin kukkia sairaalahoidon aikana ja hän halusi että pidän avaimen varalta. Kerran hän samana päivänä sanoi "Hei, tuletko illalla tanssitunnille? Haluan nähdä sinua---ja tarvitsen avaimeni kun minulle tulee vieras". Hän ei ollut halunnut nähdä minua ennen kuin hän tarvitsi jotakin... En mennyt, mutta kieltäytyminen saa hänessä aikaan marttyyrireaktion.
Hän oli mustasukkainen kun aloin seurustella. Kerran hänen luonaan hän nukahti sohvalle elokuvan aikana ja sillä aikaa tekstasin miesystävälleni. Kun hän heräsi, hän sanoi "kenelle tekstaat? Arvasin! Aina kun viesteilet hänelle, muutut poissaolevaksi. Ole läsnä MINUN kanssani! Minulla olisi muutakin tekemistä jos aiot vain tekstata". Tämä oli siis pari minuuttia koko päivän aikana.. Ja aina kun olen hänen kanssaan, hän kirjoittaa työsähköposteja, tekee mainoksiaan, WhatsAppaa kavereille...
Minun pitäisi kuulemma aktiivisemmin raportoida Suville elämästäni.
Toinen kaverini, sanotaan Saara, on jotenkin luikerrellut elämääni FB:n chatissa niin, että on vaatinut vastaamaan heti ja loukkaantunut jos en ole tavoitettavissa. Tuntuu että hänkin on halunnut juoksuttaa minua, esimerkiksi hänellä on ollut kriisi ja minun on pitänyt soittaa hänelle HETI. Hän myös muuttuu vaativaksi, jos otan omaa aikaa.
Saarakin on sanonut olevansa mustasukkainen seurustelustani, koska "hän ei saa enää huomiota".
Itse en mielestäni ole VAATINUT heiltä yhteydenpitoa jos he eivät ole olleet yhteydessä. Osaan antaa tilaa.
Onko tällainen normaalia aikuisten kaverien käytöstä? Kuuluuko kontrolli kaverisuhteisiin?
Kommentit (160)
Lapsellisia ja kontrolloivia ihmisiä olet päästänyt lähellesi. Miksi?
Vaikka olisit introvertti, ei sinun tarvitse sietää tuollaista pskaa.
Minä vetäydyn heti, jos joku ystävä kuvittelee pystyvänsä määräilemään minua.
Lopeta miettimästä suuttuuko ystäväsi vai ei, ja toimi omien tuntojesi mukaan. Olet jo sen ikäinen, että kannattaisi vihdoin osata vetää raja siihen millainen käytös on ok ystävältä. Nuo mainitsemasi tarinat eivät ole ok, ihan outoa että joku edes kuvittelee niin. Ihmiset tunnistavat helposti kiltin ihmisen, ja kilttejä ihmisiä on helppo käyttää hyväkseen. Joskus kiltinkin ihmisen on opittava olemaan töykeä, jos tilanne sen vaatii. Pskoille ihmisille ei tarvitse olla kiva, tiesitkö sen?
Ei ole normaalia. Itse lopetin yhteydenpidon tuollaiseen kaveriin. Hänen kanssaan ollessa kaiken huomion piti olla aina hänessä, loukkaantui esim. jos olimme viihteellä ja joku mies tuli juttelemaan minulle, ei hänelle. Seurasi mykkäkoulu ja naama koko loppuillan nurinpäin. Aina piti miettiä miten on. Olimme ystäviä useita vuosia ja aika pitkään katselin esim. Sitä, että arvosteli jokaisen tapailemani miehen ulkonäön kun ensiksi itse vaatimalla vaati saada nähdä kuvan. Ja piilov*ttumaisia kommentteja tuli joka käänteessä. Kuitenkin itselleen vaati aivan erilaista kohtelua. Kannattaa ihan suosiolla jättää tuollaiset ihmiset pois elämästä. Nykyisin itselläni on ystäviä, joiden kanssa ei mitään ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Pahemman laatuisilta läheisriippuvaisilta kuullostavat nuo sinun kaverit. Terapia tekisi heille hyvää.
Yleensä läheisriippuvaiseksi sanotaan kai sitä joka roikkuu kuviossa vaikka häntä kohdeltaisiin väärin. Sitä on joskus sanottu myös ohutnahkaiseksi narsismiksi eli vastakappaleeksi paksunahkaiselle narsistille, joka odottaa muiden toimivan omaksi edukseen.
Tässä nyt ei ehkä ole kyse täysnarsismista mutta outoutta kuvaa se miksi kaksi muuta eivät ole kavereita päikseen eli ap:lla on se ominaisuus jota huomionhakuiset tyypit tarvitsee.
Ap tee jämäkkyysharjoituksia. Opettele pitämään rajasi.
Se että passaa muita liikaa ei ole hyväksi heille itselleenkään. Joskus toisen liika passaaminen voi vaan pahentaa heidän narsistisia taipumuksiaan.
Tosin siitä ei tietenkään voi syyttää ihmistä joka osaa ajatella reilusti vaan ainoastaan narsistin omaa pahuutta ja laiskuutta.
Vetäkää näille tyypeille rajat.
En tiedä
Sairaita yksilöitä on paljon ja niiden seuraan ajautuu aivan liian helposti
Pitää vain yrittää pitää ne rajat eli erakoitua
Niin, Suvi ja Saara ei tulisi toimeen koska kumpikin yrittäisi määrätä toistaan. Pahempi toistaan kumpikin on!
Vierailija kirjoitti:
Naisten välinen ystävyys on upeaa.
Todella ihanaa!
Vierailija kirjoitti:
Millainen on normaalia kontrollia ja yhteydenpitoa?
Terveissä suhteissa ei ole minkäänlaista kontrollia. Terveet suhteet ei perustu vastakkainasetteluun. Erilliset yksilöt elävät yksilöiden elämää joukossa muiden kanssa.
Valitettavasti on aivan totta että jos ei pidä puoliaan, vetää juuri näitä toisella tavalla sairaita puoleensa.
Voi rakkaat opetelkaa jämäkkyys.Tehkää jämäkkyys harjoituksia. googlaa assertiivisuus.
Huomattakoon että muita hyväksikäyttävät eivät kykene muuttumaan, mutta liian kiltit pystyvät. Valitettavasti on meidän kilttien tehtävä laittaa rajat itsellemme suojaksi, sekä rajat ettei toiset tee pahaa meille.
Valitettavasti se on meidän tehtävämme. Nykyään voi jo paljon etsiä tietoa netistä. Jokaisella on paitsi oikeus myös velvollisuus suojella itseään.
Vierailija kirjoitti:
Naisten välinen ystävyys on upeaa.
Ei kaikki naiset ole tuollaisia
Tuli mieleen että minä olin kolmas pyörä kerran kun "Suvi" kutsui tapailemansa miehen ulos kanssamme ja jutteli ja pussaili tämän kanssa. Ja minä en saanut lähettää tekstiviestejä. Ha!
Kyllä, olen ottanut etäisyyttä viimeisen kuukauden ajan ja aion ottaa vielä enemmän. Kaikki mitä sanotte aikuistumisesta ja rajoista pitää paikkansa. Tutustuin molempiin elämäni kriisikohdassa, eronneena minulle uudella paikkakunnalla, joten olin aika hukassa.
Seuraavaksi valitsisin tarkemmin. Pääsin myös miessuhteissa uudelle tasolle kun vain olin tietoinen, mikä ei ollut ok ja mitä oikeasti haluan.
Kyseessä on siis elämänvaihekaverit, kriisikaverit?
Ja niin minkä takia kavereille pitäisi raportoida joka päivä ja jokaikinen liikku??
Vierailija kirjoitti:
Ja niin minkä takia kavereille pitäisi raportoida joka päivä ja jokaikinen liikku??
Kontrollin vuoksi
Asioiden oikean laidan näkee usein vasta kun tilanteeseen on hieman henkistä etäisyyttä. Näyttää, että olet alkanut herätä tilanteeseen ja se on ensimmäinen askel tietoisuuden tiellä. Nyt kun näet kavereidesi käytöksen, voit valita reagoida ja vastata toisin.
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen että minä olin kolmas pyörä kerran kun "Suvi" kutsui tapailemansa miehen ulos kanssamme ja jutteli ja pussaili tämän kanssa. Ja minä en saanut lähettää tekstiviestejä. Ha!
Kyllä, olen ottanut etäisyyttä viimeisen kuukauden ajan ja aion ottaa vielä enemmän. Kaikki mitä sanotte aikuistumisesta ja rajoista pitää paikkansa. Tutustuin molempiin elämäni kriisikohdassa, eronneena minulle uudella paikkakunnalla, joten olin aika hukassa.
Seuraavaksi valitsisin tarkemmin. Pääsin myös miessuhteissa uudelle tasolle kun vain olin tietoinen, mikä ei ollut ok ja mitä oikeasti haluan.
Aloitko mustasukkaisena erottaa pussailijoita?
Tämä olisi voinut olla mun kirjoittama. Täysin samoja fiiliksiä. Olen vasta aikuisiällä tajunnut, että olen tietyllä tapaa aikamoinen miellyttäjäluonne. Ennemmin olen satuttanut itseäni kuin ottanut esille kaltoinkohtelun. Tämä on jotenkin järkyttävää tajuta kolmekymppisenä. Kannattaa opetella itsekunniotusta ja sitä, että tärkeää on ettei anna kenenkään kävellä yli. Vaikka joku sitten loukkaantuukin tai suuttuu, niin kauan kuin kyse on "omien oikeuksien" puolustamisetsa, niin anna loukkaantua. Hyvin nopeasti tällaiset ihmissuhteet varmasti myös viilentyvät, kun huomaavat ettei saakaan sulta enää sitä mitä ovat hakeneet.
Mulla kans yks kaveri joka haluaa että kuuntelen häntä. Kun soittaa niin haluaa jutella heti, ei ymmärrä yhtään että olen vaikka nukuttamassa lasta tai kylässä jossain. Halusi lähteä risteilylle ja siellä alkoi huutaa kun otin kännykän (koko reissussa kerran laitoin viestiä lapsilleni) että mun pitää olla hänen kanssaan. Itse sitten meni juttelemaan miesten kanssa kahdeksi tunniksi ja jätti mut yksin. En jaksa nyt nähdä häntä vähään aikaan.
Mitäs jos kokeilisit erakoitumisen sijasta verbaalisesti avautua?
Sanoisit kaverillesi, että joo en oo nyt pitkään aikaan järkännyt mitään konserttijuttuja, kun tuntuu että konsertti-innostus on vähän päässyt laantumaan. Ja että toki jos hänellä on hyviä ideoita, niin aina sopii ehdotella. Siis vähän heittäisit palloa hänelle. Ja voisit hyvin lisätä, että toki olisi kiva tavata - kelpaisiko ihan vaan juttutuokio teekupposen äärellä.
Sitten katselet, miten kaverisi suhtautuu asiaan. Parhaassa tapauksessa teillä voisi jopa olla kivaa teekupposen ääressä. Ehkä näin onnellisesti ei käy - mutta parempi selvittää asia kuin yksipuolisesti erakoitua ja katkeroitua.
Muutenkaan ihmisten yksittäisiä sanomisia ei kannata ottaa ihan niin tosissaan - ne ovat monesti tilannesidonnaisia. Toki jos ihminen on jatkuvasti ilkeä tms, ystävyyssuhde on tullut tiensä päähän. Mutta oletan, että teillä kuitenkin on ensisijaisesti mukavaa yhdessä, kun kuitenkin olette pitkään henganneet yhdessä.
On tosiaan epäkohteliasta olla toisen seurassa pitkään puhelimella, mutta hyvin voit hetken vierailun aikana viestitellä. Kaverisi kommenttiin viestittelystä voit vaikka vastata, että äläpäs nyt ole noin malttamaton, tämä on tärkeää ja vie vain hetken. Tai vastavuoroisesti voit sanoa kaverillesi, että jokos se puhelin joutaisi pois kun minä kaipaisin juttuseuraa.
Neuvoisin siis kokeilemaan sellaista, että ikäväksi kokemasi kommentin jälkeen jatkat vaan juttua hyväntuulisesti ja provosoitumatta, sen sijaan että jäänyt tilanteessa ja mietit asiaa. Parhaimmillaan se voi muuttaa elämääsi, ja joka tapauksessa se on mielestäni kokeilemisen arvoinen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos kokeilisit erakoitumisen sijasta verbaalisesti avautua?
Sanoisit kaverillesi, että joo en oo nyt pitkään aikaan järkännyt mitään konserttijuttuja, kun tuntuu että konsertti-innostus on vähän päässyt laantumaan. Ja että toki jos hänellä on hyviä ideoita, niin aina sopii ehdotella. Siis vähän heittäisit palloa hänelle. Ja voisit hyvin lisätä, että toki olisi kiva tavata - kelpaisiko ihan vaan juttutuokio teekupposen äärellä.
Sitten katselet, miten kaverisi suhtautuu asiaan. Parhaassa tapauksessa teillä voisi jopa olla kivaa teekupposen ääressä. Ehkä näin onnellisesti ei käy - mutta parempi selvittää asia kuin yksipuolisesti erakoitua ja katkeroitua.
Muutenkaan ihmisten yksittäisiä sanomisia ei kannata ottaa ihan niin tosissaan - ne ovat monesti tilannesidonnaisia. Toki jos ihminen on jatkuvasti ilkeä tms, ystävyyssuhde on tullut tiensä päähän. Mutta oletan, että teillä kuitenkin on ensisijaisesti mukavaa yhdessä, kun kuitenkin olette pitkään henganneet yhdessä.
On tosiaan epäkohteliasta olla toisen seurassa pitkään puhelimella, mutta hyvin voit hetken vierailun aikana viestitellä. Kaverisi kommenttiin viestittelystä voit vaikka vastata, että äläpäs nyt ole noin malttamaton, tämä on tärkeää ja vie vain hetken. Tai vastavuoroisesti voit sanoa kaverillesi, että jokos se puhelin joutaisi pois kun minä kaipaisin juttuseuraa.
Neuvoisin siis kokeilemaan sellaista, että ikäväksi kokemasi kommentin jälkeen jatkat vaan juttua hyväntuulisesti ja provosoitumatta, sen sijaan että jäänyt tilanteessa ja mietit asiaa. Parhaimmillaan se voi muuttaa elämääsi, ja joka tapauksessa se on mielestäni kokeilemisen arvoinen juttu.
Tämä on hyvä. Av:lla pitäisi olla enemmän sinun kaltaisiasi kommentoijia.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos kokeilisit erakoitumisen sijasta verbaalisesti avautua?
Sanoisit kaverillesi, että joo en oo nyt pitkään aikaan järkännyt mitään konserttijuttuja, kun tuntuu että konsertti-innostus on vähän päässyt laantumaan. Ja että toki jos hänellä on hyviä ideoita, niin aina sopii ehdotella. Siis vähän heittäisit palloa hänelle. Ja voisit hyvin lisätä, että toki olisi kiva tavata - kelpaisiko ihan vaan juttutuokio teekupposen äärellä.
Sitten katselet, miten kaverisi suhtautuu asiaan. Parhaassa tapauksessa teillä voisi jopa olla kivaa teekupposen ääressä. Ehkä näin onnellisesti ei käy - mutta parempi selvittää asia kuin yksipuolisesti erakoitua ja katkeroitua.
Muutenkaan ihmisten yksittäisiä sanomisia ei kannata ottaa ihan niin tosissaan - ne ovat monesti tilannesidonnaisia. Toki jos ihminen on jatkuvasti ilkeä tms, ystävyyssuhde on tullut tiensä päähän. Mutta oletan, että teillä kuitenkin on ensisijaisesti mukavaa yhdessä, kun kuitenkin olette pitkään henganneet yhdessä.
On tosiaan epäkohteliasta olla toisen seurassa pitkään puhelimella, mutta hyvin voit hetken vierailun aikana viestitellä. Kaverisi kommenttiin viestittelystä voit vaikka vastata, että äläpäs nyt ole noin malttamaton, tämä on tärkeää ja vie vain hetken. Tai vastavuoroisesti voit sanoa kaverillesi, että jokos se puhelin joutaisi pois kun minä kaipaisin juttuseuraa.
Neuvoisin siis kokeilemaan sellaista, että ikäväksi kokemasi kommentin jälkeen jatkat vaan juttua hyväntuulisesti ja provosoitumatta, sen sijaan että jäänyt tilanteessa ja mietit asiaa. Parhaimmillaan se voi muuttaa elämääsi, ja joka tapauksessa se on mielestäni kokeilemisen arvoinen juttu.
Minä puolestani veikkaan, että kyseiset kaverit kaikkoavat heti jos AP ilmaisee olevansa yksilö jolla on omia ajatuksia eikä mikään sätkynukke. Kaverit ovat saaneet jotain tyydytystä kun joku mukaili heidän omituisia oikkujaan. Muutos laittaisi heidät näkemään oman käytöksensä ja kuulostaa etteivät he kestäisi sitä. Eli hyvä keino karkottaa heidät!
Sinun pitää vaan oikeasti "aikuistua", ja opetella laittamaan rajat ihmissuhteille. Parasta on olla jonkin aikaa ihan yksin, ja vahvistaa omaa itsetuntoa. Saatat olla myös erityisherkkä, ja siksi kaikki tunteet tuntuu vahvemmilta. Varsinkin erityisherkän pitää opetella pitämään myös kaverisuhteissa rajat, lopettaa myötäileminen ja miellyttäminen, ja opetella vahvaksi ja lujaksi. Sitten kun olet vahva ja luja, ja pystyt sanomaan tilanteessa kuin tilanteessa EI, niin voit taas löytää uusiakin tuttavuuksia. Miksi edelleen haluat ja miten edes jaksat yrittää miellyttää muita? Tuollaiset ystävyydet vievät sinulta vain energiaa, ja törmäät samoihin ongelmiin aina uudestaan jos et opi pitämään puoliasi. Aina voi ja SAA sanoa ei. Ei, minulle ei nyt sovi. Ei, minua ei nyt kiinnosta. Ei, minä en nyt tule auttamaan sinun projektiasi. Jne.