Lue keskustelun säännöt.
Kontrollointi kaverisuhteissa
01.06.2019 |
Olen introvertti jonka on hankala avautua uusille ihmisille ja minulla on erittäin harvoja ystäviä (tuttuja toki on). Ystävyyssuhteeni näyttävät sitten luisuvan liian läheisiksi ja joudun jotenkin tossun alle. Mukailen ystävieni tarpeita ja pian se ahdistaa ja haluan katkaista välit kokonaan. Sitten erakoidun, nuolen haavojani ja sama kaava toistuu parin vuoden päästä.
Olen myös pohtinut, miten paljon kontrollia on 'normaalia' kaverisuhteissa, kun ihmiset näyttävät haluavan sellaista kaveruutta. Olenko vain niin introvertti erakko joka ei ole tottunut miten läheisissä suhteissa ollaan naisten kanssa. Miesten kanssa ei ole ollut tällaista ongelmaa kavereina ja parisuhteissa olen ollut enemmänkin etäinen kuin liian kontrolloiva tai kontrollin alla.
Esimerkiksi nyt olen ottanut etäisyyttä kahteen hyväksi luulemaani ystävään. Molemmat alkoivat odottaa ja lähes vaatia päivittäistä raportointia tekemisistäni, sanoivat olevansa mustasukkaisia kun aloin seurustella. Molemmat pyysivät minulta palveluksia.
Toisella, sanotaan henkilöllä Suvi, oli suunniteltu leikkaus joulun alla. Minä vein hänelle ruokaa ja autoin vessaan, kannoin hänelle ympäri kaupunkia uusia erityiskenkiä ja tein palveluksia. Terveenä ollessaan Suvi on ekstovertti joka haluaa esim. deittikumppaniensa järjestävän hänelle elämyksiä. Nyt kuulemma en tarpeeksi innokkaasti ole hänen ystävänsä kun en ole järjestänyt mitään keikkoja tai teatteria pitkään aikaan. Minulle inrtoverttina riittäisi teen juominen ja oleminen. Ystävyyden siis pitäisi stimuloida hänen elämyksenkaipuutaan.
Hän myös perusti yrityksen vasta ja yhdessä vaiheessa hän ei kysynyt mitä minulle kuuluu vaan "mitä mieltä olet nettisivustani/artikkelistani/mainoksestani". Autoin häntä yhden työkeikan kanssa, mutta en kuulemma ollut tarpeeksi innokkaasti mukana. En ollutkaan, koska se oli HÄNEN juttu, ei minun.
Lisäksi minun pitäisi aina juosta hänen tarpeiden mukaan. Esimerkiksi minulla on hänen avaimensa vielä nytkin joulukuusta, koska kastelin Suvin kukkia sairaalahoidon aikana ja hän halusi että pidän avaimen varalta. Kerran hän samana päivänä sanoi "Hei, tuletko illalla tanssitunnille? Haluan nähdä sinua---ja tarvitsen avaimeni kun minulle tulee vieras". Hän ei ollut halunnut nähdä minua ennen kuin hän tarvitsi jotakin... En mennyt, mutta kieltäytyminen saa hänessä aikaan marttyyrireaktion.
Hän oli mustasukkainen kun aloin seurustella. Kerran hänen luonaan hän nukahti sohvalle elokuvan aikana ja sillä aikaa tekstasin miesystävälleni. Kun hän heräsi, hän sanoi "kenelle tekstaat? Arvasin! Aina kun viesteilet hänelle, muutut poissaolevaksi. Ole läsnä MINUN kanssani! Minulla olisi muutakin tekemistä jos aiot vain tekstata". Tämä oli siis pari minuuttia koko päivän aikana.. Ja aina kun olen hänen kanssaan, hän kirjoittaa työsähköposteja, tekee mainoksiaan, WhatsAppaa kavereille...
Minun pitäisi kuulemma aktiivisemmin raportoida Suville elämästäni.
Toinen kaverini, sanotaan Saara, on jotenkin luikerrellut elämääni FB:n chatissa niin, että on vaatinut vastaamaan heti ja loukkaantunut jos en ole tavoitettavissa. Tuntuu että hänkin on halunnut juoksuttaa minua, esimerkiksi hänellä on ollut kriisi ja minun on pitänyt soittaa hänelle HETI. Hän myös muuttuu vaativaksi, jos otan omaa aikaa.
Saarakin on sanonut olevansa mustasukkainen seurustelustani, koska "hän ei saa enää huomiota".
Itse en mielestäni ole VAATINUT heiltä yhteydenpitoa jos he eivät ole olleet yhteydessä. Osaan antaa tilaa.
Onko tällainen normaalia aikuisten kaverien käytöstä? Kuuluuko kontrolli kaverisuhteisiin?
Kommentit (160)
Aiotko pitää yllä yhteyttä väkisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä ongelmaa koska minulle ei koskaan kukaan sanelisi mitä saan tehdä ja mitä en.
Toisaalta jotkut ihmiset eivät kestä sitä totuutta, ja sen sanomisesta suoraan koituu enemmän draamaa. Olen itse liian kiltti ja kokemuksesta voin kertoa että monesti ollut samankaltaisessa tilanteessa, ja joka kerta kun olen sanonut asiasta suoraan, siitä seurasi vain enemmän turhautumista itselleni, koska sellaiset ihmiset eivät näe omassa käytöksessään mitään vikaa, vaikka heille kuinka nätisti siitä sanottaisiin.. Ja ap:n "kaverit" kuulostavat juuri sen kaltaisilta ihmisiltä...
Jos et aio pitää yhteyttä, mitä hyötyä ongelmien suoraan sanomisesta on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on yksi vähän samanlainen kaveri. Hän saattaa sanoa vaikkapa 2 viikkoa ennen joulua että "anna mulle mun joululahja nyt". No en anna, kun ei ole joulu..? "Niin mutta kun mä haluan lahjan nyt, niin sä voisit antaa sen."
Hän siis haluaa kontrolloida minun lahjan antoani, eikä niin että odottaisi innostuneena mitähän ystäväni ostaa minulle, minullakin on hänelle ihana lahja. (huom. Olemme yli kolmekymppisiä ja lahjat on tyyliä kirja ja suklaata).
Olen vain sanonut että jaa, ei ole nyt lahjaa antaa. En suostu tuollaiseen pompotteluun. Muuten mukava tyyppi eikä kontrolloi tekemisiäni tai tekstareitani tms.
Minun kaverini antoi pikkutarkan lahjalistan jouluksi ja syntymäpäiväkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun kaverini antoi pikkutarkan lahjalistan jouluksi ja syntymäpäiväkseen.
Minkä ikäinen? 4-v?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun kaverini antoi pikkutarkan lahjalistan jouluksi ja syntymäpäiväkseen.
Minkä ikäinen? 4-v?
Lähes 50 v! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun kaverini antoi pikkutarkan lahjalistan jouluksi ja syntymäpäiväkseen.
Minkä ikäinen? 4-v?
Lähes 50 v! :D
:D :D :D
!!!!!
Sano, ettet halua enää olla tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joudut vatvomaan asioita jos selittelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeellistä uhrautumista. Kiltit, satsaamisenhaluiset ihmiset antavat joka random-maneetin kiinnittyä itseensä ja sitten valittavat asiasta. Kilttien ihmisten pitäisi mennä vaikka nyrkkeilytunnille (tai mihin tahansa mikä antaa jotain tajua siitä, että omat rajat on pidettävä). Olen itse ollut tällainen uhrautuja ja ihmettelen jälkeenpäin mikä ihme oikein minussa on ollut että tällaista naurettavuutta oikein pitää yllä vuosia ja taivastelee muillekin. Ihan helppo juttu. Loiset heitetään h*lvettiin elämästä ja paremmat yksilöt pidetään elämässä. Jos jälkimmäisiä ei juuri nyt näy, satsataan omiin mielenkiinnon kohteisiin (toivottavasti sinulla on näitä, ap) ja kehitellään sitten siitä omaa elämää.
Minulla oli erikoisia tuttavia, joiden elämä oli kiinni minun tunnetiloistani. Jos minulla ei ollut kivaa niin ei heilläkään ollut. Heillä ei tosiaan ollut hauskaa jos minä en nauranut mukana jollekin asialle. Aloin ahdistua pahoin heidän seurassaan. Koin järkyttävää ahdistusta ja painostusta heidän läheisyydessään. Tila loppui kesken.
Heidän olonsa huononi milloin mistäkin. En ymmärrä miksi vietin senkin verran aikaa heidän kanssaan myöhempinä aikoina.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ihan normaalilta kaverisuhteelta kuulosta. Toki on erilaisia ihmisiä, toiset ovat hallitsevampia kuin toiset, ja monesti ihan luontevastikin ihmiset asettuvat rooleihin ihmissuhteissaan - esimerkiksi minä itse olen aika mukautuvainen ja kiltti kavereilleni. Silti jossakin on mentävä raja, ja minullakin se on parin kaverin kanssa tullut vastaan - olen sanonut asiasta suht tiukasti ja ottanut etäisyyttä. Toinen tällainen oli vanha ystäväni, joka otti jonkinlaisen holhoojan roolin suhteeni. Hän kertoi ihmisille, mistä minä pidän ja mistä en tyyliin "Leena ei tykkää vahvasta kahvista, hän haluaa suklaakakkua, ei juustokakkua, hän ei halua punaviiniä vaan valkkaria, ei Leenalle enää - hänellä nousee niin helposti päähän, ei - hän ei halua jutella sinulle..." ja kaikki päin mäntyä. Kerran hän jopa antoi puolestani palautetta ravintolalle, kun olin onneton mennyt mainitsemaan sangen mainiosta ruuasta, että ehkä vähän olisi voinut olla enemmän maustetta. Jokin kontrollointi hänellä vaan iski päälle varsinkin, jos oltiin hänen kavereittensa seurassa. Ihan kuin olisin joku lapsi tai esine. Ärsytti.
Toinen katsoi asiakseen hommata minulle miehen, ja hän tiesi täsmälleen, millaisen miehen haluan. Just. No, en ensinnäkään halunnut miestä (enkä naistakaan, olen hetero) ja kaikki hänen ehdokkaansa olivat niin kaukana siitä, millaisen kanssa haluaisin olla, että alta pois. Lisäksi hän puhui asioistani kaikille ja myös hän oli koko ajan holhoamassa minua. En tiedä, mikä näillä kahdella oli, että minusta piti tehdä joku nukke tai lapsi, jota pitää hollata koko ajan. En ole koskaan itse käyttäytynyt siten, että kaipaisin jotain holhoamista.
Siis tämähän on ihan sairasta käytöstä, mitä ihmettä?
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellistä uhrautumista. Kiltit, satsaamisenhaluiset ihmiset antavat joka random-maneetin kiinnittyä itseensä ja sitten valittavat asiasta. Kilttien ihmisten pitäisi mennä vaikka nyrkkeilytunnille (tai mihin tahansa mikä antaa jotain tajua siitä, että omat rajat on pidettävä). Olen itse ollut tällainen uhrautuja ja ihmettelen jälkeenpäin mikä ihme oikein minussa on ollut että tällaista naurettavuutta oikein pitää yllä vuosia ja taivastelee muillekin. Ihan helppo juttu. Loiset heitetään h*lvettiin elämästä ja paremmat yksilöt pidetään elämässä. Jos jälkimmäisiä ei juuri nyt näy, satsataan omiin mielenkiinnon kohteisiin (toivottavasti sinulla on näitä, ap) ja kehitellään sitten siitä omaa elämää.
Tämä on kyllä todella hyvä neuvo.
Jos et aio pitää yhteyttä, voithan sanoa niin?