Lue keskustelun säännöt.
Olenko yli herkkä jos koin tämän vääräksi ja minua hieman alentavaksi? (miehen veljen ylppärit ja ilmainen työnteko)
31.05.2019 |
Eli miehelläni on kaksi veljeä jolla on eri äiti kun miehelläni. Toisella näistä on ylioppilasjuhlat huomenna ja ne järjestetään veljen äidin luona jonka kanssa en ole juurikaan ollut missään tekemissä enkä laske häntä millään tasolla perhepiiriin ja tuskin hänkään minua(minä olen 22 ja mies 24 tähän väliin jos joku miettii). No tämä veljen äiti on tosi pitkään painostanut että mieheni kuvaisi juhlat "ettei tarvitse mitään kallista valokuvaajaa palkata" minun ja miehen mielestä toi oli jo hieman erikoista varsinkin kun eivät suostu sitten miehelleni mitään maksamaan. Toisaalta se voisi olla ylppärilahja hänelle ja onhan hän tämän veli. No mutta nyt eilen tämä äiti oli saanut päähänpiston että mähän voisin tarjoilla siellä ja jäädä tiskaamaan juhlien jälkeen ja tästäkään ei rahaa tarvitsisi kuulemman maksaa. Mulla meinasi mennä kahvi väärään kurkkuun kun kuulin että ihan tosissaan ehdottivat että tulisin sinne ilmaiseksi palvelusväeksi varsinkin kun en edes tätä äitiä tunne ja miehelläni on nuorempi veli joka voisi tämän hoitaa ihan hyvin. Tiedän että se ei ole tyhmä joka pyytää mutta silti koko toi asetelma että miehen veljen äiti näkee että minä naisena olen jotenkin velvollinen auttamaan vaikka hänellä olisi tosiaan tämä toinen veli myös. Asia olisi eri jos siitä olisi sovittu jo viikkoja ennen tai kysyjä olisi mieheni isä joka taas kuuluu perhepiiriin ja on minullekkin tärkeä ihminen joten kysymys on asiallinen.
Mitä mieltä olette, olenko yli herkkä jos minusta toi oli tökeröä ja ehkä jopa seksististä?
Kommentit (281)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kieltäyisin kokonaan kuvaamasta ja tiskarin roolista. Kävisin vain pistäytymässä. Kannattaa pysyä topakkana, sillä uskoisin äidin maanittelevan juhlissa jäämään ja tyrkkäävän essun käteen.
Kuvaamisen suhteen suostuisin vain, jos asianomainen, eli tämä ylioppilas pyytäisi kuvaamaan. Mutta jos vain äiti, niin en silloin missään tapauksessa, ellei maksa korvausta.
Niino tämän takia mietin mieheni kanssa että kannattaako mun edes tulla juhliin pitemmäksi aikaa kun 30min jos kerran siellä minut nähdään vain ilmaisena työvoimana. Mies vielä kysyy veljeltään että haluaako nämä kuvat lahjaksi ja jos haluaa niin sitten ottaa kuvat ja editoi ne. Sinäänsä harmi että asiat meni näin koska pidän mieheni veljestä ja olisin halunnut olla siellä juhlissa ajattelematta tälläisiä.
Miksi et voi ihan rehellisesti ja ystävällisesti kieltäytyä tuosta apulaisen ja tiskarin hommasta. Ja olla juhlissa vieraana vaikka viisi tuntia (saman ajan kuin miehesi) ihan kuten alunperin pitikin. Pitää uskaltaa sanoa kohteliaasti ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katsos kun miehet (edelleen, huoh) bondaa mukavasti sohvalla istuskellen ja maailman tapahtumista jutustellen (oikeasti juorutaan ja jauhetaan pskaa). Naiset bondaa keittiössä hiki otsalta ja selkää pitkin valuen, kiikuttaen kuppeja ja kahvipannuja tärkeille miehille.
Voih, tämän asenteen kun saisi kitkettyä...
Vierailija kirjoitti:
Mua nyppii tuo, että vain naisia pyydetään apuun. Itselleni kävi noin miehen serkun lakkiaisissa. Istuin mukavasti sohvalla sukulaisten keskellä ja yhtäkkiä miehen serkun äiti, jota en edes tuntenut, tuli pyytämään keittiöhommiin.
Samaan aikaan vieressäni istui mieheni (silloin vasta seurusteltiin), tämän veli ja joukko muitakin miespuolisia sukulaisia. Kuitenkin vain minut haluttiin tiskaamaan ja tarjoilemaan.
Tuossa jo yksi kommentoija veto että tämä tiskaaminen kuulemma on tapa päästä tutustumaan uuteen naiseen suvussa.
Vierailija kirjoitti:
Minun lakkiaisiini pyydettiin pikkusiskon 15-vuotias kaveri auttelemaan. Vähän hänelle maksettiin ja tyttö oli tyytyväinen muutenkin, kun pääsi siskoni kanssa juhliin mukaan. Itse olin tuntenut hänet vauvasta saakka, joten oli kiva, että hän oli paikalla osittain vieraana ja vähän myös apuna.
Minusta nää jutut onkin enemmä teinien juttuja kun parikymppisten. Parikymppisenä haluaa tuntea olonsa jo aikuiseksi ja tasavertaiseksi muiden juhlijoiden joukossa eikä palvelusväeksi tai apuriksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näköjään vanha talkoohenki on kadonnut. Tuollaisessa auttelussa on ideana, että voi myöhemmin pyytää vastapalvelusta. Ehkä ajatuksena on samalla tutustua suvun uuteen jäseneen vähän paremmin. Tietysti jos kokee pyydetyt asiat liian raskaina ja orjahommina voi kieltäytyä. Tosin se johtaa pohdintaan, kuinka kykenet aikanaan huolehtimaan oman perheesi juhlien järjestämisestä.
Viimeisestä lauseestasi sen verran, että eiköhän hänellä ole oma sukunsa, jolta pyytää apua. Miksi pyytäisi apua suvulta, johon ei edes koe kuuluvansa?
Palstalta saa usein lukea, miten harmillista on, kun ei ole enää yhteisöllisyyttä. Kukaan ei enää auta, ei ainakaan ilman rahallista korvausta. Eikä varsinkaan lyhyellä varoitusajalla. Tosiasia on, että suuri osa ihmisistä ei halua tai tarvitse yhteisöllisyyttä. Jos en tarvitse sinulta mitään, en myöskään anna sinulle mitään. Jos minulla on varaa palkata muuttofirma avukseni, en tule auttamaan sinuakaan muutossa. Jos minulla isovanhemmat tulevat lapsenvahdiksi joutuessani lähtemään yllättäen päivystykseen, en minä tule sinulle lapsenvahdiksi, jos sinä joudut lähtemään yllättäen päivystykseen. Ihmisellä, joka joko rahalla tai omilla tukiverkostoillaan saa tarvitsemansa avun, ei ole halua eikä tarvetta auttaa ketään sellaista, jolla ei ole rahaa maksaa avusta eikä tukiverkostoja. Monet lapsiperheet kokevat olevansa yksin, koska heillä ei ole tarjota toiselle lapsiperheelle mitään sellaista, mitä nämä tarvitsisivat. Tästä syystä tukiverkostottomien on varsin vaikeaa yrittää muodostaa tukiverkostoja.
On teillä kovat arvot. Eli ei voi vain auttaa väsynyttä pienen vauvan äitiä, kun kerran itse ei tarvitse apua. Ja tämä on röyhkeä hyväksikäyttäjä, jos pyytää keltään apua. Ei ihme jos nuoret perheet uupuu ja eroaa.
Joillekin, etenkin vanhemman polven naisille apuun pyytäminen on merkki arvostuksesta ja hyväksynnästä, että siinäpä on pystyvän oloinen ihminen, jolta hommat luistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kieltäyisin kokonaan kuvaamasta ja tiskarin roolista. Kävisin vain pistäytymässä. Kannattaa pysyä topakkana, sillä uskoisin äidin maanittelevan juhlissa jäämään ja tyrkkäävän essun käteen.
Kuvaamisen suhteen suostuisin vain, jos asianomainen, eli tämä ylioppilas pyytäisi kuvaamaan. Mutta jos vain äiti, niin en silloin missään tapauksessa, ellei maksa korvausta.
Niino tämän takia mietin mieheni kanssa että kannattaako mun edes tulla juhliin pitemmäksi aikaa kun 30min jos kerran siellä minut nähdään vain ilmaisena työvoimana. Mies vielä kysyy veljeltään että haluaako nämä kuvat lahjaksi ja jos haluaa niin sitten ottaa kuvat ja editoi ne. Sinäänsä harmi että asiat meni näin koska pidän mieheni veljestä ja olisin halunnut olla siellä juhlissa ajattelematta tälläisiä.
Miksi et voi ihan rehellisesti ja ystävällisesti kieltäytyä tuosta apulaisen ja tiskarin hommasta. Ja olla juhlissa vieraana vaikka viisi tuntia (saman ajan kuin miehesi) ihan kuten alunperin pitikin. Pitää uskaltaa sanoa kohteliaasti ei.
Itse kun kieltäydyin vastaavasti kun minut oli kutsuttu silloisen poikaystävän siskopuolen lapsen ristiäisiin (en tuntenut koko siskopuolta) niin minut kuitenkin patistettiin tiskaamaan ja taittelemaan koko päivä servettejä. Ihan samalla tavalla siis kävi että pari päivää ennen vaan miehen kautta sain tietää että minun pitäisi siellä sitten autella hänen äitipuolen kanssa vaikka aluksi olin ihan juhlavieraaksi kutsuttu. Itse siis menisin juuri lyhyeksi aikaa tai jättäisin menemättä kokonaan. Ei tarvitse olla ihmisten lähellä ketkä ei arvosta.
Vierailija kirjoitti:
Joillekin, etenkin vanhemman polven naisille apuun pyytäminen on merkki arvostuksesta ja hyväksynnästä, että siinäpä on pystyvän oloinen ihminen, jolta hommat luistaa.
Ilahtuuko vanhemman polven nainen, jos vastapalvelukseksi pojan velipuolen tyttöystävä pyytää häntä vastapalvelukseksi illaksi tiskaamaan ja sitten lopuksi siivoamaan, kun heillä on tuparit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kieltäyisin kokonaan kuvaamasta ja tiskarin roolista. Kävisin vain pistäytymässä. Kannattaa pysyä topakkana, sillä uskoisin äidin maanittelevan juhlissa jäämään ja tyrkkäävän essun käteen.
Kuvaamisen suhteen suostuisin vain, jos asianomainen, eli tämä ylioppilas pyytäisi kuvaamaan. Mutta jos vain äiti, niin en silloin missään tapauksessa, ellei maksa korvausta.
Niino tämän takia mietin mieheni kanssa että kannattaako mun edes tulla juhliin pitemmäksi aikaa kun 30min jos kerran siellä minut nähdään vain ilmaisena työvoimana. Mies vielä kysyy veljeltään että haluaako nämä kuvat lahjaksi ja jos haluaa niin sitten ottaa kuvat ja editoi ne. Sinäänsä harmi että asiat meni näin koska pidän mieheni veljestä ja olisin halunnut olla siellä juhlissa ajattelematta tälläisiä.
Miksi et voi ihan rehellisesti ja ystävällisesti kieltäytyä tuosta apulaisen ja tiskarin hommasta. Ja olla juhlissa vieraana vaikka viisi tuntia (saman ajan kuin miehesi) ihan kuten alunperin pitikin. Pitää uskaltaa sanoa kohteliaasti ei.
Itse kun kieltäydyin vastaavasti kun minut oli kutsuttu silloisen poikaystävän siskopuolen lapsen ristiäisiin (en tuntenut koko siskopuolta) niin minut kuitenkin patistettiin tiskaamaan ja taittelemaan koko päivä servettejä. Ihan samalla tavalla siis kävi että pari päivää ennen vaan miehen kautta sain tietää että minun pitäisi siellä sitten autella hänen äitipuolen kanssa vaikka aluksi olin ihan juhlavieraaksi kutsuttu. Itse siis menisin juuri lyhyeksi aikaa tai jättäisin menemättä kokonaan. Ei tarvitse olla ihmisten lähellä ketkä ei arvosta.
Sitten pitää vain uudelleen kieltäytyä kohteliaasti kun paikan päällä patistellaan. Ei kannata olla mikään tossu. Sanoo tiukasti mutta kohteliaasti suoraan että "ikävä kyllä joudun kieltäytymään, mutta varmasti esim. poikasti auttaa sinua että et joudu yksin tekemään" ja sitten kävelee vain pois siitä ja siirtyy toisen seurueen kanssa juttelemaan. Älä anna kävellä ylitsesi. Toki jos pyytäjä järjestää jonkun julkisen kohtauksen asiasta, niin kannattaa sitten poistua vain paikalta.
Vierailija kirjoitti:
Joillekin, etenkin vanhemman polven naisille apuun pyytäminen on merkki arvostuksesta ja hyväksynnästä, että siinäpä on pystyvän oloinen ihminen, jolta hommat luistaa.
Joo mutta nyt eletään 2019 lukua ja mitkään 70v Marjatan arvot ei ole mikään laki. Nykyään on sukupuolien välillä tasa-arvo ja valitettavasti keittiöhommat ei kuulu vain niille nuorille naisille. Miehetkin osaa keittää kahvia ja tiskata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää sama aloitus oli kans jodelissa? Vastasin sinnekin jo että älä suostu ja et suuttunut turhasta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopin suvussa on aivan itsestäänselvää, että kaikki lähisuvun naiset raatavat keittiössä päivänsankarin hyväksi. Aluksi luulin, että tämä työvelvollisuus koskee vain ihan lähipiiriä eli miehen siskoa ja minua, mutta kyllä vaan sinne keittiöön pelmahti myös anopin siskot ja siskontytöt. Niin, ja vastaavasti anopin siskontyttöjen juhlissa olen tiskannut keittiössä juhlien ajan, vaikka siis olen ollut siinä luulossa, että menen sinne vieraaksi. Heillä on siis tällainen (typerä) tapa, että lähipiiri auttaa kyselemättä.
Edelleen aloittaja ei ole edes sukua koko naiselle tai tälle "päivänsankarille" :D tai minusta edes millään tasolla missään vastuussa olemaan "suvun nainen" juhlissa.
Tämä on hyvä muistaa myöhemminkin, kun ollaan vaikka hankkimassa joululahjoja. Miehen veljen perheelle riittää, että ostavat lahjan vain aloittajan miehelle, aloittajalle ei tarvitse ostaa, koska hän ei ole sukua. Tai jos veli tarjoaa vaikka ravintolassa sapuskat, risteilyn tms ap:n miehelle, ap:lle ei tarvitse tarjota, koska ap ei ole sukua. Tai juhannuksen viettoon voi kutsua vain miehen eikä ap:tä, koska ap ei ole mitään sukua.
Ap:lle sanoisin, että et ylireagoi. Et vain ole tottunut siihen, että - varsinkaan uusperheissä - ihmiset auttaisivat toisiaan. Meillä autetaan puolin ja toisin. Tämä helpottaa jokaisen juhlien järjestämistä ja vähentää niistä aiheutuvaa stressiä. Joskus on itse auttamassa ja joskus saa muilta apua. Tiedän, ettei tällainen sovi kaikille.
Muistan hyvin ensimmäisen joulun, jolloin siskoni pojan tyttöystävä oli mukana. Oletin, että hän haluaa vain seurata sivusta, kun muu porukka vuosikymmenten rutiinilla kattaa pöydän, laittaa tarjottavat tarjoiluastioihin ja kantaa ne pöytään isolle porukalle. Mutta hän tulikin heti kysymään, mitä hän voisi tehdä. Olin ilahtunut, koska en todellakaan odottanut häneltä (palstalaisten mielestähän hän ei edes kuulu sukuun) osallistumista. Eihän hän ollut edes tavannut miehensä tätiä (minua) ja serkkuja (minun lapsiani) koskaan aikaisemmin. Hän kuitenkin halusi olla heti osa porukkaa eikä suvun ulkopuolinen. Tästä seurasi, että hän saattoi pyytää minua koiransa hoitajaksi lomareissujensa ajaksi (ja aika monta kertaa olinkin) ja myöhemmin, kun heillä oli jo lapsia, pyytää minua lapsenvahdiksi, hänen miehensä serkku toimii hänen lapsilleen joka vuosi joulupukkina jne.
Teet juuri niinkuin itse haluat. Ei ole miään pakko osallistua mihinkään, mihin et halua osallistua.
Tämä miehen veljien äiti ei edes osta miehelleni mitään jouluksi eivätkä enää ole musta edes mitenkää läheisiä kun ei ole yhdessä mieheni isän kanssa enää. Itselleni on myös tuttua uusiperhe arki koska äitini uusissa naimisissa.
En puhunutkaan veljen äidistä yhtään mitään vaan veljestä, jonka yo-juhlista on nyt kysymys. Jos miehen veli ei kerran ole ap:lle mitään sukua, ei tietenkään ap:kään ole miehensä veljelle mitään sukua.
Parikymppinen tyhjätasku ei nyt ostele lahjoja kenellekään. En ole ikinä odottanut yhtään lahjaa tai muistamista miehen veljiltä, heillä on lahjottavia ihan riittämiin muutenkin. Miten usein sinä saat lahjoja miehesi sisaruksilta? Mitä itse hankit heille?
Okei, eli aloittajalla ei ole tarkoituskaan olla kovin montaa vuotta miehensä kanssa. Veli kun ei ole kovin kauaa enää parikymppinen ja tuskin koko elämäänsäkään tyhjätasku. Tai sitten ilmeisesti heillä ei aikuisille edes hankita lahjoja. Meillä hankitaan ja joka vuosi olen saanut lahjan myös miehen sisaruksilta. Tavallisimmin aikuisten lahjat ovat kirjoja, tuoksuja, hyvää viiniä tms eli samoja juttuja, joita ostetaan omille sisaruksillekin. Aiempi kommenttini koski kuitenkin muitakin asioita kuin vain joululahjoja. Pointti siinä oli, että jos kerran ei kuulu sukuun, ei tarvitse kohdellakaan kuten sukulaista.
"Kun et silloin 20 vuotta sitten tiskannut minun ylppäreissä, niin saat maksaa ruokasi itse". Ettei vaan mene himpan yli tuo pitkävihaisuus?
Et nyt näytä tajuavan asiaa. Ei kyse ole jostain yksittäisestä jutusta kuten yksistä yo-juhlista vaan siitä, kuuluuko sukuun (ja pitääkö jatkossakaan kohdella kuin sukulaista) vai ei. Sukuun joko kuulutaan tai ei kuuluta, mutta ei voi päättää, että tässä asiassa kuulun sukuun, mutta tuossa asiassa taas en kuulu sukuun.
Eli suht tuoreelle tyttöystävälle pitää näyttää hänen paikkansa, että tulevaan sukuun ei tulla juhliin vieraaksi vaan palvelijaksi. Ties vaikka tyttöselle nousee päähän ja hän kuvittelee olevansa tasaveroinen toisten kanssa. Nuorten seurustelusuhteet ei aina kestä loppuikää, joten voi olla, että se tiskaajaksi pyydetty ei halua olla sen suvun kanssa missään tekemisissä.
Aloituksessa ap puhui miehestään eikä poikaystävästään, joten oletin suhteen olevan jo enemmän kuin tuore seurustelusuhde. Lisäksi aloituksessa miestäkin oli pyydetty avuksi, ei siis vain aloittajaa. Hän siis olisi tasaveroinen miehensä kanssa. Olet oikeassa siinä, ettei nuorten seurustelusuhteet aina kestä ja olen myös samaa mieltä siitä, ettei tuoreita tyttö- tai poikaystäviä ole järkevää pyytää avuksi yhtään mihinkään.
Valokuvaaminen on vähän mieluisempaa kyllä kun tiskaus eikä verrattavissa. Musta ihan yhtä tökeröä vaikka aloittaja olisi ollut tämän miehen kanssa yhdessä monia vuosia jos ei tätä juhlanjärjestäjää tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näköjään vanha talkoohenki on kadonnut. Tuollaisessa auttelussa on ideana, että voi myöhemmin pyytää vastapalvelusta. Ehkä ajatuksena on samalla tutustua suvun uuteen jäseneen vähän paremmin. Tietysti jos kokee pyydetyt asiat liian raskaina ja orjahommina voi kieltäytyä. Tosin se johtaa pohdintaan, kuinka kykenet aikanaan huolehtimaan oman perheesi juhlien järjestämisestä.
Viimeisestä lauseestasi sen verran, että eiköhän hänellä ole oma sukunsa, jolta pyytää apua. Miksi pyytäisi apua suvulta, johon ei edes koe kuuluvansa?
Palstalta saa usein lukea, miten harmillista on, kun ei ole enää yhteisöllisyyttä. Kukaan ei enää auta, ei ainakaan ilman rahallista korvausta. Eikä varsinkaan lyhyellä varoitusajalla. Tosiasia on, että suuri osa ihmisistä ei halua tai tarvitse yhteisöllisyyttä. Jos en tarvitse sinulta mitään, en myöskään anna sinulle mitään. Jos minulla on varaa palkata muuttofirma avukseni, en tule auttamaan sinuakaan muutossa. Jos minulla isovanhemmat tulevat lapsenvahdiksi joutuessani lähtemään yllättäen päivystykseen, en minä tule sinulle lapsenvahdiksi, jos sinä joudut lähtemään yllättäen päivystykseen. Ihmisellä, joka joko rahalla tai omilla tukiverkostoillaan saa tarvitsemansa avun, ei ole halua eikä tarvetta auttaa ketään sellaista, jolla ei ole rahaa maksaa avusta eikä tukiverkostoja. Monet lapsiperheet kokevat olevansa yksin, koska heillä ei ole tarjota toiselle lapsiperheelle mitään sellaista, mitä nämä tarvitsisivat. Tästä syystä tukiverkostottomien on varsin vaikeaa yrittää muodostaa tukiverkostoja.
On teillä kovat arvot. Eli ei voi vain auttaa väsynyttä pienen vauvan äitiä, kun kerran itse ei tarvitse apua. Ja tämä on röyhkeä hyväksikäyttäjä, jos pyytää keltään apua. Ei ihme jos nuoret perheet uupuu ja eroaa.
Monilla on. Minulla ei. Mulla on ystäviä, jotka eivät ole koskaan auttaneet mua (koska en tarvitse heidän apuaan), mutta joita minä olen auttanut paljonkin. Naapurini kanssa autetaan toisiamme talvisin lumien lapioimisessa, vaikka kumpikin pystyy ihan itsekin lapioimaan. Mutta kun nyt lapioi oman rivaripihansa, samalla menee naapurinkin piha. Olen auttanut välillä ihan tuntemattomiakin ja muutamasta on tullut uusia ystäviäni. Sukuun kuuluviksi olen aina laskenut myös sukulaisteni puolisotkin. Olisi hassua ajatellakin, että kaksilapsisesta perheestä vain kolme kuuluu sukuuni ja yksi on joku ulkopuolinen.
Edellisessä kommentissani toin esille, miten vaikeaa monen tukiverkostottoman on nykyisin muodostaa tukiverkostoja. Vastavuoroisuuden velvoite on niin kova, että yhä harvempi tekee enää mitään ihan vain hyvää hyvyyttään. Mulla on ikää sen verran paljon, että lapsuudessani ihmisten omakotitalotkin rakennettiin yleensä talkootyönä. Oli mukana sukulaisia, naapureita ja kylänmiehiä. Eikä häissäkään ollut pitopalvelua vaan talkoovoimin järjestettiin. Nämä ajat ovat takana, koska suuri osa ihmisistä ei enää tarvitse tällaista.
Samalla teemalla on ollut vastaavia "miksi minun pitää passata miehen suvun juhlissa, minun pitää pikemminkin tutustua ihmisiin"-aloituksia milloin mistäkin kissanristiäisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samalla teemalla on ollut vastaavia "miksi minun pitää passata miehen suvun juhlissa, minun pitää pikemminkin tutustua ihmisiin"-aloituksia milloin mistäkin kissanristiäisistä.
Lähinnä edellinen taisi olla miehen veljen lapsen ristiäiset :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lakkiaisiini pyydettiin pikkusiskon 15-vuotias kaveri auttelemaan. Vähän hänelle maksettiin ja tyttö oli tyytyväinen muutenkin, kun pääsi siskoni kanssa juhliin mukaan. Itse olin tuntenut hänet vauvasta saakka, joten oli kiva, että hän oli paikalla osittain vieraana ja vähän myös apuna.
Minusta nää jutut onkin enemmä teinien juttuja kun parikymppisten. Parikymppisenä haluaa tuntea olonsa jo aikuiseksi ja tasavertaiseksi muiden juhlijoiden joukossa eikä palvelusväeksi tai apuriksi.
Näin nelikymmpisen äidin näkökulmasta käsittämätön kommentti, se tiskaus ja tarjoilu ei lopu iän myötä vaan lisääntyy. Keijujenko luulit ne juhlat leipovan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lakkiaisiini pyydettiin pikkusiskon 15-vuotias kaveri auttelemaan. Vähän hänelle maksettiin ja tyttö oli tyytyväinen muutenkin, kun pääsi siskoni kanssa juhliin mukaan. Itse olin tuntenut hänet vauvasta saakka, joten oli kiva, että hän oli paikalla osittain vieraana ja vähän myös apuna.
Minusta nää jutut onkin enemmä teinien juttuja kun parikymppisten. Parikymppisenä haluaa tuntea olonsa jo aikuiseksi ja tasavertaiseksi muiden juhlijoiden joukossa eikä palvelusväeksi tai apuriksi.
Näin nelikymmpisen äidin näkökulmasta käsittämätön kommentti, se tiskaus ja tarjoilu ei lopu iän myötä vaan lisääntyy. Keijujenko luulit ne juhlat leipovan?
Sinä oletkin äiti etkä mikään aputyttö. Sun tehtäviin kuuluu se että järjestät lapsellesi juhlat ja jos et niistä yksin selviä niin toivottavasti et rupea ketään puoli tuntematonta parikymppistä naista ala siihen hommaan kyselemään vaan hoidat paikalle jonkun teinin tekemään työt parilla kympillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lakkiaisiini pyydettiin pikkusiskon 15-vuotias kaveri auttelemaan. Vähän hänelle maksettiin ja tyttö oli tyytyväinen muutenkin, kun pääsi siskoni kanssa juhliin mukaan. Itse olin tuntenut hänet vauvasta saakka, joten oli kiva, että hän oli paikalla osittain vieraana ja vähän myös apuna.
Minusta nää jutut onkin enemmä teinien juttuja kun parikymppisten. Parikymppisenä haluaa tuntea olonsa jo aikuiseksi ja tasavertaiseksi muiden juhlijoiden joukossa eikä palvelusväeksi tai apuriksi.
Näin nelikymmpisen äidin näkökulmasta käsittämätön kommentti, se tiskaus ja tarjoilu ei lopu iän myötä vaan lisääntyy. Keijujenko luulit ne juhlat leipovan?
Nakitatko sinä vieraasi työväeksi itse järjestämiisi juhliin? Jos kaikki jää sinun tehtäväksi, niin ehkä sinun kannattaa jutella oman puolison ja lasten kanssa. Omaa jaksamista isompia juhlia ei kannata järjestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kieltäyisin kokonaan kuvaamasta ja tiskarin roolista. Kävisin vain pistäytymässä. Kannattaa pysyä topakkana, sillä uskoisin äidin maanittelevan juhlissa jäämään ja tyrkkäävän essun käteen.
Kuvaamisen suhteen suostuisin vain, jos asianomainen, eli tämä ylioppilas pyytäisi kuvaamaan. Mutta jos vain äiti, niin en silloin missään tapauksessa, ellei maksa korvausta.
Niino tämän takia mietin mieheni kanssa että kannattaako mun edes tulla juhliin pitemmäksi aikaa kun 30min jos kerran siellä minut nähdään vain ilmaisena työvoimana. Mies vielä kysyy veljeltään että haluaako nämä kuvat lahjaksi ja jos haluaa niin sitten ottaa kuvat ja editoi ne. Sinäänsä harmi että asiat meni näin koska pidän mieheni veljestä ja olisin halunnut olla siellä juhlissa ajattelematta tälläisiä.
Miksi et voi ihan rehellisesti ja ystävällisesti kieltäytyä tuosta apulaisen ja tiskarin hommasta. Ja olla juhlissa vieraana vaikka viisi tuntia (saman ajan kuin miehesi) ihan kuten alunperin pitikin. Pitää uskaltaa sanoa kohteliaasti ei.
Itse kun kieltäydyin vastaavasti kun minut oli kutsuttu silloisen poikaystävän siskopuolen lapsen ristiäisiin (en tuntenut koko siskopuolta) niin minut kuitenkin patistettiin tiskaamaan ja taittelemaan koko päivä servettejä. Ihan samalla tavalla siis kävi että pari päivää ennen vaan miehen kautta sain tietää että minun pitäisi siellä sitten autella hänen äitipuolen kanssa vaikka aluksi olin ihan juhlavieraaksi kutsuttu. Itse siis menisin juuri lyhyeksi aikaa tai jättäisin menemättä kokonaan. Ei tarvitse olla ihmisten lähellä ketkä ei arvosta.
Sitten pitää vain uudelleen kieltäytyä kohteliaasti kun paikan päällä patistellaan. Ei kannata olla mikään tossu. Sanoo tiukasti mutta kohteliaasti suoraan että "ikävä kyllä joudun kieltäytymään, mutta varmasti esim. poikasti auttaa sinua että et joudu yksin tekemään" ja sitten kävelee vain pois siitä ja siirtyy toisen seurueen kanssa juttelemaan. Älä anna kävellä ylitsesi. Toki jos pyytäjä järjestää jonkun julkisen kohtauksen asiasta, niin kannattaa sitten poistua vain paikalta.
Toisaalta sekin että jättää menemättä ja antaa lahjan miehen mukaan on omalla tavalla merkki että ei suostu olemaan tossu. Valitettavasti jos aloittajan juhlat on pienet niin kyllä helposti voi joku julkinen kohtaus tulla jo siitäkin että sanoo ei jos pyydetään apuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kieltäyisin kokonaan kuvaamasta ja tiskarin roolista. Kävisin vain pistäytymässä. Kannattaa pysyä topakkana, sillä uskoisin äidin maanittelevan juhlissa jäämään ja tyrkkäävän essun käteen.
Kuvaamisen suhteen suostuisin vain, jos asianomainen, eli tämä ylioppilas pyytäisi kuvaamaan. Mutta jos vain äiti, niin en silloin missään tapauksessa, ellei maksa korvausta.
Niino tämän takia mietin mieheni kanssa että kannattaako mun edes tulla juhliin pitemmäksi aikaa kun 30min jos kerran siellä minut nähdään vain ilmaisena työvoimana. Mies vielä kysyy veljeltään että haluaako nämä kuvat lahjaksi ja jos haluaa niin sitten ottaa kuvat ja editoi ne. Sinäänsä harmi että asiat meni näin koska pidän mieheni veljestä ja olisin halunnut olla siellä juhlissa ajattelematta tälläisiä.
Miksi et voi ihan rehellisesti ja ystävällisesti kieltäytyä tuosta apulaisen ja tiskarin hommasta. Ja olla juhlissa vieraana vaikka viisi tuntia (saman ajan kuin miehesi) ihan kuten alunperin pitikin. Pitää uskaltaa sanoa kohteliaasti ei.
Itse kun kieltäydyin vastaavasti kun minut oli kutsuttu silloisen poikaystävän siskopuolen lapsen ristiäisiin (en tuntenut koko siskopuolta) niin minut kuitenkin patistettiin tiskaamaan ja taittelemaan koko päivä servettejä. Ihan samalla tavalla siis kävi että pari päivää ennen vaan miehen kautta sain tietää että minun pitäisi siellä sitten autella hänen äitipuolen kanssa vaikka aluksi olin ihan juhlavieraaksi kutsuttu. Itse siis menisin juuri lyhyeksi aikaa tai jättäisin menemättä kokonaan. Ei tarvitse olla ihmisten lähellä ketkä ei arvosta.
Sitten pitää vain uudelleen kieltäytyä kohteliaasti kun paikan päällä patistellaan. Ei kannata olla mikään tossu. Sanoo tiukasti mutta kohteliaasti suoraan että "ikävä kyllä joudun kieltäytymään, mutta varmasti esim. poikasti auttaa sinua että et joudu yksin tekemään" ja sitten kävelee vain pois siitä ja siirtyy toisen seurueen kanssa juttelemaan. Älä anna kävellä ylitsesi. Toki jos pyytäjä järjestää jonkun julkisen kohtauksen asiasta, niin kannattaa sitten poistua vain paikalta.
Toisaalta sekin että jättää menemättä ja antaa lahjan miehen mukaan on omalla tavalla merkki että ei suostu olemaan tossu. Valitettavasti jos aloittajan juhlat on pienet niin kyllä helposti voi joku julkinen kohtaus tulla jo siitäkin että sanoo ei jos pyydetään apuun.
Ap:n miehen tehtävä on puolustaa naistaan ja huolehtia että hänen sukulaisten sukulaiset ei kiusaa, painosta eikä nolaa naistaan.
Tuskin normaaleilla ihmisillä on tapana itse järjestämiin "talkoisiin" pyytää niitä joita ei edes tunne, oli ne sitten juhlat tai mitä vaan.