Lue keskustelun säännöt.
Olenko yli herkkä jos koin tämän vääräksi ja minua hieman alentavaksi? (miehen veljen ylppärit ja ilmainen työnteko)
31.05.2019 |
Eli miehelläni on kaksi veljeä jolla on eri äiti kun miehelläni. Toisella näistä on ylioppilasjuhlat huomenna ja ne järjestetään veljen äidin luona jonka kanssa en ole juurikaan ollut missään tekemissä enkä laske häntä millään tasolla perhepiiriin ja tuskin hänkään minua(minä olen 22 ja mies 24 tähän väliin jos joku miettii). No tämä veljen äiti on tosi pitkään painostanut että mieheni kuvaisi juhlat "ettei tarvitse mitään kallista valokuvaajaa palkata" minun ja miehen mielestä toi oli jo hieman erikoista varsinkin kun eivät suostu sitten miehelleni mitään maksamaan. Toisaalta se voisi olla ylppärilahja hänelle ja onhan hän tämän veli. No mutta nyt eilen tämä äiti oli saanut päähänpiston että mähän voisin tarjoilla siellä ja jäädä tiskaamaan juhlien jälkeen ja tästäkään ei rahaa tarvitsisi kuulemman maksaa. Mulla meinasi mennä kahvi väärään kurkkuun kun kuulin että ihan tosissaan ehdottivat että tulisin sinne ilmaiseksi palvelusväeksi varsinkin kun en edes tätä äitiä tunne ja miehelläni on nuorempi veli joka voisi tämän hoitaa ihan hyvin. Tiedän että se ei ole tyhmä joka pyytää mutta silti koko toi asetelma että miehen veljen äiti näkee että minä naisena olen jotenkin velvollinen auttamaan vaikka hänellä olisi tosiaan tämä toinen veli myös. Asia olisi eri jos siitä olisi sovittu jo viikkoja ennen tai kysyjä olisi mieheni isä joka taas kuuluu perhepiiriin ja on minullekkin tärkeä ihminen joten kysymys on asiallinen.
Mitä mieltä olette, olenko yli herkkä jos minusta toi oli tökeröä ja ehkä jopa seksististä?
Kommentit (281)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään velvollisuutta ei tietenkään ole. Yleensä noihin juhliin yritetään saada avuksi joku, joka on riitäävän läheinen, että voisi tehdä palveluksen, mutta silti ei niin lähipiiriin kuuluva, että olisi tärkeä olla juhlissa maljoja nostamassa alusta loppuun. Ylioppilaan veli ei siis todennäköisesti voi olla tiskaamassa. Tapana on pyytää sukulaisia avuksi ja kyllähän siinä tiettyä seksismiä on, kun tiskauspyynnöt kohdistetaan enemmän naisiin. Joissain suvuissa on tapana auttaa, toisissa ei. Itse olen ollut ja saanut lähtiessä mukaan kuoharipullon tmv.
Tässä kyllä ongelma on se että ap ei ees ole sukua. Ihan järjetöntä ja törkeyttä että tollasta ollaan edes kysytty näin nopealla aika taululla tuntemattoman ihmisen johdosta.
Onhan ap sukua, hän on veljen tyttöystävä.
Mutta se ylioppilaan velipuoli ei ole talon emännän eli avunpyytäjän sukulainen kuitenkaan. Eli se velipuolen tyttöystävä on jo aika kaukainen ihminen.
Kyse on kuitenkin miehen veljen juhlista. Olisiko tilanne ollut toinen, jos miehen veli olisi pyytänyt avuksi eikä hänen äitinsä?
En yhtään ihmettele, miksi monissa suomalaissuvuissa on kovin vaikeaa. Tarkkaan mietitään, kuka on sukua ja kuka ei. Ulkopuolisuuden tunne on varmasti monilla juuri siksi, että vaikka itse ehkä haluaisikin kuulua puolisonsa sukuun, puolison suku taas katsoo, että et kuulu.
Aloittajahan sanoi että jos kysyjä olisi miehen isä ja juhlat olisivat siellä niin suostuisi koska kokee kuuluvansa perhepiiriin.
Okei. Jos veljen isä järjestäisi juhlat, veli olisi sukua, mutta kun äiti järjestää juhlat, veli ei olekaan sukua. Edelleen olen sitä mieltä, että ihan riippumatta juhlien järjestäjästä tai edes siitä, kenen juhlista on kyse, jokainen päättää itse, haluaako auttaa vai ei. Ap ei halua auttaa ja se hänelle suotakoon. Ei siinä ole mitään väärää. Itse vain hieman ihmettelen, miten esimerkiksi juhlapaikka vaikuttaa siihen, kokeeko jonkun sukulaisekseen vai ei.
Kyllä se vain vaikuttaa, koska juhlien järjestäjä ei ole sukulainen, häntä ap ei edes tunne ja juhlat ovat tämän kotona. Tekeehän se tästä asiasta ihan toisen kuin että juhlat olisivat ap:n tulevien appivanhempien kotona, heidän järjestäminään. Tuon tapauksen äidin olisi pitänyt etsiä keittiöapua omasta lähipiiristään.
Ymmärrän, tuo ajattelutapa on vaan mulle itselleni vieras. Mulla kun ei ole sukulaisia, jotka muuttuisivat epäsukulaisiksi sen mukaan, missä ja kuka heidän juhlansa järjestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopin suvussa on aivan itsestäänselvää, että kaikki lähisuvun naiset raatavat keittiössä päivänsankarin hyväksi. Aluksi luulin, että tämä työvelvollisuus koskee vain ihan lähipiiriä eli miehen siskoa ja minua, mutta kyllä vaan sinne keittiöön pelmahti myös anopin siskot ja siskontytöt. Niin, ja vastaavasti anopin siskontyttöjen juhlissa olen tiskannut keittiössä juhlien ajan, vaikka siis olen ollut siinä luulossa, että menen sinne vieraaksi. Heillä on siis tällainen (typerä) tapa, että lähipiiri auttaa kyselemättä.
Edelleen aloittaja ei ole edes sukua koko naiselle tai tälle "päivänsankarille" :D tai minusta edes millään tasolla missään vastuussa olemaan "suvun nainen" juhlissa.
Tämä on hyvä muistaa myöhemminkin, kun ollaan vaikka hankkimassa joululahjoja. Miehen veljen perheelle riittää, että ostavat lahjan vain aloittajan miehelle, aloittajalle ei tarvitse ostaa, koska hän ei ole sukua. Tai jos veli tarjoaa vaikka ravintolassa sapuskat, risteilyn tms ap:n miehelle, ap:lle ei tarvitse tarjota, koska ap ei ole sukua. Tai juhannuksen viettoon voi kutsua vain miehen eikä ap:tä, koska ap ei ole mitään sukua.
Ap:lle sanoisin, että et ylireagoi. Et vain ole tottunut siihen, että - varsinkaan uusperheissä - ihmiset auttaisivat toisiaan. Meillä autetaan puolin ja toisin. Tämä helpottaa jokaisen juhlien järjestämistä ja vähentää niistä aiheutuvaa stressiä. Joskus on itse auttamassa ja joskus saa muilta apua. Tiedän, ettei tällainen sovi kaikille.
Muistan hyvin ensimmäisen joulun, jolloin siskoni pojan tyttöystävä oli mukana. Oletin, että hän haluaa vain seurata sivusta, kun muu porukka vuosikymmenten rutiinilla kattaa pöydän, laittaa tarjottavat tarjoiluastioihin ja kantaa ne pöytään isolle porukalle. Mutta hän tulikin heti kysymään, mitä hän voisi tehdä. Olin ilahtunut, koska en todellakaan odottanut häneltä (palstalaisten mielestähän hän ei edes kuulu sukuun) osallistumista. Eihän hän ollut edes tavannut miehensä tätiä (minua) ja serkkuja (minun lapsiani) koskaan aikaisemmin. Hän kuitenkin halusi olla heti osa porukkaa eikä suvun ulkopuolinen. Tästä seurasi, että hän saattoi pyytää minua koiransa hoitajaksi lomareissujensa ajaksi (ja aika monta kertaa olinkin) ja myöhemmin, kun heillä oli jo lapsia, pyytää minua lapsenvahdiksi, hänen miehensä serkku toimii hänen lapsilleen joka vuosi joulupukkina jne.
Teet juuri niinkuin itse haluat. Ei ole miään pakko osallistua mihinkään, mihin et halua osallistua.
Tämä miehen veljien äiti ei edes osta miehelleni mitään jouluksi eivätkä enää ole musta edes mitenkää läheisiä kun ei ole yhdessä mieheni isän kanssa enää. Itselleni on myös tuttua uusiperhe arki koska äitini uusissa naimisissa.
En puhunutkaan veljen äidistä yhtään mitään vaan veljestä, jonka yo-juhlista on nyt kysymys. Jos miehen veli ei kerran ole ap:lle mitään sukua, ei tietenkään ap:kään ole miehensä veljelle mitään sukua.
Parikymppinen tyhjätasku ei nyt ostele lahjoja kenellekään. En ole ikinä odottanut yhtään lahjaa tai muistamista miehen veljiltä, heillä on lahjottavia ihan riittämiin muutenkin. Miten usein sinä saat lahjoja miehesi sisaruksilta? Mitä itse hankit heille?
Okei, eli aloittajalla ei ole tarkoituskaan olla kovin montaa vuotta miehensä kanssa. Veli kun ei ole kovin kauaa enää parikymppinen ja tuskin koko elämäänsäkään tyhjätasku. Tai sitten ilmeisesti heillä ei aikuisille edes hankita lahjoja. Meillä hankitaan ja joka vuosi olen saanut lahjan myös miehen sisaruksilta. Tavallisimmin aikuisten lahjat ovat kirjoja, tuoksuja, hyvää viiniä tms eli samoja juttuja, joita ostetaan omille sisaruksillekin. Aiempi kommenttini koski kuitenkin muitakin asioita kuin vain joululahjoja. Pointti siinä oli, että jos kerran ei kuulu sukuun, ei tarvitse kohdellakaan kuten sukulaista.
"Kun et silloin 20 vuotta sitten tiskannut minun ylppäreissä, niin saat maksaa ruokasi itse". Ettei vaan mene himpan yli tuo pitkävihaisuus?
Et nyt näytä tajuavan asiaa. Ei kyse ole jostain yksittäisestä jutusta kuten yksistä yo-juhlista vaan siitä, kuuluuko sukuun (ja pitääkö jatkossakaan kohdella kuin sukulaista) vai ei. Sukuun joko kuulutaan tai ei kuuluta, mutta ei voi päättää, että tässä asiassa kuulun sukuun, mutta tuossa asiassa taas en kuulu sukuun.
Eli suht tuoreelle tyttöystävälle pitää näyttää hänen paikkansa, että tulevaan sukuun ei tulla juhliin vieraaksi vaan palvelijaksi. Ties vaikka tyttöselle nousee päähän ja hän kuvittelee olevansa tasaveroinen toisten kanssa. Nuorten seurustelusuhteet ei aina kestä loppuikää, joten voi olla, että se tiskaajaksi pyydetty ei halua olla sen suvun kanssa missään tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Ilolla seurasin aikoinaan miniäkandidaattia juhlissa, joka ei juuri tikkua ristiin laittanut. Nautti täysivertaisena vieraana, eikä keittiössä paljon pyörinyt. Oikea asenne.
Millaiset juhlat ei laita tikkua ristiin?
Tottakai auttamaan! Sitahan varten se suku on ja se kuuluu asiaan. Olettepa te tylyja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopin suvussa on aivan itsestäänselvää, että kaikki lähisuvun naiset raatavat keittiössä päivänsankarin hyväksi. Aluksi luulin, että tämä työvelvollisuus koskee vain ihan lähipiiriä eli miehen siskoa ja minua, mutta kyllä vaan sinne keittiöön pelmahti myös anopin siskot ja siskontytöt. Niin, ja vastaavasti anopin siskontyttöjen juhlissa olen tiskannut keittiössä juhlien ajan, vaikka siis olen ollut siinä luulossa, että menen sinne vieraaksi. Heillä on siis tällainen (typerä) tapa, että lähipiiri auttaa kyselemättä.
Edelleen aloittaja ei ole edes sukua koko naiselle tai tälle "päivänsankarille" :D tai minusta edes millään tasolla missään vastuussa olemaan "suvun nainen" juhlissa.
Tämä on hyvä muistaa myöhemminkin, kun ollaan vaikka hankkimassa joululahjoja. Miehen veljen perheelle riittää, että ostavat lahjan vain aloittajan miehelle, aloittajalle ei tarvitse ostaa, koska hän ei ole sukua. Tai jos veli tarjoaa vaikka ravintolassa sapuskat, risteilyn tms ap:n miehelle, ap:lle ei tarvitse tarjota, koska ap ei ole sukua. Tai juhannuksen viettoon voi kutsua vain miehen eikä ap:tä, koska ap ei ole mitään sukua.
Ap:lle sanoisin, että et ylireagoi. Et vain ole tottunut siihen, että - varsinkaan uusperheissä - ihmiset auttaisivat toisiaan. Meillä autetaan puolin ja toisin. Tämä helpottaa jokaisen juhlien järjestämistä ja vähentää niistä aiheutuvaa stressiä. Joskus on itse auttamassa ja joskus saa muilta apua. Tiedän, ettei tällainen sovi kaikille.
Muistan hyvin ensimmäisen joulun, jolloin siskoni pojan tyttöystävä oli mukana. Oletin, että hän haluaa vain seurata sivusta, kun muu porukka vuosikymmenten rutiinilla kattaa pöydän, laittaa tarjottavat tarjoiluastioihin ja kantaa ne pöytään isolle porukalle. Mutta hän tulikin heti kysymään, mitä hän voisi tehdä. Olin ilahtunut, koska en todellakaan odottanut häneltä (palstalaisten mielestähän hän ei edes kuulu sukuun) osallistumista. Eihän hän ollut edes tavannut miehensä tätiä (minua) ja serkkuja (minun lapsiani) koskaan aikaisemmin. Hän kuitenkin halusi olla heti osa porukkaa eikä suvun ulkopuolinen. Tästä seurasi, että hän saattoi pyytää minua koiransa hoitajaksi lomareissujensa ajaksi (ja aika monta kertaa olinkin) ja myöhemmin, kun heillä oli jo lapsia, pyytää minua lapsenvahdiksi, hänen miehensä serkku toimii hänen lapsilleen joka vuosi joulupukkina jne.
Teet juuri niinkuin itse haluat. Ei ole miään pakko osallistua mihinkään, mihin et halua osallistua.
Tämä miehen veljien äiti ei edes osta miehelleni mitään jouluksi eivätkä enää ole musta edes mitenkää läheisiä kun ei ole yhdessä mieheni isän kanssa enää. Itselleni on myös tuttua uusiperhe arki koska äitini uusissa naimisissa.
En puhunutkaan veljen äidistä yhtään mitään vaan veljestä, jonka yo-juhlista on nyt kysymys. Jos miehen veli ei kerran ole ap:lle mitään sukua, ei tietenkään ap:kään ole miehensä veljelle mitään sukua.
Parikymppinen tyhjätasku ei nyt ostele lahjoja kenellekään. En ole ikinä odottanut yhtään lahjaa tai muistamista miehen veljiltä, heillä on lahjottavia ihan riittämiin muutenkin. Miten usein sinä saat lahjoja miehesi sisaruksilta? Mitä itse hankit heille?
Okei, eli aloittajalla ei ole tarkoituskaan olla kovin montaa vuotta miehensä kanssa. Veli kun ei ole kovin kauaa enää parikymppinen ja tuskin koko elämäänsäkään tyhjätasku. Tai sitten ilmeisesti heillä ei aikuisille edes hankita lahjoja. Meillä hankitaan ja joka vuosi olen saanut lahjan myös miehen sisaruksilta. Tavallisimmin aikuisten lahjat ovat kirjoja, tuoksuja, hyvää viiniä tms eli samoja juttuja, joita ostetaan omille sisaruksillekin. Aiempi kommenttini koski kuitenkin muitakin asioita kuin vain joululahjoja. Pointti siinä oli, että jos kerran ei kuulu sukuun, ei tarvitse kohdellakaan kuten sukulaista.
"Kun et silloin 20 vuotta sitten tiskannut minun ylppäreissä, niin saat maksaa ruokasi itse". Ettei vaan mene himpan yli tuo pitkävihaisuus?
Et nyt näytä tajuavan asiaa. Ei kyse ole jostain yksittäisestä jutusta kuten yksistä yo-juhlista vaan siitä, kuuluuko sukuun (ja pitääkö jatkossakaan kohdella kuin sukulaista) vai ei. Sukuun joko kuulutaan tai ei kuuluta, mutta ei voi päättää, että tässä asiassa kuulun sukuun, mutta tuossa asiassa taas en kuulu sukuun.
Eli suht tuoreelle tyttöystävälle pitää näyttää hänen paikkansa, että tulevaan sukuun ei tulla juhliin vieraaksi vaan palvelijaksi. Ties vaikka tyttöselle nousee päähän ja hän kuvittelee olevansa tasaveroinen toisten kanssa. Nuorten seurustelusuhteet ei aina kestä loppuikää, joten voi olla, että se tiskaajaksi pyydetty ei halua olla sen suvun kanssa missään tekemisissä.
Aloituksessa ap puhui miehestään eikä poikaystävästään, joten oletin suhteen olevan jo enemmän kuin tuore seurustelusuhde. Lisäksi aloituksessa miestäkin oli pyydetty avuksi, ei siis vain aloittajaa. Hän siis olisi tasaveroinen miehensä kanssa. Olet oikeassa siinä, ettei nuorten seurustelusuhteet aina kestä ja olen myös samaa mieltä siitä, ettei tuoreita tyttö- tai poikaystäviä ole järkevää pyytää avuksi yhtään mihinkään.
Näköjään vanha talkoohenki on kadonnut. Tuollaisessa auttelussa on ideana, että voi myöhemmin pyytää vastapalvelusta. Ehkä ajatuksena on samalla tutustua suvun uuteen jäseneen vähän paremmin. Tietysti jos kokee pyydetyt asiat liian raskaina ja orjahommina voi kieltäytyä. Tosin se johtaa pohdintaan, kuinka kykenet aikanaan huolehtimaan oman perheesi juhlien järjestämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinänsä en pidä mitenkään omituisena tai vääränä pyytää sukua apuun isojen juhlien järjestämisessä. Eikä avusta ole ollut tapana maksaa mitään, vuoroin vieraissa periaatteella kun mennään.
Siinä on kuitenkin eroa millaista apua tarvitaan ja miten apua pyydetään. Jos työvoimalle lähinnä kerrotaan asiasta tyyliin "oot muuten keittiövuorossa 10h ilman taukoja" ilman että kysytään sopiiko tekijälle jne. ollaan menossa väärään suuntaan. Tässä tapauksessa en näe mitään ongelmaa räpsiä kuvia juhlien aikana SEN AIKAA kun olette paikalla. Kunhan velipuolen äiti järjestää kameran tai kännykän jolla kuvata. Ne kun voi luovuttaa seuraavalle kun lähtee pois. Mitä tarjoilemiseen, keittiövuoroon ja siivoamiseen tulee niin… En näe siinäkään ongelmaa että nuori terve ihminen häärää kahvipannun kanssa ja keittelee lisää kahvia. Tiskikoneenkin voi siinä sivussa täyttää/tyhjentää. Muuhun siivoamiseen vetäisin rajan. Se ei kuulu aloittajalle eikä hänen poikaystävälleen, siitä vastaavat juhlakalu ja juhlien järjestäjä eli hänen äitinsä. Eikä ole mitään syytä tuntea edes huonoa omaatuntoa asiasta, se ei vain ole sun ongelma. Toki jos äippä on rullatuolissa tms. asia on vähän toinen.
Onpa tylyä porukkaa, kun miehen velipuolikaan ei ole sukua. Meidän suvussa on leskiä ja eronneita ja orpoja, eikä kukaan ole koko ajan laskemassa, mitä kautta sitä nyt oltiinkaan sukua. Esim siskoni on selvästi minua vanhempi, niin hänen miehensä äiti otti minua kesäisin hoitoon, kun olin alakoululainen. Minä sitten tätä mummoa kävin palvelutalossa katsomassa ja jututtamassa kuin omaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska aloittajalle raha on kaikkein tärkeintä, millä tuntihinnalla itseäsi myyt?
Ei vaan hävyttömän tökerösti ilmaisorjia raatamaan rekrytoivalla tässä raha ja oma saituriutensa kaikkein tärkeintä.
Mua nyppii tuo, että vain naisia pyydetään apuun. Itselleni kävi noin miehen serkun lakkiaisissa. Istuin mukavasti sohvalla sukulaisten keskellä ja yhtäkkiä miehen serkun äiti, jota en edes tuntenut, tuli pyytämään keittiöhommiin.
Samaan aikaan vieressäni istui mieheni (silloin vasta seurusteltiin), tämän veli ja joukko muitakin miespuolisia sukulaisia. Kuitenkin vain minut haluttiin tiskaamaan ja tarjoilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näköjään vanha talkoohenki on kadonnut. Tuollaisessa auttelussa on ideana, että voi myöhemmin pyytää vastapalvelusta. Ehkä ajatuksena on samalla tutustua suvun uuteen jäseneen vähän paremmin. Tietysti jos kokee pyydetyt asiat liian raskaina ja orjahommina voi kieltäytyä. Tosin se johtaa pohdintaan, kuinka kykenet aikanaan huolehtimaan oman perheesi juhlien järjestämisestä.
Tätä minäkin vähän ajoin takaa tuolla aiemmin, että talkoomeininkiähän tämä on. Kun nuorena parina muutettiin, pari kaveria toi muuttomieheksi pari omaa kaveriaan, joita en ollut edes tavannut aiemmin. Mukavasti meni ja tarjottiin heille pitsat ja kaljat. Itsekin olen ollut monessa muutossa joukon jatkona, tai muissa talkoissa. Häihin on lainattu autoa hääautoksi, astioita on lainattu juhliin, ym. Ym. Ei ihmisillä ole rahoja maksaa muuttofirmoille, eikä ennen ollut tapana niin paljon teettääkään ulkopuolisilla. Eri kulttuuri, on ollut enemmän sellainen jakamiskulttuuri ja jakamistalous ennen.
Vierailija kirjoitti:
Näköjään vanha talkoohenki on kadonnut. Tuollaisessa auttelussa on ideana, että voi myöhemmin pyytää vastapalvelusta. Ehkä ajatuksena on samalla tutustua suvun uuteen jäseneen vähän paremmin. Tietysti jos kokee pyydetyt asiat liian raskaina ja orjahommina voi kieltäytyä. Tosin se johtaa pohdintaan, kuinka kykenet aikanaan huolehtimaan oman perheesi juhlien järjestämisestä.
Varmaan aloittaja pystyy järjestämään juhlat niin, että vieraita ei tarvitse nakittaa hommiin vaan he saavat olla vieraita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsos kun miehet (edelleen, huoh) bondaa mukavasti sohvalla istuskellen ja maailman tapahtumista jutustellen (oikeasti juorutaan ja jauhetaan pskaa). Naiset bondaa keittiössä hiki otsalta ja selkää pitkin valuen, kiikuttaen kuppeja ja kahvipannuja tärkeille miehille.
Voih, tämän asenteen kun saisi kitkettyä...
Vierailija kirjoitti:
Mua nyppii tuo, että vain naisia pyydetään apuun. Itselleni kävi noin miehen serkun lakkiaisissa. Istuin mukavasti sohvalla sukulaisten keskellä ja yhtäkkiä miehen serkun äiti, jota en edes tuntenut, tuli pyytämään keittiöhommiin.
Samaan aikaan vieressäni istui mieheni (silloin vasta seurusteltiin), tämän veli ja joukko muitakin miespuolisia sukulaisia. Kuitenkin vain minut haluttiin tiskaamaan ja tarjoilemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näköjään vanha talkoohenki on kadonnut. Tuollaisessa auttelussa on ideana, että voi myöhemmin pyytää vastapalvelusta. Ehkä ajatuksena on samalla tutustua suvun uuteen jäseneen vähän paremmin. Tietysti jos kokee pyydetyt asiat liian raskaina ja orjahommina voi kieltäytyä. Tosin se johtaa pohdintaan, kuinka kykenet aikanaan huolehtimaan oman perheesi juhlien järjestämisestä.
Varmaan aloittaja pystyy järjestämään juhlat niin, että vieraita ei tarvitse nakittaa hommiin vaan he saavat olla vieraita.
No ei näköjään ole kumminkaan pystynyt, kun on täytynyt pyytää apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näköjään vanha talkoohenki on kadonnut. Tuollaisessa auttelussa on ideana, että voi myöhemmin pyytää vastapalvelusta. Ehkä ajatuksena on samalla tutustua suvun uuteen jäseneen vähän paremmin. Tietysti jos kokee pyydetyt asiat liian raskaina ja orjahommina voi kieltäytyä. Tosin se johtaa pohdintaan, kuinka kykenet aikanaan huolehtimaan oman perheesi juhlien järjestämisestä.
Varmaan aloittaja pystyy järjestämään juhlat niin, että vieraita ei tarvitse nakittaa hommiin vaan he saavat olla vieraita.
No ei näköjään ole kumminkaan pystynyt, kun on täytynyt pyytää apua.
Aloittajako nyt on järjestämässä miehen velipuolen juhlia?
Ap:lle ja muille samankaltaista kokeneille:
Vierailija kirjoitti:
Näköjään vanha talkoohenki on kadonnut. Tuollaisessa auttelussa on ideana, että voi myöhemmin pyytää vastapalvelusta. Ehkä ajatuksena on samalla tutustua suvun uuteen jäseneen vähän paremmin. Tietysti jos kokee pyydetyt asiat liian raskaina ja orjahommina voi kieltäytyä. Tosin se johtaa pohdintaan, kuinka kykenet aikanaan huolehtimaan oman perheesi juhlien järjestämisestä.
Viimeisestä lauseestasi sen verran, että eiköhän hänellä ole oma sukunsa, jolta pyytää apua. Miksi pyytäisi apua suvulta, johon ei edes koe kuuluvansa?
Palstalta saa usein lukea, miten harmillista on, kun ei ole enää yhteisöllisyyttä. Kukaan ei enää auta, ei ainakaan ilman rahallista korvausta. Eikä varsinkaan lyhyellä varoitusajalla. Tosiasia on, että suuri osa ihmisistä ei halua tai tarvitse yhteisöllisyyttä. Jos en tarvitse sinulta mitään, en myöskään anna sinulle mitään. Jos minulla on varaa palkata muuttofirma avukseni, en tule auttamaan sinuakaan muutossa. Jos minulla isovanhemmat tulevat lapsenvahdiksi joutuessani lähtemään yllättäen päivystykseen, en minä tule sinulle lapsenvahdiksi, jos sinä joudut lähtemään yllättäen päivystykseen. Ihmisellä, joka joko rahalla tai omilla tukiverkostoillaan saa tarvitsemansa avun, ei ole halua eikä tarvetta auttaa ketään sellaista, jolla ei ole rahaa maksaa avusta eikä tukiverkostoja. Monet lapsiperheet kokevat olevansa yksin, koska heillä ei ole tarjota toiselle lapsiperheelle mitään sellaista, mitä nämä tarvitsisivat. Tästä syystä tukiverkostottomien on varsin vaikeaa yrittää muodostaa tukiverkostoja.
Miksi pitäs maksaa? Osaako se äiti ilmoittaa sen palkan sitten tulorekisteriin?
Nuo ovat sellaisia hommia, joihin itse tarjoudutaan, jos ilmaiseksi halutaan auttaa. Oma ystäväni itse tarjoitui tätä tekemään poikani juhlissa, jolloin se oli ok. En pyytänyt. Toki kiitin j aolen myöhemmin häntä auttanut vastaavasti.
En suostuisi. En.