Mies jäi kiinni puolen vuoden salasuhteesta.. antaisitko anteeksi?

En todellakaan antaisi anteeksi, enkä missään nimessä jatkaisi suhdetta.

Jos mun mies olis tollanen niin kyllä ottaisin heti eron, eikä näkisi kyllä varmasti ihan kohta omia lapsiakaan vaan miettisin mitä tekisin ainakin useamman kk ja todellakin hakisin lapsien huoltajuuden itselleni, jos noin tyhmä ja välinpitämätön mies niin en ole kykynevä hoitamaan lapsia.

Mistä näitä urpoja miehiä sikiää. Oon tehnyt omalle miehelle jo alussa selväksi että jos ikinä jotenki loukkaa minua niin todellakin lähden vetämään suhteesta. Sanoi ettei ikinä tekisi mitää tuollaista minulle että jos ei aikuinen mies kykene myöntämään omia tuntemuksiaan ennenkuin hyppää vieraan matkaan niin on todella säälittävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä katsoisin peiliin ja analysoisin miksi näin on käynyt. Olenko pitänyt miestä puutteessa, olenko rupsahtanut, olenko nalkuttanut miehelle, olenko jättänyt jotain tekemättä minkä takia mies on vieraissa laukannut. Helppo etsiä vikaa toisesta vaikka perimmäinen syy löytyy 99% todennäköisyydellä peilin takaa. Ja nuo analysoinnint koskevat myös miehiä jos nainen hyppää vieraissa.

Olet väärässä. Syy on aina pettäjässä. Mun mies meni salasuhteen jälkeen terapiaan ja käsitti että häntä oli ahdistanut oma lapsuus, oma tyytymättämyys itseensä ja omaa kurjaa oloa hän oli ”hoitanut” siten että syytti niistä vaimoa. Oli kova paikka löytää todellinen juurisyy ja tajuta että kaiken alku olikin itsessä.

Eihän se nyt aina ole syy siinä pettäjässä, haloo valoja päälle. Tiedän tapauksen jossa mies hakkasi vaimoaan ja vaimo haki turvaa toisesta miehestä. Oliko tässäkin tapauksessa vika siinä vaimossa vai väkivaltaan taipuvassa miehessä? Tiedän myös tapauksen jossa nainen käytti valtaansa eikä suostunut harrastamaan seksiä miehensä kanssa. Mies pesi pyykit, tiskasi, imuroi, antoi pankkitilinsä oikeudet vaimolle jne. Ja silti joutui elämään seksittömässä suhteessa vuosia kunnes lopulta päätyi seksin tarpeensa pettämään. Oliko tässäkin syy miehessä vai naisessa? Niinpä asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia

Hakattu vaimo olisi voinut lähteä ja erota ihan ilman pettämistä sitä. Mies olisi voinut koska tahansa erota pihtarista. Mikään ei oikeuta pettämistä. Miksi ihmiset ei vaan pistä sitä edellistä suhdetta poikki ennenkuin siirtyvät seuraavaan? Eron jälkeen saa puhtain omintunnoin panna pitkin ja poikin.

Kyllä taas näkee miten lapsellista porukkaa täällä pyörii. Kun on vuosikaudet elänyt suhteessa, missä toinen osapuoli käyttää epäterveellä tavalla valtaa toista kohtaan - mikä siis molemmissa mainituissa tapauksissa on juuri se, mitä tapahtuu - on ihminen jo lähtökohtaisesti manipuloitu ja psyykkisesti rikki eikä välttämättä edes näe mitään ulospääsytietä. Lisäksi (fyysisesti ja/tai henkisesti) väkivaltaisen puolison omaavalla on yleensä oikein hyvät syyt pelätä suhteesta lähtemistä, koska kyseisenlainen puoliso kyllä osaa kostaa ja laki ja viranomaiset eivät pysty riittävää suojelua tarjoamaan. Usein sattumalta syntynyt sivusuhde tällaisissa tilanteissa on se, mikä lopulta auttaa henkilöä irtautumaan epäterveestä suhteesta. Mutta tuomitse sinä vain se huonon parisuhteen uhri ja oikein sympatiseeraa sitä väkivaltaista puolisoa.

Ylipäätään se, miten ihmiset taas ketjussa ulvovat siitä, miten mukamas yksinkertaista ja helppoa huonosta parisuhteesta ulos käveleminen muka on olisi huvittavaa ellei se olisi niin surullista. Noh, kyllä se elämä opettaa, valitettavasti.

Ensinnäkin ap:n pitää lähteä siitä oletuksesta, että mies yhä jatkaa pettämistä ja on pettänyt jo ennen kiinnijäämistäänkin.

Ehkä hän haluaa silti jatkaa ja pettää vaikka itsekin, se on sitten tietoinen valinta. Mutta se että kuvittelee miehen pettämisen olleen vain se kerta, mistä jäi kiinni, ja että se ei jatkuisi, niin se on itsepetosta ja sitä ihmiset tässä ketjussa kritisoivat.

Avoimet suhteet jne ovat eri asia ja ehkä ap haluaa jatkaa sellaisessa.

Mitä mies muuten sanoo, jos ehdotat hänelle avointa suhdetta ap? Lyön vaikka mitä vetoa, että hän ei salli sinulke sitä, mitä sallii itselleen.

Itsensä takia varmaan yrittäisin antaa lopulta anteeksi, mutta eron ottaisin ja passittaisin miehen pois yhteisestä kodista.

Vierailija kirjoitti:

Itsensä takia varmaan yrittäisin antaa lopulta anteeksi, mutta eron ottaisin ja passittaisin miehen pois yhteisestä kodista.

*Itseni

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin ap:n pitää lähteä siitä oletuksesta, että mies yhä jatkaa pettämistä ja on pettänyt jo ennen kiinnijäämistäänkin.

Ehkä hän haluaa silti jatkaa ja pettää vaikka itsekin, se on sitten tietoinen valinta. Mutta se että kuvittelee miehen pettämisen olleen vain se kerta, mistä jäi kiinni, ja että se ei jatkuisi, niin se on itsepetosta ja sitä ihmiset tässä ketjussa kritisoivat.

Avoimet suhteet jne ovat eri asia ja ehkä ap haluaa jatkaa sellaisessa.

Mitä mies muuten sanoo, jos ehdotat hänelle avointa suhdetta ap? Lyön vaikka mitä vetoa, että hän ei salli sinulke sitä, mitä sallii itselleen.

Kysy ap ja kerro vastaus tänne.

Se nimittäin kertoo paljon miehen kaksoisstandardeista ja siitä, mitä pettämisen takana oikeasti on. Nimittäin ajatus, että hänellä on eri säännöt kuin sinulla ja että hän on yläpuolellasi ja että hän ansaitsee ennemmän kuin sinä.

Tosi paljon riippuu kaikesta. Mm. syistä, miksi mies petti, oliko joku oma kriisi vai mikä.

Yleensä on vaikea jatkaa noinkin pitkän pettämisjakson jälkeen, MUTTA jos tahtoa ja todellakin aitoa katumusta löytyy, sekin on mahdollista. Mutta joudutte käymään syvällä, ihan pohjamudissa.

Joka tapauksessa terapian paikka, ilman sitä ette pysty selviämään tuosta! Kannattaa ainakin yrittää, asioiden selvittely ammattilaisen kanssa auttaa varmasti eteenpäin, vaikka suhde kariutuisikin.

Voimia prosessiin <3

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisen antaa anteeksi vain jos on totaalinen idiootti eikä omaa minkäänlaista itsekunnioitusta. Eli jos haluat olla kynnysmattoakin alemmalla tasolla, anna anteeksi. Kaikissa muissa tapauksissa älä missään tapauksessa anna. 

Kylläpäs täällä on paljon ihmisiä, jotka eivät usko Raamatun viisauksiin. Eikö koulussa enää opeteta esim. Isä Meidän -rukousta? "Anna meille anteeksi, niinkuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet"... 

Anteeksipyyntö pitää tietenkin olla aito, ja asian käsittely jatkuu vielä ainakin 2 seuraavaa vuotta. Mutta se on sen väärti. Mikä ihana taakka putoaa ihmiseltä, kun saa ja antaa anteeksi <3 

Kova, kylmä ja rakkaudeton maailma, kun vieraat ihmiset täällä oikein painottaa, että älä vain ikinä anna anteeksi =( Tämä myrkyllisyys heijastuu kyllä lapsiin. 

En mä voisi suhteessa jatkaa. Kerran hairahdus olisi asia erikseen. Mutta pitkän ajan tietoinen kusetus.... Ei, ei, ja ei. En tajua mitä mies enää suhteelta haluaisi siinä vaiheessa, saati minä itse. Sekin että vehtaa kahden kanssa pitempään eikä uskalla silti päättää. En jäisi siihen pakkovaihtoehdoksi ollenkaan. Saisi selittää itse lapsille ja suvulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä katsoisin peiliin ja analysoisin miksi näin on käynyt. Olenko pitänyt miestä puutteessa, olenko rupsahtanut, olenko nalkuttanut miehelle, olenko jättänyt jotain tekemättä minkä takia mies on vieraissa laukannut. Helppo etsiä vikaa toisesta vaikka perimmäinen syy löytyy 99% todennäköisyydellä peilin takaa. Ja nuo analysoinnint koskevat myös miehiä jos nainen hyppää vieraissa.

Pettäminen on aina sen pettäjän valinta. Ei petetyn. Mikään siinä kumppaninsa ja suhteessa ei oikeuta pettämään. Jos et ole johonkin asiaan tyytyväinen , otat sen esille ja käsittelet kumppanisi kanssa. Jos ei tyydyttävää ratkaisua löydy, sitten eroatte ja olet vapaa panemaan ketä tahansa.

Asia ei ole nyt noin mustavalkoinen niin kuin naissukupuolen edustajat asian näkevät. Ajatelkaa sitä että mies on vastuuntuntoinen siinä suhteessa että osallistuu todennäköisesti kuitenkin perheensä taloudelliseen hyvinvointiin sivu suhteesta huolimaata. Jos mies pakkaisi samoin tein tavaransa ja jättäisi vaimon ja lapset niille sijoilleen niin ei sekään olisi hyvä juttu kun vaimo joutuisi lastensa kanssa taloudelliseen ahdinkoon. Vai tullaanko tässä nyt siihen että vaimon ei tarvitse pitää miestä tyytyväisenä mutta miehen siitä huolimatta pitää kiltisti tuoda palkkapäivänä tilipussi kotiin että vaimo pääsee vähän shoppailemaan?

En voisi olla tuon kirjoittajan kanssa enempää samaa mieltä. Naisille kyllä miehen rahat kelpaavat mutta piparin, oman ulkonäön, kotitöiden ym. asioiden hoitaminen ei kiinnosta tippaakaan. Netflixiä katsotaan sohvalla iltakaudet ja mässytetään suklaata ja sitten hämmästellään että miten miehellä voi olla salasuhde. No miksiköhän? Jos et anna niin joku muu kyllä antaa ja jos kohtelet miestä huonosti niin joku muu kyllä kohtelee paremmin.

No kerroppa siitten mutta kai se mies väellä väkisin haluaa roikkua noin paskassa suhteessa ? Varsinkin kun ei edes arvosta sitä kumppania pätkääkään. Kenenkään ei ole pakko olla huonoksi kokemassaan suhteessa. Eron saa sillä, että pistää paperit maistraattiin ja maksaa 150 eheä.

Siinä erossa on vain miehelle se heikko puoli, että käytännössä lähes aina jää etäisäksi. Moni mies sietää huonoa parisuhdetta lasten takia. Voisin naistenkin eroherkkyys muuttua, jos se lähtökohtaisesti tarkoittaisi sitä, että on etävanhempi ja todennäköisesti näkee lapsia vain pari viikonloppua kuukaudessa.

Höpö höpö. Nykyisin viikko- viikko systeemi on normi. Miehet vaan eivät viitsisi millään ottaa vastuuta siitä omien lasten arjesta edes sillä omalla viikollaan.

No niissä viikko -viikko systeemeissäkin mies on se etävanhempi.

Ja ainakin täällä maaseudulla osa lastenvalvojista puhuu edelleen joka toinen viikonloppu -systeemin puolesta. Siis vaikka vanhemmat olisi vuoroviikko-systeemin kannalla.

Vierailija kirjoitti:

Minun parisuhdeneuvoni on: syökää yhdessä hyvä aamiainen. Syön joka aamu lautasellisen graham-puuroa, jossa on voisilmä. Vaimoni syö puuronsa kaurakerman kera. Kummallekaan meistä ei tulisi edes mieleen ryhtyä pettämään toista. Olemme olleet yhdessä jo seitsemäntoista vuotta. Kunnon aamiainen on hyvän avioliiton perusta.

Tämä on hyvä neuvo. Meidän liitossamme on jokainen päivä alkanut yhteisellä aamiaisella jo 24 vuoden ajan. Mitään tarvetta pettää ei ole kummallakaan ollut. Jos ei satu pitämään graham-puuroata, se ei ole mikään ongelma. Syökää vaikka jogurttia ja mansikkahilloa.

POTKAISIN PERSEELLE JA LUJAA. Takaisin ei olisi tulemista. Hyi Helvata mikä äijä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisen antaa anteeksi vain jos on totaalinen idiootti eikä omaa minkäänlaista itsekunnioitusta. Eli jos haluat olla kynnysmattoakin alemmalla tasolla, anna anteeksi. Kaikissa muissa tapauksissa älä missään tapauksessa anna. 

Kylläpäs täällä on paljon ihmisiä, jotka eivät usko Raamatun viisauksiin. Eikö koulussa enää opeteta esim. Isä Meidän -rukousta? "Anna meille anteeksi, niinkuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet"... 

Anteeksipyyntö pitää tietenkin olla aito, ja asian käsittely jatkuu vielä ainakin 2 seuraavaa vuotta. Mutta se on sen väärti. Mikä ihana taakka putoaa ihmiseltä, kun saa ja antaa anteeksi <3 

Kova, kylmä ja rakkaudeton maailma, kun vieraat ihmiset täällä oikein painottaa, että älä vain ikinä anna anteeksi =( Tämä myrkyllisyys heijastuu kyllä lapsiin. 

Lueppas Raamatusta miten paljon siellä kehotetaan pettämään.

Jos on pystynyt valehtelemaan niin pystyy siihen jatkossakin. Jos se on sulle okei, niin mikäs siinä.

https://exrouva.blogspot.com/2018/12/mita-tehdaan-kun-jaa-kiinni.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisen antaa anteeksi vain jos on totaalinen idiootti eikä omaa minkäänlaista itsekunnioitusta. Eli jos haluat olla kynnysmattoakin alemmalla tasolla, anna anteeksi. Kaikissa muissa tapauksissa älä missään tapauksessa anna. 

Kylläpäs täällä on paljon ihmisiä, jotka eivät usko Raamatun viisauksiin. Eikö koulussa enää opeteta esim. Isä Meidän -rukousta? "Anna meille anteeksi, niinkuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet"... 

Anteeksipyyntö pitää tietenkin olla aito, ja asian käsittely jatkuu vielä ainakin 2 seuraavaa vuotta. Mutta se on sen väärti. Mikä ihana taakka putoaa ihmiseltä, kun saa ja antaa anteeksi <3 

Kova, kylmä ja rakkaudeton maailma, kun vieraat ihmiset täällä oikein painottaa, että älä vain ikinä anna anteeksi =( Tämä myrkyllisyys heijastuu kyllä lapsiin. 

Lueppas Raamatusta miten paljon siellä kehotetaan pettämään.

Totta. Raamatussa kielletään tekemästä huorin tai edes himoitsemasta naisia, jotka ei ole vaimosi. Huorin tekijä rikkoo avioliittosopimuksen. Todetaan myös, että Jumala rankaisee avionrikkojaa ja huorintekijää. Turha näitä asioita on kaunistella ja selitellä ja vetoilla johonkin anteeksiantoon uskonnon takia.

Voisin kai antaa anteeksi aikojen päästä, mutta luottaa en enää voisi. Se tarkoittaisi sitä että yhdessäolosta tulisi h lvetti molemmille.

Vierailija kirjoitti:

Voisin kai antaa anteeksi aikojen päästä, mutta luottaa en enää voisi. Se tarkoittaisi sitä että yhdessäolosta tulisi h lvetti molemmille.

Kyllähän tuollainen luottamuksen ja yhteisen elämän pettäminen jälkensä jättää. Tuskinpa pystyisin antamaan anteeksi koskaan. Unohtamaan en ainakaan pystyisi ja jo yksin tämä tekisi yhteiselämän jatkossa täysin mahdottomaksi.

Mun isä petti mun äitiä ku olin joku 13v. Äiti päätti jatkaa avioliittoa ja seuraavat kymmenen vuotta hän katkeroitui, uhriutui ja marttyroi. Haukkui isää ja kertoi kaikille (enimmäkseen mulle) millainen sika hän oli. Aina kun ehdotin että "eroa nii ei tarvi enää katella" niin hän alkoi jotain selittämään että isä on ainoa mies jota on ikinä rakastanut. Täh?? No varmaan on josset saa aikaiseksi jättää ja koittaa jotai muuta miestä. Jälkeenpäin tuntunu että äiti halusi vain jotain traagista elämäänsä josta voisi valittaa ja saada päänsilittelyä. Suututtaa vaan että se paskoi aikalailla munkin välit mun isään kun nuorena sitä otti sitten aina äidin puolen ja vihasi isää vaikkei niitten draamojen olis pitäny olla mun ongelma.

Tämmöisessä perhedynamiikassa eläneenä lapsena mun mielipiteeni on että pliiiiis eroa nimenoman niitten lasten takia. Se on paskapuhetta että lapset pääsis jotenki vähemmällä jos jatkat tota. Se pelottaa mutta sä tuut paskomaan oman itsetuntosi josset nyt vaa aseta rajaa sille mitä oot valmis hyväksymään muilta ihmisiltä. Ja molemmissa skenaarioissa sulla tulee olee paha olo jonku aikaa mut jos eroat nii se lopulta kääntyy tunteeksi siitä että sä pärjäät omillasi ja tiedät mitä haluat ja ansaitset kumppanilta ja mitä et.

Kysymykseen vastaan että ei, en antaisi anteeksi puolen vuoden salailua varsinkaan jos se paljastui vieläpä vahingossa. Luultavasti on saanut vain lisää kiksejä siitä salailusta ja kielletystä rakkaudesta. Yhden kerran antaisin anteeksi jos kumppani tunnustaisi asian itse.