Miehet kiinnostuvat helposti minusta, mutta mua kiinnostaa vain 1 mies, jota en varmaankaan saa

Mieti, mikä siinä miehessä on niin ihmeellistä ja ainutlaatuista, että sitä, tai jopa enemmän, ei löydy jostain toisesta miehestä.

Tuo kuvitelma ei voi olla totta kuin äärimmäisen harvoin (esim. silloin, kun sinulle kelpaa vain maailman rikkain mies).

Mietiskelyn jälkeen avaat silmäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta kysyn, mikä sai sut ihastumaan varattuun. Mikä siinä miehessä niin ihmeellistä oli?

Molemminpuolinen kiinnostus ja ihastus. Sellainen jota ei ole kokenut muiden kanssa samalla tavalla.

Toki olen elämässäni ihastunut ja rakastunut, mutta ehkä siinä katseessa oli jotain joka sai koukkuun eikä pysty unohtamaan. Ehkä jotain molemminpuolista ymmärrystä, kiinnostusta, ihailua, halua. Jotain paljon enemmän kuin muiden kanssa. Sellainen, että kelpaa ja riittää sellaisena kuin on ja silti on maailman ihanin ihminen.

Ei ole ainut varattuun ihastuminen, mutta ainutlaatuinen.

Samaan aikaan toki tuossa miehessä tosi ärsyttäviä piirteitä. Mutta edes ne eivät vähennä tätä tunnetta.

ap

Kiitos vastauksesta. Kyllä aika varmaan auttaa ihastumisen viilenemiseen, vai oletko jo pitkään yrittänyt päästä tunteesta eroon?

Jos olet hänen vaimonsa niin varmaan tunnistat :) Mutta vajaa 2 vuotta tässä mennyt. Pitkä aika miettiä jotain ihmistä. Toisaalta joskus olen kuullut 25 vuodesta tms. niin ei kai tämä ole pitkä aika..

ap

Säähän oot sekasin kun seinäkello. Mistä se ihastuksen vaimo sut tunnistais. Ootko sillekin avautunut tuskastasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta kysyn, mikä sai sut ihastumaan varattuun. Mikä siinä miehessä niin ihmeellistä oli?

Sivusta kommentoin. Sillä ei ole merkitystä, onko joku varattu vai ei. Ihmiset ihastuvat jollain perusteella itseään kiehtoviin ihmisiin. Se taas vaihtelee ihan ihmisen mukaan, mikä kenessäkin kenetkin sytyttää. 

Toisessa ihmisessä ihmeellistä voi olla erityinen yhteisymmärrys, ns. klikkaaminen. Satunnaisista vastaan tulevista ihmsistä ehkä yksi sadasta tai yksi tuhannesta voi olla sellainen, jonka kanssa löytyy tunneyhteys ja yhteisymmärrys helposti. Yksi kymmenestä tuhannesta voi olla sellainen, joka tuntuu kuin sielunkumppanilta, lähes telepaattiselta itsen vastinparilta. Kun tällainen sattuu kohdalle, se on ihan valtava voima ja tunnemyrsky, mikä siitä syntyy. On selvää, että suurelle osalle ihmisiä ei koskaan edes moista tapahdu, tai se ihminen on muista syistä ulkona romanttisista kuvioista (ikä, sukupuoli, suuntautuminen...). Ja koska se on harvinaista, niin useimmiten ihmiset ovat ehtineet jo pariutua tai kokea useita suhteita, mikä vielä korostaa sitä erityislaatuisuutta, kun verrokkina on tavanomaisia vähän valjumpia suhteita. 

Aamen!

Millainen ihminen edes esittää niin typerän kysymyksen, että ”miksi ihastuit varattuun”.

Vierailija kirjoitti:

Mieti, mikä siinä miehessä on niin ihmeellistä ja ainutlaatuista, että sitä, tai jopa enemmän, ei löydy jostain toisesta miehestä.

Tuo kuvitelma ei voi olla totta kuin äärimmäisen harvoin (esim. silloin, kun sinulle kelpaa vain maailman rikkain mies).

Mietiskelyn jälkeen avaat silmäsi.

Sivusta taas. Ilmeisesti kuvittelet, että ihastumiseen on aina syynä jokin materialistinen tai pinnallinen seikka; status tai muu vastaava etu, jonka toisen ihmisen kyytipoikana saa itselleenkin hyödyksi. Aika inhottava maailmankuva sinänsä. Mutta tiedoksi, että voi ihastua myös toisen persoonaan. Sellaiset ovat yleensä ainutlaatuisia. Niitä ei voi listata oikein mihinkään paremmuusjärjestykseenkään. Ei sitä edes välttämättä voi rationalisoida täysin, mikä toisessa vetää puoleensa. Se voi olla jokin tiedostamaton vaistopohjainen geenien ohjaama lisääntymisohjelmisto syvällä primitiiviaivoissamme.

Yhtä kaikki, jos elämänsä aikana kohtaamistaan tuhansista ihmisistä jo vuosien tai vuosikymmenten mittaan tämä yksi ainut saanut on aikaan niin suurta tunnetta, on joka tapauksessa hyvin epätodennäköistä, että niitä vastedes alkaisi rampata päntiönään vastaan sormus kourassa polvistumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mieti, mikä siinä miehessä on niin ihmeellistä ja ainutlaatuista, että sitä, tai jopa enemmän, ei löydy jostain toisesta miehestä.

Tuo kuvitelma ei voi olla totta kuin äärimmäisen harvoin (esim. silloin, kun sinulle kelpaa vain maailman rikkain mies).

Mietiskelyn jälkeen avaat silmäsi.

Varmaankin se, että koin meidän molempien olevan aivan hirveän ihastuneita eikä sellaista molemminpuolista tapahdu usein. Yleensä joko minuun ihastutaan (useimmin näin) tai minä ihastun yksipuolisesti. Vaikea kuvitella löytävänsä tuollaisen molemminpuolisen ihastuksen, koska omat kriteerinikin on aika kovat (mies seksuaalisesti haluttava, fiksu, yhtä varakas kuin itse olen, koko paketti kunnossa). Ei sellaisia vaan tule vastaan tai en usko heidän haluavan minua. Tosin en aktiivisesti mitään etsikään enkä välitä tutustua ihmisiin, kun ei kolahda. Tutustun toki mielelläni ihmisiin, mutta harvoin koen miestä ihan hullun lailla haluttavaksi. Tuo oli sellainen. Ehkä siksi että oli saavuttamaton eikä halunnut pettää vaimoaan. (Oli yhtä kunnollinen kuin minäkin olen.)

ap

Samaistun otsikkoon 100%. Olen 25v. nainen ja olen ollut sinkku jo viimeiset 5 vuotta. Monet miehet haluaisivat olla kanssani, ja itsekin haluaisin suhteen (ja avioliiton ja perheen) mutta en pysty siihen kenenkään kanssa koska ajattelen vain yhtä miestä. Ja tätä miestä en luultavasti koskaan tule saamaan.

Olen ollut häneen ihastunut pitkään, mutta en uskaltanut kertoa tunteistani. Tänä keväänä viimein pakotin itseni rohkaistumaan ja  kerroin tunteistani, mutta taisin myöhästyä: mies vaikutti ilahtuneelta ja kiinnostuneeltakin, mutta oli juuri muuttamassa toiselle puolelle maapalloa (en tiennyt tätä). Minusta tuntuu, että muuten jutustamme olisi voinut tullakin jotain, mutta koska lähestyin miestä juuri sillä hetkellä kun hän oli aivan lähtökuopissa "uuteen elämäänsä", hänen ajatuksensa olivat jo muualla. Eikä varmasti halunnut viime hetkellä kehitellä tänne Suomeen mitään "riippakiveä" kahlitsemaan häntä. 

Nyt hän sitten asuu siellä toisella puolella palloa ja hänellä on ihan uudet kuviot siellä ja varmasti tapaa paljon potentiaalisia naisia. Minä täällä kotona haikailen ja potkin itseäni, että miksi en kertonut tunteistani aikaisemmin. Jos olisin kertonut tunteistani vaikka vuosi sitten, niin voisin nyt olla vaikka tuolla ulkomailla hänen mukanaan. Möhlin siis kaiken :( 

Toivon että tämä ihastus menee joskus ohi, mutta juuri nyt ei tunnu siltä :(

Vierailija kirjoitti:

Ja olen ihan aikuinen, nelikymppinen pitkässä parisuhteessa ollut nainen. Tässä ei ole kyse mistään teini-ihastuksesta. 

Mun vaan on vaikea kuvitella, että löytäisin ketään ihmistä, johon ihastuisin/rakastuisin yhtä paljon. Koskaan. Ja vähempään en haluaisi tyytyä.

ap

Millä tavalla tuo mies on ilmaissut, että teidän välillä ei voi olla ns. mitään? Missä tilanteessa hän on tuon sanonut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja lisään vielä, että musta tuntuu, että tiesimme toistemme ajatukset ihan puhumattakin. Voisin kysyä jälkikäteen että ajatteliko mies niin ja näin ja olen melko varma, että tiedän jotakuinkin kaikki hänen ajatuksensa. En yleensä koe sellaista ihmisten kanssa tai veikkaukset menee aivan pieleen.

Meissä oli paljon samaa. Ehkä joku sukulaissielu erilaisella tvistillä.

ap

Menee kyllä jo pahasti sairauden puolelle tuollainen, että kuvittelee tietävänsä toisen ajatukset.

Sivusta. Rakastumista voi luonnehtia sairaudeksi. Se sotkee tutkitusti aivokemiaa ja hormonitasapainoa siinä missä jokin reippaan puoleinen sairaus. Ajattelukin muuttuu. Jostain erikoisesta syystä rakastumista pidetään kuitenkin paitsi luonnollisena, suorastaan tavoiteltavana häiriötilana yleensä ottaen, eikä niinkään lääkintää ja terapiaa vaativana ongelmana. 

Tuossa ajatusten tietämisessä on kuitenkin ihan vinha perä. Se ei ole luulo-oire vaan se on kokemus jonkinlaisesta synkronisaatiosta. Kyseessä on yksinkertaisesti sellainen tilanne, että kaksi ihmistä ajattelee hyvin samalla tavalla. Heillä on samanlaiset luonteet, kiinnostukset, preferenssit jne. Silloin samassa keskustelussa tai tilanteessa he havainnoivat samoja asioita joiden pohjalta heidän ajatuksensa päätyvät miettimään samoja puolia asioista ja samoihin lopputuloksiin. Tai jos hakevatkin eri puolia, niin silti ne ovat sellaisia, jotka toinen välittömästi oivaltaa pienestäkin vihjeestä, koska heidän mielillään on taipumus ajatella samoin. Sanojen ja selittämisen tarve vähenee. Jo pelkkä ilme tai ele voi vahvistaa että samoilla linjoilla taas ollaan. 

Lisäksi se samanmielisyyden tunne aiheuttaa primitiiviaivoissamme magian tunteen, samanlaisen kuin taikurin temppu tai esim. deja vu -kokemus. Aivomme menevät aina vähän hämilleen, kun huomaavat kokevansa jotain tismalleen samaa uudelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti, mikä siinä miehessä on niin ihmeellistä ja ainutlaatuista, että sitä, tai jopa enemmän, ei löydy jostain toisesta miehestä.

Tuo kuvitelma ei voi olla totta kuin äärimmäisen harvoin (esim. silloin, kun sinulle kelpaa vain maailman rikkain mies).

Mietiskelyn jälkeen avaat silmäsi.

Varmaankin se, että koin meidän molempien olevan aivan hirveän ihastuneita eikä sellaista molemminpuolista tapahdu usein. Yleensä joko minuun ihastutaan (useimmin näin) tai minä ihastun yksipuolisesti. Vaikea kuvitella löytävänsä tuollaisen molemminpuolisen ihastuksen, koska omat kriteerinikin on aika kovat (mies seksuaalisesti haluttava, fiksu, yhtä varakas kuin itse olen, koko paketti kunnossa). Ei sellaisia vaan tule vastaan tai en usko heidän haluavan minua. Tosin en aktiivisesti mitään etsikään enkä välitä tutustua ihmisiin, kun ei kolahda. Tutustun toki mielelläni ihmisiin, mutta harvoin koen miestä ihan hullun lailla haluttavaksi. Tuo oli sellainen. Ehkä siksi että oli saavuttamaton eikä halunnut pettää vaimoaan. (Oli yhtä kunnollinen kuin minäkin olen.)

ap

Ja vielä lisäys, että helposti löytyy aivan ihania ihmisiä, tosi mukavia, mutta en haluaisi heidän kanssaan mitään seksuaalista. Tai sitten on olemassa seksuaalisesti haluttavia miehiä mutta ei heidän kanssaan seksi huvittaisi jos siinä ei ole mitään muuta (eri tyylinen mies tai hyvin erilaiset ajatukset kaikenkaikkiaan).

En minä ainakaan helposti huomaa ympärillä haluttavia ja fiksuja miehiä, joissa koko paketti kolahtaisi kovaa. Jotain melkein sinnepäin saatan kuvitella mutta en lähelläkään tuota.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti, mikä siinä miehessä on niin ihmeellistä ja ainutlaatuista, että sitä, tai jopa enemmän, ei löydy jostain toisesta miehestä.

Tuo kuvitelma ei voi olla totta kuin äärimmäisen harvoin (esim. silloin, kun sinulle kelpaa vain maailman rikkain mies).

Mietiskelyn jälkeen avaat silmäsi.

Sivusta taas. Ilmeisesti kuvittelet, että ihastumiseen on aina syynä jokin materialistinen tai pinnallinen seikka; status tai muu vastaava etu, jonka toisen ihmisen kyytipoikana saa itselleenkin hyödyksi. Aika inhottava maailmankuva sinänsä. Mutta tiedoksi, että voi ihastua myös toisen persoonaan. Sellaiset ovat yleensä ainutlaatuisia. Niitä ei voi listata oikein mihinkään paremmuusjärjestykseenkään. Ei sitä edes välttämättä voi rationalisoida täysin, mikä toisessa vetää puoleensa. Se voi olla jokin tiedostamaton vaistopohjainen geenien ohjaama lisääntymisohjelmisto syvällä primitiiviaivoissamme.

Yhtä kaikki, jos elämänsä aikana kohtaamistaan tuhansista ihmisistä jo vuosien tai vuosikymmenten mittaan tämä yksi ainut saanut on aikaan niin suurta tunnetta, on joka tapauksessa hyvin epätodennäköistä, että niitä vastedes alkaisi rampata päntiönään vastaan sormus kourassa polvistumaan. 

Ja nämä kaikki varattu mies on kokenut vaimonsa kanssa, eikä siksi halua pettää tai erota. Pitäisiköhän ap:n päätellä siitä jotain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti, mikä siinä miehessä on niin ihmeellistä ja ainutlaatuista, että sitä, tai jopa enemmän, ei löydy jostain toisesta miehestä.

Tuo kuvitelma ei voi olla totta kuin äärimmäisen harvoin (esim. silloin, kun sinulle kelpaa vain maailman rikkain mies).

Mietiskelyn jälkeen avaat silmäsi.

Sivusta taas. Ilmeisesti kuvittelet, että ihastumiseen on aina syynä jokin materialistinen tai pinnallinen seikka; status tai muu vastaava etu, jonka toisen ihmisen kyytipoikana saa itselleenkin hyödyksi. Aika inhottava maailmankuva sinänsä. Mutta tiedoksi, että voi ihastua myös toisen persoonaan. Sellaiset ovat yleensä ainutlaatuisia. Niitä ei voi listata oikein mihinkään paremmuusjärjestykseenkään. Ei sitä edes välttämättä voi rationalisoida täysin, mikä toisessa vetää puoleensa. Se voi olla jokin tiedostamaton vaistopohjainen geenien ohjaama lisääntymisohjelmisto syvällä primitiiviaivoissamme.

Yhtä kaikki, jos elämänsä aikana kohtaamistaan tuhansista ihmisistä jo vuosien tai vuosikymmenten mittaan tämä yksi ainut saanut on aikaan niin suurta tunnetta, on joka tapauksessa hyvin epätodennäköistä, että niitä vastedes alkaisi rampata päntiönään vastaan sormus kourassa polvistumaan. 

Ja nämä kaikki varattu mies on kokenut vaimonsa kanssa, eikä siksi halua pettää tai erota. Pitäisiköhän ap:n päätellä siitä jotain?

Missään ei ole sanottu, että olisi kokenut. Arvailet vaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja lisään vielä, että musta tuntuu, että tiesimme toistemme ajatukset ihan puhumattakin. Voisin kysyä jälkikäteen että ajatteliko mies niin ja näin ja olen melko varma, että tiedän jotakuinkin kaikki hänen ajatuksensa. En yleensä koe sellaista ihmisten kanssa tai veikkaukset menee aivan pieleen.

Meissä oli paljon samaa. Ehkä joku sukulaissielu erilaisella tvistillä.

ap

Menee kyllä jo pahasti sairauden puolelle tuollainen, että kuvittelee tietävänsä toisen ajatukset.

No sittenhän se olisi hyvä, jos olisi sairauden puolella, niin tähän olotilaan löytyisi lääkkeetkin joilla parantua. Olisko sulla diagnoosia tarjota? (Enkä vittuile, vaan kysyn ihan oikeesti.)

ap

Luulet siis pystyväsi lukemaan ihastuksesi ajatuksia. Jos niin tosiaan luulet, niin olet psykoottinen. Limerenssi on psyykkisen sairauden oire, mutta psykoottiselle hänen ajatuksensa ovat tietysti täyttä totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti, mikä siinä miehessä on niin ihmeellistä ja ainutlaatuista, että sitä, tai jopa enemmän, ei löydy jostain toisesta miehestä.

Tuo kuvitelma ei voi olla totta kuin äärimmäisen harvoin (esim. silloin, kun sinulle kelpaa vain maailman rikkain mies).

Mietiskelyn jälkeen avaat silmäsi.

Sivusta taas. Ilmeisesti kuvittelet, että ihastumiseen on aina syynä jokin materialistinen tai pinnallinen seikka; status tai muu vastaava etu, jonka toisen ihmisen kyytipoikana saa itselleenkin hyödyksi. Aika inhottava maailmankuva sinänsä. Mutta tiedoksi, että voi ihastua myös toisen persoonaan. Sellaiset ovat yleensä ainutlaatuisia. Niitä ei voi listata oikein mihinkään paremmuusjärjestykseenkään. Ei sitä edes välttämättä voi rationalisoida täysin, mikä toisessa vetää puoleensa. Se voi olla jokin tiedostamaton vaistopohjainen geenien ohjaama lisääntymisohjelmisto syvällä primitiiviaivoissamme.

Yhtä kaikki, jos elämänsä aikana kohtaamistaan tuhansista ihmisistä jo vuosien tai vuosikymmenten mittaan tämä yksi ainut saanut on aikaan niin suurta tunnetta, on joka tapauksessa hyvin epätodennäköistä, että niitä vastedes alkaisi rampata päntiönään vastaan sormus kourassa polvistumaan. 

Ja nämä kaikki varattu mies on kokenut vaimonsa kanssa, eikä siksi halua pettää tai erota. Pitäisiköhän ap:n päätellä siitä jotain?

Missään ei ole sanottu, että olisi kokenut. Arvailet vaan. 

Ap arvailee, luulee ja kuvittelee kaiken. Jokin hyvä syy siihen on, että mies toimii kuten toimii. Vaimolla on sentään todellinen ja aito kosketus sekä yhteys mieheen, toisin kuin ap:lla. Voihan sitä elämänsä tietenkin noinkin kuluttaa, haikailemalla saavuttamatonta.

Tämä tuo mieleen naapurin, joka rakastui mieheeni ja kuvitteli tunteiden olevan vastavuoroisia. Hän oli jopa suunnittelemassa avioliittoa mieheni kanssa, vaikka heidän välillään ei ollut mitään tavanomaista naapuruussuhdetta enempää. Tällaisia naisiakin kyllä löytyy, jotka ajattelevat, että katseet ovat viesti ja hymyily tarkoittaa jotakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti, mikä siinä miehessä on niin ihmeellistä ja ainutlaatuista, että sitä, tai jopa enemmän, ei löydy jostain toisesta miehestä.

Tuo kuvitelma ei voi olla totta kuin äärimmäisen harvoin (esim. silloin, kun sinulle kelpaa vain maailman rikkain mies).

Mietiskelyn jälkeen avaat silmäsi.

Sivusta taas. Ilmeisesti kuvittelet, että ihastumiseen on aina syynä jokin materialistinen tai pinnallinen seikka; status tai muu vastaava etu, jonka toisen ihmisen kyytipoikana saa itselleenkin hyödyksi. Aika inhottava maailmankuva sinänsä. Mutta tiedoksi, että voi ihastua myös toisen persoonaan. Sellaiset ovat yleensä ainutlaatuisia. Niitä ei voi listata oikein mihinkään paremmuusjärjestykseenkään. Ei sitä edes välttämättä voi rationalisoida täysin, mikä toisessa vetää puoleensa. Se voi olla jokin tiedostamaton vaistopohjainen geenien ohjaama lisääntymisohjelmisto syvällä primitiiviaivoissamme.

Yhtä kaikki, jos elämänsä aikana kohtaamistaan tuhansista ihmisistä jo vuosien tai vuosikymmenten mittaan tämä yksi ainut saanut on aikaan niin suurta tunnetta, on joka tapauksessa hyvin epätodennäköistä, että niitä vastedes alkaisi rampata päntiönään vastaan sormus kourassa polvistumaan. 

Ja nämä kaikki varattu mies on kokenut vaimonsa kanssa, eikä siksi halua pettää tai erota. Pitäisiköhän ap:n päätellä siitä jotain?

Missään ei ole sanottu, että olisi kokenut. Arvailet vaan. 

Ap arvailee, luulee ja kuvittelee kaiken. Jokin hyvä syy siihen on, että mies toimii kuten toimii. Vaimolla on sentään todellinen ja aito kosketus sekä yhteys mieheen, toisin kuin ap:lla. Voihan sitä elämänsä tietenkin noinkin kuluttaa, haikailemalla saavuttamatonta.

Ap arvailee vähemmän kuin sinä. Hän tietää omat tunteensa ja hänellä on ensi käden tieto tai tulkinta toisen tunteista ja ajatuksista. Siitäkin mitä ei kerro meille. Sinulle kaikki on arvailua. Tuntemattomien ajatuksista et pysty tietämään yhtään mitään.

Jos tyyppi kuin tyyppi on varattu sen ihastuneen täytyy vain tappaa kaikki kiinnostus sitä varattua kohtaan, sitä aivan turha velloa siinä ja missään nimessä toisten parisuhteeseen ei saa sivullinen mennä hääräämään.

Itse joutunut 2 kohdalla näin tekemään ja kyllä on ollut helpotus kun sai oman pään käännettyä järkeen.