Miksi käydä hautausmaalla kun ei siellä

Olen aina ihmetellyt tätä hautakivien palvomista. Luulen että se tehdään muiden ihmisten takia; ihmistä on olevinaan rakastettu sitä enemmän, mitä palvotumpi hauta.

Hautausmaiden aidat on turhinta ikinä. Sisällä olevat ei pyri ulos ja ulkona olevat ei halua sisälle.

Sama. Minut toivoakseni poltetaan ilman seremonioita ja tuhka sirotellaan kansallispuistoon. Nuo "matkalaukkupuistot" ovat typerää haaskausta.

Tuhkaus olisi kaikkein järkevin tapa. Minun hautaani ei tarvitse ainakaan kenenkään "laittaa ja hoitaa." Sosiaalinen paine siinä on useimmiten takana.

Vierailija kirjoitti:

Hautausmaiden aidat on turhinta ikinä. Sisällä olevat ei pyri ulos ja ulkona olevat ei halua sisälle.

Ennen ei haluttu lehmien laiduntavan ja paskovan hautojen keskelle. Aita on nykyään kosmeettinen asia, mitään funktiota sillä ei ole.

Ennen aidalla myös eroteltiin syntiset itsemurhaajat ja pakanat "hurskaista", eli tekohurskaista. Tämän vuoksi persut edelleen kuvittelevat aitojen tekevän autuaaksi.

Hautausmaa on muistelun paikka. Eniten niitä kammoksuvat ne, jotka eivät hyväksy omaa kuolemaansa. Juuri tuo "tuhkani heitetään tuuleen" -ajattelu on yleisintä niille, jotka pelkäävät päiviensä loppua. Hautausmaalla elämän rajallisuus tulee konkreettiseksi: kivessä on alun ja lopun päivät. Harva enää nykyisin uskaltaa ajatella, että oma elämä kirjoitettaisiin kiveen samalla tavalla. Siksi halutaan kuolla niin, ettei jää mitään muistomerkkiä ikään kuin kuolema sillä tavalla onnistuttaisiin väistämään.

I see dead people!

No kukaan nyt ei elä missään taivaassa. kuolema tulee niin se on siinä sitten. Minä en halua hautausmaalle mitään merkkiä, siitä on vaan turhaa riesaa sen hoitajille. Hautausmailla on muistolehtoja nykyään, mihin tuhkat voi ripotella.  

Vierailija kirjoitti:

Hautausmaa on muistelun paikka. Eniten niitä kammoksuvat ne, jotka eivät hyväksy omaa kuolemaansa. Juuri tuo "tuhkani heitetään tuuleen" -ajattelu on yleisintä niille, jotka pelkäävät päiviensä loppua. Hautausmaalla elämän rajallisuus tulee konkreettiseksi: kivessä on alun ja lopun päivät. Harva enää nykyisin uskaltaa ajatella, että oma elämä kirjoitettaisiin kiveen samalla tavalla. Siksi halutaan kuolla niin, ettei jää mitään muistomerkkiä ikään kuin kuolema sillä tavalla onnistuttaisiin väistämään.

Semmonen analyysi 😀 minut saa tuhkata koska en itsekään välitä puunata hautakiviä. Siinä syy. Muistelin hoidan valokuvia katsellen.

Hautuu juu tuu?

Symbolinen muistelupaikka ja hautuumaat ovat kauniita paikkoja, ainakin minusta.

Tykkään käydä hautausmaalla ihan vain kävelemässä ja tuntemassa historian siipien havinan. Siellä on rauhallista, kaunista ja kiehtovaa. Itselle kyllä aikanaan riittäisi tuhkien sirottelu ja muistolaatta, mutta minähän en siitä päätä.

Vierailija kirjoitti:

Tykkään käydä hautausmaalla ihan vain kävelemässä ja tuntemassa historian siipien havinan. Siellä on rauhallista, kaunista ja kiehtovaa. Itselle kyllä aikanaan riittäisi tuhkien sirottelu ja muistolaatta, mutta minähän en siitä päätä.

Paitsi, että ei siellä paljon sitä historian havinaa ole, ehkä jotain hietaniemen ja pikkukylien hautausmaita lukuunottamatta. Esimerkiksi Kulosaaren vanhalta hautuumaalta on kitketty aikalailla vanhat historialliset kivet pois ja uutta asiakasta pukkaa tilalle. Voisi vähän enemmän säästää niitä vanhoja historiallisia hautoja ja haudata uudemmat raadot uusille hautuumaille.

Tykkään käydä Hietaniemessä kävelyllä. On kaunista ja rauhallista. Liikenteen melua ei juurikaan kuulu, ainakaan sunnuntaisin.

Samalla tulee keväisin ja syksyisin tarkistettua vanhojen sukuhautojemme kunto (kivien mahdolliset kallistumat, vajoamat) ja tilattua asianmukainen kunnostus.

Sukuhautamme ovat vanhoja, vanhin 1850-luvulta, uusin 1880-luvulta.

"He ovat elossa taivaassa". Jos ihmiset olis elossa taivaassa, niin eiköhän ne tippuis sieltä aika nopsaan alaskin.

Aika kuollutta siellä on.

Jos ihmiset kunnioittaisivat eläviä yhtä innokkaasti kuin kuolleita, niin maailma saattaisi olla mukavakin paikka ja elämä kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos ihmiset kunnioittaisivat eläviä yhtä innokkaasti kuin kuolleita, niin maailma saattaisi olla mukavakin paikka ja elämä kivaa.

Niin. Minullakin ainoat bileet, joissa tulen olemaan päätähti, ovat sitten kun olen kuollut. Tältä kantilta katsottuna, taidan kostoksi elää ikuisesti.

Onhan siellä "ketään", eli ne kaikki muut jotka siellä käyvät. Joskus on työntekijöitäkin.

Hautausmaalla on rauhallista ja kaunista. Hautakiviä katsellessa tulee muisteltua historian tapahtumia ja mietittyä, millaista tuonkin ihmisen elämä on ollut. Kun asuin lähempänä hautausmaata, kävin siellä ihan vain kävelemässä.

En ole huomannut mitään hautakivien palvontaa, toiset vaan tykkää laittaa hautaa nätiksi. Pidättekö palvontana esim. lapsensa menettäneen äidin surua jos hän haluaa hoitaa lapsensa hautaa?

Jos ei haula hoitaa niin jättää hoitamatta tai maksaa seurakunnalle hoidosta jos niin haluaa. Hautakivi/risti ei myöskään ole pakollinen ellei sitä halua. 

Ei haudoista tarvitse turhaa stressiä ottaa. Sen sijaan voisi aikuistua ja hyväksyä että esim. haudan hoitaminen on jollekulle toiselle tärkeä juttu.