Lue keskustelun säännöt.
Lääkärillä ja potilaalla kemiaa: kumpi tekee aloitteen
28.05.2019 |
Siis tämähän on tabu. Koska potilas ei saa ihastua lääkäriin eikä lääkäri potilaaseen - sehän nyt olisi ihan kamalaa, moraalitonta, epäpätevää tms. holtitonta toimintaa.
Mutta! Jos näin ihanasti käy, kumpi tekee aloitteen? Onko sillä väliä? Onko suhteella tulevaisuutta? Onko se tuhoontuomittu lääkärin työkaverien silmissä?
Kommentit (212)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko yleislääkäreilläkin tämä illuusio ja näytelmä?
Tuo keskustelu on koskenut vain terapiasuhdetta. Yleislääkäri ei edes yritä vedättää ketään tuollaiseen - kunhan hoitaa hommansa.
Tuskin hoitaisi mikäli olisi vapaa-ajalla ja ei saisi palkkaa
Ei todellakaan. Eikä terapeuttikaan välitä asiakkastaan vapaalla - eikä edes siellä vastaanotolla muuta kuin ”muka”. Ja rahasta senkin.
Eli kaikki toimii muka oli kyseessä gyne tai terapeutti
Joo - ei aitoja tunteita. Asiat hoidetaan kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohdetaan hetkeksi terapeutit. Niissä omat ongelmansa juurikin mielenterveys ym.syistä.
Mutta mitäs, , jos asiakas ja esim. gynekologi ihastuvat?
Kerron salaisuuden: gynellä käy niin -kirjamellisesti- tautisia tavaroita päivät pitkät, ettei edes yksi vaaleanpunainen brassi enää sen hajun ja visvan seassa päivän keskellä jaksa hetkauttaa.
Mutta jos sitä vaaleanpunaista brassia kantaa ihastuttava nainen, joka tulee tutuksi useiden käyntien (esim.ongelmia yhdyntäkipujen, kohdun myoomien yms. taudittomuuksien kanssa) myötä???
Vaikka. Ennen sitä on viisi syöpäistä mummoa ja pari sukupuolitaudista umpeen turvonnutta koloa. Gynet harvemmin ovat niin puutteessa, että kenenkään potilaan elin kantajineen hetkauttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohdetaan hetkeksi terapeutit. Niissä omat ongelmansa juurikin mielenterveys ym.syistä.
Mutta mitäs, , jos asiakas ja esim. gynekologi ihastuvat?
Kerron salaisuuden: gynellä käy niin -kirjamellisesti- tautisia tavaroita päivät pitkät, ettei edes yksi vaaleanpunainen brassi enää sen hajun ja visvan seassa päivän keskellä jaksa hetkauttaa.
Mutta jos sitä vaaleanpunaista brassia kantaa ihastuttava nainen, joka tulee tutuksi useiden käyntien (esim.ongelmia yhdyntäkipujen, kohdun myoomien yms. taudittomuuksien kanssa) myötä???
Ei kai gynelle noin vain pääse jatkuvasti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohdetaan hetkeksi terapeutit. Niissä omat ongelmansa juurikin mielenterveys ym.syistä.
Mutta mitäs, , jos asiakas ja esim. gynekologi ihastuvat?
Kerron salaisuuden: gynellä käy niin -kirjamellisesti- tautisia tavaroita päivät pitkät, ettei edes yksi vaaleanpunainen brassi enää sen hajun ja visvan seassa päivän keskellä jaksa hetkauttaa.
Mutta jos sitä vaaleanpunaista brassia kantaa ihastuttava nainen, joka tulee tutuksi useiden käyntien (esim.ongelmia yhdyntäkipujen, kohdun myoomien yms. taudittomuuksien kanssa) myötä???
Ei kai gynelle noin vain pääse jatkuvasti
Tietysti pääsee jos maksaa. Vaikka joka päivä levittämään värkkiä.
Miksi gynet ei olisi puutteessa? Onko ne jotain seksihirmuja? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli supersöpö psykiatri, jota kuolasin koko hoitosuhteen ajan. Seurustelen ja lääkärikin tiesi sen, mutta viimeisellä kerralla sanoin hänelle, että mielestäni hän on tosi söpö. Jos seurustelu olisi mahdollista (hän kiinnostunut ja minä sinkku), niin olisin pyytänyt häntä soittamaan sitten, kun hoitosuhde on hänenkin osaltaan loppu.
Terveiset lekurille, jos tänne eksyy. ;)
T. Outo punapää
on varsin tavallista, että potilas hoitosuhteen aikana ihastuu psykiatriin tai terapeuttiin. hoitosuhde on sellainen että se ruokkii tällaisia tunteita, terapeutit on koulutettu tällaisten varalta pitämään etäisyys.
Ei ole tavatonta, että se terapeuttikin kokee ihastumisen tunteita, on transferenssia ja vastatransferenssia. Mutta nämä eivät ole "aitoja tunteita" joiden perusteella tulisi toimia mitenkään ja ammatillinen terapeutti pitää tämän mielessä.
Siis nämä ovat ihan aitoja tunteita, mutta koska niitä ei voida terapiakontekstissa niin kutsua, ollaan ne rooleleikin mukaan nimetty näin - tranferenssiksi. Eihän koko terapiasuhde ole oikea ihmissuhde, vaan maksullinen roolileikki.
Maksullinen roolileikki? Pelkkää näytelmääkö se on? On terapeutillakin aidot tunteet!
Niinkö? Juurihan ne olivat vain tarsferenssia! Yrittäkää nyt päättää mitä ne on!
Sekä aitoja että feikkejä
Ei, terapeutin tunteet ovat aina feikkejä, koska ne eivät ole elettävissä.
Eikö muka?
Ei. Se olisi eettisesti väärin. Näin ollen koko ”suhde” perustuu ja rakennetaan terapeutin mukavälittämiseen mukaymmärrykseen ja mukaempatiaan. Tämän epäaidon yhtälön parantavaan ja hoitavaan vaikutukseen saa toden totta maksavalta asiakkaalta löytyä uskoa.
Vika on nyt siinä, että et ymmärrä tätä asiaa etkä tiedä siitä paljoakaan. Kannattaa perehtyä siihen hieman paremmin. Ei sellainen terapeutti, joka ei ole aidosti kiinnostunut eikä välitä asiakkaistaan, pysty auttamaan ketään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi gynet ei olisi puutteessa? Onko ne jotain seksihirmuja? :D
Tuskin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli supersöpö psykiatri, jota kuolasin koko hoitosuhteen ajan. Seurustelen ja lääkärikin tiesi sen, mutta viimeisellä kerralla sanoin hänelle, että mielestäni hän on tosi söpö. Jos seurustelu olisi mahdollista (hän kiinnostunut ja minä sinkku), niin olisin pyytänyt häntä soittamaan sitten, kun hoitosuhde on hänenkin osaltaan loppu.
Terveiset lekurille, jos tänne eksyy. ;)
T. Outo punapää
on varsin tavallista, että potilas hoitosuhteen aikana ihastuu psykiatriin tai terapeuttiin. hoitosuhde on sellainen että se ruokkii tällaisia tunteita, terapeutit on koulutettu tällaisten varalta pitämään etäisyys.
Ei ole tavatonta, että se terapeuttikin kokee ihastumisen tunteita, on transferenssia ja vastatransferenssia. Mutta nämä eivät ole "aitoja tunteita" joiden perusteella tulisi toimia mitenkään ja ammatillinen terapeutti pitää tämän mielessä.
Siis nämä ovat ihan aitoja tunteita, mutta koska niitä ei voida terapiakontekstissa niin kutsua, ollaan ne rooleleikin mukaan nimetty näin - tranferenssiksi. Eihän koko terapiasuhde ole oikea ihmissuhde, vaan maksullinen roolileikki.
Maksullinen roolileikki? Pelkkää näytelmääkö se on? On terapeutillakin aidot tunteet!
Niinkö? Juurihan ne olivat vain tarsferenssia! Yrittäkää nyt päättää mitä ne on!
Sekä aitoja että feikkejä
Ei, terapeutin tunteet ovat aina feikkejä, koska ne eivät ole elettävissä.
Eikö muka?
Ei. Se olisi eettisesti väärin. Näin ollen koko ”suhde” perustuu ja rakennetaan terapeutin mukavälittämiseen mukaymmärrykseen ja mukaempatiaan. Tämän epäaidon yhtälön parantavaan ja hoitavaan vaikutukseen saa toden totta maksavalta asiakkaalta löytyä uskoa.
Vika on nyt siinä, että et ymmärrä tätä asiaa etkä tiedä siitä paljoakaan. Kannattaa perehtyä siihen hieman paremmin. Ei sellainen terapeutti, joka ei ole aidosti kiinnostunut eikä välitä asiakkaistaan, pysty auttamaan ketään.
Kylläpä minä tiedän. Kolmen pitkän terapian jäljiltä kerron näin. Sinä sen sijaan taidat kalastella asiakkaita, hyväksikäyttää ihmisiä ja manipuloida.
Häpeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohdetaan hetkeksi terapeutit. Niissä omat ongelmansa juurikin mielenterveys ym.syistä.
Mutta mitäs, , jos asiakas ja esim. gynekologi ihastuvat?
Kerron salaisuuden: gynellä käy niin -kirjamellisesti- tautisia tavaroita päivät pitkät, ettei edes yksi vaaleanpunainen brassi enää sen hajun ja visvan seassa päivän keskellä jaksa hetkauttaa.
Vaaleanpunainen brassi kuulostaa melko homolta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkäri ei saa tehdä aloitetta, mutta jos potilas tekee, lääkärin tulee torjua se niin kauan kuin on olemassa potilassuhde. Sen jälkeen voi ihanoida sitten niin paljon kuin haluaa.
Tuntuisi kyllä oudolta jos hammaslääkäri tekisi ensin vuosihuollon ja siitä tulisi romanttisia ajatuksia kun toinen on joutunut leipänsä eteen tonkimaan suutani. 🤣
Minulle kyllä terveydenhuollon työntekijät pysyvät alansa ammattilaisina. Ei syty minkäänlaisia romanttisia tunteita hammaslääkäriä eikä gyneä kohtaan.
Tää kommentti. Omat hampaat ovat menneet viime vuosina hyvin huonoon kuntoon, häpeän sitä.
Päädyin hammaslääkärille, jonka olin nähnyt aikaisemmin eri olosuhteissa. Tietämättä ammattia.
Se häpeä ja ahdistus kun avasin mun vuosia hoitamatta olleen suun.
Mielessä kävi vain TÄÄ EI VOI OLLA TOTTA. Se näkee kaiken mun elämäntapa rappion. Meen kyllä uudestaan sille. Hyvä hammaslääkäri. Henkilökohtainen glamour vain koki eeppisen romahduksen.
Tiedän muuten parin jossa nainen oli mtpotilas osastolla ja mies oli hoitajana. En ihmettele tätä kuviota. On se vähän väärin, mutta ihmisiä ollaan ja jos ei siinä lopulta kenenkään satu kuinkaan niin miksi ei?
Hammaslääkäristä sen verran vielä, kyllä hävettää jos siihen törmään ulkomaailmassa. Mun hymy on sen tekemä. Hohhoijjaa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli supersöpö psykiatri, jota kuolasin koko hoitosuhteen ajan. Seurustelen ja lääkärikin tiesi sen, mutta viimeisellä kerralla sanoin hänelle, että mielestäni hän on tosi söpö. Jos seurustelu olisi mahdollista (hän kiinnostunut ja minä sinkku), niin olisin pyytänyt häntä soittamaan sitten, kun hoitosuhde on hänenkin osaltaan loppu.
Terveiset lekurille, jos tänne eksyy. ;)
T. Outo punapää
on varsin tavallista, että potilas hoitosuhteen aikana ihastuu psykiatriin tai terapeuttiin. hoitosuhde on sellainen että se ruokkii tällaisia tunteita, terapeutit on koulutettu tällaisten varalta pitämään etäisyys.
Ei ole tavatonta, että se terapeuttikin kokee ihastumisen tunteita, on transferenssia ja vastatransferenssia. Mutta nämä eivät ole "aitoja tunteita" joiden perusteella tulisi toimia mitenkään ja ammatillinen terapeutti pitää tämän mielessä.
Siis nämä ovat ihan aitoja tunteita, mutta koska niitä ei voida terapiakontekstissa niin kutsua, ollaan ne rooleleikin mukaan nimetty näin - tranferenssiksi. Eihän koko terapiasuhde ole oikea ihmissuhde, vaan maksullinen roolileikki.
Ei ole "oikea" ihmissuhde, niin, ja tämä potilaiden tulisi pitää mielessä. Suurin osa terapeuteista siihen kyllä pystyy.
Pystyy? Jokainenhan siihen pystyy kun niin päättää, mutta jos tunteita nousee, ne ovat ihan oikeita tunteita - transferenssihöpinä on scheissea. Aika pipipää tarvitsee olla ihastuakseen terapeuttiin, jonka tietää näyttelevän maksullista välittäjää. En nyt viitsi jakaa ajatuksiani maksullisista välittäjistä - tai näytelmästä ylipäätään.
Tiedätkö, kun ne transferenssitunteet aika pitkälti kuuluvat asiaan siinä terapiatyöskentelyssä ja siihen "näytelmään" pitää tavallaan mennä mukaan, että terapia toimisi.
Joo tiedän. Se on sitten asia erikseen, kuka todellisuudessa voi ikinä parantua roolileikissä, jossa itse on ”mukana” ja tietää toisen esittävän. Höpöähän tuo on, kuten tranferenssikin. Mutta asiaan: ei kai kukaan nyt _oikeasti_ ihastu, tai kuvittele, että suhteessa olisi mitään aitoa. Siinä jos jossakin ei ole.
Transferenssi ei ole mitään höpöä, ei niin terapiasuhteissa kuin muissakaan suhteissa. Tietäisit sen, jos olisit opiskellut psykologiaa.
Tiedän paljon naispuolisia lähihoitajia ja sosionomeja, jotka ovat pariutuneet päihdehoitoasiakkaidensa kanssa :D.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän paljon naispuolisia lähihoitajia ja sosionomeja, jotka ovat pariutuneet päihdehoitoasiakkaidensa kanssa :D.
Miten tuohon kuvioon voi päätyä? Vaikea uskoa että siellä aletaan mitään numeroita vaihtaa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli supersöpö psykiatri, jota kuolasin koko hoitosuhteen ajan. Seurustelen ja lääkärikin tiesi sen, mutta viimeisellä kerralla sanoin hänelle, että mielestäni hän on tosi söpö. Jos seurustelu olisi mahdollista (hän kiinnostunut ja minä sinkku), niin olisin pyytänyt häntä soittamaan sitten, kun hoitosuhde on hänenkin osaltaan loppu.
Terveiset lekurille, jos tänne eksyy. ;)
T. Outo punapää
on varsin tavallista, että potilas hoitosuhteen aikana ihastuu psykiatriin tai terapeuttiin. hoitosuhde on sellainen että se ruokkii tällaisia tunteita, terapeutit on koulutettu tällaisten varalta pitämään etäisyys.
Ei ole tavatonta, että se terapeuttikin kokee ihastumisen tunteita, on transferenssia ja vastatransferenssia. Mutta nämä eivät ole "aitoja tunteita" joiden perusteella tulisi toimia mitenkään ja ammatillinen terapeutti pitää tämän mielessä.
Siis nämä ovat ihan aitoja tunteita, mutta koska niitä ei voida terapiakontekstissa niin kutsua, ollaan ne rooleleikin mukaan nimetty näin - tranferenssiksi. Eihän koko terapiasuhde ole oikea ihmissuhde, vaan maksullinen roolileikki.
Maksullinen roolileikki? Pelkkää näytelmääkö se on? On terapeutillakin aidot tunteet!
Niinkö? Juurihan ne olivat vain tarsferenssia! Yrittäkää nyt päättää mitä ne on!
Sekä aitoja että feikkejä
Ei, terapeutin tunteet ovat aina feikkejä, koska ne eivät ole elettävissä.
Eikö muka?
Ei. Se olisi eettisesti väärin. Näin ollen koko ”suhde” perustuu ja rakennetaan terapeutin mukavälittämiseen mukaymmärrykseen ja mukaempatiaan. Tämän epäaidon yhtälön parantavaan ja hoitavaan vaikutukseen saa toden totta maksavalta asiakkaalta löytyä uskoa.
Vika on nyt siinä, että et ymmärrä tätä asiaa etkä tiedä siitä paljoakaan. Kannattaa perehtyä siihen hieman paremmin. Ei sellainen terapeutti, joka ei ole aidosti kiinnostunut eikä välitä asiakkaistaan, pysty auttamaan ketään.
Kylläpä minä tiedän. Kolmen pitkän terapian jäljiltä kerron näin. Sinä sen sijaan taidat kalastella asiakkaita, hyväksikäyttää ihmisiä ja manipuloida.
Häpeä.
Mutta miksi olet käynyt PITKÄÄN terapiassa, jos et ole ollut tyytyväinen terapeuttiin. Ja kolme kertaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli supersöpö psykiatri, jota kuolasin koko hoitosuhteen ajan. Seurustelen ja lääkärikin tiesi sen, mutta viimeisellä kerralla sanoin hänelle, että mielestäni hän on tosi söpö. Jos seurustelu olisi mahdollista (hän kiinnostunut ja minä sinkku), niin olisin pyytänyt häntä soittamaan sitten, kun hoitosuhde on hänenkin osaltaan loppu.
Terveiset lekurille, jos tänne eksyy. ;)
T. Outo punapää
on varsin tavallista, että potilas hoitosuhteen aikana ihastuu psykiatriin tai terapeuttiin. hoitosuhde on sellainen että se ruokkii tällaisia tunteita, terapeutit on koulutettu tällaisten varalta pitämään etäisyys.
Ei ole tavatonta, että se terapeuttikin kokee ihastumisen tunteita, on transferenssia ja vastatransferenssia. Mutta nämä eivät ole "aitoja tunteita" joiden perusteella tulisi toimia mitenkään ja ammatillinen terapeutti pitää tämän mielessä.
Siis nämä ovat ihan aitoja tunteita, mutta koska niitä ei voida terapiakontekstissa niin kutsua, ollaan ne rooleleikin mukaan nimetty näin - tranferenssiksi. Eihän koko terapiasuhde ole oikea ihmissuhde, vaan maksullinen roolileikki.
Maksullinen roolileikki? Pelkkää näytelmääkö se on? On terapeutillakin aidot tunteet!
Niinkö? Juurihan ne olivat vain tarsferenssia! Yrittäkää nyt päättää mitä ne on!
Sekä aitoja että feikkejä
Ei, terapeutin tunteet ovat aina feikkejä, koska ne eivät ole elettävissä.
Eikö muka?
Ei. Se olisi eettisesti väärin. Näin ollen koko ”suhde” perustuu ja rakennetaan terapeutin mukavälittämiseen mukaymmärrykseen ja mukaempatiaan. Tämän epäaidon yhtälön parantavaan ja hoitavaan vaikutukseen saa toden totta maksavalta asiakkaalta löytyä uskoa.
Vika on nyt siinä, että et ymmärrä tätä asiaa etkä tiedä siitä paljoakaan. Kannattaa perehtyä siihen hieman paremmin. Ei sellainen terapeutti, joka ei ole aidosti kiinnostunut eikä välitä asiakkaistaan, pysty auttamaan ketään.
Kylläpä minä tiedän. Kolmen pitkän terapian jäljiltä kerron näin. Sinä sen sijaan taidat kalastella asiakkaita, hyväksikäyttää ihmisiä ja manipuloida.
Häpeä.
Mutta miksi olet käynyt PITKÄÄN terapiassa, jos et ole ollut tyytyväinen terapeuttiin. Ja kolme kertaa?
Johtuisiko transferenssista?
Se terapeutin ja potilaan välinen suhde on vähän samanlainen kuin vanhemman ja lapsen suhde. Se ei ole mikään "tasavertainen kaverisuhde" ja siinä on tietyt rajat joita ei sovi ylittää, mutta silti siinä voi olla aitoja tunteita, ja yleensä niitä onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli supersöpö psykiatri, jota kuolasin koko hoitosuhteen ajan. Seurustelen ja lääkärikin tiesi sen, mutta viimeisellä kerralla sanoin hänelle, että mielestäni hän on tosi söpö. Jos seurustelu olisi mahdollista (hän kiinnostunut ja minä sinkku), niin olisin pyytänyt häntä soittamaan sitten, kun hoitosuhde on hänenkin osaltaan loppu.
Terveiset lekurille, jos tänne eksyy. ;)
T. Outo punapää
on varsin tavallista, että potilas hoitosuhteen aikana ihastuu psykiatriin tai terapeuttiin. hoitosuhde on sellainen että se ruokkii tällaisia tunteita, terapeutit on koulutettu tällaisten varalta pitämään etäisyys.
Ei ole tavatonta, että se terapeuttikin kokee ihastumisen tunteita, on transferenssia ja vastatransferenssia. Mutta nämä eivät ole "aitoja tunteita" joiden perusteella tulisi toimia mitenkään ja ammatillinen terapeutti pitää tämän mielessä.
Siis nämä ovat ihan aitoja tunteita, mutta koska niitä ei voida terapiakontekstissa niin kutsua, ollaan ne rooleleikin mukaan nimetty näin - tranferenssiksi. Eihän koko terapiasuhde ole oikea ihmissuhde, vaan maksullinen roolileikki.
Maksullinen roolileikki? Pelkkää näytelmääkö se on? On terapeutillakin aidot tunteet!
Niinkö? Juurihan ne olivat vain tarsferenssia! Yrittäkää nyt päättää mitä ne on!
Sekä aitoja että feikkejä
Ei, terapeutin tunteet ovat aina feikkejä, koska ne eivät ole elettävissä.
Eikö muka?
Ei. Se olisi eettisesti väärin. Näin ollen koko ”suhde” perustuu ja rakennetaan terapeutin mukavälittämiseen mukaymmärrykseen ja mukaempatiaan. Tämän epäaidon yhtälön parantavaan ja hoitavaan vaikutukseen saa toden totta maksavalta asiakkaalta löytyä uskoa.
Vika on nyt siinä, että et ymmärrä tätä asiaa etkä tiedä siitä paljoakaan. Kannattaa perehtyä siihen hieman paremmin. Ei sellainen terapeutti, joka ei ole aidosti kiinnostunut eikä välitä asiakkaistaan, pysty auttamaan ketään.
Kylläpä minä tiedän. Kolmen pitkän terapian jäljiltä kerron näin. Sinä sen sijaan taidat kalastella asiakkaita, hyväksikäyttää ihmisiä ja manipuloida.
Häpeä.
Mutta miksi olet käynyt PITKÄÄN terapiassa, jos et ole ollut tyytyväinen terapeuttiin. Ja kolme kertaa?
Johtuisiko transferenssista?
Voiko transferenssia edes syntyä, jos terapia ei toimi ollenkaan? En tiedä, kun en itse ole terapiassa käynyt.
Vierailija kirjoitti:
Se terapeutin ja potilaan välinen suhde on vähän samanlainen kuin vanhemman ja lapsen suhde. Se ei ole mikään "tasavertainen kaverisuhde" ja siinä on tietyt rajat joita ei sovi ylittää, mutta silti siinä voi olla aitoja tunteita, ja yleensä niitä onkin.
Mutta miten silloin, jos terapeutti on terapoitavaa nuorempi?
Mutta jos sitä vaaleanpunaista brassia kantaa ihastuttava nainen, joka tulee tutuksi useiden käyntien (esim.ongelmia yhdyntäkipujen, kohdun myoomien yms. taudittomuuksien kanssa) myötä???