Lue keskustelun säännöt.
Lapsen mummu tunkee elämäämme liikaa
28.05.2019 |
Minulla on 10-vuotias, olen yh. lapsen mummu haluaa tulla kaikkiin koulun tapahtumiin ja kyläillä usein. Hän myös innostuu lapsen ideoista että veisi ostoksille, superparkiin jne. Kiva juttu, mutta mummu on lapsen pompoteltavissa ja suostuu kaikkeen, että saa vaan viettää aikaa. Esimerkiksi tänään olisi vienyt lapsen kouluun 8, että lapsen ei tarvitse kantaa kouluprojektiaan. laitoin lapsen perumaan sopimansa kyydin, koska ei mitään järkeä että mummu ajaa 45 km tuollaisesta syystä. On myös joskus ajanut tuon 45 km iltapäivällä ja vienyt lapsen ja kaverinsa iltapäivällä hamppariaterialle, kun lapsi on soittanut että on nälkä. Toisin sanoen mummulle pitää vetää rajoja koko ajan ja se on raskasta. Pitäisikö minun rajoittaa jotenkin, että nähtäisiin esimerkiksi korkeintaan kerran viikossa? Lapsi voisi sopia omia menojaankin jo jonkin verran sukulaisten kanssa, jos toisella osapuolella olisi maalaisjärkeä suostua vain kohtuullisiin ideoihin. Nyt minun pitää toimia välissä, ettei ylilyöntejä tule. Haluaisin arkena olla rauhassa enkä setviä itsestään selviä asioita,kuten että viikolla lapsen ei tarvi lähteä hampparille vaan kävellä kotiin välipalalla.
Kommentit (48)
Taas on mummu viemässä lasta, nyt on tarjoamassa superparkkireissua lapselle kesän alun kunniaksi, edellinen reissu oli pari viikkoa sitten. Jännä että eilen sukujuhlissa ei voinut multa kysyä, sopisiko lasta viedä taas jonnekin joskus. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini on leski, mutta kyllä hänellä on paljon tuttuja ja osa-aikatöitäkin. En tiedä miksi hän ei viihdy ikäistensä kanssa, kun kavereita kumminkin olisi. Äiti on sitäpaitsi sellainen, että vaikka jotain olisikin itsellään sovittu, niin hän saattaa jopa perua sen, jos lapseni onkin tavattavissa. Vappuaattona hän oli käymässä kaupungissa ja meillä, en tiedä oliko jotain oikeita menoja vai jonkun tekosyyn varjolla ajautunut meidän kulmille. Kuulin, kun hän puhui kaverinsa kanssa puhelimessa, johonkin ilmeisesti kyseltiin ja sanoi "no, en taida sinne nyt tänään ehtiä..." Ei ollut mitään sovittu, että jäisi meille iltaan asti. Itsellä ei ollut mitään erityistä menoa, joten hankala heittää pihalle tuollaisessa tilanteessa sanoen, että haluaisin olla nyt rauhassa, joten... lapsi oli silloin kaverillaan päivällä käymässä, kun ei ollut mitään suunniteltu, että nähtäisiin mummia vappuna. Jäi kai odottelemaan, että jos lapsi tulisi kotiin. Se toimintatapa mitä itse toivoisin on, että kysyisi vaikka etukäteen, koska x voisi tulla käymään ja sovittaisiin tietty päivä tulevaisuuteen. Ei tarvitsisi pelätä noita yllätyksiä koko ajan.
Luulin, että 45 km on tarpeeksi pitkä matka puskuriksi, mutta mielellään ajelee... Helpompi olisi, jos asuttaisiin vielä vähän kauempana, niin luontainen välimatka vaikuttaisi. Ap
Myös minun äitini on leski, ja takertunut minuun pahasti vaikka hänellä on paljon kavereita ja harrastuksiakin.
Isäni kuoli kun olin teini-ikäinen, ja äitini alkoi pitämään minua jotenkin miehen korvikkeena. En sentään fyysisesti, mutta henkisellä tasolla ja kotitöiden osalta.
Aluksi se oli sitä, että sain tehdä kaikkia sellaisia kotitöitä, jotka olivat aiemmin kuuluneet isälleni ja huolehtia kaikista teknisistä laitteista. Minulle alettiin kaatamaan sitä vastuuta joka oli aiemmin kuulunut isälleni, vaikka olinkin vain teinityttö. Rahaa minulta sentään ei haluttu, raha tuli leskeneläkkeen muodossa.
Ne tekniset jutut ja jotkut maalaamis- ja muut remonttihommat olivat ihan kivoja, mutta se henkinen kuorma mikä minulle kaadettiin oli vähän liikaa. Sain alkaa kuuntelemaan niitä vuodatuksia, jotka aiemmin oli osoitettu isälleni. Samaan syssyyn tuli myös valitusta ja nalkuttamista siitä kuinka teen asioita väärin tai muistutan isääni (= samanlainen temeramentti). Se, että muistutan isääni, oli pahin syntini äidin silmissä ja siitä sain paljon kuulla naputusta.
Sitten kun muutin omilleni, sain jatkaa miehen korvikkeena olemista. Äitini takertui minuun oikein kunnolla ja alkoi soittelemaan useita kertoja päivässä. Töihinkin saattoi soittaa monta kertaa työpäivän aikana, ja illalla sitten kotiin. Hän kävi edellen kanssani keskusteluita samaan tapaan kuin silloin kun asuin kotona. Sanoi asiansa heti kun se tuli mieleen. Ja kun en ollut paikalla niin soitti minulle sanoakseen asiansa.
Aluksi minulla ei ollut kännykkää, mikä piti soittelun jollain tasolla siedettävänä. Mutta sitten kun hankin kännykän, pääsi helvetti valloilleen. Soittelu kävi mahdottomaksi ja aina vaadittiin selitystä jos en vastannut johonkin puheluun. Ja niitä puheluita tuli jatkuvalla syötöllä. Jos en vastannut, sain haukkuja siitä kuinka olen tyhmä ja kuinka isänikin oli outo eikä vastannut puhelimeen.
Muutama vuosi sitten näin elokuvan Tyttö nimeltä Varpu, ja se avasi silmäni tajuamaan koko kuvion.
Siinä elokuvassa yksinhuoltajaäiti takertuu tyttäreensä todella pahasti. Voisin kuvitella, että siitä tilanteesta päädytään tilanteeseen, jossa vanha äiti takertuu aikuiseen tyttäreensä ja rikkoo toistuvasti tämän rajoja ymmärtämättä tekevänsä väärin. Suosittelen katsomaan kyseisen elokuvan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on hirveää, kun on noita mummoja. Ne kun kelpaa vain sillin ,kun apua tarvitsen MINÄ. Ei sillä ole mitään väliä, mitä
MUMMU tarvitsee.
Minä,minä, minä😇
No niinpä.
Se on vaikeaa toimia sellaisen MINÄMINÄ-mummon kanssa.
Meillä on käyty keskustelua mm. siitä, että mummon pitää tukea lapsen kehitystä ja hyväksyä hänen temperamenttinsa. Rauhallinen paljon itsekseen viihtyvä lapsi ahdistuu kun mummo vaatii jatkuvasti seuraa eikä anna lapsen hengähtää välillä itsekseen. Tietenkin lapsi kuormittuu ja ahdistuu ja alkaa kiukuttelemaan.
Tähän on pakko sanoa, että tällaista ongelmaa hänellä ei ole missään muualla kuin mummolassa. Kotona ja päiväkodissakin hän on lapsi jonka kanssa on helppo tulla toimeen ja tehdä asioita sillä hän kuuntelee ja osaa noudattaa ohjeita.
Keskusteluyritykset mummon kanssa siitä, että lapsen temperamentti pitää ottaa huomioon ja antaa lapsen olla välillä rauhassa, ovat päättyneet siihe, että mummo huutaa "MINUT PITÄÄ OTTAA HUOMIOON".
Ihan outo ketju. Tällaisiako on nykyajan äidit 😂
t. ei isoäiti
solandres kirjoitti:
Taas on mummu viemässä lasta, nyt on tarjoamassa superparkkireissua lapselle kesän alun kunniaksi, edellinen reissu oli pari viikkoa sitten. Jännä että eilen sukujuhlissa ei voinut multa kysyä, sopisiko lasta viedä taas jonnekin joskus. Ap
Mitä pahaa Superparkkireissussa on? Millaiben lapsuus sinulla itselläsi oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on hirveää, kun on noita mummoja. Ne kun kelpaa vain sillin ,kun apua tarvitsen MINÄ. Ei sillä ole mitään väliä, mitä
MUMMU tarvitsee.
Minä,minä, minä😇
En ole koskaan irl elämässä törmännyt tällaiseen ongelmaan.
Ap tuntuu olevan rajavartija 🙄 ... jopa vainoharhaisuuteen asti.
Vierailija kirjoitti:
Ihan outo ketju. Tällaisiako on nykyajan äidit 😂
t. ei isoäiti
Munkin mielestäni ihan outo ketju! - Onko tosiaan tuollaisia mummoja, mitä tämän ketjun kaikilla kirjoittajilla tuntuu olevan? Itse olen kolmen lapsen mummo, enkä koskaan ole pyytänyt yhtäkään tulemaan luokseni yökylään. Silti ovat luonani lähes viikoittain ainakin yhden yön. Vanhemmilla on niin paljon omia menoja, että jatkuvasti pitää saada lapset pois jaloista. Sehän käy kätevästi samalla paikkakunnalla asuvaa mummoa hyväksikäyttäen. Ei silti, lapset ovat ihania ja mielelläni heitä joskus otan luokseni, mutta pientä rajaa toivoisin.
Ei se ole rakkautta tai hoivaa, jos mummo käyttäytyy kuin lapsesta pitää kilpailla ja lapsen koti on kuin jonkinlainen yleinen rautatieasema.