Lue keskustelun säännöt.
Uskovainen poikaystävä
Tahtoisin uskoa
28.05.2019 |
Itseäni kiinnostaa uskon asiat ja tahtoisin tulla uskoon. Ongelma ei ole sinänsä uskovainen poikaystävä vaan se kun ollaan asioista eri mieltä mm se että seksiä ei saa harrastaa ennen avioliittoa... Jos ollaan ns langetti, hän on ollut ns poissa tolaltaan. Itsekin tunnen katumusta, mutta en tykkää draamailla. Onko niin että tarvitsee hävetä seksuaalisija haluja. En pidä seksiä muutenkaan pääasiana vaan sitä rakkautta, lämpöä, aitoa yhteyttä toiseen ja että olisi hyvä olla
Onko täällä ketään joka olisi uskossa tai naimissa esim olet itse uskova ja puoliso ei. Eroaako avioliitto meidän ns pakanoiden kanssa?
Entä miksi on väärin muka ettei saa avioliittoon mennä ei uskovan kanssa jos rakasta kuitenkin toista? Eikö jumala siunaa kuitenkin miehen ja naisen välisen avioliiton?
Miksi jumala ei ole tullut elämääni kaikesta rukoilusta ja aneluista huolimatta? Ja seurakunta ei ole vastaus, koska tässä paikkakunnassa eksytystä ja henkivallat pahoja
Tiedän että tähän ketjuun tullaan irvailemaan, mut odotan silti asiallisia vastauksia
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen vuosikausia rukoillut vastausta saamatta...Mutta kun luen Raamattua, koen kuitenkin hengellisiä tunteita tietyllä tavalla. Kannattaa siis ainakin välillä lukea Jumalan Sanaa, onhan Raamatussakin sanottu, että "usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana". Toivon ja rukoilen puolestasi että saat vielä uudestisyntymisen lahjan!
Kiitos, kuin myös! Rukoillut olen paljon, tiedän että meitä joita kiinnostaa uskon asiat ja Jeesuksen löytäminen on monia, harva uskova vaan lähestyy suoraan ja toiset ihmiset taas nauraa ja vähättelee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää ettet ole löytänyt hyvää seurakuntaa, itselleni tämä oli ehkä suurin siunaus joka johti lopulta uskoon. Seurakunta järjesti mm. Alkukurssin jossa pääsi kyselemään ja puhumaan vapaasti uskosta.
Tärkein tukija oli tietysti kristitty poikaystävä mutta usko itsessään oli minulle tärkeä löytää itse.
Mielestäni tuo naimisiinmeno on siitä tärkeä kysymys että mikäli haluaa kasvattaa kristittyjä lapsia niin olisi hyvä että se puoliso olisi myös uskossa tai suhtautuu myötämielisesti asiaan. Raamatussa puhutaan kuitenkin sekä puolesta että vastaan joten jätän tämän avioliittokysymyksen jokaiselle itse pohdittavaksi.
Synnistä lyhyest. Meidän seurakunta puhuu nimenomaan siitä että meidän jokaisen tulee ensin ymmärtää oma syntisyytemme. Itse asiassa pienikin synti mm kateellisuus on syntiä jne. Tällä tarkoitetaan sitä että tulet Jeesuksen luokse täydessä ymmärryksessä omasta syntisyydestäsi ~ et voi omilla avuin tulla uskoon, olla synnitön yms. Tämä kaikki tulee lahjana sinulle, ilman omia tekojasi. Oli syntisi mikä hyvänsä.
Ja seksi itsessään ei ole syntiä vaan Jumalan lahja ihmiselle. Mutta Jumala tarkoitti sen avioliittoon mutta kuten taas todetaan ihminen on syntinen ja kääntää monesti hyvän huonoksi. Mieti miten voisit tämän asian ratkaista, onko naimisiinmeno täysin poissuljettu vaihtoehto? Mikäli haluat olla uskossa olet minusta jo hyvin lähellä ja voisitte puhua poikaystäväsi kanssa asiasta.Olemme käyneet keskusteluja tästä vaikka asiasta vaikka kuinka monta kertaa. Meillä on ollut tässä 2 vuoden aikana on/off tilanne, 4-5 kertaa erottu ja palattu yhteen. Haluaisin vilpittömästi että suhde toimisi. Mutta sekin on ristiriitaista että puhuu naimisiinmenosta ja sitten kuitenkin on muuttamassa yksikseen toiselle paikkakunnalle.
Mitä tulee uskoon, tahtoisin vilpittömästi uskoa, mutta voimaa ei ole, asiat kaatuu päälle eikä seurakunnan työntekijän kanssa juttelustakaan ole ollut mitään apua, lässytetään vaan ja laitetaan kädet pään päälle ja sanotaan, nyt sä oot uskossa, vaikka uudestisyntymistä ei ole tapahtunut.
Kauanko pitää odottaa että jumala vastaa? Kauanko jumala aikoo salata minulta itsensä? Olenko tosiaan niin paatunut etten pääsekään taivaaseen, en saa armahdusta synneistäni....
Voisitko avata mitä tämä uudestisyntyminen sinulle merkitsee?
Monesti huomaan että osa ihmisistä kokee sellaisen elämää mullistavan kokemuksen kun taas osa meistä on minun kaltaisiani, pitkän ajanjakson joka sisältää paljon raamatun opiskelua ja pohdintaa ja viimein kaikki vaan tuntui loksahtavan paikalleen mutta en silti koe syntyneen erilaiseksi vaan edelleen tykkään samoista asioista kuin ennenkin mutta olen mm. Alkanut moderoimaan alkoholinkäyttöä ymsJumala vastaa meille eri tavoin, olemme kaikki erilaisia ja hän tuntee meidät parhaiten. Mitä siis toivot häneltä?
Auttaisiko muiden, jo vanhempien uskovaisten kanssa juttelu jotka käyttävät aikaansa raamatun opiskeluun?
Itse olen myös protestantti joten luterilaisuus hyvin lähellä sydäntä mutta en välttämättä suosittelisi seurakunnan työntekijöitä vaan pitkän linjan raamatun opiskelijoita koska nämä eivät välttämättä ole yksi ja sama.
Esim oman seurakunnan pastori ei minulle ikinä olisi sanonut että olen uskossa, hän ei voi nähdä sydämeeni. Kuitenkin ilmoittaessani asiasta hänelle hän sanoo että näki minussa jo hengen aiemmin mutta halusi minun päätyvän asiaan oman pohdinnan, raamatun opiskelun, rukouksen ja seurakuntayhteyden avulla.
Koen sen niin että kun ihminen uudestisyntyy, tulee rauha ja ilo sydämeen, kuulee jumalan äänen, saa syntinsä vain yksinkertaisesti anteeksi ja tietää sen että on pelastusvarmuus
Mulle on niin moni uskova suuttunut kun olisin kaivannut tukea ja ymmärrystä. Siitä tiedän myös että kysymyksessä on toiset henget, oikea jumalaan uskova ja Jeesuksen seuraaja ei suutu eikä vähättele, kuuntelee ja pyhä henki toimii uskovan kautta
En tunne ketään vanhempaa uskovaa, ei ole tuttuja tässä kaupungissa, jossa paljon väärää opetusta
Itse toivon jumalalta synnit anteeksi, rauhaa elämään, ettei tarvitsisi pelätä, hävetä, olisin rohkea ja saisin sanottua asioista suoraan. Haluaisin kuulla jumalan ääntä jatkuvasti....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamatussa joistakin naimattomien välisen seksuaalisen kanssakäymisen muodoista käytetään sanaa ”haureus”. Jumala odottaa palvelijoidensa ”karttavan haureutta” (1. Tessalonikalaisille 4:3). Haureus luokitellaan vakavaksi synniksi aviorikoksen, spiritismin, juoppouden, epäjumalanpalveluksen, murhan ja varkauden ohella (1. Korinttilaisille 6:9, 10; Ilmestys 21:8).
Eli jos "lankeatte", niin poikaystäväsi Pilviherran silmissä olette yhtä syyllisiä kuin murhaajat.
Ikuinen paikka kidutuskammiossa helvetin tulissa on jo lähes varmistettu. Koska ymmärtäväinen ja armollinen Pilviherra.
Onneksi oma Jumalani antoi minulle myös järjen....Ja ainakin satunaiaen kyvyn ja taidon myös jkäyttää sitä.
Silloin et ole harras uskovainen.
Harras uskovainen kun käyttää pyhää kirjaa päätöstensä tekemiseen, järki ei liity asiaan mitenkään.
Väärin. Raamattu on mitä järkevin kirja, mutta sitä eivät jumalattomat ymmärrä. Kaikki lakimmekin pohjautuvat Raamattuun, koska maamme on kristillispohjainen siniristilippuineen.
Toivoa sopii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää ettet ole löytänyt hyvää seurakuntaa, itselleni tämä oli ehkä suurin siunaus joka johti lopulta uskoon. Seurakunta järjesti mm. Alkukurssin jossa pääsi kyselemään ja puhumaan vapaasti uskosta.
Tärkein tukija oli tietysti kristitty poikaystävä mutta usko itsessään oli minulle tärkeä löytää itse.
Mielestäni tuo naimisiinmeno on siitä tärkeä kysymys että mikäli haluaa kasvattaa kristittyjä lapsia niin olisi hyvä että se puoliso olisi myös uskossa tai suhtautuu myötämielisesti asiaan. Raamatussa puhutaan kuitenkin sekä puolesta että vastaan joten jätän tämän avioliittokysymyksen jokaiselle itse pohdittavaksi.
Synnistä lyhyest. Meidän seurakunta puhuu nimenomaan siitä että meidän jokaisen tulee ensin ymmärtää oma syntisyytemme. Itse asiassa pienikin synti mm kateellisuus on syntiä jne. Tällä tarkoitetaan sitä että tulet Jeesuksen luokse täydessä ymmärryksessä omasta syntisyydestäsi ~ et voi omilla avuin tulla uskoon, olla synnitön yms. Tämä kaikki tulee lahjana sinulle, ilman omia tekojasi. Oli syntisi mikä hyvänsä.
Ja seksi itsessään ei ole syntiä vaan Jumalan lahja ihmiselle. Mutta Jumala tarkoitti sen avioliittoon mutta kuten taas todetaan ihminen on syntinen ja kääntää monesti hyvän huonoksi. Mieti miten voisit tämän asian ratkaista, onko naimisiinmeno täysin poissuljettu vaihtoehto? Mikäli haluat olla uskossa olet minusta jo hyvin lähellä ja voisitte puhua poikaystäväsi kanssa asiasta.Olemme käyneet keskusteluja tästä vaikka asiasta vaikka kuinka monta kertaa. Meillä on ollut tässä 2 vuoden aikana on/off tilanne, 4-5 kertaa erottu ja palattu yhteen. Haluaisin vilpittömästi että suhde toimisi. Mutta sekin on ristiriitaista että puhuu naimisiinmenosta ja sitten kuitenkin on muuttamassa yksikseen toiselle paikkakunnalle.
Mitä tulee uskoon, tahtoisin vilpittömästi uskoa, mutta voimaa ei ole, asiat kaatuu päälle eikä seurakunnan työntekijän kanssa juttelustakaan ole ollut mitään apua, lässytetään vaan ja laitetaan kädet pään päälle ja sanotaan, nyt sä oot uskossa, vaikka uudestisyntymistä ei ole tapahtunut.
Kauanko pitää odottaa että jumala vastaa? Kauanko jumala aikoo salata minulta itsensä? Olenko tosiaan niin paatunut etten pääsekään taivaaseen, en saa armahdusta synneistäni....
Voisitko avata mitä tämä uudestisyntyminen sinulle merkitsee?
Monesti huomaan että osa ihmisistä kokee sellaisen elämää mullistavan kokemuksen kun taas osa meistä on minun kaltaisiani, pitkän ajanjakson joka sisältää paljon raamatun opiskelua ja pohdintaa ja viimein kaikki vaan tuntui loksahtavan paikalleen mutta en silti koe syntyneen erilaiseksi vaan edelleen tykkään samoista asioista kuin ennenkin mutta olen mm. Alkanut moderoimaan alkoholinkäyttöä ymsJumala vastaa meille eri tavoin, olemme kaikki erilaisia ja hän tuntee meidät parhaiten. Mitä siis toivot häneltä?
Auttaisiko muiden, jo vanhempien uskovaisten kanssa juttelu jotka käyttävät aikaansa raamatun opiskeluun?
Itse olen myös protestantti joten luterilaisuus hyvin lähellä sydäntä mutta en välttämättä suosittelisi seurakunnan työntekijöitä vaan pitkän linjan raamatun opiskelijoita koska nämä eivät välttämättä ole yksi ja sama.
Esim oman seurakunnan pastori ei minulle ikinä olisi sanonut että olen uskossa, hän ei voi nähdä sydämeeni. Kuitenkin ilmoittaessani asiasta hänelle hän sanoo että näki minussa jo hengen aiemmin mutta halusi minun päätyvän asiaan oman pohdinnan, raamatun opiskelun, rukouksen ja seurakuntayhteyden avulla.Koen sen niin että kun ihminen uudestisyntyy, tulee rauha ja ilo sydämeen, kuulee jumalan äänen, saa syntinsä vain yksinkertaisesti anteeksi ja tietää sen että on pelastusvarmuus
Mulle on niin moni uskova suuttunut kun olisin kaivannut tukea ja ymmärrystä. Siitä tiedän myös että kysymyksessä on toiset henget, oikea jumalaan uskova ja Jeesuksen seuraaja ei suutu eikä vähättele, kuuntelee ja pyhä henki toimii uskovan kautta
En tunne ketään vanhempaa uskovaa, ei ole tuttuja tässä kaupungissa, jossa paljon väärää opetusta
Itse toivon jumalalta synnit anteeksi, rauhaa elämään, ettei tarvitsisi pelätä, hävetä, olisin rohkea ja saisin sanottua asioista suoraan. Haluaisin kuulla jumalan ääntä jatkuvasti....
Voin allekirjoittaa tuon ilon mutta ei sekään minulla jatkuvasti kestä. Rauha ja ilo tulee siitä että tunnen voivani tukeutua Jumalaan ja hän kestää jopa ne hetket kun saatan edelleen epäillä. Kuitenkin vahvistun hänessä pikkuhiljaa.
Jumalan ääntä en kuule, hän ohjaa minua Raamatun kautta antaen raamit elämääni. Se riittää minulle.
On totta että hedelmistaan puu tunnetaan ja hengen lahjoja on monenlaisia, rohkeus on vain yksi samoin ilo. Pelko ei kuitenkaan ole vastakohta.
Harva kristitty on täydellinen mutta toivon että löydät lujassa uskossa olevia ihmisiä elämääsi joilla on myös sydämen viisautta. Korinttilaiskirje on tässä hyvä lohdutus, rakkaus on suurin ja tärkein
Minä mietin miten luterilaisuus sopii yhteen tuon ap:n toiveen kanssa tulla uskoon. Luterilaisethan uskovat, että pieni vauva saa kasteen uskossa. Jos on vauvana kastettu, niin luterilaiset ovat sitä mieltä että se usko on jo eikä siinä tarvita enää mitään muuta.
Minut on vauvana kastettu ja rippikoulunkin kävin, mutta ei minulla silti mitään uskoa ollut. Vasta päälle kaksikymppisenä minullekin tuli tuo halu tulla uskoon seurustelusuhteen kautta. Seurustelin uskovan kanssa ja näin miten usko vaikuttaa ihmiseen ja toivoin itsellenikin sitä samaa. Luin raamattua ja kävin kirkossa, mutta vaikka kuinka halusin uskoa, niin en vaan pystynyt ja raamattu ei ollenkaan auennut minulle - järki oli jotenkin tiellä. Sitten sain jostain neuvon, että sitä uskoa pitää pyytää Jumalalta. Rukoilin sitten ihan yksinkertaisesti, mutta tosissani, ja pyysin Jeesusta tulemaan sydämeeni. En tuntenut mitään ihmeellistä, mutta silloin sain sen uskon eikä se usko ole minusta lähtenyt, vaikka uskonelämäni on ollut hyvinkin vaihtelevaa ja nytkin koen olleeni jo pitkään sellaisessa eksynyt lammas -tilassa. Tiedän, että Jumala ei minua hylkää, vaikka minä hylkäisin Jumalan.
Tuosta hetkestä lähtien myös raamatussa tuntui olevan tolkkua. Minua ei enää häirinneet ne asiat, joita järkeni ennen uskoontuloa vastusti. En tarkoita tällä sitä, että olisin uskoontulon myötä menettäny järkeni. Mutta raamattu ei ole kirja jota järjellä voi ymmärtää, siihen tarvitaan uskoa ja Pyhää Henkeä. Ja ainakin omalla kohdallani uskoontulon myötä olen hyväksynyt sen, että ihminen ei voi omalla älyllään kaikkea selittää. Monille se oma äly/järki on jumala, joka on uskon tiellä. Kun on tottunut siihen luottamaan, niin siinä on melkoinen kynnys nöyrtyä ja tulla Jumalan eteen sanomaan, "en ymmärrä, auta minua näkemään".
Minä en koskaan ole voinut kokea luterilaista kirkkoa omaksi. Minulle se näyttäytyy paikalta, jossa on uskonto, mutta usko puuttuu. Erilaiset vapaat suunnat ovat sopineet minulle paremmin. Oma seurakuntani oli (ja on vieläkin, vaikka viime käynnistä on jo herra ties kuinka kauan) sellainen, jonka jäsenet edustivat monia eri suuntauksia, mutta pappi kuitenkin on elävässä uskossa eikä mikään leipäpappi. Jumalanpalvelusten lisäksi olen käynyt raamattu- ja rukouspiireissä. Uskovien yhteys on tärkeää.
Minä päädyin naimisiin ateistin kanssa ja siitä minua toki varoiteltiin. Ja nyt jälkeenpäin on helppo nähdä, mistä ne varoittelut kumpuavat. Hengellisen elämän ylläpitäminen yksin ilman puolison tukea on vaikeaa eikä se minultakaan onnistunut. Ei sinne kirkkoon tule niin helposti lähdettyä, kun puoliso jää kotiin. Monesti olen myös miettinyt, että elämäni onnellisinta aikaa oli se aika juuri ennen kuin tapasin puolisoni. Olin todella onnellinen ja rakastunut Jeesukseen, en ollut mitään vailla. Uuden rakkauden myötä Jeesus jäi taka-alalle. Enkä sano että olisin mieheni kanssa onneton, ja onhan meillä ihana lapsikin. Tämä on kuitenkin erilaista kuin se onni mikä minulla oli Jeesuksessa. Meiltä puuttuu se hengellinen yhteys joka uskovien parien välillä on. Senkin olen kokenut, uskovan kanssa seurustelun ja yhdessä rukoilemisen. Vaikka en millään muotoa kadu naimisiinmenoa, niin silti ehdottomasti suosittelen uskoville uskovaa puolisoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ahdistavalta ja kahlitsevalta tuo poikaystäväsi usko. Kun sen pitäisi olla vapautta elää ja olla, armossa elämistä.
Minä olen naimisissa ateistin kanssa, olen itse uskovainen. Kuulun luterilaiseen seurakuntaan, mutta loppujen lopuksi en koe minkään seurakunnan tai suuntautuneisuuden rajoittavan sitä mitä olen. Minun uskoni on yhteys Isän Jumalan kanssa, ei uskonnon eikä kirkon eikä herätysliikkeen. Jos jotain on pakko määritellä, niin körttiläisyydessä on paljon sitä, mitä minun sydän on.
No me ollaan jo keski-ikäisiä, ehkä nuorempana asia olisi ollut tärkeämpi. Mutta meillä on hyvä avioliitto ja paljon rakkautta, koska meillä on kunnioitus toisiamme kohtaan. Hän kunnioittaa minun uskoa ja minä en ole omaani hänelle tuputtamassa. Se on ihan hänen ja Jumalan välinen asia. Puhun sitten jos hän joskus kysyy. Pakolla kun sitä uskoa ei keneenkään saa survottua. Hengellinen väkivalta on jotain ihan kamalaa.
Hihhulointi ja hurmos elää vahvana tässä ketjussa. Tuntuuko oikeasti, että tarvitset tällaista lisää elämääsi? Minulla ainakin nousee vähän niskakarvat pystyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamatussa joistakin naimattomien välisen seksuaalisen kanssakäymisen muodoista käytetään sanaa ”haureus”. Jumala odottaa palvelijoidensa ”karttavan haureutta” (1. Tessalonikalaisille 4:3). Haureus luokitellaan vakavaksi synniksi aviorikoksen, spiritismin, juoppouden, epäjumalanpalveluksen, murhan ja varkauden ohella (1. Korinttilaisille 6:9, 10; Ilmestys 21:8).
Eli jos "lankeatte", niin poikaystäväsi Pilviherran silmissä olette yhtä syyllisiä kuin murhaajat.
Ikuinen paikka kidutuskammiossa helvetin tulissa on jo lähes varmistettu. Koska ymmärtäväinen ja armollinen Pilviherra.
Onneksi oma Jumalani antoi minulle myös järjen....Ja ainakin satunaiaen kyvyn ja taidon myös jkäyttää sitä.
Silloin et ole harras uskovainen.
Harras uskovainen kun käyttää pyhää kirjaa päätöstensä tekemiseen, järki ei liity asiaan mitenkään.
Väärin. Raamattu on mitä järkevin kirja, mutta sitä eivät jumalattomat ymmärrä. Kaikki lakimmekin pohjautuvat Raamattuun, koska maamme on kristillispohjainen siniristilippuineen.
Osaatko antaa esimerkin tällaisesta raamattuun pohjautuvasta laista?
Taidat olla pahasti väärässä tässä asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Hihhulointi ja hurmos elää vahvana tässä ketjussa. Tuntuuko oikeasti, että tarvitset tällaista lisää elämääsi? Minulla ainakin nousee vähän niskakarvat pystyyn.
Aika paljon löytyy tämä tyylistä pilkkaa, en ole kokenut saavani mitään maailmasta, siellä vasta ihmiset onkin susia toisilleen ja perkele riehuu heidän keskellään(avosuhteet, jatkuvat poika/tyttöystävät, irtosuhteet, alkoholi, huumeet, väkivalta, ilkeys, paha puhuminen, panettelu, homoseksuaalisuus) lista on loputon. Siksi toivoisin tulevani elävään uskoon ja löytäväni Jeesuksen elämääni, en usko todellakaan että mistään tuollaisesta ihminen löytää iloa loputtomiin, vaan jeesuksesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei onnellinen pakana kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hihhulointi ja hurmos elää vahvana tässä ketjussa. Tuntuuko oikeasti, että tarvitset tällaista lisää elämääsi? Minulla ainakin nousee vähän niskakarvat pystyyn.
Aika paljon löytyy tämä tyylistä pilkkaa, en ole kokenut saavani mitään maailmasta, siellä vasta ihmiset onkin susia toisilleen ja perkele riehuu heidän keskellään(avosuhteet, jatkuvat poika/tyttöystävät, irtosuhteet, alkoholi, huumeet, väkivalta, ilkeys, paha puhuminen, panettelu, homoseksuaalisuus) lista on loputon. Siksi toivoisin tulevani elävään uskoon ja löytäväni Jeesuksen elämääni, en usko todellakaan että mistään tuollaisesta ihminen löytää iloa loputtomiin, vaan jeesuksesta
Ihan saamaan kastiin kuuluu tuo hurmoshenkinen sokea uskominen. Siinä ei todellakaan ole mitään haluttavaa tai ihailtavaa.
näettehän te mitä saa aikaan kun mennään seksiä harrastamaan heti ja sitten erotaan. sehän on riemua tuo kummallekaan etenkään jätetylle. saati vielä jos on lapsia. seksiä kun ruvetan harrastaan on sen verran tunteen pelissä ja se sitouttaa että jos kuvittelet seurustelemisen ilman seksiä eroaminen on pajon helpompaa eikä siinä loukata niin syvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskoon kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen vuosikausia rukoillut vastausta saamatta...Mutta kun luen Raamattua, koen kuitenkin hengellisiä tunteita tietyllä tavalla. Kannattaa siis ainakin välillä lukea Jumalan Sanaa, onhan Raamatussakin sanottu, että "usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana". Toivon ja rukoilen puolestasi että saat vielä uudestisyntymisen lahjan!
Kiitos, kuin myös! Rukoillut olen paljon, tiedän että meitä joita kiinnostaa uskon asiat ja Jeesuksen löytäminen on monia, harva uskova vaan lähestyy suoraan ja toiset ihmiset taas nauraa ja vähättelee
On monia keinoja alentaa mielenterveyden ja tajunnan tasoa siten, että uskonnolliset kokemukset ovat mahdollisia.
Esim. pitkä valvominen, paasto, voimakas pahoinvointi, psykedeeliset aineet, pitkäkestoinen raskas fyysinen kuormitus.
Millä tahansa noista voit saada itsesi uskomaan että uskot.
Itseni kohdalla niin, että molemmat ollaan uskoavaisia (ei en ole yhtään samaa mieltä PÄIVI Räsäsen kanssa mistään!) ja juttelimme seksistä ja päädyimme siihen tulokseen, että seksi on Jumalan luoma asia, joka lähentää kahta toistaan rakastavaa ihmistä. Seksin harrastaminen ei siis ole ollenkaan paha juttu. Aluksi hänkin mietti, että kuuluuko seksi avioliittoon mutta päätyi siihen tulokseen, että hän voi rakastaa minua myös kehollaan :) ei kaikki uskovaiset oo stereotyyppisesti just samanlaisia. Enkä voi käsittää Päivi Räsästä, aivan kamalat ajatukset sillä ämmällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseni kohdalla niin, että molemmat ollaan uskoavaisia (ei en ole yhtään samaa mieltä PÄIVI Räsäsen kanssa mistään!) ja juttelimme seksistä ja päädyimme siihen tulokseen, että seksi on Jumalan luoma asia, joka lähentää kahta toistaan rakastavaa ihmistä. Seksin harrastaminen ei siis ole ollenkaan paha juttu. Aluksi hänkin mietti, että kuuluuko seksi avioliittoon mutta päätyi siihen tulokseen, että hän voi rakastaa minua myös kehollaan :) ei kaikki uskovaiset oo stereotyyppisesti just samanlaisia. Enkä voi käsittää Päivi Räsästä, aivan kamalat ajatukset sillä ämmällä.
Jätä uskon sisar tai veli hyvä tuomitseminen Jumalalla, äläkä itse sorru tuomitsemaan ja halveksimaan jotta ei sina tuomittasi.(..)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseni kohdalla niin, että molemmat ollaan uskoavaisia (ei en ole yhtään samaa mieltä PÄIVI Räsäsen kanssa mistään!) ja juttelimme seksistä ja päädyimme siihen tulokseen, että seksi on Jumalan luoma asia, joka lähentää kahta toistaan rakastavaa ihmistä. Seksin harrastaminen ei siis ole ollenkaan paha juttu. Aluksi hänkin mietti, että kuuluuko seksi avioliittoon mutta päätyi siihen tulokseen, että hän voi rakastaa minua myös kehollaan :) ei kaikki uskovaiset oo stereotyyppisesti just samanlaisia. Enkä voi käsittää Päivi Räsästä, aivan kamalat ajatukset sillä ämmällä.
Jätä uskon sisar tai veli hyvä tuomitseminen Jumalalla, äläkä itse sorru tuomitsemaan ja halveksimaan jotta ei sina tuomittasi.(..)
- Ja kuten edellä käy ilmi emme taida olla ainoita, joita ärsyttää se kun osa pitää kaikkia uskovaisia stereotyyppisesti samanlaisina. - edellä uskossa olemista - punaiseen maaliin vertaus oli minusta aika onnistunut
Vierailija kirjoitti:
Ei onnellinen pakana kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hihhulointi ja hurmos elää vahvana tässä ketjussa. Tuntuuko oikeasti, että tarvitset tällaista lisää elämääsi? Minulla ainakin nousee vähän niskakarvat pystyyn.
Aika paljon löytyy tämä tyylistä pilkkaa, en ole kokenut saavani mitään maailmasta, siellä vasta ihmiset onkin susia toisilleen ja perkele riehuu heidän keskellään(avosuhteet, jatkuvat poika/tyttöystävät, irtosuhteet, alkoholi, huumeet, väkivalta, ilkeys, paha puhuminen, panettelu, homoseksuaalisuus) lista on loputon. Siksi toivoisin tulevani elävään uskoon ja löytäväni Jeesuksen elämääni, en usko todellakaan että mistään tuollaisesta ihminen löytää iloa loputtomiin, vaan jeesuksesta
Ihan saamaan kastiin kuuluu tuo hurmoshenkinen sokea uskominen. Siinä ei todellakaan ole mitään haluttavaa tai ihailtavaa.
Sinäkään et edes ymmärrä missä vaarassa olet kuoleman jälkeen jos et tänä elämäsi aikana ole ottanut vastaan jeesusta. Anna sinäkin muiden uskoa, itse en halua mennä Helvettiin se vasta kauhea paikka onkin, sitä ei voi sanoin kuvata kuinka kamalaa ja hirvittävää ja tuskaista Helvetissä on.
Ja ei en hae hurmos kokemusta se ei tule jumalasta vaan riivaajista
Haluja ei tartte hävetä. Ne on Jumalan luomia. Teot eri asia. Kaikki uskovatkaan ei odota avioliittoon, mutta monen mielestä pitäs kyllä.
Mitä tarkoitat että paikkakunnalla pahoja henkivaltoja?
Vierailija kirjoitti:
Onneksi oma Jumalani antoi minulle myös järjen....Ja ainakin satunaiaen kyvyn ja taidon myös jkäyttää sitä.
Silloin et ole harras uskovainen.
Harras uskovainen kun käyttää pyhää kirjaa päätöstensä tekemiseen, järki ei liity asiaan mitenkään.
Höpön höpön. Luepa Raamatusta, mitä Jumala ajattelee ymmärryksestä ja viisaudesta! Kuningas Salomo sai Jumalalta armon pyytää mitä tahansa, ja mitäpä hän halusi?
'Anna minulle viisautta hallita kansaasi oikealla tavalla. Anna minulle ymmärtäväinen sydän.' Salomon pyyntö miellytti Jumalaa. Sen tähden Hän sanoi: 'Koska olet pyytänyt viisautta etkä pitkää ikää tai rikkautta, niin minä annan sinulle enemmän viisautta kuin kenelläkään toisella on koskaan ollut.'
Jaakobin kirjeessä sanotaan: "Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan."
Ja totta kai viisautta ja ymmärrystä pitää sitten käyttääkin. Mitenkäs se muuten ilmenisi?
Otit sitten Vanhasta Testamentista esimerkin...Uusi Testamentti on se, joka nykyään kristittyä velvoittaa
Sinä puhut asiasta, josta et mitään tiedä. Muuten tietäisit, että Jumala on muuttumaton, Hän on sama eilen, tänään, huomenna, ikuisesti. Hänen arvonsa eivät muutu.
Katsopa vielä vaikka guuglaamalla, mikä ja missä on Jaakobin kirje. Raamattua tuskin omistat, saati luet. Sääli, sillä oikea tieto on osa viisautta.
Juokse.. draamailusta on lyhyt askel sinun täyteen syyllistämiseesi.
ps. Pakana tarkoittaa jotain ihan muuta kuin ateisti tai uskoton tai kirkkoon kuulumaton. Sivistä itseäsi äläkä herjaa enää pakanoita.
Voisitko avata mitä tämä uudestisyntyminen sinulle merkitsee?
Monesti huomaan että osa ihmisistä kokee sellaisen elämää mullistavan kokemuksen kun taas osa meistä on minun kaltaisiani, pitkän ajanjakson joka sisältää paljon raamatun opiskelua ja pohdintaa ja viimein kaikki vaan tuntui loksahtavan paikalleen mutta en silti koe syntyneen erilaiseksi vaan edelleen tykkään samoista asioista kuin ennenkin mutta olen mm. Alkanut moderoimaan alkoholinkäyttöä yms
Jumala vastaa meille eri tavoin, olemme kaikki erilaisia ja hän tuntee meidät parhaiten. Mitä siis toivot häneltä?
Auttaisiko muiden, jo vanhempien uskovaisten kanssa juttelu jotka käyttävät aikaansa raamatun opiskeluun?
Itse olen myös protestantti joten luterilaisuus hyvin lähellä sydäntä mutta en välttämättä suosittelisi seurakunnan työntekijöitä vaan pitkän linjan raamatun opiskelijoita koska nämä eivät välttämättä ole yksi ja sama.
Esim oman seurakunnan pastori ei minulle ikinä olisi sanonut että olen uskossa, hän ei voi nähdä sydämeeni. Kuitenkin ilmoittaessani asiasta hänelle hän sanoo että näki minussa jo hengen aiemmin mutta halusi minun päätyvän asiaan oman pohdinnan, raamatun opiskelun, rukouksen ja seurakuntayhteyden avulla.