Muuttamassa yhteen miesystävän kanssa, yksi asia haittana
Minulla on kaksi kissaa ja mies ei tunnu oikein pitävän niistä. Asunnossa ei sinänsä ole lemmikkejä rajoitettu mutta miehestä huomaa että hän ei rakkaita eläimiäni luokseen haluaisi... mitä minä teen? Nyt on oikeasti valintojen paikka, tämä voi olla viimeinen mahdollisuuteni saada tällä iällä perhe-elämä alkuun! -N38
Kommentit (96)
Anteeksi ohis, mutta mummuni kertoi aikanaan, että hänen kotinsa naapurissa eleli suuri perhe, jonka lasten kanssa hän ja muutkin talon lapset usein leikkivät. Perheen äiti oli kotona ja keitteli usein lapsilleen lihasoppaa. Kutsui sitten muitakin pihapiirissä leikkiviä lapsia sitä syömään.
Mummoni kertoi syöneensä usein sitä soppaa, eikä siinä mitään vikaa ollut mutta myöhemmin jo siirryttyään toiselle paikkakunnalle kuuli, että sitä soppaa oli keitelty kissanlihasta. Aikamoinen tapaus.
Ihanaa. Kestoriidanaihe loppuelämäksi. Tehkää äkkiä pari lasta vielä.
Kissojen ystävä kirjoitti:
Anteeksi ohis, mutta mummuni kertoi aikanaan, että hänen kotinsa naapurissa eleli suuri perhe, jonka lasten kanssa hän ja muutkin talon lapset usein leikkivät. Perheen äiti oli kotona ja keitteli usein lapsilleen lihasoppaa. Kutsui sitten muitakin pihapiirissä leikkiviä lapsia sitä syömään.
Mummoni kertoi syöneensä usein sitä soppaa, eikä siinä mitään vikaa ollut mutta myöhemmin jo siirryttyään toiselle paikkakunnalle kuuli, että sitä soppaa oli keitelty kissanlihasta. Aikamoinen tapaus.
Hyvä huomio. Kissasi voivat olla vaarassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelkaa. EHdota, että pidät kissat, mutta uusia lemmikkejä ette koskaan ota.
Tämä. Ja sopikaa joku kissavapaavyöhyke asunnossa, mieluiten makuuhuone, jonne kissat eivät koskaan pääse + että sinä huolehdit kaikesta kissoihin liittyvästä.
Tuo "huolehdit kaikista kissoihin liittyvästä" voi olla vaikea toteuttaa käytännössä. Meilläkin vaimo periaatteessa huolehtii kaikesta koiriin liittyvästä mutta minua ottaa vuosi vuodelta enemmän päähän se jatkuva sotku ja yleensäkin se että se koira on koko ajan siinä vieressä läähättämässä ja nuolemassa muniaan.
Se määrittää minunkin elämääni kun pitää olla sellainen auto jossa koira mahtuu kulkemaan, asioita pitää suunnitella niin että se koira on mukana tai sitten pitää organisoida sen vienti hoitoon. Pimeällä on pelottavaa käydä lenkillä joten minun täytyy lähteä mukaan. Kun vaimo on sairaana niin totta kai minun pitää katsoa koiran perään. Ei lemmikit ole niin erillinen asia muusta elämästä että ne voisi tuolla lailla karsinoida omaksi vastuualueekseen joka on irrallinen muusta elämästä.
Mitä tulee AP:n kysymykseen niin, pahoittelut että sanon tämän näin suoraan, jos mies ei pidä kissoista niin voi olla vaikeaa saada suhdetta toimimaan. Jos ei ole eläinihminen niin eläimet voivat olla todella rasittavia. Alkuun menee ihan OK mutta ajan mittaan se rasittavuus vain lisääntyy kun aina kun menet johonkin niin elukka seuraa varjona perässä. Tai sitten sinkoaa jostain odottamatta hanuriin kiinni.
Ehkä miehesi on joustavampi kuin minä mutta tämä alkaa olla pikkuhiljaa aikamoinen ongelma avioliitossamme. Edellinen koira oli siedettävämpi kuin nykyinen mutta tätä pitää sietää vielä monta vuotta ja varmasti vaimo haluaa uuden kun tästä jättää aika.
Kumpikaan ette voi toisianne pakottaa. Jos maksatte kulut puoliksi asunnossa, niin hoidat kissasi, etkä odota miehen osallistuvan hoitamiseen.
Jos asunto on miehen, niin hän päättää saako kissasi tulla myös. Joa kissasi ei sa tulla, niin sinä valitset joko kissasi tai miehen välillä. Kumpi on tärkeempi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä on iso ero onko väliinpitämätön lemmikkejä kohtaan vai aktiivisesti ei pidä lemmikeistä. Eihän sitä tarvitse olla erityisesti kissoja rakastava voidakseen elää samassa taloudessa. Ei miehellä välttämättä ole mielipidettä varsinaisesti puolesta taikka vastaan. Kissa ei juurikaan omaan elämään vaikuta jos toinen sen ruokkii ja hoitaa.
En ole ap ja minusta kissat ovat kivoja silloin tällöin silitellä, leikittää ja ihan vain katsella touhujaan. Mutta ne hiekkalaatikot haisevat karmivalle.
Eivät haise, jos pidetään asianmukaisesti puhtaana.
Siinä tapauksessa voisit tulla kouluttamaan pari tuntemaani kissanomistajaa
Kouluta sinä, kun nyt tiedät asiasta. Voit näyttää tämän ketjun.
t. Eri
Ap poistui saman tien keksimään uusia provoja.
En todellakaan luopuisi lemmikeistäni jonkun miehen retaleen takia. Minä ja lemmikit olemme pakettitarjous, joko otat tai jätät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelkaa. EHdota, että pidät kissat, mutta uusia lemmikkejä ette koskaan ota.
Tämä. Ja sopikaa joku kissavapaavyöhyke asunnossa, mieluiten makuuhuone, jonne kissat eivät koskaan pääse + että sinä huolehdit kaikesta kissoihin liittyvästä.
Tuo "huolehdit kaikista kissoihin liittyvästä" voi olla vaikea toteuttaa käytännössä. Meilläkin vaimo periaatteessa huolehtii kaikesta koiriin liittyvästä mutta minua ottaa vuosi vuodelta enemmän päähän se jatkuva sotku ja yleensäkin se että se koira on koko ajan siinä vieressä läähättämässä ja nuolemassa muniaan.
Se määrittää minunkin elämääni kun pitää olla sellainen auto jossa koira mahtuu kulkemaan, asioita pitää suunnitella niin että se koira on mukana tai sitten pitää organisoida sen vienti hoitoon. Pimeällä on pelottavaa käydä lenkillä joten minun täytyy lähteä mukaan. Kun vaimo on sairaana niin totta kai minun pitää katsoa koiran perään. Ei lemmikit ole niin erillinen asia muusta elämästä että ne voisi tuolla lailla karsinoida omaksi vastuualueekseen joka on irrallinen muusta elämästä.
Mitä tulee AP:n kysymykseen niin, pahoittelut että sanon tämän näin suoraan, jos mies ei pidä kissoista niin voi olla vaikeaa saada suhdetta toimimaan. Jos ei ole eläinihminen niin eläimet voivat olla todella rasittavia. Alkuun menee ihan OK mutta ajan mittaan se rasittavuus vain lisääntyy kun aina kun menet johonkin niin elukka seuraa varjona perässä. Tai sitten sinkoaa jostain odottamatta hanuriin kiinni.
Ehkä miehesi on joustavampi kuin minä mutta tämä alkaa olla pikkuhiljaa aikamoinen ongelma avioliitossamme. Edellinen koira oli siedettävämpi kuin nykyinen mutta tätä pitää sietää vielä monta vuotta ja varmasti vaimo haluaa uuden kun tästä jättää aika.
Totta tuokin.
Siinä vaiheessa, kun vielä ei ole muutettu yhteen, voi toki yrittää neuvotella. mutta aikahan sen vasta näyttää, onnistuuko järjestely.
Itse en haluaisi esim matelijaterraariota kotiini, se olisi kyllä ehdoton ei.
Mieti loppuelämäsi ilman eläimiä.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan luopuisi lemmikeistäni jonkun miehen retaleen takia. Minä ja lemmikit olemme pakettitarjous, joko otat tai jätät.
Helppo valinta.
Vierailija kirjoitti:
Et muuta miehen kanssa yhteen. Jos ihminen oikeasti pitää lemmikkieläimet keistään niin hän ei altista niitä eläinvihaajalle. On myös eläinrakkaita miehiä. Esim. Omallani oli kaksi kissaa kun tavattiin ja alettiin seurustella. Tämä mies ei ole sinulle oikea.
Pidän eläimistä, mutta en voisi muuttaa kissaihmisen kanssa yhteen, koska kävisi sääliksi vuosikausia sisällä olevia kissoja sen sijaan, että olisivat maalla hiirijahdissa.
Vierailija kirjoitti:
Ap poistui saman tien keksimään uusia provoja.
Näin taisi käydä. Kuka muka miettii onko kissa tärkeämpi kuin perhe. Ja sitten taas tämä että tulee muka yllätyksenä, että useimmat miehet eivät kilju riemusta päästessään asumaan kissahuusholliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et muuta miehen kanssa yhteen. Jos ihminen oikeasti pitää lemmikkieläimet keistään niin hän ei altista niitä eläinvihaajalle. On myös eläinrakkaita miehiä. Esim. Omallani oli kaksi kissaa kun tavattiin ja alettiin seurustella. Tämä mies ei ole sinulle oikea.
Pidän eläimistä, mutta en voisi muuttaa kissaihmisen kanssa yhteen, koska kävisi sääliksi vuosikausia sisällä olevia kissoja sen sijaan, että olisivat maalla hiirijahdissa.
Ja näkkäjärvien kidutettavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö voi kysyä ihan suoraan, että kestääkö elää kissataloudessa? Ovatko kissat tervetulleita? Itse inhoan kissoja (olen nainen), en tykkää niiden luonteesta paitsi joidenkin rotujen ehkä, niistä lähtee karvaa, ne metelöivät öisin, protestipissivät nurkkiin jos jokin menosi ei miellytä... Mutta miehesi voi olla joustavampi, kysy.
anteeksi ohis, mutta pakko kysyä, että perustuuko käsityksesi kissoista omaan, pitkäaikaiseen kokemukseen vai huhupuheisiin ja ennakkoluuloihin? En siis väitä, etteikö löytyisi myös protestipissiviä (okei, se ei ole koskaan oikeasti protesti, vaan joko elimellinen vaiva tai kissan asuinympäristöstä johtuvaa, mutta protestina sitä onet pitävät) ja öisin metelöiviä yksilöitä, mutta väittäisin, että valtaosa hyvin hoidetuista kissoista ei sen paremmin pissi muualle kuin laatikkoonsa kuin metelöi pitkin öitä. T: kahden übersiistin kissan omistaja, joka saa nukkua kahdeksan tuunin yöunensa aina täysin rauhassa, koska kissatkin nukkuvat yöllä
Ihanko oikeasti väität, ettei protestipissaavia kissoja ole? Mikä elimellinen vaiva saa kissan pissaamaan sohvalle aina ja vain silloin, kun sen emännällä on yövieras, joka nukkuu emännän kanssa samassa sängyssä (jossa kissa ei saa muulloinkaan olla). Tai pissimään kengille, jos emäntä lähtee ulos ystävänsä kanssa? Nämä siis eri kissat, kumpikaan ei omia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap poistui saman tien keksimään uusia provoja.
Näin taisi käydä. Kuka muka miettii onko kissa tärkeämpi kuin perhe. Ja sitten taas tämä että tulee muka yllätyksenä, että useimmat miehet eivät kilju riemusta päästessään asumaan kissahuusholliin.
Joillekkin se kissa on perhe. Eihän ap:lla ole vielä perhettä, joten kissat on perheenjäseninä. Miten voi vanhan perheensä heittää uuden tieltä?
No sitä ei lemmikkittömättt tiiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö voi kysyä ihan suoraan, että kestääkö elää kissataloudessa? Ovatko kissat tervetulleita? Itse inhoan kissoja (olen nainen), en tykkää niiden luonteesta paitsi joidenkin rotujen ehkä, niistä lähtee karvaa, ne metelöivät öisin, protestipissivät nurkkiin jos jokin menosi ei miellytä... Mutta miehesi voi olla joustavampi, kysy.
anteeksi ohis, mutta pakko kysyä, että perustuuko käsityksesi kissoista omaan, pitkäaikaiseen kokemukseen vai huhupuheisiin ja ennakkoluuloihin? En siis väitä, etteikö löytyisi myös protestipissiviä (okei, se ei ole koskaan oikeasti protesti, vaan joko elimellinen vaiva tai kissan asuinympäristöstä johtuvaa, mutta protestina sitä onet pitävät) ja öisin metelöiviä yksilöitä, mutta väittäisin, että valtaosa hyvin hoidetuista kissoista ei sen paremmin pissi muualle kuin laatikkoonsa kuin metelöi pitkin öitä. T: kahden übersiistin kissan omistaja, joka saa nukkua kahdeksan tuunin yöunensa aina täysin rauhassa, koska kissatkin nukkuvat yöllä
Ihanko oikeasti väität, ettei protestipissaavia kissoja ole? Mikä elimellinen vaiva saa kissan pissaamaan sohvalle aina ja vain silloin, kun sen emännällä on yövieras, joka nukkuu emännän kanssa samassa sängyssä (jossa kissa ei saa muulloinkaan olla). Tai pissimään kengille, jos emäntä lähtee ulos ystävänsä kanssa? Nämä siis eri kissat, kumpikaan ei omia.
Älä yleistä, mulla on koko elämän ollut kissoja eikä yksikään ole ollut tollainen.
Huonosti koulutettu tai liian aikaisin luovutettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö voi kysyä ihan suoraan, että kestääkö elää kissataloudessa? Ovatko kissat tervetulleita? Itse inhoan kissoja (olen nainen), en tykkää niiden luonteesta paitsi joidenkin rotujen ehkä, niistä lähtee karvaa, ne metelöivät öisin, protestipissivät nurkkiin jos jokin menosi ei miellytä... Mutta miehesi voi olla joustavampi, kysy.
anteeksi ohis, mutta pakko kysyä, että perustuuko käsityksesi kissoista omaan, pitkäaikaiseen kokemukseen vai huhupuheisiin ja ennakkoluuloihin? En siis väitä, etteikö löytyisi myös protestipissiviä (okei, se ei ole koskaan oikeasti protesti, vaan joko elimellinen vaiva tai kissan asuinympäristöstä johtuvaa, mutta protestina sitä onet pitävät) ja öisin metelöiviä yksilöitä, mutta väittäisin, että valtaosa hyvin hoidetuista kissoista ei sen paremmin pissi muualle kuin laatikkoonsa kuin metelöi pitkin öitä. T: kahden übersiistin kissan omistaja, joka saa nukkua kahdeksan tuunin yöunensa aina täysin rauhassa, koska kissatkin nukkuvat yöllä
Ihanko oikeasti väität, ettei protestipissaavia kissoja ole? Mikä elimellinen vaiva saa kissan pissaamaan sohvalle aina ja vain silloin, kun sen emännällä on yövieras, joka nukkuu emännän kanssa samassa sängyssä (jossa kissa ei saa muulloinkaan olla). Tai pissimään kengille, jos emäntä lähtee ulos ystävänsä kanssa? Nämä siis eri kissat, kumpikaan ei omia.
Älä yleistä, mulla on koko elämän ollut kissoja eikä yksikään ole ollut tollainen.
Huonosti koulutettu tai liian aikaisin luovutettu.
Ap (kissaprovoilija) ei ole kertonut lemmikeistään muuta kuin, että on kissoja ja useampi. Hyvin todennäköisesti jonkun tuntemattoman satunnainen kissa olisi juuri tuollainen kusimarakatti. Kävin eräällä kaverin kaverilla kerran kylässä. 5 min saapumisestamme se oli kussut tuulikaapissa odottavan laukkuni SISÄLLE! Laukun lisäksi sen sisältö oli pilalla. Ja hiekka oli vaihdettu, kissa vaan oli täysi k*sipää. Siis huonosti koulutettu. Mutta voi hyvin olla random palstalaistenkin kissat koulutuskelvottomia eikä niiden kanssa kannata yhteen muuttaa.
-eri
Ei tuo taida puhumalla miksikään muuttua. Ei miehessä mikään vika ole, se nyt vaan ei halua elää kissojen kanssa. Mulla on ihan sama, jos mun uudella naisystävällä olisi ollut kissoja niin homma olisi tyssännyt siihen. En mä eläimiä vihaa mutta en myöskään erityisesti tahdo väkisin niiden kanssa elää. Mulla on ollut kaksi koiraa joten tiedän mistä puhun (molemmat kuoli vanhuuteen). Tosin nyksällä on koira mutta tein selväksi etten laita tikkua ristiin sen elukan vuoksi, ja sovittiin ettei uutta tule kun siitä aika jättää. Tulin puoliväliin siis vastaan. Sanoisin että joko haluat parisuhteen miehen kanssa josta ilmeisesti välität ja heivaat kissat pois, tai jatkat prinssin etsimistä joka sietää lemmikkisi. M42
Siinä tapauksessa voisit tulla kouluttamaan pari tuntemaani kissanomistajaa