Miksi miehillä on usein niin paljon parempi itsetunto kuin naisilla?

Näköjään tästä asiasta on tehty ketjussa joku kilpailu, että kenellä on parempi itsetunto. Mitä väliä sillä oikeastaan on? 

Itsetunto ei ole sama kun kyvykkyys, taidot tai miten pystyy tuottamaan lisäarvoa toisille; ulkoisesti 'täydelliselläkin' ihmisellä voi olla 'huono' itsetunto, koska asiaa voi tarkastella niin monelta kannalta. 

Jos nyt kuitenkin asiaa evoluution kannalta spekuloidaan, niin riskien ottaminen on paljon hyödyllisempää tai tarpeellisempaa miehelle, jotta lisääntyisi. Miehelle on myös seksuaalimarkkinoilla välttämätöntä rakentaa tietynlainen omanarvontunto ja itsekunnioitus omista raameistaan ja lähtökohdistaan, koska kukaan nainen ei tule ylistämään sinua maasta taivaisiin vain sen takia, että sinulla on pippeli; lähtökohtaisesti naiset suhtautuvat tavalliseen mieheen epäileväisesti tai jopa pelokkaasti ja kovalla vaivalla treenatun miehen kehosta etsitään suurennuslasilla vikaa, samalla kun välillä koiraa ulkoiluttava nainen saa seksiä, hauskuutusta ja kehuja ihan vain laittamalla sovelluksen päälle. Mies tarvitsee tietynlaista tervettä ja kohtuullista "narsismia" tai itserakkautta, jotta mielenterveyspaketti kasassa eli pitää aina muistuttaa itseään omasta todellisuudesta, jossa on rakkauden arvoinen eikä antaa minkään horjuttaa sitä. Kun nainen on yksinäinen ja itkuinen, miesten kehut ovat vain klikkauksen päässä, mutta monenkohan vuoden päässä ne ovat miehellä, jos jaksaa käydä salilla kuin eläin ja kehittää sosiaalisia taitoja ja harrastuksia?

Naisille taas näin käy jatkuvasti ja kaikki naisen saavutukset ovat liimataan siihen sukupuolen päälle lisäansioksi. 

Miehet ovat käyneet armeijan. He tietävät että selviytyvät.

Mieheltä vaaditaan aina enmmän kuin naisilta.

Vierailija kirjoitti:

Miehet ovat käyneet armeijan. He tietävät että selviytyvät.

Mieheltä vaaditaan aina enmmän kuin naisilta.

Öööh, kun mieheltä pettää pää ja hän posauttaa aivonsa pihalle, niin nainen jää huolehtimaan yksikseen perheen lapsista. Sama kuvio ympäri maailmaa.

Vierailija kirjoitti:

Huomaatteko kaavan?

Naiset valittavat koska heitä ei arvosteta asioista joista arvostetaan miehiä.

Miehet valittavat koska heitä ei arvosteta asioista joista arvostetaan miehiä.

Miehet saavat enemmän arvostusta saavutuksista, rohkeudesta, kyvykkyydestä, johtajuudesta, ym. Mutta heidät myös tuomitaan epämiehekkäiksi jos näitä ominaisuuksia ei löydy.

Naiset saavat enemmän arvostusta kiltteydestä, empaattisuudesta, seksikkyydestä, esteettisyydestä, sävyisyydestä, pidättyväisyydestä, nuoruudesta, ym. Mutta heidät myös tuomitaan epänaisellisiksi jos näitä ominaisuuksia ei löydy.

Pitää olla typerys (tai feministi) jos kuvittelee että toisen sukupuolen asema olisi yksiselitteisesti parempi. Kolikossa on aina kääntöpuolensa. Jos miestä/naista arvostetaan jossain asiassa enemmän, katsotaan saman asian puute myös isommaksi miinukseksi ja siitä tuleekin velvollisuus.

On helppoa nähdä vain se mitä toiset saavat, koska omia etuisuuksia on tottunut pitämään itsestäänselvyyksinä.

Mutta ainakaan naisissa arvostetut ominaisuudet eivät vaikuta positiivisesti itsetuntoon, joka on tässä puheena. Hyvä itsetunto kehittyy, kun saat sanoa mielipiteesi, sinua kuunnellaan, ennen kaikkea koet itsesi kykeneväksi ja pärjääväksi. Naisten kasvatuksessa on kautta aikain tähdätty nimenomaan siihen että nainen ei kokisi pärjäävänsä itse, vaan tuntisi tarvitsevansa miehen asioistaan päättämään ja hänestä huolehtimaan. Vaikka olisi kuinka sävyisä ja seksikäs, se ei nosta itsetuntoa vaan usein päinvastoin laskee sitä, kun arvostus on kiinni objektina olemisesta. 

Siinä olen kyllä samaa mieltä, ettei kummallakaan ole yksiselitteisen helppoa.

Juuri viime viikolla meillä oli kokous jonka jälkeen saatiin kuulla noita juttuja siitä kuinka naisia syrjitään, miehet jyräävät, ja sitä rataa.

Yksi tiimi päätyi suoraan sanottuna p.skempiin hommiin kun pari heppua runnoi päätöksen läpi.

Asiasta jälkikäteen valittaneet naiset eivät edes huomioineet kuinka tiimissä oli 4 naista ja 2 miestä - kuinka ollakaan, kaksi juuri sellaista hiljaista ja riitoja välttelevää heppua joita nämä naiset eivät alitajuisesti edes laskeneet miehiksi.

Se on yllättävän vaikeaa korottaa ääntä ja nousta auktoriteetteja vastaan. Ei se käykään tuosta vain. Se on se mitä mieheltä odotetaan, jos haluaa ettei naiset unohda että 2/6 tiimikavereista on miehiä eikä sukupuolettomia epämiehiä.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaatteko kaavan?

Naiset valittavat koska heitä ei arvosteta asioista joista arvostetaan miehiä.

Miehet valittavat koska heitä ei arvosteta asioista joista arvostetaan miehiä.

Miehet saavat enemmän arvostusta saavutuksista, rohkeudesta, kyvykkyydestä, johtajuudesta, ym. Mutta heidät myös tuomitaan epämiehekkäiksi jos näitä ominaisuuksia ei löydy.

Naiset saavat enemmän arvostusta kiltteydestä, empaattisuudesta, seksikkyydestä, esteettisyydestä, sävyisyydestä, pidättyväisyydestä, nuoruudesta, ym. Mutta heidät myös tuomitaan epänaisellisiksi jos näitä ominaisuuksia ei löydy.

Pitää olla typerys (tai feministi) jos kuvittelee että toisen sukupuolen asema olisi yksiselitteisesti parempi. Kolikossa on aina kääntöpuolensa. Jos miestä/naista arvostetaan jossain asiassa enemmän, katsotaan saman asian puute myös isommaksi miinukseksi ja siitä tuleekin velvollisuus.

On helppoa nähdä vain se mitä toiset saavat, koska omia etuisuuksia on tottunut pitämään itsestäänselvyyksinä.

Mutta ainakaan naisissa arvostetut ominaisuudet eivät vaikuta positiivisesti itsetuntoon, joka on tässä puheena. Hyvä itsetunto kehittyy, kun saat sanoa mielipiteesi, sinua kuunnellaan, ennen kaikkea koet itsesi kykeneväksi ja pärjääväksi. Naisten kasvatuksessa on kautta aikain tähdätty nimenomaan siihen että nainen ei kokisi pärjäävänsä itse, vaan tuntisi tarvitsevansa miehen asioistaan päättämään ja hänestä huolehtimaan. Vaikka olisi kuinka sävyisä ja seksikäs, se ei nosta itsetuntoa vaan usein päinvastoin laskee sitä, kun arvostus on kiinni objektina olemisesta. 

Siinä olen kyllä samaa mieltä, ettei kummallakaan ole yksiselitteisen helppoa.

"Vaikka olisi kuinka sävyisä ja seksikäs, se ei nosta itsetuntoa vaan usein päinvastoin laskee sitä, kun arvostus on kiinni objektina olemisesta."

Ihan sama pätee toisin päin.

Ei nosta itsetuntoa kun arvostus on kiinni tekemisestä ja suorittamisesta, eikä sinulla ole minkäänlaista arvoa jos et joskus kykenekään tekemään ja suorittamaan.

Sitä tuntee itsensä pelkäksi koneeksi, työjuhdaksi ja hyödylliseksi idiootiksi. Olisi mahtavaa tepastella raflaan tyylikkäissä vaatteissa ja kerätä katseita. Tulle pidetyksi miehenä, eikä miestekijänä. Voisi vain hymyillä eikä tarvitsisi demonstroida rohkeutta, itsevarmuutta ja määrätietoisuutta kuin jossain s.aatanan suorituskykytestissä.

Vierailija kirjoitti:

Miehet ovat käyneet armeijan. He tietävät että selviytyvät.

Mieheltä vaaditaan aina enmmän kuin naisilta.

Miehiltä ei todellakaan vaadita enemmän. Läpi historian miesten elämä on ollut kuin leikkiä vaan verrattuna naisten elämään ja asemaan. Miksi tämä pitää edes sanoa,nykypäivänä kun tietoa on saatavilla. Jo pelkästään naisen keho on kovemmalla koetuksella kuin miehen,sen lisäksi meidän täytyy hoitaa arkiaskareet,työt,koti,perhe ynnä muut..Mitä tekee mies,motkottaa sohvalla,juo bisseä ja vahtaa pornoa ulkonäkökin saa olla mitä vaan koska hei,sehän on sallittua miehille,miehet on miehiä he he. 

Meille alakoulussa miesopettajat liikkatunnilla sanoivat tietyistä tempuista: "Pojat voivat kokeilla. Tytöt tuskin pystyvät." Olin siis alakoulussa 2000-luvun alussa.

Kasvatuksestahan se on kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ovat käyneet armeijan. He tietävät että selviytyvät.

Mieheltä vaaditaan aina enmmän kuin naisilta.

Miehiltä ei todellakaan vaadita enemmän. Läpi historian miesten elämä on ollut kuin leikkiä vaan verrattuna naisten elämään ja asemaan. Miksi tämä pitää edes sanoa,nykypäivänä kun tietoa on saatavilla. Jo pelkästään naisen keho on kovemmalla koetuksella kuin miehen,sen lisäksi meidän täytyy hoitaa arkiaskareet,työt,koti,perhe ynnä muut..Mitä tekee mies,motkottaa sohvalla,juo bisseä ja vahtaa pornoa ulkonäkökin saa olla mitä vaan koska hei,sehän on sallittua miehille,miehet on miehiä he he. 

Ulkonäkö saa olla mitä vain, kunhan on syntynyt riittävän pitkäksi ym.

Paljon mieluummin olisin naisen asemassa, vaadittaisiin että käyn salilla ja laittaudun. Se on aika lailla helpompaa kuin uudestaan syntyminen.

Sekin olisi todella hienoa että vaimo mieluummin näkisi minut salilla tai peilin edessä trimmaamassa partaa kuin remppaamassa kylppäriä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaatteko kaavan?

Naiset valittavat koska heitä ei arvosteta asioista joista arvostetaan miehiä.

Miehet valittavat koska heitä ei arvosteta asioista joista arvostetaan miehiä.

Miehet saavat enemmän arvostusta saavutuksista, rohkeudesta, kyvykkyydestä, johtajuudesta, ym. Mutta heidät myös tuomitaan epämiehekkäiksi jos näitä ominaisuuksia ei löydy.

Naiset saavat enemmän arvostusta kiltteydestä, empaattisuudesta, seksikkyydestä, esteettisyydestä, sävyisyydestä, pidättyväisyydestä, nuoruudesta, ym. Mutta heidät myös tuomitaan epänaisellisiksi jos näitä ominaisuuksia ei löydy.

Pitää olla typerys (tai feministi) jos kuvittelee että toisen sukupuolen asema olisi yksiselitteisesti parempi. Kolikossa on aina kääntöpuolensa. Jos miestä/naista arvostetaan jossain asiassa enemmän, katsotaan saman asian puute myös isommaksi miinukseksi ja siitä tuleekin velvollisuus.

On helppoa nähdä vain se mitä toiset saavat, koska omia etuisuuksia on tottunut pitämään itsestäänselvyyksinä.

Mutta ainakaan naisissa arvostetut ominaisuudet eivät vaikuta positiivisesti itsetuntoon, joka on tässä puheena. Hyvä itsetunto kehittyy, kun saat sanoa mielipiteesi, sinua kuunnellaan, ennen kaikkea koet itsesi kykeneväksi ja pärjääväksi. Naisten kasvatuksessa on kautta aikain tähdätty nimenomaan siihen että nainen ei kokisi pärjäävänsä itse, vaan tuntisi tarvitsevansa miehen asioistaan päättämään ja hänestä huolehtimaan. Vaikka olisi kuinka sävyisä ja seksikäs, se ei nosta itsetuntoa vaan usein päinvastoin laskee sitä, kun arvostus on kiinni objektina olemisesta. 

Siinä olen kyllä samaa mieltä, ettei kummallakaan ole yksiselitteisen helppoa.

"Vaikka olisi kuinka sävyisä ja seksikäs, se ei nosta itsetuntoa vaan usein päinvastoin laskee sitä, kun arvostus on kiinni objektina olemisesta."

Ihan sama pätee toisin päin.

Ei nosta itsetuntoa kun arvostus on kiinni tekemisestä ja suorittamisesta, eikä sinulla ole minkäänlaista arvoa jos et joskus kykenekään tekemään ja suorittamaan.

Sitä tuntee itsensä pelkäksi koneeksi, työjuhdaksi ja hyödylliseksi idiootiksi. Olisi mahtavaa tepastella raflaan tyylikkäissä vaatteissa ja kerätä katseita. Tulle pidetyksi miehenä, eikä miestekijänä. Voisi vain hymyillä eikä tarvitsisi demonstroida rohkeutta, itsevarmuutta ja määrätietoisuutta kuin jossain s.aatanan suorituskykytestissä.

Miten raflaan tepastellessa demonstroidaan rohkeutta, itsevarmuutta ja määrätietoisuutta? Tarkoitatko elekieltä? Sekä sen lukemista että hallintaa voi opetella ymmärtääkseni ihan kursseillakin.

🐒

Hyvä itsetunto kehittyy, kun saat sanoa mielipiteesi, sinua kuunnellaan, ennen kaikkea koet itsesi kykeneväksi ja pärjääväksi.

-No esim teininä etenki mua ei mun mielestä kuunneltu eikä todellakaan otettu vakavasti. Sit nyt vanhempana mua syyllistetään siitä, etten oo tarpeeks vastuullinen aikuinen ollut, mut minkä mä sille voin, koska oon saanu sellasta kohtelua, että mun rooli on ollu sellainen, et mä oon esim saanu apua paljon vaikka mieheltä enkä edes halunnut opetella joitain asioita, mitä osa joistain naispuolisista ehdottomasti haluaa oppia?? :D en tiedä tekeekö just se musta huono itsetuntosen. paremminki laiskan ja ei-pärjäävän jollen sit pyydä apua :DDDD

ja muutenki mun luonne on naisellinen, mitä en oo todellakaa tarkottanu objektiksi, vaikka mies nyt sen ottaiski niin.. seo n sillon sen mieehn ongelma, ei mun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ovat käyneet armeijan. He tietävät että selviytyvät.

Mieheltä vaaditaan aina enmmän kuin naisilta.

Miehiltä ei todellakaan vaadita enemmän. Läpi historian miesten elämä on ollut kuin leikkiä vaan verrattuna naisten elämään ja asemaan. Miksi tämä pitää edes sanoa,nykypäivänä kun tietoa on saatavilla. Jo pelkästään naisen keho on kovemmalla koetuksella kuin miehen,sen lisäksi meidän täytyy hoitaa arkiaskareet,työt,koti,perhe ynnä muut..Mitä tekee mies,motkottaa sohvalla,juo bisseä ja vahtaa pornoa ulkonäkökin saa olla mitä vaan koska hei,sehän on sallittua miehille,miehet on miehiä he he. 

Ulkonäkö saa olla mitä vain, kunhan on syntynyt riittävän pitkäksi ym.

Paljon mieluummin olisin naisen asemassa, vaadittaisiin että käyn salilla ja laittaudun. Se on aika lailla helpompaa kuin uudestaan syntyminen.

Sekin olisi todella hienoa että vaimo mieluummin näkisi minut salilla tai peilin edessä trimmaamassa partaa kuin remppaamassa kylppäriä.

Miksi haluaisit vaimon, joka pitäisi enemmän peilaavasta salijannusta kuin käsistään taitavasta miehestä, jos kerran olet jälkimmäistä tyyppiä?

On kai se joku tabujuttu sekin, että miehet tietävät olevansa päävastuussa naisista ja lapsista, kun yhteiskunta horjuu. Eli miesten pitää puolustaa maata, huolehtia uppoavasta laivasta itsensä viimeisenä turvaan, 90% urotöistä on miesten tekemiä ja esim.naispuolisia palomiehiä on ehkä yksi Suomessa? Mitä merkitystä on naistuomarin langettamalla tuomiolla jos miehet eivät ole pidättämässä ja hoitamassa vangittua vankilaan tai rakennusmiehet eivät toteuta naispuolisen kaupunginjohtajan toivetta jostain rakennustyöstä? 

Miehet voivat kyllä tehdä naisten hommat, mutta harvemmin päinvastoin. 

On tietysti mautonta hieroa tuota tosiasiaa naisten naamaan, mutta toisaalta myös feminismi on aika mautonta, kun puhutaan tyyliin "miehet aloittavat sodat", vaikka tilastollisesti naiset aloittavat niitä enemmän suhteutettuna päämäärään. 

Hieman paradoksaalisesti itseluottamusta voi saada siitäkin, että hiekkaa potkitaan naamalle ja kritisoidaan jos itse tiedostaa ja osaa sanoittaa elämänsä tarinan siten, että nuo asiat ovat jotenkin sankarillisia tapahtumia. Eli vaikka mies ei saisi mitään kiitosta tekemistään asioista ja päivystysvalmiudessa olemisesta, hän on kuitenkin omassa hiljaisuudessaan tietoinen merkityksestään ja saa siitä itseluottamusta. Vähän sama juttu kuin jos mies maksaisi elareita naiselle, joka haukkuu miehen lapselle ja käyttää rahat väärään tarkoitukseen. Jonain päivänä lapsi ehkä saa kuulla totuuden isästä, mutta vaikka ei saisikaan, mies voi köllötellä kuolinvuoteella siinä mielessä rauhallisin mielin, että tietää tehneensä oikein, vaikka ei ole voinut vaikuttaa siihen mihin rahat menevät. 

Toki myös nainen voi sanoittaa ja visualisoida omaa elämäänsä ja uhrauksiaan samalla tavalla jos haluaa soveltuvilta osin. 

Testosteroni on se joka tekee rohkeaksi. Mutta myös pahimmillaan ylimieliseksi väkivaltaiseksi öykkäriksi. Joita monet jääkiekkoilijamiehet valitettavasti ovat.

Vanhempien pitää kannustaa erityisesti tyttöjä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaatteko kaavan?

Naiset valittavat koska heitä ei arvosteta asioista joista arvostetaan miehiä.

Miehet valittavat koska heitä ei arvosteta asioista joista arvostetaan miehiä.

Miehet saavat enemmän arvostusta saavutuksista, rohkeudesta, kyvykkyydestä, johtajuudesta, ym. Mutta heidät myös tuomitaan epämiehekkäiksi jos näitä ominaisuuksia ei löydy.

Naiset saavat enemmän arvostusta kiltteydestä, empaattisuudesta, seksikkyydestä, esteettisyydestä, sävyisyydestä, pidättyväisyydestä, nuoruudesta, ym. Mutta heidät myös tuomitaan epänaisellisiksi jos näitä ominaisuuksia ei löydy.

Pitää olla typerys (tai feministi) jos kuvittelee että toisen sukupuolen asema olisi yksiselitteisesti parempi. Kolikossa on aina kääntöpuolensa. Jos miestä/naista arvostetaan jossain asiassa enemmän, katsotaan saman asian puute myös isommaksi miinukseksi ja siitä tuleekin velvollisuus.

On helppoa nähdä vain se mitä toiset saavat, koska omia etuisuuksia on tottunut pitämään itsestäänselvyyksinä.

Mutta ainakaan naisissa arvostetut ominaisuudet eivät vaikuta positiivisesti itsetuntoon, joka on tässä puheena. Hyvä itsetunto kehittyy, kun saat sanoa mielipiteesi, sinua kuunnellaan, ennen kaikkea koet itsesi kykeneväksi ja pärjääväksi. Naisten kasvatuksessa on kautta aikain tähdätty nimenomaan siihen että nainen ei kokisi pärjäävänsä itse, vaan tuntisi tarvitsevansa miehen asioistaan päättämään ja hänestä huolehtimaan. Vaikka olisi kuinka sävyisä ja seksikäs, se ei nosta itsetuntoa vaan usein päinvastoin laskee sitä, kun arvostus on kiinni objektina olemisesta. 

Siinä olen kyllä samaa mieltä, ettei kummallakaan ole yksiselitteisen helppoa.

"Vaikka olisi kuinka sävyisä ja seksikäs, se ei nosta itsetuntoa vaan usein päinvastoin laskee sitä, kun arvostus on kiinni objektina olemisesta."

Ihan sama pätee toisin päin.

Ei nosta itsetuntoa kun arvostus on kiinni tekemisestä ja suorittamisesta, eikä sinulla ole minkäänlaista arvoa jos et joskus kykenekään tekemään ja suorittamaan.

Sitä tuntee itsensä pelkäksi koneeksi, työjuhdaksi ja hyödylliseksi idiootiksi. Olisi mahtavaa tepastella raflaan tyylikkäissä vaatteissa ja kerätä katseita. Tulle pidetyksi miehenä, eikä miestekijänä. Voisi vain hymyillä eikä tarvitsisi demonstroida rohkeutta, itsevarmuutta ja määrätietoisuutta kuin jossain s.aatanan suorituskykytestissä.

Näytämme päätyvän siihen, että miehissä arvostetaan ominaisuuksia jotka vaativat hyvää itsetuntoa, naisissa ominaisuuksia jotka vaativat huonoa itsetuntoa. 

Miestä ei arvosteta, jos hänellä on liian huono itsetunto. Naista ei arvosteta jos hänellä on liian hyvä itsetunto (ja tekee mitä tahtoo eikä tähtää sävyisyyteen, seksikkyyteen ja muiden miellyttämiseen).

Tämähän näyttää olevan vastaus ketjun kysymykseen.

Kun tästä keskusteltiin edellisen kerran, kerroin tositapauksesta pari kuukautta sitten.

Pikallinen törkimys siis nappasi baarista lähtiessä seurueessa ollutta naisihmistä kädestä ja alkoi ehdottelemaan törkeyksiä. Miehellä on parikin tuomiota seksuaalisesta ahdistelusta, pahoinpitelyistä ja yhdestä taposta. Mielisairas. Iso mies, varmaankin yli 185cm ja massaa about 100kg. Kantaa tunnetusti puukkoa mukana.

Olen itse 172cm/65kg ja selvitin tilanteen irrottamalla tyypin käden ja sanomalla jäänviileästi että nyt riitti. Yksikään paikalla ollut nainen ei auttanut. Ei itsepuolustusta harjoitellut ystävätär, ei minua selvästi isokokoisempi nainen. Joku itki, toinen meni paniikkiin. Minä joka sentään riskeerasin henkeni, olin se joka päätyi lohduttajaksi.

Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaatteko kaavan?

Naiset valittavat koska heitä ei arvosteta asioista joista arvostetaan miehiä.

Miehet valittavat koska heitä ei arvosteta asioista joista arvostetaan miehiä.

Miehet saavat enemmän arvostusta saavutuksista, rohkeudesta, kyvykkyydestä, johtajuudesta, ym. Mutta heidät myös tuomitaan epämiehekkäiksi jos näitä ominaisuuksia ei löydy.

Naiset saavat enemmän arvostusta kiltteydestä, empaattisuudesta, seksikkyydestä, esteettisyydestä, sävyisyydestä, pidättyväisyydestä, nuoruudesta, ym. Mutta heidät myös tuomitaan epänaisellisiksi jos näitä ominaisuuksia ei löydy.

Pitää olla typerys (tai feministi) jos kuvittelee että toisen sukupuolen asema olisi yksiselitteisesti parempi. Kolikossa on aina kääntöpuolensa. Jos miestä/naista arvostetaan jossain asiassa enemmän, katsotaan saman asian puute myös isommaksi miinukseksi ja siitä tuleekin velvollisuus.

On helppoa nähdä vain se mitä toiset saavat, koska omia etuisuuksia on tottunut pitämään itsestäänselvyyksinä.

Mutta ainakaan naisissa arvostetut ominaisuudet eivät vaikuta positiivisesti itsetuntoon, joka on tässä puheena. Hyvä itsetunto kehittyy, kun saat sanoa mielipiteesi, sinua kuunnellaan, ennen kaikkea koet itsesi kykeneväksi ja pärjääväksi. Naisten kasvatuksessa on kautta aikain tähdätty nimenomaan siihen että nainen ei kokisi pärjäävänsä itse, vaan tuntisi tarvitsevansa miehen asioistaan päättämään ja hänestä huolehtimaan. Vaikka olisi kuinka sävyisä ja seksikäs, se ei nosta itsetuntoa vaan usein päinvastoin laskee sitä, kun arvostus on kiinni objektina olemisesta. 

Siinä olen kyllä samaa mieltä, ettei kummallakaan ole yksiselitteisen helppoa.

"Vaikka olisi kuinka sävyisä ja seksikäs, se ei nosta itsetuntoa vaan usein päinvastoin laskee sitä, kun arvostus on kiinni objektina olemisesta."

Ihan sama pätee toisin päin.

Ei nosta itsetuntoa kun arvostus on kiinni tekemisestä ja suorittamisesta, eikä sinulla ole minkäänlaista arvoa jos et joskus kykenekään tekemään ja suorittamaan.

Sitä tuntee itsensä pelkäksi koneeksi, työjuhdaksi ja hyödylliseksi idiootiksi. Olisi mahtavaa tepastella raflaan tyylikkäissä vaatteissa ja kerätä katseita. Tulle pidetyksi miehenä, eikä miestekijänä. Voisi vain hymyillä eikä tarvitsisi demonstroida rohkeutta, itsevarmuutta ja määrätietoisuutta kuin jossain s.aatanan suorituskykytestissä.

Näytämme päätyvän siihen, että miehissä arvostetaan ominaisuuksia jotka vaativat hyvää itsetuntoa, naisissa ominaisuuksia jotka vaativat huonoa itsetuntoa. 

Miestä ei arvosteta, jos hänellä on liian huono itsetunto. Naista ei arvosteta jos hänellä on liian hyvä itsetunto (ja tekee mitä tahtoo eikä tähtää sävyisyyteen, seksikkyyteen ja muiden miellyttämiseen).

Tämähän näyttää olevan vastaus ketjun kysymykseen.

Minusta tuo oli väärä johtopäätös.

Pointtina ei ole hyvä tai huono itsetunto kokonaisuutena, vaan hyvä itsetunto tietyissä asioissa. Ne asiat ovat sitten erilaisia miehillä ja naisilla.

Omasta kokemuksesta sanoisin näin että tytöiltä ja naisilta vaaditaan enemmän itsenäisyyttä ja pärjäämistä.

Esimerkiksi omalta veljeltäni ei vaadittu kotitöiden tekemistä ollenkaan ja minun kuului niitä tehdä ekaluokkalaisesta asti. Harrastimme myös samaa lajia mutta minun harrastus oli vaan harrastus eikä pelejä käynyt kumpikaan vanhemmista katsomassa, kun taas veljen harrastukseen suhtauduttiin vakavammin.

Voi olla että tyttöjen oletetaan aina pärjäävän eikä heitä tarvitse erikseen tukea ja kannustaa ja odotetaan kiltteyttä ja reippautta automaattisesti.

Se on osittain myös meidän naisten itse aiheuttamaa, vähätellään omaa sukupuolta ja siirretään se seuraaville sukupolville.

Vierailija kirjoitti:

Kun tästä keskusteltiin edellisen kerran, kerroin tositapauksesta pari kuukautta sitten.

Pikallinen törkimys siis nappasi baarista lähtiessä seurueessa ollutta naisihmistä kädestä ja alkoi ehdottelemaan törkeyksiä. Miehellä on parikin tuomiota seksuaalisesta ahdistelusta, pahoinpitelyistä ja yhdestä taposta. Mielisairas. Iso mies, varmaankin yli 185cm ja massaa about 100kg. Kantaa tunnetusti puukkoa mukana.

Olen itse 172cm/65kg ja selvitin tilanteen irrottamalla tyypin käden ja sanomalla jäänviileästi että nyt riitti. Yksikään paikalla ollut nainen ei auttanut. Ei itsepuolustusta harjoitellut ystävätär, ei minua selvästi isokokoisempi nainen. Joku itki, toinen meni paniikkiin. Minä joka sentään riskeerasin henkeni, olin se joka päätyi lohduttajaksi.

Miksi?

Voisin lisätä tähän että tilanne oli oikeasti vaarallinen, koska tuo mies on pitkävihainen ja kostaa kokemansa "vääryydet". Siksi poliisitkaan ei halua puuttua miehen asioihin ellei ole ihan pakko.

Mikään rohkea sankari en ole. Kaukana siitä.

Olen rauhaa rakastava pohtijatyyppi joka on kuullut ties kuinka monta kertaa jonkun variaation seuraavista lauseista:

"Käyttäytyisit kuin mies"

"Kyllähän miehen pitää tämä osata"

"Ooksää joku neiti vai?"

"Eikö se nyt ole miehen homma..."

Ei siinä. Tällä kertaa kait sitten olin mies. Ihmetyttää vain että jos se on niin helppoa, miksi kukaan naisista ei ollut apuna. Kyllä he olisivat yhdessä saaneet isonkin miehen taltutettua.