Lue keskustelun säännöt.
Uskovaiset ovat onnellisimpia
27.05.2019 |
Ranskalaisen tutkimuksen mukaan uskovaiset henkilöt ovat huomattavasti onnellisempia ja tyytyväisempiä elämäänsä kuin sellaiset, joille uskonnolla ei ole mitään merkitystä.
Tutkimuksessa huomattiin, että ”Jumala auttaa” elämän karikoissa. Se toimii kuin pehmuste. Avioerot, sairaudet ja kuolema on helpompi kestää korkeamman voiman kanssa. Elämällä, sen hyvillä ja huonoilla puolilla, on enemmän merkitystä uskovaisille.
Tutkimuksen alkuperäinen lähtökohta ei ollut lainkaan uskonnollinen. Tarkoitus oli selvittää, miksi joissakin Euroopan maissa on kattavammat yhteiskunnan tarjoamat palvelut työttömille. Vastaus löytyi tutkijoiden suureksi hämmästykseksi uskonnosta. Niissä maissa, joissa on paljon uskovaisia – katolisia tai protestantteja – työttömät kärsivät henkisesti huomattavasti muita maita vähemmän.
Sama päti myös avioeroihin. Vaikka joissakin uskonnoissa avioeroa ei hyväksytä, pystyivät uskovaiset henkilöt suhtautumaan omaan avioeroonsa ei uskovaisia tyynemmin.
Tutkijoiden mukaan uskonto auttaa elämään nykyisyydessä, nauttimaan tästä päivästä, niistä pienistäkin iloista, joita arjessa kohdataan. Tutkimuksessa painotetaan myös kasvatusta. Uskovaisilla on yleensä erittäin vahva perheyksikkö ja tukea löytyy samalla tavalla ajattelevasta ystäväpiiristä. Lapsille opetetaan perinteisiä arvoja ja ihmisarvo on kiinni muusta kuin ulkoisista seikoista.
Tutkimuksella on myös vastustajansa. Heidän mielestään asioita ei voi yksinkertaistaa Jumalaan. Vastustajien mielestä kaikki ateistit eivät ole onnettomia ja ateisti, joka on onneton, ei pysty kääntämään ajatustaan päin vastaiseksi vain ollakseen onnellinen. Ja vastaavasti myös uskovaisissa henkilöissä on onnettomia ihmisiä.
Kommentit (225)
Vierailija kirjoitti:
Johan oli "tutkimus". Ei minkään sortin linkkiä kyseiseen "tutkimukseen", ei mitään lähdeviitteitä, ei ylipäätään mitään. Huuhaasivustolla huuhaajuttu, jonka alkuperästä ei mitään hajua. Ollaan taas melko vahvalla pohjalla tässäkin h*hhulien "ilosanomassa".
Tämä. Se että joku ulostaa nettiin jotain ei tarkoita että se on totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tuo kirjoittaja, ulkopuolinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti kerrotaan "Ranskalaisen tutkimuksen mukaan" antamatta mitään lähdeviitettä tälle väitteelle.
Okei, tässäpä lähdeviite sinulle:
Näytäppä yksi oikeasti uskossa oleva ihminen joka ei olisi onnellinen ja tasapainoinen.Mietippä tuota.
Voisin näyttää montakin, mutta en oikein kehtaa tänne yksityishenkilöiden kuvia ja tietoja laittaa. Ymmärräthän, että viestisi on lapsellinen ja hölmö ja antaa teistä uskovaisista vielä entistäkin pöljemmän kuvan.
Sinä et näy ymmärtävän että oma viestisi on juuri tuota itseään, mitä väitit minun viestistäni.
Kaikkea hyvää.
Anteeksi, miten?
No eipä ymmärryksesi taso ole kovin korkealla.
Eri.
Eikös J. Tukiainen sano olevansa uskossa?
Matti Nykänen kuulemma oli myös.
Tunnen henk.koht. kaksikin kirkonmiestä, jotka ovat syyllistyneet alaikäisten seksuaaliseen häirintään ja/tai hyväksikäyttöön. Riittääkö nämä?En ole itse tuo kirjoittaja, mut voin sanoa että ihmisiä johdetaan harhaa, kannattaa lukea Raamattua ja kuunnella esim tapani suonnon puhetta, nämä lopunajan eksytykset ovat väkeviä
Kuinka tämä vastaa edelliseen?
Sen ymmärtämiseen tarvitaan vain hitunen järkeä, siis hyvin pieni älykkyysosamäärä riittää. Eikö sinulla ole sitä?
(Sivusta seuraaja)
Niin tyypillistä. Juuri tätä on "keskustelu" uskovaisten kanssa. "Mietippä sitä" ja "oletpa hölmö". On ne niin tasapainoisia ja onnellisia, nuo uskikset. Ja lähimmäisenrakkaus, se oikein hohkaa lämpöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En epäile yhtään etteikö noin olisi. Itse kyllä elän mieluummin reaalimaailmassa enkä illuusiossa, vaikka välillä ankeaa olisikin.
Toisaalta uskonnollisuuteen liittyy monesti vastavoimana pelko ja ahdistus siitä, että millään ei olisi merkitystä ilman jumalaa ja kuolemakin pelottaisi jos ei "tietäisi" että paratiisi odottaa. Jotkut saattavat uskostaan huolimatta käydä läpi helvetinpelkoa. Minulla ei ateismista huolimatta ole mitään noista peloista, joten eläminen onnellisena on mahdollista ilman uskontoakin.
Osaatko määritellä "reaalimaailman"? Osaatko määritellä "illuusion"? Kysyn ihan vilpittömästi, koska kokemukseni mukaan ateismi kompastuu omiin käsitteisiinsä.
Mihin käsitteisiin ateismi kokemuksesi mukaan kompastuu?
Eli et siis osaa? Ateismi on käsittääkseni mihinkään yliluonnolliseen uskomattomuutta. Ongelmana vain on se, ettei ateisti osaa määritellä mikä on yliluonnollista ja mikä ei.
Käsitys yliluonnollisesta on subjektiivinen, eli vaihtelee ihmisestä toiseen. Ateistisesta näkökulmastahan mistään yliluonnollisesta ei voi objektiivisia kokemuksia ollakaan.
Mitä hyötyä on siis suuntauksesta joka julistaa yliluonnollisen olemattomuutta, jos käsitys luonnollisesta/yliluonnollisesta on täysin subjektiivinen ja vaihtelee ihmisestä toiseen?
Itse en usko mihinkään tieteellisesti selittämättömään (eli yliluonnolliseen) ilmiöön. Jotkut tosin pitävät "jumalan ihmeitä" yliluonnollisina ja uskovat niihin, vaikka omasta mielestäni mitään ihmeitä ei ole olemassakaan. Tästä seuraa kuitenkin se, että minun ja uskovaisen ihmisen käsitys yliluonnollisesta on erilainen. Omalta kohdaltani annan kuitenkin tieteen määrittää, mikä on yliluonnollista, joten en näe tässä ongelmaa.
Tieteen (totuuden) arvostaminen on muuten perin kristillinen arvo itsessään. Tieteellisen tiedon kertyminen ei välttämättä ole moraalisesti itseisarvoista. Mutta ei siinä, sinulla näyttää asiat pelaavan joten mitä tästä enää vääntämään?
Miten moraali ja tieteellinen tieto liittyvät toisiinsa? Tiede on moraalikysymysten ulkopuolella.
Jos olet valmis hylkäämään kaiken moraalin tieteellisen tiedon vuoksi, niin ei kai mitenkään. Tieteen arvostaminen moraalikysymysten yläpuolelle on jotain, mitä uskovainen hihhuli tekisi.
En minä moraalia ole hylännyt, vaikka ateisti olenkin.
Moraali ei liity tieteeseen mitenkään. Ihminen voi luottaa tieteeseen ja olla silti moraaliltaan hyvä ihminen. Ei moraali ole uskontojen yksinoikeus.
Kyllä moraali liittyy tieteeseen. Jos tieteellisen tiedon avulla suoritetaan kansanmurha (niin kuin on jo ihmiskunnan historiassa tapahtunut), niin voitko silloin sanoa että tieteellä ei ollut mitään tekemistä moraalin kanssa?
Moraali on OPPI OIKEASTA JA VÄÄRÄSTÄ. Moraalin ilmenemismuoto yhteiskunnassa on virallisella tasolla LAINSÄÄDÄNTÖ ja epävirallisella tasolla KÄYTÖSTAVAT. Moraali on yksinkertaisimmillaan lajin säilymisen perusta; mikä on hyväksi minulle ja populaatiolleni, on oikein. Mikä on pahaksi minulle ja populaatiolleni, on väärin. Näin ollen jonkinlainen moraali on kaikilla elollisilla olennoilla, joilla on alkeellinenkin tietoisuus.
Uskonnot ovat kehittyneet esitieteellisellä ajalla. Ne ovat yksinkertaisten ihmisten hallitsemiseen ja kontrollointiin kehitettyjä oppijärjestelmiä, jotka tolloväki ottaa yhä tosissaan. Kristinusko ja Islam ovat kehittyneet Juutalaisuudesta.
Onpa tarpeetonta capsia ja muutenkin epäkoherenttia ilmaisua, taidat olla tiedemies. Mikä helvetti sun pointtis oikein on? "Älä kyseenalaista tieteen toteuttamista, vääräuskoinen"? Koska se on just jotain mitä täältä odottaisinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti kerrotaan "Ranskalaisen tutkimuksen mukaan" antamatta mitään lähdeviitettä tälle väitteelle.
Mutta hyvin näyttää kelpaavan päinvastaiset väitteet. Ainakin peukut ovat ylöspäin.
Tyypillisesti palstalaiset ovat kaunaisia onnellisia uskovaisia kohtaan. Harmittaa niin vietävästi!
Oma "kaunani" johtunee siitä, että tapaamani uskovaiset ovat olleet kaikkien innokkaimpia tuomitsemaan, väheksymään ja olemaan vähän parempia ihmisiä. Onnellisuus ei ole se eka sana, joka tulee mieleen kun uskovaisia ajattelen.
Kurjaa, mut missä te näitä ärsyttäviä uskovaisia oikein tapaatte? Ja miten tiedätte kaikkien tapaamienne ihmisten maailmankatsomukset heti?
Tuntuu kummalta kun niin moni tapaa vain kamalia uskovaisia. Itse tunnen satoja uskovaisia, ja vain murto-osa on ärsyttäviä tai tuomitsevia, muita parempia en ole vielä tavannut sen enempää kuin ateisteissakaan. Niin että nyt paikkakuntia kehiin? Minun kokemukset Etelä-Suomesta.
ps. minustakaan et tietäisi uskovaisuuttani ekalla silmäyksellä. En häpeile, mutten suuna päänä huudakaan sitä ensimmäisenä asiana.
Olen ollut tarpeeksi mukana kirkon meiningeissä, että voin tämän sanoa. Isosena, vapaaehtoisena ja kävinpä raamattuopistoakin hetken aikaa. Mitä tiiviimpi yhteisö, sitä korkeammalle sen jäsenet itsensä korottavat. Tällaista harvoin ei-uskovien parissa tapaa.
Heh heh. Katsopa vaikka poliittisia keskusteluita, miten pikkumaisia ja kaikkitietäviä poliitikot ovat. Omien virheiden myöntäminen ja katumus on heille mahdotonta. Kyllä tämä on yleinen trendi muuallakin ihmisten järjestötoiminnassa. Nykyaika on äärettömän pinnallista ja valitettavasti se heijastuu myös kristinuskoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti kerrotaan "Ranskalaisen tutkimuksen mukaan" antamatta mitään lähdeviitettä tälle väitteelle.
Okei, tässäpä lähdeviite sinulle:
Näytäppä yksi oikeasti uskossa oleva ihminen joka ei olisi onnellinen ja tasapainoinen.Mietippä tuota.
Robert Mugabe, Simon Lokodo, Joseph Kony, Fred Phelps, näin pikaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti kerrotaan "Ranskalaisen tutkimuksen mukaan" antamatta mitään lähdeviitettä tälle väitteelle.
Mutta hyvin näyttää kelpaavan päinvastaiset väitteet. Ainakin peukut ovat ylöspäin.
Tyypillisesti palstalaiset ovat kaunaisia onnellisia uskovaisia kohtaan. Harmittaa niin vietävästi!
Oma "kaunani" johtunee siitä, että tapaamani uskovaiset ovat olleet kaikkien innokkaimpia tuomitsemaan, väheksymään ja olemaan vähän parempia ihmisiä. Onnellisuus ei ole se eka sana, joka tulee mieleen kun uskovaisia ajattelen.
Kurjaa, mut missä te näitä ärsyttäviä uskovaisia oikein tapaatte? Ja miten tiedätte kaikkien tapaamienne ihmisten maailmankatsomukset heti?
Tuntuu kummalta kun niin moni tapaa vain kamalia uskovaisia. Itse tunnen satoja uskovaisia, ja vain murto-osa on ärsyttäviä tai tuomitsevia, muita parempia en ole vielä tavannut sen enempää kuin ateisteissakaan. Niin että nyt paikkakuntia kehiin? Minun kokemukset Etelä-Suomesta.
ps. minustakaan et tietäisi uskovaisuuttani ekalla silmäyksellä. En häpeile, mutten suuna päänä huudakaan sitä ensimmäisenä asiana.
Olen ollut tarpeeksi mukana kirkon meiningeissä, että voin tämän sanoa. Isosena, vapaaehtoisena ja kävinpä raamattuopistoakin hetken aikaa. Mitä tiiviimpi yhteisö, sitä korkeammalle sen jäsenet itsensä korottavat. Tällaista harvoin ei-uskovien parissa tapaa.
Heh heh. Katsopa vaikka poliittisia keskusteluita, miten pikkumaisia ja kaikkitietäviä poliitikot ovat. Omien virheiden myöntäminen ja katumus on heille mahdotonta. Kyllä tämä on yleinen trendi muuallakin ihmisten järjestötoiminnassa. Nykyaika on äärettömän pinnallista ja valitettavasti se heijastuu myös kristinuskoon.
Eikös kristityn kuuluisi olla kaiken tuollaisen yläpuolella? Rakkautta ja armoa jne. Vaan ei, ollaan pikkumaisia ja tuomitsevia, koska poliitikotkin ja nykyaikakin on. Aika kaukana olette uskonne ytimestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi uskovat maallisia kirjoitti:
Miksi uskovaiset ei ole kiinnostuneita sielujen pelastuksesta, miksi niin moni uskovainen on suuttunut minulle kun olen halunnut apua ja neuvoa, olen yksinäinen ja masentunut, kiinnostunut tulemaan uskoon.
Miksi niin moni uskova on maallistunut, miksi uskova ei välitä, käyttäytyvät samalla tavalla kuin me maalliset ihmiset, ilkeästi, panettelevasti, häijysti....
Uskovan pitäisi olla suolana ja valona tänä pahana maailman aikakautena kuten näistä kommenteista paistaa ihmiset on häijyjä, ilkeitä, rahan ahneita, panettelijoita, hyvän vihan miehiä, hekumaa enemmän kuin jumalaa rakastavia.
Vainot tulevat olemaan suuria, Suomessa ei haluta eikä osata valmistautua. Pian mikrosirukin tulee pakolliseksi. Kuinka moni uskova on ylöstempauksessa mukana, epäilen että vaan murto osa
Miksi siis uskovat ovat samanlaisia kuin maailman ihmiset, milloin alatte voittaa sieluja jeesukselle (kuten esim minun sieluni) ettekö tajua että jopa teidän sukulaisetkin on matkalla kadotukseen ellette tee kovasti töitä että rukoilette lähes jatkuvasti ja julistatte synnistä ja parannuksen teosta, rististä, kärsimyksestä
Olet oikeassa, tässä on parannuksen paikka! Mistäs muusta maailman pitäisi meistä tuntea kuin rakkaudesta kaikkia kohtaan, iha hirvittäväähän se on että näin ei ole!
Kyllä monet yrittääkin puhua uskonasioista, mutta suomalaisille nämä on niin yksityisyyteen kuuluvia ja tabuja asioita, että keskustelut tyrehtyy vihaisiin kommentteihin.
Rukousta ei onneksi voi estää, sitä monet tekeekin ahkeraan. Uskoontulo on kyllä Jumalan työtä, ei onneksi ole meidän vajavaisten uskovaisten harteilla. Muistan sinuakin, vaikka kuulosti kyllä siltä, että olet jo matkalla taivaaseen =) Lue Raamattua ja etsi hyvä luotettava srk-yhteys, esim. lhpk!
Miten Jumala voi sitten heittää ihmiset, jotka eivät usko helvettiin, jos se uskoontulo on Jumalan työtä? Aika reilua, että ihmistä rankaistaa siitä, että Jumala ei tee hommiaan.
Raamatun mukaan jokainen saa mahdollisuuden, ns. etsikkoaika. Jumala ei pakota kuitenkaan, et jos päätät että olet esim. liian älykkö tähän hommaan, niin saat pitää uskosi.
Kyllä Jumala tekee hommansa, mut ihmisellä on oma tahto, joka on tosi vahva.
Oikeastaan Raamatun mukaan niitä etsikkoaikoja on useampikin, 2-3 per ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen näkökulma:
Vähemmän uskonnolliset yhteiskunnat on onnellisempia. Kuten pohjoismaat. Tämä johtuu siitä, että maallistunut elämä on tehokkaampaa ja yhteiskunnat kehittyy nopeammin. Hyvinvoinnin kasvaessa myös ihmisten onnellisuus kasvaa. Sen takia suomalaiset on onnellisempia kuin vaikka kenialaiset. Vaikka suomalaisten uskovaisuus on suorastaan romahtanut samaan aikaan kun onnellisuus on kasvanut ennätyslukemiin.
Samaan aikaan yhä edelleen suomen sisällä uskonnolliset ihmiset on keskimäärin onnellisempia kuin suomalaiset muuten keskimäärin.
Miltä kuulostaa?
Pohjoismaiden hyvinvointi pohjaa terveeseen kristinuskoon, eli jonkun tutkimuksen mukaan luterilaiset on onnellisempia kuin esim. katoliset. Rahallinen hyvinvointi kyllä nostaa onnellisuutta, mutta vain tiettyyn pisteeseen, ja se piste taitaa olla ohitettu keskivertosuomalaisen kohdalla ajat sitten.
MUTTA nythän suomalaistenkin onnellisuus on laskussa, ja sen näkee monesta asiasta ihan vain katsomallakin.
Minun teesi on, että mitä materialistisemmaksi maailmankatsomus menee, sen enempi yksinäisyys ja sen myötä onnettomuus lisääntyy. Uskovaisilla on usein tiiviit omat yhteisönsä, raamattupiirinsä ja kirkkokuoronsa ja kesäjuhlansa, ja se kaikki lisää onnellisuuden tunnetta.
Ei mulla ainakaan ole tiivistä yhteisöä (ajatuskin ahdistaa!), raamattupiiriä, kirkkokuoroa tai kesäjuhlia.
T. Uskis
Kaipaisitko niitä? Onko sinulla kuitenkin ystäviä? Koetko olevasi onnellinen vai onneton?
Tietenkään kaikki uskovaiset ei ole samanlaisia, ei tartte ollakaan =)
Mutta monet ihmiset kaipaavat yhteisöjä joihin kuulua, ateistitkin. Esim. suomenruotsalaiset on vielä onnellisempia kuin suomea puhuvat, koska heillä on tiivis ruotsinkielisten tukiverkosto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskovaisella toivo vie eteenpäin ja tuo sisältöä elämään. Enpä ole sitä kuolleena katumassa jos käykin ilmi ettei Jumala olekkaan todellinen.
Enpäs kuolleena ole katumassa yhtään mitään, kas kun olen kuollut.
Blaise Pascalin hassu ajatelma siitä, että kannattaa uskoa ikään kuin varulta, sotii mielestäni "oikeaa" uskoa vastaan; sydämen usko ja suun tunnustus, eikös se näin mennyt? Mitä uskoa se on, jos ajatellaan esittämälläsi tavalla? Oletko vain päättänyt uskoa, vai oletko ns. tullut uskoon?
No eiköhän edellinen tarkoittanut sitä, että VAIKKA kuoleman jälkeen ei olisikaan mitään, niin se ei haittaisi, ei haittaa nyt eikä kuoleman jälkeen se, että nyt on uskossa.
Vierailija kirjoitti:
Johan oli "tutkimus". Ei minkään sortin linkkiä kyseiseen "tutkimukseen", ei mitään lähdeviitteitä, ei ylipäätään mitään. Huuhaasivustolla huuhaajuttu, jonka alkuperästä ei mitään hajua. Ollaan taas melko vahvalla pohjalla tässäkin h*hhulien "ilosanomassa".
Olihan täällä lähdeviite;
Näytä meille onneton ja epätasapainoinen uskovainen ja mietippä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskovaisella toivo vie eteenpäin ja tuo sisältöä elämään. Enpä ole sitä kuolleena katumassa jos käykin ilmi ettei Jumala olekkaan todellinen.
Enpäs kuolleena ole katumassa yhtään mitään, kas kun olen kuollut.
Blaise Pascalin hassu ajatelma siitä, että kannattaa uskoa ikään kuin varulta, sotii mielestäni "oikeaa" uskoa vastaan; sydämen usko ja suun tunnustus, eikös se näin mennyt? Mitä uskoa se on, jos ajatellaan esittämälläsi tavalla? Oletko vain päättänyt uskoa, vai oletko ns. tullut uskoon?No eiköhän edellinen tarkoittanut sitä, että VAIKKA kuoleman jälkeen ei olisikaan mitään, niin se ei haittaisi, ei haittaa nyt eikä kuoleman jälkeen se, että nyt on uskossa.
No eikö se ole "varmuuden varalta"-uskoa? Käsitykseni mukaan ihminen ei voi vain päättää nyt uskovansa. Vai voiko? Onko se todella vain valinta eikä mitään sen suurempaa?
Älkää missään nimessä klikatko tuossa aloituksessa olevaa linkkiä!!! Kyseessä on mitä pahimman luokan kusettaja ja huijarifirma!
Tässä vähän infoa, minkälaisesta firmasta on kyse:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Scanria
https://keskustelu.suomi24.fi/t/8161219/scanria-oy---huonoja-kokemuksia
https://www.city.fi/ilmiot/toimitusjohtaja+ei+nielaissut+purematta+huij…
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti kerrotaan "Ranskalaisen tutkimuksen mukaan" antamatta mitään lähdeviitettä tälle väitteelle.
Mutta hyvin näyttää kelpaavan päinvastaiset väitteet. Ainakin peukut ovat ylöspäin.
Tyypillisesti palstalaiset ovat kaunaisia onnellisia uskovaisia kohtaan. Harmittaa niin vietävästi!
Oma "kaunani" johtunee siitä, että tapaamani uskovaiset ovat olleet kaikkien innokkaimpia tuomitsemaan, väheksymään ja olemaan vähän parempia ihmisiä. Onnellisuus ei ole se eka sana, joka tulee mieleen kun uskovaisia ajattelen.
Kurjaa, mut missä te näitä ärsyttäviä uskovaisia oikein tapaatte? Ja miten tiedätte kaikkien tapaamienne ihmisten maailmankatsomukset heti?
Tuntuu kummalta kun niin moni tapaa vain kamalia uskovaisia. Itse tunnen satoja uskovaisia, ja vain murto-osa on ärsyttäviä tai tuomitsevia, muita parempia en ole vielä tavannut sen enempää kuin ateisteissakaan. Niin että nyt paikkakuntia kehiin? Minun kokemukset Etelä-Suomesta.
ps. minustakaan et tietäisi uskovaisuuttani ekalla silmäyksellä. En häpeile, mutten suuna päänä huudakaan sitä ensimmäisenä asiana.
Olen ollut tarpeeksi mukana kirkon meiningeissä, että voin tämän sanoa. Isosena, vapaaehtoisena ja kävinpä raamattuopistoakin hetken aikaa. Mitä tiiviimpi yhteisö, sitä korkeammalle sen jäsenet itsensä korottavat. Tällaista harvoin ei-uskovien parissa tapaa.
Meinaatko, että nämä "uskovaiset on tyhmiä ja idi ootteja"- kommentit EI ole itsensä ylemmäksi korottamista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johan oli "tutkimus". Ei minkään sortin linkkiä kyseiseen "tutkimukseen", ei mitään lähdeviitteitä, ei ylipäätään mitään. Huuhaasivustolla huuhaajuttu, jonka alkuperästä ei mitään hajua. Ollaan taas melko vahvalla pohjalla tässäkin h*hhulien "ilosanomassa".
Olihan täällä lähdeviite;
Näytä meille onneton ja epätasapainoinen uskovainen ja mietippä sitä.
Tule katsomaan. Täällä niitä pyörii läjäpäin. Tässä ketjussa niitä on paha näytellä. Ei ainakaan minun läppärissäni ole luukkua, johon voi tunkea h*hhuleita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskovaisella toivo vie eteenpäin ja tuo sisältöä elämään. Enpä ole sitä kuolleena katumassa jos käykin ilmi ettei Jumala olekkaan todellinen.
Enpäs kuolleena ole katumassa yhtään mitään, kas kun olen kuollut.
Blaise Pascalin hassu ajatelma siitä, että kannattaa uskoa ikään kuin varulta, sotii mielestäni "oikeaa" uskoa vastaan; sydämen usko ja suun tunnustus, eikös se näin mennyt? Mitä uskoa se on, jos ajatellaan esittämälläsi tavalla? Oletko vain päättänyt uskoa, vai oletko ns. tullut uskoon?No eiköhän edellinen tarkoittanut sitä, että VAIKKA kuoleman jälkeen ei olisikaan mitään, niin se ei haittaisi, ei haittaa nyt eikä kuoleman jälkeen se, että nyt on uskossa.
No eikö se ole "varmuuden varalta"-uskoa? Käsitykseni mukaan ihminen ei voi vain päättää nyt uskovansa. Vai voiko? Onko se todella vain valinta eikä mitään sen suurempaa?
No ei =) Olen ihan oikeasti uskossa, ja (silti) sanon, että mitä se näiden ateistien napaa kaivaa, pääsenkö taivaaseen, joudunko helvettiin, vai lakkaako kaikki elämä kun kuollaan. TOTTA kai uskon, että ei lakkaa, vaan pääsen taivaaseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En epäile yhtään etteikö noin olisi. Itse kyllä elän mieluummin reaalimaailmassa enkä illuusiossa, vaikka välillä ankeaa olisikin.
Toisaalta uskonnollisuuteen liittyy monesti vastavoimana pelko ja ahdistus siitä, että millään ei olisi merkitystä ilman jumalaa ja kuolemakin pelottaisi jos ei "tietäisi" että paratiisi odottaa. Jotkut saattavat uskostaan huolimatta käydä läpi helvetinpelkoa. Minulla ei ateismista huolimatta ole mitään noista peloista, joten eläminen onnellisena on mahdollista ilman uskontoakin.
Osaatko määritellä "reaalimaailman"? Osaatko määritellä "illuusion"? Kysyn ihan vilpittömästi, koska kokemukseni mukaan ateismi kompastuu omiin käsitteisiinsä.
Mihin käsitteisiin ateismi kokemuksesi mukaan kompastuu?
Eli et siis osaa? Ateismi on käsittääkseni mihinkään yliluonnolliseen uskomattomuutta. Ongelmana vain on se, ettei ateisti osaa määritellä mikä on yliluonnollista ja mikä ei.
Käsitys yliluonnollisesta on subjektiivinen, eli vaihtelee ihmisestä toiseen. Ateistisesta näkökulmastahan mistään yliluonnollisesta ei voi objektiivisia kokemuksia ollakaan.
Mitä hyötyä on siis suuntauksesta joka julistaa yliluonnollisen olemattomuutta, jos käsitys luonnollisesta/yliluonnollisesta on täysin subjektiivinen ja vaihtelee ihmisestä toiseen?
Itse en usko mihinkään tieteellisesti selittämättömään (eli yliluonnolliseen) ilmiöön. Jotkut tosin pitävät "jumalan ihmeitä" yliluonnollisina ja uskovat niihin, vaikka omasta mielestäni mitään ihmeitä ei ole olemassakaan. Tästä seuraa kuitenkin se, että minun ja uskovaisen ihmisen käsitys yliluonnollisesta on erilainen. Omalta kohdaltani annan kuitenkin tieteen määrittää, mikä on yliluonnollista, joten en näe tässä ongelmaa.
Tieteen (totuuden) arvostaminen on muuten perin kristillinen arvo itsessään. Tieteellisen tiedon kertyminen ei välttämättä ole moraalisesti itseisarvoista. Mutta ei siinä, sinulla näyttää asiat pelaavan joten mitä tästä enää vääntämään?
Miten moraali ja tieteellinen tieto liittyvät toisiinsa? Tiede on moraalikysymysten ulkopuolella.
Jos olet valmis hylkäämään kaiken moraalin tieteellisen tiedon vuoksi, niin ei kai mitenkään. Tieteen arvostaminen moraalikysymysten yläpuolelle on jotain, mitä uskovainen hihhuli tekisi.
En minä moraalia ole hylännyt, vaikka ateisti olenkin.
Moraali ei liity tieteeseen mitenkään. Ihminen voi luottaa tieteeseen ja olla silti moraaliltaan hyvä ihminen. Ei moraali ole uskontojen yksinoikeus.
Kyllä moraali liittyy tieteeseen. Jos tieteellisen tiedon avulla suoritetaan kansanmurha (niin kuin on jo ihmiskunnan historiassa tapahtunut), niin voitko silloin sanoa että tieteellä ei ollut mitään tekemistä moraalin kanssa?
Moraaliko ei liity uskontoon. Jos satuihin perustuvan tiedon avulla suoritetaan kansanmurhia (niin kuin on ihmiskunnan historiassa tehty) niin voitko sanoa ettei uskolla ole mitään tekemistä usknollisen hihhuloinnin kanssa? Point is. Moraali ei sinänsä liity tieteeseen mitenkään. Eikä sillä ole suoraan osoitettavaa vaikutusta ihmisen moraaliin vaikka olisit ateisti, agnostikko tai muumi.
En missään vaiheessa sanonut ettei moraali liity uskontoon, itseasiassa päin vastoin. Mutta hienosti argumentoit itseäsi vastaan, jatka samaan malliin. Moraali liittyy tieteeseen hyvinkin vankasti, koska kaikkea ihmisen toimintaa tulee arvioida moraalifilosofiselta kannalta, tieteen toteuttaminen mukaan lukien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti kerrotaan "Ranskalaisen tutkimuksen mukaan" antamatta mitään lähdeviitettä tälle väitteelle.
Mutta hyvin näyttää kelpaavan päinvastaiset väitteet. Ainakin peukut ovat ylöspäin.
Tyypillisesti palstalaiset ovat kaunaisia onnellisia uskovaisia kohtaan. Harmittaa niin vietävästi!
Oma "kaunani" johtunee siitä, että tapaamani uskovaiset ovat olleet kaikkien innokkaimpia tuomitsemaan, väheksymään ja olemaan vähän parempia ihmisiä. Onnellisuus ei ole se eka sana, joka tulee mieleen kun uskovaisia ajattelen.
Kurjaa, mut missä te näitä ärsyttäviä uskovaisia oikein tapaatte? Ja miten tiedätte kaikkien tapaamienne ihmisten maailmankatsomukset heti?
Tuntuu kummalta kun niin moni tapaa vain kamalia uskovaisia. Itse tunnen satoja uskovaisia, ja vain murto-osa on ärsyttäviä tai tuomitsevia, muita parempia en ole vielä tavannut sen enempää kuin ateisteissakaan. Niin että nyt paikkakuntia kehiin? Minun kokemukset Etelä-Suomesta.
ps. minustakaan et tietäisi uskovaisuuttani ekalla silmäyksellä. En häpeile, mutten suuna päänä huudakaan sitä ensimmäisenä asiana.
Olen ollut tarpeeksi mukana kirkon meiningeissä, että voin tämän sanoa. Isosena, vapaaehtoisena ja kävinpä raamattuopistoakin hetken aikaa. Mitä tiiviimpi yhteisö, sitä korkeammalle sen jäsenet itsensä korottavat. Tällaista harvoin ei-uskovien parissa tapaa.
Meinaatko, että nämä "uskovaiset on tyhmiä ja idi ootteja"- kommentit EI ole itsensä ylemmäksi korottamista?
En ole missään vaiheessa sanonut kenenkään olevan tyhmä tai idiootti. Sen sijaan minun ymmärrykseni tasoa on epäilty.
Ihmettelen sitä, kuinka uskovaiset ovat hanakoita tuomitsemaan, vaikka heidän elämänsä pitäisi perustua armoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskovaisella toivo vie eteenpäin ja tuo sisältöä elämään. Enpä ole sitä kuolleena katumassa jos käykin ilmi ettei Jumala olekkaan todellinen.
Enpäs kuolleena ole katumassa yhtään mitään, kas kun olen kuollut.
Blaise Pascalin hassu ajatelma siitä, että kannattaa uskoa ikään kuin varulta, sotii mielestäni "oikeaa" uskoa vastaan; sydämen usko ja suun tunnustus, eikös se näin mennyt? Mitä uskoa se on, jos ajatellaan esittämälläsi tavalla? Oletko vain päättänyt uskoa, vai oletko ns. tullut uskoon?No eiköhän edellinen tarkoittanut sitä, että VAIKKA kuoleman jälkeen ei olisikaan mitään, niin se ei haittaisi, ei haittaa nyt eikä kuoleman jälkeen se, että nyt on uskossa.
No eikö se ole "varmuuden varalta"-uskoa? Käsitykseni mukaan ihminen ei voi vain päättää nyt uskovansa. Vai voiko? Onko se todella vain valinta eikä mitään sen suurempaa?
No ei =) Olen ihan oikeasti uskossa, ja (silti) sanon, että mitä se näiden ateistien napaa kaivaa, pääsenkö taivaaseen, joudunko helvettiin, vai lakkaako kaikki elämä kun kuollaan. TOTTA kai uskon, että ei lakkaa, vaan pääsen taivaaseen.
No eipä se kaivelekaan, jos sinä et töki ateistin napaa omalla uskovaisuudellasi.
Sen ymmärtämiseen tarvitaan vain hitunen järkeä, siis hyvin pieni älykkyysosamäärä riittää. Eikö sinulla ole sitä?
(Sivusta seuraaja)