Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uskovaiset ovat onnellisimpia
27.05.2019 |
Ranskalaisen tutkimuksen mukaan uskovaiset henkilöt ovat huomattavasti onnellisempia ja tyytyväisempiä elämäänsä kuin sellaiset, joille uskonnolla ei ole mitään merkitystä.
Tutkimuksessa huomattiin, että ”Jumala auttaa” elämän karikoissa. Se toimii kuin pehmuste. Avioerot, sairaudet ja kuolema on helpompi kestää korkeamman voiman kanssa. Elämällä, sen hyvillä ja huonoilla puolilla, on enemmän merkitystä uskovaisille.
Tutkimuksen alkuperäinen lähtökohta ei ollut lainkaan uskonnollinen. Tarkoitus oli selvittää, miksi joissakin Euroopan maissa on kattavammat yhteiskunnan tarjoamat palvelut työttömille. Vastaus löytyi tutkijoiden suureksi hämmästykseksi uskonnosta. Niissä maissa, joissa on paljon uskovaisia – katolisia tai protestantteja – työttömät kärsivät henkisesti huomattavasti muita maita vähemmän.
Sama päti myös avioeroihin. Vaikka joissakin uskonnoissa avioeroa ei hyväksytä, pystyivät uskovaiset henkilöt suhtautumaan omaan avioeroonsa ei uskovaisia tyynemmin.
Tutkijoiden mukaan uskonto auttaa elämään nykyisyydessä, nauttimaan tästä päivästä, niistä pienistäkin iloista, joita arjessa kohdataan. Tutkimuksessa painotetaan myös kasvatusta. Uskovaisilla on yleensä erittäin vahva perheyksikkö ja tukea löytyy samalla tavalla ajattelevasta ystäväpiiristä. Lapsille opetetaan perinteisiä arvoja ja ihmisarvo on kiinni muusta kuin ulkoisista seikoista.
Tutkimuksella on myös vastustajansa. Heidän mielestään asioita ei voi yksinkertaistaa Jumalaan. Vastustajien mielestä kaikki ateistit eivät ole onnettomia ja ateisti, joka on onneton, ei pysty kääntämään ajatustaan päin vastaiseksi vain ollakseen onnellinen. Ja vastaavasti myös uskovaisissa henkilöissä on onnettomia ihmisiä.
Kommentit (225)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En epäile yhtään etteikö noin olisi. Itse kyllä elän mieluummin reaalimaailmassa enkä illuusiossa, vaikka välillä ankeaa olisikin.
Toisaalta uskonnollisuuteen liittyy monesti vastavoimana pelko ja ahdistus siitä, että millään ei olisi merkitystä ilman jumalaa ja kuolemakin pelottaisi jos ei "tietäisi" että paratiisi odottaa. Jotkut saattavat uskostaan huolimatta käydä läpi helvetinpelkoa. Minulla ei ateismista huolimatta ole mitään noista peloista, joten eläminen onnellisena on mahdollista ilman uskontoakin.
Osaatko määritellä "reaalimaailman"? Osaatko määritellä "illuusion"? Kysyn ihan vilpittömästi, koska kokemukseni mukaan ateismi kompastuu omiin käsitteisiinsä.
Mihin käsitteisiin ateismi kokemuksesi mukaan kompastuu?
Eli et siis osaa? Ateismi on käsittääkseni mihinkään yliluonnolliseen uskomattomuutta. Ongelmana vain on se, ettei ateisti osaa määritellä mikä on yliluonnollista ja mikä ei.
Käsitys yliluonnollisesta on subjektiivinen, eli vaihtelee ihmisestä toiseen. Ateistisesta näkökulmastahan mistään yliluonnollisesta ei voi objektiivisia kokemuksia ollakaan.
Mitä hyötyä on siis suuntauksesta joka julistaa yliluonnollisen olemattomuutta, jos käsitys luonnollisesta/yliluonnollisesta on täysin subjektiivinen ja vaihtelee ihmisestä toiseen?
Itse en usko mihinkään tieteellisesti selittämättömään (eli yliluonnolliseen) ilmiöön. Jotkut tosin pitävät "jumalan ihmeitä" yliluonnollisina ja uskovat niihin, vaikka omasta mielestäni mitään ihmeitä ei ole olemassakaan. Tästä seuraa kuitenkin se, että minun ja uskovaisen ihmisen käsitys yliluonnollisesta on erilainen. Omalta kohdaltani annan kuitenkin tieteen määrittää, mikä on yliluonnollista, joten en näe tässä ongelmaa.
Tieteen (totuuden) arvostaminen on muuten perin kristillinen arvo itsessään. Tieteellisen tiedon kertyminen ei välttämättä ole moraalisesti itseisarvoista. Mutta ei siinä, sinulla näyttää asiat pelaavan joten mitä tästä enää vääntämään?
Miten moraali ja tieteellinen tieto liittyvät toisiinsa? Tiede on moraalikysymysten ulkopuolella.
Jos olet valmis hylkäämään kaiken moraalin tieteellisen tiedon vuoksi, niin ei kai mitenkään. Tieteen arvostaminen moraalikysymysten yläpuolelle on jotain, mitä uskovainen hihhuli tekisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hienosti kerrotaan "Ranskalaisen tutkimuksen mukaan" antamatta mitään lähdeviitettä tälle väitteelle.
Okei, tässäpä lähdeviite sinulle:
Näytäppä yksi oikeasti uskossa oleva ihminen joka ei olisi onnellinen ja tasapainoinen.
Mietippä tuota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En epäile yhtään etteikö noin olisi. Itse kyllä elän mieluummin reaalimaailmassa enkä illuusiossa, vaikka välillä ankeaa olisikin.
Toisaalta uskonnollisuuteen liittyy monesti vastavoimana pelko ja ahdistus siitä, että millään ei olisi merkitystä ilman jumalaa ja kuolemakin pelottaisi jos ei "tietäisi" että paratiisi odottaa. Jotkut saattavat uskostaan huolimatta käydä läpi helvetinpelkoa. Minulla ei ateismista huolimatta ole mitään noista peloista, joten eläminen onnellisena on mahdollista ilman uskontoakin.
Osaatko määritellä "reaalimaailman"? Osaatko määritellä "illuusion"? Kysyn ihan vilpittömästi, koska kokemukseni mukaan ateismi kompastuu omiin käsitteisiinsä.
Mihin käsitteisiin ateismi kokemuksesi mukaan kompastuu?
Eli et siis osaa? Ateismi on käsittääkseni mihinkään yliluonnolliseen uskomattomuutta. Ongelmana vain on se, ettei ateisti osaa määritellä mikä on yliluonnollista ja mikä ei.
Käsitys yliluonnollisesta on subjektiivinen, eli vaihtelee ihmisestä toiseen. Ateistisesta näkökulmastahan mistään yliluonnollisesta ei voi objektiivisia kokemuksia ollakaan.
Mitä hyötyä on siis suuntauksesta joka julistaa yliluonnollisen olemattomuutta, jos käsitys luonnollisesta/yliluonnollisesta on täysin subjektiivinen ja vaihtelee ihmisestä toiseen?
Itse en usko mihinkään tieteellisesti selittämättömään (eli yliluonnolliseen) ilmiöön. Jotkut tosin pitävät "jumalan ihmeitä" yliluonnollisina ja uskovat niihin, vaikka omasta mielestäni mitään ihmeitä ei ole olemassakaan. Tästä seuraa kuitenkin se, että minun ja uskovaisen ihmisen käsitys yliluonnollisesta on erilainen. Omalta kohdaltani annan kuitenkin tieteen määrittää, mikä on yliluonnollista, joten en näe tässä ongelmaa.
Tieteen (totuuden) arvostaminen on muuten perin kristillinen arvo itsessään. Tieteellisen tiedon kertyminen ei välttämättä ole moraalisesti itseisarvoista. Mutta ei siinä, sinulla näyttää asiat pelaavan joten mitä tästä enää vääntämään?
Miten moraali ja tieteellinen tieto liittyvät toisiinsa? Tiede on moraalikysymysten ulkopuolella.
Jos olet valmis hylkäämään kaiken moraalin tieteellisen tiedon vuoksi, niin ei kai mitenkään. Tieteen arvostaminen moraalikysymysten yläpuolelle on jotain, mitä uskovainen hihhuli tekisi.
En minä moraalia ole hylännyt, vaikka ateisti olenkin.
Moraali ei liity tieteeseen mitenkään. Ihminen voi luottaa tieteeseen ja olla silti moraaliltaan hyvä ihminen. Ei moraali ole uskontojen yksinoikeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En epäile yhtään etteikö noin olisi. Itse kyllä elän mieluummin reaalimaailmassa enkä illuusiossa, vaikka välillä ankeaa olisikin.
Toisaalta uskonnollisuuteen liittyy monesti vastavoimana pelko ja ahdistus siitä, että millään ei olisi merkitystä ilman jumalaa ja kuolemakin pelottaisi jos ei "tietäisi" että paratiisi odottaa. Jotkut saattavat uskostaan huolimatta käydä läpi helvetinpelkoa. Minulla ei ateismista huolimatta ole mitään noista peloista, joten eläminen onnellisena on mahdollista ilman uskontoakin.
Osaatko määritellä "reaalimaailman"? Osaatko määritellä "illuusion"? Kysyn ihan vilpittömästi, koska kokemukseni mukaan ateismi kompastuu omiin käsitteisiinsä.
Mihin käsitteisiin ateismi kokemuksesi mukaan kompastuu?
Eli et siis osaa? Ateismi on käsittääkseni mihinkään yliluonnolliseen uskomattomuutta. Ongelmana vain on se, ettei ateisti osaa määritellä mikä on yliluonnollista ja mikä ei.
Käsitys yliluonnollisesta on subjektiivinen, eli vaihtelee ihmisestä toiseen. Ateistisesta näkökulmastahan mistään yliluonnollisesta ei voi objektiivisia kokemuksia ollakaan.
Mitä hyötyä on siis suuntauksesta joka julistaa yliluonnollisen olemattomuutta, jos käsitys luonnollisesta/yliluonnollisesta on täysin subjektiivinen ja vaihtelee ihmisestä toiseen?
Itse en usko mihinkään tieteellisesti selittämättömään (eli yliluonnolliseen) ilmiöön. Jotkut tosin pitävät "jumalan ihmeitä" yliluonnollisina ja uskovat niihin, vaikka omasta mielestäni mitään ihmeitä ei ole olemassakaan. Tästä seuraa kuitenkin se, että minun ja uskovaisen ihmisen käsitys yliluonnollisesta on erilainen. Omalta kohdaltani annan kuitenkin tieteen määrittää, mikä on yliluonnollista, joten en näe tässä ongelmaa.
Tieteen (totuuden) arvostaminen on muuten perin kristillinen arvo itsessään. Tieteellisen tiedon kertyminen ei välttämättä ole moraalisesti itseisarvoista. Mutta ei siinä, sinulla näyttää asiat pelaavan joten mitä tästä enää vääntämään?
Miten moraali ja tieteellinen tieto liittyvät toisiinsa? Tiede on moraalikysymysten ulkopuolella.
Jos olet valmis hylkäämään kaiken moraalin tieteellisen tiedon vuoksi, niin ei kai mitenkään. Tieteen arvostaminen moraalikysymysten yläpuolelle on jotain, mitä uskovainen hihhuli tekisi.
En minä moraalia ole hylännyt, vaikka ateisti olenkin.
Moraali ei liity tieteeseen mitenkään. Ihminen voi luottaa tieteeseen ja olla silti moraaliltaan hyvä ihminen. Ei moraali ole uskontojen yksinoikeus.
Kyllä moraali liittyy tieteeseen. Jos tieteellisen tiedon avulla suoritetaan kansanmurha (niin kuin on jo ihmiskunnan historiassa tapahtunut), niin voitko silloin sanoa että tieteellä ei ollut mitään tekemistä moraalin kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Mä uskon tohoon että se mitää kyllä palikat kasassa ja suunnnan yllä.
Voi se tehdä toisinkin: uskonnollisuus ja muu fundamentalismi nimittäin ovat aivosähkökemiallisen toiminnan tulosta ja tapahtuvat ohimoaivokuorella, tai jäävät tapahtumatta, nämä uskomusjärjestelmät nimittäin ovat tyypillisiä niillä, joiden ohimoaivokuori on passiivinen.
Ääriajattelu on aina pahasta, oli se poliittista, ruokavalioon liittyvää tai uskonnollista. Se sulkee aivojen logiikkakeskuksen toiminnan ja ihminen vetää vahvalla tunteella sokkona vaikka tuleen. Tai joukkoitsemurhaan, kuten Davidin Oksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En epäile yhtään etteikö noin olisi. Itse kyllä elän mieluummin reaalimaailmassa enkä illuusiossa, vaikka välillä ankeaa olisikin.
Toisaalta uskonnollisuuteen liittyy monesti vastavoimana pelko ja ahdistus siitä, että millään ei olisi merkitystä ilman jumalaa ja kuolemakin pelottaisi jos ei "tietäisi" että paratiisi odottaa. Jotkut saattavat uskostaan huolimatta käydä läpi helvetinpelkoa. Minulla ei ateismista huolimatta ole mitään noista peloista, joten eläminen onnellisena on mahdollista ilman uskontoakin.
Osaatko määritellä "reaalimaailman"? Osaatko määritellä "illuusion"? Kysyn ihan vilpittömästi, koska kokemukseni mukaan ateismi kompastuu omiin käsitteisiinsä.
Mihin käsitteisiin ateismi kokemuksesi mukaan kompastuu?
Eli et siis osaa? Ateismi on käsittääkseni mihinkään yliluonnolliseen uskomattomuutta. Ongelmana vain on se, ettei ateisti osaa määritellä mikä on yliluonnollista ja mikä ei.
Käsitys yliluonnollisesta on subjektiivinen, eli vaihtelee ihmisestä toiseen. Ateistisesta näkökulmastahan mistään yliluonnollisesta ei voi objektiivisia kokemuksia ollakaan.
Mitä hyötyä on siis suuntauksesta joka julistaa yliluonnollisen olemattomuutta, jos käsitys luonnollisesta/yliluonnollisesta on täysin subjektiivinen ja vaihtelee ihmisestä toiseen?
Itse en usko mihinkään tieteellisesti selittämättömään (eli yliluonnolliseen) ilmiöön. Jotkut tosin pitävät "jumalan ihmeitä" yliluonnollisina ja uskovat niihin, vaikka omasta mielestäni mitään ihmeitä ei ole olemassakaan. Tästä seuraa kuitenkin se, että minun ja uskovaisen ihmisen käsitys yliluonnollisesta on erilainen. Omalta kohdaltani annan kuitenkin tieteen määrittää, mikä on yliluonnollista, joten en näe tässä ongelmaa.
Tieteen (totuuden) arvostaminen on muuten perin kristillinen arvo itsessään. Tieteellisen tiedon kertyminen ei välttämättä ole moraalisesti itseisarvoista. Mutta ei siinä, sinulla näyttää asiat pelaavan joten mitä tästä enää vääntämään?
Miten moraali ja tieteellinen tieto liittyvät toisiinsa? Tiede on moraalikysymysten ulkopuolella.
Jos olet valmis hylkäämään kaiken moraalin tieteellisen tiedon vuoksi, niin ei kai mitenkään. Tieteen arvostaminen moraalikysymysten yläpuolelle on jotain, mitä uskovainen hihhuli tekisi.
En minä moraalia ole hylännyt, vaikka ateisti olenkin.
Moraali ei liity tieteeseen mitenkään. Ihminen voi luottaa tieteeseen ja olla silti moraaliltaan hyvä ihminen. Ei moraali ole uskontojen yksinoikeus.
Kyllä moraali liittyy tieteeseen. Jos tieteellisen tiedon avulla suoritetaan kansanmurha (niin kuin on jo ihmiskunnan historiassa tapahtunut), niin voitko silloin sanoa että tieteellä ei ollut mitään tekemistä moraalin kanssa?
Tuo liittyy tieteen soveltamiseen, ei siis siihen, miten tieto on alunperin hankittu. Ei ydinpommikaan itsessään ole moraaliton, jos sitä ei käytetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En epäile yhtään etteikö noin olisi. Itse kyllä elän mieluummin reaalimaailmassa enkä illuusiossa, vaikka välillä ankeaa olisikin.
Toisaalta uskonnollisuuteen liittyy monesti vastavoimana pelko ja ahdistus siitä, että millään ei olisi merkitystä ilman jumalaa ja kuolemakin pelottaisi jos ei "tietäisi" että paratiisi odottaa. Jotkut saattavat uskostaan huolimatta käydä läpi helvetinpelkoa. Minulla ei ateismista huolimatta ole mitään noista peloista, joten eläminen onnellisena on mahdollista ilman uskontoakin.
Osaatko määritellä "reaalimaailman"? Osaatko määritellä "illuusion"? Kysyn ihan vilpittömästi, koska kokemukseni mukaan ateismi kompastuu omiin käsitteisiinsä.
Mihin käsitteisiin ateismi kokemuksesi mukaan kompastuu?
Eli et siis osaa? Ateismi on käsittääkseni mihinkään yliluonnolliseen uskomattomuutta. Ongelmana vain on se, ettei ateisti osaa määritellä mikä on yliluonnollista ja mikä ei.
Käsitys yliluonnollisesta on subjektiivinen, eli vaihtelee ihmisestä toiseen. Ateistisesta näkökulmastahan mistään yliluonnollisesta ei voi objektiivisia kokemuksia ollakaan.
Mitä hyötyä on siis suuntauksesta joka julistaa yliluonnollisen olemattomuutta, jos käsitys luonnollisesta/yliluonnollisesta on täysin subjektiivinen ja vaihtelee ihmisestä toiseen?
Itse en usko mihinkään tieteellisesti selittämättömään (eli yliluonnolliseen) ilmiöön. Jotkut tosin pitävät "jumalan ihmeitä" yliluonnollisina ja uskovat niihin, vaikka omasta mielestäni mitään ihmeitä ei ole olemassakaan. Tästä seuraa kuitenkin se, että minun ja uskovaisen ihmisen käsitys yliluonnollisesta on erilainen. Omalta kohdaltani annan kuitenkin tieteen määrittää, mikä on yliluonnollista, joten en näe tässä ongelmaa.
Tieteen (totuuden) arvostaminen on muuten perin kristillinen arvo itsessään. Tieteellisen tiedon kertyminen ei välttämättä ole moraalisesti itseisarvoista. Mutta ei siinä, sinulla näyttää asiat pelaavan joten mitä tästä enää vääntämään?
Miten moraali ja tieteellinen tieto liittyvät toisiinsa? Tiede on moraalikysymysten ulkopuolella.
Jos olet valmis hylkäämään kaiken moraalin tieteellisen tiedon vuoksi, niin ei kai mitenkään. Tieteen arvostaminen moraalikysymysten yläpuolelle on jotain, mitä uskovainen hihhuli tekisi.
En minä moraalia ole hylännyt, vaikka ateisti olenkin.
Moraali ei liity tieteeseen mitenkään. Ihminen voi luottaa tieteeseen ja olla silti moraaliltaan hyvä ihminen. Ei moraali ole uskontojen yksinoikeus.
Kyllä moraali liittyy tieteeseen. Jos tieteellisen tiedon avulla suoritetaan kansanmurha (niin kuin on jo ihmiskunnan historiassa tapahtunut), niin voitko silloin sanoa että tieteellä ei ollut mitään tekemistä moraalin kanssa?
Moraaliko ei liity uskontoon. Jos satuihin perustuvan tiedon avulla suoritetaan kansanmurhia (niin kuin on ihmiskunnan historiassa tehty) niin voitko sanoa ettei uskolla ole mitään tekemistä usknollisen hihhuloinnin kanssa? Point is. Moraali ei sinänsä liity tieteeseen mitenkään. Eikä sillä ole suoraan osoitettavaa vaikutusta ihmisen moraaliin vaikka olisit ateisti, agnostikko tai muumi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En epäile yhtään etteikö noin olisi. Itse kyllä elän mieluummin reaalimaailmassa enkä illuusiossa, vaikka välillä ankeaa olisikin.
Toisaalta uskonnollisuuteen liittyy monesti vastavoimana pelko ja ahdistus siitä, että millään ei olisi merkitystä ilman jumalaa ja kuolemakin pelottaisi jos ei "tietäisi" että paratiisi odottaa. Jotkut saattavat uskostaan huolimatta käydä läpi helvetinpelkoa. Minulla ei ateismista huolimatta ole mitään noista peloista, joten eläminen onnellisena on mahdollista ilman uskontoakin.
Osaatko määritellä "reaalimaailman"? Osaatko määritellä "illuusion"? Kysyn ihan vilpittömästi, koska kokemukseni mukaan ateismi kompastuu omiin käsitteisiinsä.
Mihin käsitteisiin ateismi kokemuksesi mukaan kompastuu?
Eli et siis osaa? Ateismi on käsittääkseni mihinkään yliluonnolliseen uskomattomuutta. Ongelmana vain on se, ettei ateisti osaa määritellä mikä on yliluonnollista ja mikä ei.
Käsitys yliluonnollisesta on subjektiivinen, eli vaihtelee ihmisestä toiseen. Ateistisesta näkökulmastahan mistään yliluonnollisesta ei voi objektiivisia kokemuksia ollakaan.
Mitä hyötyä on siis suuntauksesta joka julistaa yliluonnollisen olemattomuutta, jos käsitys luonnollisesta/yliluonnollisesta on täysin subjektiivinen ja vaihtelee ihmisestä toiseen?
Itse en usko mihinkään tieteellisesti selittämättömään (eli yliluonnolliseen) ilmiöön. Jotkut tosin pitävät "jumalan ihmeitä" yliluonnollisina ja uskovat niihin, vaikka omasta mielestäni mitään ihmeitä ei ole olemassakaan. Tästä seuraa kuitenkin se, että minun ja uskovaisen ihmisen käsitys yliluonnollisesta on erilainen. Omalta kohdaltani annan kuitenkin tieteen määrittää, mikä on yliluonnollista, joten en näe tässä ongelmaa.
Tieteen (totuuden) arvostaminen on muuten perin kristillinen arvo itsessään. Tieteellisen tiedon kertyminen ei välttämättä ole moraalisesti itseisarvoista. Mutta ei siinä, sinulla näyttää asiat pelaavan joten mitä tästä enää vääntämään?
Miten moraali ja tieteellinen tieto liittyvät toisiinsa? Tiede on moraalikysymysten ulkopuolella.
Jos olet valmis hylkäämään kaiken moraalin tieteellisen tiedon vuoksi, niin ei kai mitenkään. Tieteen arvostaminen moraalikysymysten yläpuolelle on jotain, mitä uskovainen hihhuli tekisi.
En minä moraalia ole hylännyt, vaikka ateisti olenkin.
Moraali ei liity tieteeseen mitenkään. Ihminen voi luottaa tieteeseen ja olla silti moraaliltaan hyvä ihminen. Ei moraali ole uskontojen yksinoikeus.
Kyllä moraali liittyy tieteeseen. Jos tieteellisen tiedon avulla suoritetaan kansanmurha (niin kuin on jo ihmiskunnan historiassa tapahtunut), niin voitko silloin sanoa että tieteellä ei ollut mitään tekemistä moraalin kanssa?
Moraali on OPPI OIKEASTA JA VÄÄRÄSTÄ. Moraalin ilmenemismuoto yhteiskunnassa on virallisella tasolla LAINSÄÄDÄNTÖ ja epävirallisella tasolla KÄYTÖSTAVAT. Moraali on yksinkertaisimmillaan lajin säilymisen perusta; mikä on hyväksi minulle ja populaatiolleni, on oikein. Mikä on pahaksi minulle ja populaatiolleni, on väärin. Näin ollen jonkinlainen moraali on kaikilla elollisilla olennoilla, joilla on alkeellinenkin tietoisuus.
Uskonnot ovat kehittyneet esitieteellisellä ajalla. Ne ovat yksinkertaisten ihmisten hallitsemiseen ja kontrollointiin kehitettyjä oppijärjestelmiä, jotka tolloväki ottaa yhä tosissaan. Kristinusko ja Islam ovat kehittyneet Juutalaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En epäile yhtään etteikö noin olisi. Itse kyllä elän mieluummin reaalimaailmassa enkä illuusiossa, vaikka välillä ankeaa olisikin.
Toisaalta uskonnollisuuteen liittyy monesti vastavoimana pelko ja ahdistus siitä, että millään ei olisi merkitystä ilman jumalaa ja kuolemakin pelottaisi jos ei "tietäisi" että paratiisi odottaa. Jotkut saattavat uskostaan huolimatta käydä läpi helvetinpelkoa. Minulla ei ateismista huolimatta ole mitään noista peloista, joten eläminen onnellisena on mahdollista ilman uskontoakin.
Osaatko määritellä "reaalimaailman"? Osaatko määritellä "illuusion"? Kysyn ihan vilpittömästi, koska kokemukseni mukaan ateismi kompastuu omiin käsitteisiinsä.
Mihin käsitteisiin ateismi kokemuksesi mukaan kompastuu?
Eli et siis osaa? Ateismi on käsittääkseni mihinkään yliluonnolliseen uskomattomuutta. Ongelmana vain on se, ettei ateisti osaa määritellä mikä on yliluonnollista ja mikä ei.
Käsitys yliluonnollisesta on subjektiivinen, eli vaihtelee ihmisestä toiseen. Ateistisesta näkökulmastahan mistään yliluonnollisesta ei voi objektiivisia kokemuksia ollakaan.
Mitä hyötyä on siis suuntauksesta joka julistaa yliluonnollisen olemattomuutta, jos käsitys luonnollisesta/yliluonnollisesta on täysin subjektiivinen ja vaihtelee ihmisestä toiseen?
Itse en usko mihinkään tieteellisesti selittämättömään (eli yliluonnolliseen) ilmiöön. Jotkut tosin pitävät "jumalan ihmeitä" yliluonnollisina ja uskovat niihin, vaikka omasta mielestäni mitään ihmeitä ei ole olemassakaan. Tästä seuraa kuitenkin se, että minun ja uskovaisen ihmisen käsitys yliluonnollisesta on erilainen. Omalta kohdaltani annan kuitenkin tieteen määrittää, mikä on yliluonnollista, joten en näe tässä ongelmaa.
Tieteen (totuuden) arvostaminen on muuten perin kristillinen arvo itsessään. Tieteellisen tiedon kertyminen ei välttämättä ole moraalisesti itseisarvoista. Mutta ei siinä, sinulla näyttää asiat pelaavan joten mitä tästä enää vääntämään?
Miten moraali ja tieteellinen tieto liittyvät toisiinsa? Tiede on moraalikysymysten ulkopuolella.
Jos olet valmis hylkäämään kaiken moraalin tieteellisen tiedon vuoksi, niin ei kai mitenkään. Tieteen arvostaminen moraalikysymysten yläpuolelle on jotain, mitä uskovainen hihhuli tekisi.
En minä moraalia ole hylännyt, vaikka ateisti olenkin.
Moraali ei liity tieteeseen mitenkään. Ihminen voi luottaa tieteeseen ja olla silti moraaliltaan hyvä ihminen. Ei moraali ole uskontojen yksinoikeus.
Kyllä moraali liittyy tieteeseen. Jos tieteellisen tiedon avulla suoritetaan kansanmurha (niin kuin on jo ihmiskunnan historiassa tapahtunut), niin voitko silloin sanoa että tieteellä ei ollut mitään tekemistä moraalin kanssa?
Tuo liittyy tieteen soveltamiseen, ei siis siihen, miten tieto on alunperin hankittu. Ei ydinpommikaan itsessään ole moraaliton, jos sitä ei käytetä.
Olisiko tieteellistä tietoa mahdollista soveltaa kansanmurhaan, jos sitä ei olisi hankittu alunperinkään? Jos oltaisiin vaikka keskitytty moraalifilosofisiin kysymyksiin tieteellisen tiedon kerryttämisen sijaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti kerrotaan "Ranskalaisen tutkimuksen mukaan" antamatta mitään lähdeviitettä tälle väitteelle.
Okei, tässäpä lähdeviite sinulle:
Näytäppä yksi oikeasti uskossa oleva ihminen joka ei olisi onnellinen ja tasapainoinen.Mietippä tuota.
Voisin näyttää montakin, mutta en oikein kehtaa tänne yksityishenkilöiden kuvia ja tietoja laittaa. Ymmärräthän, että viestisi on lapsellinen ja hölmö ja antaa teistä uskovaisista vielä entistäkin pöljemmän kuvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En epäile yhtään etteikö noin olisi. Itse kyllä elän mieluummin reaalimaailmassa enkä illuusiossa, vaikka välillä ankeaa olisikin.
Toisaalta uskonnollisuuteen liittyy monesti vastavoimana pelko ja ahdistus siitä, että millään ei olisi merkitystä ilman jumalaa ja kuolemakin pelottaisi jos ei "tietäisi" että paratiisi odottaa. Jotkut saattavat uskostaan huolimatta käydä läpi helvetinpelkoa. Minulla ei ateismista huolimatta ole mitään noista peloista, joten eläminen onnellisena on mahdollista ilman uskontoakin.
Osaatko määritellä "reaalimaailman"? Osaatko määritellä "illuusion"? Kysyn ihan vilpittömästi, koska kokemukseni mukaan ateismi kompastuu omiin käsitteisiinsä.
Mihin käsitteisiin ateismi kokemuksesi mukaan kompastuu?
Eli et siis osaa? Ateismi on käsittääkseni mihinkään yliluonnolliseen uskomattomuutta. Ongelmana vain on se, ettei ateisti osaa määritellä mikä on yliluonnollista ja mikä ei.
Käsitys yliluonnollisesta on subjektiivinen, eli vaihtelee ihmisestä toiseen. Ateistisesta näkökulmastahan mistään yliluonnollisesta ei voi objektiivisia kokemuksia ollakaan.
Mitä hyötyä on siis suuntauksesta joka julistaa yliluonnollisen olemattomuutta, jos käsitys luonnollisesta/yliluonnollisesta on täysin subjektiivinen ja vaihtelee ihmisestä toiseen?
Itse en usko mihinkään tieteellisesti selittämättömään (eli yliluonnolliseen) ilmiöön. Jotkut tosin pitävät "jumalan ihmeitä" yliluonnollisina ja uskovat niihin, vaikka omasta mielestäni mitään ihmeitä ei ole olemassakaan. Tästä seuraa kuitenkin se, että minun ja uskovaisen ihmisen käsitys yliluonnollisesta on erilainen. Omalta kohdaltani annan kuitenkin tieteen määrittää, mikä on yliluonnollista, joten en näe tässä ongelmaa.
Tieteen (totuuden) arvostaminen on muuten perin kristillinen arvo itsessään. Tieteellisen tiedon kertyminen ei välttämättä ole moraalisesti itseisarvoista. Mutta ei siinä, sinulla näyttää asiat pelaavan joten mitä tästä enää vääntämään?
Miten moraali ja tieteellinen tieto liittyvät toisiinsa? Tiede on moraalikysymysten ulkopuolella.
Jos olet valmis hylkäämään kaiken moraalin tieteellisen tiedon vuoksi, niin ei kai mitenkään. Tieteen arvostaminen moraalikysymysten yläpuolelle on jotain, mitä uskovainen hihhuli tekisi.
En minä moraalia ole hylännyt, vaikka ateisti olenkin.
Moraali ei liity tieteeseen mitenkään. Ihminen voi luottaa tieteeseen ja olla silti moraaliltaan hyvä ihminen. Ei moraali ole uskontojen yksinoikeus.
Kyllä moraali liittyy tieteeseen. Jos tieteellisen tiedon avulla suoritetaan kansanmurha (niin kuin on jo ihmiskunnan historiassa tapahtunut), niin voitko silloin sanoa että tieteellä ei ollut mitään tekemistä moraalin kanssa?
Moraali on OPPI OIKEASTA JA VÄÄRÄSTÄ. Moraalin ilmenemismuoto yhteiskunnassa on virallisella tasolla LAINSÄÄDÄNTÖ ja epävirallisella tasolla KÄYTÖSTAVAT. Moraali on yksinkertaisimmillaan lajin säilymisen perusta; mikä on hyväksi minulle ja populaatiolleni, on oikein. Mikä on pahaksi minulle ja populaatiolleni, on väärin. Näin ollen jonkinlainen moraali on kaikilla elollisilla olennoilla, joilla on alkeellinenkin tietoisuus.
Uskonnot ovat kehittyneet esitieteellisellä ajalla. Ne ovat yksinkertaisten ihmisten hallitsemiseen ja kontrollointiin kehitettyjä oppijärjestelmiä, jotka tolloväki ottaa yhä tosissaan. Kristinusko ja Islam ovat kehittyneet Juutalaisuudesta.
Oletko lukenut Raamattua? Nykylait länsimaissa perustuvat varsin pitkälti kristilliseen moraaliin. Eli kaikki länsimaissa lakia noudattavat ovat tolloväkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En epäile yhtään etteikö noin olisi. Itse kyllä elän mieluummin reaalimaailmassa enkä illuusiossa, vaikka välillä ankeaa olisikin.
Toisaalta uskonnollisuuteen liittyy monesti vastavoimana pelko ja ahdistus siitä, että millään ei olisi merkitystä ilman jumalaa ja kuolemakin pelottaisi jos ei "tietäisi" että paratiisi odottaa. Jotkut saattavat uskostaan huolimatta käydä läpi helvetinpelkoa. Minulla ei ateismista huolimatta ole mitään noista peloista, joten eläminen onnellisena on mahdollista ilman uskontoakin.
Minä olen päättänyt uskoa Jumalaan, koska ateistina tap paisin itseni. Tämä elämä olisi täysin turha, jos kuolemanjälkeistä elämää ei olisi. Eikä tämä elämä ole niin hauskaa, että sitä haluaisin muuten ihmetellä. Olen raadollisen rehellinen "ateistisen" elämän merkityksestä. En ymmärrä miten ateistit pystyvät perustelemaan itselleen, että elämällä olisi joku merkitys. Mutta olen iloinen heidän puolestaan, koska ehkä he ovat tajunneet jotain mitä minä en ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti kerrotaan "Ranskalaisen tutkimuksen mukaan" antamatta mitään lähdeviitettä tälle väitteelle.
Okei, tässäpä lähdeviite sinulle:
Näytäppä yksi oikeasti uskossa oleva ihminen joka ei olisi onnellinen ja tasapainoinen.Mietippä tuota.
Voisin näyttää montakin, mutta en oikein kehtaa tänne yksityishenkilöiden kuvia ja tietoja laittaa. Ymmärräthän, että viestisi on lapsellinen ja hölmö ja antaa teistä uskovaisista vielä entistäkin pöljemmän kuvan.
Sinä et näy ymmärtävän että oma viestisi on juuri tuota itseään, mitä väitit minun viestistäni.
Kaikkea hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En epäile yhtään etteikö noin olisi. Itse kyllä elän mieluummin reaalimaailmassa enkä illuusiossa, vaikka välillä ankeaa olisikin.
Toisaalta uskonnollisuuteen liittyy monesti vastavoimana pelko ja ahdistus siitä, että millään ei olisi merkitystä ilman jumalaa ja kuolemakin pelottaisi jos ei "tietäisi" että paratiisi odottaa. Jotkut saattavat uskostaan huolimatta käydä läpi helvetinpelkoa. Minulla ei ateismista huolimatta ole mitään noista peloista, joten eläminen onnellisena on mahdollista ilman uskontoakin.
Osaatko määritellä "reaalimaailman"? Osaatko määritellä "illuusion"? Kysyn ihan vilpittömästi, koska kokemukseni mukaan ateismi kompastuu omiin käsitteisiinsä.
Mihin käsitteisiin ateismi kokemuksesi mukaan kompastuu?
Eli et siis osaa? Ateismi on käsittääkseni mihinkään yliluonnolliseen uskomattomuutta. Ongelmana vain on se, ettei ateisti osaa määritellä mikä on yliluonnollista ja mikä ei.
Käsitys yliluonnollisesta on subjektiivinen, eli vaihtelee ihmisestä toiseen. Ateistisesta näkökulmastahan mistään yliluonnollisesta ei voi objektiivisia kokemuksia ollakaan.
Mitä hyötyä on siis suuntauksesta joka julistaa yliluonnollisen olemattomuutta, jos käsitys luonnollisesta/yliluonnollisesta on täysin subjektiivinen ja vaihtelee ihmisestä toiseen?
Itse en usko mihinkään tieteellisesti selittämättömään (eli yliluonnolliseen) ilmiöön. Jotkut tosin pitävät "jumalan ihmeitä" yliluonnollisina ja uskovat niihin, vaikka omasta mielestäni mitään ihmeitä ei ole olemassakaan. Tästä seuraa kuitenkin se, että minun ja uskovaisen ihmisen käsitys yliluonnollisesta on erilainen. Omalta kohdaltani annan kuitenkin tieteen määrittää, mikä on yliluonnollista, joten en näe tässä ongelmaa.
Tieteen (totuuden) arvostaminen on muuten perin kristillinen arvo itsessään. Tieteellisen tiedon kertyminen ei välttämättä ole moraalisesti itseisarvoista. Mutta ei siinä, sinulla näyttää asiat pelaavan joten mitä tästä enää vääntämään?
Miten moraali ja tieteellinen tieto liittyvät toisiinsa? Tiede on moraalikysymysten ulkopuolella.
Jos olet valmis hylkäämään kaiken moraalin tieteellisen tiedon vuoksi, niin ei kai mitenkään. Tieteen arvostaminen moraalikysymysten yläpuolelle on jotain, mitä uskovainen hihhuli tekisi.
En minä moraalia ole hylännyt, vaikka ateisti olenkin.
Moraali ei liity tieteeseen mitenkään. Ihminen voi luottaa tieteeseen ja olla silti moraaliltaan hyvä ihminen. Ei moraali ole uskontojen yksinoikeus.
Kyllä moraali liittyy tieteeseen. Jos tieteellisen tiedon avulla suoritetaan kansanmurha (niin kuin on jo ihmiskunnan historiassa tapahtunut), niin voitko silloin sanoa että tieteellä ei ollut mitään tekemistä moraalin kanssa?
Tuo liittyy tieteen soveltamiseen, ei siis siihen, miten tieto on alunperin hankittu. Ei ydinpommikaan itsessään ole moraaliton, jos sitä ei käytetä.
Lisäisin myös, että vaikka ydinpommi itsessään ei välttämättä ole moraaliton, niin ne ihmiset jotka sen kehittivät, vähän ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En epäile yhtään etteikö noin olisi. Itse kyllä elän mieluummin reaalimaailmassa enkä illuusiossa, vaikka välillä ankeaa olisikin.
Toisaalta uskonnollisuuteen liittyy monesti vastavoimana pelko ja ahdistus siitä, että millään ei olisi merkitystä ilman jumalaa ja kuolemakin pelottaisi jos ei "tietäisi" että paratiisi odottaa. Jotkut saattavat uskostaan huolimatta käydä läpi helvetinpelkoa. Minulla ei ateismista huolimatta ole mitään noista peloista, joten eläminen onnellisena on mahdollista ilman uskontoakin.
Osaatko määritellä "reaalimaailman"? Osaatko määritellä "illuusion"? Kysyn ihan vilpittömästi, koska kokemukseni mukaan ateismi kompastuu omiin käsitteisiinsä.
Mihin käsitteisiin ateismi kokemuksesi mukaan kompastuu?
Eli et siis osaa? Ateismi on käsittääkseni mihinkään yliluonnolliseen uskomattomuutta. Ongelmana vain on se, ettei ateisti osaa määritellä mikä on yliluonnollista ja mikä ei.
Käsitys yliluonnollisesta on subjektiivinen, eli vaihtelee ihmisestä toiseen. Ateistisesta näkökulmastahan mistään yliluonnollisesta ei voi objektiivisia kokemuksia ollakaan.
Mitä hyötyä on siis suuntauksesta joka julistaa yliluonnollisen olemattomuutta, jos käsitys luonnollisesta/yliluonnollisesta on täysin subjektiivinen ja vaihtelee ihmisestä toiseen?
Itse en usko mihinkään tieteellisesti selittämättömään (eli yliluonnolliseen) ilmiöön. Jotkut tosin pitävät "jumalan ihmeitä" yliluonnollisina ja uskovat niihin, vaikka omasta mielestäni mitään ihmeitä ei ole olemassakaan. Tästä seuraa kuitenkin se, että minun ja uskovaisen ihmisen käsitys yliluonnollisesta on erilainen. Omalta kohdaltani annan kuitenkin tieteen määrittää, mikä on yliluonnollista, joten en näe tässä ongelmaa.
Tieteen (totuuden) arvostaminen on muuten perin kristillinen arvo itsessään. Tieteellisen tiedon kertyminen ei välttämättä ole moraalisesti itseisarvoista. Mutta ei siinä, sinulla näyttää asiat pelaavan joten mitä tästä enää vääntämään?
Miten moraali ja tieteellinen tieto liittyvät toisiinsa? Tiede on moraalikysymysten ulkopuolella.
Jos olet valmis hylkäämään kaiken moraalin tieteellisen tiedon vuoksi, niin ei kai mitenkään. Tieteen arvostaminen moraalikysymysten yläpuolelle on jotain, mitä uskovainen hihhuli tekisi.
En minä moraalia ole hylännyt, vaikka ateisti olenkin.
Moraali ei liity tieteeseen mitenkään. Ihminen voi luottaa tieteeseen ja olla silti moraaliltaan hyvä ihminen. Ei moraali ole uskontojen yksinoikeus.
Kyllä moraali liittyy tieteeseen. Jos tieteellisen tiedon avulla suoritetaan kansanmurha (niin kuin on jo ihmiskunnan historiassa tapahtunut), niin voitko silloin sanoa että tieteellä ei ollut mitään tekemistä moraalin kanssa?
Tuo liittyy tieteen soveltamiseen, ei siis siihen, miten tieto on alunperin hankittu. Ei ydinpommikaan itsessään ole moraaliton, jos sitä ei käytetä.
Olisiko tieteellistä tietoa mahdollista soveltaa kansanmurhaan, jos sitä ei olisi hankittu alunperinkään? Jos oltaisiin vaikka keskitytty moraalifilosofisiin kysymyksiin tieteellisen tiedon kerryttämisen sijaan?
Tieto itsessään ei ole paha eikä hyvä. Lisäksi ikäviäkin asioita saattaa paljastua sivutuotteena, kun etsitään jotain ihan muuta. Siksi tieteellisen totuuden etsimistä ei pidä rajata valmiiksi, kun ei kuitenkaan voi olla varma, mitä saa selville.
Tulen keksiminen oli ihmiskunnan historiassa mullistava asia. Sitä käytettiin ruoan kypsentämiseen, petojen loitolla pitämiseen ja luolien lämmittämiseen. Olisiko maailma parempi paikka, jos tuli olisi jäänyt keksimättä ja näin mm. "noitia" ei olisi tarvinnut polttaa elävältä, eikä 6 miljoonaa juutalaistakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En epäile yhtään etteikö noin olisi. Itse kyllä elän mieluummin reaalimaailmassa enkä illuusiossa, vaikka välillä ankeaa olisikin.
Toisaalta uskonnollisuuteen liittyy monesti vastavoimana pelko ja ahdistus siitä, että millään ei olisi merkitystä ilman jumalaa ja kuolemakin pelottaisi jos ei "tietäisi" että paratiisi odottaa. Jotkut saattavat uskostaan huolimatta käydä läpi helvetinpelkoa. Minulla ei ateismista huolimatta ole mitään noista peloista, joten eläminen onnellisena on mahdollista ilman uskontoakin.
Osaatko määritellä "reaalimaailman"? Osaatko määritellä "illuusion"? Kysyn ihan vilpittömästi, koska kokemukseni mukaan ateismi kompastuu omiin käsitteisiinsä.
Mihin käsitteisiin ateismi kokemuksesi mukaan kompastuu?
Eli et siis osaa? Ateismi on käsittääkseni mihinkään yliluonnolliseen uskomattomuutta. Ongelmana vain on se, ettei ateisti osaa määritellä mikä on yliluonnollista ja mikä ei.
Käsitys yliluonnollisesta on subjektiivinen, eli vaihtelee ihmisestä toiseen. Ateistisesta näkökulmastahan mistään yliluonnollisesta ei voi objektiivisia kokemuksia ollakaan.
Mitä hyötyä on siis suuntauksesta joka julistaa yliluonnollisen olemattomuutta, jos käsitys luonnollisesta/yliluonnollisesta on täysin subjektiivinen ja vaihtelee ihmisestä toiseen?
Itse en usko mihinkään tieteellisesti selittämättömään (eli yliluonnolliseen) ilmiöön. Jotkut tosin pitävät "jumalan ihmeitä" yliluonnollisina ja uskovat niihin, vaikka omasta mielestäni mitään ihmeitä ei ole olemassakaan. Tästä seuraa kuitenkin se, että minun ja uskovaisen ihmisen käsitys yliluonnollisesta on erilainen. Omalta kohdaltani annan kuitenkin tieteen määrittää, mikä on yliluonnollista, joten en näe tässä ongelmaa.
Tieteen (totuuden) arvostaminen on muuten perin kristillinen arvo itsessään. Tieteellisen tiedon kertyminen ei välttämättä ole moraalisesti itseisarvoista. Mutta ei siinä, sinulla näyttää asiat pelaavan joten mitä tästä enää vääntämään?
Miten moraali ja tieteellinen tieto liittyvät toisiinsa? Tiede on moraalikysymysten ulkopuolella.
Jos olet valmis hylkäämään kaiken moraalin tieteellisen tiedon vuoksi, niin ei kai mitenkään. Tieteen arvostaminen moraalikysymysten yläpuolelle on jotain, mitä uskovainen hihhuli tekisi.
En minä moraalia ole hylännyt, vaikka ateisti olenkin.
Moraali ei liity tieteeseen mitenkään. Ihminen voi luottaa tieteeseen ja olla silti moraaliltaan hyvä ihminen. Ei moraali ole uskontojen yksinoikeus.
Kyllä moraali liittyy tieteeseen. Jos tieteellisen tiedon avulla suoritetaan kansanmurha (niin kuin on jo ihmiskunnan historiassa tapahtunut), niin voitko silloin sanoa että tieteellä ei ollut mitään tekemistä moraalin kanssa?
Tuo liittyy tieteen soveltamiseen, ei siis siihen, miten tieto on alunperin hankittu. Ei ydinpommikaan itsessään ole moraaliton, jos sitä ei käytetä.
Olisiko tieteellistä tietoa mahdollista soveltaa kansanmurhaan, jos sitä ei olisi hankittu alunperinkään? Jos oltaisiin vaikka keskitytty moraalifilosofisiin kysymyksiin tieteellisen tiedon kerryttämisen sijaan?
Tieto itsessään ei ole paha eikä hyvä. Lisäksi ikäviäkin asioita saattaa paljastua sivutuotteena, kun etsitään jotain ihan muuta. Siksi tieteellisen totuuden etsimistä ei pidä rajata valmiiksi, kun ei kuitenkaan voi olla varma, mitä saa selville.
Tulen keksiminen oli ihmiskunnan historiassa mullistava asia. Sitä käytettiin ruoan kypsentämiseen, petojen loitolla pitämiseen ja luolien lämmittämiseen. Olisiko maailma parempi paikka, jos tuli olisi jäänyt keksimättä ja näin mm. "noitia" ei olisi tarvinnut polttaa elävältä, eikä 6 miljoonaa juutalaistakaan.
Ehkä? Jatkokysymys: oliko teollisen vallankumouksen vaikutukset ihmiskunnalle ja ihmisten hyvinvoinnille pelkästään positiivisia? Mielestäni eivät. Olivatko ne enemmän positiivisia kuin negatiivisia? Jaa-a.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En epäile yhtään etteikö noin olisi. Itse kyllä elän mieluummin reaalimaailmassa enkä illuusiossa, vaikka välillä ankeaa olisikin.
Toisaalta uskonnollisuuteen liittyy monesti vastavoimana pelko ja ahdistus siitä, että millään ei olisi merkitystä ilman jumalaa ja kuolemakin pelottaisi jos ei "tietäisi" että paratiisi odottaa. Jotkut saattavat uskostaan huolimatta käydä läpi helvetinpelkoa. Minulla ei ateismista huolimatta ole mitään noista peloista, joten eläminen onnellisena on mahdollista ilman uskontoakin.
Osaatko määritellä "reaalimaailman"? Osaatko määritellä "illuusion"? Kysyn ihan vilpittömästi, koska kokemukseni mukaan ateismi kompastuu omiin käsitteisiinsä.
Mihin käsitteisiin ateismi kokemuksesi mukaan kompastuu?
Eli et siis osaa? Ateismi on käsittääkseni mihinkään yliluonnolliseen uskomattomuutta. Ongelmana vain on se, ettei ateisti osaa määritellä mikä on yliluonnollista ja mikä ei.
Käsitys yliluonnollisesta on subjektiivinen, eli vaihtelee ihmisestä toiseen. Ateistisesta näkökulmastahan mistään yliluonnollisesta ei voi objektiivisia kokemuksia ollakaan.
Mitä hyötyä on siis suuntauksesta joka julistaa yliluonnollisen olemattomuutta, jos käsitys luonnollisesta/yliluonnollisesta on täysin subjektiivinen ja vaihtelee ihmisestä toiseen?
Itse en usko mihinkään tieteellisesti selittämättömään (eli yliluonnolliseen) ilmiöön. Jotkut tosin pitävät "jumalan ihmeitä" yliluonnollisina ja uskovat niihin, vaikka omasta mielestäni mitään ihmeitä ei ole olemassakaan. Tästä seuraa kuitenkin se, että minun ja uskovaisen ihmisen käsitys yliluonnollisesta on erilainen. Omalta kohdaltani annan kuitenkin tieteen määrittää, mikä on yliluonnollista, joten en näe tässä ongelmaa.
Tieteen (totuuden) arvostaminen on muuten perin kristillinen arvo itsessään. Tieteellisen tiedon kertyminen ei välttämättä ole moraalisesti itseisarvoista. Mutta ei siinä, sinulla näyttää asiat pelaavan joten mitä tästä enää vääntämään?
Miten moraali ja tieteellinen tieto liittyvät toisiinsa? Tiede on moraalikysymysten ulkopuolella.
Jos olet valmis hylkäämään kaiken moraalin tieteellisen tiedon vuoksi, niin ei kai mitenkään. Tieteen arvostaminen moraalikysymysten yläpuolelle on jotain, mitä uskovainen hihhuli tekisi.
En minä moraalia ole hylännyt, vaikka ateisti olenkin.
Moraali ei liity tieteeseen mitenkään. Ihminen voi luottaa tieteeseen ja olla silti moraaliltaan hyvä ihminen. Ei moraali ole uskontojen yksinoikeus.
Kyllä moraali liittyy tieteeseen. Jos tieteellisen tiedon avulla suoritetaan kansanmurha (niin kuin on jo ihmiskunnan historiassa tapahtunut), niin voitko silloin sanoa että tieteellä ei ollut mitään tekemistä moraalin kanssa?
Moraali on OPPI OIKEASTA JA VÄÄRÄSTÄ. Moraalin ilmenemismuoto yhteiskunnassa on virallisella tasolla LAINSÄÄDÄNTÖ ja epävirallisella tasolla KÄYTÖSTAVAT. Moraali on yksinkertaisimmillaan lajin säilymisen perusta; mikä on hyväksi minulle ja populaatiolleni, on oikein. Mikä on pahaksi minulle ja populaatiolleni, on väärin. Näin ollen jonkinlainen moraali on kaikilla elollisilla olennoilla, joilla on alkeellinenkin tietoisuus.
Uskonnot ovat kehittyneet esitieteellisellä ajalla. Ne ovat yksinkertaisten ihmisten hallitsemiseen ja kontrollointiin kehitettyjä oppijärjestelmiä, jotka tolloväki ottaa yhä tosissaan. Kristinusko ja Islam ovat kehittyneet Juutalaisuudesta.
Oletko lukenut Raamattua? Nykylait länsimaissa perustuvat varsin pitkälti kristilliseen moraaliin. Eli kaikki länsimaissa lakia noudattavat ovat tolloväkeä.
Raamatun "laki" kaiketi kiteytyi 10 käskyyn, joista on edetty melko monimutkaisiin pykäläviidakoihin ihan ilman jumalan myötävaikutusta. Eikä 10 käskystäkään pysty sanomaan, että ne on juuri jumalalta saatu. Ihminen on kuitenkin raamatun kirjoittanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En epäile yhtään etteikö noin olisi. Itse kyllä elän mieluummin reaalimaailmassa enkä illuusiossa, vaikka välillä ankeaa olisikin.
Toisaalta uskonnollisuuteen liittyy monesti vastavoimana pelko ja ahdistus siitä, että millään ei olisi merkitystä ilman jumalaa ja kuolemakin pelottaisi jos ei "tietäisi" että paratiisi odottaa. Jotkut saattavat uskostaan huolimatta käydä läpi helvetinpelkoa. Minulla ei ateismista huolimatta ole mitään noista peloista, joten eläminen onnellisena on mahdollista ilman uskontoakin.
Osaatko määritellä "reaalimaailman"? Osaatko määritellä "illuusion"? Kysyn ihan vilpittömästi, koska kokemukseni mukaan ateismi kompastuu omiin käsitteisiinsä.
Mihin käsitteisiin ateismi kokemuksesi mukaan kompastuu?
Eli et siis osaa? Ateismi on käsittääkseni mihinkään yliluonnolliseen uskomattomuutta. Ongelmana vain on se, ettei ateisti osaa määritellä mikä on yliluonnollista ja mikä ei.
Käsitys yliluonnollisesta on subjektiivinen, eli vaihtelee ihmisestä toiseen. Ateistisesta näkökulmastahan mistään yliluonnollisesta ei voi objektiivisia kokemuksia ollakaan.
Mitä hyötyä on siis suuntauksesta joka julistaa yliluonnollisen olemattomuutta, jos käsitys luonnollisesta/yliluonnollisesta on täysin subjektiivinen ja vaihtelee ihmisestä toiseen?
Itse en usko mihinkään tieteellisesti selittämättömään (eli yliluonnolliseen) ilmiöön. Jotkut tosin pitävät "jumalan ihmeitä" yliluonnollisina ja uskovat niihin, vaikka omasta mielestäni mitään ihmeitä ei ole olemassakaan. Tästä seuraa kuitenkin se, että minun ja uskovaisen ihmisen käsitys yliluonnollisesta on erilainen. Omalta kohdaltani annan kuitenkin tieteen määrittää, mikä on yliluonnollista, joten en näe tässä ongelmaa.
Tieteen (totuuden) arvostaminen on muuten perin kristillinen arvo itsessään. Tieteellisen tiedon kertyminen ei välttämättä ole moraalisesti itseisarvoista. Mutta ei siinä, sinulla näyttää asiat pelaavan joten mitä tästä enää vääntämään?
Miten moraali ja tieteellinen tieto liittyvät toisiinsa? Tiede on moraalikysymysten ulkopuolella.
Jos olet valmis hylkäämään kaiken moraalin tieteellisen tiedon vuoksi, niin ei kai mitenkään. Tieteen arvostaminen moraalikysymysten yläpuolelle on jotain, mitä uskovainen hihhuli tekisi.
En minä moraalia ole hylännyt, vaikka ateisti olenkin.
Moraali ei liity tieteeseen mitenkään. Ihminen voi luottaa tieteeseen ja olla silti moraaliltaan hyvä ihminen. Ei moraali ole uskontojen yksinoikeus.
Kyllä moraali liittyy tieteeseen. Jos tieteellisen tiedon avulla suoritetaan kansanmurha (niin kuin on jo ihmiskunnan historiassa tapahtunut), niin voitko silloin sanoa että tieteellä ei ollut mitään tekemistä moraalin kanssa?
Moraali on OPPI OIKEASTA JA VÄÄRÄSTÄ. Moraalin ilmenemismuoto yhteiskunnassa on virallisella tasolla LAINSÄÄDÄNTÖ ja epävirallisella tasolla KÄYTÖSTAVAT. Moraali on yksinkertaisimmillaan lajin säilymisen perusta; mikä on hyväksi minulle ja populaatiolleni, on oikein. Mikä on pahaksi minulle ja populaatiolleni, on väärin. Näin ollen jonkinlainen moraali on kaikilla elollisilla olennoilla, joilla on alkeellinenkin tietoisuus.
Uskonnot ovat kehittyneet esitieteellisellä ajalla. Ne ovat yksinkertaisten ihmisten hallitsemiseen ja kontrollointiin kehitettyjä oppijärjestelmiä, jotka tolloväki ottaa yhä tosissaan. Kristinusko ja Islam ovat kehittyneet Juutalaisuudesta.
Oletko lukenut Raamattua? Nykylait länsimaissa perustuvat varsin pitkälti kristilliseen moraaliin. Eli kaikki länsimaissa lakia noudattavat ovat tolloväkeä.
Ei lainsäädäntö perustu uskonnon oppeihin. Kerro yksikin laki joka perustuu raamattuun.
Lakikirjasta löytyy paljon samoja sääntöjä kuten vaikka "älä tapa". Ei se kuitenkaan ole mikään kristittyjen keksimä juttu. Se on ollut lakikirjaan kirjattuna tuhansia vuosia ennen koko kristinukon olemassaoloa.
Uskovaisella toivo vie eteenpäin ja tuo sisältöä elämään. Enpä ole sitä kuolleena katumassa jos käykin ilmi ettei Jumala olekkaan todellinen.
Alue: Aihe vapaa
Jumala on molemmissa uskonnoissa itseasiassa sama. Tuo a tarkoittaa jumalaa, ei se ole tietyn jumalan nimi.