Lue keskustelun säännöt.
Aikuisiän ADHD
Onko kokemuksia/ suosituksia aikuisiän ADHD:n diagnosoimisesta ja lääkäriä/ paikkaa suositella? Julkisen puolen hoitoketju kun tuntuu kestävän ainakin vuoden ennen kuin sieltä edes diagnoosia saa ulos
Kommentit (4213)
Mietin pitäisikö minun hakeutua tutkittavaksi. Lääkitystä en ehkä ottaisi kuitenkaan, koska olen oppinut kompensoimaan tätä puolta minussa aika hyvin. Ongelmia aiheuttaa ehkä eniten aika vahvat asperger??piirteet parisuhteessa, vaikka en koe olevani asperger. Pärjään hyvin sosiaalisissa tilanteisssa, koska olen oppinut niissä aika taitavaksi aikuisikään mennessä. Puolison kanssa kun ei tarvitse kuitenkaan niin yrittää, vaan olen oma itseni, niin se on välillä vähän erikoista :) Luettiin molemmat as ja parisuhde opasta, mistä useimmat jutut täsmäsivät minuun täydellisesti.
En ole koskaan ajatellut, että minulla voisi olla tätä nepsyongelmaa, kun pärjään hyvin elämässä. Esim. koti on tosi siisti, koska siitä on tehty sairaalloisen helppohoitoinen. Kaiken olen onnistunut tehostamaan niin, että selviän minimaalisella vaivalla ja keskittymiskyvyllä. Yliopistossa selviän vaativista opinnoista, koska osaan käyttää hyperfokusta hyödykseni, enkä ota stressiä aikaansaamattomuudesta ja harhailusta. Kalenteri on ihan viimesilleen viety, että kaikki arjen palaset pysyvät kohdillaan, jos sitä ei ole, mitään ei tapahdu. Ajattelen ja teen useita asioita kokoajan, tunteet poukkoilee ja ajatukset on kaoottisiakin, mutta jotenkin se ei haittaa kun sen kanssa on aina elänyt.
Ja miksi nyt asia sitten kiinnostaa, kun kaikki on "hyvin"? Koska 8v lapseni laitettiin juuri tutkittavaksi ja äidilläni on adhd dg.
Kuulostaako yhtään tutulta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen siis onnistunut valjastamaan adhd piirteet voimavarakseni, mutta ehkä parisuhteen ja oman jaksamiseni kannalta mietin tutkimuksiin hakeutumista... Vaikeinta on tylsissä, suorittavissa hommissa, kuten tänä kesänä lasten kanssa 2kk kotona. Saan vahvoja fyysisiä stressioireita, kun en pysty kanavoimaan virtaani mielekkäästi. Heti kun saan taas vapauden haaveilla, ajelehtia ja hyperfokusoida rauhassa, oireet poistuvat ja auttavat jaksamaan illan ja arjen tylsät rutiinit. Yliopisto-opinnot ovat kohdalleni pelastus, koska "projektia" riittää loputtomiin. Älykkyysosamääräni on testien mukaan Mensa-tasoa, mutta olen sen onnistunut valjastamaan vasta nyt aikuisena käyttööni. Aiemmin olen alisuoriutunut elämässäni totaalisesti. Lapseni on aivan samanlainen kuin minä, mutta poiketen vanhemmistani olen yrittänyt tarjota hänelle mahdollisimman paljon mielekkäitä haasteita ja tehnyt arjesta mahdollisimman häiriötöntä. Uskon, että se on auttanut hänenkin oireiden hallinnassa, joskin nyt oireet ovat ryöpsähtäneet etenkin kotona käsiin.
Minulla on tosi hyvä puoliso, jonka uskon tasapainottavan itseäni todella hyvin ja veikkaan, etten elämässä olisi näin pitkällä ilman häntä. -163
Anteeksi että olen väärin kirjoitellut, eli siis adhd;ssa on tosi hyvä pitkäaikainen muisti (yleensä), mutta työmuisti on keskitasoa huonompi.
Mulla pitkäaikainen on keskitasoa parempi ja työmuisti keskitasoa alhaisempi.
miten te asiaa epäilevät tai diagnoosin saaneet olette selvinneet töissä?
Tai yleensäkin normaalissa arjessa ?
Minua riivaa kaiken jättäminen kesken, koulut,pätkätyöt ( kiinnostus loppuu aina ja tylsistyn.. )
yksin elävänä pärjää toki kun menee oman pään mukaan.
Vierailija kirjoitti:
miten te asiaa epäilevät tai diagnoosin saaneet olette selvinneet töissä?
Tai yleensäkin normaalissa arjessa ?
Minua riivaa kaiken jättäminen kesken, koulut,pätkätyöt ( kiinnostus loppuu aina ja tylsistyn.. )
yksin elävänä pärjää toki kun menee oman pään mukaan.
Äitini ei ole enään ollut työelämässä täytettyään joku 55. Fibro paheni sillon.
Oli päivä-äiti ennen sitä, työskenteli kotonaan.
Oli tykätty roolissaan, lapset sekä vanhemmat pitivät. Oli hyvä ammatti hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan vain ajatuksena, montakohan pitkäaikaistyötöntä yksinäistä suomessa joilla adhd,muttei ole koskaan tutkittu .
Onhan aikuisiakin joilla ei mitään hajua mitä haluaa elämässä tehdä, mikä ala tai edes missä asua.
Vierailija kirjoitti:
ihan vain ajatuksena, montakohan pitkäaikaistyötöntä yksinäistä suomessa joilla adhd,muttei ole koskaan tutkittu .
Onhan aikuisiakin joilla ei mitään hajua mitä haluaa elämässä tehdä, mikä ala tai edes missä asua.
Niitä on paljon. Monilla on myös vääriä diagnooseja kuten persoonallisuushäiriö, bipo, masennus tms. Heitä on niin suuri joukko, ettei kukaan edes ymmärrä. Elämät menneet perseelleen, eikä mitään muuta selitystä ole kuin "tyhmä, laiska, saamaton". Uskovat itsekin olevansa huonoja.
Ja sitten aikuisten naisten add ja autismipiirteet: täysin alidiagnosoituja. Sen myöntävät kaikki ammattilaiset neuropsykiatrian poleilla. Muissa Pohjoismaissa tämä tilanne ja kuntoutus on hieman paremmalla tolalla, mutta Suomessa ongelmasta on vaiettu jo kauan.
Se, että aikuisiän ADHD tuli muutama vuosi sitten Käypä suositus - ohjeiden piiriin oli pitkän väännön tulos. Sitä ennen koko ongelmaa "ei ollut". Nyt ongelma myönnetään, muttei mitään kuntoutusta tai tutkimusta järjestetä.
Pelkkä diagnoosi auttaa itsearvostuksen palautumiseen ja oikean perspektiivin saamiseen (elämän mittaiset ongelmat), mutta mitä sitten? Diagnoosin saaminen on edelleen hyvin vaikeaa ja työlästä, koska resursseja ei ole. Kuntoutus on vielä aivan lapsen kengissä tai sitä ei ole.
Tämä on iso yhteiskunnallinen ongelma, johon kukaan ei puutu. Sossut, te-toimisto, kela, kuntouttavat tahot eivät joko osaa nähdä ongelmien taustalle, tai eivät halua nähdä. Näiden ihmisparkojen syyllistäminen ja haukkuminen saisi jo loppua. He ovat syntyneet erilaisiksi, eivätkä heidän aivonsa pelaa samoilla säädöillä kuin ns. tavallisen tallaajan aivot. Lääkkeet voivat auttaa joitakin henkilöitä, mutta eivät kaikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene yksityiselle. Kaveri sai sieltä samantien diagnoosin ja lääkityksen. Nyt porskuttaa asiantuntija tehtävissä.
Mun mielestä on väärin, että diagnooseja jaetaan noin helposti. Syö neuropsykologisten ongelmien uskottavuutta, kun diagnoosin saa helposti. Oikeasti pitäisi tehdä kattavat testit ja poissulkea ensin muut.
Yksityisellä testit plus lääkärit n. 1300. Jos siis tehdään oikeasti ne testit.
Kai nyt tolla samantien tarkoitettiin että pääsi samantien testeihin, ei että diagnoosin sai heti ensimmäisen tapaamusen aikana.
Yksityisellä on ihan samat vaatimukset diagnoosin saamiseksi.
Rahalla pääset vaan nopeamaan diagnisoitavaksi.
Itse asiassa ei välttämättä ole. Olen lukenut monesta, jotka ovat saaneet jopa yhdellä kerralla diagnoosin. Se ei ole oikein.
Vierailija kirjoitti:
Tietääö kukaan kauanko kestää koko homma oulussa,julkisella puolella, ja miten pitää toimia ? Tai siis mitä tehdä jos epäilee että saattas olla jotain nepsy-ongelmaa
Kauan! Olen odottanut kohta puoli vuotta, että saisin edes lähetteen psykiatrilta, joka ei suostu sitä kirjoittamaan. Ei ole koskaan edes nähnyt minua...sitten mtt:lle on puolen vuoden jonot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten se hoitotakuu oikein menee? jos joutuu puolikin vuotta odotteleen?
Vierailija kirjoitti:
miten se hoitotakuu oikein menee? jos joutuu puolikin vuotta odotteleen?
Kyllä se toteutuu, koska sen aikana etenee asiat pikku hiljaa. Käyt labroissa, psykiatrisella, uudelleen omalääkärillä jne. Ja kun "pääset" tutkimuksiin, käyt ensin käymässä läpi kaavakkeita, odotat uutta aikaa jne. Koko prosessi kestää puoli vuotta, enemmänkin, muttei se tarkoita, ettetkö koko ajan, vähän väliä, kävisi jossakin vastaanotolla. Eli kyse ei ole siitä, että varaisit yhden ajan, ja sitten odottelisit sen saamista puoli vuotta ja *puks* saisit sillä yhdellä sitsungilla diagnoosin. Ei todellakaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon kuullut, että jotkut ADHD ihmiset saavat apua siivoamiseen? Pitääkö paikkaansa?
Vierailija kirjoitti:
Oon kuullut, että jotkut ADHD ihmiset saavat apua siivoamiseen? Pitääkö paikkaansa?
Joo, kaiklo diagnoosin saaneet saavat ilmaisen siivojan veronmaksajien piikkiin.... joopa joo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitojonot pysyvät pitkinä, koska psykiatreista on pulaa. Lääkiksessä ollaan jo huolissaan tilanteesta, koska ala ei kiinnosta nuoria. Neuropsykiatreja on kourallinen, eikä autismikirjoon suuntautuminen lyö leiville (contra aivovammapotilaat). Ehkä tilanne tulee muuttumaan...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietääö kukaan kauanko kestää koko homma oulussa,julkisella puolella, ja miten pitää toimia ? Tai siis mitä tehdä jos epäilee että saattas olla jotain nepsy-ongelmaa
Kauan! Olen odottanut kohta puoli vuotta, että saisin edes lähetteen psykiatrilta, joka ei suostu sitä kirjoittamaan. Ei ole koskaan edes nähnyt minua...sitten mtt:lle on puolen vuoden jonot.
Ketä tai missä olet käynyt tapaamassa? Kummallista jos ei lekuri kirjoittais lähetettä mikäli aihetta
Kuulostaako tämä tutulta? Olen ulospäin hiljainen ja ujo, mutta pääni sisällä käy kauhea kuhina koko ajan. Tekstiä lukiessani hypin sinne tänne aivan kuin olisi kauhea kiire lukea teksti läpi silmäillen, vaikka se pitäisi oppia ulkoa. En muista puoliakaan mitä toinen sanoo, silti vastaan kaikkeen "joo" eli kuin olisin ymmärtänyt. En pysty opiskella, koska muistini on huono enkä sisäistä kuin lauseen sieltä ja tuolta jos aihe kiinnostaa, ehkä juuri keskittymiseni takia? Aloitan projekteja ja lopetan ne yhtä nopeasti. Aivoni miettivät koko ajan jotain mikä ei edes liity tilanteeseen. Vaikka pinnistelen ja yritän edes 5min keskittyä, huomaan itseni ajattelevan jotain turhanpäiväistä. En tiedä mikä minulla on, mutta harmittaa ettei kouluja pysty pidemmälle suorittamaan, koska olen tällainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietääö kukaan kauanko kestää koko homma oulussa,julkisella puolella, ja miten pitää toimia ? Tai siis mitä tehdä jos epäilee että saattas olla jotain nepsy-ongelmaa
Kauan! Olen odottanut kohta puoli vuotta, että saisin edes lähetteen psykiatrilta, joka ei suostu sitä kirjoittamaan. Ei ole koskaan edes nähnyt minua...sitten mtt:lle on puolen vuoden jonot.
Ketä tai missä olet käynyt tapaamassa? Kummallista jos ei lekuri kirjoittais lähetettä mikäli aihetta
Tk-lääkäri. Hänen mielestään tutkimukset olisivat aiheelliset, mutta psykiatrin mielipide menee ilmeisesti edelle. Nyt käyn psyk. hoitajalla ja ootellaan josko suostuis kirjoittamaan. Monesti siis kysytty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietääö kukaan kauanko kestää koko homma oulussa,julkisella puolella, ja miten pitää toimia ? Tai siis mitä tehdä jos epäilee että saattas olla jotain nepsy-ongelmaa
Kauan! Olen odottanut kohta puoli vuotta, että saisin edes lähetteen psykiatrilta, joka ei suostu sitä kirjoittamaan. Ei ole koskaan edes nähnyt minua...sitten mtt:lle on puolen vuoden jonot.
Ketä tai missä olet käynyt tapaamassa? Kummallista jos ei lekuri kirjoittais lähetettä mikäli aihetta
Tk-lääkäri. Hänen mielestään tutkimukset olisivat aiheelliset, mutta psykiatrin mielipide menee ilmeisesti edelle. Nyt käyn psyk. hoitajalla ja ootellaan josko suostuis kirjoittamaan. Monesti siis kysytty.
MIssä kaikkialla olet käynyt tähän mennessä siis,ja kuinka monesti =?ja ei vieläkään lähetettä ..
Itselläni on ADHD-lääkitys vaikkei ole diagnoosia, ja toimii. Minä en saisi sitä diagnoosia, koska oireilu on alkanut vasta aikuisena, kroonisesti stressaavan elämäntilanteen (totaaliyksinhuoltajuus, toinen lapsi erityislapsi, vaativa ja kiireinen asiantuntijatyö) myötä.
Kävin yksityisellä psykiatrilla ja juteltiin tilanteestani. Oireilu tosiaan lähes täysin klassista ADHD:ta, mutta sekä psykiatri että minä itsekin oltiin sitä mieltä että varsinaisesta synnynnäisestä neurologisesta poikkeavuudesta ei todennäköisesti kohdallani ole kyse vaan ns. toiminnallisesta häiriöstä joka liittyy elämäntilanteeseen. Selvää oli kuitenkin, että jotain apua minä tarvitsen, ja laitettiin kokeiluun ADHD-lääke. Toimii erinomaisesti ja selviän sen avulla arjestani ja työstäni hyvin.
Ymmärränköhän oikein, luulet siis että 70+ ihmisellä menee adhd oireet ohi?
Tunnetko ketään jolla tuonikäsenä on oireilu loppunut?
Hyvin epätodennäköistä.