Lue keskustelun säännöt.
Aikuisiän ADHD
Onko kokemuksia/ suosituksia aikuisiän ADHD:n diagnosoimisesta ja lääkäriä/ paikkaa suositella? Julkisen puolen hoitoketju kun tuntuu kestävän ainakin vuoden ennen kuin sieltä edes diagnoosia saa ulos
Kommentit (4213)
MItä ne siellä MTT:ssä tekee jos saa lähetteen? tai siis joutuuko juoksemaan sen sata kertaa yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun rakkaalla miehellä ADHD.
Hän on ihana ihminen. Herkkä, välittävä, kehuu joka päivä miten kaunis ja ihana olen, lähettelee viestejä ja kuvia jos emme ole yhdessä jne. :) Meillä on suhteessa niin paljon rakkautta ja hellyyttä.
Oon kuitenkin huolissani hänen itselääkitsemisestä, alkoholia ja pilveä yleensä. Kärsii selvästi päänsisäisestä kaaoksesta ja usein jää johonkin aiheeseen looppiin eikä pysty lopettamaan monologiaan, minä ahdistun, hän ahdistuu ja sitten riidellään ja mies lähtee ovet paukkuen ulos rauhottumaan.
Huoh.
Onko kenelläkään kokemusta terapiasta/kuntoutuksesta juurikin impulsiivisuuteen ja tunne-elämän säätelyongelmiin?
Vierailija kirjoitti:
Mun rakkaalla miehellä ADHD.
Hän on ihana ihminen. Herkkä, välittävä, kehuu joka päivä miten kaunis ja ihana olen, lähettelee viestejä ja kuvia jos emme ole yhdessä jne. :) Meillä on suhteessa niin paljon rakkautta ja hellyyttä.
Oon kuitenkin huolissani hänen itselääkitsemisestä, alkoholia ja pilveä yleensä. Kärsii selvästi päänsisäisestä kaaoksesta ja usein jää johonkin aiheeseen looppiin eikä pysty lopettamaan monologiaan, minä ahdistun, hän ahdistuu ja sitten riidellään ja mies lähtee ovet paukkuen ulos rauhottumaan.
Huoh.
Onko kenelläkään kokemusta terapiasta/kuntoutuksesta juurikin impulsiivisuuteen ja tunne-elämän säätelyongelmiin?
Mä käyn ratkaisukeskeisessä terapiassa ja se on muuttanut elämäni. Itsekin ennen käytin päihteitä enemmän. Terapiaan hakeutuessa ja lausuntoa hakiessa päihteitä ei kannata mainita. Sitten kun on päässyt terapiaan niiden käyttö alkaa varmasti vähentyä. On myös kai olemassa tiettyjä käyttäytymisterapian muotoja ja sitten toki lääkkeet joita voi harkita. Niinkuin tästä ketjusta on käynyt ilmi ja oma kokemus on myös että yksityisellä asia hoituu paremmin. Lääkitys tosin jos aloitetaan, tehdään huumetestit eli se kannattaa ennakoida pilven polton kanssa .
Miten työttömille korvataan terapiat,lääkkeet ? vai korvataanko mitenkään.
käykö adhd-aikuiset viihteellä, jos lääkitys käytössä? miten se vaikuttaa, jos ottaa reilummin alkoholia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi haluat diagnoosin? Hyödyt työssä?
Ehkä ap haluaa ilmaiset päihteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minulla ollut lääkkeet hyvin kauan, joten prosessista en voi sanoa mitään miten menee tänä päivänä.
Mutta alkoholin käytön lopetin kun aloitin lääkkeet, mikä ollut vaan hyvä ennen sitä meni ihan liikaa itselääkitykseen.
Kuinka yleistä adhd:lla on se että jos vaikka töissä kysytään miten viikonloppu meni, vastaat joko en tiedä tai sitten menee miettimiseksi. Tai jos joku äkkää sinut mietteliään näköisenä (kysyjän sinusta saama vaikutelma) osaat äkkiseltään sanoa vain että en tiedä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
käykö adhd-aikuiset viihteellä, jos lääkitys käytössä? miten se vaikuttaa, jos ottaa reilummin alkoholia.
Mulla on jatkuva syntymähumala päällä, olen rohkea, rämäpäinen ja puhelias ja nauran paljon. En ota alkoholia, en tarvitse sitä mihinkään. Kyllä olen joskus ottanut, se teki vain uneliaaksi ja masentuneeksi, puhumattomaksi. En siis käytä yhtään. N62
Vierailija kirjoitti:
Kuinka yleistä adhd:lla on se että jos vaikka töissä kysytään miten viikonloppu meni, vastaat joko en tiedä tai sitten menee miettimiseksi. Tai jos joku äkkää sinut mietteliään näköisenä (kysyjän sinusta saama vaikutelma) osaat äkkiseltään sanoa vain että en tiedä?
Minä en välttämättä muista, mitä tein. Pitää pinnistellä ja sitten muistan että ainiin, kävin mökillä joka sijaitsee 300km päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka yleistä adhd:lla on se että jos vaikka töissä kysytään miten viikonloppu meni, vastaat joko en tiedä tai sitten menee miettimiseksi. Tai jos joku äkkää sinut mietteliään näköisenä (kysyjän sinusta saama vaikutelma) osaat äkkiseltään sanoa vain että en tiedä?
Tämä siis siinä tapauksessa että kysyjä kysyy: mitä ajattelet :D yleensä olen aina että en tiedä. Myöhemmin muistan että ai niin, minulla oli kaikki pallot ilmassa miettiessäni voiko esimerkiksi kahta eri taidekonseptia sovittaa toisiinsa.
Mpidän itseäni hyvin epäspontaanina henkilönä. Olen huomannut että ennen harjoittelin small-talktilanteita ja repliikkejä etukäteen. Nykyään en enää jaksa. Sekin prosessointiteho on mieluisampaa käyttää oman pään sisällä viihtymiseen. :D -sama
Torstaina pitäs lekurin kirjoittaa lähete ja sitten tiedossa noin 6kk jonotusta MTT:hen .
Tässä nyt meni aikalailla 4kk eka soitosta terveyskeskukseen. 1x lekuri 2 x psyk hoitsu-käynnit.
Todennäköisesti ehtii kuolemaan vanhuuteen ennenkuin mitään selviää, jos selviää.
Mutta tulipahan otettua labrat, ne ok :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään samaa: minä en voi käydä kampaajalla, kun en pysty istumaan tuolissa niin kauaa paikoillaan, en voi mennä tavalliseen ravintolaan, jossa pitää odottaa ruokaa, en kestä sitä odottamista pöydässä. Hierojalla voin ottaa vain pikahieronnan, kun on päästävä ylös. Vieraita ei kannata kutsua, kun haluan heittää heidät ulos puolen tunnin päästä. Yövieraat ovat kauhistus, ei enää ikinä! Miten te muut pärjäätte tällaisissa arkipäivän tilanteissa? Mummo 63v
Olen sinua 10 v nuorempi. Suvussani voimakas ADHD-taipumus. Mutta vasta minun lapset on ensimäiset testattu, kun meillä on ongelmia lakaistu aina maton alle ja haukuttu meitä vilkkaampia hösöttäjiä.
Mutta olen siis pääni sisällä liian nopea. Hermostun herkästi, kun ihmiset on niin hitaita ja jaakaa ja miettii ja tyhjää diskuteeraa asioista, kun olisin ehtinyt sinä aikana tehdä ne monta kertaa. Se aiheuttaa hermostumista ja vilinää ja sitten alan liikehtiä, kun en vain jaksa pysyä paikallani.
Kampaajalla olen pystynyt käymään, kun löysin tyypin, joka leikkaa hiukset pikaisesti. En jaksa mitään nyplääjää, joka tunnin hipistelee tukkaani. Hieronta kyllä menee, koska jostain syystä se on melkein ainoa paikka, missä pystyn rentoutumaan, koska muuten olen aina vähän kireä ja menossa jo jalka oven raossa ja jännittynyt.
Yövieraita ei käy, koska en jaksa niitä.
Innostun kamalasti asioista ja kohkaan niiden kanssa ja aina on kymmenen rautaa tulessa ja kohta huomaan, että päätöksistäni huolimatta minulla on sen kymmenen luottotehtävää ja asiaa hoidettavana ja sitten olen niiden kanssa ihan solmussa ja väsynyt.
Palaverit, kokoukset yms. on aivan kauhistus. Niissä oikein korostuu se, että vilisee vain ja ihmiset on hitaita. Huomaan sitten häiritseväni kaikkia, kun alan supatella viereiselle tms. tyhjää värkkäämistä. Yleensä yritän keskittyä olemaan hiljaa piirtelemällä paperin nurkkiin jotain. Kun en vain jaksa kuunnella, kun asiat ei edisty. Mutta olen oppinut näyttelemään, että olen mukana jutussa, vaikka ajatukset on jo tuhansien kilometrien päässä.
Noloa, kun tämän ikäinen ihminen jossain palaverissa käyttäytyy kuin ADHD. Niin, se minä tosiaan taidan olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
käykö adhd-aikuiset viihteellä, jos lääkitys käytössä? miten se vaikuttaa, jos ottaa reilummin alkoholia.
Mulla on jatkuva syntymähumala päällä, olen rohkea, rämäpäinen ja puhelias ja nauran paljon. En ota alkoholia, en tarvitse sitä mihinkään. Kyllä olen joskus ottanut, se teki vain uneliaaksi ja masentuneeksi, puhumattomaksi. En siis käytä yhtään. N62
Sama täälä. N45
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään samaa: minä en voi käydä kampaajalla, kun en pysty istumaan tuolissa niin kauaa paikoillaan, en voi mennä tavalliseen ravintolaan, jossa pitää odottaa ruokaa, en kestä sitä odottamista pöydässä. Hierojalla voin ottaa vain pikahieronnan, kun on päästävä ylös. Vieraita ei kannata kutsua, kun haluan heittää heidät ulos puolen tunnin päästä. Yövieraat ovat kauhistus, ei enää ikinä! Miten te muut pärjäätte tällaisissa arkipäivän tilanteissa? Mummo 63v
Olen sinua 10 v nuorempi. Suvussani voimakas ADHD-taipumus. Mutta vasta minun lapset on ensimäiset testattu, kun meillä on ongelmia lakaistu aina maton alle ja haukuttu meitä vilkkaampia hösöttäjiä.
Mutta olen siis pääni sisällä liian nopea. Hermostun herkästi, kun ihmiset on niin hitaita ja jaakaa ja miettii ja tyhjää diskuteeraa asioista, kun olisin ehtinyt sinä aikana tehdä ne monta kertaa. Se aiheuttaa hermostumista ja vilinää ja sitten alan liikehtiä, kun en vain jaksa pysyä paikallani.
Kampaajalla olen pystynyt käymään, kun löysin tyypin, joka leikkaa hiukset pikaisesti. En jaksa mitään nyplääjää, joka tunnin hipistelee tukkaani. Hieronta kyllä menee, koska jostain syystä se on melkein ainoa paikka, missä pystyn rentoutumaan, koska muuten olen aina vähän kireä ja menossa jo jalka oven raossa ja jännittynyt.
Yövieraita ei käy, koska en jaksa niitä.
Innostun kamalasti asioista ja kohkaan niiden kanssa ja aina on kymmenen rautaa tulessa ja kohta huomaan, että päätöksistäni huolimatta minulla on sen kymmenen luottotehtävää ja asiaa hoidettavana ja sitten olen niiden kanssa ihan solmussa ja väsynyt.
Palaverit, kokoukset yms. on aivan kauhistus. Niissä oikein korostuu se, että vilisee vain ja ihmiset on hitaita. Huomaan sitten häiritseväni kaikkia, kun alan supatella viereiselle tms. tyhjää värkkäämistä. Yleensä yritän keskittyä olemaan hiljaa piirtelemällä paperin nurkkiin jotain. Kun en vain jaksa kuunnella, kun asiat ei edisty. Mutta olen oppinut näyttelemään, että olen mukana jutussa, vaikka ajatukset on jo tuhansien kilometrien päässä.
Noloa, kun tämän ikäinen ihminen jossain palaverissa käyttäytyy kuin ADHD. Niin, se minä tosiaan taidan olla.
Tämä kaikki on niiiiiin tuttua. Oon tällä hetkellä opiskelija. Työtunnit sujuu ihan ok. Mutta teoriatunnit, kun pitää istua ja kuunnella. Ja kun on vielä vilkas mielikuvitus, niin joskus usein tunnit menee hirnumiseen ja nauruntyrskähdyksiin ynnä muuhun pilipalipölötykseen.
Tunnistan tuonki, että toiset on liian hitaita. Ja yövieraat: ei koskaan ikinä. Mulla on nii paljo projekteja, etten mä ehdi ketään viihdyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään samaa: minä en voi käydä kampaajalla, kun en pysty istumaan tuolissa niin kauaa paikoillaan, en voi mennä tavalliseen ravintolaan, jossa pitää odottaa ruokaa, en kestä sitä odottamista pöydässä. Hierojalla voin ottaa vain pikahieronnan, kun on päästävä ylös. Vieraita ei kannata kutsua, kun haluan heittää heidät ulos puolen tunnin päästä. Yövieraat ovat kauhistus, ei enää ikinä! Miten te muut pärjäätte tällaisissa arkipäivän tilanteissa? Mummo 63v
Olen sinua 10 v nuorempi. Suvussani voimakas ADHD-taipumus. Mutta vasta minun lapset on ensimäiset testattu, kun meillä on ongelmia lakaistu aina maton alle ja haukuttu meitä vilkkaampia hösöttäjiä.
Mutta olen siis pääni sisällä liian nopea. Hermostun herkästi, kun ihmiset on niin hitaita ja jaakaa ja miettii ja tyhjää diskuteeraa asioista, kun olisin ehtinyt sinä aikana tehdä ne monta kertaa. Se aiheuttaa hermostumista ja vilinää ja sitten alan liikehtiä, kun en vain jaksa pysyä paikallani.
Kampaajalla olen pystynyt käymään, kun löysin tyypin, joka leikkaa hiukset pikaisesti. En jaksa mitään nyplääjää, joka tunnin hipistelee tukkaani. Hieronta kyllä menee, koska jostain syystä se on melkein ainoa paikka, missä pystyn rentoutumaan, koska muuten olen aina vähän kireä ja menossa jo jalka oven raossa ja jännittynyt.
Yövieraita ei käy, koska en jaksa niitä.
Innostun kamalasti asioista ja kohkaan niiden kanssa ja aina on kymmenen rautaa tulessa ja kohta huomaan, että päätöksistäni huolimatta minulla on sen kymmenen luottotehtävää ja asiaa hoidettavana ja sitten olen niiden kanssa ihan solmussa ja väsynyt.
Palaverit, kokoukset yms. on aivan kauhistus. Niissä oikein korostuu se, että vilisee vain ja ihmiset on hitaita. Huomaan sitten häiritseväni kaikkia, kun alan supatella viereiselle tms. tyhjää värkkäämistä. Yleensä yritän keskittyä olemaan hiljaa piirtelemällä paperin nurkkiin jotain. Kun en vain jaksa kuunnella, kun asiat ei edisty. Mutta olen oppinut näyttelemään, että olen mukana jutussa, vaikka ajatukset on jo tuhansien kilometrien päässä.
Noloa, kun tämän ikäinen ihminen jossain palaverissa käyttäytyy kuin ADHD. Niin, se minä tosiaan taidan olla.
Mukava saada vertaistukea! Mä jäin just eläkkeelle, olin luokanopettajana ja siinä sai riehua ja pomppia onneksi. Kokouksissa jaoin papereita ja oioin valkotaulua, hain tulosteita ja olin sihteerinä, siten kestin ne. Mutta hitaat ihmiset, hrrr, onneksi sentään opin lapsissa sietämään hitautta. Tuttua on.
Onko teillä kaikilla hyvä pitkäkestoinen muisti? Minulla on siis aivan järjettömän huono. Ei siinä lähimuistissakaan kehumista ole mutta pitkäkestoinen....
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä kaikilla hyvä pitkäkestoinen muisti? Minulla on siis aivan järjettömän huono. Ei siinä lähimuistissakaan kehumista ole mutta pitkäkestoinen....
Opiskeluistani on todella kauan aikaa. Mutta muistan sen, että asioita oli joskus vaikea painaa mieleen kokeeseen. Sitten kun oivalsin jonkin asian, se oli melkoista ilotulitusta ja tykitystä päässä, kun tuntui, että pato murtuu ja ne sadat tuhannet ajatukset vyöryvät ja tajuaa sen asian ja se laajenee ja laajenee kaikkeen, mitä oli lukenut, mutta ei ollut aiemmin osannut yhdistää asioihin.
Sitten tulikin tämä, että upposin lukemaan ja penkomaan tietoa tästä oivalluksesta ja hups, päivä oli mennyt ja en ollut syönyt koko päivänä ja kaikki muu oli unohtunut. Onneksi silloin ei ollut nettiä. Olisi ollut vielä sekavampaa, koska sitä tietoa olisi ollut helpommin saatavilla. Voin kuvitella, että olisin istunut 24 tuntia syömättä penkomassa tietoa jostain oivalluksesta.
Syöminen on ollutkin minulle aina ongelma. Minä vain olen unohtanut syömisen, kun on niin kiire ajatella asioita. Sitten olen raivonnut illalla, kun en ole tajunnut, että minulla on nälkä. Syöminen on ollut koko elämäni epäsäännöllistä, koska en vain ole muistanut syödä. Silti en ole koskaan ollut laiha, koska sitten kun vuorokauden syömättömyyden jälkeen tajusin alkaa syömään, ahmin nälissäni kaiken, mitä käsiini sain. Terveellistä, eikö totta. Mutta kun vauhti on päällä, ruoka ei tule mieleen.
Lisäksi nukkuminen on ollut aina huonoa, koska kun panee illalla silmät kiinni, niin aivot saa oikein ruiskeen, että ping pong ja kun ajatukset syöksyilee sinne ja tänne. Ei tule uni, kun pää on ihan täynnä. Hiljaisuudessa kun aivoja on aikaa kuunnella ja siellä on mellakassa niin paljon ajatuksia.
"On se kumma, kun se vain yöt lukee ja valvoo ja ei koskaan nuku. Paa nyt ne silmät kiinni ja nuku kuin kunnon ihmiset, oot aamulla taas kuin nukkuneen rukous. Ja et oo syönytkään mitään ja mitä siitä tulee, että illalla taas kolua kaikki kaapit tyhjäksi. Ei sinusta kyllä ihmistä tule, kun huonekkin on aina niin sekaisin ja taas olit koulussa paita nurin päin päällä, etkä ees huomannut. Aina sinua saa hävetä"
Se vanhempi nainen, joka on alkanut epäillä, että taitaa itsekkin olla ADHD
Mulla on sama, yliopistoon asti käytännössä lukematta läpi opinnot. Selailemalla ja silmäilemällä kirjoja ja päättelemällä tenteissä pääsi pitkälle. Tutkimukset on mulla vasta kesken joten en tiedä miten tämä hyvä koulumenestys vaikuttaa diagnoosiin. Ainoat aineet jossa en pärjännyt ylipistossa oli satunnaiset pakolliset lakikurssit, yleinen teoreettinen filosofia koska siinä käsiteltiin tyyliin kaikki teoriat ja sitten tilastotiede. Vaikka kirjoitin e matematiikasta en pärjännyt yliopiston tilastotieteessä