Aikuisiän ADHD

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on ADHD-lääkitys vaikkei ole diagnoosia, ja toimii. Minä en saisi sitä diagnoosia, koska oireilu  on alkanut vasta aikuisena, kroonisesti stressaavan elämäntilanteen (totaaliyksinhuoltajuus, toinen lapsi erityislapsi, vaativa ja kiireinen asiantuntijatyö) myötä. 

Kävin yksityisellä psykiatrilla ja juteltiin tilanteestani. Oireilu tosiaan lähes täysin klassista ADHD:ta, mutta sekä psykiatri että minä itsekin oltiin sitä mieltä että varsinaisesta synnynnäisestä neurologisesta poikkeavuudesta ei todennäköisesti kohdallani ole kyse vaan ns. toiminnallisesta häiriöstä joka liittyy elämäntilanteeseen. Selvää oli kuitenkin, että jotain apua minä tarvitsen, ja laitettiin kokeiluun ADHD-lääke. Toimii erinomaisesti ja selviän sen avulla arjestani ja työstäni hyvin.

Kirjaindiagnoosit erittäin perinnöllisiä. Kirjoitat että sinulla on erityislapsi. Ehkäpä psykiatri näki, mutta ei halunnut kuormittaa sinua vielä sillä että sinulta periytyisi. Jos jatkat käymistä samalla niin parin istunnon jälkeen saattaa ottaa puheeksi.

Noita lääkeittä ei kirjoteta rutiininomaisesti, vaan diagnoosi takana.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaako tämä tutulta? Olen ulospäin hiljainen ja ujo, mutta pääni sisällä käy kauhea kuhina koko ajan. Tekstiä lukiessani hypin sinne tänne aivan kuin olisi kauhea kiire lukea teksti läpi silmäillen, vaikka se pitäisi oppia ulkoa. En muista puoliakaan mitä toinen sanoo, silti vastaan kaikkeen "joo" eli kuin olisin ymmärtänyt. En pysty opiskella, koska muistini on huono enkä sisäistä kuin lauseen sieltä ja tuolta jos aihe kiinnostaa, ehkä juuri keskittymiseni takia? Aloitan projekteja ja lopetan ne yhtä nopeasti. Aivoni miettivät koko ajan jotain mikä ei edes liity tilanteeseen. Vaikka pinnistelen ja yritän edes 5min keskittyä, huomaan itseni ajattelevan jotain turhanpäiväistä. En tiedä mikä minulla on, mutta harmittaa ettei kouluja pysty pidemmälle suorittamaan, koska olen tällainen.

ADD, pojallani on, teillä samoja haasteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on ADHD-lääkitys vaikkei ole diagnoosia, ja toimii. Minä en saisi sitä diagnoosia, koska oireilu  on alkanut vasta aikuisena, kroonisesti stressaavan elämäntilanteen (totaaliyksinhuoltajuus, toinen lapsi erityislapsi, vaativa ja kiireinen asiantuntijatyö) myötä. 

Kävin yksityisellä psykiatrilla ja juteltiin tilanteestani. Oireilu tosiaan lähes täysin klassista ADHD:ta, mutta sekä psykiatri että minä itsekin oltiin sitä mieltä että varsinaisesta synnynnäisestä neurologisesta poikkeavuudesta ei todennäköisesti kohdallani ole kyse vaan ns. toiminnallisesta häiriöstä joka liittyy elämäntilanteeseen. Selvää oli kuitenkin, että jotain apua minä tarvitsen, ja laitettiin kokeiluun ADHD-lääke. Toimii erinomaisesti ja selviän sen avulla arjestani ja työstäni hyvin.

Kirjaindiagnoosit erittäin perinnöllisiä. Kirjoitat että sinulla on erityislapsi. Ehkäpä psykiatri näki, mutta ei halunnut kuormittaa sinua vielä sillä että sinulta periytyisi. Jos jatkat käymistä samalla niin parin istunnon jälkeen saattaa ottaa puheeksi.

Noita lääkeittä ei kirjoteta rutiininomaisesti, vaan diagnoosi takana.

Etkä todennäköisesti vastaisi lääkitykseen noin hyvin jos ei olisi ADHD.n teettämiä neuroloogisia muutoksia taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietääö kukaan kauanko kestää koko homma oulussa,julkisella puolella, ja miten pitää toimia ? Tai siis mitä tehdä jos epäilee että saattas olla jotain  nepsy-ongelmaa

Kauan! Olen odottanut kohta puoli vuotta, että saisin edes lähetteen psykiatrilta, joka ei suostu sitä kirjoittamaan. Ei ole koskaan edes nähnyt minua...sitten mtt:lle on puolen vuoden jonot.

Ketä tai missä olet käynyt  tapaamassa?   Kummallista jos ei lekuri kirjoittais lähetettä mikäli aihetta

Tk-lääkäri. Hänen mielestään tutkimukset olisivat aiheelliset, mutta psykiatrin mielipide menee ilmeisesti edelle. Nyt käyn psyk. hoitajalla ja ootellaan josko suostuis kirjoittamaan. Monesti siis kysytty.

MIssä kaikkialla olet käynyt tähän mennessä siis,ja kuinka monesti =?ja ei vieläkään lähetettä ..

Tk-lääkäri 2 kertaa, hoitaja varmaan viitisen kertaa. Saan sentään neuropsykiatrisen hoitajan seuraavaan tapaamiseen. Mietin jo, että haen lähetteen yksityiseltä, mutta ei kuulemma välttämättä auta, koska sama psykiatri voi edelleen torpata. Enkä ole ainoa jolle tehty päätöksiä paperilta luettuna. Huoh.

sinä nro  185,  Onko tietoa miksi se psykiatri stten ei näy aihetta tutkimuksiin ?

Minä itse olen käynyt eka tk-lekuri,sitten hoitsu,ja ens viikolla uudelleen hoitsu . Hoitsu antoi edelliskerralla muutamat laput mitä täyttää ,jotka menee sitten lähetteen mukana , mutta ei minulla mitään lähetettä vielä ole edes.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on ADHD-lääkitys vaikkei ole diagnoosia, ja toimii. Minä en saisi sitä diagnoosia, koska oireilu  on alkanut vasta aikuisena, kroonisesti stressaavan elämäntilanteen (totaaliyksinhuoltajuus, toinen lapsi erityislapsi, vaativa ja kiireinen asiantuntijatyö) myötä. 

Kävin yksityisellä psykiatrilla ja juteltiin tilanteestani. Oireilu tosiaan lähes täysin klassista ADHD:ta, mutta sekä psykiatri että minä itsekin oltiin sitä mieltä että varsinaisesta synnynnäisestä neurologisesta poikkeavuudesta ei todennäköisesti kohdallani ole kyse vaan ns. toiminnallisesta häiriöstä joka liittyy elämäntilanteeseen. Selvää oli kuitenkin, että jotain apua minä tarvitsen, ja laitettiin kokeiluun ADHD-lääke. Toimii erinomaisesti ja selviän sen avulla arjestani ja työstäni hyvin.

Kirjaindiagnoosit erittäin perinnöllisiä. Kirjoitat että sinulla on erityislapsi. Ehkäpä psykiatri näki, mutta ei halunnut kuormittaa sinua vielä sillä että sinulta periytyisi. Jos jatkat käymistä samalla niin parin istunnon jälkeen saattaa ottaa puheeksi.

Noita lääkeittä ei kirjoteta rutiininomaisesti, vaan diagnoosi takana.

Erityislapsi ei ole ADD/ADHD vaan kehitysvammainen, ei pitäisi olla mitenkään yhteydessä mahdolliseen ADHD:hen jos minulla se olisikin.

Alallani (it) on melko tavallista että ihmiset syö ADHD-lääkkeitä älyllistä suorituskykyä parantaakseen ja ihmiset tietävät psykiatreja, joilta sen reseptin saa ilman että on varsinaista ADHD:ta. Menin eräälle tällaiselle jonka kuulin työkaverilta, koska epäilin että monet muut olisi vaan painostaneet esim. sairaslomalle stressitilasta toipumaan, ja sellaiseen minulla ei ole varaa eikä mahdollisuuksia. Täytyy vaan painaa, vaikka lääkkeiden avulla.

Vähän ohi aiheen mutta äidilläni on ilmeisesti lievä asperger tai ADD (vakavia puutteita toiminnanohjauksessa sekä sosiaalisissa suhteissa vaikka järki leikkaa). Itse olen miettinyt asiaa pitkään ja ajatellut, että ADD kyllä selittäisi paljon omaan elämääni. Minulla on sellainen hassu seikka että alkoholi parantaa keskittymiskykyäni ja alkoholia juotuani koen olevani lähes "normaali". Eli jaksan seurata ryhmäkeskustelua, jaksan tehdä tylsiä ja rutiininomaisia hommia töissä jne.

En ole alkoholisti mutta välillä tuntuu siltä, että selviäisin arjesta helpommin olemalla jatkuvasti pienessä sievässä.

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohi aiheen mutta äidilläni on ilmeisesti lievä asperger tai ADD (vakavia puutteita toiminnanohjauksessa sekä sosiaalisissa suhteissa vaikka järki leikkaa). Itse olen miettinyt asiaa pitkään ja ajatellut, että ADD kyllä selittäisi paljon omaan elämääni. Minulla on sellainen hassu seikka että alkoholi parantaa keskittymiskykyäni ja alkoholia juotuani koen olevani lähes "normaali". Eli jaksan seurata ryhmäkeskustelua, jaksan tehdä tylsiä ja rutiininomaisia hommia töissä jne.

En ole alkoholisti mutta välillä tuntuu siltä, että selviäisin arjesta helpommin olemalla jatkuvasti pienessä sievässä.

Sama! T. 163

Monesti ennen tenttiä juonkin pari lasia viiniä illalla, että pystyn keskittymään kunnolla viimeiseen rutistukseen. Saan niin hajanaisesti luettua niihin että vähän pakko...

Vierailija kirjoitti:

Mietin vain että miten eroaa koko elämän (lapsuudesta asti) ahdistus vs adhd ?

Eikö oireilut ole aika samanlaisia, vai onko ?

Tämä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on ADHD-lääkitys vaikkei ole diagnoosia, ja toimii. Minä en saisi sitä diagnoosia, koska oireilu  on alkanut vasta aikuisena, kroonisesti stressaavan elämäntilanteen (totaaliyksinhuoltajuus, toinen lapsi erityislapsi, vaativa ja kiireinen asiantuntijatyö) myötä. 

Kävin yksityisellä psykiatrilla ja juteltiin tilanteestani. Oireilu tosiaan lähes täysin klassista ADHD:ta, mutta sekä psykiatri että minä itsekin oltiin sitä mieltä että varsinaisesta synnynnäisestä neurologisesta poikkeavuudesta ei todennäköisesti kohdallani ole kyse vaan ns. toiminnallisesta häiriöstä joka liittyy elämäntilanteeseen. Selvää oli kuitenkin, että jotain apua minä tarvitsen, ja laitettiin kokeiluun ADHD-lääke. Toimii erinomaisesti ja selviän sen avulla arjestani ja työstäni hyvin.

Kirjaindiagnoosit erittäin perinnöllisiä. Kirjoitat että sinulla on erityislapsi. Ehkäpä psykiatri näki, mutta ei halunnut kuormittaa sinua vielä sillä että sinulta periytyisi. Jos jatkat käymistä samalla niin parin istunnon jälkeen saattaa ottaa puheeksi.

Noita lääkeittä ei kirjoteta rutiininomaisesti, vaan diagnoosi takana.

Etkä todennäköisesti vastaisi lääkitykseen noin hyvin jos ei olisi ADHD.n teettämiä neuroloogisia muutoksia taustalla.

Lääkitykseen reagoiminen ei ole mitenkään riippuvainen siitä, onko sinulle diagnosoitu ADHD vai ei. Kyse on siitä, että lyhytaikaisesti nuo stimulantit parantavat myös ihan tavallisten ihmisten keskittymiskykyä: 

" However, dopamine receptor levels in an area of the brain called the striatum were similar in the patients and healthy individuals. Ritalin also increased dopamine levels in the striatum to a similar degree, importantly suggesting that there was no underlying deficiency in dopamine function in the ADHD patients. Interestingly, Ritalin also improved sustained attention performance in some healthy individuals as well, and this overall ability of the drug to improve performance (with or without ADHD) was related to the increases in dopamine levels in the striatum caused by Ritalin"

https://www.cam.ac.uk/research/news/imaging-study-shows-dopamine-dysfun…

Tutkimuksessa viitattiin rakenteellisiin poikkeamiin joidenkin ADHD-potilaiden etuotsalohkon harmaassa aineessa, mutta tiedetään hyvin, että aivot plastisena elimenä muovautuvat erinäisten stressitekijöiden ja addiktioiden johdosta.  Esimerkiksi stimulanteista riippuvaisten aivot muistuttavat usein erehdyttävästi ADHD-potilaiden aivoja: 

https://reader.elsevier.com/reader/sd/pii/S0959438813000652?token=9674A…

Vierailija kirjoitti:

sinä nro  185,  Onko tietoa miksi se psykiatri stten ei näy aihetta tutkimuksiin ?

Minä itse olen käynyt eka tk-lekuri,sitten hoitsu,ja ens viikolla uudelleen hoitsu . Hoitsu antoi edelliskerralla muutamat laput mitä täyttää ,jotka menee sitten lähetteen mukana , mutta ei minulla mitään lähetettä vielä ole edes.

On siis sanonut, että täytyy odottaa 6 kk terapian loppumisesta. Tätä on monet ihmetelleet, koska monet aloittaa terapian aikana tutkimukset. En tiedä, että epäileekö traumojen vaikuttavan. Tiedän kyllä, että moni juttu voi oireilla adhd:n tavoin, mutta nämä oireilut on olleet lapsesta saakka, ennen traumaa. En vaan koskaan tajunnut sitä. Muut tajusivat ja vasta nyt aikuisiällä aloin ymmärtämään, että mistä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Entä add, tehdäänkö samoilla testeillä nykyään? Olen aina oireillut, mutta vasta keski-iässä tutustuin asiaan tarkemmin läheisen diagnoosin myötä ja tajusin, että olen tyyppiesimerkki add-tytöstä (lapsena) ja nyt aikuisena oireet pahemmat.

Suurin ongelma on, että pääni sisällä on niin vilkasta ja vauhdikasta, että oikeassa elämässä ei enää mikään kiinnosta eikä riitä voimia mihinkään. Lapsiperheessä tämä on aika ongelmallinen yhtälö...

Voi ei.. tunnistan tästä itseni, vilkasta on ja puolen päivän aikaan kaikki mehut käytetty. Iltaruuhka ja kaupassa käynti ihan tuskaa. Siihen vielä lapsi niin sekalaista on päässä.

No sellainen kokemus on, että tuntematon ihminen yritti pummia minulta aterian sen perusteella, että hänellä on ADHD.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohi aiheen mutta äidilläni on ilmeisesti lievä asperger tai ADD (vakavia puutteita toiminnanohjauksessa sekä sosiaalisissa suhteissa vaikka järki leikkaa). Itse olen miettinyt asiaa pitkään ja ajatellut, että ADD kyllä selittäisi paljon omaan elämääni. Minulla on sellainen hassu seikka että alkoholi parantaa keskittymiskykyäni ja alkoholia juotuani koen olevani lähes "normaali". Eli jaksan seurata ryhmäkeskustelua, jaksan tehdä tylsiä ja rutiininomaisia hommia töissä jne.

En ole alkoholisti mutta välillä tuntuu siltä, että selviäisin arjesta helpommin olemalla jatkuvasti pienessä sievässä.

Sama! T. 163

Monesti ennen tenttiä juonkin pari lasia viiniä illalla, että pystyn keskittymään kunnolla viimeiseen rutistukseen. Saan niin hajanaisesti luettua niihin että vähän pakko...

täällä sama juttu! Juon todella harvoin mutta huomaan tuon saman että ylimääräinen vilinä ympärillä häviää ja pystyn keskittymään erittäin hyvin humalassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin vain että miten eroaa koko elämän (lapsuudesta asti) ahdistus vs adhd ?

Eikö oireilut ole aika samanlaisia, vai onko ?

Tämä!

ADHD on tietääkseni enemmän rauhattomuutta ja ahdistus on sellaista kun mikään ei tunnu hyvältä mutta pystyy silti olemaan paikoillaan.

Jos saa sen lähetteen, montako käyntiä sen jälkeen dg. vaatii yleensä ?  ja mitä kaikkea siellä tehdään?

Onko kukaan saanut lähiaikoina,tänä vuona diagnoosia? Miten menee hoitoketju julkisella puolella?

Ärsyttää kun joka ikinen hahmo psykologeista nepsyihin jankkaavat että ongelmien on oltava ilmiselviä jo lapsuudesta blaa blaa blaa blaa blaa blaa. Ihan kuin jokaisella ihmisellä olisi valokuvamuisti-ikkuna lapsuuteen. Ja kauhea motkotus alkoholin käytöstä. Jos olet juonut yhden oluen vuoden sisällä, johtuvat kaikki ongelmat siitä. VMP.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sinä nro  185,  Onko tietoa miksi se psykiatri stten ei näy aihetta tutkimuksiin ?

Minä itse olen käynyt eka tk-lekuri,sitten hoitsu,ja ens viikolla uudelleen hoitsu . Hoitsu antoi edelliskerralla muutamat laput mitä täyttää ,jotka menee sitten lähetteen mukana , mutta ei minulla mitään lähetettä vielä ole edes.

On siis sanonut, että täytyy odottaa 6 kk terapian loppumisesta. Tätä on monet ihmetelleet, koska monet aloittaa terapian aikana tutkimukset. En tiedä, että epäileekö traumojen vaikuttavan. Tiedän kyllä, että moni juttu voi oireilla adhd:n tavoin, mutta nämä oireilut on olleet lapsesta saakka, ennen traumaa. En vaan koskaan tajunnut sitä. Muut tajusivat ja vasta nyt aikuisiällä aloin ymmärtämään, että mistä on kyse.

Erikoista miten erilaisia diagnoosikäytäntöjä on. Minulla on kuntoutusterapia kesken ja käynyt nyt kerran yksityisellä psykiatrilla. Siellä ei tehdä livehaastatteluja vanhemmilta vaan kyselen testiin vastaukset ja vanhempien näkökulmaa puhelimitse sen mitä osaavat sanoa. Sitten menen uudelleen psykiatrille ja jo tällä ensimmäisellä käynnillä oli lääkkeistä puhetta. Tosin tähän saattaa vaikuttaa oma mielenterveyshistoriani jota on 15 vuoden ajalta, hoitojaksoja, diagnooseja, lääkekokeiluja mutta Add/adhd ei ole koskaan ymmärretty testata tai epäillä. Jos vaan on varaa niin suosittelen menemään yksityiselle.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi että olen väärin kirjoitellut, eli siis adhd;ssa on tosi hyvä pitkäaikainen muisti (yleensä), mutta työmuisti on keskitasoa huonompi.

Mulla pitkäaikainen on keskitasoa parempi ja työmuisti keskitasoa alhaisempi.

Totta! Muistaa ihan älyttömiä nippelitietoja vuosien takaa, mutta aina pitää etsiä avaimia jne.

Mä en tiedä miten mä sen tein, mutta pärjäsin erittäin laajoissa tiedekuntatenteissä aina. Enkä todellakaan ollut lukenut kaikkia kirjoja. ;-)

T, yks addi