Aikuisiän ADHD

Vierailija kirjoitti:

MItä lääkitys siis tekee , huomaako muut eroa mitenkään?(hyvää tai huonoa eroa)

Tai miltä se tuntuu aivoissa,tekemisissä..

Mies sano, että on siistimpää, en lauo herjaavia vitsejä hänestä enää.

Ei sitä aivoissa tunne. Saan vain aikaiseksi kaiken mitä aloitan.

Olen lukenut asiasta nyt paljon ja minulla on se. Ja sehän on sellainen juttu, että kun *MINÄ* sanon, että HETI paperit tänne, niin V. soikoon, ne on parasta tulla!!!!!! MINÄ en odottele muita.

Vierailija kirjoitti:

https://www.scientificamerican.com/article/big-pharma-s-manufactured-ep…

Ihan oikeasti, mikään diagnoosi ei ole enemmän made up, kuin ADHD. Kannattaa hiukan olla kärryillä mistä kyse. Se ei ole mikään yleinen oire, sen siitä on tehty sellainen. On useita perheitä missä puuttuu kaikki rajat, sen sijaan lapsille annetaan lääkettä. 

Meillä kaikilla on geenejä eri kulttuureista pidemmältä aikajaksolta. Jos mietitään vaikka espanjalaista kulttuuria, siellä jokainen aikuinen saisi Suomessa ADHD-lääkityksen.  Aivokemiat ovat monimutkaisia. Geenit monimutkaisempia.

Kun mennään 1900-luvun alkuun ja maatalous yhteiskuntaan, kuinka monella löytyy ADHD? Nykyajassa kyse siitä, että tämä maailma ei ole luonnollinen, ei sellainen mihin kaikki ihmiset sopeutuvat. Sen sijaan on mahdollisuus löytää aloja, maanosia jossa ADHD on hyödyksi, osa normaaliutta.

Se mikä Lapissa asuvalle on normaalia luonnontarkkailua ja lintujen äänien kautta esim pedon huomaamista pihapiirissä, on Helsingissä diagnoosi erityisherkkyydelle. Erityisherkkyys on ihmisen normaali olotila.

Me olemme yksi eläinlaji, tämä tuntuu unohtuvan. Suurin osa psyk.lääkkeistä on tehty jotta jaksamme täysin epänormaalia kulttuuria, mikä ei luonnollisesti sovi ihmiseläimelle, meitä ei ole luotu tasapäisiin kouluihin, toimistoihin, rahantekoon, ylikuluttamiseen. Kehomme ovat luotuja ottamaan vastaan mullasta hyödyllistä bakteerikantaa ja olevan osa bioversideettiä. Sairastutamme itsemme syömällä prosessoituja tuotteita, peseytymällä ainein, joista liukenee elimistöömme ylimääräistä ainetta, joilla jopa neurologisia vaikutuksia.

Silti haluamme mieluummin purkista lääkkeitä, kuin muuttaa elintapojamme.

t.geenitutkija

 

Ei selitä mitään. Miten sitten keskittymisvaikeuksia hoidetaan?

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut asiasta nyt paljon ja minulla on se. Ja sehän on sellainen juttu, että kun *MINÄ* sanon, että HETI paperit tänne, niin V. soikoon, ne on parasta tulla!!!!!! MINÄ en odottele muita.

Tä?

Vierailija kirjoitti:

Naisilla teini-iässä vasta voimistuu ns puhkeaa kukkaan adhd.

Ja aikuisiässä se voi lieventyä tai muuttua erilaiseksi.

ei todellakaan ainakaan itsellä nepsy oireet lieventynyt. nyt kun alkoi esivaihdevuodet, olen ihan pulassa asperger ja adhd-oireiden suhteen. toivon hormonikorvaushoidon/estrogeenin auttavan kun se lisää dopamiinia aivoissa..

vaihdevuosissa yleensäkin tulee naisilla ongelmia adhd ja asperger oireiden suhteen. vaihdevuosi oireisiin kuuluu mm. apaattisuus, aloitekyvyttömyys, huono keskittymiskyky ja muistiongelmat - niin mietikkää minkälaista on adhd vaihdevuodet...tuplasit voimakkaamat tiettyjen oireiden osalta + mielenterveys on koetuksella.

Vierailija kirjoitti:

Naisilla teini-iässä vasta voimistuu ns puhkeaa kukkaan adhd.

Ja aikuisiässä se voi lieventyä tai muuttua erilaiseksi.

Totta ja raskausaika on usein adhd: lla helppo ja seesteinen.

MItä muita hoitoja on? vai onko tuo lääkitys vain aikuisille aina.

Vierailija kirjoitti:

MItä muita hoitoja on? vai onko tuo lääkitys vain aikuisille aina.

Mulla ainakin neuropsykologinen kuntoutus. Kela maksaa. 

Lääkitys taitaa olla se ensisijainen , tai ainaki kokeilut.

Sitte en tiiä jos ne ei auta mitään.

Te joilla dg, joudutteko käyttään muita lääkkeitä?  nukkumiset ,ahdistukset yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.scientificamerican.com/article/big-pharma-s-manufactured-ep…

Ihan oikeasti, mikään diagnoosi ei ole enemmän made up, kuin ADHD. Kannattaa hiukan olla kärryillä mistä kyse. Se ei ole mikään yleinen oire, sen siitä on tehty sellainen. On useita perheitä missä puuttuu kaikki rajat, sen sijaan lapsille annetaan lääkettä. 

Meillä kaikilla on geenejä eri kulttuureista pidemmältä aikajaksolta. Jos mietitään vaikka espanjalaista kulttuuria, siellä jokainen aikuinen saisi Suomessa ADHD-lääkityksen.  Aivokemiat ovat monimutkaisia. Geenit monimutkaisempia.

Kun mennään 1900-luvun alkuun ja maatalous yhteiskuntaan, kuinka monella löytyy ADHD? Nykyajassa kyse siitä, että tämä maailma ei ole luonnollinen, ei sellainen mihin kaikki ihmiset sopeutuvat. Sen sijaan on mahdollisuus löytää aloja, maanosia jossa ADHD on hyödyksi, osa normaaliutta.

Se mikä Lapissa asuvalle on normaalia luonnontarkkailua ja lintujen äänien kautta esim pedon huomaamista pihapiirissä, on Helsingissä diagnoosi erityisherkkyydelle. Erityisherkkyys on ihmisen normaali olotila.

Me olemme yksi eläinlaji, tämä tuntuu unohtuvan. Suurin osa psyk.lääkkeistä on tehty jotta jaksamme täysin epänormaalia kulttuuria, mikä ei luonnollisesti sovi ihmiseläimelle, meitä ei ole luotu tasapäisiin kouluihin, toimistoihin, rahantekoon, ylikuluttamiseen. Kehomme ovat luotuja ottamaan vastaan mullasta hyödyllistä bakteerikantaa ja olevan osa bioversideettiä. Sairastutamme itsemme syömällä prosessoituja tuotteita, peseytymällä ainein, joista liukenee elimistöömme ylimääräistä ainetta, joilla jopa neurologisia vaikutuksia.

Silti haluamme mieluummin purkista lääkkeitä, kuin muuttaa elintapojamme.

t.geenitutkija

 

Ei selitä mitään. Miten sitten keskittymisvaikeuksia hoidetaan?

Tylsistyttäviä nämä "tarkkavaisuushäiriö on ominaisuus joka on a) joka toisella ja samalla ei kellään ja b) josta ei mitään haittaa ole kun asennoituu oikein". Siinä oletusajatuksena on, että halutaan ehdoin tahdoin hoitaa asiaa, joka on todella pieni vaivana ja muutenkin oikeastaan vaan asennekysymys. Jos on laiska niin sitten pitää vain hyväksyä se eikä pyrkiä tekemään mitään mitä muut.

Huvittava itseasiassa tuo luonnon tarkkailuvertaus, adhd:han saattaisi tulla pedon syömäksi, toisin kuin esimerkin erityisherkkä. Erilaisuus on rikkaus, mutta siinä vaiheessa kun on muihin kykyihin nähden alisuorittanut koko elämänsä, asuu kaaoksessa (ja ei, tämä ei ole luovuutta), ihmissuhteissa tulee skismaa jne. Niin on se nyt prkl jos ei saa toivoa mitään parempaa, mitään apua, koska asennekysymys.

Itsestäni tuntuu usein, että koko asia ymmärretään väärin, kyse ei ole satunnaisesta touhottamisesta vaan koko elämään ja sen tarinaan ulottuvista pettymyksistä ja vaikeuksista kerta toisensa jälkeen. Opiskelu ei onnistu, ei perhe-elämä, autolla ajo, pöyrälläkin riskinsä, ainainen stressi onko hommat hoidossa (ei), onko ajoissa... Se turhauttaa ja satuttaa, vielä enemmän tietysti jos muut eivät ymmärrä tai ei ole itselläkään sanoja. Sitä jaksaa vain tietyn verran laskea leikkiä itsestään.

Nämä kaikki pätisivät myös omatahtisessa erakkoelämässä metsän keskellä, saattaisi vaan mökki palaa tai jotain muuta vastaavaa. Tuskin kuitenkaan saisi aikaan asioita joita toivoisi, vaikka se olisi kasvien kuivaaminen bisneselämän sijaan.

Ja iänikuiseen säännöllisen unirytmin mainostamiseen, nukahdin 1.kerran ajoissa ja rauhassa kun otin ensimmäisen adhd lääkkeen, stimulantin. Olen ainoastaan koko elämäni nukkunut huonosti eikä tähän mm. unilääkkeet auttaneet. Se tunne kun ajattelee, että voisi mennä nukkumaan ja _menee nukkumaan_, eikä sen sijaan yritä tehdä valvomisen maailmanennätystä koska aivot. Ylipäätään se että haluaa/aikoo/tarvitsee tehdä jotain ja sitten vaan tekee sen. Huomaa tehdä sen ilman kummempaa viivytystä. Tulee tehneeksi asioita ja mitä?! se onkin aika helppoa??! Ennenkuin unohdat ottaa lääkkeen ja huomaat ettei olekaan. Koskee lopulta myös niinkin perusasioita kuin syömistä ja wc-käyntejä. Miettikää skeptikot tältä pohjalta kuinka rutiineja rakennetaan jos tosiaan opin huomaamaan nälän vasta yli kolmekymppisenä. Noniin nyt on avauduttu, hyvää päivänjatkoa :)

senku pakolla istut ja luet , senku teet.

samaku unettomuudesta kärsviää käsketään sujahtamana syvään uneen sormia napsauttamalla.

edelleenkin on hyvin paljo lääkäreitäkin jotka ihan pihalla koko  adhdeesta

jos ei saa lääkettä tuohon niin ei oikeen pärjää nykymaailmassa näyttää olevan hankaluutta saaha ees tutkimuksia.

Ihanaa että on tällainen ketju, ajattelin itsekin osallistua keskusteluun koska olen pohtinut, josko minulla on ADD. Olen nelikymppinen nainen. Olen suorittanut maisterintutkinnon yliopistossa, ja se meni hyvin, käytännössä sain kaikista tenteistä 4 tai 5 arvosanan. Olin tosi innoissani ja ajattelin että minulla on kapasiteettia sitten työelämäänkin.

Työelämä on takunnut todella paljon. Kirjoitan tätä nytkin töissäni, koska päivästäni ei ole tullut yhtään mitään. Hommia on paljon, mutta en saa aikaiseksi aloittaa tai ne jäävät kesken. Ahdistun tästä ihan hirveästi, mutten siltikään pysty tekemään töitäni kuten muut. Niin lapsellista kuin se onkin, tarvitsisin sellaisen työn, jossa on hirmu simppelit työtehtävät ja rytmi päivässä. Olen nyt ties monennessako sijaisuudessa, koska olen paska työntekijä ja kuka nyt vakituiseksi palkkaisi kun hommat eivät suju. Suosittelijoita on vaikea mihinkään laittaa kun ex-pomot toteavat että olet soveltumaton etkä kanna vastuuta

Olenko vain laiska vai voiko tässä olla jotakin. Idiootti en kai ole, kun kuitenkin yliopisto sujui helposti, olin kyllä todella innostunut pääaineestani. Muuten elämä on mallillaan, urheilen, en käytä päihteitä ja perhekin on.

Vierailija kirjoitti:

https://www.scientificamerican.com/article/big-pharma-s-manufactured-ep…

Ihan oikeasti, mikään diagnoosi ei ole enemmän made up, kuin ADHD. Kannattaa hiukan olla kärryillä mistä kyse. Se ei ole mikään yleinen oire, sen siitä on tehty sellainen. On useita perheitä missä puuttuu kaikki rajat, sen sijaan lapsille annetaan lääkettä. 

Meillä kaikilla on geenejä eri kulttuureista pidemmältä aikajaksolta. Jos mietitään vaikka espanjalaista kulttuuria, siellä jokainen aikuinen saisi Suomessa ADHD-lääkityksen.  Aivokemiat ovat monimutkaisia. Geenit monimutkaisempia.

Kun mennään 1900-luvun alkuun ja maatalous yhteiskuntaan, kuinka monella löytyy ADHD? Nykyajassa kyse siitä, että tämä maailma ei ole luonnollinen, ei sellainen mihin kaikki ihmiset sopeutuvat. Sen sijaan on mahdollisuus löytää aloja, maanosia jossa ADHD on hyödyksi, osa normaaliutta.

Se mikä Lapissa asuvalle on normaalia luonnontarkkailua ja lintujen äänien kautta esim pedon huomaamista pihapiirissä, on Helsingissä diagnoosi erityisherkkyydelle. Erityisherkkyys on ihmisen normaali olotila.

Me olemme yksi eläinlaji, tämä tuntuu unohtuvan. Suurin osa psyk.lääkkeistä on tehty jotta jaksamme täysin epänormaalia kulttuuria, mikä ei luonnollisesti sovi ihmiseläimelle, meitä ei ole luotu tasapäisiin kouluihin, toimistoihin, rahantekoon, ylikuluttamiseen. Kehomme ovat luotuja ottamaan vastaan mullasta hyödyllistä bakteerikantaa ja olevan osa bioversideettiä. Sairastutamme itsemme syömällä prosessoituja tuotteita, peseytymällä ainein, joista liukenee elimistöömme ylimääräistä ainetta, joilla jopa neurologisia vaikutuksia.

Silti haluamme mieluummin purkista lääkkeitä, kuin muuttaa elintapojamme.

t.geenitutkija

 

Et ole kyllä mikään oikea geenitutkija. ADHD ihmisen aivoista löytyy mitattavia eroavaisuuksia terveisiin aivoihin nähden. Kyseessä ei ole mikään kulttuuriero.

Kuinka vanhoina olette sanee diagnoosin ?  onko ketään yli 40v ja onko hyötyä enää siinä iässä?

Itse vajaa 40v. Diagnoosin sain 5vuotta sitte ja jätin hoidot ja lääkkeiden kokeilun sopivan lääkkeen löytämiseksi kesken kolme kertaa ja jossain vaiheessa aina jatkoin kun alko oma toiminta ampumaan ihan yli niin että ärsytti itseäkin. Vuoden nyt syöny lääkettä joka sopii mulle mitä en meinannu edes uskaltaa alottaa kun se oli "amfetamiinia".

Onneks alotin kun elämä selkeytyny ja pelkäsin että nukun vielä huonommin ku normaalisti mutta paskanmarjat.

Jaksan keskittyä koko päivän ja kun meen nukkumaan niin vartti ja olen unessa.

Ennen sai olla tyytyväinen jos ei tarvinu parii tuntia enempää pyöriä sängyssä miettien kaikki mailman asiat läpi työjutuista siivousjuttuihin ja avaruuden kautta takasin työjuttuihin jne.

Luulis ku ottaa lääkettä minkä pitäis piristää ei sammuis noi sata ylimäärästä kanavaa päästä eikä sais nukuttua paremmin mutta niin se adhd pää toimii.

onkohan liian myöhästä edes alottaa tutkimuksia kun 50v kolkuttaa tänä vuonna.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa että on tällainen ketju, ajattelin itsekin osallistua keskusteluun koska olen pohtinut, josko minulla on ADD. Olen nelikymppinen nainen. Olen suorittanut maisterintutkinnon yliopistossa, ja se meni hyvin, käytännössä sain kaikista tenteistä 4 tai 5 arvosanan. Olin tosi innoissani ja ajattelin että minulla on kapasiteettia sitten työelämäänkin.

Työelämä on takunnut todella paljon. Kirjoitan tätä nytkin töissäni, koska päivästäni ei ole tullut yhtään mitään. Hommia on paljon, mutta en saa aikaiseksi aloittaa tai ne jäävät kesken. Ahdistun tästä ihan hirveästi, mutten siltikään pysty tekemään töitäni kuten muut. Niin lapsellista kuin se onkin, tarvitsisin sellaisen työn, jossa on hirmu simppelit työtehtävät ja rytmi päivässä. Olen nyt ties monennessako sijaisuudessa, koska olen paska työntekijä ja kuka nyt vakituiseksi palkkaisi kun hommat eivät suju. Suosittelijoita on vaikea mihinkään laittaa kun ex-pomot toteavat että olet soveltumaton etkä kanna vastuuta

Olenko vain laiska vai voiko tässä olla jotakin. Idiootti en kai ole, kun kuitenkin yliopisto sujui helposti, olin kyllä todella innostunut pääaineestani. Muuten elämä on mallillaan, urheilen, en käytä päihteitä ja perhekin on.

Diagnostinen kriteeri on, että vaikeuksia esiintyy vähintään kahdella elämänalueella pitkäaikaisesti; koti, koulu, työt, sosiaaliset suhteet. Lisäksi oireilu alkanut lapsuudessa/nuoruudessa.

Kyse voi olla myös ahdistuksesta tai masennuksesta, näissä samantyyppiset oireet. Tai epäselvästä työnkuvasta, tämä ilmeisen yleistä nykyisissä asiantuntijatehtävissä. Kannattaa käydä keskustelemassa työterveydessä asiasta kuitenkin, jos tilanne jatkunut jo pitkään.

Miten asia kannattaa kertoa lääkärille/hoitsulle ? mistä alottaa tai lopettaa, vai  osaako lääkäri kysyä ?

tuntuu että olen ihan pihalla miten edes  kertoisin asiasta niin että toinen ymmärtäis.

niin,on siis aika tk:n hoitsulle ens kuussa, ja pitäs jotenki asia saada kerrottua

en osaa kovin hyvin koskaan selittää asioita, ja vielä vähemmän kirjottaa  hyvää tekstiä

Kirjottaa paperille kaiken mitä keksii että miten mahdollinen ahdh haitannu elämää, sitte lyä sen lapun lekurin luettavaksi ja odottelee lisäkysymyksiä.

Miksi täällä vouhotetaan adhdsta? Pitäisi saada lupa lääkäriltä käyttää huumeita? Olette te tyhmää porukkaa kun niitä huumeita saa halvemmalla netistä tilaamalla ilman mitään diagnooseja.