Lue keskustelun säännöt.
Aikuisiän ADHD
Onko kokemuksia/ suosituksia aikuisiän ADHD:n diagnosoimisesta ja lääkäriä/ paikkaa suositella? Julkisen puolen hoitoketju kun tuntuu kestävän ainakin vuoden ennen kuin sieltä edes diagnoosia saa ulos
Kommentit (4219)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko olla adhd vaikka ois ollut koulussa käytös ja huolellisuus hyvä ja numerot 7-8 ?
Jos nuo tulleet lukematta ja seuraamatta opetusta pahemmin.
Myöhemmin sitte koulut kesken,lukiot,amk yms.
Voi olla. Olosuhteet oppimiselle ovat voineet olla suotuisat. Myöhemmässä elämänvaiheissa vasta oireet ovat saattaneet muodostua ongelmaksi jo on ollut kuormittavia tekijöitä enemmän. Mulla esimerkiks on just näinZ äidiksi tuleminen sit katkaisi kamelin selän lopullisesti.
MIten sait diagnoosin jos kuitenki todistukset ok yms ?
Äidin kertomus lapsuusajan ongelmista oli oleellinen. Ongelmat eivät heijastuneet kouluun (ala-asteella), koska koulun strukturoitu arki helpotti mun keskittymistä ja mulla oli hyperfokus esim matemaattisiin aineisiin, ja myös esim kielioppi yms
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti monella aikuisella ei ole mahdollisuutta kysyä vanhemmilta mitään kertomuksia, niin miten sitten käy?
Vierailija kirjoitti:
Varmasti monella aikuisella ei ole mahdollisuutta kysyä vanhemmilta mitään kertomuksia, niin miten sitten käy?
En tiedä. Minunkin äitini on lähes 80-vuotias, ja minä yli 40-v.
En osaa sanoa millä keinoilla neuropsykologi sulkee pois traumataustan tai masennuksen tai ahdistushäiriön tai persoonallisuushäiriön, tai mihin ikinä adhd:n oireet voisivat adhd:n sijasta viitata. Heillä lienee keinonsa. Jossain tapauksessa varmaan lääkekokeilu paljastaa paljon. En tunne asiaa tarkemmin, vain omat kokemukseni.
Minun hyvä ystävä sai dg:n ilman perheen juttuja. Oli se ns. musta lammas eikä mitään välejä perheeseen varmaan 20 vuoteen . Mutta kyllähän se juoksi jossai testeissä pitkään,varmaan yli vuoden .
Onko kukaan ajatellu alottaa tuota prosessia=? itse miettinyt pitkään, ja taustalla masennusta ja ahdistusta myös. Vaan miten sitä jaksaa jos se kestää vuoden tai pari ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotan ekaa aikaa jo yli kuukauden, hoitsun tykö tk:hon siis. ....
Onko normaalia, että metyylifenidaatti (Concerta) väsyttää? Viikon verran olen syönyt Concertaa 54 mg ja olen yhtä väsynyt kuin ennenkin, ei jaksa mitään ja silmät tuntuvat raskailta. Voiko annosta enää nostaa vai pitäisikö kokeilla toista lääkettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen epäillyt ADHDta pitkään, mutta sain BPD-diagnoosin 20-vuotiaana eikä sitä sitten oikein tosissaan mietitä. Sain nyt pienellä manipuloinnilla itselleni Voxran kokeiluun, ja tuntuu että fokus on palannut. En osaa sanoa, onko tässä kyse plasebosta, masennuksen häviämisestäbvai mistä, mutta oon saanut esimerkiksi siivottua "loppuun" ensimmäistä kertaa aikoihin. Aiemmin tuli aina jokin häiritsevä uusi juonikäänne, ja tiskit jäi sen siliän tien.
Voxrallahan ei varmaan ihan täysin varmaa vastetta ADHDlle ole, mutta voisinkohan mainita tästä kun lähden ADHD-mahdollisuutta selvittämään? Tai käyttääkö joku muu Voxraa?
Vierailija kirjoitti:
Onko normaalia, että metyylifenidaatti (Concerta) väsyttää? Viikon verran olen syönyt Concertaa 54 mg ja olen yhtä väsynyt kuin ennenkin, ei jaksa mitään ja silmät tuntuvat raskailta. Voiko annosta enää nostaa vai pitäisikö kokeilla toista lääkettä?
Ekan kerran kun mulla oli Concertaa kokeilussa niin nukahdin sohvalle :D en siis muuten pysty melkein koskaan nukahtamaan keskellä päivää noin vain, ilman korvatulppia jne valmisteluita. Eli kai se voi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäisinä te olette saanee diagnoosin ?
Vierailija kirjoitti:
Voiko olla adhd vaikka ois ollut koulussa käytös ja huolellisuus hyvä ja numerot 7-8 ?
Jos nuo tulleet lukematta ja seuraamatta opetusta pahemmin.
Myöhemmin sitte koulut kesken,lukiot,amk yms.
Voi ilman muuta. Älykkyys, nopeus tms voivat kompensoida monia adhd:n tuomia haasteita. Se ei sellaisenaan ole oppimisvaikeus, vaikka voi vaikeuttaa oppimista. Itse olen ollut myös aina hyvä koulussa, ja innokas opiskelija myöhemminkin. Olen tosin jättänyt kouluja keskenkin, mutta sitten taas tosi innokkaasti suorittanut erilaisia yliopisto-opintoja aina vaan lisää. Nykyään olen opettaja, ja oma adhd on monella tavalla tässä työssä hyödyksi. Vaikka on kuormittavaa aina huomata ja havaita kaikki ärsykkeet samanarvoisina, se on oppilaiden kanssa tosi hyvä juttu. Huomaan siis nopeasti myös oppilaiden pienetkin eleet ja pystyn reagoimaan pulmiin ja avuntarpeisiin heti. Samoin pysyn vireessä hyvin, kun ympärillä tapahtuu paljon, ja siedän nopeita muutoksia. Ja toki sitten osaan vertaisarvioida monen oppilaan haasteita varmasti vähän paremmin kuin ilman tätä omaa kokemusta.
No niin, meni jo vähän sivuraiteille, mutta pointtini siis on se, että voi olla. Tutkimuksiin voi olla vaikea päästä, jos sinne pääsyyn tarvitaan ensin lähete joltain, jolle adhd edelleen tarkoittaa pelkkää pikkupoikien ylivilkkautta. Omalla kohdallani moni työterveyden työntekijäkin vain naurahteli, kun otin asian esiin. Yleensä kai tarkoitus oli rauhoitella, että tuskin nyt sentään mitään sellaista, mutta se sitten lannisti, enkä osannut oikein siihen enää vastata että ihan oikeasti arvelen tätä enkä vain heitä läppää. Oma diagnoosi tuli tyypilliseen tapaan työterveydestä, mutta masennusdiagnoosin kautta, kun tarvittiin pidempää sairauslomaa. Silloin kohdalle osui psykiatri, joka tarttui suunnilleen ekaan lauseeseeni ja jatkokysymystennjälkeen täytinkin jo Diva-testiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti monella aikuisella ei ole mahdollisuutta kysyä vanhemmilta mitään kertomuksia, niin miten sitten käy?
En tiedä. Minunkin äitini on lähes 80-vuotias, ja minä yli 40-v.
En osaa sanoa millä keinoilla neuropsykologi sulkee pois traumataustan tai masennuksen tai ahdistushäiriön tai persoonallisuushäiriön, tai mihin ikinä adhd:n oireet voisivat adhd:n sijasta viitata. Heillä lienee keinonsa. Jossain tapauksessa varmaan lääkekokeilu paljastaa paljon. En tunne asiaa tarkemmin, vain omat kokemukseni.
En tiiä ymmärsinkö oikein vai väärin, mutta saitko siis sinä diagnoosin ilman muiden kertomuksia,jos niin miten ?
minua kiinnosta amiten ne todentaa pelkästään potilaan kertomuksista sitten että oireen on alkaneet lapsuudessa, vai onko luottamus yksinkertaisesti riittävä.
Minulla oli käytös ja huolellisuus aina 9 ja kymppiä. ka kasin molemmin puolin.
Olin se hiljainen hissukka joka tuijotti ikkunasta ulos tunnit.
Sai kauheesti taistella että sai edes lähetteen,kun eivät uskoneet että tuolla todistuksella vois olla adhd.
Ja kyllä oli ihan selvä tapaus kuulemma kun neruopsyk. teki testit ja sekin sanoi että ei vieläkään tunneta adhdeeta eds ammattilaisten keskuudessa kovin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain dgeen 46 vuotiaana, meni melkein 2 vuotta tutkimuksissa, koska aina sai odotella kuukauden seuraavaa aikaa yms.
Minäkin olin lapsena ja nuorena kiltti ja hiljainen hissukka, mutta sellainen haaveilijaluonne. En aina kuunnellut muita kun olin ajatuksissani, ei vaikka kuinka yritin keskittyä. Koulussa pärjäsin hyvin niin kauan kun normiälyinen pärjää "tekemättä mitään", lukiossa pitkässä matematiikassa tuli vasta oikeita ongelmia kun olisi pitänyt jaksaa paneutua kunnolla eikä riittänyt läksyjen teko tunnin alkuhälinän aikana.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin lapsena ja nuorena kiltti ja hiljainen hissukka, mutta sellainen haaveilijaluonne. En aina kuunnellut muita kun olin ajatuksissani, ei vaikka kuinka yritin keskittyä. Koulussa pärjäsin hyvin niin kauan kun normiälyinen pärjää "tekemättä mitään", lukiossa pitkässä matematiikassa tuli vasta oikeita ongelmia kun olisi pitänyt jaksaa paneutua kunnolla eikä riittänyt läksyjen teko tunnin alkuhälinän aikana.
Kuitenkin alkoivat tutkimaan ilmeisesti,vaikka pärjäsit koulussa.
Vai joutuko taisteleen?
Vierailija kirjoitti:
Onko normaalia, että metyylifenidaatti (Concerta) väsyttää? Viikon verran olen syönyt Concertaa 54 mg ja olen yhtä väsynyt kuin ennenkin, ei jaksa mitään ja silmät tuntuvat raskailta. Voiko annosta enää nostaa vai pitäisikö kokeilla toista lääkettä?
Kokeile olla vaikka viikko ilman ja tarkastele vointiasi, jospa olet vain uupunut tai masentunut? Itse tuli huomattua että olin ylikuormittanut itseni töissä mutta elvanse piilotti oireet aluksi.
Mitä tulee omaan kokemukseen concertasta kun annos jouduttiin nostaan 54mg niin hyödyt ei juurikaan kasvanut mutta sivuoireet kylläkin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin lapsena ja nuorena kiltti ja hiljainen hissukka, mutta sellainen haaveilijaluonne. En aina kuunnellut muita kun olin ajatuksissani, ei vaikka kuinka yritin keskittyä. Koulussa pärjäsin hyvin niin kauan kun normiälyinen pärjää "tekemättä mitään", lukiossa pitkässä matematiikassa tuli vasta oikeita ongelmia kun olisi pitänyt jaksaa paneutua kunnolla eikä riittänyt läksyjen teko tunnin alkuhälinän aikana.
Kuitenkin alkoivat tutkimaan ilmeisesti,vaikka pärjäsit koulussa.
Vai joutuko taisteleen?
Peruakoulun koulumenestys ei ole ollut missään vaiheessa ongelma. Se ei ole 100% diagnoosikriteeri, vaan tarkastellaan kokonaisuutta. Myöhemminhän noita ongelmia oli.
Ja tarkennan edellistä että ongelmia oli siis jo lapsena, koulumenestyksessä nämä näkyi vasta haastavampien opintojen kohdalla.
MIten sait diagnoosin jos kuitenki todistukset ok yms ?