Aikuisiän ADHD

Ei varmaan nyt kannata ees alottaa tuota prosessia, vai miten muilla menny mtt:n puolella jonot?

Ainakin hus alueen psykiatrian poliklinikka on kiinni korona ajan. Video ja puhelin aikoja sieltä on mahdollista saada.

ja edelleen oulussa toimii normaalisti, en sitte tiedä miten pääsee TK:n puolelle lähetettä hakeen jos tarvii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JOs työtön köyhä luuseri saa tuon diagnoosin, mitä apuja silloin saatavilla ,korvaako kela edes lääkitystä aikuisille?vai onko sata lappua ja lausuntoa + vuotta paperisotaa?

Diagnoosin jälkeen lekuri lyö laput Kelaan ja saat kelakortin taakse merkinnän ja siten olet oikeutettu kelakorvaukseen. Ongelma tulee siinä että esim elvanse on pirun kallista, itellä 30mg ja 70mg päivittäin ja noi maksaa 160€ korvauksien jälkeenkin per kuukausi. Työttömälle ei tee niin tiukkaa kun todennäköisesti putoaa toimeentulotuen piirin ja saa lääkkeet ilmasiin plus muut herkut päälle. Tietysti myös maksukatto tulee nopsaan vastaan.

Sulla vissii dg ja lääke,  löytykö lääkitys helposti vai joutuko testaan kaiken läpi ?

Olin aikoinaan käynyt yksityisellä joka kirjoitti concertaa ja sivuvaikutuksien takia vaihtoi dexedrineen. Mainitsin tästä nykyiselle lääkärille ja tämä sitten kirjoitti Elvansea, osittain varmaan siksi että sen väärinkäyttöpotentiaali on pienempi. Veikkaan että Elvanse on se mitä tullaan lähiaikoina kirjoittamaan ihan jo senkin takia että siihen ei ole rinnakkaislääkettä ;)

Elvanse on kaikista kallein lääke. Dexedrine on muuten nytkään nimeltään Attentin ja siis samaa ainetta kuin Elvanse mutta lyhytvaikutteisessa muodossa.

Conserta entinen Ritalin ei sovi monelle. Pahentaa jopa ahdistusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JOs työtön köyhä luuseri saa tuon diagnoosin, mitä apuja silloin saatavilla ,korvaako kela edes lääkitystä aikuisille?vai onko sata lappua ja lausuntoa + vuotta paperisotaa?

Diagnoosin jälkeen lekuri lyö laput Kelaan ja saat kelakortin taakse merkinnän ja siten olet oikeutettu kelakorvaukseen. Ongelma tulee siinä että esim elvanse on pirun kallista, itellä 30mg ja 70mg päivittäin ja noi maksaa 160€ korvauksien jälkeenkin per kuukausi. Työttömälle ei tee niin tiukkaa kun todennäköisesti putoaa toimeentulotuen piirin ja saa lääkkeet ilmasiin plus muut herkut päälle. Tietysti myös maksukatto tulee nopsaan vastaan.

Sulla vissii dg ja lääke,  löytykö lääkitys helposti vai joutuko testaan kaiken läpi ?

Olin aikoinaan käynyt yksityisellä joka kirjoitti concertaa ja sivuvaikutuksien takia vaihtoi dexedrineen. Mainitsin tästä nykyiselle lääkärille ja tämä sitten kirjoitti Elvansea, osittain varmaan siksi että sen väärinkäyttöpotentiaali on pienempi. Veikkaan että Elvanse on se mitä tullaan lähiaikoina kirjoittamaan ihan jo senkin takia että siihen ei ole rinnakkaislääkettä ;)

Elvanse on kaikista kallein lääke. Dexedrine on muuten nytkään nimeltään Attentin ja siis samaa ainetta kuin Elvanse mutta lyhytvaikutteisessa muodossa.

Conserta entinen Ritalin ei sovi monelle. Pahentaa jopa ahdistusta.

vaatiiko paljon lappuja ja todistuksia että kela korvaa tai toimeentulotuki ?

Onko järkeä edes harkita tässä viidenkympin korvilla mennä tommosiin tutkimuksiin ?

Oireita ollu koko ikä mutta jotenki on kahlattu läpi aina.

mitä edes pystyy tekeen tässä vaiheessa jollai lääkkeillä tms?

Vierailija kirjoitti:

Onko järkeä edes harkita tässä viidenkympin korvilla mennä tommosiin tutkimuksiin ?

Oireita ollu koko ikä mutta jotenki on kahlattu läpi aina.

mitä edes pystyy tekeen tässä vaiheessa jollai lääkkeillä tms?

Se onkin itsestään kiinni. Joillekkin diagnoosi on helpotus, toisille taakka. Lääkkeet voivat helpottaa elämää, mutta eivät takaa onnea tai menestystä. Minulla diagnoosi auttoi ymmärtämään miksi en pärjännyt elämässäni, mutta myös katkeroitti myös, koska vanhempani kieltäytyivät testeistä, vaikka koulusta oltiin suositeltu. Olisin päässyt niin paljon helpommalla, jos aiemmin olisi kerrottu, enkä olisi jatkuvasti verrannut itseäni muihin ja ihmetellyt miksi en pärjännyt samoissa asiossa. Olen kohta 30v, enkä ole saavuttanut peruskoulun jälkeen mitään, lapsiani lukuun ottamatta.

Jos et itseäsi varten, niin voi hyödyttää myös jälkeläisiäsi. Näillä on tapana juosta suvussa. Diagnoosi tulee helpommin, jos suvussa on muitakin ja diagnoosi auttaa saamaan tukea ja aputoimia elämään.

niin,mitä muuten tapahtuu sitten jos saa diagnoosin?  lääkkeet kouraan ja kotiin vai muuta?mitä työkkäri sanoo jos heille kertoo?nakkaavat kuntoutukseen,vaikka eikai tuosta ovi kuntoutua ees

Vierailija kirjoitti:

Onko järkeä edes harkita tässä viidenkympin korvilla mennä tommosiin tutkimuksiin ?

Oireita ollu koko ikä mutta jotenki on kahlattu läpi aina.

mitä edes pystyy tekeen tässä vaiheessa jollai lääkkeillä tms?

Itsellä jokin aika sitten aloitettu conserta-lääkitys näytti aivan "uuden maailman". Lääke ei muuttanut oloa mitenkään konkreettisesti, mutta sain uuden kokemuksen siitä, kuinka on mahdollista havaita pieniä asioita ympärillään, keskittyä yhteen tehtävään kerrallaan ja ahdistus lientyi mielen rauhoituttua. Jo ensimmäinen lääke toi uuden kokemuksen kautta muistijäljen ja ymmärryksen, mikä on oireyhtymän aiheuttamaa ylimääräistä impulsiivisuutta ja levottomuutta ajattelussa. Sitten vasta alkaa varsinainen uusien toimintamallien opettelu sekä itseensä luottamisen harjoittelu. Suosittelen, jos on haasteita ymmärtää itseään tai oleminen tuo ristiriitoja suhteessa ympäristöön. Nyt minulla on sanat sille, mitä olen ihmetellyt koko elämäni ja tämä lisää armollisuutta itseä kohtaan, mutta myös eri tavalla mahdollisuuksia vaikuttaa ongelmakohtiin kun pystyy niitä paremmin havannoimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko järkeä edes harkita tässä viidenkympin korvilla mennä tommosiin tutkimuksiin ?

Oireita ollu koko ikä mutta jotenki on kahlattu läpi aina.

mitä edes pystyy tekeen tässä vaiheessa jollai lääkkeillä tms?

Itsellä jokin aika sitten aloitettu conserta-lääkitys näytti aivan "uuden maailman". Lääke ei muuttanut oloa mitenkään konkreettisesti, mutta sain uuden kokemuksen siitä, kuinka on mahdollista havaita pieniä asioita ympärillään, keskittyä yhteen tehtävään kerrallaan ja ahdistus lientyi mielen rauhoituttua. Jo ensimmäinen lääke toi uuden kokemuksen kautta muistijäljen ja ymmärryksen, mikä on oireyhtymän aiheuttamaa ylimääräistä impulsiivisuutta ja levottomuutta ajattelussa. Sitten vasta alkaa varsinainen uusien toimintamallien opettelu sekä itseensä luottamisen harjoittelu. Suosittelen, jos on haasteita ymmärtää itseään tai oleminen tuo ristiriitoja suhteessa ympäristöön. Nyt minulla on sanat sille, mitä olen ihmetellyt koko elämäni ja tämä lisää armollisuutta itseä kohtaan, mutta myös eri tavalla mahdollisuuksia vaikuttaa ongelmakohtiin kun pystyy niitä paremmin havannoimaan.

Saitko jotain muuta apua/tukea/jotain,   kuin lääkityksen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko järkeä edes harkita tässä viidenkympin korvilla mennä tommosiin tutkimuksiin ?

Oireita ollu koko ikä mutta jotenki on kahlattu läpi aina.

mitä edes pystyy tekeen tässä vaiheessa jollai lääkkeillä tms?

Itsellä jokin aika sitten aloitettu conserta-lääkitys näytti aivan "uuden maailman". Lääke ei muuttanut oloa mitenkään konkreettisesti, mutta sain uuden kokemuksen siitä, kuinka on mahdollista havaita pieniä asioita ympärillään, keskittyä yhteen tehtävään kerrallaan ja ahdistus lientyi mielen rauhoituttua. Jo ensimmäinen lääke toi uuden kokemuksen kautta muistijäljen ja ymmärryksen, mikä on oireyhtymän aiheuttamaa ylimääräistä impulsiivisuutta ja levottomuutta ajattelussa. Sitten vasta alkaa varsinainen uusien toimintamallien opettelu sekä itseensä luottamisen harjoittelu. Suosittelen, jos on haasteita ymmärtää itseään tai oleminen tuo ristiriitoja suhteessa ympäristöön. Nyt minulla on sanat sille, mitä olen ihmetellyt koko elämäni ja tämä lisää armollisuutta itseä kohtaan, mutta myös eri tavalla mahdollisuuksia vaikuttaa ongelmakohtiin kun pystyy niitä paremmin havannoimaan.

Saitko jotain muuta apua/tukea/jotain,   kuin lääkityksen? 

En, enkä ole ainakaan tässä hetkessä kaivannut, olen itse etsinyt kirjallisuutta josta saa vinkkejä. Olen kuitenkin tiennyt, miten haluaisin toimia, mutta tämä ei ole aina onnistunut ja vaikeuksia on ollut arjenhallinnassa sekä opiskelussa. Ajattelen että uudet toimintamallit on vain itse nyt opeteltava, kun siihen on tavallaan uutta siimaa lääkkeen ansiosta. Koko asian käsittely tunnetasolla on ollut hieman kuormittavaa, mutta toisaalta on saanut koko elämän ajan kokemusta vaikeuksista ja pettymyksistä selviytymisestä, joten eiköhän tämäkin tästä taas iloksi muutu :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko järkeä edes harkita tässä viidenkympin korvilla mennä tommosiin tutkimuksiin ?

Oireita ollu koko ikä mutta jotenki on kahlattu läpi aina.

mitä edes pystyy tekeen tässä vaiheessa jollai lääkkeillä tms?

Itsellä jokin aika sitten aloitettu conserta-lääkitys näytti aivan "uuden maailman". Lääke ei muuttanut oloa mitenkään konkreettisesti, mutta sain uuden kokemuksen siitä, kuinka on mahdollista havaita pieniä asioita ympärillään, keskittyä yhteen tehtävään kerrallaan ja ahdistus lientyi mielen rauhoituttua. Jo ensimmäinen lääke toi uuden kokemuksen kautta muistijäljen ja ymmärryksen, mikä on oireyhtymän aiheuttamaa ylimääräistä impulsiivisuutta ja levottomuutta ajattelussa. Sitten vasta alkaa varsinainen uusien toimintamallien opettelu sekä itseensä luottamisen harjoittelu. Suosittelen, jos on haasteita ymmärtää itseään tai oleminen tuo ristiriitoja suhteessa ympäristöön. Nyt minulla on sanat sille, mitä olen ihmetellyt koko elämäni ja tämä lisää armollisuutta itseä kohtaan, mutta myös eri tavalla mahdollisuuksia vaikuttaa ongelmakohtiin kun pystyy niitä paremmin havannoimaan.

Saitko jotain muuta apua/tukea/jotain,   kuin lääkityksen? 

En, enkä ole ainakaan tässä hetkessä kaivannut, olen itse etsinyt kirjallisuutta josta saa vinkkejä. Olen kuitenkin tiennyt, miten haluaisin toimia, mutta tämä ei ole aina onnistunut ja vaikeuksia on ollut arjenhallinnassa sekä opiskelussa. Ajattelen että uudet toimintamallit on vain itse nyt opeteltava, kun siihen on tavallaan uutta siimaa lääkkeen ansiosta. Koko asian käsittely tunnetasolla on ollut hieman kuormittavaa, mutta toisaalta on saanut koko elämän ajan kokemusta vaikeuksista ja pettymyksistä selviytymisestä, joten eiköhän tämäkin tästä taas iloksi muutu :)

Tarjottiinko edes muuta kuin nuita lääkkeitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko järkeä edes harkita tässä viidenkympin korvilla mennä tommosiin tutkimuksiin ?

Oireita ollu koko ikä mutta jotenki on kahlattu läpi aina.

mitä edes pystyy tekeen tässä vaiheessa jollai lääkkeillä tms?

Itsellä jokin aika sitten aloitettu conserta-lääkitys näytti aivan "uuden maailman". Lääke ei muuttanut oloa mitenkään konkreettisesti, mutta sain uuden kokemuksen siitä, kuinka on mahdollista havaita pieniä asioita ympärillään, keskittyä yhteen tehtävään kerrallaan ja ahdistus lientyi mielen rauhoituttua. Jo ensimmäinen lääke toi uuden kokemuksen kautta muistijäljen ja ymmärryksen, mikä on oireyhtymän aiheuttamaa ylimääräistä impulsiivisuutta ja levottomuutta ajattelussa. Sitten vasta alkaa varsinainen uusien toimintamallien opettelu sekä itseensä luottamisen harjoittelu. Suosittelen, jos on haasteita ymmärtää itseään tai oleminen tuo ristiriitoja suhteessa ympäristöön. Nyt minulla on sanat sille, mitä olen ihmetellyt koko elämäni ja tämä lisää armollisuutta itseä kohtaan, mutta myös eri tavalla mahdollisuuksia vaikuttaa ongelmakohtiin kun pystyy niitä paremmin havannoimaan.

Saitko jotain muuta apua/tukea/jotain,   kuin lääkityksen? 

En, enkä ole ainakaan tässä hetkessä kaivannut, olen itse etsinyt kirjallisuutta josta saa vinkkejä. Olen kuitenkin tiennyt, miten haluaisin toimia, mutta tämä ei ole aina onnistunut ja vaikeuksia on ollut arjenhallinnassa sekä opiskelussa. Ajattelen että uudet toimintamallit on vain itse nyt opeteltava, kun siihen on tavallaan uutta siimaa lääkkeen ansiosta. Koko asian käsittely tunnetasolla on ollut hieman kuormittavaa, mutta toisaalta on saanut koko elämän ajan kokemusta vaikeuksista ja pettymyksistä selviytymisestä, joten eiköhän tämäkin tästä taas iloksi muutu :)

Tarjottiinko edes muuta kuin nuita lääkkeitä?

Ei tarjottu, psykiatri sanoi että lääkkeet aikuisille ensisijainen hoitomuoto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko järkeä edes harkita tässä viidenkympin korvilla mennä tommosiin tutkimuksiin ?

Oireita ollu koko ikä mutta jotenki on kahlattu läpi aina.

mitä edes pystyy tekeen tässä vaiheessa jollai lääkkeillä tms?

Itsellä jokin aika sitten aloitettu conserta-lääkitys näytti aivan "uuden maailman". Lääke ei muuttanut oloa mitenkään konkreettisesti, mutta sain uuden kokemuksen siitä, kuinka on mahdollista havaita pieniä asioita ympärillään, keskittyä yhteen tehtävään kerrallaan ja ahdistus lientyi mielen rauhoituttua. Jo ensimmäinen lääke toi uuden kokemuksen kautta muistijäljen ja ymmärryksen, mikä on oireyhtymän aiheuttamaa ylimääräistä impulsiivisuutta ja levottomuutta ajattelussa. Sitten vasta alkaa varsinainen uusien toimintamallien opettelu sekä itseensä luottamisen harjoittelu. Suosittelen, jos on haasteita ymmärtää itseään tai oleminen tuo ristiriitoja suhteessa ympäristöön. Nyt minulla on sanat sille, mitä olen ihmetellyt koko elämäni ja tämä lisää armollisuutta itseä kohtaan, mutta myös eri tavalla mahdollisuuksia vaikuttaa ongelmakohtiin kun pystyy niitä paremmin havannoimaan.

Saitko jotain muuta apua/tukea/jotain,   kuin lääkityksen? 

En, enkä ole ainakaan tässä hetkessä kaivannut, olen itse etsinyt kirjallisuutta josta saa vinkkejä. Olen kuitenkin tiennyt, miten haluaisin toimia, mutta tämä ei ole aina onnistunut ja vaikeuksia on ollut arjenhallinnassa sekä opiskelussa. Ajattelen että uudet toimintamallit on vain itse nyt opeteltava, kun siihen on tavallaan uutta siimaa lääkkeen ansiosta. Koko asian käsittely tunnetasolla on ollut hieman kuormittavaa, mutta toisaalta on saanut koko elämän ajan kokemusta vaikeuksista ja pettymyksistä selviytymisestä, joten eiköhän tämäkin tästä taas iloksi muutu :)

Tarjottiinko edes muuta kuin nuita lääkkeitä?

Ei tarjottu, psykiatri sanoi että lääkkeet aikuisille ensisijainen hoitomuoto.

Miten sait diagnoosin ,joutuko juoksemaan paljon ?

Minulla ollut yhteensä 2 x normi lekuri +  8 krt psyk sh.

Ja ei ole vielä psykiatia nähty,  muutama käynti vielä  ja sitten. Ja ei siis psykologejakaan nähtynä.

2 kertaa yksityisen psykiatrin luona ja dg. + lääkitys.

ei vielä huomisen aikaa peruttu, helsingissä ainakaa

Kuka tietää miten diagnoosin voi varmistaa jos ei voi vanhemmilta kysyä ja koulutodistuksissakaan ei näy mitään poikkeavaa?

eli ns hiljainen tapaus ,ei se riehuja .

Voiko olla adhd vaikka ois ollut koulussa käytös ja huolellisuus hyvä  ja numerot 7-8   ?  

Jos nuo tulleet lukematta ja seuraamatta opetusta  pahemmin.

Myöhemmin sitte koulut kesken,lukiot,amk  yms.

Vierailija kirjoitti:

Voiko olla adhd vaikka ois ollut koulussa käytös ja huolellisuus hyvä  ja numerot 7-8   ?  

Jos nuo tulleet lukematta ja seuraamatta opetusta  pahemmin.

Myöhemmin sitte koulut kesken,lukiot,amk  yms.

Voi olla. Olosuhteet oppimiselle ovat voineet olla suotuisat. Myöhemmässä elämänvaiheissa vasta oireet ovat saattaneet muodostua ongelmaksi jo on ollut kuormittavia tekijöitä enemmän. Mulla esimerkiks on just näinZ äidiksi tuleminen sit katkaisi kamelin selän lopullisesti.