Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuisiän ADHD
Onko kokemuksia/ suosituksia aikuisiän ADHD:n diagnosoimisesta ja lääkäriä/ paikkaa suositella? Julkisen puolen hoitoketju kun tuntuu kestävän ainakin vuoden ennen kuin sieltä edes diagnoosia saa ulos
Kommentit (4219)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä oon miettiny tätä asiaa,mutta ottaako ne ees tutkimuksiin jos on työpaikka ja suurinpiirtein menee elämä ok, eli ei oo kämppä sekasi tai laskut maksamatta yms.
Mutta aivot vaa levottomat ja keskittyminen aika 0.
Miten te muut saitte päähänne mennä tutkimuksiin? millaisilla oireilla siis
Hakeuduin tutkimuksiin ahdistusoireiden takia ja muutaman sosiaalisen tilanteen/suhteen mentyä mokailujeni takia niin mönkään, että tajusin että mun on pakko saada apua. Työt menee ok mutta aivojen levottomuus luo ahdistuneisuutta. Sain diagnoosin. Julkisel puolel asioin.
Miten meni selvittely? ja kauanko kesti?
Terveyskeskuksessa käytyäni psykiatrisella sairaanhoitajalla kolmesti kuukauden sisällä juttelemassa ja kerrottuani saaneeni sosiaalisissa tilanteissa palautetta että toimintatapani kuormittavat muita ja tehtyäni adhd testin (+ esim masennus testin) hän varasi mulle ajan tk lääkärille, joka Pyysi luvan hankkia neuvola ym tiedot minusta ja sit laittoi lähetteen neuropsyk polille. Kävin siellä kahdella eli psykiatrilla/psykologilla juttelemassa yhteensä kai kuus kertaa ja sain diagnoosin. Tutkimusjakson kuului myös puheli vanhemmilleni, ja se oli aika ratkaiseva tekijä. Koulutodistuksissani ei ollut mitään huomiota herättävää, keskiarvo ok. Oon ollut aina velvollisuudentuntoinen ja pään sisäinen kaaos on näkynyt vain ääritilanteissa ulos päin.
MItä tuli hoidoksi ? tai tuliko mitään ?
eli kannattiko rumba vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noilla ADHD-huitojilla näkyy olevan varma työpaikka TVssä, eihän sinne nykyään muita otetakaan. Marco Bjurström, jne. 🤓😝😵🤪
taitaa ne telkussa vetää roolia vaan kuitenki.
Mulla on yksi tapaaminen psykiatrin kanssa takana, tarkoitus jatkaa vielä. Olen paljon pohtinut oloani, jo vuosia. Masennus ollut kerran ja söin lääkkeitä ja kävin psykologilla. Nyt ei sitä selkeästi.
Kysyn onko teillä jollain tutkittu adhd.tä mutta ei selkeää oireistoa vaan sen tyylistä. Sekavaa 🤪... kun tuntuu että itsellä jotain on, ehkä vaan ahdistusta.
Työ sellaista, että vaatii jatkuvaa tarkkana olemusta, stressinsietokykyä äänille ja tapahtumille, paljon tekemistä mutta aikaa sen hyvintekemiselle ei ole. Keskittymiskyky niin kateissa töissä. Työ vie täysin voimat eikä pää nollaannu päivän jälkeen. Aamulla heti pää täynnä ajatuksia.
Kuitenkin opiskelut sujuivat aika hyvin ja työpaikkakin pysynyt samana 30v.
Vaikeaa kun en tiedä mitä tämä on, ahdistuneisuutta ainakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä oon miettiny tätä asiaa,mutta ottaako ne ees tutkimuksiin jos on työpaikka ja suurinpiirtein menee elämä ok, eli ei oo kämppä sekasi tai laskut maksamatta yms.
Mutta aivot vaa levottomat ja keskittyminen aika 0.
Miten te muut saitte päähänne mennä tutkimuksiin? millaisilla oireilla siis
Hakeuduin tutkimuksiin ahdistusoireiden takia ja muutaman sosiaalisen tilanteen/suhteen mentyä mokailujeni takia niin mönkään, että tajusin että mun on pakko saada apua. Työt menee ok mutta aivojen levottomuus luo ahdistuneisuutta. Sain diagnoosin. Julkisel puolel asioin.
Miten meni selvittely? ja kauanko kesti?
Terveyskeskuksessa käytyäni psykiatrisella sairaanhoitajalla kolmesti kuukauden sisällä juttelemassa ja kerrottuani saaneeni sosiaalisissa tilanteissa palautetta että toimintatapani kuormittavat muita ja tehtyäni adhd testin (+ esim masennus testin) hän varasi mulle ajan tk lääkärille, joka Pyysi luvan hankkia neuvola ym tiedot minusta ja sit laittoi lähetteen neuropsyk polille. Kävin siellä kahdella eli psykiatrilla/psykologilla juttelemassa yhteensä kai kuus kertaa ja sain diagnoosin. Tutkimusjakson kuului myös puheli vanhemmilleni, ja se oli aika ratkaiseva tekijä. Koulutodistuksissani ei ollut mitään huomiota herättävää, keskiarvo ok. Oon ollut aina velvollisuudentuntoinen ja pään sisäinen kaaos on näkynyt vain ääritilanteissa ulos päin.
MItä tuli hoidoksi ? tai tuliko mitään ?
eli kannattiko rumba vai ei.
Pääsin toimintaterapiaan jossa on keskitytty tunteidensäätelyn ongelmiin, ja sain lääkityksen (metyylifenidiaatti), joka vaimentaa aistiärsykkeitä ja tekee kaikesta helpompaa sietää ja hallita. Myös adhd:sta lukeminen ja omien toimintamalliin ymmärtäminen on ollut tärkeää minulle ja kumppanilleni.Hyöty on ollut valtava. Koko lähipiiri kiittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten läheiset suhtautuu kun on lääkitys ? onko heidän silmissä eri tai se sama tyyppi kuin ennenkin ?
Miten teidän muiden adhd-aikuisten läheiset ovat perehtyneet adhd:n oireisiin ja haasteisiin, ja osaavatko ottaa huomioon tarpeeksi haasteitanne, vai odottavatko liikoja teiltä? Minulla on haasteita esimerkiksi keskustellessa, jos toisen eleet ja ilmeet ei ole synkassa sanojen sanoman kanssa, ja siksi monet keskustelut menee ihan ohi, en vaan tajua mitä multa pyydetään tai mitä yritetään sanoa kun en osaa valita keskitynkö sanoihin vai toista viestiviin ilmeisiin. Oon miettinyt että olis helpointa kommunikoida kirjallisesti tai ainakin toisinaan pyytää että kirjoitatko mitä tahdot sanoa että varmasti tajuan, mutta usein tällainen menee läheisilläni aivan yli hilseen ja luulevat vittuiluksi. Välillä koen, ettei kukaan ole oikein tutustunut tilanteeseeni tai ymmärrä että aivoni todella ovat aivan erilaiset kuin heillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku käyny tämän homman oulussa, voisiko kertoa tarkemmin miten menee ja kuin kauan kestää.
Siis julkisella puolella,kenen puheille mennään ja miten tutkitaan ja kuka tutkii ?
En osaa vastata tuohon , koska olen vasta menossa psyk.sairaanhoitajan puheille , ja sitäkin piti odottaa melkein kuukausi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mitään järkeä mennä ottamaan asiasta selvää kun on jo melkein 50 vuotias?
Onko mahdollisesta diagnoosista enemmän hyötyä vai haittaa ?
Vierailija kirjoitti:
Onko mitään järkeä mennä ottamaan asiasta selvää kun on jo melkein 50 vuotias?
Onko mahdollisesta diagnoosista enemmän hyötyä vai haittaa ?
No mitä haittaa siitä nyt voisi olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
laita peukalo persiiseen niin parantuu
sex
Oma kokemukseni on, että on todella työlästä saada edes tutkimuslähetettä ja poliklinikan lääkäriharjoittelijat tekivät kaikkensa pilatakseen tutkimusjakson neurolla. Lääkevaihtoja sun muuta, mitä en olisi tarvinnut. Suurin osa psykiatreista ja hoitohenkilöstöstä ei tiedä aikuisten ja etenkään naisten adhd:sta yhtään mitään. Naisille diagnosoidaan mieluusti sen sijaan epävakaata persoonallisuutta.
Sen verran kauan noita hoitokiemuroita seurannut, että miehille irtoaa neurolähete todella helposti, samoin diagnoosit, mutta naisia vain käsketään ryhdistäytymään ja yrittämään enemmän. Todella harvassa on nuppipuolen ammattilaiset, jotka ottavat naiset ja naisten neuro-oireet tosissaan. Toki julkiselle onkin ajautunut lähinnä se porukka, jotka eivät muualle pääse, mikä saattaa osin selittää heikon tieto- ja taitotason.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko mitään järkeä mennä ottamaan asiasta selvää kun on jo melkein 50 vuotias?
Onko mahdollisesta diagnoosista enemmän hyötyä vai haittaa ?
Todellakin on. Itse en vielä aivan noin iäkäs ole, mutta pitkään ollut täysin tehottoman "hoidon" kohteena psykiatriassa ja se jo kertoo, että heillä on diagnoosit vakavasti pielessä. Hoito ei tehoa, eivätkä tunnista ongelmaa.
Tässä tietysti hankalaa on se, että niiltä osin kun oirehdinta ei istu heidän ei-neurologiseen diagnoosiinsa, he keksivät hatusta oireita, vaikka miten sanon että ei pidä paikkaansa. Kuulemma he kykenevät päättelemään että tällaista nyt vaan pitää tällä diagnoosilla olla. :D
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni on, että on todella työlästä saada edes tutkimuslähetettä ja poliklinikan lääkäriharjoittelijat tekivät kaikkensa pilatakseen tutkimusjakson neurolla. Lääkevaihtoja sun muuta, mitä en olisi tarvinnut. Suurin osa psykiatreista ja hoitohenkilöstöstä ei tiedä aikuisten ja etenkään naisten adhd:sta yhtään mitään. Naisille diagnosoidaan mieluusti sen sijaan epävakaata persoonallisuutta.
Sen verran kauan noita hoitokiemuroita seurannut, että miehille irtoaa neurolähete todella helposti, samoin diagnoosit, mutta naisia vain käsketään ryhdistäytymään ja yrittämään enemmän. Todella harvassa on nuppipuolen ammattilaiset, jotka ottavat naiset ja naisten neuro-oireet tosissaan. Toki julkiselle onkin ajautunut lähinnä se porukka, jotka eivät muualle pääse, mikä saattaa osin selittää heikon tieto- ja taitotason.
Saitko sitten kuitenkin tarpeellisia tutkimuksia tai muuta?
Aikuisiän ADHD voi johtua myös astmalääkityksestä.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3639161/raivoa-ja-vakivaltaa-aiheuttava…
Vierailija kirjoitti:
millä tavalla se lääkitys muuttaa arkea?
Vähentää yleistä levottomuutta ja ahdistusta, kun pystyy keskittymään asioihin.
Usein aikuisten adhd diagnosoidaan ahdistukseksi ja masennukseksi johon sitten annetaan lääkkeet, mutta syytähän se ei poista mikäli taustalla on adhd/ add joka tuon ahdistuksen ja masennuksen saattaa aiheuttaa ja sopiva lääke jopa poistaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten läheiset suhtautuu kun on lääkitys ? onko heidän silmissä eri tai se sama tyyppi kuin ennenkin ?
Ei sitä muut havaitse, lääkitty on tosin rauhallisempi mitä normaalisti olisi. Toisaalta ei tuo aina näy ulos, joskus se levottomuus on sisällä hyvin piilotettuna (varsinkin moni nainen on pienestä jo opetettu peittämään ominaisuus, koska tytöiltä odotettiin ennen vanhaan hillittyä käytöstä) eikä se silloin näy ulos, ellei tunne ihmistä.
Tuossa on hyvä esimerkki siitä miten tuo adhd ei aina näy ulos. Siinä haastateltu kahta 6 vuotiasta lasta jolla toisella on adhd ja toisella ei.
Alue: Aihe vapaa
Terveyskeskuksessa käytyäni psykiatrisella sairaanhoitajalla kolmesti kuukauden sisällä juttelemassa ja kerrottuani saaneeni sosiaalisissa tilanteissa palautetta että toimintatapani kuormittavat muita ja tehtyäni adhd testin (+ esim masennus testin) hän varasi mulle ajan tk lääkärille, joka Pyysi luvan hankkia neuvola ym tiedot minusta ja sit laittoi lähetteen neuropsyk polille. Kävin siellä kahdella eli psykiatrilla/psykologilla juttelemassa yhteensä kai kuus kertaa ja sain diagnoosin. Tutkimusjakson kuului myös puheli vanhemmilleni, ja se oli aika ratkaiseva tekijä. Koulutodistuksissani ei ollut mitään huomiota herättävää, keskiarvo ok. Oon ollut aina velvollisuudentuntoinen ja pään sisäinen kaaos on näkynyt vain ääritilanteissa ulos päin.