Aikuisiän ADHD

Enemmän tuo on luulotauti kuin oikea diagnoosi.

https://www.is.fi/terveys/art-2000009136276.html

Myy mylle veli

Mulla on diagnosoitu 2019 adhd ja sit lääkitys jäi kuitenkin saamatta. Nyt oon osastolla et se alotettais lääkäri sano että se varmentaa vielä että se on varmasti diagnosoitu. Se puhu Elvancesta ja se on ilmeisesti hyvä, vai mitä mieltä on muut ihmiset?

Onko teillä jokin tietty musiikki, joka auttaa keskittymään? 

Haluaisin saada vinkkejä kappaleista jotka toimivat. 

Kuuntelen mielelläni klassista, ja olen huomannut, että monet Mozartin ja Bachin teokset auttavat silloin, kun pitäisi tehdä kirjoittamista vaativia hommia koneella. 

Onko muilla naisilla kokemusta, että lääkitys olisi kuivattanut emättinen limakalvoja? Viime aikoina ollut kuivuutta, kutinaa ja kirvelyä virtsatessa ja mietin, johtuuko lääkityksestä vai pitääkö olla huolissaan munasarjojen ennenaikaisesta hiipumisesta (olen 34).

Mulla on ADHD, tuli tosta edeltävän kirjoittajan huolenaiheesta mieleen Petri Keskisarja, se on aivan eri sarjaa. Jou mää oon räppäri, mulkussa mutteri, perseessä patteri, aaa(Cheek tyylillä). Lääkkeet toimii kunnes ei toimi, parhaiten toimi elvanse, nykyään tulee haittavaikutuksia, tarvis rauhottavaa kylkeen. Miksi hän sydämen lyöntinopeus laskee kun vaikutus alkaa, no tietty rauhoittuu muutenkin, ja kun kääntyy vaikutus hiipumaan(mulla aika nopeasti 4-6h) niin syke villiintyy aivan julmaksi, jopa 120bpm paikoillaan istuessa. Onko nää tehny jotain mun pumpulle? 🤫

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stimulantteja ADHD:n hoidossa on kaksi kategoriaa: metyylifenidiaatti ja amfetamiinit (deksamfetamiini, lisdeksamfetamiini).

Metyylifenidiaatti estää dopamiinin takaisinottoa. Amfetamiinit sen sijaan lisäävät dopamiinin vapautumista mutta voivat myös estää sen takaisinottoa eli ovat astetta tehokkaampia stimulantteja.

Suomessa ja Euroopassa metyylifenidiaatti on standardi, USA:ssa amfetamiini (Adderal) taitaa olla suositumpi.

Itsellä on kokemusta vain metyylifenidiaatista ADHD -potilaana. Concertalla olen pärjännyt aika hyvin, mutta välillä mietin voisiko Elvanse (lisdeksamfetamiini) olla parempi vaihtoehto. 

Mitä kokemuksia muilla on Elvansesta vs Concertasta ? 

 

Conserta vastaa rakenteeltaan kokaiinia, Elvanse/Attentin puhdasta amfetamiinia.

Usassa myytävä Adderal vastaa yhdistelmää katuamfetamiinista ja amfetamiinista.

Tässä on kyllä niin paljon mutua ja suoranaista p**kaa että huhhuh. Concerta ei vastaa farmakologialtaan kokaiinia. Molemmat ovat stimulantteja ja näin ollen vaikuttavat samoihin reseptoreihin aivoissa, mutta tämä vertaus kokaiiniin tarkoittaa vaan sitä että molemmista saa samantyyppiset nousut. Concertasta niitä ei kylläkään saa kuin väärinkäyttämällä lääkettä tavoin joihin en rupea täällä jakamaan ohjeita.

Elvanse/attentin on puhasta amfetamiinia/adderall vastaa yhdistelmää katuamfetamiinista ja amfetamiinista

Jos lähdetään siitä mitä katuamfetamiini on. Amfetamiinia syntetisoidessa syntyy raseeminen seos(50%/50%) kahta erilaista amfetamiinia. Nämä ovat levoamfetamiini ja deksamfetamiini. Levoamfetamiinilla on piristävä ja keskittymiskykyä lisäävä vaikutus. Levoamfetamiinilla taas on piristävä ja euforisoiva vaikutus. Katuamfetamiini on siis tätä raseemista puoliksi levo- ja puoliksi deksamfetamiinia + synteesissä jääneitä epäpuhtauksia + jatkeaineita(usein esimerkiksi sokeri/kofeiini/maltodekstriini/kreatiini) joilla välikädet/diilerit jatkavat amfetamiinia lisätäkseen tuottoa. Muistaakseni suomessa kadulla myytävä amfetamiini on keskinmäärin 20% vahvuudeltaan, eli siinä on 1/5 amfetamiinia ja 4/5 eri välikäsien lisäämiä jatkeaineita.

Attentin sitten taas on pelkkää deksamfetamiinia, eli ei samaa kuin katuamfetamiini, vaan siitä puuttuu tuo euforisoiva levoamfetamiini.

Elvanse sitten taas on lisdeksamfetamiinia, joka on aihiolääke eikä sinänsä toimi itsekseen. Se metabolisoituu mahasuolikanavassa deksamfetamiiniksi, joka sitten on samaa kuin mitä attentin sisältää suoraan. Miksi näin? Väärinkäytön estämiseksi ja vaikutuksen pidentämiseksi. Elvansea ei voi vetää nenään tai suoneen niinkuin vaikka attentinia, tai voi tietysti mutta vaikutuksia siitä ei saa.

Sitten tämä jenkkien adderall, se ei ole mitään katuamfetamiinin ja amfetamiinin seosta, vaan vaikuttavina aineina on metyylifenidaatti ja deksamfetamiini, siinä on siis concerta ja attentin samassa paketissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stimulantteja ADHD:n hoidossa on kaksi kategoriaa: metyylifenidiaatti ja amfetamiinit (deksamfetamiini, lisdeksamfetamiini).

Metyylifenidiaatti estää dopamiinin takaisinottoa. Amfetamiinit sen sijaan lisäävät dopamiinin vapautumista mutta voivat myös estää sen takaisinottoa eli ovat astetta tehokkaampia stimulantteja.

Suomessa ja Euroopassa metyylifenidiaatti on standardi, USA:ssa amfetamiini (Adderal) taitaa olla suositumpi.

Itsellä on kokemusta vain metyylifenidiaatista ADHD -potilaana. Concertalla olen pärjännyt aika hyvin, mutta välillä mietin voisiko Elvanse (lisdeksamfetamiini) olla parempi vaihtoehto. 

Mitä kokemuksia muilla on Elvansesta vs Concertasta ? 

 

Conserta vastaa rakenteeltaan kokaiinia, Elvanse/Attentin puhdasta amfetamiinia.

Usassa myytävä Adderal

 

Adderall ei sisällä metyylifenidaattia vaan sen koostumus on 1/4 dekstroamfetamiinisakkaraattia, 1/4 dekstroamfetamiinisulfaattia, 1/4 amfetamiiniaspartaattimonohydraattia ja 1/4 amfetamiinisulfaattia.

Miten saisi motivoitua itsensä lähtemään kauppaan? Ei auta ajatus siitä, että jääkaapissa on vain tylsiä ruokia ja kaupasta voisi valkata sitten juuri sellaisen ruoan, jota nyt huvittaisi syödä. Eikä syömiseen auta edes ajatus siitä, että  pakkasessa on ruokaa valmiina (kun ei viitsi niitä ottaa sulamaankaan). Kun haluaisi maustamatonta jogurttia, mutta kun se pelkkä halukaan ei motivoi. Kun ei tykkää ruoasta, tai syömisestä... tänään söin aamiaiseksi omenan. Se oli iso, joten pärjännyt tähän asti helposti eikä vielä nälkäkään kurni.

Kaupan kotiinkuljetuspalvelu on varattu täyteen päiviksi eteenpäin. Vamisruoista en välitä, ovat joko liian limaisia tai suolaisia tai muuten mauttomia.

Mutta siis ihan itse kauppaan lähteminen. Lenkille lähteminen ja kauppareissun pelillistäminenkään ei onnistu (tyyliin lähden heti, kun näen ulkona mummon tai papan, jolla on punainen reppu selässä, tai: lähden testaamaan saanko käveltyä kauppareissun tällä kertaa 34 sekuntia nopeammin, nyt ei vaan nappaa mikään).Ulkona sataa kaiken lisäksi vettä. Vaikka pidän vesisateen tuomasta raikkaasta ulkoilmasta, niin en halua kauppareissua tehdä vesisateessa. Eikä ole edes koiraa taloaudessa, joka olisi pakko viedä lenkille ulos. Pitääkö tässä ostaa koira, että pääsee lähtemään kauppaan (meillä on käyttämäni kaupan edessä koirille omat lukittavat odotushäkit, jonne voi koiran jättää kauppareissun ajaksi, joten voisi toimia, mutta ei niitä koiria noin vain saa tai löydä. Muuten olisin ihan timattinen koiranomistaja. Koira oikeastaan ainoa syy minkä vuoksi voisi lähteä ihan aina ulos lenkille, kun on kiva katsoa miten ne siitä tykkää)

en ole muistanut ottaa adhd lääkettä tällä viikolla ja likipitäen koko viikko onkin mennyt syömättä, saan sen lääkkeen ansiosta kotityöt tehtyä ja ruokaa laitettua. töitäkään ei voi tehdä, kun olen sairaslomalla toipumassa leikkauksesta.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että nykyään todella moni "suorittaja" ajattelee itsellään olevan adhd. Näillä henkilöillä on kaikilla kalenterit täynnä, he pystyvät täysin keskittyneenä suorittamaan kaikki tehtävänsä aamusta iltaan joka päivä ja menestyvät kaikessa moitteettomasti mihin ryhtyvät. Ainoa "ongelma" heillä on, että eivät pysty rentoutumaan ilman tekemistä. Mitään muita ihmissuhdeongelmia, käytännön ongelmia tai yhtään mitään ei näillä henkilöillä ole. Tästä on tullut siis suorastaan trendi, että tällaiset ihmiset epäilevät heillä olevaan adhd. Jotenkin tuntuu vähättelevältä niitä kohtaan joilla on oikeasti keskittymisvaikeuksia ja siitä johtuvia elämänhallinnanvaikeuksia. Suurimmalla osalla länsimaissa on ongelmia rentoutumisen kanssa, ei kai se nyt mitään diagnoosia tarvitse?

Saman huomannu. Menestyneen uran lisäksi jatkuvasti uusia koulutuksia, perhe, omakotitalo, paljon ystäviä jne. Koti moitteettomassa kunnossa. Elämässä ei mitään muuta vikaa, paitsi oma väsymys. Samalla halutaan lääke siihen, ettei tarvitse pysähtyä ja jaksetaan väsymättä jatkaa suorittamista. Ihmetellään suureen ääneen toisten laiskuutta, mutta samaan aikaan omaa väsymistä ja halutaan lääke tähän väsymykseen "täytyy johtua väsymys adhd:sta". Ei siis haluta läkettä siihen, että osattas pysähtyä, mikä vielä olis ymmärrettävää, vaan siihen ettei koskaan tarvitsisi levät. Adhd ei näyttäydy noin. Adhd:ssa dopamiini jakautuu epätasaisesti ja aiheuttaa aina joissain elämän osissa suuria haasteita. Haaste ei ole se, että suoriutaa kaikesta täydellisesti ja pelkää sitä, ettei kohta suoriudukaan ja joutuu kohtaamaan oman inhimillisyytensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää miten muilla ADHD/ADD-diagnosoiduilla on ollut ajokortin hankinnan ja autoilun kanssa.

Sain kortin jo 18-vuotiaana. Pääsin ajokokeesta kolmannella kerralla  läpi. Sekä autokoulun opettaja, että inssi, antoivat palautetta, että olen kovin säikky,  ja että minun tulisi saada lisää itsevarmuutta. Vanhempani olivat kuitenkin alun alkaenkin ajokortin hankkimista vastaan, sillä he olivat asenteissaan melko vanhanaikaisia. He olivat sitä mieltä, että tytöt eivät välttämättä tarvitse ajokorttia, ja että voisin ajaa sen aikuisena jos sitä joskus tarvitsisin (äitini oli 30 v. hankkiessaan ajokortin, ja teki niin siksi, että haja-asutusalueella ei olisi pärjännyt ilman autoa). He olivat kovin haluttomia lainaamaan minulle autoaan, tai päästämään minua rattiin yhteisillä automatkoilla, joten harjoitusta ei kertynyt. Olen autoillut silloin tällöin vuosien varrella.&nbsp

Kaikki adhd diagnoosin omaavat, jotka tunnen, ovat muut huomioivia, rauhallisia ja tarkkaavaisia kuskeja. Eivät aja toisten puskureissa kiinni, näkevät suojatielle tulevat kävelijät jo kaukaa, eivätkä ole toisten tukkeena. Ylipäätänsä lukevat liikennettä hyvin. Ilmeisesti ajaessa superkeskittyminen aktivoituu helposti. 

Kun ei pääse tutkimuksiin, eikä ole varaa yksityiselle mennä. Olen loukossa. 

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä jokin tietty musiikki, joka auttaa keskittymään? 

Haluaisin saada vinkkejä kappaleista jotka toimivat. 

Kuuntelen mielelläni klassista, ja olen huomannut, että monet Mozartin ja Bachin teokset auttavat silloin, kun pitäisi tehdä kirjoittamista vaativia hommia koneella. 

 

Jääkö adhd ihmiselle korvamato-musiikki päälle helposti ?  Suomi 24 paljon keskustelua korvamatomusiikista(olen lukenut, että adhd se on tosi voimakas)

Vierailija kirjoitti:

Enemmän tuo on luulotauti kuin oikea diagnoosi.

https://www.is.fi/terveys/art-2000009136276.html

Isälläs oli luulotautia kun sua teki.

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla naisilla kokemusta, että lääkitys olisi kuivattanut emättinen limakalvoja? Viime aikoina ollut kuivuutta, kutinaa ja kirvelyä virtsatessa ja mietin, johtuuko lääkityksestä vai pitääkö olla huolissaan munasarjojen ennenaikaisesta hiipumisesta (olen 34).

Aikainen menopaussi lähestyy ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä jokin tietty musiikki, joka auttaa keskittymään? 

Haluaisin saada vinkkejä kappaleista jotka toimivat. 

Kuuntelen mielelläni klassista, ja olen huomannut, että monet Mozartin ja Bachin teokset auttavat silloin, kun pitäisi tehdä kirjoittamista vaativia hommia koneella. 

 

Jääkö adhd ihmiselle korvamato-musiikki päälle helposti ?  Suomi 24 paljon keskustelua korvamatomusiikista(olen lukenut, että adhd se on tosi voimakas)

 

Niin, jääkö ? Kokemusta ?

En tiiä onko tekemistä adhd:n kanssa, mutta korvamadot jää helposti. Toisaalta päivittäin eri lauseista tai sanoista tulee mieleen eri biisejä, mitkä sitten soi päässä hetken aikaa.

Tiedän, että mulla on adhd, lapsellanikin on ja isän puolen suku täynnä sellaisia. En vaan saa mentyä tutkimuksiin. En vain kertakaikkiaan saa tehtyä nykyään juuri mitään muuta kuin työt, jossa uuvun. Ajatuskin pitkistä tutkimuksista monine käynteineen ahdistaa. En saa varattua edes hammaslääkäriaikaa vaikka suussa on pari pahasti haljennutta hammasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa, ainakin julkisella puolella, taitaa kaikki aikuisten adhd-ehdokkaat käydä läpi aika pitkät psykiatriset tutkimukset, joissa suljetaan pois mielenterveyssairaudet: osassa kun voi olla samat oireet kuin adhd:ssa. Joten ole huoleti. Meidän mielemme on tutkittu. Enemmän olisin huolissani niistä ihmisistä, jotka eivät ole käyneet koskaan psukiatrissa tutkimuksissa. Kaikenlaisia kun tuolla kulkee ihan vapaana. Itselläkin alakerran naapuri on jonkin sortin ps y ko paatti:  kiduttaa esim. kärpäsiä polttamalla niiden siipiä sytkärillä, tai repimällä niiltä raajoja irti ja kaikkea

Aikuisiässä ADHD:n diagnosoiminen on erittäin haastavaa juuri siksi, ettei ole mitään objektiivista keinoa erottaa ns. hankittuja keskittymisongelmia synnynnäisistä. Itse asiassa tämä ei ole mahdollista edes lapsuusiässä, etenkin varhaislapsuus muokkaa aivoja voimakkaasti ja toisaalta aivot kehittyvät ja muotoutuvat lapsuudessa niin paljon, että monet lapsuusiän haasteet katoavat iän myötä. Jos ajatellaan, että ADHD-oireiden pitäisi olla jotenkin "pysyviä" (mitä pidetään psykiatriassa synonyyminan neurologiselle ongelmalle) niin yleensähän lapsuusiän oireet eivät monella ole suinkaan pysyviä, ja toisaalta monille voi myös 12 ikävuoden jälkeen syntyä hyvinkin pysyviä rutinoituneita toiminta- ja ajatusmalleja, joita voitaisiin samalla logiikalla pitää "neurologisina". Aivot ovat plastinen elin vielä 12 vuoden jälkeenkin. 

ADHD-diagnoosi annetaan haastattelun perusteella. Haastattelutilanteissa sekä ihminen itse että haastattelija omaa jo herkästi tietyt tulkintakehykset, joiden kautta ihminen muistaa, jäsentää ja tulkitsee omaa/potilaansa elämää ja historiaa. On hyvin helppoa ylitunnistaa itsellään oireita ja haasteita, jotka liittää tiettyyn diagnoosiin, jos kovasti sellaisen haluaa. Etenkin, kun ADHD-tyyppiset haasteet eivät ole etenkään lievempinä mitenkään harvinaisia ja ne kytketyyy monenlaisiin elämänhallintaongelmiin.On ihan perusteltua kysyä, että mitenkä kukaan voi objektiivisesti "tutkia" kenenkään mieltä vuorovaikutuksen kautta? Haastatteluhan on vuorovaikutusprosessi, jossa sekä haastattelija että potilas yhdessä rakentavat potilaasta tiettyä narratiivia. ADHD-narratiivi vaikuttaa nykyään olevan kovinkin trendikäs selitysmalli elämänhallintaongelmille aikuisena, mutta onko sillä mitään lääketieteellistä pohjaa itsesään, on toinen kysymys.

Jopa ADHD:n käypä hoito -suosituksessa todetaan, että ADHD:n mahdollista patofysiologiaa ei tunneta, mutta silti se vain jotenkin oletetaan ilman mitään tieteellistä näyttöä. Tutkimuksissa on löydetty vain epäjohdonmukaisia, usein tieteellisten menetelmien heikosta soveltamisesta johtuvia, tilastollisia eroja ja assosiaatioita, jotka voivat johtua lukuisista eri syistä, eikä vähiten sattumasta. Käypä hoito -suosituksessa ei tätä tuoda esille, mutta esimerkiksi molegyyligeneettiset assosiaatiot ovat paitsi transdiagnostisia eli yhteydessä vähän mihin sattuu diagnoosiin, myös selitysvoimaltaan erittäin heikkoja (jos selitysvoimaa on lainkaan). Polygeeniset riskitekijät selittävät joidenkin arvioiden mukaan yhdessä noin 5 % häiriön vaihtelusta, mutta tätä ei tuoda esille käypä hoito -suosituksessa, jossa korostetaan kaksostutkimusten epäsuoria ja usein epäluotettavia perinnöllisyysarvioita. Ja nuo ovat tilastollisia riskitekijöitä. Samalla tavalla jäätelön syönti ennustaa hukkumiskuolemia, eli kausaaliyhteyttä on mahdotonta päätellä. 

Vierailija kirjoitti:

Entä add, tehdäänkö samoilla testeillä nykyään? Olen aina oireillut, mutta vasta keski-iässä tutustuin asiaan tarkemmin läheisen diagnoosin myötä ja tajusin, että olen tyyppiesimerkki add-tytöstä (lapsena) ja nyt aikuisena oireet pahemmat.

Suurin ongelma on, että pääni sisällä on niin vilkasta ja vauhdikasta, että oikeassa elämässä ei enää mikään kiinnosta eikä riitä voimia mihinkään. Lapsiperheessä tämä on aika ongelmallinen yhtälö...

Vanha kommentti, mutta voisiko joku samankaltaisista oireista kärsivä täsmentää mitä tarkoitetaan sillä, että pään sisällä on vilkasta? Uppoudutteko ajatuksiinne yms? Minä olen tosissani alkanut epäillä sairastavani joko ADHD:ta tai autismia.

Olen aikuinen nainen, ja minulla on ollut lapsesta asti erinäisiä ongelmia esim syömisen kanssa (ei kehonkuvaan liittyviä), mutta ei ylivilkkautta. Myös eräs minun lähisukulainen sai ADHD-diagnoosin, ja olen nyt tutkinut asiaa ja tosi moni oireista täsmää minuun. Selittäisi monta asiaa.