Aikuisiän ADHD

Ajeeraus on yleinen suorittavan vaativista persoonapiirteistä kärsivän toimintamalli. Tuollaisesta mielen suojamekanismista kärsivän ihmisen "adhd-oireet" eivät kuitenkaan ratkea vetämällä piriä pyttyyn, vaan opetelemalla pysähtymään ja vähentämällä suorittamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä jokin tietty musiikki, joka auttaa keskittymään? 

Haluaisin saada vinkkejä kappaleista jotka toimivat. 

Kuuntelen mielelläni klassista, ja olen huomannut, että monet Mozartin ja Bachin teokset auttavat silloin, kun pitäisi tehdä kirjoittamista vaativia hommia koneella. 

 

Jääkö adhd ihmiselle korvamato-musiikki päälle helposti ?  Suomi 24 paljon keskustelua korvamatomusiikista(olen lukenut, että adhd se on tosi voimakas)

 

Joo en pysty kuuntelemaan muuta kuin klassista/techno ajoittain. Ilman vokaaliosuuksia. Myös mainokset ovat paha, joten TV taustalla ei käy. Radiota en kuuntele koskaan. Oikeastaan kaikki, mikä tulee ylimääräisenä tietoisuuteen pyytämättä on rasittavaa, en pysty sulkemaan mitään pois vaikken tätä ajankohtaisesti tiedostaisikaan. Lääkkeet auttavat hieman, esim. julkisilla paikoilla ei jokainen satunnainen puheenparsi kaappaa huomiota vaan kuulee myös omat ajatukset.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän mainitsemasi itsehoitokeinot ole kaikilla vähänkään aihepiiriin perehtyneillä tiedossa. Lääkityksen avulla olen välillä kyennyt ylläpitämään suht säännöllistä liikunta- ja meditointirutiinia. Ainakin jonkin aikaa.

Lääkkeiden "ihmeellinen voima" on juuri siinä, että ilman lääkitystä ei välttämättä ole kykyä ja resursseja ylläpitää hyvinvointia tukevia säännöllisiä rutiineja. Aina voin toki tehdä päätöksen

Kannattaa kehittää rutiiniksi joitain toisia aktiviteetteja jos edes liikunta ei onnistu. Toivon puolestasi että et sentäs jokaiseen pienen kynnyksen ylittämiseen tarvitsis stimulanttia. Pidätkö ikinä välipäiviä lääkkeistä vai oletko 24/7/365 pöllyissä?

Yleensä aikuisiällä ei ole ylivillkkautta, joten se diagnoosi on ADD, vai tuleeko sinulle eri tilanteissa lähteä juoksemaan tai potkia jotain tms. ??

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että mulla on adhd, lapsellanikin on ja isän puolen suku täynnä sellaisia. En vaan saa mentyä tutkimuksiin. En vain kertakaikkiaan saa tehtyä nykyään juuri mitään muuta kuin työt, jossa uuvun. Ajatuskin pitkistä tutkimuksista monine käynteineen ahdistaa. En saa varattua edes hammaslääkäriaikaa vaikka suussa on pari pahasti haljennutta hammasta. 

Koin tutkimukset erittäin mielenkiintoisina. Olisin voinut jatkaa niitä vaikka kuinka pitkään. Tutkija oli itse adhd ja tiesi mitä teki. Lisäksi keskityttiin olennaiseen eikä tarvinut ravata labrakokeissa, huumetesteissä, sydänfilmissä yms. Jäi hyvät muistot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että nykyään todella moni "suorittaja" ajattelee itsellään olevan adhd. Näillä henkilöillä on kaikilla kalenterit täynnä, he pystyvät täysin keskittyneenä suorittamaan kaikki tehtävänsä aamusta iltaan joka päivä ja menestyvät kaikessa moitteettomasti mihin ryhtyvät. Ainoa "ongelma" heillä on, että eivät pysty rentoutumaan ilman tekemistä. Mitään muita ihmissuhdeongelmia, käytännön ongelmia tai yhtään mitään ei näillä henkilöillä ole. Tästä on tullut siis suorastaan trendi, että tällaiset ihmiset epäilevät heillä olevaan adhd. Jotenkin tuntuu vähättelevältä niitä kohtaan joilla on oikeasti keskittymisvaikeuksia ja siitä johtuvia elämänhallinnanvaikeuksia. Suurimmalla osalla länsimaissa on ongelmia rentoutumisen kanssa, ei kai se nyt mitään diagnoosia tarvitse?

Saman huomannu. Menestyneen uran lisäksi jatkuvasti uusia koulutuksia, perhe,

Menestynyt ura = koulutus johon pääsi sisälle lukematta pääsykokeisiin ja jossa suurin osa kursseista ei vaatinut yksilötöitä tai tenttejä. Työ sellaista, jossa impulsiivisuus ja levottomuus on oikeastaan etu. Työvoimapula-ala, joten töitä riittää ja työpaikkaa voi vaihtaa aina kun alkaa kyllästyttää.

jatkuvat koulutukset = kyllästyy vuodessa työhönsä ja koulutukset voivat jäädä kesken. Ei syvenny mihinkään asiaan kunnolla sillä mielenkiinnon kohteet vaihtuvat usein  

perhe = lapsia ei ole eikä tule, koska pelkkä itsestä huolehtiminen on kuormittavaa. Puoliso hoitaa laskut, kilpilutukset, auton huollot yms. epäkiinnostavat asiat

?koti moitteettomassa kunnossa = hirveä raivopaniikkisiivous juuri ennen vieraiden tuloa. Ainoa millä saa siivouksen aloitettua ja muulloin kämppä on sekaisin. Romuhuone, jonka ovi on kiinni vieraiden läsnäollessa.

omakotitalo = puoliso otti asioista selvää ja potki persauksille että saatiin aikaiseksi ostaa, puoliso hoitaa talonhoidolliset ja lainaan liittyvät asiat lähes aina. Ostettiin kuitenkin melko hetken mielijohteesta, joten kalliimpi laina kun asp-tilille ei oltu säästetty tarpeeksi kauan.

ystävät = ovat hekin enemmän tai vähemmän nepsyjä tai työskentelevät alalla, jolloin ymmärtävät omituista käytöstä

Ei kaikki ole sitä miltä ulospäin äkkiseltään näyttää. Eivätkä kaikki adhd:t ole pilanneet elämäänsä päihteiden ja suhteiden kanssa seikoillessa, vaan osa on oppinut kompensoimaan vajaavuuksiaan ja saanut lähipiiriltänsä tukea, jolloin elämä sujuu näennäisesti ihan hyvin.

 

Itse osaan jopa näennäisesti ottaa rennosti. Ainoa että päässä huutaa silloin ääni joka kertoo mitä kaikkea pitäisi tehdä, mutta en vain kykene aloittamaan. On miljoona kertaa stressaavampa kuin itse asian tekeminen, mutta ei vain kykene. Ulkopuolinen katsoo että kylläpäs tuo tuossa rennosta katselee ohjelmaa sohvalla. 

 

Tää on vähän sama asia kun neliraajahalvaantunut sanoisi, että mitä tuo tuossa valittaa kun kädet kuitenkin toimii, vaikka jalat ei. Pitäisikö se ainoastaan alaraajoista halvaantunut jättää ilman apuvälineitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma on, että pääni sisällä on niin vilkasta ja vauhdikasta, että oikeassa elämässä ei enää mikään kiinnosta eikä riitä voimia mihinkään. Lapsiperheessä tämä on aika ongelmallinen yhtälö...

Vanha kommentti, mutta voisiko joku samankaltaisista oireista kärsivä täsmentää mitä tarkoitetaan sillä, että pään sisällä on vilkasta? Uppoudutteko ajatuksiinne yms? Minä olen tosissani alkanut epäillä sairastavani joko ADHD:ta tai autismia.

Olen aikuinen nainen, ja minulla on ollut lapsesta asti erinäisiä ongelmia esim syömisen kanssa (ei kehonkuvaan liittyviä), mutta ei ylivilkkautta. Myös eräs minun lähisukulainen sai ADHD-diagnoosin, ja olen nyt tutkinut asiaa ja tosi moni oireista täsmää minuun. Selittäisi monta asiaa.

Monet ADHD:t kuvaavat pään sisältöä kuin olisi monta radiokanavaa auki. Ajatuksia menee monta päällekkäin eikä välttämättä voi valita niistä sitä yhtä johon haluaisi keskittyä. Huomio kiinnittyy mihin niistä milloinkin. Minulla ei ole tuollaista. Ajatus lähinnä vaeltaa koko ajan. Asioita pulpahtaa mieleen ja lähdet seuraamaan sitä. Siitä saattaa tulla mieleen joku muu asia tai muuten vaan pulpahtaa joku muu ajatus jne jne. "Voiko ihminen muka olla ajattelematta mitään?" "Voi!" Kun tuottaa tekstiä, esim tätä kommenttia, niin mieleen juolahtelee asian ja tekstin pätkiä. Ne käyvät kuin kurkkaamassa ja siten myös häviävät. Päässä on iso mittakaava mitä haluaisi kirjoittaa ja kaikenlaista silppua, terävämpiä ja sumeampia pätkiä, fraaseja, yksityiskohtia yms. Ne pitäisi saada koostettua kertomaan se mitä haluat sanoa. Tähän menee paljon aikaa sekä energiaa ja pitää olla hyvä motivaatio että viitsii tehdä sen. Joskus/välillä tuntuu että sisältö on vaan paikallaan eikä ajatus liikuta sitä mihinkään. Jalkojen heiluttelu saattaa auttaa, aivan kuin pyörä liikkuu polkemalla.

Itse sain yksityisellä diagnoosin kahdella muutaman tunnin videovastaanotolla. Käytiin toki läpi lapsuutta ja kouluaikaisia todistuksia ym, mutta aika vähällä vaivalla meni.

Koulutuksella ei ole mitään väliä. Rakas ystäväni on valmistunut yliopistosta kahden eri tutkinnon maisteriksi. Hän ei ole kuitenkaan tehnyt päivääkään töitä ja koti on kuin kaatopaikka. 

Ja all time favourite. Bill Gates. Hänellä on myös ADHD. ADHD ei ole rajoite, jos ympäristö ja kiinnostuksen kohteet ovat sopivia.

Ite oon 44v, Elvanse 30mg on kolmas ja minulle sopiva. Ilman lääkettä en saa juuri mitään aikaiseksi = makaan adhd-paralyysissa puhelinta selaten ja syöden vaikka päiviä, jos ei ole jotain täysin pakollista, kuten työt. Laitan Elvansen sängyn viereen yöpöydälle valmiiksi. Laitan kellon herättämään 06.30, otan lääkkeen ja sitten kykenenkin jo n.08.00 nousemaan. Kuukautiskierto ainakin minulla vaikuttaa lääkkeettömään vireystilaan. 

Vierailija kirjoitti:

Entä add, tehdäänkö samoilla testeillä nykyään? Olen aina oireillut, mutta vasta keski-iässä tutustuin asiaan tarkemmin läheisen diagnoosin myötä ja tajusin, että olen tyyppiesimerkki add-tytöstä (lapsena) ja nyt aikuisena oireet pahemmat.

Suurin ongelma on, että pääni sisällä on niin vilkasta ja vauhdikasta, että oikeassa elämässä ei enää mikään kiinnosta eikä riitä voimia mihinkään. Lapsiperheessä tämä on aika ongelmallinen yhtälö...

 

Add-tytöt ja naiset diagnosoidaan tosi huonosti. Kommentti vanhan ketjun eka sivulta mutta täysin nyt-hetkeen sopiva.

Itselläni on Attentin lääkitys ja erityiskorvattavuus siihen. Eli saan Kela korvausta niistä.

Deksamfetamiinin käytöstä aikuisille ei muka ole riittävästi tutkimus näyttöä.

Niin ne väittää perusteluksi siihen että sitä ei määrätä aikuisille niin helposti, ja että se erityiskorvattavuus on niin vaikeaa saada . Niin Elvanseen kuin Attentineihinkin.

Siis täyttä p*ska puhettahan tuo on, kyllä sitä on jo niin paljon käytetty aikuisille kuin lapsille ympäri maailmaa.

Ja on siitä niitä tutkimuksia tehty myös...

Peruskorvattavuus Elvanseen ei ole vaikea saada. Asiallisista tutkimuksista kunnollinen dokumentaatio kannassa ja hyvä B-lausunto, jossa lääkäri osaa esittää selvästi vaadittavat asiat.

Sitten on huonoja lääkäreitä jotka alkavat ämpyilemään jos ei ole esittää lapsuuden ajalta paperia jossa lukee että on sillä ADHD tai vähintään kahta todistajaa jotka lausuvat saman.

Minulla itselläni ei ole adhd mutta työelämässä olen törmännyt heihin moniin.

Moni kertoo heti työpaikalla omasta adhd diagnoosistaan.

Näihin olen kiinnitänyt huomiota monet adhd aikuiset räpläävät töissä jatkuvasti omaa älypuhelintaan.

Eivät noudata aikatauluja heillä on omat aikataulut tullaan töihin liian ajoissa tai aina myöhässä.

Töistä saatetaan lähteä millon huvittaa.

Jätetään työtehtäviä tekemättä tai unohdetaan palauttaa jokin työhön liittyvä juttu.

Työpiste on sekaisin ja siellä on tyhjiä kahvikuppeja.

Minulle tehtiin YTHS kattavat adhd-tutkimukset ja määrättiin lääkkeet. Valmistuin ja nyt resepti menossa vanhaksi, en enää pääse yths palveluidne piiriin. Miten saan reseptin uusittua? Riittääkö yksi käynti yksityisellä psykiatrilla vai aloittako ne adhd-tutkimukset uudestaan? stressaa tosi paljon tämä asia

Hitto mitä taistelua aina mulla etsiä ja löytää sopiva lääke. Mielialaan ja ahdistukseen kokeiltu 5 lääkettä ja vaan ainoostaan brintellix se kallein mahdollinen autto. Nyt sitte adhd diagnoosi ja 4 kk menty concertan kans. Ihan pakollinen metyydifenidaatti että olen työkykyinen ja pystyn ylittämään itseni lääkkeen kanssa vs ilman sitä.

Concerta 36mg ja 54 mg käytössä ja se attaa kyllä ja eron huomaa pian mutta maha menee sekaisin ja pitää 2-4 kertaa juosta vessassa lääkkeen oton jälkeen tai kerralla vesiripuli ettei pääse pois sieltä. Myös oksetus ja kylläinen olo tulee siitä. Kertokaahan mahaongelmaiset mitkä lääkkeet teillä auttaneet suolisto-ongelmiin Elvanseen ei ole saanut korvattavuutta koska vanhemmat eivät ymmärrä adhd oireita ja käytöstä lapsena. Lapsuusajan haastattelu ei riitä kelalle se on elintärkeää korvauksen saamiseen.Nyt vaihdettumethyl stada juuri testiin. Siitä ei kokemusta. Valtavat hyödyt tullu ylipäänsä metyylifenidaatista.

Olen alkanu lukea,urheilla,opiskella,kotihommat ja siivoukset hoituu päivässä mitkä vei ennen 3 päivää ajatukset sekaisin ja se epäjärjestys kaikkialla loputon. 

Olin ihan hämmentynyt että miten paljon lääkkeet voi auttaa elämää :o. Otetaan ehdotuksia vastaan mitä ehdottaa lääkärille

Aivan valtavan loistava asiallinen ketju vertaistukea älkää poistako tätä koskaan täältä :(. Olen pitkään etsinyt netistä tietoa ja kokemuksia muilta adhd ihmisiltä lääkkeistä että löytäs omiin ongelmiin sen parhaan avun. Itse 35 vuotias ja nyt aikuisiän diagnoosin sain 7 kk sitten. Monta vuotta halusin testeihin nuorempana ja koitin tukiopetusta pyytää ja muuta mutta ei otettu niin vakavasti. Nyt aikuisena menin neuropsykologin kautta laajat tutkimukset ja nopeasti tutkimusten jälkeen todettiin vaikea selkeä adhd. 

Se avasi omia silmiä ja ennen kaikkea helpotti siihen oloon kun pitänyt itseä tyhmempänä kuin muut ja että miksi sekoilee ja tekee tyhmiä asioita ja unohtelee vaikka kaikkea koittaa täysillä. Työelämä ollut ja kouluajat olleet kiusaamista ja yhtä pesukonetta kokoajan paikasta toiseen ja lyhyitä työsuhteita ja paljon ongelmia ihmissuhteissa. 

Lääkitys aloitettiin concertalla ensin ja se muutti elämää. Kuitenkin 4 kk käytön jälkeen alkoi pahat sivuoireet eli kauhea ripuli ja mikään ei pysy sisällä lääkkeen oton jälkeen ja sellainen olo kuin olisi kokoajan syönyt liikaa pahaa ruokaa. Vessasta ei kestänyt kauas mennä ja pahensi myös välillä entisestään unettomuutta josta vuosia kärsinyt. Ollut niitä päiviä ettei muistanut lääkettä ottaa ajoissa ja sen otti päivällä ja vaikutti sitten uneen. 

Vaihdettiin concerta toiseen metyn lääkkeeseen medikinet CR ja viikon käytön jälkeen tuntuu kuin olisi saanut silmät auki erilailla. Rauhoittaa ja auttaa lukemaan ja kirjoittamaan ja pysymään asiassa.  Olen tehnyt kauheana kotitöitä ja muistanut kirjottaa työjuttuja ja muita mitkä pitkään roikkuneet. Käynyt paljon lenkillä ja aloin taas pitkästä aikaa piirtää ja taiteilla. Mietin tässä vaan et tämmöstäkö se onkin neuronormeilla ja muilla ihmisillä ilman nepsy adhd ongelmia. Se tunne kun työpäivän jälkeen et jaksa yhtään mitään ja katsot muita että miten ne jaksaa. Hirmusti jaksamista muille jotka näiden asioiden kans painii

- yt Heiska

Vierailija kirjoitti:

Minulla itselläni ei ole adhd mutta työelämässä olen törmännyt heihin moniin.

Moni kertoo heti työpaikalla omasta adhd diagnoosistaan.

Näihin olen kiinnitänyt huomiota monet adhd aikuiset räpläävät töissä jatkuvasti omaa älypuhelintaan.

Eivät noudata aikatauluja heillä on omat aikataulut tullaan töihin liian ajoissa tai aina myöhässä.

Töistä saatetaan lähteä millon huvittaa.

Jätetään työtehtäviä tekemättä tai unohdetaan palauttaa jokin työhön liittyvä juttu.

 

Työpiste on sekaisin ja siellä on tyhjiä kahvikuppeja.

brain rot ilmiö ja nykyinen yleistynyt nettiriippuvuus ei liity adhd häiriöön vaikka se sellaisia oireita aiheuttaisi. Adhd ei puhkea kelleen vaan se on neuropsykologinen häiriö aivojen toiminnassa. Mikäli et aivoja vaihda elämän aikana toisiin et sitä saa. Suosittelen lukemaan farmakologiaa ja tutustumaan adhd kemiaan ja sen ristiriitaisuuksiin ja muutenkin psykiatriaan. Kirjastosta löytyy lääkiksen kirjoja lainaan niin tietää edes hieman mistä puhuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma on, että pääni sisällä on niin vilkasta ja vauhdikasta, että oikeassa elämässä ei enää mikään kiinnosta eikä riitä voimia mihinkään. Lapsiperheessä tämä on aika ongelmallinen yhtälö...

Vanha kommentti, mutta voisiko joku samankaltaisista oireista kärsivä täsmentää mitä tarkoitetaan sillä, että pään sisällä on vilkasta? Uppoudutteko ajatuksiinne yms? Minä olen tosissani alkanut epäillä sairastavani joko ADHD:ta tai autismia.

Olen aikuinen nainen, ja minulla on ollut lapsesta asti erinäisiä ongelmia esim syömisen kanssa (ei kehonkuvaan liittyviä), mutta ei ylivilkkautta. Myös eräs minun lähisukulainen sai ADHD-diagnoosin, ja olen nyt tutkinut asiaa ja tosi moni oireista täsmää minuun. Selittäisi monta asiaa.

Monet ADHD:t kuvaavat pään sisältöä kuin olisi mo

Minä olen ymmärtänyt tuon "monta rsdiokanavaa auki yhtä aikaa" juuri tuollaisena miten itse kuvailit omaa olotilaasi. Ihan ot:na. Mtta siis ihan kuin omasta kynästäni tuo kokemus, joka sinullakin on. Muistan vieläkin miten hämmentävää oli ottaa ensimmäinen adhd lääke, en odottanut että se toimisi edes, koska aloitetettiin pienellä annoksella, mutta kun yhtäkkiä tajusin että himpula, olen tehnyt asioita alusta loppuun  täydellä keskittymisellä eikä ajatus on harhaillut, se oli jotain ikimuistoista. 

Nytkin, kun välillä unohdan ottaa lääkkeet ja ajaudun takaisin oman akreni ajelehtijaksi ja kun jossain vaiheessa lääkkeet aloittaa uudestaan, niin sitä taas tajuaa miten paljon ne auttavat rauhoittumaan ja keskittymään. Tässä viime viikolla taas aloitin lääkityksen ja seuruaksena sitä on koti siistissä järjestyksessä, paperit järjestetty, työelämään liittyvär roikkumaan jääneet "sitten joskus kun on aikaa" -asiat on tehty, kalenteri päivitetty ja sinne laitettu kaikki suunniteltavat menot ja kaikkea tuon suuntaista. Ruokailut ja syömisetkin on oikaistuneet kuin itsestään.