Aikuisiän ADHD

Sinulle 3863:

Olen ottanut kaksi joskus suht aikaisin aamulla kun herään vessaan. Ja jatkan sitten unia. Kolmannen otan alkuiltapäivästä. Juon vahvaa kahvia aamupäivällä aika reilusti ja se pakkaa tykyttämään nyt kovasti. Oon lukenut että monille ei kahvi sovikaan stimulanttilääkityksen kanssa. Itse olen riippuvainen myös Pepsi Maxista jota menee ainakin 0,5 litraa päivässä. Mutta kerralla en voi kofeiinista luopua. Pikkasen olen vähentänyt aamukahvia. Se on rauhallinen hetki aamupäivästä kun saan heräillä rauhassa. En ole kolmeen tuntiin toimintakykyinen lähtemään mihinkään aamusta/aamupäivästä. Siksipä iltatyö sopii mulle - ja saa vähä parempaa palkkaakin kun iltalisät 🙂.

18mg ei tuntunut oikein miltään, ehkä eka päivinä vähän rauhallisempi mieli. 36mg aikana välillä kummallinen ahdistus, tosin pms sattui myös sillä viikolla ja se on nykyään näin vanhempana myös aiemmin ollut välillä kauheaa aikaa. Nuorena ei ollut ollenkaan

54mg on vähän niin ja näin, oli joku päivä että hetken olin euforisen hyväntuulinen ja outoa kun ei ahdistanut ollenkaan yhtään mikään. Joinakin päivinä olen taas oma saamaton hidas itseni. Ehkä välillä tulee illalla töissä kummallista sekoilua, aivan kuin oisin ylivilkas adhd Vähän ikävää kassatyössä. Itse työkin hyvin kuormittavaa - häiriöitä joka puolelta ja sitten tarvisin työvuoron jälkeen mieluiten kaksi päivää toipumiseen Odotan ensi pe kontrolliaikaa, että mitä lääkityksen kans tapahtuu. Mulla siis Concertan rinnakkaisvalmiste Methylphenidate Mylan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EI waissista anneta tuollaisia (prosentti) tuloksia, vaan sanallinen arviointi. 

t.tietäjä

Sanallisesti ne tulokset käytiin läpi, mutta ei sitä lomaketta myöskään piiloteltu. Tytär sai ottaa omasta lomakkeestaan kuvan, kommentilla "yleensä näitä näytetään vain asiantuntijoille". Siinä on yhdessä kohdassa yleisälykkyys ilmoitettu sekä numerona että tuollaisena prosenttilukuna samalla rivillä. 

Mensa-testin olen suorittanut silloin, kun käytössä oli eri asteikko kuin nykyisin. Siksi en pidä mielekkäänä kertoa, että sain siitä tulokseksi 145. Ja samasta syystä ei jäänyt mieleeni niin hyvin se numero, mikä oli WAIS-lomakkeessa. 98% on helpompi ymmärtää, se on sama riippumatta siitä, mitä hajontaa käytetään tuon toisen luvun kohdalla. 

Mutta se tuli selväksi, että jos asiaan perehtymätön saa katsottavaksi sen lomakkeen mihin WAIS-testin tulokset on koottu, niin ei sitä lomaketta ymmärrä samalla tavalla kuin koulutettu neuropsykologi. Mutta toki se voi toimia muistin tukena palauttamaan mieleen, mitä siinä keskustelussa käytiin läpi.

Miksi ihmiset kyseenalaistavat toisia netissä niin matalalla kynnyksellä? Tämä on todella loukkaavaa. Nepsyillä on kuitenkin usein korostunut oikeudentunto ja he ovat usein rehellisiä jopa oman etunsa kustannuksella. Miten joku kehtaa netissä syyttää ventovierasta valehtelijaksi ilman mitään perusteita? Ilmeisesti kyseinen tietäjä ei ole niin tietäjä kuin kuvittelee olevansa.

Nepsyillä on kuitenkin usein korostunut oikeudentunto ja he ovat usein rehellisiä jopa oman etunsa kustannuksella.

Nyt sitten ihan oikeasti. Lähde? Siis jotain muutakin kuin mutuilua.

Rikollisista merkittävä osa on nepsyjä. Kertooko sekin korostuneesta oikeudentunnosta ja rehellisyydestä?

Esim.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/jopa-joka-neljannella-vangilla-on-a…

Sinähän vedät mutkia suoriksi? :D

Oletko koskaan kuullut sellaisesta kongnitiivisesta vinoumasta kuin vahvistusharha? Sulla selkeesti kuitenkin on hakukone siinä teknisessä laitteessasi niin haet sieltä nepsy ja oikeudentunto niin saat sellaisia aika pitkiäkin tutkielmia aiheesta. Nepsyyn sisältyy myös Asperger, johon oikeudentuntoisuudella Nepsyillä useimmiten viitataan.

Kun rikollisista merkittävä osa on nepsyjä, tarkoittaako se mielestäsi, että nepsyt ovat pääosin rikollisia?

Jos olet neuronormatiivi, joka ei osaa kyseenalaistaa omia ajatuksiaan niin tarkoittaako se siten sitä, että kaikki neuronormatiivit eivät kykene? No ei tietenkään. Sinällään aika surullinen mielikuva tulevaisuudestamme.

-Eri

Surullinen tulevaisuudenkuva jos nepsypiirteet on perinnöllisiä. Sittenhän tämä ongelma vaan jatkuu ja pahenee vuosikymmenestä toiseen. Onko sadan vuoden päästä edes mitään muita kuin erilaisia neuropsykologisista ongelmista kärsiviä?

Adhd piirteet periytyvät vahvasti koska niistä on myös hyötyä eloonjäämiselle!

Thom Hartmann: Beyond ADD, Hunting for reasons in the past & present.

Suosittelen lukemaan miksi meillä on adhd ja miksi tunne siitä että tuntee oikeasti elävänsä on tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku kertoa mitä eroa epävakaalla persoonallisuushäiriöllä ja adhd:lla on keskenään? Niissähän on aika lailla samat ydinoireet. Ystävällä on diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö, joka ensin diagnosoitiin adhd:na. 

En tiedä. Minulle on vain sanottu, että olen poikkeuksellisen kyvykäs ja poissuljettu kaikki mielialahäiriöt, mitä ymmärtääkseni epävakaa persoonallisuushäiriö on. ADHD on taas aivojen kehityshäiriö, joka oireilee eri ihmisillä eri tavalla, joten useimmat pärjää arjessa ihan tasapainoisesti oireista huolimatta, kun on löytänyt parhaan toiminnonohjaukseen liittyvät rutiinit jne.

Häiriö? Ominaisuus. Evoluutio on kehittänyt erilaisia ihmistyyppejä, isossa ryhmässä on hyvä olla muutama, joka toimii suoraan impulssista puolustaakseen ryhmää ulkoiselta uhalta. Sotilaina on ADHD-tyypit pärjänneet hyvin, Sven Duvasta Lauri Törniin. Ryhmässä on hyvä olla erilaisia lahjakkuuksia. Luonnonvalinta pitää huolta myös siitä, ettei narsismitaipumus ihmiskunnasta lopu.

Kyllä se on pahimmillaan häiriö ja aiheuttaa niitä lisää.

Se on ominaisuus. Häiriöksi se on luokiteltu vain koska se ei sovi täydellisesti yhteiskunnan tarpeisiin ja odotuksiin. Esim iltavirkut ovat myös häiriöisiä ihmisiä, koska kaikkien muka pitäisi olla aamuvirkkuja. Lisäksi lääketieteellisessä systeemissä ominaisuuteen tuskin saa hoitoa. Siksi se pitää määritellä sairaudeksi.

Oletko adhd-vanhemman lapsi? Minä olen, ja tiedän että se on häiriö.

(eri kirjoittaja tässä) Olen itse adhd enkä koe sitä häiriönä. Toki se näkyy arjessa, mutta en koe, että jos esim. yhteiskunta haluaa olla tavassa x ja minä olen tavassa  y, niin se tekisi minusta häiriintyneen/häiriöisen.  ADHD-ihmisiä on aina ollut olemassa ja heillä on  ollut tärkeitäkin rooleja ihmisyhteisöissä. Nyky-yhteiskunnat eivät tue lahjakkuuksien olemassaoloa eivätkä anna heille tarpeeksi tilaa: ihmiset pyritään tasapäistämään. ADHD-ihmisille voi olla aika vaikeaa tottua elämään keskiverron vaatimusten mukaan, kun heistä olisi enempäänkin.  Se toki aiheuttaa erilaisia oireita, mutta ei oikeastaan sekään ole sen adh:n vika, eli hänen häiriönsä. Enemmänkin yhteiskunta on häiriintynyt, kun ei anna ihmisten olla omia itsejään.

Entä kun ominaisuuteesi liittyy mt-ongelmia ja talouden hoidon ongelmia? Kun päädyt lastesi kanssa rahattomana, sairaana huonoihin oloihin, joille ei osaa tehdä mitään? Kun haet seuraa muista samankaltaisista, joilla voi päällisin puolin mennä paremmin, mutta kuppi kaatuu, epämääräiset miehet vaihtuu ja yhtä oireiset lapset joutuvat hunningolle?

Nytkin eräs sukulainen yrittää saada maapalloa pyörimään omaan suuntaansa, ja kiukuttelee kaikille kun se ei onnistu.

Onneksi, vankilatkin on täynnä vaikeita adhd-tapauksia.

Nämä ovat kärjistettyjä esimerkkejä, mutta ensin mainitut olen kokenut itse. Elämään sisältyi kulttuuria ja mielikuvitusta, mutta myös kaltoinkohtelua, fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa ja yleistä kurjuutta.

Normaalia pintaa kiillottavat, oireilevat ex-appivanhemmat ovat heittäneet taakan lastensa harteille ja tulos on todella ruma.

Adhd-suvusta lähtöisin olevana add-tyyppinä sanoisin, että oirekirjohan vaihtelee ja painopisteet ovat erilaisia. Varmasti on todella hankalia ja haastavia tapauksia. Mutta itse olen tullut myös siihen tulokseen, että moni vaikeampi adhd tapaus on sellainen, joka ei ole saanut ymmärrystä ja tukea kriittisenä kehitysaikana. Hänet on leimattu mahdottomaksi ja vaikeaksi, mikä on lähtenyt helposti kumuloitumaan oireissa. Tässä voi taustalla jopa sukupolvien kaari. Ja toisaalta se, että vaikka on isoja ongelmia normatiivisessa arjessa, ei tarkoita sitä etteikö olisi voinut menestyä jossain erilaisessa yhteisössä. Kun mennään impulssien ja mielitekojen perässä, niin nyky-yhteiskunta tarjoaa ihan liikaa ärsykkeitä ja mahdollisuuksia pascoa oma ja läheisten elämä ja sitä leimaa joutuu kantamaan pitkään.

Kysyn vilpittömästi, vaikka provolta tietenkin kuulostaa. Voisiko yksi syy ADHD:n näkyvään lisääntymiseen olla se, että ihmisten oletetaan olevan yhä enemmän ns. itseohjautuvia jo lapsuudesta alkaen, ja yksi ratkaisumalli se, että kouluihin, työpaikoille ja osin myös vapaa-aikaan pakotettaisiin jonkinlainen "kuri" takaisin. Että ihmisille ei tarjottaisi tv-viihteen, pelien ja älypuhelimen kautta aivoja turruttavia ja addiktoivia, faktisesti täysin turhia ja pahimmillaan terveydelle haitallisia toimintamalleja. Ymmärtääkseni kysymys keskittymishäiriöissäkin on kirjosta, jossa jokainen asettuu janan johonkin kohtaan (ei siis on/off-malli), ja mikäli palautettaisiin joitakin aspekteja esim. 1960-70-lukujen elämästä, suuri osa siellä kirjon keskivaiheilla olevista ihmisistä huomaisikin, että pärjää ihan hyvin.

ADHD:n näkyvään lisääntymiseen on tietenkin se syy, että oireet ovat niin yleismalkaisia ja yleisinhimillisiä, ,ettei tässä maailmassa ole olemassa ihmistä, joka ei niistä kärsisi. Nykyinen ympäristö totuttaa lapset pienestä pitäen ruutujen ääreen ja muokkaa heidän hermostoaan jo valmiiksi impulsiiviseksi ja tarkkaamattomaksi, ja on varmasti psykiatrin ihan varmasti mahdotonta erottaa pelkästään haastatteluihin ja psykologin arvioon pohjautuvalla huolellisella erotusdiagnostiikalla erottaa mikä johtuu mistäkin. Psykiatriset diagnostiset luokat ovat oirekeskeisiä, ei niillä ole selkeästi toisistaan erottuvaa etiologiaa. Diagnostiset kriteerit kuten "lähtee livettiin tilanteissa, joissa pitäisi pitää kiltisti perse penkissä", eivät ole kovin eksakteja eivätkä objektiivisia etenkään, kun niihin pitäisi vielä lisätä toiminnan toistuvuuden ja haitallisuuden loputtomalla jatkumolla joku sijainti.  Laskennallisesti eri pääluokat tuottavat yhteensä 130 puhdasta ADHD:n tyyppiä, jotka tuottavat yhdessä yhteensä 116 220 erilaista mahdollista oireiden kombinaatiota: 

"Similar to Major Depressive Disorder, of which there are 227 variants (38), we can distinguish 130 pure forms of ADHD for each major type. Combining each pure type of 1) with each pure type of 2) already adds 16,900 additional mixed types; including the remaining symptom combinations yields a total of 116,2202. In addition to this, the DSM lists “other specified” and “unspecified” forms of ADHD with even broader diagnostic criteria. Further dimensions of complexity and thus also heterogeneity are added by variations in frequency of the presence of symptoms as well as their severity (39)."

https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fpsyt.2022.943049/full

Ei tarvitse olla kovin välkky hoksottimiltaan että oivaltaa, että kuten esimerkiksi masennuksessa, myös adhd:ssa ja sen kasvaneessa "suosiossa" on kyse sairauden tehokkaasta markkinoinnista ja ympäristön muutoksista, jotka tuottavat tietyn tyyppisiä haasteita ihmisille suhteessa normatiivisin vaatimuksiin.  Ihmisiä aivopestään aivan uskomattoman idioottimaisilla argumenteilla, joiden suosio varmaankin ilmentää vuosikymmeniä jatkunutta yleistä älykkyystason laskua. Vain idiootit oikeasti esimerkiksi uskovat, että jos stimulantti parantaa jonkun väsähtäneen keskittymiskyvyttömän lapsen keskittymistä lisäämällä dopaamiinitasoja aivoissa, tuolla lapsella on oletusarvoisesti jotenkin poikkeava aivojen toiminnassa. Kautta aikojen on tiedetty, että amfetamiinin kaltaiset stimuloivat aineet keskimäärin lisäävät kykyä fokusoitua tylsiin asioihin etenkin silloin, kun väsyttää eikä huvittaisi. Siis ihan kaikilla, ei se ole merkki mistään ADHD:sta. Esimerkiksi maailmansodassa sitä käytettiin yleisesti valvontatehtävissä, kun piti pysyä fokusoituneena ja hereillä ja se oli jo 1900-luvun alussa monien tylsistyneiden väsyneiden työläisten suosikkihuume samasta syystä, kuin miksi sitä nykyään tuputetaan puoliväkisin ylivilkkaille lapsille. Se että sitä voidaan käyttää eri annoksilla eri vireystilan aikaansaamiseen ja että psykoaktiivisten aineiden vaikutukset ovat muutenkin yksilölliset, ei muuta tätä tosiasiaa. 

Mielenkiintoista, kiitos omasta puolestani (sivusta huutelen). Mutta siis jos heillä, joilla on AHDH, on mm.matalammat dopamiinitasot, miten lääke ei auttaisi lasta, jolla on adhd?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku kertoa mitä eroa epävakaalla persoonallisuushäiriöllä ja adhd:lla on keskenään? Niissähän on aika lailla samat ydinoireet. Ystävällä on diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö, joka ensin diagnosoitiin adhd:na. 

En tiedä. Minulle on vain sanottu, että olen poikkeuksellisen kyvykäs ja poissuljettu kaikki mielialahäiriöt, mitä ymmärtääkseni epävakaa persoonallisuushäiriö on. ADHD on taas aivojen kehityshäiriö, joka oireilee eri ihmisillä eri tavalla, joten useimmat pärjää arjessa ihan tasapainoisesti oireista huolimatta, kun on löytänyt parhaan toiminnonohjaukseen liittyvät rutiinit jne.

Häiriö? Ominaisuus. Evoluutio on kehittänyt erilaisia ihmistyyppejä, isossa ryhmässä on hyvä olla muutama, joka toimii suoraan impulssista puolustaakseen ryhmää ulkoiselta uhalta. Sotilaina on ADHD-tyypit pärjänneet hyvin, Sven Duvasta Lauri Törniin. Ryhmässä on hyvä olla erilaisia lahjakkuuksia. Luonnonvalinta pitää huolta myös siitä, ettei narsismitaipumus ihmiskunnasta lopu.

Kyllä se on pahimmillaan häiriö ja aiheuttaa niitä lisää.

Se on ominaisuus. Häiriöksi se on luokiteltu vain koska se ei sovi täydellisesti yhteiskunnan tarpeisiin ja odotuksiin. Esim iltavirkut ovat myös häiriöisiä ihmisiä, koska kaikkien muka pitäisi olla aamuvirkkuja. Lisäksi lääketieteellisessä systeemissä ominaisuuteen tuskin saa hoitoa. Siksi se pitää määritellä sairaudeksi.

Oletko adhd-vanhemman lapsi? Minä olen, ja tiedän että se on häiriö.

(eri kirjoittaja tässä) Olen itse adhd enkä koe sitä häiriönä. Toki se näkyy arjessa, mutta en koe, että jos esim. yhteiskunta haluaa olla tavassa x ja minä olen tavassa  y, niin se tekisi minusta häiriintyneen/häiriöisen.  ADHD-ihmisiä on aina ollut olemassa ja heillä on  ollut tärkeitäkin rooleja ihmisyhteisöissä. Nyky-yhteiskunnat eivät tue lahjakkuuksien olemassaoloa eivätkä anna heille tarpeeksi tilaa: ihmiset pyritään tasapäistämään. ADHD-ihmisille voi olla aika vaikeaa tottua elämään keskiverron vaatimusten mukaan, kun heistä olisi enempäänkin.  Se toki aiheuttaa erilaisia oireita, mutta ei oikeastaan sekään ole sen adh:n vika, eli hänen häiriönsä. Enemmänkin yhteiskunta on häiriintynyt, kun ei anna ihmisten olla omia itsejään.

Entä kun ominaisuuteesi liittyy mt-ongelmia ja talouden hoidon ongelmia? Kun päädyt lastesi kanssa rahattomana, sairaana huonoihin oloihin, joille ei osaa tehdä mitään? Kun haet seuraa muista samankaltaisista, joilla voi päällisin puolin mennä paremmin, mutta kuppi kaatuu, epämääräiset miehet vaihtuu ja yhtä oireiset lapset joutuvat hunningolle?

Nytkin eräs sukulainen yrittää saada maapalloa pyörimään omaan suuntaansa, ja kiukuttelee kaikille kun se ei onnistu.

Onneksi, vankilatkin on täynnä vaikeita adhd-tapauksia.

Nämä ovat kärjistettyjä esimerkkejä, mutta ensin mainitut olen kokenut itse. Elämään sisältyi kulttuuria ja mielikuvitusta, mutta myös kaltoinkohtelua, fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa ja yleistä kurjuutta.

Normaalia pintaa kiillottavat, oireilevat ex-appivanhemmat ovat heittäneet taakan lastensa harteille ja tulos on todella ruma.

Adhd-suvusta lähtöisin olevana add-tyyppinä sanoisin, että oirekirjohan vaihtelee ja painopisteet ovat erilaisia. Varmasti on todella hankalia ja haastavia tapauksia. Mutta itse olen tullut myös siihen tulokseen, että moni vaikeampi adhd tapaus on sellainen, joka ei ole saanut ymmärrystä ja tukea kriittisenä kehitysaikana. Hänet on leimattu mahdottomaksi ja vaikeaksi, mikä on lähtenyt helposti kumuloitumaan oireissa. Tässä voi taustalla jopa sukupolvien kaari. Ja toisaalta se, että vaikka on isoja ongelmia normatiivisessa arjessa, ei tarkoita sitä etteikö olisi voinut menestyä jossain erilaisessa yhteisössä. Kun mennään impulssien ja mielitekojen perässä, niin nyky-yhteiskunta tarjoaa ihan liikaa ärsykkeitä ja mahdollisuuksia pascoa oma ja läheisten elämä ja sitä leimaa joutuu kantamaan pitkään.

Kysyn vilpittömästi, vaikka provolta tietenkin kuulostaa. Voisiko yksi syy ADHD:n näkyvään lisääntymiseen olla se, että ihmisten oletetaan olevan yhä enemmän ns. itseohjautuvia jo lapsuudesta alkaen, ja yksi ratkaisumalli se, että kouluihin, työpaikoille ja osin myös vapaa-aikaan pakotettaisiin jonkinlainen "kuri" takaisin. Että ihmisille ei tarjottaisi tv-viihteen, pelien ja älypuhelimen kautta aivoja turruttavia ja addiktoivia, faktisesti täysin turhia ja pahimmillaan terveydelle haitallisia toimintamalleja. Ymmärtääkseni kysymys keskittymishäiriöissäkin on kirjosta, jossa jokainen asettuu janan johonkin kohtaan (ei siis on/off-malli), ja mikäli palautettaisiin joitakin aspekteja esim. 1960-70-lukujen elämästä, suuri osa siellä kirjon keskivaiheilla olevista ihmisistä huomaisikin, että pärjää ihan hyvin.

ADHD:n näkyvään lisääntymiseen on tietenkin se syy, että oireet ovat niin yleismalkaisia ja yleisinhimillisiä, ,ettei tässä maailmassa ole olemassa ihmistä, joka ei niistä kärsisi. Nykyinen ympäristö totuttaa lapset pienestä pitäen ruutujen ääreen ja muokkaa heidän hermostoaan jo valmiiksi impulsiiviseksi ja tarkkaamattomaksi, ja on varmasti psykiatrin ihan varmasti mahdotonta erottaa pelkästään haastatteluihin ja psykologin arvioon pohjautuvalla huolellisella erotusdiagnostiikalla erottaa mikä johtuu mistäkin. Psykiatriset diagnostiset luokat ovat oirekeskeisiä, ei niillä ole selkeästi toisistaan erottuvaa etiologiaa. Diagnostiset kriteerit kuten "lähtee livettiin tilanteissa, joissa pitäisi pitää kiltisti perse penkissä", eivät ole kovin eksakteja eivätkä objektiivisia etenkään, kun niihin pitäisi vielä lisätä toiminnan toistuvuuden ja haitallisuuden loputtomalla jatkumolla joku sijainti.  Laskennallisesti eri pääluokat tuottavat yhteensä 130 puhdasta ADHD:n tyyppiä, jotka tuottavat yhdessä yhteensä 116 220 erilaista mahdollista oireiden kombinaatiota: 

"Similar to Major Depressive Disorder, of which there are 227 variants (38), we can distinguish 130 pure forms of ADHD for each major type. Combining each pure type of 1) with each pure type of 2) already adds 16,900 additional mixed types; including the remaining symptom combinations yields a total of 116,2202. In addition to this, the DSM lists “other specified” and “unspecified” forms of ADHD with even broader diagnostic criteria. Further dimensions of complexity and thus also heterogeneity are added by variations in frequency of the presence of symptoms as well as their severity (39)."

https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fpsyt.2022.943049/full

Ei tarvitse olla kovin välkky hoksottimiltaan että oivaltaa, että kuten esimerkiksi masennuksessa, myös adhd:ssa ja sen kasvaneessa "suosiossa" on kyse sairauden tehokkaasta markkinoinnista ja ympäristön muutoksista, jotka tuottavat tietyn tyyppisiä haasteita ihmisille suhteessa normatiivisin vaatimuksiin.  Ihmisiä aivopestään aivan uskomattoman idioottimaisilla argumenteilla, joiden suosio varmaankin ilmentää vuosikymmeniä jatkunutta yleistä älykkyystason laskua. Vain idiootit oikeasti esimerkiksi uskovat, että jos stimulantti parantaa jonkun väsähtäneen keskittymiskyvyttömän lapsen keskittymistä lisäämällä dopaamiinitasoja aivoissa, tuolla lapsella on oletusarvoisesti jotenkin poikkeava aivojen toiminnassa. Kautta aikojen on tiedetty, että amfetamiinin kaltaiset stimuloivat aineet keskimäärin lisäävät kykyä fokusoitua tylsiin asioihin etenkin silloin, kun väsyttää eikä huvittaisi. Siis ihan kaikilla, ei se ole merkki mistään ADHD:sta. Esimerkiksi maailmansodassa sitä käytettiin yleisesti valvontatehtävissä, kun piti pysyä fokusoituneena ja hereillä ja se oli jo 1900-luvun alussa monien tylsistyneiden väsyneiden työläisten suosikkihuume samasta syystä, kuin miksi sitä nykyään tuputetaan puoliväkisin ylivilkkaille lapsille. Se että sitä voidaan käyttää eri annoksilla eri vireystilan aikaansaamiseen ja että psykoaktiivisten aineiden vaikutukset ovat muutenkin yksilölliset, ei muuta tätä tosiasiaa. 

Olen niin vanha, ettei nuoruudessani tunnettu ADHD:ta eikä aspergeriakaan. Mutta koilulaisena huomasin, että koulun opettajissa oli paljon eroja: jotkut osasivat pitää luokan järjestyksessä ja opettaa asiat niin, että ne olivat ymmärrettäviä ja jäivät mieleen. Toiset opettajat eivät osanneet. Jotkut opettajat tekivät mistä tahansa oppiaineesta tylsiä. Toiset tekivät niistä kiinnostavia.

Olen aina hämmästynyt, kun joku on sanonut, että oppimisessa on kyse lähinnä istumalihaksista. En ole samaa mieltä.

Itseohjautuvuudessa vastuuta vieritetään enemmän oppijalle: jos hän ei opi, hän ei osaa ohjata itseään. Mutta yhtä lailla mielestäni asiat riippuvat siitäkin, miten asiat opetetaan.

Ei adhd mikään elämän rikastuttaja ole ollut, vaan olen hävennyt koko ikäni huolimattomuuttani ja kyvyttömyyttä hoitaa asioita, joista en ole kiinnostunut. Minua on kiusattu, koska ilmeisesti ihmiset ovat vahingoniloisia kun mokaan helpot asiat, vaikka taidan vaikeat asiat. Itsetunto on kärsinyt. Lääke on auttanut minua selviämään työssä, aistiyliärsytyskaaos on lieventynyt 80%.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EI waissista anneta tuollaisia (prosentti) tuloksia, vaan sanallinen arviointi. 

t.tietäjä

Sanallisesti ne tulokset käytiin läpi, mutta ei sitä lomaketta myöskään piiloteltu. Tytär sai ottaa omasta lomakkeestaan kuvan, kommentilla "yleensä näitä näytetään vain asiantuntijoille". Siinä on yhdessä kohdassa yleisälykkyys ilmoitettu sekä numerona että tuollaisena prosenttilukuna samalla rivillä. 

Mensa-testin olen suorittanut silloin, kun käytössä oli eri asteikko kuin nykyisin. Siksi en pidä mielekkäänä kertoa, että sain siitä tulokseksi 145. Ja samasta syystä ei jäänyt mieleeni niin hyvin se numero, mikä oli WAIS-lomakkeessa. 98% on helpompi ymmärtää, se on sama riippumatta siitä, mitä hajontaa käytetään tuon toisen luvun kohdalla. 

Mutta se tuli selväksi, että jos asiaan perehtymätön saa katsottavaksi sen lomakkeen mihin WAIS-testin tulokset on koottu, niin ei sitä lomaketta ymmärrä samalla tavalla kuin koulutettu neuropsykologi. Mutta toki se voi toimia muistin tukena palauttamaan mieleen, mitä siinä keskustelussa käytiin läpi.

Miksi ihmiset kyseenalaistavat toisia netissä niin matalalla kynnyksellä? Tämä on todella loukkaavaa. Nepsyillä on kuitenkin usein korostunut oikeudentunto ja he ovat usein rehellisiä jopa oman etunsa kustannuksella. Miten joku kehtaa netissä syyttää ventovierasta valehtelijaksi ilman mitään perusteita? Ilmeisesti kyseinen tietäjä ei ole niin tietäjä kuin kuvittelee olevansa.

Nepsyillä on kuitenkin usein korostunut oikeudentunto ja he ovat usein rehellisiä jopa oman etunsa kustannuksella.

Nyt sitten ihan oikeasti. Lähde? Siis jotain muutakin kuin mutuilua.

Rikollisista merkittävä osa on nepsyjä. Kertooko sekin korostuneesta oikeudentunnosta ja rehellisyydestä?

Esim.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/jopa-joka-neljannella-vangilla-on-a…

Sinähän vedät mutkia suoriksi? :D

Oletko koskaan kuullut sellaisesta kongnitiivisesta vinoumasta kuin vahvistusharha? Sulla selkeesti kuitenkin on hakukone siinä teknisessä laitteessasi niin haet sieltä nepsy ja oikeudentunto niin saat sellaisia aika pitkiäkin tutkielmia aiheesta. Nepsyyn sisältyy myös Asperger, johon oikeudentuntoisuudella Nepsyillä useimmiten viitataan.

Kun rikollisista merkittävä osa on nepsyjä, tarkoittaako se mielestäsi, että nepsyt ovat pääosin rikollisia?

Jos olet neuronormatiivi, joka ei osaa kyseenalaistaa omia ajatuksiaan niin tarkoittaako se siten sitä, että kaikki neuronormatiivit eivät kykene? No ei tietenkään. Sinällään aika surullinen mielikuva tulevaisuudestamme.

-Eri

Surullinen tulevaisuudenkuva jos nepsypiirteet on perinnöllisiä. Sittenhän tämä ongelma vaan jatkuu ja pahenee vuosikymmenestä toiseen. Onko sadan vuoden päästä edes mitään muita kuin erilaisia neuropsykologisista ongelmista kärsiviä?

Adhd piirteet periytyvät vahvasti koska niistä on myös hyötyä eloonjäämiselle!

Thom Hartmann: Beyond ADD, Hunting for reasons in the past & present.

Suosittelen lukemaan miksi meillä on adhd ja miksi tunne siitä että tuntee oikeasti elävänsä on tärkeää.

Ei niistä taida enää 2020-luvulla olla hyötyä eloonjäämiselle, jos/kun nepsyhäiriköt estävät kokonaista ikäluokkaa kukin omassa luokassaan oppimasta perusasioita.

Vai tarkoitatko sanoa, että nepsylapset toimivat juuri adhd-viettiensä nojalla luokissa niin, että palautetaan koko yhteiskunnan osaamis- ja sivistystaso takaisin kivikaudelle, jotta nämä adhd:t voivat loistaa eloonjäämishäiriöllään? Aika hurja olisi tuon adhd-viruksen voima silloin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku kertoa mitä eroa epävakaalla persoonallisuushäiriöllä ja adhd:lla on keskenään? Niissähän on aika lailla samat ydinoireet. Ystävällä on diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö, joka ensin diagnosoitiin adhd:na. 

En tiedä. Minulle on vain sanottu, että olen poikkeuksellisen kyvykäs ja poissuljettu kaikki mielialahäiriöt, mitä ymmärtääkseni epävakaa persoonallisuushäiriö on. ADHD on taas aivojen kehityshäiriö, joka oireilee eri ihmisillä eri tavalla, joten useimmat pärjää arjessa ihan tasapainoisesti oireista huolimatta, kun on löytänyt parhaan toiminnonohjaukseen liittyvät rutiinit jne.

Häiriö? Ominaisuus. Evoluutio on kehittänyt erilaisia ihmistyyppejä, isossa ryhmässä on hyvä olla muutama, joka toimii suoraan impulssista puolustaakseen ryhmää ulkoiselta uhalta. Sotilaina on ADHD-tyypit pärjänneet hyvin, Sven Duvasta Lauri Törniin. Ryhmässä on hyvä olla erilaisia lahjakkuuksia. Luonnonvalinta pitää huolta myös siitä, ettei narsismitaipumus ihmiskunnasta lopu.

Kyllä se on pahimmillaan häiriö ja aiheuttaa niitä lisää.

Se on ominaisuus. Häiriöksi se on luokiteltu vain koska se ei sovi täydellisesti yhteiskunnan tarpeisiin ja odotuksiin. Esim iltavirkut ovat myös häiriöisiä ihmisiä, koska kaikkien muka pitäisi olla aamuvirkkuja. Lisäksi lääketieteellisessä systeemissä ominaisuuteen tuskin saa hoitoa. Siksi se pitää määritellä sairaudeksi.

Oletko adhd-vanhemman lapsi? Minä olen, ja tiedän että se on häiriö.

(eri kirjoittaja tässä) Olen itse adhd enkä koe sitä häiriönä. Toki se näkyy arjessa, mutta en koe, että jos esim. yhteiskunta haluaa olla tavassa x ja minä olen tavassa  y, niin se tekisi minusta häiriintyneen/häiriöisen.  ADHD-ihmisiä on aina ollut olemassa ja heillä on  ollut tärkeitäkin rooleja ihmisyhteisöissä. Nyky-yhteiskunnat eivät tue lahjakkuuksien olemassaoloa eivätkä anna heille tarpeeksi tilaa: ihmiset pyritään tasapäistämään. ADHD-ihmisille voi olla aika vaikeaa tottua elämään keskiverron vaatimusten mukaan, kun heistä olisi enempäänkin.  Se toki aiheuttaa erilaisia oireita, mutta ei oikeastaan sekään ole sen adh:n vika, eli hänen häiriönsä. Enemmänkin yhteiskunta on häiriintynyt, kun ei anna ihmisten olla omia itsejään.

Entä kun ominaisuuteesi liittyy mt-ongelmia ja talouden hoidon ongelmia? Kun päädyt lastesi kanssa rahattomana, sairaana huonoihin oloihin, joille ei osaa tehdä mitään? Kun haet seuraa muista samankaltaisista, joilla voi päällisin puolin mennä paremmin, mutta kuppi kaatuu, epämääräiset miehet vaihtuu ja yhtä oireiset lapset joutuvat hunningolle?

Nytkin eräs sukulainen yrittää saada maapalloa pyörimään omaan suuntaansa, ja kiukuttelee kaikille kun se ei onnistu.

Onneksi, vankilatkin on täynnä vaikeita adhd-tapauksia.

Nämä ovat kärjistettyjä esimerkkejä, mutta ensin mainitut olen kokenut itse. Elämään sisältyi kulttuuria ja mielikuvitusta, mutta myös kaltoinkohtelua, fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa ja yleistä kurjuutta.

Normaalia pintaa kiillottavat, oireilevat ex-appivanhemmat ovat heittäneet taakan lastensa harteille ja tulos on todella ruma.

Adhd-suvusta lähtöisin olevana add-tyyppinä sanoisin, että oirekirjohan vaihtelee ja painopisteet ovat erilaisia. Varmasti on todella hankalia ja haastavia tapauksia. Mutta itse olen tullut myös siihen tulokseen, että moni vaikeampi adhd tapaus on sellainen, joka ei ole saanut ymmärrystä ja tukea kriittisenä kehitysaikana. Hänet on leimattu mahdottomaksi ja vaikeaksi, mikä on lähtenyt helposti kumuloitumaan oireissa. Tässä voi taustalla jopa sukupolvien kaari. Ja toisaalta se, että vaikka on isoja ongelmia normatiivisessa arjessa, ei tarkoita sitä etteikö olisi voinut menestyä jossain erilaisessa yhteisössä. Kun mennään impulssien ja mielitekojen perässä, niin nyky-yhteiskunta tarjoaa ihan liikaa ärsykkeitä ja mahdollisuuksia pascoa oma ja läheisten elämä ja sitä leimaa joutuu kantamaan pitkään.

Kysyn vilpittömästi, vaikka provolta tietenkin kuulostaa. Voisiko yksi syy ADHD:n näkyvään lisääntymiseen olla se, että ihmisten oletetaan olevan yhä enemmän ns. itseohjautuvia jo lapsuudesta alkaen, ja yksi ratkaisumalli se, että kouluihin, työpaikoille ja osin myös vapaa-aikaan pakotettaisiin jonkinlainen "kuri" takaisin. Että ihmisille ei tarjottaisi tv-viihteen, pelien ja älypuhelimen kautta aivoja turruttavia ja addiktoivia, faktisesti täysin turhia ja pahimmillaan terveydelle haitallisia toimintamalleja. Ymmärtääkseni kysymys keskittymishäiriöissäkin on kirjosta, jossa jokainen asettuu janan johonkin kohtaan (ei siis on/off-malli), ja mikäli palautettaisiin joitakin aspekteja esim. 1960-70-lukujen elämästä, suuri osa siellä kirjon keskivaiheilla olevista ihmisistä huomaisikin, että pärjää ihan hyvin.

ADHD:n näkyvään lisääntymiseen on tietenkin se syy, että oireet ovat niin yleismalkaisia ja yleisinhimillisiä, ,ettei tässä maailmassa ole olemassa ihmistä, joka ei niistä kärsisi. Nykyinen ympäristö totuttaa lapset pienestä pitäen ruutujen ääreen ja muokkaa heidän hermostoaan jo valmiiksi impulsiiviseksi ja tarkkaamattomaksi, ja on varmasti psykiatrin ihan varmasti mahdotonta erottaa pelkästään haastatteluihin ja psykologin arvioon pohjautuvalla huolellisella erotusdiagnostiikalla erottaa mikä johtuu mistäkin. Psykiatriset diagnostiset luokat ovat oirekeskeisiä, ei niillä ole selkeästi toisistaan erottuvaa etiologiaa. Diagnostiset kriteerit kuten "lähtee livettiin tilanteissa, joissa pitäisi pitää kiltisti perse penkissä", eivät ole kovin eksakteja eivätkä objektiivisia etenkään, kun niihin pitäisi vielä lisätä toiminnan toistuvuuden ja haitallisuuden loputtomalla jatkumolla joku sijainti.  Laskennallisesti eri pääluokat tuottavat yhteensä 130 puhdasta ADHD:n tyyppiä, jotka tuottavat yhdessä yhteensä 116 220 erilaista mahdollista oireiden kombinaatiota: 

"Similar to Major Depressive Disorder, of which there are 227 variants (38), we can distinguish 130 pure forms of ADHD for each major type. Combining each pure type of 1) with each pure type of 2) already adds 16,900 additional mixed types; including the remaining symptom combinations yields a total of 116,2202. In addition to this, the DSM lists “other specified” and “unspecified” forms of ADHD with even broader diagnostic criteria. Further dimensions of complexity and thus also heterogeneity are added by variations in frequency of the presence of symptoms as well as their severity (39)."

https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fpsyt.2022.943049/full

Ei tarvitse olla kovin välkky hoksottimiltaan että oivaltaa, että kuten esimerkiksi masennuksessa, myös adhd:ssa ja sen kasvaneessa "suosiossa" on kyse sairauden tehokkaasta markkinoinnista ja ympäristön muutoksista, jotka tuottavat tietyn tyyppisiä haasteita ihmisille suhteessa normatiivisin vaatimuksiin.  Ihmisiä aivopestään aivan uskomattoman idioottimaisilla argumenteilla, joiden suosio varmaankin ilmentää vuosikymmeniä jatkunutta yleistä älykkyystason laskua. Vain idiootit oikeasti esimerkiksi uskovat, että jos stimulantti parantaa jonkun väsähtäneen keskittymiskyvyttömän lapsen keskittymistä lisäämällä dopaamiinitasoja aivoissa, tuolla lapsella on oletusarvoisesti jotenkin poikkeava aivojen toiminnassa. Kautta aikojen on tiedetty, että amfetamiinin kaltaiset stimuloivat aineet keskimäärin lisäävät kykyä fokusoitua tylsiin asioihin etenkin silloin, kun väsyttää eikä huvittaisi. Siis ihan kaikilla, ei se ole merkki mistään ADHD:sta. Esimerkiksi maailmansodassa sitä käytettiin yleisesti valvontatehtävissä, kun piti pysyä fokusoituneena ja hereillä ja se oli jo 1900-luvun alussa monien tylsistyneiden väsyneiden työläisten suosikkihuume samasta syystä, kuin miksi sitä nykyään tuputetaan puoliväkisin ylivilkkaille lapsille. Se että sitä voidaan käyttää eri annoksilla eri vireystilan aikaansaamiseen ja että psykoaktiivisten aineiden vaikutukset ovat muutenkin yksilölliset, ei muuta tätä tosiasiaa. 

Olen niin vanha, ettei nuoruudessani tunnettu ADHD:ta eikä aspergeriakaan. Mutta koilulaisena huomasin, että koulun opettajissa oli paljon eroja: jotkut osasivat pitää luokan järjestyksessä ja opettaa asiat niin, että ne olivat ymmärrettäviä ja jäivät mieleen. Toiset opettajat eivät osanneet. Jotkut opettajat tekivät mistä tahansa oppiaineesta tylsiä. Toiset tekivät niistä kiinnostavia.

Olen aina hämmästynyt, kun joku on sanonut, että oppimisessa on kyse lähinnä istumalihaksista. En ole samaa mieltä.

Itseohjautuvuudessa vastuuta vieritetään enemmän oppijalle: jos hän ei opi, hän ei osaa ohjata itseään. Mutta yhtä lailla mielestäni asiat riippuvat siitäkin, miten asiat opetetaan.

Luokan hallinta jo pelkästään on yllättävän monimutkainen ilmiö. Mutta olet oikeassa; opettajissakin on ihan valtavia eroja. Voi käydä aivan hiton huonosti, jos saat koko alakoulun ajaksi huonon opettajan. Mielestäni opettajia pitäisi mieluummin vaihdella tietyin väliajoin.

- eri

On käynyt.Olin varma että minulla adhd,koska nimenomaan aikuisiällä adhd: hen viittaavat oireet olleet niin vahvat. Luulin että se todettaisi vaikka lapsuuden adhd- oirekuvat eivät täytykään.Noh,ei ollut adhd: ta. "Vain ahdistuneisuushäiriö" ja rempseä luonne yhdistettynä erityisherkkyyteen.Sekä tunneilmaisun joihinkin ongelmiin jotka juontavat lapsuudesta.

Eikös erityisherkkyys ole todettu jo autismiksi tai aistisäätelyn ongelmiksi?

Onko täällä kukaan ollut Ullanlinnan lääkärin potilaana? Aika hurja juttu...

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä kukaan ollut Ullanlinnan lääkärin potilaana? Aika hurja juttu...

On kamala juttu.

Ei ole tästä lääkäristä kokemuksia itsellä.

[qute=Vierailija]On käynyt.Olin varma että minulla adhd,koska nimenomaan aikuisiällä adhd: hen viittaavat oireet olleet niin vahvat. Luulin että se todettaisi vaikka lapsuuden adhd- oirekuvat eivät täytykään.Noh,ei ollut adhd: ta. "Vain ahdistuneisuushäiriö" ja rempseä luonne yhdistettynä erityisherkkyyteen.Sekä tunneilmaisun joihinkin ongelmiin jotka juontavat lapsuudesta.[/quote]

Samoin!

Miten olet menetellyt tuon määrittelyn jälkeen, ettei olekaan adhd?

[qote=Vierailija]Eikös erityisherkkyys ole todettu jo autismiksi tai aistisäätelyn ongelmiksi?[/quote]

Onko tosiaan näin? Kerro lisää jos totta.

Vierailija kirjoitti:

Onko kenelläkään addilla kokemusta Brintellix masennuslääkkeestä? Olen syönyt Venlafaksiinia ja lisäksi on add lääkitys. Tätä Brintellixiä nyt harkitaan Venlafaxinin tilalle. En ole syvästi masentunut vaan kuvaisin itseäni ajoittain ahdistuneeksi. Ahdistuksen aiheuttaa trauma. Add: ta lääkitään add lääkkeellä.

Nostan tätä kysymystä! Itsellä kans aloitetaan Brintellix ja kuulisin mielelläni kokemuksia, että miten se on "toiminut" ADHD-lääkkeiden kanssa tai onko siitä ollut pelkästäänkin apua oireisiin (ilmeisesti osalla ko. Lääke auttaa keskittymiskykyyn, mekanismi on varmasti toki erilainen kuin adhd-lääkkeissä)

Vierailija kirjoitti:

Ei adhd mikään elämän rikastuttaja ole ollut, vaan olen hävennyt koko ikäni huolimattomuuttani ja kyvyttömyyttä hoitaa asioita, joista en ole kiinnostunut. Minua on kiusattu, koska ilmeisesti ihmiset ovat vahingoniloisia kun mokaan helpot asiat, vaikka taidan vaikeat asiat. Itsetunto on kärsinyt. Lääke on auttanut minua selviämään työssä, aistiyliärsytyskaaos on lieventynyt 80%.

Samoja ajatuksia - vaikka sinänsä Adhd onkin ehkä rikastuttanutkin elämää tietyillä tavoilla (vaikkapa omalla kohdalla "hurahtaminen" johonkin asiaan intohimoisella kiinnostuksella saattaa tuoda paljon iloa ja merkitystä elämään ainakin hetken ajan), enemmän siitä on ollut haittaa ja tuskaa. Tuo hurahtaminenkin, vaikka kivaa voisikin olla, saattaa sitten viedä aikaa tärkeämmiltä asioilta ja joskus aiheuttaa jälkikäteen masennusta, kun ei tullutkaan vaikka tehtyä moneen kuukauteen sitä opparia kun harrasti vain päivät pitkät niitä ristipistotöitä jne.

Vaikka tuntuu, että nykyään puhutaan paljon siitä, kuinka yhä useammat "hakevat itselleen diagnoosia" ja tutkimuksiin hakeutuu monia joilla adhd:ta ei oikeasti olisikaan (ja mikä kaikki aiheuttaa sen, että herkästi alkaa itsekin miettimään että onko diagnoosini oikea ja ajatteleekohan nyt tuo apteekin täti mulle lääkettä noutaessaan että tuo tyyppi ek kyllä näytä siltä että tätä lääkettä oikeasti tarvitsisi jne - mietin varmaan liikaakin), sitten aina omaa elämänhistoriaa muistellessa tai vaikka kun tulee taas todella hankala hetki eteen, tajuan vain järkähtämättömän syvästi sen, että olen kärsinyt tästä niin paljon, että minulla on täysi oikeus yrittää saada kaikki apu ja olla vähättelemättä sitä, miten hankalaksi oireeni ovat elämäni usein tehneet.

Vierailija kirjoitti:

Sinulle 3863:

Olen ottanut kaksi joskus suht aikaisin aamulla kun herään vessaan. Ja jatkan sitten unia. Kolmannen otan alkuiltapäivästä. Juon vahvaa kahvia aamupäivällä aika reilusti ja se pakkaa tykyttämään nyt kovasti. Oon lukenut että monille ei kahvi sovikaan stimulanttilääkityksen kanssa. Itse olen riippuvainen myös Pepsi Maxista jota menee ainakin 0,5 litraa päivässä. Mutta kerralla en voi kofeiinista luopua. Pikkasen olen vähentänyt aamukahvia. Se on rauhallinen hetki aamupäivästä kun saan heräillä rauhassa. En ole kolmeen tuntiin toimintakykyinen lähtemään mihinkään aamusta/aamupäivästä. Siksipä iltatyö sopii mulle - ja saa vähä parempaa palkkaakin kun iltalisät 🙂.

18mg ei tuntunut oikein miltään, ehkä eka päivinä vähän rauhallisempi mieli. 36mg aikana välillä kummallinen ahdistus, tosin pms sattui myös sillä viikolla ja se on nykyään näin vanhempana myös aiemmin ollut välillä kauheaa aikaa. Nuorena ei ollut ollenkaan

54mg on vähän niin ja näin, oli joku päivä että hetken olin euforisen hyväntuulinen ja outoa kun ei ahdistanut ollenkaan yhtään mikään. Joinakin päivinä olen taas oma saamaton hidas itseni. Ehkä välillä tulee illalla töissä kummallista sekoilua, aivan kuin oisin ylivilkas adhd Vähän ikävää kassatyössä. Itse työkin hyvin kuormittavaa - häiriöitä joka puolelta ja sitten tarvisin työvuoron jälkeen mieluiten kaksi päivää toipumiseen Odotan ensi pe kontrolliaikaa, että mitä lääkityksen kans tapahtuu. Mulla siis Concertan rinnakkaisvalmiste Methylphenidate Mylan.

Mitä sinulle kuuluu? Mihin tulokseen tulitte lääkärisi kanssa lääkityksen suhteen? :)

t. 3863

Kiitos kysymästä, lääke vaihdettiin Elvanse Adultiin ja toimii paljon paremmin. Tovon että saan kela-korvauksen siihen koska on kallis lääke. Tosin potkua on nyt enemmän tehdä töitä - ja varsinkin kotitöitä 😃. Myös aamu-unisuus helpottanut.

30mg on hyvä mulle. Kirjoitan myöhemmin lisää 🙂.

Kannattaako yli 50 vuitiaana alkaa selvittämään ADHD:ta? Töissä pitäisi jaksaa vielä pitkään ja tilanne selvinnyt vasta nyt erinäisten asioiden kautta.

Käännynkö työterveyden puoleen vai yksityiselle?

Mistä löydän oikean lääkärin?

Toki kannattaa, iästä riippumatta.

Eli vaikka tk:hon yhteys ekaksi.Tai yksityiselle.

Julkiselta puolelta tarvit lähetteen tutkimuksiin, ja sen voi kirjottaa kuka lekuri vaan,jos on perusteet kunnossa.

Minut torpattiin terveyskeskuksessa vaikka olen täysin varma tuosta ADHD:stä. Lapsi sentäs pääsi tutkimuksiin.