Lue keskustelun säännöt.
Aikuisiän ADHD
Onko kokemuksia/ suosituksia aikuisiän ADHD:n diagnosoimisesta ja lääkäriä/ paikkaa suositella? Julkisen puolen hoitoketju kun tuntuu kestävän ainakin vuoden ennen kuin sieltä edes diagnoosia saa ulos
Kommentit (4213)
Vierailija kirjoitti:
Onko kellän pelkästään lyhytvaikutteinen Medikinet käytössä? Millaisella annostuksella ja monesti päivässä ja monenko tunnin välein?
Itselläni Medikinet CR sahasi ylös-alas ja aiheutti järkyttävää ahdistusta 20-30mg annoksilla.
Concerta 27mg + 10mg lyhytvaikutteinen Medikinet noin 6h Concertan ottamisen jälkeen on ollut paras tähän mennessä, mutta nyt tuntuu, etten saa mitään aikaiseksi tuon Concertan vaikuttaessa vaan sähellän, kunne otan iltapäivällä sen Medikinetin, jolloin jaksan keskittyä töihin aivan eri tavalla. Concerta on ollut käytössä pian 6kk ja Medikinet sen lisänä 2kk.
Elvansen myös testasin ja totesin liian muuttavan persoonaa liikaa, vaikka muuten olisikin hyvä, joten siihen en halua palata.
Siksi kiinnostaisi, onko tuota lyhytvaikutteista Medikinetiä määrätty kellekään yksistään vai aina vain pitkävaikutteisen lisäksi. Joutuisihan sitä varmaan annostelemaan sitä 2.5-3h välein, mutta se ei varsinaisesti haittaa.
Mulla oli Medikinet hetken aikaa käytössä silloin kun en ollut vielä saanut b- lausuntoa Attentinia varten ja Medikinet tuli halvemmaksi.
Tuntui että Madikinet antoi enemmän puhtia kuin Attentin mutta myös teki olon ahdistuneeksi. Sillä hetkellä elämässäni oli muutenkin stressiä joten jätin Medikinetit syömättä ja b-lausunto Attentiniin meni myös vihdoin läpi.
Odotin Medikinetiltä saamaa vaikutusta kuin Ritalinista mikä oli ensimmäinen adhd lääkkeeni. Ritalin avasi silmäni ja auttoi keskittymään graduun aikoinaan. Noin vuoden Ritalinia syötyäni koin kuitenkin itseni ahdistuneeksi ja Dexedrine (nyk Attentin) lisäsi keskittymiskykyä ilman levottomuutta.
Joskus kaipaan sitä metyylifenidaatin tuomaa fyysistäkin puhtia ja olen miettinyt voisiko lääkäri määrätä Attentinin lisäksi pienen annostuksen Medikinetiä.
Onko tästä kokemusta muilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseäni auttaa rauhoittumaan se, että puhuu itselleen hitaasti ja rauhallisesti. 😊
Kiinnostaisi kyllä tietää millainen ohjeistus julkisella puolella on diagnoosien suhteen, varmaan jotain tyyliin "älä vaan anna adhd-diagnoosia" 😆
Heh; puhuin edesmenneelle koiralleni hitaasti ja rauhallisesti mitä teen tai aion tehdä. Jälkeenpäin ajatellen se oli itseni ohjaavaa puhetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen vuosien varrella opetellut monia eri muistikikkoja ja tekniikoita, ja lisäksi jotkut kiinnostavat jutut tuntuu menevän suoraan pitkäkestoiseen muistiin, ja siksi luulinkin aina että mulla on hyvä muisti. Kun sitten kokeilin nikotiinia ekan kerran (purkan muodossa), mulle selvisi että mun työmuisti on surkea. En ollut tiennyt kun ei ollut kokemusta muusta. Oli ihan uskomatonta kun muisti alkoi pelittää ja ihan vaivattomasti. Asiat palautuu mieleen itsestään silloin kun niitä tarvitsee, ei tarvitse muistella erikseen, kerrata jatkuvasti sitä muistettavaa asiaa tai kehittää monimutkaisia muistisääntöjä. Energiaa säästyy valtavasti, ja aivoissa riittää kaistaa ajatella muita asioita siitä huolimatta että on myös muistettavia asioita. Huonon työmuistin kanssa voi siis oppia pärjäämään erilaisilla tekniikoilla, mutta ei se kyllä ole minun kokemukseni mukaan sama asia kuin se että muisti alkaa toimia paremmin.
Diagnoosia mulla ei vielä ole eikä siis varsinaista lääkitystäkään, tuon purkan voimalla pärjäilen, mutta kyllä jo se on helpottanut elämää merkittävästi. Siitä huolimatta että rajoitan sen käyttöä noin 2-4 kertaan viikossa, koska en haluaisi jäädä koukkuun.
Tää oli mielenkiintoista luettavaa! En tiennyt, että nikotiinilla voi doupata. Mutta kaikenlaista itselääkitystähän ihmiset tuntuvat kokeilevan tai löytävän sattumalta. Jotkut kokeilevat kaverin tai puolison lääkettä ihan nähdäkseen, auttaako se itsellä (ja sitä kautta selvittääkseen, onko itselläkin ADHD) ja minäkin olen miettinyt, pitäisikö mieheni kokeilla edes kerran. Mutta hänellä on korkea verenpaine (vaikka lääkitys on), niin ei uskalla mitään ADHD-lääkettä hänelle tyrkyttää edes pienellä annoksella.
Tämä nikotiinipurkka kuulostaa kyllä innovatiiviselta! Vaikka uskon kyllä, että siinäkin on omat ongelmansa eikä tuota varmaan säännölliseen ja päivittäiseen käyttöön kannata edes harkita. Mutta pieni oljenkorsi niille, joilla on elämä mennyt pieleen ja rahatilanne ei mahdollista yksityisen puolen tutkimuksia ja julkinen ei viitsi hoitaa.
nikotiini nostaa verenpainetta, joten en suosittele. Se on myös voimakkaasti riippuvuutta aiheuttava aine ja terveydelle haitallinen.
minullakin todettiin korkea verenpaine adhd-tutkimuksissa ja oli epäselvää voinko käyttää lääkkeitä, mutta tehtiin lääkekokeilu yhdistettynä verenpainemittauksiin ja kaikki meni hyvin. löytyi lääke, joka ei verenpainetta nostanut.
Vierailija kirjoitti:
Viime keväänä, jolloin kävin lukion ensimmäistä vuotta, sain viimein kerättyä rohkeuteni ja päätin hakea ADHD-tutkimuksiin. Olin siis tätä ennen epäillyt itselleni ADHD:ta jo yli vuoden. Kouluterveydenhoidon kautta minut lähetettiin psykiatriselle sairaanhoitajalle. Hän kuitenkin sanoi, että kunnan lukio-opiskelijoiden psykiatri on lopettanut, eikä uuden psykiatrin saamisajankohdasta ole tietoa. Hän laittoi minut johonkin jonoon, mutta jono ei tietenkään liiku, ennen kuin uusi psykiatri on palkattu. Sitten yritin päästä tutkimuksiin suoraan kunnan kautta. Soitin terveyskeskukseen, jossa ilmoitettiin, että heidänkin 15-18-vuotiaiden psykiatrinsa on lopettanut, eikä taaskaan mitään tietoa, milloin saadaan uusi. Taas minut laitettiin paikalleen jumittuneeseen jonoon. Tämä oli siis joskus huhti-toukokuussa. Olen siitä asti odottanut jonkinlaista ilmoitusta tai viestiä, mutta mitään ei ole kuulunut. Vanhempani eivät usko, että minulla voisi olla ADHD, vaikka olen asiasta keskustellut heidän kanssaan, joten he eivät ole valmiita maksamaan yksityisestä psykiatrista.
Olen aina ollut huono järjestelemään ja suunnittelemaan asioita, en osaa esim. käyttää kalenteria. Ajatukseni harhailevat jatkuvasti ja unohdan kaiken tärkeän, mikä pitäisi hoitaa. Asioiden aloittaminen on todella vaikeaa, koska kaikki tuntuu niin sekavalta ja hankalalta, siksi vitkuttelen viime tinkaan. Ensimmäinen lukiovuosi oli minulle näiden piirteiden vuoksi todella raskas. Kaikki tuntui niin monimutkaiselta ja raskaalta, enkä saanut opiskeluuni oikeastaan ollenkaan tukea. En pystynyt keskittymään opetukseen tunneilla, en tehnyt läksyjä, vitkuttelin kokeisiin lukemista ja kaikkia palautettavia koulutehtäviä. En pystynyt nukahtamaan iltaisin enkä heräämään aamuisin. Jatkuva univelka pahensi keskittymisvaikeuksiani. Stressaannuin ihan valtavasti ja hiukseni alkoivat tippua päästäni. Lopulta menetin lähes kaiken ilon ja mielenkiinnon elämääni, elin kuukausia kuin sumussa.
En tiedä, mitä minun pitäisi tehdä. Pelkään, etten selviä tulevasta kouluvuodesta :(
ota uudelleen yhteyttä kouluterveydenhuoltoon ja puhu peloistasi ja oireistasi. ei ole oikein, että koulunkäyntisi vaaranttuu sen vuoksi, että ehkä olet adhd, mutta et vain pääse jonojen takia tutkimuksiin. joissakin tapauksissa lääkettä on määrätty jo ennen diagnoosia, mutta älä luota siihen, että noin toimitaan kaikkialla.
olipa sinulla adhd tai ei, niin kaikille meille adhd:eille auttaa arjen rutiinit. Jos nyt jotenkin voit auttaa itseäsi ennen tutkimuksia ja mahdollista lääkitystä, niin luo pysyvät rutiinit. Jos tuntuu, että kaikkea ei voi muuttaa heit samaan aikaan, aloita parista: esimerkiksi menet joka ikinen ilta nukkumaan samaan aikaan ja heräät samaan aikaan. Kannattaa valita aikaisimman aamun herätys, eli jos joku päivä koulu alkaa klo 8 ja jos sinun täytyy herätä 2 tuntia ennen kouluunlähtöä, niin heräät sitten joka päivä klo 6. nukkumaan menet niin varhain, että saat nukuttua tarpeeksi. Illalla kaksi tuntia ennen nukkumaan menoa hämärrät valaistusta, jotta aivosi saavat siitä signaalin, että kohta mennään nukkumaan. Säännööliset ruoka-ajat ovat myös hyviä arjen rutiineihin.
Jos tuntuu ettet jaksa lähteä penäämään omia oikeuksiasi tutkimusten suhteen, pyydä jos äitisi tai isäsi alkaisi hoitamaan asiaa sinun puolestasi.
Ymmärrän sinun tuntemuksiasi siltä osin, että noin minullekin lävi lukioaikana. Vaikka olen tutkitusti älykäs, niin olipa silti vaikea lukea kokeisiin. ylioppilaskirjoituksista selvisin vain siten, että luin minua kiinnostavia aiheita ja toivoin, että joku niistä tulee tärpiksi kokeeseen. En osannut tuolloin vielä ajatella adhd:n mahdollisuutta, heräsin siihen vasta yliopistossa, kun tutut opiskeluvaikeudet tulivat muaknani yliopistoon. Sain vasta yliopiston opiskelijaterveydenhuollon kautta diagnoosin.
älä menetä toivoasi, pyydä perheenjäseniäsi auttamaan. He voivat auttaa koulutehtävissäkin siten, että pyydät heitä ohjaamaan mitä sinun pitäisi lukea ensin jne. Tässä oli vielä joku tosi tärkeä pointti vielä mikä piti kirjoittaa, mutta unohdin jo mikä se oli. Palaan lisäämään sen, jos sattuu muistumaan mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen vuosien varrella opetellut monia eri muistikikkoja ja tekniikoita, ja lisäksi jotkut kiinnostavat jutut tuntuu menevän suoraan pitkäkestoiseen muistiin, ja siksi luulinkin aina että mulla on hyvä muisti. Kun sitten kokeilin nikotiinia ekan kerran (purkan muodossa), mulle selvisi että mun työmuisti on surkea. En ollut tiennyt kun ei ollut kokemusta muusta. Oli ihan uskomatonta kun muisti alkoi pelittää ja ihan vaivattomasti. Asiat palautuu mieleen itsestään silloin kun niitä tarvitsee, ei tarvitse muistella erikseen, kerrata jatkuvasti sitä muistettavaa asiaa tai kehittää monimutkaisia muistisääntöjä. Energiaa säästyy valtavasti, ja aivoissa riittää kaistaa ajatella muita asioita siitä huolimatta että on myös muistettavia asioita. Huonon työmuistin kanssa voi siis oppia pärjäämään erilaisilla tekniikoilla, mutta ei se kyllä ole minun kokemukseni mukaan sama asia kuin se että muisti alkaa toimia paremmin.
Diagnoosia mulla ei vielä ole eikä siis varsinaista lääkitystäkään, tuon purkan voimalla pärjäilen, mutta kyllä jo se on helpottanut elämää merkittävästi. Siitä huolimatta että rajoitan sen käyttöä noin 2-4 kertaan viikossa, koska en haluaisi jäädä koukkuun.
Tää oli mielenkiintoista luettavaa! En tiennyt, että nikotiinilla voi doupata. Mutta kaikenlaista itselääkitystähän ihmiset tuntuvat kokeilevan tai löytävän sattumalta. Jotkut kokeilevat kaverin tai puolison lääkettä ihan nähdäkseen, auttaako se itsellä (ja sitä kautta selvittääkseen, onko itselläkin ADHD) ja minäkin olen miettinyt, pitäisikö mieheni kokeilla edes kerran. Mutta hänellä on korkea verenpaine (vaikka lääkitys on), niin ei uskalla mitään ADHD-lääkettä hänelle tyrkyttää edes pienellä annoksella.
Tämä nikotiinipurkka kuulostaa kyllä innovatiiviselta! Vaikka uskon kyllä, että siinäkin on omat ongelmansa eikä tuota varmaan säännölliseen ja päivittäiseen käyttöön kannata edes harkita. Mutta pieni oljenkorsi niille, joilla on elämä mennyt pieleen ja rahatilanne ei mahdollista yksityisen puolen tutkimuksia ja julkinen ei viitsi hoitaa.
nikotiini nostaa verenpainetta, joten en suosittele. Se on myös voimakkaasti riippuvuutta aiheuttava aine ja terveydelle haitallinen.
minullakin todettiin korkea verenpaine adhd-tutkimuksissa ja oli epäselvää voinko käyttää lääkkeitä, mutta tehtiin lääkekokeilu yhdistettynä verenpainemittauksiin ja kaikki meni hyvin. löytyi lääke, joka ei verenpainetta nostanut.
En ole koskaan röökannut mutta söin nikotiinipurkkaa ja käytin nikotiinilaastaria lukiessani tentteihin silloin kun ei vielä ollut diagnoosia.
Välillä kun lääkitys on loppunut tai uutta reseptiä en ole vielä hakenut niin nikotiinituotteet auttavat hieman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän adhd ihmisellä on niitä positiivisia ominaisuuksia. On niitä itsellänikin ja ne pitää tietysti muistaa.
Mutta ei kaikki ole noinkaan onnekkaita, että edes ovat työelämässä. Uskoisin että häiriösi haitta aste ei ole pahimmasta päästä, jos työelämäkin sujuu noin hyvin.
Sitten on niitä jotka ei jaksa siellä yksinkertaisessakaan työelämässä, niin kyllä se vaan on verrattavissa sairauteen.
Ja nimenomaan adhdn kanssa on enemmän stressiä ja loppuunpalamista eikä päinvastoin.Kommentoit todennäköisesti aiemmin minun viestiini.
Kyllä, yksilö kokee oireensa eri tavalla ja meillä jokaisella on eri asteiset oireet. On myös totta, ettei omani ole pahimmasta päästä ja minut onkin todettu "poikkeuksellisen kyvykkääksi" ADHD henkilöksi.
Onnekseni olen ohjautunut opintoihin ja työelämään niitä reittejä pitkin, mitkä intuition mukaan olen ollut kykenevä sekä myöskin motivoitunut tekemään. Itselläni on kyky tehdä juuri tätä työtä tulee pitkälti piiiitkistä keskittymisen Flow-tiloista. Voisin verrata sitä yli 8km juoksulenkkeihin, kun askel vaan on kevyt ja maisemat vaihtuvat nopeasti ympärillä, ja sitten yhden äkin tajuat olevasi jo kotona.
Lähinnä siis koetan tuoda esille juurikin tuota yksilötasoa asiassa, että on vaarallista lausua koko diagnoosin saanutta ryhmää tarkoituksellisesti yleistäen, että kyse on lamaannuttavasta sairaudesta. Meitä on useita eri aloilla olevia ADHD henkilöitä taiteesta teknisiin aloihin, urheilusta politiikkaan, jotka olemme jopa kantapään kautta toimintamalleja nuoresta saakka oppien saavuttaneet sen, missä olemme tänään.
Yleinen ilmapiiri ei oman kokemukseni mukaan erityisesti perinteisillä aloilla ole valmis vielä julkiselle diagnoosille, jolloin ADHD henkilö alalle tullessaan joutuu vakuuttamaan muut kyvykkyydellään alalle. Se on aika raskasta itsessään, kun ottaa huomioon, ettei näin olisi, jos diagnoosia ei vaan mainitse.
Kaikki eivät lamaannu tai koe sitä sairautena, ja on ihan totta, ettei kaikki kykene samaan, mutta niinhän on neuronormatiiveillakin. Toki eri syistä. Eikö olisi kannustavampaa ajatella, ettemme itse loisi tai ylläpitäisi ajatusta lamaannuttavasta sairaudesta? Yhä useampi saisi mahdollisuuden ja kykenisi samalla työmäärällä saavuttamaan haluamallaan työuralla tavoitteitaan kuin neuronormatiivi, jos hän on siihen muutoin kykeneväinen.
Tämä on siis tausta-ajatuksena, ettei yleistetä - kumpikaan. Diagnoosin kirjo ja sen sisälle mahtuvat kyvyt ovat kuitenkin laidasta laitaan, ja siis todella laidasta laitaa - jopa ne todella kyvykkäät kannustavat onnistumisillaan muita diagnoosin saaneita. Jos diagnoosi saataisiin kääntymään myös mahdollisuudeksi, kun oikeat keinot saadaan sitä kautta käyttöön niin harvempi lamaantuisi sen saatuaan. Eikö se olisi myös yksilön inhimillisyyden ja arvon tarkoitus, että hän löytää merkityksen elämälleen? Harvalla lapsuudenhaave on ollut rikollisuus, päihteet tai Netflix ja sosiaaliturva ;)
Olen samaa mieltä tuosta tavoitteesta ja ihannetilanteessa, mutta vielä emme ole siellä. Minusta on ensiarvoisen tärkeää tunnistaa häiriön riskit ja kokonaisvaltainen vaikutus yksilön elämänpolkuun. Vielä turhan moni ajattelee, että adhd on "unohdin kerran avaimet", mikä tekee adhd:sta luonne- ja motivaatiokysymyksen. Mitä se ei ole. Vaihtelua adhd:ssa on, mutta onhan siinä tunnistetut kattokriteerit. Tämä auttaa niitä, jotka apua tarvitsevat. Se, että jotkut pärjäävät ominaisuuden kanssa, EI ole syy evätä tukea ja tietoa niiltä, jotka sitä tarvitsevat. Ennakkoluulojen pelossa.
Positiivinen, vahvuuksia korostava tulokulma muuttuu haitalliseksi siinä vaiheessa, kun häivytetään haasteita. Jos sinä haluat sanoa "ei minulla, minä pystyn", ei ole syy normalisoida aivokemian epätasapainoa, joihin on tehokas hoito. Eri asia, jos hoitoa ei olisi. Silloin kukaan ei jäisi ilmankaan tuollaisista syistä ja sopeutuminen olisi adekvaatti lähestymistapa.
On mahdotonta olla näkemättä, mikä valtava vaikutus häiriön huonolla tunnistamisella on ollut yksilöille, perheille ja yhteiskunnalle. Se on aivan valtava ja valtavan surullinen juttu. Kalliskin. Tähän on kiinnitettävä tarkkaa huomiota voimaantumisen rinnalla. Hyvän kapasiteetin adhd on yhtä harvinaista kuin poikkeuksellisen hyvä kapasiteetti muutenkin. Erittäin. Pystyt varmasti ymmärtämään todennäköisyyksiä ja irrottamaan itsesi niistä yksilönä. Kokonaisuus on kyseessä.
Tiivistän edellisen vertauskuvaan. Dg ei tulisi olla syy jäädä makaamaan lähtöviivalle juoksukisassa. Mutta en toivo, että kukaan kompastuu matkalla turhaan, suotta koska ei sitonut nauhoja. Mitä enemmän tiedostetaan, että kyse on vain nauhoista, sitä useampi pääsee maaliin. Ja sitä enemmän muillekin näyttäytyy, että adhd ei ole este päästä maaliin kunhan riskit huomioidaan.
Juuri kompastumiset (avun ja tunnistamisen puute) tekee sen huonon maineen, stigman. Ei vaan riitä, että aina joku yksittäinen tarranauhakengät lahjaksi saanut pääsee maaliin adhd:sta huolimatta.
Kommenttini jälkeen on vielä myöhemminkin kommentoinut useita ihmisiä.
En halua vähätellä millään tapaa diagnoosin kirjon alle kuuluvia oireita ja niiden kanssa elämistä. Onnekseni olen ollut kyvykäs oireiden ja ominaisuuksieni vuoksi niistä selviämään
Lähinnä koetan tuoda aiemmin keskustelussa ilmenneeseen yleiseen mielipiteeseen diagnoosin alle kuuluvien vahvuuksien arvostamista. Diagnoosiin liitetään paljon huonoja ominaisuuksia, minkä vuoksi yleinen ennakkoluulo ADHD ihmisiin on nähtävillä vielä nykypäivänäkin. Toiveeni lähinnä on vain se, ettemme itse pitäisi yllä vain huonoja ominaisuuksia ja oikeuttaisi käytöstä sillä. Täällä osa onkin maininnut, että diagnoosi on auttanut itseä ymmärtämään, mikä käyttäytyy kuin käyttäytyy ja siten diagnoosin oireilun kautta etsinyt myös erilaisia toimintatapoja sekä itselleen sopivan lääkityksen kautta saanut jopa mahdollisesti apua elämäänsä.
On kuitenkin hyvä aina muistaa, ettei kaikki omassa viiteryhmässään käyttäydy ja ajattele samalla tavalla. Meissäkin on paljon eroja keskenään niin taustoiltaan, kokemuksiltaan, kyvyiltään kuin arvomaailmaltaan. Meitä yhdistää vain tämä diagnoosi, joka jo itsessään pitää sisäällään erilaisia oireita. Harva meistä käyttäytyy samassa tilanteessa samoin, joten olisi harmillista, että pitäisimme itse yllä ennakkoluuloja, joista kärsii oman sukupolvemme lisäksi myös seuraava.
Hyljityt ja Unohdetut kirjoitti:
Ei mitään hajua. ADD ja mistään ei tule mitään. Syrjäytynyt jo 8v. Ei lääkettä. Tukia leikataan. Rahat lopussa. Loppu kuu menee nälkäisenä. Kohta pitää alkaa kehittää jotain......
Vaikka surkutteletkin itseäsi niin silti adhd ihmiset ovat usein jotain spesiaalia. Verbaalisiakin joilla on unohdettua lahjakkuutta.
t, samassa veneessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia addiktioita teillä aikuisilla ADHD:eilla on? Itselläni hirvittävä sokeririippuvuus 😔
Itselläni ei ole diagnosoitu adhd:ta, mutta sain erittäin korkeat pisteet tuollaisesta kartoittavasta testistä ja mm. Yksi kaveri on mulle sanonut että hän on niin varma kuin vaan voi mistään asiasta olla, että mulla olis kanssa adhd. (Hänellä siis diagnoosi).
Mulla on itsellä kaksisuuntainen tänä vuonna diagnosoitu ha adhd:ta epäilen myös.
Sokeriaddiktio mulla on aivan kamala, siis niin paha että vertautuu mielestäni kaikkiin yleisesti vakavammiksi luokiteltuihin addiktiohin.
Saatan tehdä keskellä yötä 2 eri reissua 24h huoltoasemalle hakemaan karkkia, ja usein vedäb puolet jo automatkalla kotiin, sit on maga kipeä ja makaan sikiössä niin kauankunnes olo helpottaa vähän ja haen lisää.
Tähän luonnollisesti liittyy häpeää ja ikinä en julkisella paikalla syö sokeria. Usein pään sisällä käyn dialogia, hyvä ja paha taistelee että meniskö ilman sokeria nyt vai ei, joskus selviän ilman mutta kun päätös on tehty niin saatan vielä ääneen rationalisoida matkalla kauppaan lukuisia syitä miksi ei kannattaisi, mutta samalla tietää jo että päätös on tehty.
Sit kun pääsee kassalta häpeilemästä niin melkein tärisee kun on niin fileissä, kun kohta pääsee narkkaamaan. (Tää tunne väheni kaksisuuntaisen lääkityksen jälkeen, enemmän on turta olo ja vetä sokeria että tuntis edes jotain).
Ostin jopa elektronisen lukon ajatuksena että laitan mun pankkikortin sinne ja ohjelmoin sen aukeamaan vain tiettynä aikaikkunana per vuorokausi, mutta nyt en oo sitä käyttänyt.
Vaikee päästä haitallisista ruoka-aineista eroon kun niitä on tarjolla joka paikassa 24h :(
Dopamiinihakuisuus ilmenee helpoiten ruuan tai alkoholin kautta. Olin yhtä riippuvainen karkeista vuosia ja päivittäin taistelin itseni kanssa niiden syömisestä. Ja jos en syönyt niin oli kamalat päänsäryt yms. Huomaan edelleen eri ruokien kanssa samaa menoa. Joitain asioita pitää juhlia alkoholilla, väsyneenä pitää saada jotain mättöruokaa, rankan päivän jälkeen herkkua, aistikuormittavan päivän jälkeen alkoholia jne. Olen tällä hetkellä adhd-tutkimuksissa.
Vierailija kirjoitti:
Millaisia addiktioita teillä aikuisilla ADHD:eilla on? Itselläni hirvittävä sokeririippuvuus 😔
Sokeri oli joskus. Ja siitä koukusta on paljon vaikeampi päästä, kuin tupakoinnista. Kerrasta poikki ja ikuinen karkkilakko päälle. Muiden ruokien kanssa fiilisten hakeminen on helpompi kiertää, himot ei napsahda niin äkisti ja ehtii miettimään, että tilalle voi tehdä jotain muutakin kuin mässätä. Eri asiat tuo saman "ilon", esim asioiden suorittaminen, onnistuminen ja moni muu, tosin kenelle se sitten on mitäkin, mikä tuo voittaja-fiiliksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aikaisemmin kirjoitellut tähän ketjuun ja kertaus lyhyesti, sekä kysymys perään:
Lääkäri aloitti minulle suoraan 27mg Concerta, siitä tuntui olevan hyötyä... ehkä, mutta koska en ollut satavarma niin nostettiin annos n. 2 viikon jälkeen 36mg ja se on sitten jo aivan liikaa. Pää tuntuu raskaalta ja saatan jumittua sohvalle vaan olemaan. Tänään olen ollut ilman lääkkeitä ja saanut enemmän asioita aikaiseksi kuin kaksi päivää 36mg Concertan "avulla" :O
Minulle määrättiin myös kokeiluun 5mg Medikinetiä (eli siis nopeavaikutteista) iltapäivisin kokeiltavaksi kun kerroin että iltapäivisin tulee kovat "laskut" eli ahdistukset. En ole sitä iltapäivisin käyttänyt koska jo tuo 36mg tuntuu haittaavan yöunia.
Tästä johtuen ajattelin kokeilla omin päin nyt pelkkää 5mg Medikinetiä; 5mg aamulla ja 5mg klo 12. Ei Concertaa lainkaan. Katsotaan miten käy.
Jos tuntuu että tuo Medikinet toimii niin kannattaako tästä kokeilusta kertoa lääkärille vai onko mahdollista että saan väärinkäyttäjän tai sooloilijan leiman? Olen siis siinä käsityksessä, että lääkityksen löytäminen on vain raakaa kokeilua mutta koska Medikinetin reseptissäni lukee selkeästi että otetaan iltapäivällä tiettyyn kellonaikaan niin rikonko nyt jotain koodistoa / lakia ja suututan lääkärini jos otan sitä heti aamusta?
No ehkä vielä yksi kyssäri: jos nyt käy niin että metyylifenidaattipohjaiset valmisteet eivät tuo merkittävää hyötyä pidemmällä aikajänteellä niin mikä mahtaisi olla seuraavat vaihtoehdot? Lääkäri puhui jo Elvansesta mutta se on kuulemma todella kallis lääke.
turhautunut1234 kirjoitti:
Olen aikaisemmin kirjoitellut tähän ketjuun ja kertaus lyhyesti, sekä kysymys perään:
Lääkäri aloitti minulle suoraan 27mg Concerta, siitä tuntui olevan hyötyä... ehkä, mutta koska en ollut satavarma niin nostettiin annos n. 2 viikon jälkeen 36mg ja se on sitten jo aivan liikaa. Pää tuntuu raskaalta ja saatan jumittua sohvalle vaan olemaan. Tänään olen ollut ilman lääkkeitä ja saanut enemmän asioita aikaiseksi kuin kaksi päivää 36mg Concertan "avulla" :O
Minulle määrättiin myös kokeiluun 5mg Medikinetiä (eli siis nopeavaikutteista) iltapäivisin kokeiltavaksi kun kerroin että iltapäivisin tulee kovat "laskut" eli ahdistukset. En ole sitä iltapäivisin käyttänyt koska jo tuo 36mg tuntuu haittaavan yöunia.
Tästä johtuen ajattelin kokeilla omin päin nyt pelkkää 5mg Medikinetiä; 5mg aamulla ja 5mg klo 12. Ei Concertaa lainkaan. Katsotaan miten käy.
Jos tuntuu että tuo Medikinet toimii niin kannattaako tästä kokeilusta kertoa lääkärille vai onko mahdollista että saan väärinkäyttäjän tai sooloilijan leiman? Olen siis siinä käsityksessä, että lääkityksen löytäminen on vain raakaa kokeilua mutta koska Medikinetin reseptissäni lukee selkeästi että otetaan iltapäivällä tiettyyn kellonaikaan niin rikonko nyt jotain koodistoa / lakia ja suututan lääkärini jos otan sitä heti aamusta?
No ehkä vielä yksi kyssäri: jos nyt käy niin että metyylifenidaattipohjaiset valmisteet eivät tuo merkittävää hyötyä pidemmällä aikajänteellä niin mikä mahtaisi olla seuraavat vaihtoehdot? Lääkäri puhui jo Elvansesta mutta se on kuulemma todella kallis lääke.
Milloin sinulla on seuraava soittoaika lääkärille? Voisitko kysyä silloin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On mahdotonta olla näkemättä, mikä valtava vaikutus häiriön huonolla tunnistamisella on ollut yksilöille, perheille ja yhteiskunnalle. Se on aivan valtava ja valtavan surullinen juttu. Kalliskin. Tähän on kiinnitettävä tarkkaa huomiota voimaantumisen rinnalla. Hyvän kapasiteetin adhd on yhtä harvinaista kuin poikkeuksellisen hyvä kapasiteetti muutenkin. Erittäin. Pystyt varmasti ymmärtämään todennäköisyyksiä ja irrottamaan itsesi niistä yksilönä. Kokonaisuus on kyseessä.
Tämä on hyvä huomio. Silloinkin, kun kapasiteetti on hyvä, hoitamaton ADHD tekee sen, että henkilö ei pysty suoriutumaan sillä tasolla, mihin hänen kapasiteettinsa antaisi mahdollisuuden.
Minä sain lukiolaisena Mensan testissä tulokseksi 'älykkäämpi kuin 97%' ja nyt päälle viisikymppisenä WAISin testissä, joka mittaa kokonaisälykkyyttä, 'älykkäämpi kuin 98%'. Sain minä aikuisiällä AMK-opinnot suoritettua, mutta minulle se oli alisuoriutumista. Nyt olen aloittanut yliopisto-opinnot, jotka koen 'omaksi tasokseni'. Olen aloittamassa nepsyvalmennusta ja toivon, että saan siitä työkaluja oman toiminnon ohjaukseen niin että saan tehtyä asioita, jotka edistävät opintojani.
Tyttäreni, jolla korkeakouluopinnot alkoivat tökkiä, sai WAISin testissä tulokseksi 'älykkäämpi kuin 99,8%'. Ei hänenkään suoriutumista pitäisi arvioida jollain yleisellä mittarilla, koska hän on aivan huippuälykäs. Ja se, että häneltä jää kesken kursseja, jotka eivät häntä niin kiinnosta, on ihan oikea ongelma. Kyllä hänkin ansaitsee saada oikeanlaista apua ja tukea, jotta pystyisi suoriutumaan sillä omalla tasollaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä. Niin pieni asia kuin siisti koti auttaa paljon. Oma perusluonne on pikkutarkka, sekä esineet ja asiat pitäisi olla omalla paikallaan. ADHD ei auta yhtään kodin siivoamisessa kun en saa edes kaikkia ikkunoita pestyä loppuun kun huomioni kiinnittyy verhojen pesuun.
Olen kehittänyt siivous kanban-taulun jotta oppisin siivoamaan järjestelmällisesti.
Hei tämä on ihan tosi mielenkiintoinen vinkki! En lukenut edes loppuun asti ensimmäistä sivua, minne Google-hausta päädyin pälyilemään ( https://gofore.com/mika-on-kanban/ ) mutta tuo kuulostaa _niin_ minun jutulta, että pakko on kokeilla! Mulla pyörii muutenkin päässä automaationa sellainen prosessien optimointi ja pullonkaulojen tunnistaminen <3
Ja juuri tämä kolahti: "Varastointi aiheuttaa kustannuksia ja piilottaa prosessin ongelmat. Minimoimalla varastot vähennät kustannuksia ja ongelmia. Jos sinulla on rinnakkain kaksi tehtävää kesken, niin toinen tehtävä on varastossa, sillä aikaa, kun työstät toista tehtävää." Tämä on todellinen ongelma, ne tekeämättömät työt ja hoitamattomat asiat kuormittaa ihan jatkuvasti ja vaikeuttaa kaikkea tekemistä silloinkin, kun saa jotain hommaa aloitettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
turhautunut1234 kirjoitti:
Olen aikaisemmin kirjoitellut tähän ketjuun ja kertaus lyhyesti, sekä kysymys perään:
Lääkäri aloitti minulle suoraan 27mg Concerta, siitä tuntui olevan hyötyä... ehkä, mutta koska en ollut satavarma niin nostettiin annos n. 2 viikon jälkeen 36mg ja se on sitten jo aivan liikaa. Pää tuntuu raskaalta ja saatan jumittua sohvalle vaan olemaan. Tänään olen ollut ilman lääkkeitä ja saanut enemmän asioita aikaiseksi kuin kaksi päivää 36mg Concertan "avulla" :O
Minulle määrättiin myös kokeiluun 5mg Medikinetiä (eli siis nopeavaikutteista) iltapäivisin kokeiltavaksi kun kerroin että iltapäivisin tulee kovat "laskut" eli ahdistukset. En ole sitä iltapäivisin käyttänyt koska jo tuo 36mg tuntuu haittaavan yöunia.
Tästä johtuen ajattelin kokeilla omin päin nyt pelkkää 5mg Medikinetiä; 5mg aamulla ja 5mg klo 12. Ei Concertaa lainkaan. Katsotaan miten käy.
Jos tuntuu että tuo Medikinet toimii niin kannattaako tästä kokeilusta kertoa lääkärille vai onko mahdollista että saan väärinkäyttäjän tai sooloilijan leiman? Olen siis siinä käsityksessä, että lääkityksen löytäminen on vain raakaa kokeilua mutta koska Medikinetin reseptissäni lukee selkeästi että otetaan iltapäivällä tiettyyn kellonaikaan niin rikonko nyt jotain koodistoa / lakia ja suututan lääkärini jos otan sitä heti aamusta?
No ehkä vielä yksi kyssäri: jos nyt käy niin että metyylifenidaattipohjaiset valmisteet eivät tuo merkittävää hyötyä pidemmällä aikajänteellä niin mikä mahtaisi olla seuraavat vaihtoehdot? Lääkäri puhui jo Elvansesta mutta se on kuulemma todella kallis lääke.
Vaikea sanoa miten lääkäri suhtautuu, se riippuu ihan lääkäristä. Omalle lääkärilleni kerroin omista kokeiluistani (siitä, että tauotin Elvansea välillä Concertalla) ja hän kirjoitti sitten Concertallekin uuden reseptin. Nyt olen kuitenkin palannut Elvansen käyttöön, olen alkanut tauottaa sitä ja nyt on käytössä aiempaa pienempi annos. Käytin pitkään 50mg annosta ja siihen tuli toleranssi. Nyt pidän viikonloput taukoa ja selviän 25mg annoksella.
Elvanse on kalliimpi kuin muut, mutta ei nyt mitenkään tolkuttoman hintainen. Siinä kokeiluvaiheessa, kun ei ollut vielä Kela-korvausta, se taisi maksaa noin 120€/kk. Kela-korvaus on 40% ja onhan noissa Kela-korvattavissa lääkkeissä myös vuosikatto. Nyt minulla käytössä oleva 30mg maksaa 100€ ilman Kela-korvausta ja 60€ Kela-korvauksen jälkeen. Tuon kanssa alkaa mennä jo tiukalle se lääkekattoon pääseminen.
Tietenkin tuo kalleus riippuu omasta rahatilanteestakin. Itselleni suurempi menoerä on ollut terapia. Olen parin viikon välein käynyt ja tähän on mennyt noin 180€/kk. Nyt olen jättämässä terapiaa tauolle (terapeutin suosituksesta), kun olen aloittamassa valmennuksen. Tunti valmennusta maksaa 90€ joten jos alan käydä siinä parin viikon välein, niin siitä tulee 180€/kk. Eikö jollain ihmisillä mene tuo sama raha johonkin meikkeihin ja ripsihuoltoihin? Minä pidän vain hyvänä asiana, että näen itseni vihdoinkin sen arvoisena, että raaskin käyttää rahaa hankkiakseni tarvitsemaani apua. Vaikka itse en ole edes niitä rahoja tienannut.
Huomaatteko adhd-oireiden pahenevan kuukautisten aikana?
Olen vasta adhd-tutkimuksissa, mutta hoksasin tänään, että olen vielä normaaliakin huolimattomampi kuukautisten aikaan: tavarat hukkuu, virheitä sattuu ja möläyttelen enemmän kuin normaalisti.
N35
EI waissista anneta tuollaisia (prosentti) tuloksia, vaan sanallinen arviointi.
t.tietäjä
Täytyy itsekkin kertoa omaa tarinaa tänne tästä hoito polusta mitenkä ihmeellinen sen maailma on
Kevät talvella eksyin lueskelemaan aikuisen adhd:sta ja monta iltaa meni lueskellessa mm tämän topicin luin läpi hartaasti ja ajatukset voimistui todella vahvaksi tämän suhteen, että selittäisi melkosen paljon omaa käytöstä..
Olen 36 vuotias mies ja lähdin opiskelemaan noin vuosi sitten uutta ammattia kun vanhalla ei ollut mitään tarjottavaa enään.
Tai Olen ammattikoulun käynyt aikoinaan ja tehnyt niitä hommia melko pitkään ja muita hommia ja käynyt välissä vähän aikuispuolella opiskelemassa koneistajan hommaa jonka vuoden jälkeen lopetin kesken lähteäkseni töihin kun ei ollut minua varten
Anteeksi kirjoitukseni kun omaan lukihäiriön niin teksti voi olla aika paksua.
Tosiaan opiskelemaan lähdin vuosi sitten (edellisestä 7 vuotta aikaa) heti alussa huomasin, että luokassa istuminen tarjosi melkoista tuskaa, mutta asiat olivat mielenkiintoisia ainakin silloin hetken niin ne menivät.. sitten kun joutui ruveta opiskelemaan jotain uutta niin ei niihin pystynyt keskittymään mitenkään saati, että jotain olisi jäänyt päähän..
Tämän topicin luettuani otin kouluterveydenhuoltoon yhteyttä ja tämä ohjasi, minut kunnalliselle koska olen aikuinen.. elettiin maaliskuuta.
Soitin kunnalliseen ja hyvin sujui ensimmäinen puhelu missä myös varattiin verikokeet samantien ja alkukartoitus käynti..
Jatkuu
Alkukartoitus hoidettiin puhelin haastatteluna maaliskuun lopussa ( en tiedä miksi.) Tähän osassa varautua, että vanhempani kirjoitti muistissaan olevat asiat lapsuudestani ja kerroin ne eteenpäin..
Sain ilmeisen korkeat pisteet tästä ja minulle varattiin psykologille aika kun ahdistus pisteet olivat melko reippaat. Lääkärille varattiin aika noin kk päähän .
Huhtikuussa kävin psykologilla joka kertoi minulle, heti, että olen masentunut vaan, että suosittelee ssri lääkitystä. Kieltäydyin kohteliaasti edellisten kokeilujen pohjalta jotka ovat 15 vuotta vanhoja.
Huono maku jäi tästä psykologista heti kättelyssä ja hän halusi ottaa yhteyttä lääkärissä käynnin jälkeen mikö sitten sovittiin .. tässä vaiheessa jo kerrottiin, että lääkäri kirjoittaa lähetteen sinulle.
Huhtikuun puoli välissä oli lääkäri, joka kyseli paljon ja loppu tulema oli sama, että olen masentunut. Yritin vedota tähän masennus testiin, että pisteitä ei juurikaan tullut jne.. ssri tarjottiin taas.. sanoin että en ota niitä käyttöön.. kuulemma pitäisi ensin koittaa syödä lääkkeitä ennekun voi kirjottaa lähetteen..
Sanoin, että jätetään tämä homma sitteb tähän..
No keskustelu siirtyi uneen ja sen vähyyten, joten hän sanoi kirjottavansa minulle unilääkettä, että syö tätä muutama viikko ja katsotaan onko unella vaikutusta tähän keskittymis ongelmaan.. sanoin, että sovitaan näin.
Verikokeet olivat kuulemma hyvät eikä niissä ollut valittamista.
Apteekissa kävin ja kotona rupesin pakettia tutkimaan niin sain mirtazapiiniä.
Paketti jäi syömättä.
Jatkuu
Huhtikuun lopulla psykologi soitti ja voivotteli kun ei tullut lähetettä ja 15min kertoi minulle lääkkeiden hyödystä kuinka niitä kannattaisi koittaa.. pitkän tarinan jälkeen sanoin, että eiköhän me lopeteta tämä hoitopolku tähän .. johon sitten tarjottiinki masennuksen nettiterapiaa ( tässä vaiheessa jo mietin, että nyt sen leiman saa otsaan masennuksesta ) kerroin suostuvani.. tämä 6vko tms mittainen nettiterapia korvaisi lääke kokeilun.
Nettiterapian sain Auki toukokuun alussa .
Tein säntillisesti ja annoin rankkaa palautetta tästä terapia jaksosta koska se oikeastaan päin vastoin pahensi tilanetta kun päivä rytmiin piti yrittää tehdä muutoksia ja muistaa ja kirjoittaa päivä kirjaa yms ..
Minulla on myös hoitosuhde menossa fysiatrilla selkäkipujen takia ja hänellä sanoin jo aikoinaan, että tarvitsen pääkoppani kanssa jonkinlaista apua . Fysiatri oli kirjoittanut minulle lähetteen psykologin "palikka testeihin " jotka olivat kesäkuun lopussa.. psykologi antoi suullisen lausunnon testien jälkeen, että kyllä sulla vahvoja piirteitä on adhd:He ja masentunut, et kyllä ole.. näin myös luki sitten tekstissä. Tässä vaiheessa ajattelin, että hyvä joku uskoo minua..
Nettiterapian loputtua minun piti olla yhteydessä tk:hon
2vko jälkeen sain soitto ajan psykologille. Joka voivotteli taas kun ei ollut hyötyä siitä terapista.. kerroin , että katsotko mitä palautetta sain toisen psykologin testeistä.. sen jälkeen tuntui olevan hänkin sitä mieltä, että nyt varataan lääkärille uusi aika nyt saat lähetteen, eteenpäin .. mutta ensin vielä tulet käymään täällä ja hän varasi minulle ajan.. soitin seuraavana päivänä tälle samalle kaverille ja kysyin minkä ajan varasit minulle.. että tulet siihen alkukartoitukseen.
Tässä vaiheessa taas vähän kiehui, että Johan mä olen käynyt siinä jo..
Asia saatiin selvitettyä ja varattiin lääkärin aika
Ota kaksi 5mg ruuan kanssa.