Lue keskustelun säännöt.
Aikuisiän ADHD
Onko kokemuksia/ suosituksia aikuisiän ADHD:n diagnosoimisesta ja lääkäriä/ paikkaa suositella? Julkisen puolen hoitoketju kun tuntuu kestävän ainakin vuoden ennen kuin sieltä edes diagnoosia saa ulos
Kommentit (4213)
Chad, tuo kokemasi kuulostaa tosi absurdilta ja surulliselta. Valitettavasti taitaa olla todellisuutta monen kohdalla nykyään. Lisäksi on aivan järjetöntä resurssien tuhlausta, että asioita veivataan eestaas kuukausikaupalla.
Lapseni sai ADHD-diagnoosin suht nopeasti ekaluokkalaisena kymmenisen vuotta sitten. Nyt aikuisuuden kynnyksellä kaikki taas takkuaa 😞
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoittaako "susp" diagnoosin perässä epäilyä? Diva vielä edessä, kaikki muu käyty jo läpi.
Kyllä tässä harmittaa vietävästi tuo toiminta.
Kai se on otettava vielä kerran itseään niskasta kiinni ja käytävä niissä verikokeissa..
Yksityiselle menoa olen pohtinut paljon, mutta se näyttäsi vaativan useamman tuhannen euron sijoituksen mitä tässä vaiheessa ei Ainakaan löydy.
Noita ssri lääkkeitä en kyllä toiste enään suuhuni pistä.. olin sillon nuori, tietämätön 5min keskustelun jälkeen niitä tarjottiin ja miksei niitä olisi ottanut vastaan kun myyntipuhe oli suorastaan loistava..
6kk käytön aikana painoni nousi 15kg seksuaalisuus oli tipotiessää (eikä koskaan palautunut ennalleen).
Hyötyjä en juurikaan huomannut,, oireita ehkö lievitti ihan hitusen, mutta alkuperäiseen ongelmaan ei ollut mitään apua, enempi haittoja.
Lääkettä olisi pitänyt jatkaa ja jatkaa.. ajoin lääkityksen omatoimisesti alas ja kärsin siitä kokeiluista pitkään mm pää sähköiskuilla ja huimauksella.
Kävin myös silloin juttelemassa jonkun kanssa pari kertaa ja se totesi, että ihan on asiat tarinoiden mukaan kunnossa..
Alkoholilla tuli lääkittyä paljonkin itseään aikoinaan..
Nykysin se ei ole mahdollista kun on perhettä..
Hammasta purren arkea on mentävä läpi.
Olen tullut siihen tulokseen tämän yhteiskunnan terveydenhuollon kanssa, että 4 vuottakin on lyhyt aika selvitellä asiaa jos kyse ei ole flunssasta taikka jostain haava hoidosta ikävä kyllä voisin veikata, että joku painii näidenkin asioiden kanssa ja joutuu vaatimaan itselleen hoitoa.
Tulevaisuus näyttää "hauskalta" kun valmistun koulusta kohta niin ammatti mihin valmistun ei kiinnosta pätkääkään. Työelämän kautta sain oikeastaan kaiken hyväksi luettua.. mitään uutta en oppinut.
Edellisen tutkinnon töitä ei pysty tekemään..
Katsomme mitä tuleman pitää..
Nepsu kirjoitti:
Chad, tuo kokemasi kuulostaa tosi absurdilta ja surulliselta. Valitettavasti taitaa olla todellisuutta monen kohdalla nykyään. Lisäksi on aivan järjetöntä resurssien tuhlausta, että asioita veivataan eestaas kuukausikaupalla.
Lapseni sai ADHD-diagnoosin suht nopeasti ekaluokkalaisena kymmenisen vuotta sitten. Nyt aikuisuuden kynnyksellä kaikki taas takkuaa 😞
Lasten ADHD on helpompi diagnosoida koska ei ole historian painolastia.
ADHD diagnoosi
ADHD-diagnoosi edellyttää sitä, että oireyhtymälle tyypillisiä oireita on useita, ja että ne ovat jatkuvia ja häiritsevät elämää useammalla kuin yhdellä eri osa-alueella. Diagnoosin tekemiseen tarvitaan paljon tietoa, josta osa on olemassa jo valmiiksi ja osa saadaan tekemällä uusia tutkimuksia.
ADHD:n diagnoosia varten tarvitaan tietoja muun muassa henkilön:
elämäntilanteesta
oireiden esiintymisestä
toimintakyvystä eri tilanteissa
psyykkisestä ja fyysisestä terveydentilasta
kehityshistoriasta
Jo olemassa olevaa tietoa saadaan pyytämällä tutkittavalta esimerkiksi koulutodistuksia sekä kouluterveydenhuollon ja neuvolakäyntien merkintöjä. Diagnosointia varten haastatellaan myös sekä tutkittava että usein joku hänet tunteva tai lapsuudessa tuntenut henkilö. Diagnosoimisen tukena voidaan käyttää lisäksi esimerkiksi psykologin tai neuropsykologin tekemää tutkimusta, jonka avulla kartoitetaan henkilön neurokognitiivisia taitoja.
ADHD-diagnoosi aina kyseessä ei ole ADHD
On hyvä muistaa, että jollakin ihmisillä voi olla voimakkaitakin ADHD:lle tyypillisiä oireita, jotka eivät kuitenkaan kokonaisuutena täytä ADHD-diagnoosin ehtoja. Olennaista ADHD:n diagnosoimisessa onkin erottaa samalla muut tekijät, jotka voivat aiheuttaa ADHD:lle tyypillisiä oireita. Erotusdiagnostiikassa arvioidaan, voisiko esimerkiksi levottomuuden tai keskittymisvaikeuksien taustalla olla joku muu oireet selittävä sairaus tai häiriö.
Joskus oireiden taustalla saattaa olla esimerkiksi:
ahdistuneisuushäiriö tai masennus
oppimishäiriö
autismikirjon häiriö
univaikeudet
stressi
ympäristötekijät, kuten perheen sisäiset ongelmat tai ilmapiiri luokassa tai työpaikalla
Edellä mainitut sairaudet tai häiriöt ja ADHD eivät sulje toisiaan pois, vaan ne voivat esiintyä myös samanaikaisesti. ADHD:hen liittyykin usein myös erilaisia liitännäishäiriöitä, kuten esimerkiksi masennusta, ahdistuneisuutta ja erilaisia oppimisvaikeuksia. Jos ADHD todetaan, on tärkeää selvittää samalla myös muita siihen mahdollisesti nivoutuvia liitännäisdiagnooseja, jotta myös niitä voidaan hoitaa asianmukaisella tavalla.
https://www.terveystalo.com/fi/tietopaketit/adhd/#ADHD%20%e2%80%93%20di…
Toiseksi kannattaa pyytää lähete neuropsykologisiin tutkimuksiin. Ilman sitä ei saa ADHD-diagnoosia. Tavallinen psykologi ei voi edes määrätä lääkitystä.
Diagnoosin jälkeen mahdollisuus saada tukitoimia, lääkitys ja mm keskusteluapua. Diagnoosi ei ole mikään "peikko", vaan sen avulla oppii myös ymmärtämään itseään ja myös ympäristön on helpompi käsittää miten toinen toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaaos lievittyy kirjoitti:
Diagnoosin jälkeen mahdollisuus saada tukitoimia, lääkitys ja mm keskusteluapua. Diagnoosi ei ole mikään "peikko", vaan sen avulla oppii myös ymmärtämään itseään ja myös ympäristön on helpompi käsittää miten toinen toimii.
Onko diagnoosi mahdollisuus saada terapiaa ilman "lääkkeitä"? Käsittääkseni köyhille "lääkkeet" ovat terapeuttisen hoidon edellytys. Onko näin?
Nepsy-terapiaan tarvii toki lähetteen,ja sitä varten diagnoosikin pitäs olla .
Mutta miten sitten lääkäri katsoo että tuo ois hyödyllistä ,sitä en tiiä.
Lääkkeet varmaan saa jokainen jos diagnoosikin, jos haluaa kokella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin,buddhalaiset mietiskelyt ja joogat yms, hermot ku oravalla, on nuita yritetty, se on 2min ja sitte jo mietitään että missä se rauha ja levollisuus viipyy. Hermothan nuissa vaan menee entistä pahemmaksi.
No 2 min on liian vähän. Yritä vaikka säännöllisesti meditoid 20 päivässä parin kuukauden ajan. Auttaa hyvin masennukseen.
Mahdoton tehtävä adhd-ihmiselle. Tän ongelman luonne on juurikin se että on ihan mahdotonta noudattaa tuollaisia ohjelmia. Sen takia kaikki organisointivinkitkin on aika turhia, kun ne vaatii yleensä aina säännöllisyyttä.
Onko jollain linkkiä yli 30 vee nepsyvalmennuksiin, tukitoimiin tms koska itse en ole sellaisia löytänyt ja lääkäritkin sanoi ettei niitä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko jollain linkkiä yli 30 vee nepsyvalmennuksiin, tukitoimiin tms koska itse en ole sellaisia löytänyt ja lääkäritkin sanoi ettei niitä ole.
Kyllä niitä pitäisi löytyä, ihan google löytää useita. Tietenkin riippuu siitä missä asut, että löytyykö kovin läheltä. Omalla paikkakunnallani käytäntö on se, että nepsyvalmennukset hoituu yksityiseltä puolelta, jonne paikallinen Miepä tekee maksusitoumuksen sovitun mittaiseen pätkään valmennuskertoja. Myös Kelalta on mahdollista hakea ainakin osittaista korvausta. Siitä en tiedä miten se tapahtuu. Kallista on, jos ihan itse joutuu maksamaan, mutta niinkin se onnistuu. Julkisella puolella noita nepsyvalmennuksia on kai todella heikosti, jos lainkaan.
Mutta siihen kannattaa varautua, että ihan helpolla se maksusitoumus ei välttämättä irtoa. Riippuu täysin, siis täysin siitä lääkäristä keneltä sitä puoltoa maksusitoumukseen hakee. Oma kokemus oli, että ensimmäinen irtosi pienellä vääntämisellä, jatko irtosi helposti kun lääkäri piti sitä ehdottoman tärkeänä, siitä jatko evättiin minua edes näkemättä, vaikka kaikki todisti sen puolesta, että valmennuksesta oli aivan valtava hyöty kaikilla elämän osa-alueilla. Niin, ja joka kerta oli eri lääkäri. Kuinkas muutenkaan.
Mutta se on oikeesti vaihtoehto joka kannattaa tutkia. Jos löytää hyvän toimintaterapeutin, niin hän osaa aika hyvin kertoa pari kertaa sun kanssa juteltuaan, että mitkä voisi olla toimivia keinoja parempaan elämänhallintaan. Tietenkin kokeillessa voi huomata, ettei kaikki aina toimi. Ja se vaatii omaakin yritystä ja panostusta, että niitä keinoja saa ajettua arkeen sisälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin,buddhalaiset mietiskelyt ja joogat yms, hermot ku oravalla, on nuita yritetty, se on 2min ja sitte jo mietitään että missä se rauha ja levollisuus viipyy. Hermothan nuissa vaan menee entistä pahemmaksi.
No 2 min on liian vähän. Yritä vaikka säännöllisesti meditoid 20 päivässä parin kuukauden ajan. Auttaa hyvin masennukseen.
Mahdoton tehtävä adhd-ihmiselle. Tän ongelman luonne on juurikin se että on ihan mahdotonta noudattaa tuollaisia ohjelmia. Sen takia kaikki organisointivinkitkin on aika turhia, kun ne vaatii yleensä aina säännöllisyyttä.
Tossa kannattais ehkä lähestyä niin, että yrittää lisätä sitä aikaa pikkuhiljaa. Meditoinnin sijasta voi kokeilla myös mindfulness harjoituksia. Saattavat olla helpompia. Toki, jos ei tollaiset toimi, niin sitten ne ei vaan toimi. Ei ne kaikille sovi.
Tohon aiempaan kommenttiin meditoinnista, samoin mindfulness tekniikoista masennukseen. Siinä on syytä olla aika tarkkana. On todettu, että vaikutus voi olla jossain tapauksissa päin vastainen kuin toivotaan. Olisi hyvä olla perillä siitä, että onko mahdollisesti jotain traumoja, jotka voivat nousta tietoisuuteen, ja aiheuttaa tilan pahenemisen. Ei välttämättä tyypillistä, mutta mahdollista, ja tapahtunutkin toisille.
Ja ihan totta, vinkit organisointiin, siis vinkit jotka toimivat ihmisillä yleensä, voi ADHD henkilö unohtaa ihan suoraan. Tulee vain paha mieli jos ajattelee, että niiden pitäisi toimia. Mutta on tietenkin olemassa vinkkejä, jotka on ihan mietitty keskittymishäiriöisille. Ja jonkin sortin säännöllisyys, edes jotain sinne päin, tai vähintäänkin toistot on kyllä tarpeen, jos aikoo elämäänsä saada järjestystä. Työtähän se vaatii, eikä siitä huolimatta ole helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaaos lievittyy kirjoitti:
Diagnoosin jälkeen mahdollisuus saada tukitoimia, lääkitys ja mm keskusteluapua. Diagnoosi ei ole mikään "peikko", vaan sen avulla oppii myös ymmärtämään itseään ja myös ympäristön on helpompi käsittää miten toinen toimii.
Onko diagnoosi mahdollisuus saada terapiaa ilman "lääkkeitä"? Käsittääkseni köyhille "lääkkeet" ovat terapeuttisen hoidon edellytys. Onko näin?
ADHD:n hoito tuntuisi poikkeavan masennuksen hoidosta siinä, että lääkkeitä toki ensimmäisenä vaihtoehtona tarjotaan, koska useimmiten niistä on apua, mutta niiden käyttämistä ei edellytetä jos haluaa saada terapiaa. ADHD-lääkkeissä on myös se ero masennuslääkkeisiin, että jos ei lääke sovi, tai siitä tulee paha olo, niin se selviää aika nopeasti, eikä jätä mitään pitkäaikaisvaikutuksia. **ttumaiset sivuvaikutukset, jos niitä tulee, häviää samalla kun lääkkeen vaikutus lakkaa. Eli viimeistään n. 12h kuluessa, riippuen lääkkeestä.
Ainoa ongelma toimintaterapian suhteen on se, että terapeutit ovat ylityöllistettyjä. Eli voi olla pitkä tie päästä terapiaan. Ja terapia on todella kallista jos sen joutuu itse maksamaan. Eli siinä mielessä ne lääkkeet on se mitä ensin tarjotaan, koska terapiaan voi olla vaikea päästä Ja jos kyseessä lääkäri mikä hoitaa numeroita, eikä potilaita, niin voihan se olla että hän laskee, että lääkkeet on halvempia kuin terapia. Mikä ei tosin pidä suuressa mittakaavassa paikkaansa. ADHD lääkkeet nimittäin ovat ihan sairaan kalliita, jos niistä otetaan Kelakorvaus pois.
Olen keski-ikäinen nainen ja päätynyt ADHD-tutkimuksiin, kun töissä tuli vaikeuksia joiden takia sain vaihtoehdot irtisanominen tai asioiden selvittely pomo-HR-työterveys akselilla. Tässä prosessissa tuli ilmi, että saattaisi olla ADD kyseessä, ja hetkeksi jo innostuin, tuntui että palaset loksahti kohdalleen. Että ainahan minä olin sellainen levoton ja kärsimätön, lapsenakin aloittelin harrastuksia ja lopetin pian, ajatukset hyrrrää ja pomppii, kadottelen avaimia ja puhelinta jne. Töissä ongelmat tuli prokrastinaatiostani, aina nuorempana pystyin vaan pakolla juuri ennen deadlinea "repäisemään" ja tekemään järkyttävän määrän työtä lyhyessä ajassas, yleensä alkoholin voimalla koska se hiljentää ajatusten harhailua, mutta enää sekään ei onnistunut joten töitä vaan roikkui ja roikkui eikä mikään valmistunut koskaan. Olin innoissani, että jos tähän olisikin lääke, niin yksinkertainen ratkaisu.
Mutta joo, en saanut sitten diagnoosia. Keskittymisvaikeuksiin liittyvää oireilua kun ei ole ilmeisesti ollut lapsuudesta asti. Kuulemma ne harrastusten aloittelut ja lopettelut yms. on vain luonnollista temperamenttiani. Tottahan se toki on että koulu meni hyvin yläastetta lukuunottamatta jolloin oli vaikea teini-ikä... Nyt vaan sitten olen että ihan kiva joo jos ei ole olevinaan mitään diagnoosia vaativaa (sain lyhyen sairausloman jollain sopeutumishäiriö-diagnoosilla), mutta millä hitolla minä sitten saan tämän työongelman ratkeamaan! Terapiassa olen käynyt nyt 5 kertaa mutta näin alkuun tuntuu että ei se paskan jauhaminen siellä mitään muuta. Prokrastinaattorina minähän suorastaan rakastan suunnitella kaikenlaisia toimia jolla ratkaisen ongelmani, mutta silti sitten kun tulee tarve tehdä se itse työ, on heikompaa. Esim. meditointi - joo, oikein mielelläni meditoin, mutta sekin on vain sitä työn välttelyä, enkä meditoinnin jälkeen tartu toimeen yhtään sen paremmin kuin ennenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen keski-ikäinen nainen ja päätynyt ADHD-tutkimuksiin, kun töissä tuli vaikeuksia joiden takia sain vaihtoehdot irtisanominen tai asioiden selvittely pomo-HR-työterveys akselilla. Tässä prosessissa tuli ilmi, että saattaisi olla ADD kyseessä, ja hetkeksi jo innostuin, tuntui että palaset loksahti kohdalleen. Että ainahan minä olin sellainen levoton ja kärsimätön, lapsenakin aloittelin harrastuksia ja lopetin pian, ajatukset hyrrrää ja pomppii, kadottelen avaimia ja puhelinta jne. Töissä ongelmat tuli prokrastinaatiostani, aina nuorempana pystyin vaan pakolla juuri ennen deadlinea "repäisemään" ja tekemään järkyttävän määrän työtä lyhyessä ajassas, yleensä alkoholin voimalla koska se hiljentää ajatusten harhailua, mutta enää sekään ei onnistunut joten töitä vaan roikkui ja roikkui eikä mikään valmistunut koskaan. Olin innoissani, että jos tähän olisikin lääke, niin yksinkertainen ratkaisu.
Mutta joo, en saanut sitten diagnoosia. Keskittymisvaikeuksiin liittyvää oireilua kun ei ole ilmeisesti ollut lapsuudesta asti. Kuulemma ne harrastusten aloittelut ja lopettelut yms. on vain luonnollista temperamenttiani. Tottahan se toki on että koulu meni hyvin yläastetta lukuunottamatta jolloin oli vaikea teini-ikä... Nyt vaan sitten olen että ihan kiva joo jos ei ole olevinaan mitään diagnoosia vaativaa (sain lyhyen sairausloman jollain sopeutumishäiriö-diagnoosilla), mutta millä hitolla minä sitten saan tämän työongelman ratkeamaan! Terapiassa olen käynyt nyt 5 kertaa mutta näin alkuun tuntuu että ei se paskan jauhaminen siellä mitään muuta. Prokrastinaattorina minähän suorastaan rakastan suunnitella kaikenlaisia toimia jolla ratkaisen ongelmani, mutta silti sitten kun tulee tarve tehdä se itse työ, on heikompaa. Esim. meditointi - joo, oikein mielelläni meditoin, mutta sekin on vain sitä työn välttelyä, enkä meditoinnin jälkeen tartu toimeen yhtään sen paremmin kuin ennenkään.
En ymmärrä, miten ADHD olisi eri asia kuin "luonnollinen temperamentti".
Ehkä valtio on rajoittanut ADHD-diagnosoinnin vuotuiseen sallittuun määrään, ja ehkä määrä vaihtelee vuosittain. Onko diagnoosien antamisessa eroa vuodenajan mukaan? (ei tietenkään suoraan kertoisi rahoituksesta).
Onko sinulla puoliso, joka pystyisi elättämään sinua työttömänä, kunnes löydät uuden työpaikan?
Ethän sinä voi "temperamenttiasi" selvittää, tai ainakaan sinulla ei ole siihen motivaatiota tarjotuin keinoin.
Perus concerta,mitä ilmeisesti usein ekaksi tarjotaan , maksaa noin euron per päivä.Medikinetisssä hinnat alta kympin per kuukausi-alta satkun,jos iso annos.
Elvanse sitten on jo kalliimpi, 3-4e per päivä.
Nuo siis. ilman korvauksia.
-40%. jos kela korvaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen keski-ikäinen nainen ja päätynyt ADHD-tutkimuksiin, kun töissä tuli vaikeuksia joiden takia sain vaihtoehdot irtisanominen tai asioiden selvittely pomo-HR-työterveys akselilla. Tässä prosessissa tuli ilmi, että saattaisi olla ADD kyseessä, ja hetkeksi jo innostuin, tuntui että palaset loksahti kohdalleen. Että ainahan minä olin sellainen levoton ja kärsimätön, lapsenakin aloittelin harrastuksia ja lopetin pian, ajatukset hyrrrää ja pomppii, kadottelen avaimia ja puhelinta jne. Töissä ongelmat tuli prokrastinaatiostani, aina nuorempana pystyin vaan pakolla juuri ennen deadlinea "repäisemään" ja tekemään järkyttävän määrän työtä lyhyessä ajassas, yleensä alkoholin voimalla koska se hiljentää ajatusten harhailua, mutta enää sekään ei onnistunut joten töitä vaan roikkui ja roikkui eikä mikään valmistunut koskaan. Olin innoissani, että jos tähän olisikin lääke, niin yksinkertainen ratkaisu.
Mutta joo, en saanut sitten diagnoosia. Keskittymisvaikeuksiin liittyvää oireilua kun ei ole ilmeisesti ollut lapsuudesta asti. Kuulemma ne harrastusten aloittelut ja lopettelut yms. on vain luonnollista temperamenttiani. Tottahan se toki on että koulu meni hyvin yläastetta lukuunottamatta jolloin oli vaikea teini-ikä... Nyt vaan sitten olen että ihan kiva joo jos ei ole olevinaan mitään diagnoosia vaativaa (sain lyhyen sairausloman jollain sopeutumishäiriö-diagnoosilla), mutta millä hitolla minä sitten saan tämän työongelman ratkeamaan! Terapiassa olen käynyt nyt 5 kertaa mutta näin alkuun tuntuu että ei se paskan jauhaminen siellä mitään muuta. Prokrastinaattorina minähän suorastaan rakastan suunnitella kaikenlaisia toimia jolla ratkaisen ongelmani, mutta silti sitten kun tulee tarve tehdä se itse työ, on heikompaa. Esim. meditointi - joo, oikein mielelläni meditoin, mutta sekin on vain sitä työn välttelyä, enkä meditoinnin jälkeen tartu toimeen yhtään sen paremmin kuin ennenkään.
Luulen, että minulle käy samoin. Ei ole riittävästi dataa lapsuudesta enkä itsekään muista hirveästi.
Toinen vanhempi muistaa jotakin piirteitä, toinen kieltää kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen keski-ikäinen nainen ja päätynyt ADHD-tutkimuksiin, kun töissä tuli vaikeuksia joiden takia sain vaihtoehdot irtisanominen tai asioiden selvittely pomo-HR-työterveys akselilla. Tässä prosessissa tuli ilmi, että saattaisi olla ADD kyseessä, ja hetkeksi jo innostuin, tuntui että palaset loksahti kohdalleen. Että ainahan minä olin sellainen levoton ja kärsimätön, lapsenakin aloittelin harrastuksia ja lopetin pian, ajatukset hyrrrää ja pomppii, kadottelen avaimia ja puhelinta jne. Töissä ongelmat tuli prokrastinaatiostani, aina nuorempana pystyin vaan pakolla juuri ennen deadlinea "repäisemään" ja tekemään järkyttävän määrän työtä lyhyessä ajassas, yleensä alkoholin voimalla koska se hiljentää ajatusten harhailua, mutta enää sekään ei onnistunut joten töitä vaan roikkui ja roikkui eikä mikään valmistunut koskaan. Olin innoissani, että jos tähän olisikin lääke, niin yksinkertainen ratkaisu.
Mutta joo, en saanut sitten diagnoosia. Keskittymisvaikeuksiin liittyvää oireilua kun ei ole ilmeisesti ollut lapsuudesta asti. Kuulemma ne harrastusten aloittelut ja lopettelut yms. on vain luonnollista temperamenttiani. Tottahan se toki on että koulu meni hyvin yläastetta lukuunottamatta jolloin oli vaikea teini-ikä... Nyt vaan sitten olen että ihan kiva joo jos ei ole olevinaan mitään diagnoosia vaativaa (sain lyhyen sairausloman jollain sopeutumishäiriö-diagnoosilla), mutta millä hitolla minä sitten saan tämän työongelman ratkeamaan! Terapiassa olen käynyt nyt 5 kertaa mutta näin alkuun tuntuu että ei se paskan jauhaminen siellä mitään muuta. Prokrastinaattorina minähän suorastaan rakastan suunnitella kaikenlaisia toimia jolla ratkaisen ongelmani, mutta silti sitten kun tulee tarve tehdä se itse työ, on heikompaa. Esim. meditointi - joo, oikein mielelläni meditoin, mutta sekin on vain sitä työn välttelyä, enkä meditoinnin jälkeen tartu toimeen yhtään sen paremmin kuin ennenkään.
Luulen, että minulle käy samoin. Ei ole riittävästi dataa lapsuudesta enkä itsekään muista hirveästi.
Toinen vanhempi muistaa jotakin piirteitä, toinen kieltää kokonaan.
Ja pahinta on, että olen kertonut adhd-tutkimuksista suurin piirtein kaikille vastaantulijoille ja nyt kalkkiviivoilla alkaa näyttää siltä, että ei minulla mitään ole :'D "Jee!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen keski-ikäinen nainen ja päätynyt ADHD-tutkimuksiin, kun töissä tuli vaikeuksia joiden takia sain vaihtoehdot irtisanominen tai asioiden selvittely pomo-HR-työterveys akselilla. Tässä prosessissa tuli ilmi, että saattaisi olla ADD kyseessä, ja hetkeksi jo innostuin, tuntui että palaset loksahti kohdalleen. Että ainahan minä olin sellainen levoton ja kärsimätön, lapsenakin aloittelin harrastuksia ja lopetin pian, ajatukset hyrrrää ja pomppii, kadottelen avaimia ja puhelinta jne. Töissä ongelmat tuli prokrastinaatiostani, aina nuorempana pystyin vaan pakolla juuri ennen deadlinea "repäisemään" ja tekemään järkyttävän määrän työtä lyhyessä ajassas, yleensä alkoholin voimalla koska se hiljentää ajatusten harhailua, mutta enää sekään ei onnistunut joten töitä vaan roikkui ja roikkui eikä mikään valmistunut koskaan. Olin innoissani, että jos tähän olisikin lääke, niin yksinkertainen ratkaisu.
Mutta joo, en saanut sitten diagnoosia. Keskittymisvaikeuksiin liittyvää oireilua kun ei ole ilmeisesti ollut lapsuudesta asti. Kuulemma ne harrastusten aloittelut ja lopettelut yms. on vain luonnollista temperamenttiani. Tottahan se toki on että koulu meni hyvin yläastetta lukuunottamatta jolloin oli vaikea teini-ikä... Nyt vaan sitten olen että ihan kiva joo jos ei ole olevinaan mitään diagnoosia vaativaa (sain lyhyen sairausloman jollain sopeutumishäiriö-diagnoosilla), mutta millä hitolla minä sitten saan tämän työongelman ratkeamaan! Terapiassa olen käynyt nyt 5 kertaa mutta näin alkuun tuntuu että ei se paskan jauhaminen siellä mitään muuta. Prokrastinaattorina minähän suorastaan rakastan suunnitella kaikenlaisia toimia jolla ratkaisen ongelmani, mutta silti sitten kun tulee tarve tehdä se itse työ, on heikompaa. Esim. meditointi - joo, oikein mielelläni meditoin, mutta sekin on vain sitä työn välttelyä, enkä meditoinnin jälkeen tartu toimeen yhtään sen paremmin kuin ennenkään.
Luulen, että minulle käy samoin. Ei ole riittävästi dataa lapsuudesta enkä itsekään muista hirveästi.
Toinen vanhempi muistaa jotakin piirteitä, toinen kieltää kokonaan.
Ja pahinta on, että olen kertonut adhd-tutkimuksista suurin piirtein kaikille vastaantulijoille ja nyt kalkkiviivoilla alkaa näyttää siltä, että ei minulla mitään ole :'D "Jee!"
Ja siis en tietenkään ole hakemalla hakemassa diagnoosia, mutta se selittäisi arjen haasteita ja mennyttä elämää hyvin näin nelikymppisenä, kun muut vaihtoehdot on suljettu pois.
Ei muuta kuin nokka kohti uusia pettymyksiä vai miten se oli.. Tsempit kaikille saman kokeneille!
Vierailija kirjoitti:
--
Mutta joo, en saanut sitten diagnoosia. Keskittymisvaikeuksiin liittyvää oireilua kun ei ole ilmeisesti ollut lapsuudesta asti.
--
:'D "Jee!"
1/3
Olen 35-vuotias korkeakoulutettu mies. Sain ADHD-diagnoosin vasta pari viikkoa sitten. Omalla kohdallani epäily ADHD:stä tuli ensimmäisen kerran eteen 2 vuotta sitten, kun hakeuduin yksityiselle psykiatrille masennusoireiden takia.
Sattumalta lääkärillä oli neuropsykiatrian erikoisala ja hän sanoi, että masennusoireiden lisäksi kuvaukseni elämästäni vastasi hyvin ADHD-oireita. Itse olin skeptinen, koska mielikuvani ADHD-potilaasta oli 6-vuotias kakara, joka kiljuu ja riehuu kokoajan ja ei ikinä voi keskittyä mihinkään 15s pidempään. En edes ajatellut, että aikuisella voisi olla ADHD tai ADD. Kun lääkäri kuvaili mahdollisia ADHD-oireita, alkoi tämän diagnoosin mahdollisuus kuulostaa hyvin uskottavalta.
Tästä huolimatta minulla meni melkein 1.5 vuotta ennen kuin varasin ajan ADHD-tutkimuksia varten. Tämä siis siitä huolimatta, että minulla on yksityinen sairaskuluvakuutus 90€ omavastuulla ja 60k€ kulukatto. Ja itseasiassa ajan lääkäriin varasi työkkärin täti, joka alkoi patistamaan taas töihin. Kun puhuin masennuksesta ja ADHD-epäilystä hän passitti minut työttömien terveystarkastukseen, josta sain lähetteen terveyskeskuslääkärille. Lääkäri auttoi minua keräämään tarvittavan aineiston ja haastatteli minua kahdesti. Tämän jälkeen hän kirjoitti minulle lähetteen erikoislääkärille, joka palautti sen bumerangina takaisin sanoen, että ei minulla voi olla ADHD, koska käytös on koulussa aina ollut 10 tai 9 ja lukuaineiden keskiarvo 9-9.7. Käski vain nostaa masennuslääkkeiden määrä.
Jatkuu seuraavassa viestissä.
1/3
Lääkärin aika saatiin sitten heinäkuulle .
Ensin kyseltiin taas samat asiat mitkä aikasemmin.. sanoin jo tässä vaiheessa, että jos katsoisit sieltä koneelta. Hirveä väännön jälkwen taas oltii sitä mieltä, että masentunut olet ja lääkkeitä pitäisi syödä.. tämän piti olla se reissu ku saisin lähetteen.. no nyt loppujen lopuksi vaatimuksena oli kuulemma, että 3 kertaa kk välein pitäisi verikokeissa ja huumetesteissä käydä, että saat lähetteen niiden jälkeen. Kysyin, että miksi tälläienn kun arvot ovat sinun sanojen mukaan hyvät.. kuulemma neurolla näin vaaditaan.. vähän harmitti kun olisin voinut käydä nämä heti 3 kk sillon jo ensimmäisen käynnin jälkeen..
No fysiatrille oli aika varattuna parin viikon päästä ajattelin odottaa sinne koska siellä oli magneettikuvien tulos ja myös nämä psykologin tekemät testien tulokset kuultavissa..
Aikamme siinä kävimme tuloksia läpi ja kysyin että voiko hän kirjoittaa lähetteen sinne neurolle, että päästään asiassa eteenpäin . Lupasi, ottaa selvää asiasta.
Soitteli perään ja kertoi, että minulla on ollut cdt arvo 2.2% kun pitäisi olla alle 1.6 ja tämän takia neuro vaatii niitä 3 kertaa, että nähdään kuin suuri alkoholin kuluttaja olet..
Tässä vaiheessa taas kiehui, että mikse tälläistä ole kerrottu siellä tk:ssa sanottiin kaikkien olevam hyvin .. kerroin myös, että minun täytyy olla.melkonen suur kuluttaja kun en itse edes muista juoneeni 6 annoksen päivä tahtia..
Fysiatri kertoi puhelimessa, että menet nyt sinne huume/verikokeisiin ja hän lisää p beth arvon millä nähdään kulutatko oikeasti alkoholia paljon .. että tämän jälkeen hän kirjoittaa sinulle lähetteen kun ja jos arvo on normaali..
Verikokeiden tulokset tulivat omakantaan jonkun ajan päästä ja siellä vahvistui myös tämä oma kanta alkoholin käyttöön ja beth arvoksi tuli 0.07 ja raja oli 0.30 eli olen melkein absolutisti..
Siirrymme nyt tälle syyskuun viimesellw viikolle jolloin vihdoin fysiatrin soitto aika koitti..
Odotin innoissani, että vihdoin yli puolen vuoden jälkeen saan lähetteen neurolle..
No vastaus olikin aivan eri mistä oltiin sovittu, eli tämä beth arvo on todella hyvä, mutta sitä ei kelpuuteta eli cdt arvo pitää saada laskemaan ja se piti edellisissä verikokeissa ottaa, mutta onkin unohtunut.. ja kysyttiin minulta Miksei sitä ole otettu..
Tässä vaiheessa mulla hirtti totaalisesti kiinni..
Mä olen ja en ole kokeiden mukaan alkoholisti joten se lähetteen saaminen tuntuu hyvin hyvin epätodennäköiseltä..
Kovasti minut yritettiin, että käyt nyt vaan kokeissa ja katotaan mikö se arvo on .. menetin malttini täysin sen puhelun aikana yritin kysellä , että mitä sitten tapahtuu kun cdt arvo on vieläkin koholla ja beth näyttää absolutistiksi.. kuulemma lähdetään sitten tutkimaan miksi se cdt arvo on koholla ja lähetteestä ei tietoakaan..
Sanoin, että lopetan tämän leikkimisen tähän sen osalta, koska ihmistä ei uskota eikä koe tuloksillakaan tunnu oleva suurta merkitystä mihinkään niin tuskin sitä lähetettä tulen koskaan saamaan sinne neurolle..
Kyllä tässä vähän tuntuu hankalalta hakea apua näihin arjen vaikeuksiin..
Ilmeisestikin täytyy ruveta hoitamaan alkoholilla itsenäisesti tätä pääkoppaa.
Fiksuna menisin niihin verikokeisiin, mutta olen vieläkin nii tuohtunut tästä systeemistä, että räjähtää pää..