Vastasyntynyt vauva ja sukulaisten vierailut

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa myös hyödyntää noita vierailuja, voit vaikka pyytää, että saatte yhdessä miehen kanssa ottaa päiväunet ja mummo tulee siksi aikaa hoitamaan vauvaa, sun ei todellakaan tarvitse vieraita viihdyttää synnytyksen jälkeen tai muutenkaan vauva-aikana.

Toimii ehkä sun suvussa. Meillä pitää hyysätä ja passata ja palvella, isovanhemmat ei hetkeäkään leiki (saati hoida) joten mitään apua turha odottaa. Jos menisi päikkäreille saisi huudot siitä mitrn laiska on!

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa myös hyödyntää noita vierailuja, voit vaikka pyytää, että saatte yhdessä miehen kanssa ottaa päiväunet ja mummo tulee siksi aikaa hoitamaan vauvaa, sun ei todellakaan tarvitse vieraita viihdyttää synnytyksen jälkeen tai muutenkaan vauva-aikana.

Kylläpä väitän, että 9/10 äidistä haluaa ne päiväunet nukkua kun tasan vauva vierellään, kun synnytyksestä on vasta pari viikkoa. Monilla hormonit ovat sen verran päällä vielä ristiäisissäkin, että vauvan sylistä syliin kiertely lähinnä ahdistaa. Toki osalla on vaikeita jaksamiseen liittyviä ongelmia ja silloin on apu paikallaan, mutta ei todellakaan kuulosta siltä että ap, joka haluaa tutustua vauvaan nimenomaan rauhassa, tarvisi vauvalle hoitajaa kun tämä on vasta parin viikon ikäinen... Eihän vanhemmat vielä ole itsekään tutustuneet vauvaansa kunnolla. En usko että olen ainoa joka ajattelee näin, että sitä pesärauhaa halutaan nimenomaan siksi että itse luodaan suhdetta vauvaan, eikä siksi ettei jaksettaisi kahveja keittää. Paljon parempi onkin, että kun vieraat tulevat niin keittävät kahvit ja tuovat itse pullat. Äidin annetaan rauhassa sylitellä vauvaansa ja se otetaan syliin vasta kun äidiltä siltä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta toinen juttu on sitten nämä, jotka loukkaantuvat, kun ei kutsuta ristiäisiin. Me haluamme pitää ristiäiset pienenä perhejuhlana (pelkästään minun ja mieheni ihan lähisuvusta tulee yhteensä yli 30 vierasta, sisältäen siis minun vanhemmat ja sisarukset lapsineen ja sama miehen puolelta, lisäksi kutsutaan kummit, jotka ovat yhdet ystävät minun ja toiset miehen puolelta). Jotkut ystävät ovat ihmetelleet vähän loukkaantuneina, että ettekö te nyt ristiäisiin kutsu.... Nykyaika on ilmeisesti aika yleistä pitää suuret ristiäis- ja nimiäisjuhla, mutta me emme koe sellaisia omaksi jutuksi. Ristiäiset on mielestäni herkkä ja intiimi perhetilaisuus. Ystäviä toki kutsun sitten mielelläni muuten käymään.

Meillä eräs sukulainen yritti myös väen vängellä päästä ristiäisiin, ei ole edes ihan läheisestä sukulaisesta kyse. Ei kutsuttu kuin sisarukset perheineen, isovanhemmat ja isoisovanhemmat sekä muutama kummi ystäväpiiristä. Vieraita noin parikymmentä henkeä, pieni ja intiimitilaisuus pidettiin.

Mutta tämä matami yritti keinolla millä hyvänsä saada kutsua. Utsi ristiäispäivää, soitti "kuulumisia" (eli kysyi lopulta onko kutsu hukkunut postiin), halusinko että hän leipoisi jotain ristiäisiin ja lopulta alkoi soitella kutsutut vieraat läpi, josko heidän kyydillään pääsisi tulemaan! Ei millään mennyt jakeluun ja lopulta jouduimme kieltämään muita vieraita kertomasta hänelle mitään, mikä liittyi ristiäisiin. Kyllä oli suoraan sanottuna sairasta touhua, ja tää henkilö loukkaantui lopulta hetkeksi.

Ei mitään kunnioitusta tuntunut olevan.

Olisiko ollut kauhea ongelma yksi lisävieras? Mielummin teit tällaisen ilkeyden. Siitä tuli varmaan mukava olo kaikille. En voi ymmärtää

Ei ole ilkeää rajata vierasmäärää esim. sukulaissuhteen läheisyyden perusteella. On törppöä tungetella juhliin ilman kutsua. Kyllä jokainen normaaliälyinen ihminen ymmärtää, että juuri ristiäiset ovat ne juhlat, joiden osallistujamäärää moni rajaa, koska ne tulevat kuitenkin aika raskaaseen elämänvaiheeseen. Osa pitää isot kemut, mutta aika usein moni näistäkin sitten pitää jo seuraavalle lapselle pienemmät..

Entäpä sitten kun otetaan se yksi sukulaistäti ja toinen täti alkaa ihmetellä miksei häntä ole kutsuttu vaikka on yhtä etäinen/läheinen jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta toinen juttu on sitten nämä, jotka loukkaantuvat, kun ei kutsuta ristiäisiin. Me haluamme pitää ristiäiset pienenä perhejuhlana (pelkästään minun ja mieheni ihan lähisuvusta tulee yhteensä yli 30 vierasta, sisältäen siis minun vanhemmat ja sisarukset lapsineen ja sama miehen puolelta, lisäksi kutsutaan kummit, jotka ovat yhdet ystävät minun ja toiset miehen puolelta). Jotkut ystävät ovat ihmetelleet vähän loukkaantuneina, että ettekö te nyt ristiäisiin kutsu.... Nykyaika on ilmeisesti aika yleistä pitää suuret ristiäis- ja nimiäisjuhla, mutta me emme koe sellaisia omaksi jutuksi. Ristiäiset on mielestäni herkkä ja intiimi perhetilaisuus. Ystäviä toki kutsun sitten mielelläni muuten käymään.

Meillä eräs sukulainen yritti myös väen vängellä päästä ristiäisiin, ei ole edes ihan läheisestä sukulaisesta kyse. Ei kutsuttu kuin sisarukset perheineen, isovanhemmat ja isoisovanhemmat sekä muutama kummi ystäväpiiristä. Vieraita noin parikymmentä henkeä, pieni ja intiimitilaisuus pidettiin.

Mutta tämä matami yritti keinolla millä hyvänsä saada kutsua. Utsi ristiäispäivää, soitti "kuulumisia" (eli kysyi lopulta onko kutsu hukkunut postiin), halusinko että hän leipoisi jotain ristiäisiin ja lopulta alkoi soitella kutsutut vieraat läpi, josko heidän kyydillään pääsisi tulemaan! Ei millään mennyt jakeluun ja lopulta jouduimme kieltämään muita vieraita kertomasta hänelle mitään, mikä liittyi ristiäisiin. Kyllä oli suoraan sanottuna sairasta touhua, ja tää henkilö loukkaantui lopulta hetkeksi.

Ei mitään kunnioitusta tuntunut olevan.

Olisiko ollut kauhea ongelma yksi lisävieras? Mielummin teit tällaisen ilkeyden. Siitä tuli varmaan mukava olo kaikille. En voi ymmärtää

Olisi, koska nimenomaan mietittiin tarkkaan ketä kutsutaan koska haluttiin intiimi ja pienimuotoiset juhlat! Sanoin myös, ettei tämä ihminen ole edes läheinen sukulainen joten miksi sellainen olisi pitänyt kutsua?

Tuo myös osoitti sen, ettei ihminen ihan täysin terve tunnu olevan jos vänkäämällä vänkää ja yrittää tunkeilla, eikä mikään sanominen tunnu menevän perille. Kaikille, ainakin oman puolen sukulaisille, tuli helpottunut olo kun emme antanut periksi tälle henkilölle. Ei nimittäin ole ainoat pirskeet joihin tulee tavalla tai toisella kuokkimaan.

Me ei haluttu ketään synnytyssairaalaan (oli muuten todella hyvä päätös, olin sektion jäljiltä aika huonossa kunnossa), eikä siitä onneksi kukaan loukkaantunut. Soiteltiin kyllä kuulumisia. Vauvan isovanhemmat tuli sitten pari päivää kotiutumisen jälkeen (vauva silloin 6 pv), toivat kahvitarjottavat mukanaan ja viipyivät vain pari tuntia. Olin tosin etukäteen ollut tiukkana :) Ainoa mikä harmitti vierailussa, oli appiukon tölväisyt mun mahasta.. mies ei tätä kuullut ja kun kerroin hänelle jälkikäteen, sanoi, että olisi heittänyt äijän pihalle jos olisi siinä hetkessä ollut paikalla :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia riippuu sukulaisistakin. Meillä miehen puolen suku ja eritoten anoppi odottavat viiden tähden palvelua, aina pitää olla lämmin ruoka tai jooa kaksi (ilmoittavat ihan röyhkeästi siis itse että tullaan sunnuntaina, muistakaa sitten laittaa ruoka valmiksi). Lisäksi kahvit ja ITSEleivottua kakkua tms. Jos ei ole itsetehtyä, anoppi nalkuttaa. Ruoastakin valitetaan välillä. Jälkiruokaa jos ei näy niin katkeraan ääneen kysytään että missäs jälkiruoka, ajettiin sentäön tunnin matka ja kaukaa kun tulee niin pitää olla tarkoilua.

Koskaan eivät ole lapsia hoitaneet eivätkä auta missään ikinä, kylässä ollessa eivät leiki lasten kanssa vaan istuvat ja odottavat tarjoilua.

Kyllä oli kivaa palvella tärä sakkia kun vastasyntynyt rinnalla, kaksi taaperoa roikkuu jaloissa, nämä ei vahingossakaan auta tai leikitä lapsia ja mun pitää häärätä koko päivä keittiössä passaten ja palvellen.

Joten tällaisia ei kukaan halua ottaa kylään synnytyksen jälkeen!! Hirveä stressi ja uupumus ka valmistelutaakka vierailulle josta emme saa kuin pahan mielen (istuvat vaan sohvalla ja arvostelevat).

Miksi heitä pitäisi ottaa vastaan, jos tarjoiluja vaaditaan ja sätitään päälle? Tuollaisille ihmisille pitää sanoa, että jos ei kelpaa, tuossa on ovi, eikä takaisin ole tulemista. Tuskin he pystyvät lapsiinne mitään suhdetta luomaankaan, niin ei tarvi sitäkään puolta miettiä. En katsoisi tuollaista käytöstä hetkeäkään.

Nämä huonot isovanhemmat ovat silti ne ainoat isovanhemmat. Siksi pakko sietää.

Ei kuullosta mitenkään mukavalta. Tosin anopissani myös samoja piirteitä. Oli raskasta kun lapset olivat pieniä. Sohvalla kököttivät odottaen palvelua. Ei pahemmin kiinnostusta lapsenlapsista. Olin aina jotenkin hermostunut kun tulivat käymään. En ole oppinut tykkäämään anopistani, oletan että on molemminpuolista.

Äitini puuhasteli kanssani keittiössä tai sitten leikki lastenlasten kanssa kun minä kokkasin jos tuli käymään. Autto myös siivoamaan jos tarvetta.

Jos joskus lapsenlapsia saan niin toivon että minusta tulisi äitini tyylinen isovanhempi.

Eli väännyt miniäsi keittiöön kokkailemaan ja kaivelemaan kaappeja?

Tai sitten sinulla on vain tyttöjä, niin voit olla äitisi kaltainen isovanhempi. Kun tulee poikia, niin tilanne muuttuu täysin. Sinne miniän keittiöön ja kotiin ei mennäkkään noin vain puuhailemaan ja kokkailemaan ja siivoilemaan.

Huh mikään ei ole rasittavampaa, kun yrittää tarjottavia saada pöytään haluamallaan tavalla rauhassa, niin joku tulee selän taakse: tarvitko apua (eiii tarvitse pärjään kyllä), minäpä laitan tämän tänne ja tänne. Laitatko sinä tuon, ei hätää minä tiskaan, minä, minä, minä, minä, katson kuinka osallistun ja autan. Katsokaa nyt kaikki kun MINÄ täällä autan.

Apu on apua vain, kun se on toivottua ja pyydettyä. Muuten se on ihan rehellistä tungettelua. Apua on kohteliasta tarjota, mutta sitäkin tärkeämpää on kuunnella ja hyväksyä sana EI. Ihan sama muuten mikä asia on kyseessä, jos ei pysty hyväksymään kieltävää vastausta, niin ihmisellä on henkisiä ongelmia.

En nyt väitä että lainaamasi tällä lailla tekisi. Varmaan hän ehkä osaisi kuitenkin kysyä, että tarviiko apua ja kuunnella vastauksen myös. Ainakin toivottavasti.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yksi poika, joka ei pahemmin soittele maailmalta. Pärjää hyvin, mutta on irrottanut napanuoransa ja ei kaipaa enää äitiään. En oikein voi tukkiakkaan hänen elämäänsä.

Toinen poika taas on ollut aina luonteeltaan erilainen. Soittelee edelleen, vaikka asuu toisessa kaupungissa ja jopa ostelee joululahjoja minulle ja muistaa syntymäpäivän.

Tyttö soittelee todella useasti ja käy useasti ja kutsuu luokseen ja muistaa myös synttärit yms.

Kaikkiin on hyvät välit, vaikka eri tavalla pitävät yhteyttä. Ei ole vielä miniöitä ja vävypoikia, mutta kun tätä ketjua lukee, mietin, että mitenhän sitten, jos tulee miniöitä ja vävyjä ja lapsenlapsia. Tyttö kutsuu kylään ja käy useasti ja voin kuvitella, että jos saa lapsia, jatkaa samaa rataa.

Toinenkin poika varmaan pitää yhteytä ainakin jollakin tavalla vielä siinä vaiheessa. Mutta en usko, että tämä yksi yhtäkkiä alkaisi huolehtiman merkkipäivistäni ja soittelemaan ja kutsumaan kylään, jos vaimon hommaa.

Siinäpä sitä sitten onkin miettimistä, miten on tasapuolinen. Menenkö sen ehdoilla, joka pitää kotiin vähiten yhteyttä ja sanon tytölle, että en voi käydä sinun luona ja hoitaa lapsiasi useammin, kuin tämän yhden lapsia, kun hän ei pidä yhteyttä pahemmin, eikä soittele

Vai tuppaudunko tämän yhden pojan perheeseen kylään yhtä useasti, kuin tyttö tahtoo minua kylään.

Minun merkkipäiviä ei tarvitse kenenkään muistaa. Mutta sillekkään en voi mitään, jos kaksi lasta muistaa korteilla. 

Eli tiedossa on miniä, joka kirjoittaa tänne, että mummi laukkaa tytön perheessä hoitamassa lapsia ja pitää yhteyttä, mutta meidän lasta ei hoida niin usein, eikä käy. Ei sinne pojan kylään voi noin vain jatkuvasti mennä, jos poika ei kutsu, eikä soittele. En minä ainakaan kehtaisi. Mutta jos tyttö ja toinen poika soittelee ja kutsuu kylään, niin en voi kieltäytyä sen vuoksi, että yksi sisaruksistanne ei ruukaa kutsua kylään, niin en voi tasapuolisuuden vuoksi teillekkään tulla.

Ja sinä jo syytät miniää! ”Miniä sit kirjoittelee ja valittelee palstalla kun mummo ei käy” . Olisko ehkä sun homma luoda hyvät suhteet omaan poikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia riippuu sukulaisistakin. Meillä miehen puolen suku ja eritoten anoppi odottavat viiden tähden palvelua, aina pitää olla lämmin ruoka tai jooa kaksi (ilmoittavat ihan röyhkeästi siis itse että tullaan sunnuntaina, muistakaa sitten laittaa ruoka valmiksi). Lisäksi kahvit ja ITSEleivottua kakkua tms. Jos ei ole itsetehtyä, anoppi nalkuttaa. Ruoastakin valitetaan välillä. Jälkiruokaa jos ei näy niin katkeraan ääneen kysytään että missäs jälkiruoka, ajettiin sentäön tunnin matka ja kaukaa kun tulee niin pitää olla tarkoilua.

Koskaan eivät ole lapsia hoitaneet eivätkä auta missään ikinä, kylässä ollessa eivät leiki lasten kanssa vaan istuvat ja odottavat tarjoilua.

Kyllä oli kivaa palvella tärä sakkia kun vastasyntynyt rinnalla, kaksi taaperoa roikkuu jaloissa, nämä ei vahingossakaan auta tai leikitä lapsia ja mun pitää häärätä koko päivä keittiössä passaten ja palvellen.

Joten tällaisia ei kukaan halua ottaa kylään synnytyksen jälkeen!! Hirveä stressi ja uupumus ka valmistelutaakka vierailulle josta emme saa kuin pahan mielen (istuvat vaan sohvalla ja arvostelevat).

Miksi heitä pitäisi ottaa vastaan, jos tarjoiluja vaaditaan ja sätitään päälle? Tuollaisille ihmisille pitää sanoa, että jos ei kelpaa, tuossa on ovi, eikä takaisin ole tulemista. Tuskin he pystyvät lapsiinne mitään suhdetta luomaankaan, niin ei tarvi sitäkään puolta miettiä. En katsoisi tuollaista käytöstä hetkeäkään.

Nämä huonot isovanhemmat ovat silti ne ainoat isovanhemmat. Siksi pakko sietää.

Ei kuullosta mitenkään mukavalta. Tosin anopissani myös samoja piirteitä. Oli raskasta kun lapset olivat pieniä. Sohvalla kököttivät odottaen palvelua. Ei pahemmin kiinnostusta lapsenlapsista. Olin aina jotenkin hermostunut kun tulivat käymään. En ole oppinut tykkäämään anopistani, oletan että on molemminpuolista.

Äitini puuhasteli kanssani keittiössä tai sitten leikki lastenlasten kanssa kun minä kokkasin jos tuli käymään. Autto myös siivoamaan jos tarvetta.

Jos joskus lapsenlapsia saan niin toivon että minusta tulisi äitini tyylinen isovanhempi.

Eli väännyt miniäsi keittiöön kokkailemaan ja kaivelemaan kaappeja?

Tai sitten sinulla on vain tyttöjä, niin voit olla äitisi kaltainen isovanhempi. Kun tulee poikia, niin tilanne muuttuu täysin. Sinne miniän keittiöön ja kotiin ei mennäkkään noin vain puuhailemaan ja kokkailemaan ja siivoilemaan.

Huh mikään ei ole rasittavampaa, kun yrittää tarjottavia saada pöytään haluamallaan tavalla rauhassa, niin joku tulee selän taakse: tarvitko apua (eiii tarvitse pärjään kyllä), minäpä laitan tämän tänne ja tänne. Laitatko sinä tuon, ei hätää minä tiskaan, minä, minä, minä, minä, katson kuinka osallistun ja autan. Katsokaa nyt kaikki kun MINÄ täällä autan.

Apu on apua vain, kun se on toivottua ja pyydettyä. Muuten se on ihan rehellistä tungettelua. Apua on kohteliasta tarjota, mutta sitäkin tärkeämpää on kuunnella ja hyväksyä sana EI. Ihan sama muuten mikä asia on kyseessä, jos ei pysty hyväksymään kieltävää vastausta, niin ihmisellä on henkisiä ongelmia.

En nyt väitä että lainaamasi tällä lailla tekisi. Varmaan hän ehkä osaisi kuitenkin kysyä, että tarviiko apua ja kuunnella vastauksen myös. Ainakin toivottavasti.

No meillä on onneksi ”helppoa”, apua ei saa vaikka pyytää, ei edes hätätilanteessa. Joten sittenpä vaan pitää pärjätä yksin. Aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yksi poika, joka ei pahemmin soittele maailmalta. Pärjää hyvin, mutta on irrottanut napanuoransa ja ei kaipaa enää äitiään. En oikein voi tukkiakkaan hänen elämäänsä.

Toinen poika taas on ollut aina luonteeltaan erilainen. Soittelee edelleen, vaikka asuu toisessa kaupungissa ja jopa ostelee joululahjoja minulle ja muistaa syntymäpäivän.

Tyttö soittelee todella useasti ja käy useasti ja kutsuu luokseen ja muistaa myös synttärit yms.

Kaikkiin on hyvät välit, vaikka eri tavalla pitävät yhteyttä. Ei ole vielä miniöitä ja vävypoikia, mutta kun tätä ketjua lukee, mietin, että mitenhän sitten, jos tulee miniöitä ja vävyjä ja lapsenlapsia. Tyttö kutsuu kylään ja käy useasti ja voin kuvitella, että jos saa lapsia, jatkaa samaa rataa.

Toinenkin poika varmaan pitää yhteytä ainakin jollakin tavalla vielä siinä vaiheessa. Mutta en usko, että tämä yksi yhtäkkiä alkaisi huolehtiman merkkipäivistäni ja soittelemaan ja kutsumaan kylään, jos vaimon hommaa.

Siinäpä sitä sitten onkin miettimistä, miten on tasapuolinen. Menenkö sen ehdoilla, joka pitää kotiin vähiten yhteyttä ja sanon tytölle, että en voi käydä sinun luona ja hoitaa lapsiasi useammin, kuin tämän yhden lapsia, kun hän ei pidä yhteyttä pahemmin, eikä soittele

Vai tuppaudunko tämän yhden pojan perheeseen kylään yhtä useasti, kuin tyttö tahtoo minua kylään.

Minun merkkipäiviä ei tarvitse kenenkään muistaa. Mutta sillekkään en voi mitään, jos kaksi lasta muistaa korteilla. 

Eli tiedossa on miniä, joka kirjoittaa tänne, että mummi laukkaa tytön perheessä hoitamassa lapsia ja pitää yhteyttä, mutta meidän lasta ei hoida niin usein, eikä käy. Ei sinne pojan kylään voi noin vain jatkuvasti mennä, jos poika ei kutsu, eikä soittele. En minä ainakaan kehtaisi. Mutta jos tyttö ja toinen poika soittelee ja kutsuu kylään, niin en voi kieltäytyä sen vuoksi, että yksi sisaruksistanne ei ruukaa kutsua kylään, niin en voi tasapuolisuuden vuoksi teillekkään tulla.

Ja sinä jo syytät miniää! ”Miniä sit kirjoittelee ja valittelee palstalla kun mummo ei käy” . Olisko ehkä sun homma luoda hyvät suhteet omaan poikaan.

Tuossahan tuo mahdollisesti tulevaisuudessa isoäiti kirjoittaa olevansa hyvissä väleissä kaikkien lastensa kanssa, etkö lukenut laikaan hänen kirjoitustaan?

Kertoo vielä, ettei aio tuppautua pyytämättä vaan odottaa lapsiltaan kutsua.

Hän jopa miettii tasapuolisuutta vielä olemattomien lastenlasten perheiden kannalta.

Aivan unelma mummolta kuulostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa sitten muistaa, että kun tarpeeksi hyvin kieltäytyy, niin voi jäädä vauvan kanssa aika yksin. Kun on aikansa ollut vauvan kanssa kolmestaan ja puoliso palaa töihin, niin moni äiti on aika yksinäinen. Siinä vaiheessa seura kelpaisi, mutta ystävillä on jo muuta tekemistä, koska elämähän on sen kotipesän ympärillä jatkunut kuin ennenkin. Se vauvaperhe ei enää kiinnostakaan ja anoppi puolestaan on loukkaantunut, kun ei ole saanut vauvaa edes vilaukselta nähdä.

Moni tuore äiti tekee itselleen huomaamattaan kodista vankilan. Vanhat ystävät ei ole tervetulleita vauvaa katsomaan eikä uusia äitituttuja vielä ole. Mies palaa töihin, kaikki on hankalaa eikä ketään kiinnosta.

Ap voi tehdä niin kuin hänestä itsestään hyvältä tuntuu. Ja niin pitääkin tehdä. Jos samalla menettää pari ystävää, on se pieni hinta siitä, että saa olla rauhassa.

Herranjumala tässä puhutaan ensimmäisistä VIIKOISTA! Ap ei varmaan ole lukittautumassa kuukausiksi kotiinsa yksin ja eristämässä itseään ulkomaailmasta. Nykyään ei ollenkaan kunnioiteta enää lapsivuodeaikaa. Kaiken pitää tapahtua heti, nyt ja tässä ja vauvaakaan ei varmaan kerkeä sitten muutaman viikon ikäisenä mennä katsomaan. Ei se vauva varmaan minnekään katoa...

Niin? Kyse on ensimmäisistä viikoista, totta, mutta monella alkaa ankea arki, kun isä palaa töihin. Äiti jää vauvan kanssa kahden eikä ole ketään, jonka kanssa jakaa tunteitaan. Ystäville on tehty selväksi, että älkää soitelko, joten he eivät soita. Päivällä ystävät on töissä, heille soittaminen on suunnilleen sama asia kuin valmiiksi varautuisi siihen, että ei saa vastausta.

Kyse ei ole siitä, että vauvaa pitäisi päästä katsomaan heti, kyse on siitä, että isyysloman aikana sillä äidillä on vielä aikaa muulle maailmalle. Kun vauvaperheen arki alkaa, jää äiti aika yksin, jos ei tietoisesti ylläpidä ystävyyssuhteita.

Jos ei tietoisesti ylläpidä ystävyyssuhteita? Oletko tosissasi? Kyse on muutamasta viikosta! Mä varmaan olen sitten muutenkin aika paska ystävä, koska saattaa ihan normaalistikin mennä viikkoja etten ole johonkin ystävään yhteydessä. Musta se on aikuisiällä ihan normaalia, sitten jatketaan juttua siitä mihin se viimeksi jäi. Ei tässä millään yläasteella olla, että pitäisi olla päivittäin yhteydessä.

En minäkään pidä yhteyksiä ystäviin mitenkään jatkuvasti, joskus enemmän joskus vähemmän. Ehkä tuossa yritetään ajaa takaa sitä, että jos ystävä tai sukulainen on kiinnostunut sinusta ja vauvasta, tuntuu tylyltä, että blokataan. Nuorempi väki melko hyvin ymmärtää tuon alun omissa oloissa olemisen oman kokemukseni mukaan, mutta varsinkin vanhemmalla polvella se voi aiheuttaa pahaa mieltä. Ja kun niitä rajoja moni alkaa laittaa aika moneen: ei saa tulla katsomaan vauvaa, ei nähdä jouluna, ei sovi se ja tuo ja tämä. Toisaalta kuitenkin oletetaan, että apua on aina tarjolla, kun pyytää.

Eli ne rajat ovat sinänsä okei, mutta samalla täytyy ymmärtää, että se voi myös johtaa siihen, että monessa kohdassa jääkin yksin. Se on kaksisuuntainen väylä ja se pitää hyväksyä, jos sille tielle lähtee (esim moni nuori aikuinen on varsin rajaton suhteessa vanhempiin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yksi poika, joka ei pahemmin soittele maailmalta. Pärjää hyvin, mutta on irrottanut napanuoransa ja ei kaipaa enää äitiään. En oikein voi tukkiakkaan hänen elämäänsä.

Toinen poika taas on ollut aina luonteeltaan erilainen. Soittelee edelleen, vaikka asuu toisessa kaupungissa ja jopa ostelee joululahjoja minulle ja muistaa syntymäpäivän.

Tyttö soittelee todella useasti ja käy useasti ja kutsuu luokseen ja muistaa myös synttärit yms.

Kaikkiin on hyvät välit, vaikka eri tavalla pitävät yhteyttä. Ei ole vielä miniöitä ja vävypoikia, mutta kun tätä ketjua lukee, mietin, että mitenhän sitten, jos tulee miniöitä ja vävyjä ja lapsenlapsia. Tyttö kutsuu kylään ja käy useasti ja voin kuvitella, että jos saa lapsia, jatkaa samaa rataa.

Toinenkin poika varmaan pitää yhteytä ainakin jollakin tavalla vielä siinä vaiheessa. Mutta en usko, että tämä yksi yhtäkkiä alkaisi huolehtiman merkkipäivistäni ja soittelemaan ja kutsumaan kylään, jos vaimon hommaa.

Siinäpä sitä sitten onkin miettimistä, miten on tasapuolinen. Menenkö sen ehdoilla, joka pitää kotiin vähiten yhteyttä ja sanon tytölle, että en voi käydä sinun luona ja hoitaa lapsiasi useammin, kuin tämän yhden lapsia, kun hän ei pidä yhteyttä pahemmin, eikä soittele

Vai tuppaudunko tämän yhden pojan perheeseen kylään yhtä useasti, kuin tyttö tahtoo minua kylään.

Minun merkkipäiviä ei tarvitse kenenkään muistaa. Mutta sillekkään en voi mitään, jos kaksi lasta muistaa korteilla. 

Eli tiedossa on miniä, joka kirjoittaa tänne, että mummi laukkaa tytön perheessä hoitamassa lapsia ja pitää yhteyttä, mutta meidän lasta ei hoida niin usein, eikä käy. Ei sinne pojan kylään voi noin vain jatkuvasti mennä, jos poika ei kutsu, eikä soittele. En minä ainakaan kehtaisi. Mutta jos tyttö ja toinen poika soittelee ja kutsuu kylään, niin en voi kieltäytyä sen vuoksi, että yksi sisaruksistanne ei ruukaa kutsua kylään, niin en voi tasapuolisuuden vuoksi teillekkään tulla.

Ja sinä jo syytät miniää! ”Miniä sit kirjoittelee ja valittelee palstalla kun mummo ei käy” . Olisko ehkä sun homma luoda hyvät suhteet omaan poikaan.

Tuossahan tuo mahdollisesti tulevaisuudessa isoäiti kirjoittaa olevansa hyvissä väleissä kaikkien lastensa kanssa, etkö lukenut laikaan hänen kirjoitustaan?

Kertoo vielä, ettei aio tuppautua pyytämättä vaan odottaa lapsiltaan kutsua.

Hän jopa miettii tasapuolisuutta vielä olemattomien lastenlasten perheiden kannalta.

Aivan unelma mummolta kuulostaa.

Ei kuulosta kun ei ole yhtä hyvissä väleissä kaikkiin lapsiin. Tohon tulee miniä raulka etäisen pojan vaimoksi, yrittää luoda välejä ja suhdetta anoppiin, ei onnistu siinä ja muut sot syyttää siitä MINIÄÄ. Kun alunperin kuvio on jo olemassa ennen minoän tuloa että poika ei ole äidilleeen läheinen eikä äiti pidä yhteyttä (osottaa että poika pitää).

Mun anoppi ei ole vaivautunut soittamaan mun miehelle KOLMEEN VUOTEEN ja tänä aikana meille on syntynyt lapsikin josta ei onnitellut eikä tullut ristiäisiin. Ennen aina yhteydenpito oli meidän vastuulla ja mummo tyly ja nihkeä. Nyt en enää jaksa yksin kannatella, jos ei soita niin olkoon loppuelämänsä soittamatta, ihan sama.

Te jotka kerrotte anopin tai oman äidin olleen ekat viikot apuna. Mitä sillä avulla tarkoitatte? Eikö vauvan isä huolehdi kotihommista jos äiti on niin huonossa kunnossa ettei pysty? Vauvanhoitohan on ekat viikot pelkkää imetystä ja vaipanvaihtoa, eikä perheelle varmasti tee hyvää että joku vanhempi naisihminen on siinä ottamassa ohjia käteensä ja neuvomassa. 

Millä tavoin kyseinen sukulainen on sitten jatkossa ollut perheen apuna ja kuinka usein vieraillut. Kysyn uteliaisuudesta, aihe on kiinnostava.

Itse koin esikoisen syntymän jälkeisen ajan meidän perheelle tosi tärkeäksi juuri siksi että opeteltiin asioita kahdestaan ja meistä tuli vielä enemmän tiimi. Vieraita toki kävi, mutta vain nopeasti.

Meidän vauva tulee sektiolla maailmaan viikon kuluttua. Esikoinen. Kammoksun jo ajatusta että nyhvättäisiin mieheni ja vauvabn kanssa "pesässämme" kolmestaan viikkotolkulla. Vieläpä kesällä. Haluan että siskoni, mummot vaarit pääsee myös nauttimaan vauvasta, sillä hekin odottavat häntä jo kovasti. Ystävätkin odottavat joten kyllä hekin saavat piipahtaa. Tulen myös tarvitsemaan apua joten otan sen mielelläni perheeltäni vastaan ja uskallan sitä pyytää.

Mulla ei äiti, anoppi tai kumpikaan ukki ole ikinä auttanut mitenkään, siis koskaan, mutta naapurissa näen mitä apu tarkoittaa, kummatkin isovanhemmat auttaa minta kertaa viikossa. Siellä apu on mm tätä:

- isovanhemmat leikkaa nurmikon/kolaa

-isovanhemmat imuroi/siivoaa

- isovanhemmat kuskaa harrastuksiin

- isovanhemmat tuo polttopuita/marjoja/miuta tavaraa

-isovanhemmat tulee hoitamaan jos sairastellaan

-isovanhemmat hoitaa jotta vanhemmat saa parisuhdeaikaa.

- mummot järkkää synttärit ja ristiäiset

Tuo on paljon apua mutta kyllä toivoisin itsekin saavani apua edes joskus. ”Parasta” oli että kun menin synnyttämään junioria, meillä kummatkaan isovanhemmat (eläkkeellä) ei suostuneet hoitamaan synnytyksen ajan vaikka olisin maksanut 100e. No nämä NAAPURIN isovanhemmat auttoivat poikkeustilanteessa minua ja hoitivat, ottivat vain 50e vaikka tarjosin satkua.

Oli kyllä silmiä avaavaa miten vieraat naapurin sukulaiset välittivät minusta enemmän kuin omat sukulaiset, siis omat vanhempani ja appivanhempani jotka kieltäytyi auttamasta. Mutta niin se menee, joillain on rakkautta ja auttamistahtoa ja toisilla sitä ei ole tippaakaan.

Kyllä välillä harmittaa aivan vietävästi että lapsillamme on umpisurkeat paskat isovanhemmat, eivät pidä yhteyttä eivätkä välitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yksi poika, joka ei pahemmin soittele maailmalta. Pärjää hyvin, mutta on irrottanut napanuoransa ja ei kaipaa enää äitiään. En oikein voi tukkiakkaan hänen elämäänsä.

Toinen poika taas on ollut aina luonteeltaan erilainen. Soittelee edelleen, vaikka asuu toisessa kaupungissa ja jopa ostelee joululahjoja minulle ja muistaa syntymäpäivän.

Tyttö soittelee todella useasti ja käy useasti ja kutsuu luokseen ja muistaa myös synttärit yms.

Kaikkiin on hyvät välit, vaikka eri tavalla pitävät yhteyttä. Ei ole vielä miniöitä ja vävypoikia, mutta kun tätä ketjua lukee, mietin, että mitenhän sitten, jos tulee miniöitä ja vävyjä ja lapsenlapsia. Tyttö kutsuu kylään ja käy useasti ja voin kuvitella, että jos saa lapsia, jatkaa samaa rataa.

Toinenkin poika varmaan pitää yhteytä ainakin jollakin tavalla vielä siinä vaiheessa. Mutta en usko, että tämä yksi yhtäkkiä alkaisi huolehtiman merkkipäivistäni ja soittelemaan ja kutsumaan kylään, jos vaimon hommaa.

Siinäpä sitä sitten onkin miettimistä, miten on tasapuolinen. Menenkö sen ehdoilla, joka pitää kotiin vähiten yhteyttä ja sanon tytölle, että en voi käydä sinun luona ja hoitaa lapsiasi useammin, kuin tämän yhden lapsia, kun hän ei pidä yhteyttä pahemmin, eikä soittele

Vai tuppaudunko tämän yhden pojan perheeseen kylään yhtä useasti, kuin tyttö tahtoo minua kylään.

Minun merkkipäiviä ei tarvitse kenenkään muistaa. Mutta sillekkään en voi mitään, jos kaksi lasta muistaa korteilla. 

Eli tiedossa on miniä, joka kirjoittaa tänne, että mummi laukkaa tytön perheessä hoitamassa lapsia ja pitää yhteyttä, mutta meidän lasta ei hoida niin usein, eikä käy. Ei sinne pojan kylään voi noin vain jatkuvasti mennä, jos poika ei kutsu, eikä soittele. En minä ainakaan kehtaisi. Mutta jos tyttö ja toinen poika soittelee ja kutsuu kylään, niin en voi kieltäytyä sen vuoksi, että yksi sisaruksistanne ei ruukaa kutsua kylään, niin en voi tasapuolisuuden vuoksi teillekkään tulla.

Ja sinä jo syytät miniää! ”Miniä sit kirjoittelee ja valittelee palstalla kun mummo ei käy” . Olisko ehkä sun homma luoda hyvät suhteet omaan poikaan.

Tuossahan tuo mahdollisesti tulevaisuudessa isoäiti kirjoittaa olevansa hyvissä väleissä kaikkien lastensa kanssa, etkö lukenut laikaan hänen kirjoitustaan?

Kertoo vielä, ettei aio tuppautua pyytämättä vaan odottaa lapsiltaan kutsua.

Hän jopa miettii tasapuolisuutta vielä olemattomien lastenlasten perheiden kannalta.

Aivan unelma mummolta kuulostaa.

Ei kuulosta kun ei ole yhtä hyvissä väleissä kaikkiin lapsiin. Tohon tulee miniä raulka etäisen pojan vaimoksi, yrittää luoda välejä ja suhdetta anoppiin, ei onnistu siinä ja muut sot syyttää siitä MINIÄÄ. Kun alunperin kuvio on jo olemassa ennen minoän tuloa että poika ei ole äidilleeen läheinen eikä äiti pidä yhteyttä (osottaa että poika pitää).

Mun anoppi ei ole vaivautunut soittamaan mun miehelle KOLMEEN VUOTEEN ja tänä aikana meille on syntynyt lapsikin josta ei onnitellut eikä tullut ristiäisiin. Ennen aina yhteydenpito oli meidän vastuulla ja mummo tyly ja nihkeä. Nyt en enää jaksa yksin kannatella, jos ei soita niin olkoon loppuelämänsä soittamatta, ihan sama.

Sulla on erikoinen näkemys toi, että yhteydenpidon määrä määrää onko suhde hyvä.

Mulla on kavereita joista toisten kanssa viestitellään viikoittain ja nähdäänkin usein, ja toisten kanssa viestitellään harvakseltaan ja tavataan pari kertaa vuodessa, kuitenkin olen ihan hyvissä väleissä kaikkien kavereideni kanssa.

Sun tilanteessa anoppi ei ole halunnut olla väleissä teidän kanssa, eikä ilmeisesti miehesikään äitinsä kanssa kun yhteydenpito on ollut sinun harteillasi, mutta eihän se anopin vika ole jos muut syyttää sinua tilanteesta.

Itse vähän ihmettelen tätä, että halutaan vain olla omissa oloissa. Eikös se juuri anna voimia, että ne omat aidosti läheiset ja rakkaat tulevat käymään?

Tietenkään ei mitään tarjoiluja sovi vauva perheessä odottaa eikä viipyä tuntitolkulla, ellei erityisesti kaivata apuja, mutta noin muuten. Vai onko ihmiset yleensäkin vain pakkopullaa monille?

Itse muistan, että vastasyntyneen kanssa makasin sohvalla vauva kainalossa ja oli kiva, kun ihasteltiin, kyseltiin ja sai olla omien rakkaiden kiinnostuksen kohteena. Eikä se rutiineja mitenkään häirinnyt. Kävin itse suihkussa, kun siskoni piteli vauvaa ja isä sai hetken lukea rauhassa lehtiä (noin esimerkkinä). Seuraavien lasten kohdalla on ollut kiva, että vanhemmalle lapselle on voinut antaa jakamatonta huomiota, kun joku on sylitellyt vauvaa.

Bakteerihomma on ainoa asia, miksi ymmärrän alun nihkeyden ottaa vastaan kävijöitä. Tai jos äiti oikeasti on todella heikossa kunnossa. Aika moni kuitenkin on kotiuduttuaan ihan hyvissä voimissa, väsynyt lähinnä ja hormoneista ehkä herkillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yksi poika, joka ei pahemmin soittele maailmalta. Pärjää hyvin, mutta on irrottanut napanuoransa ja ei kaipaa enää äitiään. En oikein voi tukkiakkaan hänen elämäänsä.

Toinen poika taas on ollut aina luonteeltaan erilainen. Soittelee edelleen, vaikka asuu toisessa kaupungissa ja jopa ostelee joululahjoja minulle ja muistaa syntymäpäivän.

Tyttö soittelee todella useasti ja käy useasti ja kutsuu luokseen ja muistaa myös synttärit yms.

Kaikkiin on hyvät välit, vaikka eri tavalla pitävät yhteyttä. Ei ole vielä miniöitä ja vävypoikia, mutta kun tätä ketjua lukee, mietin, että mitenhän sitten, jos tulee miniöitä ja vävyjä ja lapsenlapsia. Tyttö kutsuu kylään ja käy useasti ja voin kuvitella, että jos saa lapsia, jatkaa samaa rataa.

Toinenkin poika varmaan pitää yhteytä ainakin jollakin tavalla vielä siinä vaiheessa. Mutta en usko, että tämä yksi yhtäkkiä alkaisi huolehtiman merkkipäivistäni ja soittelemaan ja kutsumaan kylään, jos vaimon hommaa.

Siinäpä sitä sitten onkin miettimistä, miten on tasapuolinen. Menenkö sen ehdoilla, joka pitää kotiin vähiten yhteyttä ja sanon tytölle, että en voi käydä sinun luona ja hoitaa lapsiasi useammin, kuin tämän yhden lapsia, kun hän ei pidä yhteyttä pahemmin, eikä soittele

Vai tuppaudunko tämän yhden pojan perheeseen kylään yhtä useasti, kuin tyttö tahtoo minua kylään.

Minun merkkipäiviä ei tarvitse kenenkään muistaa. Mutta sillekkään en voi mitään, jos kaksi lasta muistaa korteilla. 

Eli tiedossa on miniä, joka kirjoittaa tänne, että mummi laukkaa tytön perheessä hoitamassa lapsia ja pitää yhteyttä, mutta meidän lasta ei hoida niin usein, eikä käy. Ei sinne pojan kylään voi noin vain jatkuvasti mennä, jos poika ei kutsu, eikä soittele. En minä ainakaan kehtaisi. Mutta jos tyttö ja toinen poika soittelee ja kutsuu kylään, niin en voi kieltäytyä sen vuoksi, että yksi sisaruksistanne ei ruukaa kutsua kylään, niin en voi tasapuolisuuden vuoksi teillekkään tulla.

Ja sinä jo syytät miniää! ”Miniä sit kirjoittelee ja valittelee palstalla kun mummo ei käy” . Olisko ehkä sun homma luoda hyvät suhteet omaan poikaan.

Tuossahan tuo mahdollisesti tulevaisuudessa isoäiti kirjoittaa olevansa hyvissä väleissä kaikkien lastensa kanssa, etkö lukenut laikaan hänen kirjoitustaan?

Kertoo vielä, ettei aio tuppautua pyytämättä vaan odottaa lapsiltaan kutsua.

Hän jopa miettii tasapuolisuutta vielä olemattomien lastenlasten perheiden kannalta.

Aivan unelma mummolta kuulostaa.

Ei kuulosta kun ei ole yhtä hyvissä väleissä kaikkiin lapsiin. Tohon tulee miniä raulka etäisen pojan vaimoksi, yrittää luoda välejä ja suhdetta anoppiin, ei onnistu siinä ja muut sot syyttää siitä MINIÄÄ. Kun alunperin kuvio on jo olemassa ennen minoän tuloa että poika ei ole äidilleeen läheinen eikä äiti pidä yhteyttä (osottaa että poika pitää).

Mun anoppi ei ole vaivautunut soittamaan mun miehelle KOLMEEN VUOTEEN ja tänä aikana meille on syntynyt lapsikin josta ei onnitellut eikä tullut ristiäisiin. Ennen aina yhteydenpito oli meidän vastuulla ja mummo tyly ja nihkeä. Nyt en enää jaksa yksin kannatella, jos ei soita niin olkoon loppuelämänsä soittamatta, ihan sama.

Sulla on erikoinen näkemys toi, että yhteydenpidon määrä määrää onko suhde hyvä.

Mulla on kavereita joista toisten kanssa viestitellään viikoittain ja nähdäänkin usein, ja toisten kanssa viestitellään harvakseltaan ja tavataan pari kertaa vuodessa, kuitenkin olen ihan hyvissä väleissä kaikkien kavereideni kanssa.

Sun tilanteessa anoppi ei ole halunnut olla väleissä teidän kanssa, eikä ilmeisesti miehesikään äitinsä kanssa kun yhteydenpito on ollut sinun harteillasi, mutta eihän se anopin vika ole jos muut syyttää sinua tilanteesta.

Ihan normaali näkemys on: tuo mummo tulee kohtelemaan lapsenlapsiaan (sit jos niitä tulee) ihan hemmetin eriarvoisesti, toisia tapaa/soittelee päivittäin ja yksiä kerta vuoteen. Ihan satavarmasti poika ja miniä tulevat katkeroitumaan mutta ei taida haitata mummoa, on jo päättänyt ketkä on suosikkeja.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei äiti, anoppi tai kumpikaan ukki ole ikinä auttanut mitenkään, siis koskaan, mutta naapurissa näen mitä apu tarkoittaa, kummatkin isovanhemmat auttaa minta kertaa viikossa. Siellä apu on mm tätä:

- isovanhemmat leikkaa nurmikon/kolaa

-isovanhemmat imuroi/siivoaa

- isovanhemmat kuskaa harrastuksiin

- isovanhemmat tuo polttopuita/marjoja/miuta tavaraa

-isovanhemmat tulee hoitamaan jos sairastellaan

-isovanhemmat hoitaa jotta vanhemmat saa parisuhdeaikaa.

- mummot järkkää synttärit ja ristiäiset

Tuo on paljon apua mutta kyllä toivoisin itsekin saavani apua edes joskus. ”Parasta” oli että kun menin synnyttämään junioria, meillä kummatkaan isovanhemmat (eläkkeellä) ei suostuneet hoitamaan synnytyksen ajan vaikka olisin maksanut 100e. No nämä NAAPURIN isovanhemmat auttoivat poikkeustilanteessa minua ja hoitivat, ottivat vain 50e vaikka tarjosin satkua.

Oli kyllä silmiä avaavaa miten vieraat naapurin sukulaiset välittivät minusta enemmän kuin omat sukulaiset, siis omat vanhempani ja appivanhempani jotka kieltäytyi auttamasta. Mutta niin se menee, joillain on rakkautta ja auttamistahtoa ja toisilla sitä ei ole tippaakaan.

Kyllä välillä harmittaa aivan vietävästi että lapsillamme on umpisurkeat paskat isovanhemmat, eivät pidä yhteyttä eivätkä välitä.

Valtaosa ihmisistä lähinnä ahdistuisi tuollaisesta määrästä apua ja yhdessäoloa. Täälläkin monesti valitetaan jo sitä, että mummo haluaa tuoda lapsenlapsen juhliin tarjottavia.

Kultainen keskitie olisi paras. Ei ne täysin välipitämättömätkään mukavalta tunnu, omakin isä on sellainen. Mutta parempi sekin kuin jatkuva tuppaaminen kaikkeen.

Vierailija kirjoitti:

Itse vähän ihmettelen tätä, että halutaan vain olla omissa oloissa. Eikös se juuri anna voimia, että ne omat aidosti läheiset ja rakkaat tulevat käymään?

Tietenkään ei mitään tarjoiluja sovi vauva perheessä odottaa eikä viipyä tuntitolkulla, ellei erityisesti kaivata apuja, mutta noin muuten. Vai onko ihmiset yleensäkin vain pakkopullaa monille?

Itse muistan, että vastasyntyneen kanssa makasin sohvalla vauva kainalossa ja oli kiva, kun ihasteltiin, kyseltiin ja sai olla omien rakkaiden kiinnostuksen kohteena. Eikä se rutiineja mitenkään häirinnyt. Kävin itse suihkussa, kun siskoni piteli vauvaa ja isä sai hetken lukea rauhassa lehtiä (noin esimerkkinä). Seuraavien lasten kohdalla on ollut kiva, että vanhemmalle lapselle on voinut antaa jakamatonta huomiota, kun joku on sylitellyt vauvaa.

Bakteerihomma on ainoa asia, miksi ymmärrän alun nihkeyden ottaa vastaan kävijöitä. Tai jos äiti oikeasti on todella heikossa kunnossa. Aika moni kuitenkin on kotiuduttuaan ihan hyvissä voimissa, väsynyt lähinnä ja hormoneista ehkä herkillä.

Sulla on lämmin ja rakastava suku. Suurella osalla suomalaisista EI OLE. Meillä molemmat suvut (mun ja miehen) on riitaisia, itsekkäitä ja ilkeitä ja ei todellakaan ole tuollaista idylliä kuin sinulla. Mahdatko ymmärtää olevasi onnellinen ja etuoikeutettu.

Suomi on julmia ja kylmiä sukuja pullollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse vähän ihmettelen tätä, että halutaan vain olla omissa oloissa. Eikös se juuri anna voimia, että ne omat aidosti läheiset ja rakkaat tulevat käymään?

Tietenkään ei mitään tarjoiluja sovi vauva perheessä odottaa eikä viipyä tuntitolkulla, ellei erityisesti kaivata apuja, mutta noin muuten. Vai onko ihmiset yleensäkin vain pakkopullaa monille?

Itse muistan, että vastasyntyneen kanssa makasin sohvalla vauva kainalossa ja oli kiva, kun ihasteltiin, kyseltiin ja sai olla omien rakkaiden kiinnostuksen kohteena. Eikä se rutiineja mitenkään häirinnyt. Kävin itse suihkussa, kun siskoni piteli vauvaa ja isä sai hetken lukea rauhassa lehtiä (noin esimerkkinä). Seuraavien lasten kohdalla on ollut kiva, että vanhemmalle lapselle on voinut antaa jakamatonta huomiota, kun joku on sylitellyt vauvaa.

Bakteerihomma on ainoa asia, miksi ymmärrän alun nihkeyden ottaa vastaan kävijöitä. Tai jos äiti oikeasti on todella heikossa kunnossa. Aika moni kuitenkin on kotiuduttuaan ihan hyvissä voimissa, väsynyt lähinnä ja hormoneista ehkä herkillä.

Sulla on lämmin ja rakastava suku. Suurella osalla suomalaisista EI OLE. Meillä molemmat suvut (mun ja miehen) on riitaisia, itsekkäitä ja ilkeitä ja ei todellakaan ole tuollaista idylliä kuin sinulla. Mahdatko ymmärtää olevasi onnellinen ja etuoikeutettu.

Suomi on julmia ja kylmiä sukuja pullollaan.

No sellaisiin eikai muutenkaan tarvitse liiemmin yhteyksiä pidellä? Jotenkin ymmärsin aloituksesta, että puhutaan ihmisistä, joista ap aidosti pitää? Eikai mikään puolituttu tai riidoissa oleva sukulainen ole vauvaa tunkemassa katsomaan?