Vastasyntynyt vauva ja sukulaisten vierailut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun siskoni sai vauvan, hän ilmoitti etukäteen, että kutsuu käymään, ei kannata soitella ja ängetä vauvaperheeseen. Siskontyttö on nyt 3v, ei ole koskaan häntä vielä nähty, vaikka välimatkaa on 50 km. Kun ei kutsuta, niin ei tupata. Sama juttu muuten muutaman kaverin kanssa eli on kunnioitettu heidän pesimistään, mutta sitten on pari vuotta myöhemmin saatu kuulla, että jätettiin ihan yksin.

Ainakin minä odotan, että kutsutaan. Jos kutsua ei tule, niin en näe sitä vauvaa enkä varmaan menetä mitään.

Mulla vähän sama juttu. Toki veljen lapsi ja ikää puoltoista. Äitini on paheksunut kun " et oo edes käynyt katsomassa" ja vastaan, että mulla ei ole tapana mennä toisten koteihin kutsumatta. Sentäs nimen tiiän, sitäki kyl piti kysyä sukulaisilta.

Tämä APn tilanne on just sellanen miksi en mene kutsumatta.

Ap, ei siinä oikeesti auta kuin sanoa että emme ota vastaan vielä vieraita.

Eikö ole järjestetty mitään nimiäisiä tai ristiäisiä? Sehän se on perinteisesti monelle eka tilaisuus tulla tutustumaan vauvaan.

Näin minäkin luulin "näen sitten ristiäisissä". Sinne kutsuttiin kuitenkin vaan isovanhemmat ja kummit mikä on ok, mutta tuntui et mulle oltiin kielletty kertomasta ristiäispäivää. Olisin myös olettanut et kerrotaan lapsen nimi, mutta eipä sitäkään. Lopulta kysyin nimen äidiltäni ettei tarvinut käyttää jotain randomnimitystä.

Olen kyl tullut johtopäätökseen et ku en kuulu kirkkoon niin en ole sovelias lapsen seuraan. Veljeäni olen kyllä nähnyt useastikin. T. Tuo alempi lainaus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia riippuu sukulaisistakin. Meillä miehen puolen suku ja eritoten anoppi odottavat viiden tähden palvelua, aina pitää olla lämmin ruoka tai jooa kaksi (ilmoittavat ihan röyhkeästi siis itse että tullaan sunnuntaina, muistakaa sitten laittaa ruoka valmiksi). Lisäksi kahvit ja ITSEleivottua kakkua tms. Jos ei ole itsetehtyä, anoppi nalkuttaa. Ruoastakin valitetaan välillä. Jälkiruokaa jos ei näy niin katkeraan ääneen kysytään että missäs jälkiruoka, ajettiin sentäön tunnin matka ja kaukaa kun tulee niin pitää olla tarkoilua.

Koskaan eivät ole lapsia hoitaneet eivätkä auta missään ikinä, kylässä ollessa eivät leiki lasten kanssa vaan istuvat ja odottavat tarjoilua.

Kyllä oli kivaa palvella tärä sakkia kun vastasyntynyt rinnalla, kaksi taaperoa roikkuu jaloissa, nämä ei vahingossakaan auta tai leikitä lapsia ja mun pitää häärätä koko päivä keittiössä passaten ja palvellen.

Joten tällaisia ei kukaan halua ottaa kylään synnytyksen jälkeen!! Hirveä stressi ja uupumus ka valmistelutaakka vierailulle josta emme saa kuin pahan mielen (istuvat vaan sohvalla ja arvostelevat).

Miksi heitä pitäisi ottaa vastaan, jos tarjoiluja vaaditaan ja sätitään päälle? Tuollaisille ihmisille pitää sanoa, että jos ei kelpaa, tuossa on ovi, eikä takaisin ole tulemista. Tuskin he pystyvät lapsiinne mitään suhdetta luomaankaan, niin ei tarvi sitäkään puolta miettiä. En katsoisi tuollaista käytöstä hetkeäkään.

Nämä huonot isovanhemmat ovat silti ne ainoat isovanhemmat. Siksi pakko sietää.

Ei kuullosta mitenkään mukavalta. Tosin anopissani myös samoja piirteitä. Oli raskasta kun lapset olivat pieniä. Sohvalla kököttivät odottaen palvelua. Ei pahemmin kiinnostusta lapsenlapsista. Olin aina jotenkin hermostunut kun tulivat käymään. En ole oppinut tykkäämään anopistani, oletan että on molemminpuolista.

Äitini puuhasteli kanssani keittiössä tai sitten leikki lastenlasten kanssa kun minä kokkasin jos tuli käymään. Autto myös siivoamaan jos tarvetta.

Jos joskus lapsenlapsia saan niin toivon että minusta tulisi äitini tyylinen isovanhempi.

Eli väännyt miniäsi keittiöön kokkailemaan ja kaivelemaan kaappeja?

Tai sitten sinulla on vain tyttöjä, niin voit olla äitisi kaltainen isovanhempi. Kun tulee poikia, niin tilanne muuttuu täysin. Sinne miniän keittiöön ja kotiin ei mennäkkään noin vain puuhailemaan ja kokkailemaan ja siivoilemaan.

Joo mutta miniää voisi auttaa hoitamalla lapsia, kin näkee että miniä passaa vauva rintarepussa ja kaksi taaperoa kummassakin lahkeessa roikkuen.

Samainen anoppi - joka ei ole auttanut meitä kooskaan mitenkään - auttaa tytärtään paljon. Kerran anoppi tuli yllätyskäymään kun olin sairastanut influenssan ja moitti miten sotkuista on ja tiskialtaasa likatisk. Samantien paineli tyttörensä luo kun tyttärellä oli nuha ja niin rankkaa että piti lähteä tytärtä auttamaan.

Joten joo on todella eri kohtelu miniälle ja tyttärelle. Mutta ein meidän lapset ole oikeita lapsenlapsia anopin mielestä kun kaikille puhui että ”miniän lapset” tai ”Ullan lapset”. Ihan kuin pojalla ei olisi mitään tekemistä asian kanssa (anopin poika eli mies on siis isä kaikklle kolmelle).

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksanut ketään vieraita moneen viikkoon! Oma äiti kävi auttamassa ja lähellä asuva sisko oli suuri tuki, mutta ketään kaukaisempia tai miehen puolen sukua en suoraan sanottuna olisi kestänyt siinä tilanteessa. Alapää riekaleina ja kipeä, rinnat verillä, hormonit sai itkemään jne. Ei siinä halua vieraita kylään.. Sanotte vaan ihan suoraan, että nyt keskitymme perhe-elämän alkuun emmekä ota vieraita vastaan, lämpimästi tervetuloa muutaman viikon päästä.

Alapää riekaleina ja kipeä...silti lähes kaikki haluavat synnyttää alateitse. Ei voi tajuta.

Kannattaisi se miehen lähisuku päästää kurkkaamaan kuitenkin vauvaa, on myös vauvan sukua. Ei kannatta vierottaa toisesta suvunpuolesta heti alkuunsa. Kannaattaa myös miettiä sitä vauvan koko sukua siis. Äidin olisi hyvä opetella pikkuhiljaa vähemmän itsekeskeiseksi, se on vauvan etu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksanut ketään vieraita moneen viikkoon! Oma äiti kävi auttamassa ja lähellä asuva sisko oli suuri tuki, mutta ketään kaukaisempia tai miehen puolen sukua en suoraan sanottuna olisi kestänyt siinä tilanteessa. Alapää riekaleina ja kipeä, rinnat verillä, hormonit sai itkemään jne. Ei siinä halua vieraita kylään.. Sanotte vaan ihan suoraan, että nyt keskitymme perhe-elämän alkuun emmekä ota vieraita vastaan, lämpimästi tervetuloa muutaman viikon päästä.

Reilu peli!

Sinun äitisi pääsi katsomaan vauvaa, mutta ei miehesi äiti!

En ikinä olisi voinut tehdä tuommoista anopilleni.

Törkeää käytöstä sinulta@!

No jos näin anonyymina rehellisiä ollaan, niin kenelle muka miehen äiti on se oikea mummi lapsille. Kun se on outo nainen kaikesta huolimatta ja oma äiti nyt on aina oma äiti. Voidaanhan sitä leikkiä, että anoppi on myös tasavertainen mummi, mutta kyllä se on aina outo nainen, joka tulee käymään poikansa vaimon kodissa ja ei voi koskaan korvata omaa äitiä.

Tätä en tietenkään kehtaisi omalla nimellä sanoa, mutta näin sanoo kaikki muutkin tuntemani äidit, että ärsyttää, kun anoppi luulee olevansa oikea mummi lapsille, vaikka se on ihan vieras nainen. Oma äiti kun tulee käymään kotona, se on oma äiti. Mutta anoppi on aina kylässä ja vieras ihminen.

Itse en tunne ketään joka ajattelisi, ettei molemmat isoäidit olisi isoäitejä. Toinen on itselle yleensä tietty läheisempi mutta eihän se siihen isoäitiyteen liity.

Itselläni on todella vaikeuksia sietää omaa anoppia mutta ei se ikävä kyllä muuta sitä, että se on kuitenkin lasteni toinen isoäiti.

Siitä tietty voidaan olla myös eri mieltä mitä oikeuksia tai velvollisuuksia isoäitiys tuo, omasta mielestäni ei mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksanut ketään vieraita moneen viikkoon! Oma äiti kävi auttamassa ja lähellä asuva sisko oli suuri tuki, mutta ketään kaukaisempia tai miehen puolen sukua en suoraan sanottuna olisi kestänyt siinä tilanteessa. Alapää riekaleina ja kipeä, rinnat verillä, hormonit sai itkemään jne. Ei siinä halua vieraita kylään.. Sanotte vaan ihan suoraan, että nyt keskitymme perhe-elämän alkuun emmekä ota vieraita vastaan, lämpimästi tervetuloa muutaman viikon päästä.

Alapää riekaleina ja kipeä...silti lähes kaikki haluavat synnyttää alateitse. Ei voi tajuta.

Olen saanut 3.asteen repeämän ja peräsuoli repesi. Silti se oli ihanampi kokemus kuin sektio jossa moni asia meni pieleen, onteloon vuosi verta, piti avata uudelleen, haava tulehtui ja kipua oli puoli vuotta. En suostu sektioon ikinä enää ja seuraavan synnytinkin taas alateitse.

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani ja muu suku (sisarukset jne) asuvat kaukana. Eivät siis olleen laitokselle tulossa.

Anoppi asuu lähellä. On ryypännyt aikanaan miehen lapsuudessa sen verran rankasti, että terveys mennyt samoin kuin periaatteessa lähestulkoon kaikki välit poikaansakin. Asuu lähellä, mutta näemme ehkä kahdesti vuodessa. Sama koskee miehen sisaruksia ja muuta sukua; lähellä asuvat, mutta emme juuri tekemisissä ole. Miehen isä asuu 10km päässä, mutta ei ole nähnyt esim. 9v esikoistamme kuin ehkä kaksi kertaa ikinä, joten häntä emme todellakaan ole kotiimme kutsuneet. Olisi vain outoa ja vaivaannuttavaa.

Sairaalassa halusin olla rauhassa. Toipua. En todellakaan nähdä anoppia. Miehellä ei ollut tähän vastaan sanomista.

Kaikkien lasten kohdalta on kirjoitettu viesti "Meille syntyi tyttö/poika + mitat. Suku ja ystävät ovat tervetulleita vierailemaan uuden tulokkaan tykönä myöhemmin, kunhan olemme ensin kotoutuneet ja tutustuneet toisiimme rauhassa oman perheen kesken. Kutsumme teidät kyllä, kun aika on oikea."

Ensimmäiset 2-3vk on oltu ihan rauhassa näiltä ei-niin-miellyttäviltä sukulaisilta. Ystäviä (=ihmisiä joiden kanssa oikeasti olemme aktiivisesti tekemisissä ja joiden kanssa on positiivinen fiilis, eikä lähes tulkoon pakkopullaa) olemme kutsuneet kahville aiemmin.  Tämä on tarkoittanut, että mummo/anoppi on herneet nenäänsä vetänyt, koska ei ole vauvaa ensimmäisten joukossa nähnyt, mutta eipä tuo ole minun ongelmani. Mielestäni hänellä ei ole tähän mitään etuoikeutta niiden ihmisten ohi, joiden kanssa oikeasti olemme tekemisissä ja jotka ovat mm. raskausaikana tukena olleet ja senkin jälkeen.

Omat vanhempani ovat lapsenlapsensa nähneet ensimmäisen kerran livenä vaihtelevasti siinä vaiheessa, kun olemme olleet matkustuskunnossa ja olen mennyt kotipaikkakunnallani käymään; yleensä siinä kuukauden tai parin iässä. Puhelimitse ovat olleet aina aktiivisesti tekemisissä ja kiinnostuneita miten meidän perheellä menee.

Melko tyly viesti dafaulttina lähetettäväksi. Ymmärrän kyllä jos on edelliseltä kerralta ongelmatyypit tiedossa ja viesti menee heille, mutta tuollaisen lähettäminen käytöstavat omaaville ihmisille on lähinnä alentavaa. 

Normaalipiireissähän tämä menee suurinpiirtein seuraavasti:

Vanhemmat: "Meille syntyi tyttö/poika + mitat. Kaikki voivat hyvin"

Ystävät: "Paljon onnea! Onpa se pieni! Ilmoitelkaa kun voi tulla pientä katsomaan"

Vanhemmat: "Kiitos. Laitellaan viestiä, kun ollaan vähän kotiuduttu:)"

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi se miehen lähisuku päästää kurkkaamaan kuitenkin vauvaa, on myös vauvan sukua. Ei kannatta vierottaa toisesta suvunpuolesta heti alkuunsa. Kannaattaa myös miettiä sitä vauvan koko sukua siis. Äidin olisi hyvä opetella pikkuhiljaa vähemmän itsekeskeiseksi, se on vauvan etu.

Ei miehen puolen sukua kiinnosta, vaikka on kutsuttu synnärille ja on pyydetty katsomaan vsuvaa, on kutsuttu ristiäisiin, jouluna jne.

Pojan lapset ei merkkaa mitään kin heillä on TYTÄR ja ne tyttären lapset.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi se miehen lähisuku päästää kurkkaamaan kuitenkin vauvaa, on myös vauvan sukua. Ei kannatta vierottaa toisesta suvunpuolesta heti alkuunsa. Kannaattaa myös miettiä sitä vauvan koko sukua siis. Äidin olisi hyvä opetella pikkuhiljaa vähemmän itsekeskeiseksi, se on vauvan etu.

Se taas riippuu siitä, osaako suku kunnioittaa myös äidin toipumisrauhaa. Eli jos äiti täysin rikki synnytyksestä, niin ei pölähdetä paikalle vaatimaan palvelua ja arvostelemaan.

Eli ymmärretään, ettei se tuore äiti ole mikään uuden sukulaisen tuottanut synnytyskone, vaan lapsivuodeaikaa viettävä juuri synnyttänyt nainen.

Vierailija kirjoitti:

Kun siskoni sai vauvan, hän ilmoitti etukäteen, että kutsuu käymään, ei kannata soitella ja ängetä vauvaperheeseen. Siskontyttö on nyt 3v, ei ole koskaan häntä vielä nähty, vaikka välimatkaa on 50 km. Kun ei kutsuta, niin ei tupata. Sama juttu muuten muutaman kaverin kanssa eli on kunnioitettu heidän pesimistään, mutta sitten on pari vuotta myöhemmin saatu kuulla, että jätettiin ihan yksin.

Ainakin minä odotan, että kutsutaan. Jos kutsua ei tule, niin en näe sitä vauvaa enkä varmaan menetä mitään.

Juurikin näin.

Mulla oli kaveripiirissä muutama näitä jotka ilmoitti suureen ääneen että ihan turha tukkia kylään, hän sitten ilmoittaa kun on aika tulla katsomaan.

Kun se lähtökohtaisesti on niin kauniisti ilmoitettu (yksi kaveri sanoi että ei halua että ”kuka tahansa tukkii katsomaan vauvaa, vaan sukulaiset on ne ketkä kutsutaan. Jälkikäteen tuli vielä SMS missä asia vielä varmistettiin että tajusinhan mä että mut sit kutsutaan kun se aika on) niin kyllähän siinä tulee mieleen se että kyllä mä jaksan odottaa ihan vaikka niin kauan että se lapsi osaa mulle itsensä esitellä täysi-ikäisenä..

Mun kavereista muutamalle tuntui se äitiys oikein ”nousevan” päähän. On lupa tehdä ja sanoa mitä tahansa ja sen voi laittaa raskauden piikkiin. Se vauva oli sit se ultimate valttikortti jonka varjolla saa sanoa ja vaatia mitä tahansa.

..toki kun ne hormonit sit jossain vaiheessa vähän väheni niin tuli ihan asiallinen ”koska kerkeäisitte vauvaa katsomaan?” Yritin hetken aikaa jos saisi välit vielä korjattua, mutta tajusin että ei ole sen arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi se miehen lähisuku päästää kurkkaamaan kuitenkin vauvaa, on myös vauvan sukua. Ei kannatta vierottaa toisesta suvunpuolesta heti alkuunsa. Kannaattaa myös miettiä sitä vauvan koko sukua siis. Äidin olisi hyvä opetella pikkuhiljaa vähemmän itsekeskeiseksi, se on vauvan etu.

Ei miehen puolen sukua kiinnosta, vaikka on kutsuttu synnärille ja on pyydetty katsomaan vsuvaa, on kutsuttu ristiäisiin, jouluna jne.

Pojan lapset ei merkkaa mitään kin heillä on TYTÄR ja ne tyttären lapset.

Sinne peiliin kannatta kurkata, miksi yleensä ne tyttären lapset on rakkaampia...

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta toinen juttu on sitten nämä, jotka loukkaantuvat, kun ei kutsuta ristiäisiin. Me haluamme pitää ristiäiset pienenä perhejuhlana (pelkästään minun ja mieheni ihan lähisuvusta tulee yhteensä yli 30 vierasta, sisältäen siis minun vanhemmat ja sisarukset lapsineen ja sama miehen puolelta, lisäksi kutsutaan kummit, jotka ovat yhdet ystävät minun ja toiset miehen puolelta). Jotkut ystävät ovat ihmetelleet vähän loukkaantuneina, että ettekö te nyt ristiäisiin kutsu.... Nykyaika on ilmeisesti aika yleistä pitää suuret ristiäis- ja nimiäisjuhla, mutta me emme koe sellaisia omaksi jutuksi. Ristiäiset on mielestäni herkkä ja intiimi perhetilaisuus. Ystäviä toki kutsun sitten mielelläni muuten käymään.

Meillä eräs sukulainen yritti myös väen vängellä päästä ristiäisiin, ei ole edes ihan läheisestä sukulaisesta kyse. Ei kutsuttu kuin sisarukset perheineen, isovanhemmat ja isoisovanhemmat sekä muutama kummi ystäväpiiristä. Vieraita noin parikymmentä henkeä, pieni ja intiimitilaisuus pidettiin.

Mutta tämä matami yritti keinolla millä hyvänsä saada kutsua. Utsi ristiäispäivää, soitti "kuulumisia" (eli kysyi lopulta onko kutsu hukkunut postiin), halusinko että hän leipoisi jotain ristiäisiin ja lopulta alkoi soitella kutsutut vieraat läpi, josko heidän kyydillään pääsisi tulemaan! Ei millään mennyt jakeluun ja lopulta jouduimme kieltämään muita vieraita kertomasta hänelle mitään, mikä liittyi ristiäisiin. Kyllä oli suoraan sanottuna sairasta touhua, ja tää henkilö loukkaantui lopulta hetkeksi.

Ei mitään kunnioitusta tuntunut olevan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi se miehen lähisuku päästää kurkkaamaan kuitenkin vauvaa, on myös vauvan sukua. Ei kannatta vierottaa toisesta suvunpuolesta heti alkuunsa. Kannaattaa myös miettiä sitä vauvan koko sukua siis. Äidin olisi hyvä opetella pikkuhiljaa vähemmän itsekeskeiseksi, se on vauvan etu.

Ei miehen puolen sukua kiinnosta, vaikka on kutsuttu synnärille ja on pyydetty katsomaan vsuvaa, on kutsuttu ristiäisiin, jouluna jne.

Pojan lapset ei merkkaa mitään kin heillä on TYTÄR ja ne tyttären lapset.

Sinne peiliin kannatta kurkata, miksi yleensä ne tyttären lapset on rakkaampia...

No minäpäs kurkkaan. Olen kiltti ja kohtelias, ostan anopille kukat ja lahjat, tern hyvät tarjoilut kun käy. Ei auta. Anoppi ei pidä yhteyttä pojan perheeseen.

Anopin tytör tiuskii ja kiukuttelee anopille, ei muista merkkipäivinä, vaatii ja määräilee. Silti anoppi palvoo tytärtään.

Katsos, aina ei vika ole miniässä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi se miehen lähisuku päästää kurkkaamaan kuitenkin vauvaa, on myös vauvan sukua. Ei kannatta vierottaa toisesta suvunpuolesta heti alkuunsa. Kannaattaa myös miettiä sitä vauvan koko sukua siis. Äidin olisi hyvä opetella pikkuhiljaa vähemmän itsekeskeiseksi, se on vauvan etu.

Ei miehen puolen sukua kiinnosta, vaikka on kutsuttu synnärille ja on pyydetty katsomaan vsuvaa, on kutsuttu ristiäisiin, jouluna jne.

Pojan lapset ei merkkaa mitään kin heillä on TYTÄR ja ne tyttären lapset.

Sinne peiliin kannatta kurkata, miksi yleensä ne tyttären lapset on rakkaampia...

No minäpäs kurkkaan. Olen kiltti ja kohtelias, ostan anopille kukat ja lahjat, tern hyvät tarjoilut kun käy. Ei auta. Anoppi ei pidä yhteyttä pojan perheeseen.

Anopin tytör tiuskii ja kiukuttelee anopille, ei muista merkkipäivinä, vaatii ja määräilee. Silti anoppi palvoo tytärtään.

Katsos, aina ei vika ole miniässä!

No eihän se koskaan miniässä ole. Se vain menee niin, että kun nainen saa pojan, siitä tulee veetumainen ämmmä ja ei osaa enää suhtautua muihin naisiin ja muutenkin muuttuu törkeäksi ja idioottimaiseksi. Tyttöjen äidit säilyy mukavina ja empaattisina ja auttavaisina ja heistä tulee perinteisiä mummoja, jotka kutovat sukkaa ja leipovat ja iloisena ottavat tyttären lapset hoitoon kesiksi ja talvilomiksi.

Mua ärsyttää kun aina syytellään miniää siitä että miehen sukua ei kiinnosta. Meilläkin on näin, mutta miehen suku ja varsinkin vanhemmat oll tällaisia jo ENNEN kuin tulin kuvioon. Eli silloin jo soittelivat pojalleen max kerta vuoteen eivätkä osallistuneet pojan elämään. Ei siin yksi miniä sitä kuviota muuta, varsinkin kun se on ollut lapsuudesta asti sama (tytär kaiken saanut lellikki ja poika jätetty yksin pärjäämään elämässä).

Minä olen kaikilla mittareilla kivempi ja mukavampi kuin anopin tytär mutta silti ei appiksia kiinnosta soitella tai tavata.

Ja mua ärsyttää se että oletetaan ihmissuhteiden hoidon olevan miniän vastuulla, ja jos välit miehen sukuun huonot niin syy on miniän. Ei helv... jokohan 2000-luvulla voisi miehet vastuuttaa sukulaissuhteiden hoitamisesta.

Jos perheellä on huonot välit naisen sukuun niin tullaanko haukkumaan ja sättimään ja syyttämään MIESTÄ niistä huonoista väleistä? Ja haukkumaan miten huono vävy se on? No ei tulla. Jännää että suhteet miehen sukuun on miniän vastuulla eikä miehen.

Ilman sukua voi elää, suosittelen!

Kannattaa myös hyödyntää noita vierailuja, voit vaikka pyytää, että saatte yhdessä miehen kanssa ottaa päiväunet ja mummo tulee siksi aikaa hoitamaan vauvaa, sun ei todellakaan tarvitse vieraita viihdyttää synnytyksen jälkeen tai muutenkaan vauva-aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta toinen juttu on sitten nämä, jotka loukkaantuvat, kun ei kutsuta ristiäisiin. Me haluamme pitää ristiäiset pienenä perhejuhlana (pelkästään minun ja mieheni ihan lähisuvusta tulee yhteensä yli 30 vierasta, sisältäen siis minun vanhemmat ja sisarukset lapsineen ja sama miehen puolelta, lisäksi kutsutaan kummit, jotka ovat yhdet ystävät minun ja toiset miehen puolelta). Jotkut ystävät ovat ihmetelleet vähän loukkaantuneina, että ettekö te nyt ristiäisiin kutsu.... Nykyaika on ilmeisesti aika yleistä pitää suuret ristiäis- ja nimiäisjuhla, mutta me emme koe sellaisia omaksi jutuksi. Ristiäiset on mielestäni herkkä ja intiimi perhetilaisuus. Ystäviä toki kutsun sitten mielelläni muuten käymään.

Meillä eräs sukulainen yritti myös väen vängellä päästä ristiäisiin, ei ole edes ihan läheisestä sukulaisesta kyse. Ei kutsuttu kuin sisarukset perheineen, isovanhemmat ja isoisovanhemmat sekä muutama kummi ystäväpiiristä. Vieraita noin parikymmentä henkeä, pieni ja intiimitilaisuus pidettiin.

Mutta tämä matami yritti keinolla millä hyvänsä saada kutsua. Utsi ristiäispäivää, soitti "kuulumisia" (eli kysyi lopulta onko kutsu hukkunut postiin), halusinko että hän leipoisi jotain ristiäisiin ja lopulta alkoi soitella kutsutut vieraat läpi, josko heidän kyydillään pääsisi tulemaan! Ei millään mennyt jakeluun ja lopulta jouduimme kieltämään muita vieraita kertomasta hänelle mitään, mikä liittyi ristiäisiin. Kyllä oli suoraan sanottuna sairasta touhua, ja tää henkilö loukkaantui lopulta hetkeksi.

Ei mitään kunnioitusta tuntunut olevan.

Olisiko ollut kauhea ongelma yksi lisävieras? Mielummin teit tällaisen ilkeyden. Siitä tuli varmaan mukava olo kaikille. En voi ymmärtää

Minulla on yksi poika, joka ei pahemmin soittele maailmalta. Pärjää hyvin, mutta on irrottanut napanuoransa ja ei kaipaa enää äitiään. En oikein voi tukkiakkaan hänen elämäänsä.

Toinen poika taas on ollut aina luonteeltaan erilainen. Soittelee edelleen, vaikka asuu toisessa kaupungissa ja jopa ostelee joululahjoja minulle ja muistaa syntymäpäivän.

Tyttö soittelee todella useasti ja käy useasti ja kutsuu luokseen ja muistaa myös synttärit yms.

Kaikkiin on hyvät välit, vaikka eri tavalla pitävät yhteyttä. Ei ole vielä miniöitä ja vävypoikia, mutta kun tätä ketjua lukee, mietin, että mitenhän sitten, jos tulee miniöitä ja vävyjä ja lapsenlapsia. Tyttö kutsuu kylään ja käy useasti ja voin kuvitella, että jos saa lapsia, jatkaa samaa rataa.

Toinenkin poika varmaan pitää yhteytä ainakin jollakin tavalla vielä siinä vaiheessa. Mutta en usko, että tämä yksi yhtäkkiä alkaisi huolehtiman merkkipäivistäni ja soittelemaan ja kutsumaan kylään, jos vaimon hommaa.

Siinäpä sitä sitten onkin miettimistä, miten on tasapuolinen. Menenkö sen ehdoilla, joka pitää kotiin vähiten yhteyttä ja sanon tytölle, että en voi käydä sinun luona ja hoitaa lapsiasi useammin, kuin tämän yhden lapsia, kun hän ei pidä yhteyttä pahemmin, eikä soittele

Vai tuppaudunko tämän yhden pojan perheeseen kylään yhtä useasti, kuin tyttö tahtoo minua kylään.

Minun merkkipäiviä ei tarvitse kenenkään muistaa. Mutta sillekkään en voi mitään, jos kaksi lasta muistaa korteilla. 

Eli tiedossa on miniä, joka kirjoittaa tänne, että mummi laukkaa tytön perheessä hoitamassa lapsia ja pitää yhteyttä, mutta meidän lasta ei hoida niin usein, eikä käy. Ei sinne pojan kylään voi noin vain jatkuvasti mennä, jos poika ei kutsu, eikä soittele. En minä ainakaan kehtaisi. Mutta jos tyttö ja toinen poika soittelee ja kutsuu kylään, niin en voi kieltäytyä sen vuoksi, että yksi sisaruksistanne ei ruukaa kutsua kylään, niin en voi tasapuolisuuden vuoksi teillekkään tulla.