Pariskunnat joilla yhteiset rahat miten voitte luottaa toiseen niin paljon?

Avoliitossa, yhteinen budjetti yhteisille menoille, omat tilit ja säästöt, mutta euroakaan ei ole kummallakaan salassa. Tai no miehellä on autossaan pieni käteisjemma...en tiedä paljonko.

Ei olisi kannattanut pitää yhteistä tiliä ex-vaimoni kanssa.   Nosti sieltä kuukausittain rahaa ja jemmasi omalle salatililleen.   Kerran löysin makuuhuoneesta vaimon huolimattomuuden (lue sammumisen) takia kankaisen pussukan joka oli täynnä viidenkympin seteleitä. Rahaa oli arviolta 6000 euroa.  Ex-vaimo valehteli rahojen olevan tyttäremme, joka oli lähdössä ulkomaille opiskelemaan.  Viimeiset kuukauden ex tyhjensi tilin systemaattisesti pari kertaa, ennenkuin otin oman tilin ja eron.

Kannatan siis omia tilejä kummallekin ja sitten yhteistä tiliä yhteisille menoille.  Kannatan ja toivon myös sellaista tilannetta jossa vaimoon/puolisoon voi luottaa,

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko todella näin, mutta eikös puolison kuollessa yhteisen tilin käyttöoikeus lakkaa, kunnes perunkirjoitus on tehty ja perintöasiat selvillä? Eli kyllä jokin oma tili kai kannattaa olla.

Ei mene näin jos tili on oikeanlainen. Eli käyttöoikeus on muotoa TAI eikä JA. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä osa rahoista on edelleen yhteisiä vaikka ollaan erottu. Siihen on paljon käytännön syitä (mm edelleen yhteisiä sijoitusasuntoja ja loma-asunto). Eipä tulis mieleenkään että kummallakaan olisi tarvis niitä sieltä kavaltaa. Mutta toisaalta, samasta syystä pidetään avioliitto juridisesti voimassa niin kauan kunnes päätetään miten jaetaan (varmaan vasta sitten kun lapset aikuistuneet). Lopullisen eron ja osituksen myötähän myös omilla tileillä olevat varat tulee jakoon mukaan.

Myös luottokortit on edelleen yhteisvastuullisia, ei ole vain tullut muutettua. Näytti exä käyttäneen yhtä korttia ulkomailla ollessaan, ja siirtäneen heti korvaavan summan tilalle =)

Ja ap ei voisi kuvitella pitävänsä yhteistaloutta Nykyisen miehen kanssa luottamuspulan vuoksi?

Meillä on omat tilit ja vain miehellä on luottokortti, koska itse olen pärjännyt pelkällä visakortilla. Mies on paremmin tienaava ja hänelle omaisuutta oli kertynyt huomattavasti enemmän kuin minulle ennen kuin tapasimme. Naimisissa olemme ja mies olisi halunnut antaa käyttäoikeuden omaan tiliinsä, mutta kieltäydyin. Luottamus on hyvä eikä tulisi mieleenkään kavaltaa miestäni. Ap

Häh?

Sinä pystyt osoittamaan luotettavuutesi vain olemalla luotettava. Kun kieltäydyt kortista, et pysty osoittamaan olevasi luotettava.

Häh? En ymmärrä oletustasi. Luottamus toimii, mutta kieltäydyin miehen tarjoamasta kortista koska pärjään omilla rahoillani. Mies sanoi, että jos muutan mieleni niin saan kortin itselleni. Vaikka mies tienaa hyvin, niin en aio kavaltaa häntä ja luottamus ei liity kortin vastaanottamiseen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä osa rahoista on edelleen yhteisiä vaikka ollaan erottu. Siihen on paljon käytännön syitä (mm edelleen yhteisiä sijoitusasuntoja ja loma-asunto). Eipä tulis mieleenkään että kummallakaan olisi tarvis niitä sieltä kavaltaa. Mutta toisaalta, samasta syystä pidetään avioliitto juridisesti voimassa niin kauan kunnes päätetään miten jaetaan (varmaan vasta sitten kun lapset aikuistuneet). Lopullisen eron ja osituksen myötähän myös omilla tileillä olevat varat tulee jakoon mukaan.

Myös luottokortit on edelleen yhteisvastuullisia, ei ole vain tullut muutettua. Näytti exä käyttäneen yhtä korttia ulkomailla ollessaan, ja siirtäneen heti korvaavan summan tilalle =)

Ja ap ei voisi kuvitella pitävänsä yhteistaloutta Nykyisen miehen kanssa luottamuspulan vuoksi?

Meillä on omat tilit ja vain miehellä on luottokortti, koska itse olen pärjännyt pelkällä visakortilla. Mies on paremmin tienaava ja hänelle omaisuutta oli kertynyt huomattavasti enemmän kuin minulle ennen kuin tapasimme. Naimisissa olemme ja mies olisi halunnut antaa käyttäoikeuden omaan tiliinsä, mutta kieltäydyin. Luottamus on hyvä eikä tulisi mieleenkään kavaltaa miestäni. Ap

Häh?

Sinä pystyt osoittamaan luotettavuutesi vain olemalla luotettava. Kun kieltäydyt kortista, et pysty osoittamaan olevasi luotettava.

Häh? En ymmärrä oletustasi. Luottamus toimii, mutta kieltäydyin miehen tarjoamasta kortista koska pärjään omilla rahoillani. Mies sanoi, että jos muutan mieleni niin saan kortin itselleni. Vaikka mies tienaa hyvin, niin en aio kavaltaa häntä ja luottamus ei liity kortin vastaanottamiseen. Ap

Minä en myöskään ymmärrä ajatusmalliasi, ap.

Osoitat luotettavuutta, kun ystävä kertoo sinulle salaisuuden ja et kerro sitä eteenpäin. Ei se ole luottamuksen osoitus, että sanot, että et halua kuulla salaisuutta. Silloin ei tarvitse ottaa vastuuta siitä, onko luottamuksen arvoinen vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä osa rahoista on edelleen yhteisiä vaikka ollaan erottu. Siihen on paljon käytännön syitä (mm edelleen yhteisiä sijoitusasuntoja ja loma-asunto). Eipä tulis mieleenkään että kummallakaan olisi tarvis niitä sieltä kavaltaa. Mutta toisaalta, samasta syystä pidetään avioliitto juridisesti voimassa niin kauan kunnes päätetään miten jaetaan (varmaan vasta sitten kun lapset aikuistuneet). Lopullisen eron ja osituksen myötähän myös omilla tileillä olevat varat tulee jakoon mukaan.

Myös luottokortit on edelleen yhteisvastuullisia, ei ole vain tullut muutettua. Näytti exä käyttäneen yhtä korttia ulkomailla ollessaan, ja siirtäneen heti korvaavan summan tilalle =)

Ja ap ei voisi kuvitella pitävänsä yhteistaloutta Nykyisen miehen kanssa luottamuspulan vuoksi?

Meillä on omat tilit ja vain miehellä on luottokortti, koska itse olen pärjännyt pelkällä visakortilla. Mies on paremmin tienaava ja hänelle omaisuutta oli kertynyt huomattavasti enemmän kuin minulle ennen kuin tapasimme. Naimisissa olemme ja mies olisi halunnut antaa käyttäoikeuden omaan tiliinsä, mutta kieltäydyin. Luottamus on hyvä eikä tulisi mieleenkään kavaltaa miestäni. Ap

Häh?

Sinä pystyt osoittamaan luotettavuutesi vain olemalla luotettava. Kun kieltäydyt kortista, et pysty osoittamaan olevasi luotettava.

Häh? En ymmärrä oletustasi. Luottamus toimii, mutta kieltäydyin miehen tarjoamasta kortista koska pärjään omilla rahoillani. Mies sanoi, että jos muutan mieleni niin saan kortin itselleni. Vaikka mies tienaa hyvin, niin en aio kavaltaa häntä ja luottamus ei liity kortin vastaanottamiseen. Ap

Minä en myöskään ymmärrä ajatusmalliasi, ap.

Osoitat luotettavuutta, kun ystävä kertoo sinulle salaisuuden ja et kerro sitä eteenpäin. Ei se ole luottamuksen osoitus, että sanot, että et halua kuulla salaisuutta. Silloin ei tarvitse ottaa vastuuta siitä, onko luottamuksen arvoinen vai ei.

En edelleenkään ymmärrä. Miten luottamus liittyy tähän? En halunnut korttia, koska en elä mieheni rahoilla ja pärjään omillani - asumme yhdessä miehen ostamassa talossa, mutta meillä on omat rahat ja tilit. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä osa rahoista on edelleen yhteisiä vaikka ollaan erottu. Siihen on paljon käytännön syitä (mm edelleen yhteisiä sijoitusasuntoja ja loma-asunto). Eipä tulis mieleenkään että kummallakaan olisi tarvis niitä sieltä kavaltaa. Mutta toisaalta, samasta syystä pidetään avioliitto juridisesti voimassa niin kauan kunnes päätetään miten jaetaan (varmaan vasta sitten kun lapset aikuistuneet). Lopullisen eron ja osituksen myötähän myös omilla tileillä olevat varat tulee jakoon mukaan.

Myös luottokortit on edelleen yhteisvastuullisia, ei ole vain tullut muutettua. Näytti exä käyttäneen yhtä korttia ulkomailla ollessaan, ja siirtäneen heti korvaavan summan tilalle =)

Ja ap ei voisi kuvitella pitävänsä yhteistaloutta Nykyisen miehen kanssa luottamuspulan vuoksi?

Meillä on omat tilit ja vain miehellä on luottokortti, koska itse olen pärjännyt pelkällä visakortilla. Mies on paremmin tienaava ja hänelle omaisuutta oli kertynyt huomattavasti enemmän kuin minulle ennen kuin tapasimme. Naimisissa olemme ja mies olisi halunnut antaa käyttäoikeuden omaan tiliinsä, mutta kieltäydyin. Luottamus on hyvä eikä tulisi mieleenkään kavaltaa miestäni. Ap

Häh?

Sinä pystyt osoittamaan luotettavuutesi vain olemalla luotettava. Kun kieltäydyt kortista, et pysty osoittamaan olevasi luotettava.

Häh? En ymmärrä oletustasi. Luottamus toimii, mutta kieltäydyin miehen tarjoamasta kortista koska pärjään omilla rahoillani. Mies sanoi, että jos muutan mieleni niin saan kortin itselleni. Vaikka mies tienaa hyvin, niin en aio kavaltaa häntä ja luottamus ei liity kortin vastaanottamiseen. Ap

Minä en myöskään ymmärrä ajatusmalliasi, ap.

Osoitat luotettavuutta, kun ystävä kertoo sinulle salaisuuden ja et kerro sitä eteenpäin. Ei se ole luottamuksen osoitus, että sanot, että et halua kuulla salaisuutta. Silloin ei tarvitse ottaa vastuuta siitä, onko luottamuksen arvoinen vai ei.

En edelleenkään ymmärrä. Miten luottamus liittyy tähän? En halunnut korttia, koska en elä mieheni rahoilla ja pärjään omillani - asumme yhdessä miehen ostamassa talossa, mutta meillä on omat rahat ja tilit. Ap

Miten voit olla epäluotettava, jos sinulla ei ole miehen korttia?

Koska sinulla ei ole korttia => et voi väärinkäyttää sitä => et voi olla epäluotettava.

Jos sinulla on miehen kortti => et käytä sitä luvatta => olet luotettava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä osa rahoista on edelleen yhteisiä vaikka ollaan erottu. Siihen on paljon käytännön syitä (mm edelleen yhteisiä sijoitusasuntoja ja loma-asunto). Eipä tulis mieleenkään että kummallakaan olisi tarvis niitä sieltä kavaltaa. Mutta toisaalta, samasta syystä pidetään avioliitto juridisesti voimassa niin kauan kunnes päätetään miten jaetaan (varmaan vasta sitten kun lapset aikuistuneet). Lopullisen eron ja osituksen myötähän myös omilla tileillä olevat varat tulee jakoon mukaan.

Myös luottokortit on edelleen yhteisvastuullisia, ei ole vain tullut muutettua. Näytti exä käyttäneen yhtä korttia ulkomailla ollessaan, ja siirtäneen heti korvaavan summan tilalle =)

Ja ap ei voisi kuvitella pitävänsä yhteistaloutta Nykyisen miehen kanssa luottamuspulan vuoksi?

Meillä on omat tilit ja vain miehellä on luottokortti, koska itse olen pärjännyt pelkällä visakortilla. Mies on paremmin tienaava ja hänelle omaisuutta oli kertynyt huomattavasti enemmän kuin minulle ennen kuin tapasimme. Naimisissa olemme ja mies olisi halunnut antaa käyttäoikeuden omaan tiliinsä, mutta kieltäydyin. Luottamus on hyvä eikä tulisi mieleenkään kavaltaa miestäni. Ap

Häh?

Sinä pystyt osoittamaan luotettavuutesi vain olemalla luotettava. Kun kieltäydyt kortista, et pysty osoittamaan olevasi luotettava.

Häh? En ymmärrä oletustasi. Luottamus toimii, mutta kieltäydyin miehen tarjoamasta kortista koska pärjään omilla rahoillani. Mies sanoi, että jos muutan mieleni niin saan kortin itselleni. Vaikka mies tienaa hyvin, niin en aio kavaltaa häntä ja luottamus ei liity kortin vastaanottamiseen. Ap

Minä en myöskään ymmärrä ajatusmalliasi, ap.

Osoitat luotettavuutta, kun ystävä kertoo sinulle salaisuuden ja et kerro sitä eteenpäin. Ei se ole luottamuksen osoitus, että sanot, että et halua kuulla salaisuutta. Silloin ei tarvitse ottaa vastuuta siitä, onko luottamuksen arvoinen vai ei.

En edelleenkään ymmärrä. Miten luottamus liittyy tähän? En halunnut korttia, koska en elä mieheni rahoilla ja pärjään omillani - asumme yhdessä miehen ostamassa talossa, mutta meillä on omat rahat ja tilit. Ap

Miten voit olla epäluotettava, jos sinulla ei ole miehen korttia?

Koska sinulla ei ole korttia => et voi väärinkäyttää sitä => et voi olla epäluotettava.

Jos sinulla on miehen kortti => et käytä sitä luvatta => olet luotettava.

Ja mitä yrität sanoa luottamuksella? En tarvitse miehen korttia ja meillä on omat rahat yhteisestä päätöksestä. Mies tarjosi korttia, koska halusi ja ymmärsi kun kieltäydyin. En torjunut kortin ottamista sen takia ettenkö olisi luotettava, kyllä me luotamme toisiimme koska olemme naimisissa. Tiedämme kummankin omaisuuden ja tienestit, emme salaa toisiltamme mitään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä osa rahoista on edelleen yhteisiä vaikka ollaan erottu. Siihen on paljon käytännön syitä (mm edelleen yhteisiä sijoitusasuntoja ja loma-asunto). Eipä tulis mieleenkään että kummallakaan olisi tarvis niitä sieltä kavaltaa. Mutta toisaalta, samasta syystä pidetään avioliitto juridisesti voimassa niin kauan kunnes päätetään miten jaetaan (varmaan vasta sitten kun lapset aikuistuneet). Lopullisen eron ja osituksen myötähän myös omilla tileillä olevat varat tulee jakoon mukaan.

Myös luottokortit on edelleen yhteisvastuullisia, ei ole vain tullut muutettua. Näytti exä käyttäneen yhtä korttia ulkomailla ollessaan, ja siirtäneen heti korvaavan summan tilalle =)

Ja ap ei voisi kuvitella pitävänsä yhteistaloutta Nykyisen miehen kanssa luottamuspulan vuoksi?

Meillä on omat tilit ja vain miehellä on luottokortti, koska itse olen pärjännyt pelkällä visakortilla. Mies on paremmin tienaava ja hänelle omaisuutta oli kertynyt huomattavasti enemmän kuin minulle ennen kuin tapasimme. Naimisissa olemme ja mies olisi halunnut antaa käyttäoikeuden omaan tiliinsä, mutta kieltäydyin. Luottamus on hyvä eikä tulisi mieleenkään kavaltaa miestäni. Ap

Häh?

Sinä pystyt osoittamaan luotettavuutesi vain olemalla luotettava. Kun kieltäydyt kortista, et pysty osoittamaan olevasi luotettava.

Häh? En ymmärrä oletustasi. Luottamus toimii, mutta kieltäydyin miehen tarjoamasta kortista koska pärjään omilla rahoillani. Mies sanoi, että jos muutan mieleni niin saan kortin itselleni. Vaikka mies tienaa hyvin, niin en aio kavaltaa häntä ja luottamus ei liity kortin vastaanottamiseen. Ap

Minä en myöskään ymmärrä ajatusmalliasi, ap.

Osoitat luotettavuutta, kun ystävä kertoo sinulle salaisuuden ja et kerro sitä eteenpäin. Ei se ole luottamuksen osoitus, että sanot, että et halua kuulla salaisuutta. Silloin ei tarvitse ottaa vastuuta siitä, onko luottamuksen arvoinen vai ei.

En edelleenkään ymmärrä. Miten luottamus liittyy tähän? En halunnut korttia, koska en elä mieheni rahoilla ja pärjään omillani - asumme yhdessä miehen ostamassa talossa, mutta meillä on omat rahat ja tilit. Ap

Miten voit olla epäluotettava, jos sinulla ei ole miehen korttia?

Koska sinulla ei ole korttia => et voi väärinkäyttää sitä => et voi olla epäluotettava.

Jos sinulla on miehen kortti => et käytä sitä luvatta => olet luotettava.

Ja mitä yrität sanoa luottamuksella? En tarvitse miehen korttia ja meillä on omat rahat yhteisestä päätöksestä. Mies tarjosi korttia, koska halusi ja ymmärsi kun kieltäydyin. En torjunut kortin ottamista sen takia ettenkö olisi luotettava, kyllä me luotamme toisiimme koska olemme naimisissa. Tiedämme kummankin omaisuuden ja tienestit, emme salaa toisiltamme mitään. Ap

Sinä käsität luottamuksen ihan eri tavoin kuin minä. Minulle luottamus on sitä, että en syö sanaani. Ei sitä, että en tee jotain neutraalia, kuten ota vastaan tarjottua korttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä osa rahoista on edelleen yhteisiä vaikka ollaan erottu. Siihen on paljon käytännön syitä (mm edelleen yhteisiä sijoitusasuntoja ja loma-asunto). Eipä tulis mieleenkään että kummallakaan olisi tarvis niitä sieltä kavaltaa. Mutta toisaalta, samasta syystä pidetään avioliitto juridisesti voimassa niin kauan kunnes päätetään miten jaetaan (varmaan vasta sitten kun lapset aikuistuneet). Lopullisen eron ja osituksen myötähän myös omilla tileillä olevat varat tulee jakoon mukaan.

Myös luottokortit on edelleen yhteisvastuullisia, ei ole vain tullut muutettua. Näytti exä käyttäneen yhtä korttia ulkomailla ollessaan, ja siirtäneen heti korvaavan summan tilalle =)

Ja ap ei voisi kuvitella pitävänsä yhteistaloutta Nykyisen miehen kanssa luottamuspulan vuoksi?

Meillä on omat tilit ja vain miehellä on luottokortti, koska itse olen pärjännyt pelkällä visakortilla. Mies on paremmin tienaava ja hänelle omaisuutta oli kertynyt huomattavasti enemmän kuin minulle ennen kuin tapasimme. Naimisissa olemme ja mies olisi halunnut antaa käyttäoikeuden omaan tiliinsä, mutta kieltäydyin. Luottamus on hyvä eikä tulisi mieleenkään kavaltaa miestäni. Ap

Häh?

Sinä pystyt osoittamaan luotettavuutesi vain olemalla luotettava. Kun kieltäydyt kortista, et pysty osoittamaan olevasi luotettava.

Häh? En ymmärrä oletustasi. Luottamus toimii, mutta kieltäydyin miehen tarjoamasta kortista koska pärjään omilla rahoillani. Mies sanoi, että jos muutan mieleni niin saan kortin itselleni. Vaikka mies tienaa hyvin, niin en aio kavaltaa häntä ja luottamus ei liity kortin vastaanottamiseen. Ap

Minä en myöskään ymmärrä ajatusmalliasi, ap.

Osoitat luotettavuutta, kun ystävä kertoo sinulle salaisuuden ja et kerro sitä eteenpäin. Ei se ole luottamuksen osoitus, että sanot, että et halua kuulla salaisuutta. Silloin ei tarvitse ottaa vastuuta siitä, onko luottamuksen arvoinen vai ei.

En edelleenkään ymmärrä. Miten luottamus liittyy tähän? En halunnut korttia, koska en elä mieheni rahoilla ja pärjään omillani - asumme yhdessä miehen ostamassa talossa, mutta meillä on omat rahat ja tilit. Ap

Miten voit olla epäluotettava, jos sinulla ei ole miehen korttia?

Koska sinulla ei ole korttia => et voi väärinkäyttää sitä => et voi olla epäluotettava.

Jos sinulla on miehen kortti => et käytä sitä luvatta => olet luotettava.

Ja mitä yrität sanoa luottamuksella? En tarvitse miehen korttia ja meillä on omat rahat yhteisestä päätöksestä. Mies tarjosi korttia, koska halusi ja ymmärsi kun kieltäydyin. En torjunut kortin ottamista sen takia ettenkö olisi luotettava, kyllä me luotamme toisiimme koska olemme naimisissa. Tiedämme kummankin omaisuuden ja tienestit, emme salaa toisiltamme mitään. Ap

Sinä käsität luottamuksen ihan eri tavoin kuin minä. Minulle luottamus on sitä, että en syö sanaani. Ei sitä, että en tee jotain neutraalia, kuten ota vastaan tarjottua korttia.

Mitä tarkoitat "Minulle luottamus on sitä, että en syö sanaani." ? Miksi minun olisi pitänyt ottaa kortti vastaan, kun en tarvitse sitä? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä osa rahoista on edelleen yhteisiä vaikka ollaan erottu. Siihen on paljon käytännön syitä (mm edelleen yhteisiä sijoitusasuntoja ja loma-asunto). Eipä tulis mieleenkään että kummallakaan olisi tarvis niitä sieltä kavaltaa. Mutta toisaalta, samasta syystä pidetään avioliitto juridisesti voimassa niin kauan kunnes päätetään miten jaetaan (varmaan vasta sitten kun lapset aikuistuneet). Lopullisen eron ja osituksen myötähän myös omilla tileillä olevat varat tulee jakoon mukaan.

Myös luottokortit on edelleen yhteisvastuullisia, ei ole vain tullut muutettua. Näytti exä käyttäneen yhtä korttia ulkomailla ollessaan, ja siirtäneen heti korvaavan summan tilalle =)

Ja ap ei voisi kuvitella pitävänsä yhteistaloutta Nykyisen miehen kanssa luottamuspulan vuoksi?

Meillä on omat tilit ja vain miehellä on luottokortti, koska itse olen pärjännyt pelkällä visakortilla. Mies on paremmin tienaava ja hänelle omaisuutta oli kertynyt huomattavasti enemmän kuin minulle ennen kuin tapasimme. Naimisissa olemme ja mies olisi halunnut antaa käyttäoikeuden omaan tiliinsä, mutta kieltäydyin. Luottamus on hyvä eikä tulisi mieleenkään kavaltaa miestäni. Ap

Häh?

Sinä pystyt osoittamaan luotettavuutesi vain olemalla luotettava. Kun kieltäydyt kortista, et pysty osoittamaan olevasi luotettava.

Häh? En ymmärrä oletustasi. Luottamus toimii, mutta kieltäydyin miehen tarjoamasta kortista koska pärjään omilla rahoillani. Mies sanoi, että jos muutan mieleni niin saan kortin itselleni. Vaikka mies tienaa hyvin, niin en aio kavaltaa häntä ja luottamus ei liity kortin vastaanottamiseen. Ap

Minä en myöskään ymmärrä ajatusmalliasi, ap.

Osoitat luotettavuutta, kun ystävä kertoo sinulle salaisuuden ja et kerro sitä eteenpäin. Ei se ole luottamuksen osoitus, että sanot, että et halua kuulla salaisuutta. Silloin ei tarvitse ottaa vastuuta siitä, onko luottamuksen arvoinen vai ei.

En edelleenkään ymmärrä. Miten luottamus liittyy tähän? En halunnut korttia, koska en elä mieheni rahoilla ja pärjään omillani - asumme yhdessä miehen ostamassa talossa, mutta meillä on omat rahat ja tilit. Ap

Miten voit olla epäluotettava, jos sinulla ei ole miehen korttia?

Koska sinulla ei ole korttia => et voi väärinkäyttää sitä => et voi olla epäluotettava.

Jos sinulla on miehen kortti => et käytä sitä luvatta => olet luotettava.

Ja mitä yrität sanoa luottamuksella? En tarvitse miehen korttia ja meillä on omat rahat yhteisestä päätöksestä. Mies tarjosi korttia, koska halusi ja ymmärsi kun kieltäydyin. En torjunut kortin ottamista sen takia ettenkö olisi luotettava, kyllä me luotamme toisiimme koska olemme naimisissa. Tiedämme kummankin omaisuuden ja tienestit, emme salaa toisiltamme mitään. Ap

Sinä käsität luottamuksen ihan eri tavoin kuin minä. Minulle luottamus on sitä, että en syö sanaani. Ei sitä, että en tee jotain neutraalia, kuten ota vastaan tarjottua korttia.

Mitä tarkoitat "Minulle luottamus on sitä, että en syö sanaani." ? Miksi minun olisi pitänyt ottaa kortti vastaan, kun en tarvitse sitä? Ap

Ei, ei sinun tarvitse ottaa korttia vastaan, jos ei tarvitse. Mutta sillä asialla ei ole mitään tekemistä _luottamuksen_ kanssa.

Kortin vastaanottaminen on neutraali toimenpide. Se on vaan ”kortti”, siis asia. Luottamus syntyy siitä, miten korttia käytetään.

Kyllä siinä vaiheessa viimeistään kun naimisissa ollaan, ja on yhteinen auto, talo, lapset ja lemmikit, niin yhteistä on myös rahat. Tietysti tämä vaatii että molemmat on täysjärkisiä rahankäyttäjiä, ei mitään peliongelmaisia tms mielenhäiriöisiä.

Meillä oli periaatteessa yhteiset rahat jo pari vuotta ennen häitä mutta ei vaan saatu aikaiseksi yhdistää tilejä. Heti häiden jälkeen todettiin että nyt ei enää vitkutella, vaan siirrettiin varat yhdelle tilille ja siihen molemmille kortit joita vinguttaa.

Kyllä on elämä helppoa kun ei ole mitään väliä kumpi ne laskut maksaa, ja mitä kukin tienaa ja onko sulla rahaa... Aina on tilillä rahaa kun sinne menee molempien tulot. Puoliksi vitsillä ravintolassa aina mies maksaa oikein "herrasmiehenä", ja minä naureskellen annan hänen olla se herrasmies :)

Ollaan vasta vähän päälle kolmekymppisiä ja matkan varrelle on jo mahtunut esim miehen työttömyyttä ja uuden ammatin opiskelu, sekä minun äitiysloma. Ei sillä ole mitään väliä mitä kumpikin tienaa, kun aina molemmat tekee sen hetkisen tilanteen mukaisesti parhaansa taloutemme ja kotimme eteen.

Meillä on kyllä myös säästötilien sijaan omat osakesalkut molemmilla, mutta minä en ehdi eikä kiinnosta niitä osakkeita seurata, joten mies hoitaa molemmat osakesalkut. S-bonuksien tili taitaa olla mun nimellä, miehellä on sinne vain rinnakkaiskortti.

Helposti, en pelkää ja ei ole. Luottaahan sitä monta arvokkaampaakin asiaa hänen käsiinsä, kuten oman kehoni tai yhteiset lapset. Raha on kuitenkin vain rahaa, miksi juuri siinä en luottaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä osa rahoista on edelleen yhteisiä vaikka ollaan erottu. Siihen on paljon käytännön syitä (mm edelleen yhteisiä sijoitusasuntoja ja loma-asunto). Eipä tulis mieleenkään että kummallakaan olisi tarvis niitä sieltä kavaltaa. Mutta toisaalta, samasta syystä pidetään avioliitto juridisesti voimassa niin kauan kunnes päätetään miten jaetaan (varmaan vasta sitten kun lapset aikuistuneet). Lopullisen eron ja osituksen myötähän myös omilla tileillä olevat varat tulee jakoon mukaan.

Myös luottokortit on edelleen yhteisvastuullisia, ei ole vain tullut muutettua. Näytti exä käyttäneen yhtä korttia ulkomailla ollessaan, ja siirtäneen heti korvaavan summan tilalle =)

Ja ap ei voisi kuvitella pitävänsä yhteistaloutta Nykyisen miehen kanssa luottamuspulan vuoksi?

Meillä on omat tilit ja vain miehellä on luottokortti, koska itse olen pärjännyt pelkällä visakortilla. Mies on paremmin tienaava ja hänelle omaisuutta oli kertynyt huomattavasti enemmän kuin minulle ennen kuin tapasimme. Naimisissa olemme ja mies olisi halunnut antaa käyttäoikeuden omaan tiliinsä, mutta kieltäydyin. Luottamus on hyvä eikä tulisi mieleenkään kavaltaa miestäni. Ap

Häh?

Sinä pystyt osoittamaan luotettavuutesi vain olemalla luotettava. Kun kieltäydyt kortista, et pysty osoittamaan olevasi luotettava.

Häh? En ymmärrä oletustasi. Luottamus toimii, mutta kieltäydyin miehen tarjoamasta kortista koska pärjään omilla rahoillani. Mies sanoi, että jos muutan mieleni niin saan kortin itselleni. Vaikka mies tienaa hyvin, niin en aio kavaltaa häntä ja luottamus ei liity kortin vastaanottamiseen. Ap

Minä en myöskään ymmärrä ajatusmalliasi, ap.

Osoitat luotettavuutta, kun ystävä kertoo sinulle salaisuuden ja et kerro sitä eteenpäin. Ei se ole luottamuksen osoitus, että sanot, että et halua kuulla salaisuutta. Silloin ei tarvitse ottaa vastuuta siitä, onko luottamuksen arvoinen vai ei.

En edelleenkään ymmärrä. Miten luottamus liittyy tähän? En halunnut korttia, koska en elä mieheni rahoilla ja pärjään omillani - asumme yhdessä miehen ostamassa talossa, mutta meillä on omat rahat ja tilit. Ap

Miten voit olla epäluotettava, jos sinulla ei ole miehen korttia?

Koska sinulla ei ole korttia => et voi väärinkäyttää sitä => et voi olla epäluotettava.

Jos sinulla on miehen kortti => et käytä sitä luvatta => olet luotettava.

Ja mitä yrität sanoa luottamuksella? En tarvitse miehen korttia ja meillä on omat rahat yhteisestä päätöksestä. Mies tarjosi korttia, koska halusi ja ymmärsi kun kieltäydyin. En torjunut kortin ottamista sen takia ettenkö olisi luotettava, kyllä me luotamme toisiimme koska olemme naimisissa. Tiedämme kummankin omaisuuden ja tienestit, emme salaa toisiltamme mitään. Ap

Sinä käsität luottamuksen ihan eri tavoin kuin minä. Minulle luottamus on sitä, että en syö sanaani. Ei sitä, että en tee jotain neutraalia, kuten ota vastaan tarjottua korttia.

Mitä tarkoitat "Minulle luottamus on sitä, että en syö sanaani." ? Miksi minun olisi pitänyt ottaa kortti vastaan, kun en tarvitse sitä? Ap

Ei, ei sinun tarvitse ottaa korttia vastaan, jos ei tarvitse. Mutta sillä asialla ei ole mitään tekemistä _luottamuksen_ kanssa.

Kortin vastaanottaminen on neutraali toimenpide. Se on vaan ”kortti”, siis asia. Luottamus syntyy siitä, miten korttia käytetään.

Me molemmat luotamme toisiimme, joten kyse kortin torjumiseen ei ole epäluottamus ja jos jatkossa muutan mieleni, niin osaan huolehtia kortista ilman ongelmia enkä käyttäisi sitä väärin. Ja edelleen miten luotettavuuteni on huono? Sanoin jo aiemmin, että emme olisi naimisissa jos emme rakastaisi ja luottaisi toisiimme. Kaikesta huolimatta meillä on omat rahat. En ymmärrä miksi pariskunnilla on pakkomielle yhteiseen tiliin ja rahoihin. Ap

Meillä on yhteiset rahat, mutta omat tilit. Toki toisen korttia voidaan käyttää jos on tarve. Kaikki rahat menee perheen menoihin, nähtäisiin nälkää jne. jos toinen jemmaisi rahojaan jonnekin omiin juttuihinsa. Molemmat maksaa omat laskunsa, se jonka rahat riittää maksaa asumisen laskuja ja kaikki loput meneekin ruokaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä osa rahoista on edelleen yhteisiä vaikka ollaan erottu. Siihen on paljon käytännön syitä (mm edelleen yhteisiä sijoitusasuntoja ja loma-asunto). Eipä tulis mieleenkään että kummallakaan olisi tarvis niitä sieltä kavaltaa. Mutta toisaalta, samasta syystä pidetään avioliitto juridisesti voimassa niin kauan kunnes päätetään miten jaetaan (varmaan vasta sitten kun lapset aikuistuneet). Lopullisen eron ja osituksen myötähän myös omilla tileillä olevat varat tulee jakoon mukaan.

Myös luottokortit on edelleen yhteisvastuullisia, ei ole vain tullut muutettua. Näytti exä käyttäneen yhtä korttia ulkomailla ollessaan, ja siirtäneen heti korvaavan summan tilalle =)

Ja ap ei voisi kuvitella pitävänsä yhteistaloutta Nykyisen miehen kanssa luottamuspulan vuoksi?

Meillä on omat tilit ja vain miehellä on luottokortti, koska itse olen pärjännyt pelkällä visakortilla. Mies on paremmin tienaava ja hänelle omaisuutta oli kertynyt huomattavasti enemmän kuin minulle ennen kuin tapasimme. Naimisissa olemme ja mies olisi halunnut antaa käyttäoikeuden omaan tiliinsä, mutta kieltäydyin. Luottamus on hyvä eikä tulisi mieleenkään kavaltaa miestäni. Ap

Häh?

Sinä pystyt osoittamaan luotettavuutesi vain olemalla luotettava. Kun kieltäydyt kortista, et pysty osoittamaan olevasi luotettava.

Häh? En ymmärrä oletustasi. Luottamus toimii, mutta kieltäydyin miehen tarjoamasta kortista koska pärjään omilla rahoillani. Mies sanoi, että jos muutan mieleni niin saan kortin itselleni. Vaikka mies tienaa hyvin, niin en aio kavaltaa häntä ja luottamus ei liity kortin vastaanottamiseen. Ap

Minä en myöskään ymmärrä ajatusmalliasi, ap.

Osoitat luotettavuutta, kun ystävä kertoo sinulle salaisuuden ja et kerro sitä eteenpäin. Ei se ole luottamuksen osoitus, että sanot, että et halua kuulla salaisuutta. Silloin ei tarvitse ottaa vastuuta siitä, onko luottamuksen arvoinen vai ei.

En edelleenkään ymmärrä. Miten luottamus liittyy tähän? En halunnut korttia, koska en elä mieheni rahoilla ja pärjään omillani - asumme yhdessä miehen ostamassa talossa, mutta meillä on omat rahat ja tilit. Ap

Miten voit olla epäluotettava, jos sinulla ei ole miehen korttia?

Koska sinulla ei ole korttia => et voi väärinkäyttää sitä => et voi olla epäluotettava.

Jos sinulla on miehen kortti => et käytä sitä luvatta => olet luotettava.

Ja mitä yrität sanoa luottamuksella? En tarvitse miehen korttia ja meillä on omat rahat yhteisestä päätöksestä. Mies tarjosi korttia, koska halusi ja ymmärsi kun kieltäydyin. En torjunut kortin ottamista sen takia ettenkö olisi luotettava, kyllä me luotamme toisiimme koska olemme naimisissa. Tiedämme kummankin omaisuuden ja tienestit, emme salaa toisiltamme mitään. Ap

Sinä käsität luottamuksen ihan eri tavoin kuin minä. Minulle luottamus on sitä, että en syö sanaani. Ei sitä, että en tee jotain neutraalia, kuten ota vastaan tarjottua korttia.

Mitä tarkoitat "Minulle luottamus on sitä, että en syö sanaani." ? Miksi minun olisi pitänyt ottaa kortti vastaan, kun en tarvitse sitä? Ap

Ei, ei sinun tarvitse ottaa korttia vastaan, jos ei tarvitse. Mutta sillä asialla ei ole mitään tekemistä _luottamuksen_ kanssa.

Kortin vastaanottaminen on neutraali toimenpide. Se on vaan ”kortti”, siis asia. Luottamus syntyy siitä, miten korttia käytetään.

Me molemmat luotamme toisiimme, joten kyse kortin torjumiseen ei ole epäluottamus ja jos jatkossa muutan mieleni, niin osaan huolehtia kortista ilman ongelmia enkä käyttäisi sitä väärin. Ja edelleen miten luotettavuuteni on huono? Sanoin jo aiemmin, että emme olisi naimisissa jos emme rakastaisi ja luottaisi toisiimme. Kaikesta huolimatta meillä on omat rahat. En ymmärrä miksi pariskunnilla on pakkomielle yhteiseen tiliin ja rahoihin. Ap

On eri asia että onko yhteiset rahat, eli yhteinen talous, eli koko perhe elää samaa elintasoa, kuin se että onko yhteinen tili, se tilihän on vain väline siihen miten rahaa käytännössä siirrellään käyttöön, laskuihin ja kauppaan. 

Silloin kun on erilliset taloudet samassa taloudessa se on ongelma koska siinä ei oteta mitenkään huomioon sitä että jos toisen tulot on isommat kuin toisen että se köyhempi osapuoli on epäreilussa asemassa jos kaikki maksetaan puoliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä osa rahoista on edelleen yhteisiä vaikka ollaan erottu. Siihen on paljon käytännön syitä (mm edelleen yhteisiä sijoitusasuntoja ja loma-asunto). Eipä tulis mieleenkään että kummallakaan olisi tarvis niitä sieltä kavaltaa. Mutta toisaalta, samasta syystä pidetään avioliitto juridisesti voimassa niin kauan kunnes päätetään miten jaetaan (varmaan vasta sitten kun lapset aikuistuneet). Lopullisen eron ja osituksen myötähän myös omilla tileillä olevat varat tulee jakoon mukaan.

Myös luottokortit on edelleen yhteisvastuullisia, ei ole vain tullut muutettua. Näytti exä käyttäneen yhtä korttia ulkomailla ollessaan, ja siirtäneen heti korvaavan summan tilalle =)

Ja ap ei voisi kuvitella pitävänsä yhteistaloutta Nykyisen miehen kanssa luottamuspulan vuoksi?

Meillä on omat tilit ja vain miehellä on luottokortti, koska itse olen pärjännyt pelkällä visakortilla. Mies on paremmin tienaava ja hänelle omaisuutta oli kertynyt huomattavasti enemmän kuin minulle ennen kuin tapasimme. Naimisissa olemme ja mies olisi halunnut antaa käyttäoikeuden omaan tiliinsä, mutta kieltäydyin. Luottamus on hyvä eikä tulisi mieleenkään kavaltaa miestäni. Ap

Häh?

Sinä pystyt osoittamaan luotettavuutesi vain olemalla luotettava. Kun kieltäydyt kortista, et pysty osoittamaan olevasi luotettava.

Häh? En ymmärrä oletustasi. Luottamus toimii, mutta kieltäydyin miehen tarjoamasta kortista koska pärjään omilla rahoillani. Mies sanoi, että jos muutan mieleni niin saan kortin itselleni. Vaikka mies tienaa hyvin, niin en aio kavaltaa häntä ja luottamus ei liity kortin vastaanottamiseen. Ap

Minä en myöskään ymmärrä ajatusmalliasi, ap.

Osoitat luotettavuutta, kun ystävä kertoo sinulle salaisuuden ja et kerro sitä eteenpäin. Ei se ole luottamuksen osoitus, että sanot, että et halua kuulla salaisuutta. Silloin ei tarvitse ottaa vastuuta siitä, onko luottamuksen arvoinen vai ei.

En edelleenkään ymmärrä. Miten luottamus liittyy tähän? En halunnut korttia, koska en elä mieheni rahoilla ja pärjään omillani - asumme yhdessä miehen ostamassa talossa, mutta meillä on omat rahat ja tilit. Ap

Miten voit olla epäluotettava, jos sinulla ei ole miehen korttia?

Koska sinulla ei ole korttia => et voi väärinkäyttää sitä => et voi olla epäluotettava.

Jos sinulla on miehen kortti => et käytä sitä luvatta => olet luotettava.

Ja mitä yrität sanoa luottamuksella? En tarvitse miehen korttia ja meillä on omat rahat yhteisestä päätöksestä. Mies tarjosi korttia, koska halusi ja ymmärsi kun kieltäydyin. En torjunut kortin ottamista sen takia ettenkö olisi luotettava, kyllä me luotamme toisiimme koska olemme naimisissa. Tiedämme kummankin omaisuuden ja tienestit, emme salaa toisiltamme mitään. Ap

Sinä käsität luottamuksen ihan eri tavoin kuin minä. Minulle luottamus on sitä, että en syö sanaani. Ei sitä, että en tee jotain neutraalia, kuten ota vastaan tarjottua korttia.

Mitä tarkoitat "Minulle luottamus on sitä, että en syö sanaani." ? Miksi minun olisi pitänyt ottaa kortti vastaan, kun en tarvitse sitä? Ap

Ei, ei sinun tarvitse ottaa korttia vastaan, jos ei tarvitse. Mutta sillä asialla ei ole mitään tekemistä _luottamuksen_ kanssa.

Kortin vastaanottaminen on neutraali toimenpide. Se on vaan ”kortti”, siis asia. Luottamus syntyy siitä, miten korttia käytetään.

Me molemmat luotamme toisiimme, joten kyse kortin torjumiseen ei ole epäluottamus ja jos jatkossa muutan mieleni, niin osaan huolehtia kortista ilman ongelmia enkä käyttäisi sitä väärin. Ja edelleen miten luotettavuuteni on huono? Sanoin jo aiemmin, että emme olisi naimisissa jos emme rakastaisi ja luottaisi toisiimme. Kaikesta huolimatta meillä on omat rahat. En ymmärrä miksi pariskunnilla on pakkomielle yhteiseen tiliin ja rahoihin. Ap

On eri asia että onko yhteiset rahat, eli yhteinen talous, eli koko perhe elää samaa elintasoa, kuin se että onko yhteinen tili, se tilihän on vain väline siihen miten rahaa käytännössä siirrellään käyttöön, laskuihin ja kauppaan. 

Silloin kun on erilliset taloudet samassa taloudessa se on ongelma koska siinä ei oteta mitenkään huomioon sitä että jos toisen tulot on isommat kuin toisen että se köyhempi osapuoli on epäreilussa asemassa jos kaikki maksetaan puoliksi.

Asumme miehen ostamassa talossa, lapsia ei ole mutta on yhteinen koira. Laskut ja ruokaostokset jaetaan tasan, emme tarvitse näiden hoitamiseen yhteistä tiliä. Mies tienaa huomattavasti enemmän kuin minä, mutta kumpikaan ei ole vähävarainen enkä minä elä mieheni siivellä. En ole epäreilussa asemassa mieheni kanssa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ne perheet joissa yhteinen tili ja nainen hoitaa raha-asiat, niin kerjääkös se mies naiselta rahaa kortsuihin, matsilippuihin, alkkareihin

yms. hlökohtaisiin menoihin?

Sehän on jo melkoista "tasa-arvoa".

Mun äitini elää miehensä kanssa tuollaisessa taloudessa. Itse asiassa äitini ostaa myös miehelleen vaatteet, koska perisuomalaiseen tapaan inhoaa vaatekaupoissa käymistä. Mies oli juuri sanonut tarvitsevansa uuden valkoisen t-paidan, ja äitini nuukana muijana on jo tarjousten perusteella päättänyt, mistä haetaan pari t-paitaa. 😂

Ja hyvin tasa-arvoisia ovat kyllä. Siippa on jo eläkkeellä mutta jatkaa yhä osa-aikaisesti työelämässä. Hänellä vaan on vähän ADHD-piirteitä, niin paremmin sujuu kun äitini hoitaa raha- ja paperiasiat.

Äitini on myös ostanut talouteen miehensä valitseman auton, ja maksaa myös sen huollot ja korjaamiset. Omalle ”karkkirahatilille” siirtää rahaa tarvittaessa, mutta niitä omia menoja on todella vähän. Yleensä äitini tekee miehelle eväätkin töihin mukaan, ja kauppa-asiat rautakauppaa myöten hoitavat yhdessä.

Pointti siis oli, ettei oikeudenmukaisessa suhteessa tarvitse kerjätä rahaa saadakseen omat tarpeensa toteutettua - ihan riippumatta siitä, miten talouden rahaliikenne sujuu. Taloudellista väkivaltaa parisuhteessa voi olla riippumatta siitä, onko omat vai yhteiset rahat.

En ole kiinnostunut rahasta. Siksi.

Ymmärrän kyllä että perheessä yhteiset asiat, asunto, ruoka, lasten menot maksetaan puoliksi ja molemmat maksavat omat menonsa kuten autot puhelimet yms. Mutta mihin sitä yhteistä tiliä tarvitaan? Luulisi että jokainen aikuine  on niin itsenäinen että haluaa hoitaa asiansa oman tilinsä kautta. En voisi kuvietella mitään yhteistilejä. Meillä kaikki maksetaan puoliksi ja molemmat omat menonsa, harrastuksensa..Se on minusta reilua.