Lue keskustelun säännöt.
Pariskunnat joilla yhteiset rahat miten voitte luottaa toiseen niin paljon?
26.05.2019 |
Ettekö pelkää että toinen tyhjentää tilin ja jäätte puille paljaille? Onko teillä oma salainen tili josta puoliso ei tiedä?
Kommentit (88)
Meillä on yhteinen tili, asuntolaina ja sijoitusomaisuus. Ei pelota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
avioliitoissa rahat on aina yhteiset pitipä yhteistä tiliä tai ei... ja siksi ei käy päinsä. Tai ainakin yksi syy monesta.
Miksi olisit suhteessa, missä et voi tuon vertaa luottaa?
En menisi naimisiin miehen kanssa, johon en luota.
Miksi olisin yhdessä sellaisen ihmisen kanssa, johon en luota täysin? Luotanhan muutenkin elämäni hänen käsiinsä, miksi en rahojani? Jos kelpuutan hänet lasteni isäksi, kelpuutan myös rahanvartijaksenikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on yhteiset tilit ja rahat ollut jo yli 30 vuotta. Ei pienintäkään ongelmaa. Käyttötilille ovat tulleet kaikki tulot, siitä maksettu kaikki menot, osa siirretty rahastoihin kummallekin sama määrä . Ja kun rahaa on kertynyt käyttötilille, on ne siirretty säästötilille odottamaan käyttökohdetta eli meillä sen jälkeen, kun koti ja mökki oli hankittu, niin ruvettiin asuntosijoittajiksi.
Vierailija kirjoitti:
avioliitoissa rahat on aina yhteiset pitipä yhteistä tiliä tai ei... ja siksi ei käy päinsä. Tai ainakin yksi syy monesta.
Onko tuo sääntö yhteisistä rahoista olemassa vain suomalaisissa avioliitoissa? Mitä jos suomalainen nai ulkomaalaisen puolison?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä osa rahoista on edelleen yhteisiä vaikka ollaan erottu. Siihen on paljon käytännön syitä (mm edelleen yhteisiä sijoitusasuntoja ja loma-asunto). Eipä tulis mieleenkään että kummallakaan olisi tarvis niitä sieltä kavaltaa. Mutta toisaalta, samasta syystä pidetään avioliitto juridisesti voimassa niin kauan kunnes päätetään miten jaetaan (varmaan vasta sitten kun lapset aikuistuneet). Lopullisen eron ja osituksen myötähän myös omilla tileillä olevat varat tulee jakoon mukaan.
Myös luottokortit on edelleen yhteisvastuullisia, ei ole vain tullut muutettua. Näytti exä käyttäneen yhtä korttia ulkomailla ollessaan, ja siirtäneen heti korvaavan summan tilalle =)
Ja ap ei voisi kuvitella pitävänsä yhteistaloutta Nykyisen miehen kanssa luottamuspulan vuoksi?
Vierailija kirjoitti:
En menisi naimisiin miehen kanssa, johon en luota.
Huijata voi ennen ja jälkeen papin aamenen, mutta parasta kai naida luotettava ja rikas kumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimii pariskunnilla, joissa molemmilla on samanlainen tapa käyttää rahaa. Vaan kun on myös pariskuntia, jotka sopivat hyvin yhteen, vaikka rahankäyttötottumukset poikkeavat paljonkin. Tunnen molempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
avioliitoissa rahat on aina yhteiset pitipä yhteistä tiliä tai ei... ja siksi ei käy päinsä. Tai ainakin yksi syy monesta.
Onko tuo sääntö yhteisistä rahoista olemassa vain suomalaisissa avioliitoissa? Mitä jos suomalainen nai ulkomaalaisen puolison?
Kakkosen mies ei ole suomalainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellisten poikakavereiden kanssa ei ollut yhteisiä rahoja.
Nykyisen kanssa oli homma heti alusta asti jotenkin selvää. Että ollaan yhdessä, mennään naimisiin ja hommataan lapsia, rakennetaan omakotitalo jne. Ja rahankäyttö aika samanlaista heti alusta tai minä naisena pihimpi mutta miehen rahankäyttö järkevää.
Alussa oli omat rahat mutta nyt jo kauan on ollut kummallakin oikeudet toisten tileihin. Ja ei minulla ei ole salatilejä. Kumpikin voisi yksinkin tyhjätä tileiltä ainakin 200 000 euroa halutessaan. Joskus olen hakenut pankista yhteiseltä tililtä yli 100 000 shekkinä ja vienyt eri pankkiin talletuksena paremmalle korolle (yhteiselle tilille sielläkin toki).
Meillä on yritystoimintaakin ja olisi todella hankalaa hoitaa raha-asioita jos ei olisi luottamusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
avioliitoissa rahat on aina yhteiset pitipä yhteistä tiliä tai ei... ja siksi ei käy päinsä. Tai ainakin yksi syy monesta.
Onko tuo sääntö yhteisistä rahoista olemassa vain suomalaisissa avioliitoissa? Mitä jos suomalainen nai ulkomaalaisen puolison?
Suomalaisessa avioliitossa kumpikin omistaa oman omaisuutensa, eli yksin miehen nimissä olevat tilivarat ovat yksin miehen ja sama toisin päin. Vasta erotilanteessa tai toisen kuoltua suoritetaan ositus, jossa varat ”tasataan”. Toki puolisoilla on myös elatusvelvollisuus, eli elintason on oltava molemmilla sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
avioliitoissa rahat on aina yhteiset pitipä yhteistä tiliä tai ei... ja siksi ei käy päinsä. Tai ainakin yksi syy monesta.
Suomalaisen avioliittolain mukaan omaisuus ja tulot on nimenomaan omat, ei yhteiset. Avio-oikeus astuu kuvaan mukaan vasta sitten, kun tulee ero vai kuolema.
Elatusvelvollisuus avioliitossa ei tarkoita sitä, että parempituloisen tulee tarjota huonompituloiselle tämän haluama elintaso.
Vierailija kirjoitti:
avioliitoissa rahat on aina yhteiset pitipä yhteistä tiliä tai ei... ja siksi ei käy päinsä. Tai ainakin yksi syy monesta.
Ei muuten todellakaan ole. Vasta erotessa tai kuolemantapauksessa varoja jaetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
avioliitoissa rahat on aina yhteiset pitipä yhteistä tiliä tai ei... ja siksi ei käy päinsä. Tai ainakin yksi syy monesta.
Onko tuo sääntö yhteisistä rahoista olemassa vain suomalaisissa avioliitoissa? Mitä jos suomalainen nai ulkomaalaisen puolison?
Suomalaisessa avioliitossa kumpikin omistaa oman omaisuutensa, eli yksin miehen nimissä olevat tilivarat ovat yksin miehen ja sama toisin päin. Vasta erotilanteessa tai toisen kuoltua suoritetaan ositus, jossa varat ”tasataan”. Toki puolisoilla on myös elatusvelvollisuus, eli elintason on oltava molemmilla sama.
Elatusvelvollisuus ei tarkoita sitä, että molempien elintasojen on oltava tasan samat.
Tämä on valhe jota tällä palstalla viljellään loputtomiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
avioliitoissa rahat on aina yhteiset pitipä yhteistä tiliä tai ei... ja siksi ei käy päinsä. Tai ainakin yksi syy monesta.
Onko tuo sääntö yhteisistä rahoista olemassa vain suomalaisissa avioliitoissa? Mitä jos suomalainen nai ulkomaalaisen puolison?
Suomalaisessa avioliitossa kumpikin omistaa oman omaisuutensa, eli yksin miehen nimissä olevat tilivarat ovat yksin miehen ja sama toisin päin. Vasta erotilanteessa tai toisen kuoltua suoritetaan ositus, jossa varat ”tasataan”. Toki puolisoilla on myös elatusvelvollisuus, eli elintason on oltava molemmilla sama.
Tuo elintaso/elatusjuttu on pelkkää puppua. Lain mukaan "Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen." ja tuomioistuimet ovat tulkinneet tämän siten, että jos et kykene osallistumaan, niin riittää, että puoliso tarjoaa perustarpeet, ei Vuittonin laukkua, vaikka hänellä olisi siihen varaa. Samanlaista elintasoa ei ole perusteltu missään.
Ohis, mutta ihminen ei eroa samasta ihmisestä jonka kanssa meni naimisiin, Ihmiset MUUTTUVAT.
Esim. tietyt muistisairaudet oireilevat "vainoharhaisuutena" ym. vastaavana, se maailman ihanin puoliso voi sairauden (jota muut eivät vielä ole huomanneet) seurauksena esim viedä yhteiset rahat.
Samoin erilaiset "viidenkympin-villitykset" voivat iskeä päälle, joku aika sitten oli ns. "normaali" vaimo/äiti ajautunut siirtämään jonkun auervaaran tilille isot omaisuudet.
Enkä tarkoita ettei toiseen voisi luottaa, tottakai voi ja pitääkin, mutta oma selusta kannattaa suojata omalla tilillä tmv.
Ymmärtäkseni yhteinen tili voidaan myös jäädyttää kun toinen kuolee, ja rahat saa käyttöön vastamperunkirjoituksen jälkeen.
25 vuotta yhdessä.
Meillä on molemmilla oman käyttötilit, joihin molemmilla tulee omat palkat, eli ei ole mitään pyhää yhteistä tiliä käyttövaroille. Ollaan jo nuorena opiskelijoina, kun hynttyyt lyötiin yhteen, aloitettu yhteinen talous ja todettiin hyvin toimivaksi ja molemmilla luottamus toiseen. Eli ei lasketa mitä kukakin maksaa, se vaan menee elämän mukaan. Molemmilla sen verran hyvät palkat, että jää säästöön ja säästöillä tehdään yhdessä perheen kanssa mukavia juttuja, kuten reissuja jne. Ja kun on sellainen tilanne, että toinen puolisoista haluaa lähteä vaikka kavereiden kanssa Roomaan, niin se on ok.
Ei tietenkään toimisi jos olisi erilaiset kulutustottumukset. Kumpikaan meistä ei tuhlaa mihinkään luksukseen tai johonkin spesiaaliin harrastukseen. Tarkoitan nyt vaikka sitä, että haluaisin aivan yhtäkkiä ostaa 5000 e käsilaukun. En tietenkään ostaisi puhumatta puolison kanssa.
Yhdessä oltu kohta 30v alusta asti yhteiset rahat, ei ongelmia. Mutta elämässä ei koskaan mikään ole varmaa. Mutta elämää kannattaa koettaa elää niin kuin tuntuu oikealta. Meillä näin.